Rajattomat lapset, äh en jaksa!

Kun joku kysyi, mistä ilmestyy aina väkivaltaa toivovat. Ehkä sekin kuuluu aivopesuun: "vihatkaa omianne!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama koulussa. Samat lapset huutavat opettajille päin naamaa, lähtevät ovet paukkuen tunneilta, eivät kunnioita yhtään aikuista. Vartija poistaa tarvittaessa koulusta. Seuraavana päivänä wilma laulaa kun vanhemmat vaahtoavat ettei heidän pikkuprinsessaa/prinssiä arvosteta ja kuunnella vaan yritetään asettaa samaan muottiin muiden kanssa. Siinä yrittää selittää että lapsesi huo"itteli opettajaa ja sylki päin. Opettaja kuulema valehtelee, oppilaan mukaan opettaja provosoi.

Tätä on opettajan työ nykyään yläasteella.

Mitä puoluetta kannattaisi äänestää, jotta saataisiin kouluille takaisin vanha kunnon "karsseri ja karttakeppi" -kasvatus?

Ei kannata äänestää puoluejärjestelmää ollenkaan - se on falski. -eri

Vierailija kirjoitti:

Näitä rajattomia notkuu sitten koulussa vasten seiniä. Mitään eivät voi tehdä, makaavat vain tai näpyttävät kännykkää. Koulussa käydään vain erityispäivinä, kun ei tarvitse tehdä mitään. Muuten lintsataan ja tavataan vanhempien ja sosiaalityön kesken kerran kuussa. Äiti vaatii kotoa käsin, että lapsi saa tehdä kokeen sinä ja sinä päivänä tai ei ollenkaan. "Ei äitisi sitä päätä!" Naama on murjotuksessa jatkuvasti ja kädet kehon edessä puuskassa. Juu, murkkuikäkin tekee tuota, mutta näissä on aika tiukat aste-erot yksilöillä. Surullista. Olen sen lapsen puolelle, jota on jo pitkään kohdeltu kotona väärin. 

Surullista, että koet koulumaailman tuollaisena. Enimmäkseen meillä kuitenkin tehdään töitä, siis koulutyötä. Opetan tällä hetkellä 5 lk. Meillä on oppilaat hyvin läsnä tunneilla. En ole tavannut koulupinnareita alaluokkien puolella yhtään. Lomien läheisyys vaikuttaa käyttäytymisen levottomuuteen, mutta parasta on tylsä arki. Tänään oli penkkaripäivä, mikä aiheutti toki jonkin verran riehakkuutta, mutta huomenna tasoitutaan jälleen.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyi, mistä ilmestyy aina väkivaltaa toivovat. Ehkä sekin kuuluu aivopesuun: "vihatkaa omianne!"

Tuo että kuri nähdään vihana on näiden kurinpito-ongelmien alku ja juuri.

On kasvatettu narsistinen erityslapsijoukko. Päihde- ja narkkarivanhemmat ehkäsykuurille ja lapsentekokieltoon. Ja ne jotka elää jo tuettuina, oma arki ei suju, ei saa tehdä lapsia yhteiskunnan kasvatettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sama koulussa. Samat lapset huutavat opettajille päin naamaa, lähtevät ovet paukkuen tunneilta, eivät kunnioita yhtään aikuista. Vartija poistaa tarvittaessa koulusta. Seuraavana päivänä wilma laulaa kun vanhemmat vaahtoavat ettei heidän pikkuprinsessaa/prinssiä arvosteta ja kuunnella vaan yritetään asettaa samaan muottiin muiden kanssa. Siinä yrittää selittää että lapsesi huo"itteli opettajaa ja sylki päin. Opettaja kuulema valehtelee, oppilaan mukaan opettaja provosoi.

Tätä on opettajan työ nykyään yläasteella.

😱

Mutta siis oikeasti koko tämä mielensäpahoittaja-yhteiskunta on kyllä joku iso vitsi…

Onko ns vapaa kasvatus todettu olevan hyvä kasvatuskeino?

Vierailija kirjoitti:

Onko ns vapaa kasvatus todettu olevan hyvä kasvatuskeino?

