Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
No ei kyllä ole, ellei siitä ole jotain oikeuden vahvistamaa sopimusta olemassa. Ihan eri asia vahtia terveitä lapsia silloin tällöin kuin paimentaa ja hygieniahoitaa vanhusta. TÄYSIN eri asia. Jos sen päälle pitäisi kuunnella jotain dementoitunutta jorinaa ja valitusta tms. vielä pahempaa, ei kiitos. Mutta syyksi olla hoitamatta riittää, että naisilla on nykyisin kokopäivätyö, ja kotiäidit sekä -rouvat ovat mennyttä aikaa, lopullisesti.
Anoppi vietiin väkisellä kovan huudon kera laitokseen. Kotihoito ei enää pärjännyt dementoituneen ja kaatuilevan vanhuksen kanssa. Vaan ei suostunut hyvällä lähtemään vaarallisesta kodistaan. Mummeli laitettiin pyörätuoliin, ja samalla raapaisi tyttären poikaa. Ambulanssissa anoppi huusi kuin hyeena ja kiroili kuin turkkilainen satamajätkä. Kaksi vuotta kerkesi asua hoivalaitoksessa kunnes kuoli. Liian pitkään pidetään huonokuntoisia vanhuksia kotona. Kotihoito oli määrännyt anopin laitokseen ja pian tekin joudutte viemään mummun väkisellä laitokseen, jos ei hyvällä niin pahalla!
Ostakaa mummulle jalkahoitoja välillä kenties ystäväpalvelu käy viettään aikaa hänen kanssaan. Ulkoileen, kahvit juoda mukavia jutellen.
Aika törkeitä kommentteja osa. Missä on vanhan ihmisen kunnioitus, missä vanhempien tai isovanhempien arvostus? He ovat teille antaneet elämän ja kasvattaneet ja ruokkineet teidät. Nyt kun äidin tai isän/mummin tai ukin hyväksi pitäisi jotain tehdä potkitaan ja halveksitaan ja väkisin laitokseen vaan. Oletteko huomanneet että omat lapsenne seuraavat vieressä miten vanhempia arvostetaan! Onnea siis omaan vanhuuteenne!
Vierailija kirjoitti:
Lumipuro kirjoitti:
Ne vie kaikki rahat ne kunnan hoivakodit. Ei saisi olla mitään omaisuutta eikä säästöjä.
Omaisuus ei vaikuta hintaan.
Varallisuus vaikuttaa. Vähävaraisille kunta antaa tukea. Hoivakotien maksut pilvissä.
Vierailija kirjoitti:
Aika törkeitä kommentteja osa. Missä on vanhan ihmisen kunnioitus, missä vanhempien tai isovanhempien arvostus? He ovat teille antaneet elämän ja kasvattaneet ja ruokkineet teidät. Nyt kun äidin tai isän/mummin tai ukin hyväksi pitäisi jotain tehdä potkitaan ja halveksitaan ja väkisin laitokseen vaan. Oletteko huomanneet että omat lapsenne seuraavat vieressä miten vanhempia arvostetaan! Onnea siis omaan vanhuuteenne!
Odotatko siis, että sun lapsien on otettava sut kotiisi asumaan tai sitouduttava ramppaamaan luonasi jatkuvasti töidensä päälle? Miten kuvittelet lastesi selviytyvän töidensä velvoitteista tai vanhemmuudestaan, kun aika menee sinun tarpeisiisi?
Minä säästän palveluita varten ja olen ilmoittanut, että minun vuoksi ei kenenkään elämää uhrata. Sitten kun rahani on loppu, eikä enää ilman palveluita pärjää kotonakaan, on toivottavasti loppu niin lähellä että voin pötköttää tai hourailla yhtä hyvin hoivakodissa tai osastolla ja toivottavasti sitä ei kestä kauaa. Elvytyskiellot on itsestäänselviö.
Vierailija kirjoitti:
Aika törkeitä kommentteja osa. Missä on vanhan ihmisen kunnioitus, missä vanhempien tai isovanhempien arvostus? He ovat teille antaneet elämän ja kasvattaneet ja ruokkineet teidät. Nyt kun äidin tai isän/mummin tai ukin hyväksi pitäisi jotain tehdä potkitaan ja halveksitaan ja väkisin laitokseen vaan. Oletteko huomanneet että omat lapsenne seuraavat vieressä miten vanhempia arvostetaan! Onnea siis omaan vanhuuteenne!
Onneksi ei ole lapsia. Ja jos olisi, en ikinä velvoittaisi heitä hoitajakseni. Minulle riitti äidistä huolehtiminen, tein sen aivan ilmaiseksi. Tai no ei, sain "palkaksi" uupumisen.
Ikävä kyllä huomaa että mummon todellisuudentaju on sairauden myötä hämärtynyt. Syyllisyyttä älkää tunteko, tehkää niinkuin teille paras. Ennen oli ennen silloin ikäihmiset hoidettiin kotiin ja maataloutta kun oli, työtkin tehtiin kotona. Nyt on nyt, työt muualla, harrastukset ym. Ja jos kotihoidon turvin ei enää pärjää, pyytäkää kotihoidosta asiakasohjaajan kotikäynti. Hän kartoittaa palvelutarpeen ja paikka hoitokotiin vetämään. Ajatelkaa niinpäin, että huolehditte äitistänne takaamalla hoitokodissa hänelle jokapäivisen puhtauden sekä ravitsevan ruuan, ihmisiä ympärillä.
