Rajattomat lapset, äh en jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajan roolin on ottanut some ja Youtube. Yläkoulun opena ihmettelen, millaista henkistä ravintoa nämä tarjoavat lapsille ja nuorille. Kaikesta päätellen tosi huonoa, koska tytöt kiemurtelevat ulkonäkökoukussa ja pinta tuntuu monelle olevan kaikkein tärkeintä, myös pojille heidän tyttöjä arvioidessaan ja per seitä pisteyttäessään. Toiseksi tärkeintä on raha.

Joskus monilla nuorilla oli ajatuksia, he pohtivat asioita ja tiesivät monista asioista ja lukivat lehtiä ja kirjojakin. Miettivät elämän tarkoitusta jne. Nyt katsotaan kännykästä uutisotsikoista, jos niitäkään, ja pyöritään palstoilla kommunikoiden hymiöillä ja lyhyillä kommenteilla. Tieto on tosi pinnallista, ja näiden nuorten pitäisi ottaa maa haltuun ennen pitkää. Mitä tästä tulee?

No, ainakin keskinkertaisen älykkäillä nuorilla on nyt paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä, kun suuri osa on taantunut niin paljon. Ainakin, jos lukutaito on jossain kunnossa.

Minusta naiset ja tytöt ovat nykyään epätasa-arvoisempia kuin ennen, koska naisten tärkein ominaisuus somessa ja muussakin mediassa on nykyään seksikkyys, "hottius". Tämä on alkeellista aikaa.

Kukahan nuo paineet tytöille pääasiassa asettaa, no olisiko toiset tytöt ja naiset? Ei kukaan mies pakota naista asettamaan itseänsä koko ajan esille somessa. Muuten olen samaa mieltä, että elämme helvetin pinnallista aikaa jossa ei ole muuta kuin ulkonäkö, raha ja seksi jossain järjestyksessä. 

Mitä ideaa on syyttää tyttöjä siitä, että esineellistävät itse itsensä? Tytöistä kun puhutaan, niin nämähän ovat lapsia. Jos on koskaan lasta tavannut, niin tietää, että nehän ainoastaan mallioppivat aikuisilta. Ei ne itse päätä, että jaahas, rupeanpas tässä luomaan itselleni ja muille ulkonäköpaineita.

Kyllä tämä alamäki on alkanut aika päiviä sitten. Ihan helvet*llinen aika tämä on. Joka kerta, kun menee uutisia tai iltapäivälehtiä kattelemaan, niin onlyfänssiä, polyamoriaa, did.doja, tappeja, jne. pukkaa. Nyt se ja se on ollut seksikkäänä rannalla, ruokakaupassa, lääkärissä. Seksi, seksi, seksi. Naisissa ei ole muuta kuin seksi. Miehet on jotain ranta-ahoressukoita, ne saa huomion. Niistä tehdään ohjelmia nuorille pojille.

Mutta ei lapsia voi tästä syyttää, vaan aikuisia. Olen 35 -vuotias ja jo minun nuoruudessa oli tällaista, ei vaan ihan tässä mittakaavassa. Eli pannaanko syyttävä sormi meidän arvon 6 -kymppisiin vai mihin?

En mä syytä ketään, mutta kyllä naiset luovat pääasiassa itse omat ulkonäköpaineensa. Kasvattajille herätys, itse en toimi kasvattajana (mulle ei ole sellaisia valtuuksia annettu), mutta seuraan sivusta tyttölapsen kasvua ja kasvatusta. 

Joo no olen samaa mieltä, että naisilla tosiaan on peiliin katsomisen paikka (😉), mutta pääasiassahan ne on näitä alle 3 -kymppisiä naisia, eli nuoria vielä, ne itsensä paljastelijat ja pepan myyjät. Totuus kun on, että harvoin 2 -kymppisillä on kykyä valtakulttuurin haastavaan ajatteluun. Niin kyllä se kasvatus pitäisi lähteä kotoa, opettaa äitien ja isien, että naisissa on sitten muutakin kuin seksi ja ulkonäkö. Ohjata enemmän nuoria naisia saavutuksiin ja opiskeluun ja ammattiin tai muutoin johonkin hyödylliseen puuhaan.