Ei ole. Siksi sitä ei enää suositellakaan, vaan tilalle on otettu tunnekasvatus. Tunnekasvatus korostaa tunteiden ilmaisun vapautta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitäs sitten, kun rajattomat kasvavat isoiksi ja he pyörittävät tätä yhteiskuntaa, kun meistä osa on eläkkeellä, osa vaihtari-ikäisiä jne.

Kiinnostaisi...miten suuri lapsista on sellaisia rajattomia? Ap:n tai muiden mielestä?

70-luvulla oli vapaan kasvatuksen ideologia. Ajateltiin, että lasten kuuluu kokeilla asioita ja oppia itse kokemuksistaan. Olen itsekin kasvanut kodissa, jossa sai olla ulkona kavereiden kanssa vaikka koko päivän. Esim. kesälomalla vanhemmat eivät laittaneet säännöllisesti ruokaa, vaan meillä uskottiin, että lapsi kertoo, kun sillä on nälkä. Mihinkään harrastuksiin minua ei ilmoitettu, koska vanhempieni mielestä lapsi hakeutuu luonnostaan sille tielle, joka hänelle on sopivin. Kun osoitin merkkejä piirtämishalukkuudesta, sain siveltimiä, vesivärejä, hiilikyniä.

Nuorena harrastin teatteria, mikä oli minun vanhemmilleni ylpeyden aihe, koska he myös olivat olleet aktiivisia teatteritoimijoita nuorena.

Meillä oli tiettyjä tarkkoja sääntöjä: eläimiä pitää rakastaa ja niitä ei missään tilanteessa saa kiduttaa ja luontoa pitää kunnioittaa eikä vahingoittaa. Seksuaalikasvatuksesta muistan sen verran, että kaikkea saa vapaasti kokeilla, jos se ei vahingoita toisia ihmisiä. Vasta aikuisena kuulin, että isälläni ja äidilläni on ollut ns. vapaa liitto, kun minä olin pieni. He erosivat kun olin 15 v., mutta säilyivät ystävinä isäni kuolemaan saakka.

Minä olen kasvattajana ehkä tiukempi omille lapsilleni kuin minulle oltiin. Meillä on nukkumaanmenoajat ja karkkipäivä. Minulla ei lapsena ollut mitään karkkipäivää, mutta ei sitä karkkia silti joka päivä ollut tarjolla. Siihen aikaan yleisesti syötiin huomattavasti vähemmän karkkia, limua, jäätelöä kuin nykyaikana.

Minä myös äitinä katson, että lapsilla on kouluun lähtiessään puhtaat ja ehjät vaatteet. Minulla ei aina ollut, koska kukaan ei sanonut tai kiinnittänyt sellaiseen huomiota. Vasta teini-iässä aloin katsoa peiliin ennen lähtöä ja opin laittamaan ehjät ja samaa paria olevat sukat jalkaan. Toisaalta oliko sillä silloinkaan niin väliä ja onko sen edelleenkään oltava tarkkaa.

Minulla on helpot lapset, joten olen todella huono kertomaan, miten on oikein kasvattaa. Omasta mielestäni elin hyvän, uteliaan ja kokeilevan lapsuuden ja nuoruuden, vaikkei kaikki ollutkaan tiukasti säädeltyä. Toivon että omat lapseni myöhemmin toteavat, että heilläkin olisi ollut ihan hyvä lapsuus.

Jos eroat niin naapurissa asuva perheenäiti ei ole uusi lastenhoitajasi, hänellä on omat lapset ja koti hoidettavana.

Jos yksi ja sama lapsi soittaa ovikelloamme useamman kerran päivässä jatkossa niin lastensuojeluilmoitus lähtee saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Jos eroat niin naapurissa asuva perheenäiti ei ole uusi lastenhoitajasi, hänellä on omat lapset ja koti hoidettavana.

Jos yksi ja sama lapsi soittaa ovikelloamme useamman kerran päivässä jatkossa niin lastensuojeluilmoitus lähtee saman tien.

Ja kerromme sosiaalityöntekijälle, että naapureina olemme sitä mieltä, että huoltajuus isälle.

Joku mainitsi, että hänellä on helpot lapset, eikä siksi pysty kertomaan, miten pitäisi kasvattaa. Tai jotain sinne päin. En osaa lainata tekstiä. Tämähän on ihan totta, että lapset ovat erilaisia persooniltaan ja luontaiselta tavaltaan reagoida ärsykkeisiin. Ei me aikuisetkaan olla samanlaisia, joten miksi lasten kasvatukseen annetaan ohjeita kuin kyseessä olisi lauma.

Vanhin lapseni on aina ollut vilkas. Häntä piti olla pienenä aina varoittamassa, että varo, se on kuumaa, varo, tuolta tulee auto, älä syö lunta. Hänen oli vaikeaa ottaa toisten tunteita huomioon, joten sitä käytiin paljon läpi, miltä toisesta tuntuu, jos teet noin (esim. huudat korvaan läheltä).

Keskimmäinen lapseni oli ylivarovainen kaikessa ja erittäin tottelevainen. Häntä piti rohkaista. Hänellä oli paljon pelkoja (esim. pimeän pelko, ötököiden pelko, sukeltamisen pelko). Helposti tukeutuu edelleen aikuisiin pienissäkin pulmissa.

Kolmas lapseni on pieni edelleen (5 v.). Häntäkään ei ole tarvinnut paljonkaan rajata. Perustottelevainen ja sopuisa lapsi. Väsyneenä kiukuttelee. Ei riko leluja, ei töni toisia, ei huuda. Oman puolensa pitämistä olen yrittänyt opettaa, ettei toiset jyrää.

Oikeisto ennen kannatti keppikuria. Amerikassa republikaanit kannattavat keppiä kouluihin, siellä yksityiskoulut.

285: Höpsis, tietenkään en koko koulumaailmaa koe noin. Näistä lyhyistä kommenteista on vaikea koskaan vetää suuria linjoja toisen ajattelusta. Tuo on yksi kapea osa koulua ja se lisääntyy vuosi vuodelta. Se on erityisopettajille aikamoinen haaste. Heitä tuetaan, mutta oikein mikään ei kelpaa. Tuo muuttumattomuuden ja hitaan kehityksen sitäminen on ihan peruskauraa erityispuolella. Pistää välillä vihaksi se, että kodeissa olisi voitu tehdä niin paljon jo lapsen ollessa pienempi. Siitä tässä lienee ollut kyse tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsi, että hänellä on helpot lapset, eikä siksi pysty kertomaan, miten pitäisi kasvattaa. Tai jotain sinne päin. En osaa lainata tekstiä. Tämähän on ihan totta, että lapset ovat erilaisia persooniltaan ja luontaiselta tavaltaan reagoida ärsykkeisiin. Ei me aikuisetkaan olla samanlaisia, joten miksi lasten kasvatukseen annetaan ohjeita kuin kyseessä olisi lauma.

Vanhin lapseni on aina ollut vilkas. Häntä piti olla pienenä aina varoittamassa, että varo, se on kuumaa, varo, tuolta tulee auto, älä syö lunta. Hänen oli vaikeaa ottaa toisten tunteita huomioon, joten sitä käytiin paljon läpi, miltä toisesta tuntuu, jos teet noin (esim. huudat korvaan läheltä).

Keskimmäinen lapseni oli ylivarovainen kaikessa ja erittäin tottelevainen. Häntä piti rohkaista. Hänellä oli paljon pelkoja (esim. pimeän pelko, ötököiden pelko, sukeltamisen pelko). Helposti tukeutuu edelleen aikuisiin pienissäkin pulmissa.

Kolmas lapseni on pieni edelleen (5 v.). Häntäkään ei ole tarvinnut paljonkaan rajata. Perustottelevainen ja sopuisa lapsi. Väsyneenä kiukuttelee. Ei riko leluja, ei töni toisia, ei huuda. Oman puolensa pitämistä olen yrittänyt opettaa, ettei toiset jyrää.