Usein vaan noi p.rnomallit on huonoista oloista. Katoin jotain sarjaa äskettäin, missä suomalaiset onlyfans- ja muut seksin myyjänaiset tms. influensserit meni treffeille ilman meikkiä, ja heistä puolella oli epävakaa persoonallisuushäiriö, mikä kävi ilmi, kun keskustelivat diippejä juontajan kanssa ennen treffejä. Ja toisella puolella on varmasti diagnosoimattomia ongelmia.

Joo, on varmaan noin, että monella on erilaisia ongelmia, mutta kyllä minusta vielä yhtä pykälää pahempia ja syvempiä ongelmia on jollain sellaisella, joka tekee tuollaisia päätelmiä ihmisistä todellisuuden puolelle jonkun hemmetin tv-sarjan perusteella. Ei hyvänen aika, millaista "ajattelua", oikea ajatusten tonava...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.

Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.

Kyllä ihan taviksetkin voi osata ne konstit, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Mutta se vaatii vähän perehtymistä ja yrittämistä, jota kaikki ei osaa, halua tai viitsi tehdä. Helpompihan se olisi huutamalla ja rangaistuksen pelolla (rangaistuksella en tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan vaikka jäähyä tai vastaavaa) hankkia se auktoriteetti, kuin nielemällä omat tunnekuohut ja olemalla lempeän periksiantamaton.

Jos lapsi ei saa pelätä mitään niin mikä motivaatio hänellä on antaa periksi vanhemmalleen eli tinkiä omista eduistaan?

Oletko nyt ihan tosissaan? Siis että pelko on ainoa asia joka saa ihmisen käyttäytymään hyvin? Ei, hyvin kasvatettu lapsi ei käyttäydy hyvin siksi että pelkäisi seurauksia. Silloin on varhaiskasvatuksessa mennyt joku pieleen jos pelko on ainoa motivaatio toimia oikein.

On ihmiselle luonnollista pelätä seurauksia. Esim. ulos ei mennä ilman pipoa, koska pelätään kylmää. Jos seurausten pelko otetaan lapsilta pois, niin tuloksena on kaaos ja anarkia perheissä ja tarhoissa.

Sinulla on kyllä outo ajattelutapa. En minä pue pipoa siksi että pelkäisin kylmää (silloinhan välttelisin koko ulos menoa, jos kylmä pelottaisi) . Puen sen siksi, että on mukavampaa pipo päässä. Sama pätee lapsiin. Lapsen pitää oppia, että on mukavampaa toimia oikein, ei pelätä rangaistuksia.

Ihmisen on aika usein mukavampi toimia väärin jos väärästä toiminnasta ei tule rangaistusta.

Niin on, jos ei ole osattu kasvattaa moraalia, etiikkaa ja empatiaa. Kuka ne säännöt oikein toimimisesta on keksinyt? No ihmiset. Suurimmalle osalle niitten noudattaminen ei tuota mitään ongelmia, koska tietävät että ne ovat yhteiseksi hyväksi. Sitten on ne, jotka vaan miettii miten voisi rikkoa sääntöjä, mutta välttää rangaistuksen.

Minä en vaan yhtään ymmärrä miksi oletetaan että lasta kiinnostaisi jotkut toisten tunteet tai yhteinen hyvä. Ei ihmismieltä keskimäärin kiinnosta mikään muu kuin oma hyvä. "Empaattiseksi" voi tietenkin kasvattaa rakkauden menettämisen uhkaa hyväksi käyttäen. Minusta on reipumpaa kasvattaa rakkaudellisella piiskalla, kuin uhkaamalla rakkauden menettämistä.

Yyh tulipa mieleen esikoisen perheharrastuksessa aikanaan kun tottelemattoman lapsen oma vanhempi ei edes yrittänyt saada omaa lastaan tottelemaan / olemaan kiljumatta jne. Ymmärrän toki että kaikki nepsy jutut eivät näy ulospäin jne eli saattoi olla erityislapsikin, mutta aika pokkaa tulla joka viikko huudattamaan lasta + oli tapaturmariski kun antoi riehua painavien välineiden seassa. Ohjaaja vaivaantuneena yritti puuttua mutta oma vanhempi katsoi tyytyväisenä lapsensa touhuja, ihan kuin olisi ylpeä siitä että uhmaa sääntöjä?

Maikkis 69 kirjoitti:

Tän näkee myös armeijassa. Omalla pojallani on ollut aika `vanhanaikainen` kasvatus, kun itsekin olen kuuskytluvun tuotos, eli rajat on olleet aika tiukatkin- samoin pojallani. Nyt pärjää loistavasti armeijassa oli naureskellut, että kotona on ollut joskus vähän samanlainen meno. Tupa-kaveri ei tunnu sopeutuvan millään, ja on käynyt jo vinkumassa, että pitäisi päästä pois, kun on sitä ja tätä ja tuota, ei jaksaisi herätä, ei jaksaisi tehdä yhtään mitään kuulemma, ihan paskaa hommaa, inttää vastaan ym. Okei. Näitä curling-vanhemmoituja riittää. En vaan ymmärrä, miksi joku antaa esim 2-vuotiaan päättää kaikesta? Miksi teet lapsen, jotta siitä voi tulla sun pomo? Narsistihan siitä tulee pahimmassa tapauksessa.

Ainahan niitä inisijöitä on ollut. Intin keskeyttäminen ei ole mikään uusi ilmiö. Se vaan että 80-luvulla riitti kun kävi ilmoittamassa että minussa taitaa olla h*m*maisia tunteita, jotka ovat tainneet täällä herätä. Jo koitti nopeasti pääsylippu vapauteen. Sitä en tiedä, kävisikö suuntautuminen nykypäivänä enää perusteeksi. Ehkä se armeijatouhu voi olla tänä päivänä vielä vaikeampaa, kun ovat kiinni 2 viikkoa ja vapaalla 2 viikkoa. Vähän kuin joutuisit vankilaan 2 viikoksi ja vapauttaisivat ja taas uudestaan lusimaan. 80-luvulla sentään oltiin vapaalla vähintään joka toinen viikonloppu ja useamminkin, mutta ei sentään kahta viikkoa kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia, mutta vastaus ap:n kysymykseen on, että eivät ne vanhemmat HALUA, että heidän lapsensa kasvaisi kieroon. He ovat vain liian laiskoja ja tyhmiä kasvattaakseen itse lapsiaan. On mahdollista, että he eivät oikeasti tajua, mitä rajojen asettamattomuudesta seuraa. Todennäköisempää on kuitenkin, että he ovat mukavuudenhaluisia someriippuvaisia sohvaperunoita, jotka eivät vain jaksa panostaa kasvatukseen. 

Minä taas olen huomannut joistakin vanhemmista että he melkein pelkäävät omia pieniä lapsiaan. Ei uskalleta laittaa rajoja, sanoa ei ja tuottaa pettymyksiä koska lapsi alkaa itkeä ja raivota. Eli heillä ei ole kasvatustaitoja. Pettymyksen tuottamisen pelon takia lapset saavat tahtonsa läpi ja heistä kasvaa epämiellyttäviä pieniä ihmisiä.

Äitini kertoi minulle hiljattain eräistä vieraista jotka kävivät meillä kun olin n 8v. (Itse en tätä muista.) Heidän tyttönsä, minun ikäiseni, halusi jotain ja sanoi minulle että kiljutaan vaan kamalasti niin kyllä me saadaan. Itse olin kuulemma katsonut tyttöä suunnilleen suu auki ja silmät pyöreinä. Eli näin ne jotkut lapset kouluttavat lepsut vanhempansa ja oppivat manipuloimaan heitä.

Vierailija kirjoitti:

Yyh tulipa mieleen esikoisen perheharrastuksessa aikanaan kun tottelemattoman lapsen oma vanhempi ei edes yrittänyt saada omaa lastaan tottelemaan / olemaan kiljumatta jne. Ymmärrän toki että kaikki nepsy jutut eivät näy ulospäin jne eli saattoi olla erityislapsikin, mutta aika pokkaa tulla joka viikko huudattamaan lasta + oli tapaturmariski kun antoi riehua painavien välineiden seassa. Ohjaaja vaivaantuneena yritti puuttua mutta oma vanhempi katsoi tyytyväisenä lapsensa touhuja, ihan kuin olisi ylpeä siitä että uhmaa sääntöjä?