Tämä onkin hassua, kun monilta vanhemmilta kuulee sitä, kun esim yksi lapsi mahdoton ja toinen pärjää normaalisti, että he vakuuttavat itselleen ja muille olevansa ihan hyviä kasvattajia, kun toisesta on kuitenkin tullut normaali ja on kerta saman kasvatuksen saanut. Samalla ikäänkuin toteavat että lapsessa oikeastaan olisi se vika.

Virhepäätelmä! Tässä tapauksessa vanhemmat eivät ole osanneet ottaa huomioon lasten erilaisuutta. Todentotta jokainen lapsi on erilainen ja tarvii ihan omanlaisensa kasvatuksen. Hyvä kasvattaja osaa huomioida lasten erilaisia tarpeita ja antaa tukea siinä missä sitä eniten tarvitsevat.

Vierailija kirjoitti:

285: Höpsis, tietenkään en koko koulumaailmaa koe noin. Näistä lyhyistä kommenteista on vaikea koskaan vetää suuria linjoja toisen ajattelusta. Tuo on yksi kapea osa koulua ja se lisääntyy vuosi vuodelta. Se on erityisopettajille aikamoinen haaste. Heitä tuetaan, mutta oikein mikään ei kelpaa. Tuo muuttumattomuuden ja hitaan kehityksen sitäminen on ihan peruskauraa erityispuolella. Pistää välillä vihaksi se, että kodeissa olisi voitu tehdä niin paljon jo lapsen ollessa pienempi. Siitä tässä lienee ollut kyse tässä ketjussa.

Tämä. Kun joissain tapauksissa kodeissa oltais voitu niin paljon enemmän jo lasten ollessa pieniä. Monet ihan tavallistenkin lasten vanhemmat tarvisivat jonkun vanhemmuuskurssin, puhumattakaan erityislasten vanhemmista….

Ne tietää parhaiten, joilla ei ole omia lapsia. Mustavalkoinen ajattelu katoaa, kun joutuu ekan kerran vaikeiden pulmien äärelle. Kenellä se on mikin. Kun lapsi koulussa riehuu ja lyö ja kotona ei. Ymmärrettävää, että haasteet tulee siellä, missä on muita ihmisiä, joiden kanssa tulee riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhemmat eivät kokemukseni mukaan kykene ottamaan lapsen vaikeita tunteita vastaan. Pelätään, että lapsi menee rikki, jos se alkaa itkeä pettymystään. Mutta pettymyksen sietokyky onkin itse asiassa todella tärkeä taito, joka jää monelta oppimatta. Sitten ollaan pulassa, kun teininä tämä kyseinen lapsi jostakin hyvin pienestä pettymyksestä tirvaisee ja alkaa tapella.

Monet vanhemmat eivät osaa ennakoida lasten kanssa yhtään. Yritetään vain selvitä siitä yhdestä hetkestä, eikä mietitä lapsen kokonaiskehitystä.

T. Lasten kanssa työskentelevä

Meidän muksun ristiäisissä pappi sanoi hyvin, että "vanhempien yksi tehtävä on aiheuttaa pettymyksiä lapsilleen". Ei toki pelkkiä pettymyksiä, mutta ns. sopivina annoksina niin, että lapsi oppii käsittelemään pettymyksiä ja ymmärtää, että kaikkea ei voi saada.

Kouluissa ihmettelen välituntivalvonnan vähäisyyttä nykyisin. Välitunneilla sattuu ja tapahtuu, ei pelkkää rajattomuutta, vaan penskat karkailevat kioskille, tönivät toisia, haukkuvat ja kiroilevat. Tämä on ollut itselleni yllätys, miten villiä siellä on meininki (omat lapset 1. ja 5. luokalla). Olen kysynyt rehtoriltakin, miten siellä voi tapahtua niin paljon eikä kukaan näe/puutu/ohjeista! Kun minä olin ala-asteella, koulussa avoimesti puhuttiin, että välituntivalvojia on pihalla aina yksi kahta luokkaa kohden. Miksi nykyisin on kaksi koko koulua kohden? Yhdellä valvottavana periaatteessa 200-300 lasta.

Lukekaapas tämä

https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4472165