Ei se vanhempi välttämättä itse tiennyt niitä sääntöjä. Meitä on monenlaisia. Nepsy-lapsista kasvaa nepsy-aikuisia. Monet autismikirjon henkilöt eivät välttämättä opi koskaan ns. soveliaisuussääntöjä. Ihmiset olettavat helposti, että haasteet sosiaalisissa kontakteissa katoavat aikuiseksi kasvaessa ja myös piilossa olevien käyttäytymissääntöjen omaksuminen tapahtuu jossain vaiheessa. Ei se niin helppoa ole.

Veljeni on as-henkilö (kuten hän itse kuvaa itseään) ja edelleen aikuisena hänellä on osin samoja haasteita kuin lapsena. Hän on tarkka, että kaikki menee normien mukaan. Vihannekset pilkotaan tietyllä veitsellä ja lihat toisella. Yleensäkin esineitä pitää käyttää juuri kuten hän on oppinut. Palloa pompotetaan, sitä ei vieritetä, ovi suljetaan aina kun kotoa lähtee ulos vaikka vaan hetkeksi jne. Vaikea nyt selittää, mitä tarkoitan, mutta siis hänen joustamattomuutensa näkyy välillä merkillisillä tavoilla (toisten mielestä, mutta hänelle loogisesti). Hän joutuu helposti riitoihin, koska toiset ovat aina väärässä. Hän ei tunnista ironiaa. Jos joku sanoo jotain ironiseksi tarkoitettua, hän luulee, että toinen on tyhmä. Nuorena hän helposti alkoi korjailla toisten sanomisia ja jäi vähän levy päällekin siinä, mutta elämänkokemus on onneksi hänellekin opettanut, ettei takerru ihan joka sanaan. Ja hän on kahden lapsen isä. Minusta ihan hyvä isä onkin, mutta vaimonsa hoitaa tietyt jutut.

Kuten joku jo kommentoi: vanhemmat ovat itse a)laiskoja b)rajattomia ja/tai c)eivät jaksa itse katsella kieroon kasvatettua kakaraansa. Selkärangatonta porukkaa noin yleisesti ottaen. Haluavat itse päästä helpolla. Tärkeintä on oma mukavuus ja lyhyen tähtäimen nautinto. Ei osata tai jakseta vaivautua ajattelemaan pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku jo kommentoi: vanhemmat ovat itse a)laiskoja b)rajattomia ja/tai c)eivät jaksa itse katsella kieroon kasvatettua kakaraansa. Selkärangatonta porukkaa noin yleisesti ottaen. Haluavat itse päästä helpolla. Tärkeintä on oma mukavuus ja lyhyen tähtäimen nautinto. Ei osata tai jakseta vaivautua ajattelemaan pidemmälle.

Surullista, mutta ei niitä kukaan muukaan jaksa katsella. Ei, lastenhoitajan mielestä ei ole ihanaa taistella sinun rajattoman, tottelemattoman lapsesi kanssa, vaikka ei sitä tietenkään päällepäin kenellekään näytä. Lapsi todennäköisesti herättää silti negatiivisia tunteita hänessä yhtä lailla. Huvittavaa kun jotkut vanhemmat luulevat, että vaikka eivät itse jaksaisi olla lastensa kanssa, kun ovat täysin kieroon kasvaneita, että päiväkodin henkilökunta into pinkeänä sitten hoitaisi ja kasvattaisi heitä. Jopa niin innoissaan, että lomillaan ja vapaillaankin kuskaavat lapsia sinne hoitoon pitkiksi päiviksi.

Ei, he tekevät sitä rahasta, koska eivät välttämättä saa muita töitä ja/tai koska siellä joukossa on myös niitä oikeasti ihania, hyvin kasvatettuja lapsia, joiden takia sitä työtä jaksaa ylipäänsä tehdä.

/Vaihda alaa, nykyinen ei selvästikään sovi sinulle./

Ap:n kannattaa kysyä tältä tantalta. On selvästi juuri sellainen, jonka lapsella ei ole rajoja.

Ehkä ongelma on siinä, että se tekemisvaihe on niin erilaista puuhaa kuin kasvatusvaihe. Harva on ollut oikeasti lasten kanssa tekemisissä ennen kuin päättää jättää ehkäisyn pois ja katsoo naivisti mitä ihanaa seuraakaan. Vauvoihin liittyy ihmeellisiä romantisoituja mielikuvia, lapsiin ehkä vähän vähemmän, teineihin vähiten.

Tuollaiset pitkäaikaisprojektit ei oikein nykypareilta tai yksinhuoltajasankareilta suju, ongelmia on siinä aikuistenkin välisessä sitoutumisessa toisiinsa ja keskinäiseen tukeen. "Yhteiskunnan" tai jonkun "ammattilaisen" pitäisi aina hoitaa kaikki kuntoon ja siivota sotkut, mieluiten ilmaiseksi, vähintäänkin (muiden) veroja nostamalla.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ongelma on siinä, että se tekemisvaihe on niin erilaista puuhaa kuin kasvatusvaihe. Harva on ollut oikeasti lasten kanssa tekemisissä ennen kuin päättää jättää ehkäisyn pois ja katsoo naivisti mitä ihanaa seuraakaan. Vauvoihin liittyy ihmeellisiä romantisoituja mielikuvia, lapsiin ehkä vähän vähemmän, teineihin vähiten.

Tuollaiset pitkäaikaisprojektit ei oikein nykypareilta tai yksinhuoltajasankareilta suju, ongelmia on siinä aikuistenkin välisessä sitoutumisessa toisiinsa ja keskinäiseen tukeen. "Yhteiskunnan" tai jonkun "ammattilaisen" pitäisi aina hoitaa kaikki kuntoon ja siivota sotkut, mieluiten ilmaiseksi, vähintäänkin (muiden) veroja nostamalla.

Jep juurikin näin…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vanhemmat perustelevat liikaa. Puolet selityksistä menee ohi korvien. Haluun karkkia. Vastaa, että lauantaina on karkkipäivä. Piste. Mitä siihen muuta tarvii sanoa?

Kun kattoo näitä supernanny ja muita ohjelmia, niin niissä pennut pyörittävät vanhempiaan mennen tullen. Mutta myös vanhemmat ovat itse hirveitä nipoja. Jos lapsi ei halua istua yhdessä ruokapöydässä, niin itse en ainakaan jahtaisi sitä ympäri keittiötä ja latelisi uhkauksia. Söisin oman ruokani rauhassa ja korjaisin astiat pöydästä. Jääköön ilman. 

Lisäksi rankaiseminen eli jäähyt, takavarikot, uhkailut sun muut, ovat omasta mielestäni yleensä turhia. Lapsen täytyy haluta itse tehdä oikein. Jos yhtäkkiä kiroilee ja on alkanut käyttäytyä huonosti, selvittäisin, mistä käytös johtuu. Rankaiseminen saattaa olla jopa julmaa. 

Lapsen kasvattaminen tapahtuu ihan itsestään, normaalin elämän sivussa. Lapsi katsoo mallia siitä, miten hänen omat vanhempansa elävät. Esimerkki vaikuttaa tosi paljon. Jos äiti kiroilee, lapsi kiroilee. Jos äiti vie lapsen 50 kertaa sänkyyn, kun se tulee sieltä pois, lapsi tulee 50 kertaa pois sängystä. 

Itse en veisi. 

Muuten samaa mieltä, mutta kyllä perustella pitää. Miten lapsi muuten oppisi miksi karkkia ei syödä joka päivä tai miksi sängyllä ei saa pomppia? Perustelu ei poista sitä, että ollaan tiukkoja rajoista. Ei tietenkään tarvitse alkaa joka kerta alkaa selittää että voi kulta kun karkit pilaa hampaat, mutta kun lapsella on perustelut selvillä niin hän todennäköisesti uskoo. Tai ainakin minun lapsiin toimii erittäin hyvin se, että jos he kiukuttelevat hampaan pesusta niin muistutan mitä seuraa jos ei pese hampaita. Paljon tehokkaammin kuin "hampaat vain pestään, piste". Ja kyllä joskus vaan pitää olla periksiantamaton ja viedä se lapsi sänkyyn uudelleen ja uudelleen, ei voi antaa taaperon hillua ympäri kämppää puolta yötä. Riippuu taas lapsesta onko sänkyyn palauttaminen vai joku muu keino toimivampi.

Itse ymmärsin tekstin niin, että lapsi oppii arjessa mallioppimisella. Ei kaikki ole piste. Mallioppiminen mielestäni tarkoittaa johdonmukaisuutta, itse kerroin aina mitä teen ja miksi teen. Se, että joihinkin asioihin sanotaan piste, teen niin myös itse. Yksikään neljästä pojasta eivät ole kärsineet epäjohdonmukaisuudesta. Se, että lapsi vaan poistuu sängystä kerta toisensa jälkeen....miksi?

Niin, miksi lapset ei halua mennä nukkumaan? Tämä on mysteeri jota olen itsekin pohtinut monta kertaa, kaikesta näkee että lasta väsyttää, mutta tämä väittää että ei nukuta yhtään. Varmaan ne haluaisi olla vanhempien kanssa, ja vanhemmat haluaa jo omaa aikaa. Tuota sänkyyn palauttamistahan tekee ne, jotka haluaa että lapsi nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn ja itse voi mennä katselemaan telkkua tai tekemään rauhassa kotitöitä. Vaihtoehto on istua lapsen huoneessa kunnes se nukahtaa. Ja jotkut sitten on helppoja tässä asiassa ihan luonnostaan.

Ovela kasvattaja liittää nukkumaanmenoon jonkun kivan porkkanan: ”Käy iltapesulla sutjakkaasti, niin jatketaan sängyssä sen kivan kirjan lukemista!”

Olen aina lukenut lapsille iltasatua ja he ovat menneet hyvillä mielin nukkumaan. Siinä sängyssä makoillessa alkaa unikin painaa silmää.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ongelma on siinä, että se tekemisvaihe on niin erilaista puuhaa kuin kasvatusvaihe. Harva on ollut oikeasti lasten kanssa tekemisissä ennen kuin päättää jättää ehkäisyn pois ja katsoo naivisti mitä ihanaa seuraakaan. Vauvoihin liittyy ihmeellisiä romantisoituja mielikuvia, lapsiin ehkä vähän vähemmän, teineihin vähiten.

Tuollaiset pitkäaikaisprojektit ei oikein nykypareilta tai yksinhuoltajasankareilta suju, ongelmia on siinä aikuistenkin välisessä sitoutumisessa toisiinsa ja keskinäiseen tukeen. "Yhteiskunnan" tai jonkun "ammattilaisen" pitäisi aina hoitaa kaikki kuntoon ja siivota sotkut, mieluiten ilmaiseksi, vähintäänkin (muiden) veroja nostamalla.

Naulan kantaan!

Itsekkyys on tämän hetken sairaus.

Tämä näkyy kaikessa tahallisessa sääntöjen rikkomisessa, mielenosoituksissa ja minä-minä -meinigissä.

Kun ihminen saa kaiken periksi, häntä hemmotellaan ja ymmärretään kaikessa, niin tämmöisiä pikku narsisti-anarkisteja niistä tulee. Kaaos saa vallan. Sitten vastustetaan kaikkea vain vastustuksen vuoksi.

Meilläkin 5 v lyö nyrkeillä meitä isovanhempia jotka olemme osahoitajina, kyllä tekisi mieli antaa kerran selkäsauna mutta ei. Ei SAA vaan tämä poika saa päivästä päivään takoa meitä nyrkeillään ja potkia. Itse olin hankala lapsi mutten koskaan lyönyt ketään enkä potkinut. Samoin mieheni kertoi jotta ei olisi tullut kuuloonkaan vanhempia ihmisiä kohdella noin. Me hoidamme tyttären poikia ja vanhempi ei ikinä ole käyttäytynyt noin meitä kohtaan ja olemme ottaneet aina molemmat hyvin huomioon samalla lailla. Pojalla on toinen silmä sokea ja paha puhehäiriö. Luulen, että se johtunee noista synnynnäisvammoista. Sanoinkin miehelleni, että otetaan poika nyt yksin yökylään, saunotaan ja annetaan pojalle vain sitä omaa aikaa, rakastamme häntä kauheasti.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei uskalleta edes kovempaa äänensävyä käyttää ettei lapsi vaan saa traumoja tai koe jotain negatiivisia tunteita, niin eihän se ole mikään ihme ettei lapset opi mikä on oikein tai väärin. Voi luoja että mä en jaksa näitä vanhempia jotka VAAN JA AINOASTAAN lässyttävät lapsilleen, riippumatta täysin siitä mitä lapsi on tehnyt. 

Ei se lapsi mene rikki jos välillä käyttää ihan oikeasti jyrkempää ääntä ja näyttää että on tosissaan. Ja sitten elää normaalia perhe-elämää, jossa rakastetaan ja näytetään että rakastetaan, pidetään huolta, tehdään asioita yhdessä ja ollaan lasten turvana.

Näin olen itse menetellyt omien lasteni kanssa ja outoa kyllä ei tässä mitään suurempia ongelmia ole. Kaksi alakouluikäistä poikaa kyseessä.

Olen myös joutunut esikoisen kanssa tahtojen taisteluun ja äänensävyni on joskus mennyt huudon puolelle. Mun mielestä tärkeintä oli kuitenkin vetää lapselle rajat. Seinänaapuri soitti tästä hyvästä kaksi kertaa sossulle. Lastensuojelulle sanoin, että minä aion jatkossakin pitää sopivat rajat lapselle.

Nyt tuo samainen lapsi on teini-ikäinen ja on hyvin rehellinen, sekä luotettava. Eipä tarvitse enää hänen kanssaan vääntää, kun sopivat rajat kasvatustyössä tuli aikoinaan tehtyä. En ole mikään ammattikasvattaja, mutta riskinä tuossa positiivisessa kasvatuksessa on liiallinen lässyttäminen ja lapsi pääsee siinä helposti perheen pomoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vanhemmat perustelevat liikaa. Puolet selityksistä menee ohi korvien. Haluun karkkia. Vastaa, että lauantaina on karkkipäivä. Piste. Mitä siihen muuta tarvii sanoa?

Kun kattoo näitä supernanny ja muita ohjelmia, niin niissä pennut pyörittävät vanhempiaan mennen tullen. Mutta myös vanhemmat ovat itse hirveitä nipoja. Jos lapsi ei halua istua yhdessä ruokapöydässä, niin itse en ainakaan jahtaisi sitä ympäri keittiötä ja latelisi uhkauksia. Söisin oman ruokani rauhassa ja korjaisin astiat pöydästä. Jääköön ilman. 

Lisäksi rankaiseminen eli jäähyt, takavarikot, uhkailut sun muut, ovat omasta mielestäni yleensä turhia. Lapsen täytyy haluta itse tehdä oikein. Jos yhtäkkiä kiroilee ja on alkanut käyttäytyä huonosti, selvittäisin, mistä käytös johtuu. Rankaiseminen saattaa olla jopa julmaa. 

Lapsen kasvattaminen tapahtuu ihan itsestään, normaalin elämän sivussa. Lapsi katsoo mallia siitä, miten hänen omat vanhempansa elävät. Esimerkki vaikuttaa tosi paljon. Jos äiti kiroilee, lapsi kiroilee. Jos äiti vie lapsen 50 kertaa sänkyyn, kun se tulee sieltä pois, lapsi tulee 50 kertaa pois sängystä. 

Itse en veisi. 

Muuten samaa mieltä, mutta kyllä perustella pitää. Miten lapsi muuten oppisi miksi karkkia ei syödä joka päivä tai miksi sängyllä ei saa pomppia? Perustelu ei poista sitä, että ollaan tiukkoja rajoista. Ei tietenkään tarvitse alkaa joka kerta alkaa selittää että voi kulta kun karkit pilaa hampaat, mutta kun lapsella on perustelut selvillä niin hän todennäköisesti uskoo. Tai ainakin minun lapsiin toimii erittäin hyvin se, että jos he kiukuttelevat hampaan pesusta niin muistutan mitä seuraa jos ei pese hampaita. Paljon tehokkaammin kuin "hampaat vain pestään, piste". Ja kyllä joskus vaan pitää olla periksiantamaton ja viedä se lapsi sänkyyn uudelleen ja uudelleen, ei voi antaa taaperon hillua ympäri kämppää puolta yötä. Riippuu taas lapsesta onko sänkyyn palauttaminen vai joku muu keino toimivampi.

Itse ymmärsin tekstin niin, että lapsi oppii arjessa mallioppimisella. Ei kaikki ole piste. Mallioppiminen mielestäni tarkoittaa johdonmukaisuutta, itse kerroin aina mitä teen ja miksi teen. Se, että joihinkin asioihin sanotaan piste, teen niin myös itse. Yksikään neljästä pojasta eivät ole kärsineet epäjohdonmukaisuudesta. Se, että lapsi vaan poistuu sängystä kerta toisensa jälkeen....miksi?

Niin, miksi lapset ei halua mennä nukkumaan? Tämä on mysteeri jota olen itsekin pohtinut monta kertaa, kaikesta näkee että lasta väsyttää, mutta tämä väittää että ei nukuta yhtään. Varmaan ne haluaisi olla vanhempien kanssa, ja vanhemmat haluaa jo omaa aikaa. Tuota sänkyyn palauttamistahan tekee ne, jotka haluaa että lapsi nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn ja itse voi mennä katselemaan telkkua tai tekemään rauhassa kotitöitä. Vaihtoehto on istua lapsen huoneessa kunnes se nukahtaa. Ja jotkut sitten on helppoja tässä asiassa ihan luonnostaan.

Ovela kasvattaja liittää nukkumaanmenoon jonkun kivan porkkanan: ”Käy iltapesulla sutjakkaasti, niin jatketaan sängyssä sen kivan kirjan lukemista!”

Olen aina lukenut lapsille iltasatua ja he ovat menneet hyvillä mielin nukkumaan. Siinä sängyssä makoillessa alkaa unikin painaa silmää.

2/3 lapsistani tämä toimi, mutta ei nuorimmalla. Syy: hän ei tarvinut lähellekään niin paljoa unta. 2-vuotiaana jätti päikkärit pois ja meni joka ilta nukkumaan klo22 aikaan. Mentiin siis nukkumaan kaikki samaan aikaan, eikä edes mietitty mitään ”omaa aikaa” iltaisin, vaan ihan vaan nautittiin rennosti ihanan lapsemme seurasta. Ja ihan tosi tarkoitan tätä! Johan siinä olis ollut ravaamista ja hermot mennyt kaikilla, jos oltais jo klo20 yritetty saada sänkyyn…

Murrosiässä harjoitellaan sitten lastensuojelulaitoksissa rajojen sietämistä. Korkea aika ennen kuin astuu aikuisten elämään ja työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei uskalleta edes kovempaa äänensävyä käyttää ettei lapsi vaan saa traumoja tai koe jotain negatiivisia tunteita, niin eihän se ole mikään ihme ettei lapset opi mikä on oikein tai väärin. Voi luoja että mä en jaksa näitä vanhempia jotka VAAN JA AINOASTAAN lässyttävät lapsilleen, riippumatta täysin siitä mitä lapsi on tehnyt. 

Ei se lapsi mene rikki jos välillä käyttää ihan oikeasti jyrkempää ääntä ja näyttää että on tosissaan. Ja sitten elää normaalia perhe-elämää, jossa rakastetaan ja näytetään että rakastetaan, pidetään huolta, tehdään asioita yhdessä ja ollaan lasten turvana.

Näin olen itse menetellyt omien lasteni kanssa ja outoa kyllä ei tässä mitään suurempia ongelmia ole. Kaksi alakouluikäistä poikaa kyseessä.

Olen myös joutunut esikoisen kanssa tahtojen taisteluun ja äänensävyni on joskus mennyt huudon puolelle. Mun mielestä tärkeintä oli kuitenkin vetää lapselle rajat. Seinänaapuri soitti tästä hyvästä kaksi kertaa sossulle. Lastensuojelulle sanoin, että minä aion jatkossakin pitää sopivat rajat lapselle.

Nyt tuo samainen lapsi on teini-ikäinen ja on hyvin rehellinen, sekä luotettava. Eipä tarvitse enää hänen kanssaan vääntää, kun sopivat rajat kasvatustyössä tuli aikoinaan tehtyä. En ole mikään ammattikasvattaja, mutta riskinä tuossa positiivisessa kasvatuksessa on liiallinen lässyttäminen ja lapsi pääsee siinä helposti perheen pomoksi.

Ja ei tainnut lastensuojelu olla kanssasi eri mieltä asiasta.

Välillä lähikaupassa kuuntelen, kun vanhemmat lässyttää pikkuisilleen kuin olisivat itse 2 vuotiaita. Ei mitään auktoriteettia, kysytään kaikessa ”mitä kulta pikku rakas haluaisit”, ja ollaan ihan lapsen ehdoilla- kaikessa. Tällaisrsta kasvatuksesta, tai sen puutteesta, ei seuraa mitää hyvää

Millainenkohan maa on Suomi vuonna 2035?