Eräs ystäväni sanoo: Lapsien tehtävä ei ole huolehtia vanhemmista. Vaan vanhemmat huolehtii lapsistaan. Näin se on luonnossakin. Ei karhulapsi huolehdi enää emostaan. Eikä kissanpentu emostaan. Se on sitä luonnon jatkumoa. Näin minäkin olen päättänyt. Kun äiti menee huonoon kuntoon niin alamme etsimään hyvää hoivakotia. Siellä toki käyn katsomassa.
Valitettavasti olet väärässä. Jossakin tulee raja vastaan, milloin omista asioista ei ole enää turvallista päättää. Itsemääräämisoikeus on tiukka, mutta silloin kun voidaan katsoa, että turvallisuus vaarantuu ja hlö ei selkeästi kykene ymmärtämään, milloin tietty toiminta on/ei ole hänen edun mukaista, asioista päättää joku toinen. Olen tehnyt hoitotyötä vuosikymmeniä ja tiedän mistä puhun.
Voisi olla työnantajalla sanomista, kun dementti äitini kävisi osallistumassa olkani takaa teams-palavereihin. Hänellä on myös tapana huudella härskejä ja luulee, että jokainen teini-ikäinen ja siitä vanhempi miespuolinen henkilö on kovasti häntä riiustelemassa. Voisi olla lastensuojelullakin jo asiaan sanomista, kun mummo flirttailisi 16-vuotiaalle tyttärenpojalleen.
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni sanoo: Lapsien tehtävä ei ole huolehtia vanhemmista. Vaan vanhemmat huolehtii lapsistaan. Näin se on luonnossakin. Ei karhulapsi huolehdi enää emostaan. Eikä kissanpentu emostaan. Se on sitä luonnon jatkumoa. Näin minäkin olen päättänyt. Kun äiti menee huonoon kuntoon niin alamme etsimään hyvää hoivakotia. Siellä toki käyn katsomassa.
Ihanan ruusuinen kuva. Ilman pätäkkää jää katseluksi. Verovaroilla maksettuna kunta päättää onko oikeutettu ja mihin.
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla työnantajalla sanomista, kun dementti äitini kävisi osallistumassa olkani takaa teams-palavereihin. Hänellä on myös tapana huudella härskejä ja luulee, että jokainen teini-ikäinen ja siitä vanhempi miespuolinen henkilö on kovasti häntä riiustelemassa. Voisi olla lastensuojelullakin jo asiaan sanomista, kun mummo flirttailisi 16-vuotiaalle tyttärenpojalleen.
Työkaverini muisteli kansakoulunopettajana toiminutta äitiään, joka oli kasvattanut poikansa tiukassa kurissa ja Herran nuhteessa. Äiti dementian myötä alkanut kiroilla kuin pahin satamajätkä... oli ollut aluksi hieman hämmentävää. 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla työnantajalla sanomista, kun dementti äitini kävisi osallistumassa olkani takaa teams-palavereihin. Hänellä on myös tapana huudella härskejä ja luulee, että jokainen teini-ikäinen ja siitä vanhempi miespuolinen henkilö on kovasti häntä riiustelemassa. Voisi olla lastensuojelullakin jo asiaan sanomista, kun mummo flirttailisi 16-vuotiaalle tyttärenpojalleen.
Työkaverini muisteli kansakoulunopettajana toiminutta äitiään, joka oli kasvattanut poikansa tiukassa kurissa ja Herran nuhteessa. Äiti dementian myötä alkanut kiroilla kuin pahin satamajätkä... oli ollut aluksi hieman hämmentävää. 😑
Uskon! Minunkin äiti on sellainen varovaisesti elänyt henkilö, hissukka suorastaan. Nyt taitaa ottaa vahingon takaisin vielä kun ehtii.
Ei lasten tarvitse minun mielestäni pilata elämäänsä hoitamalla mummoa.
Mutta löytyy perheitä, joissa tämä vaihtoehto ei pilaa hoitajan elämää, vaan rikastuttaa sitä. Näitä onnellisia perheitä onneksi vielä on. Tämä ratkaisu vaatii molemmilta osapuolilta hyvää elettyä elämää, hyviä välejä, yhteistyökykyisyyttä, toisen kunnioittamista, hyvää tahtoa ja paljon sopeutumista. Kaikenlainen vallankäyttö ja määräileminen tuhoaa suhteen hetimmiten. Talousasiat on myös osattava hoitaa.
Niin pelaa, kuin petaa, pätee ehkä tässäkin asiassa.
Olin muutaman vuoden vanhainkodissa nuorempana työssä, raskasta työtä ja ruusunpunaiset lasit idyllisistä mummoista kyllä varisi. Osa oli mukavia ja leppoisia, osa kamalia ruikuttajia ja huutajia. Omia vanhempiani en aio hoitaa, apua hankin, mutta vaikea sitäkin on antaa, kun kaikki pitäisi vaan itse passata vanhusten luokse ja mistään eivät ole itse valmiita maksamaan. Oma elämäni teinien kanssa on 200 km päässä vanhemmistani, teen vaativaa työtä ja myönnän, että ei sitä enää 50 plus iässä itsekään jaksa, jos et joskus myös saa itse huilia viikonloppua sohvalla. Olemme yrittäneet saada siskoni kanssa vanhukset luopumaan hemmetin isosta ja epäkäytännöllisestä talostaan joka rapistuu ja rahaa uppoaa julmetusti, mutta kuka sitä kodistaan lähtisi... Annan siis olla, vaikka joka puhelussa äitini marisee, että kyllä hän ihan kohta kuolee ja on vaikka mitä sairautta. Samaa marinaa olen kuunnellut jo 10 vuotta, varmaan kuolen itse vitutukseen tuota kuunnellessani.
Tuskin täällä kukaan tarkoittaa että pitäisi omaishoitajaksi ryhtyä. Itse aion siinä vaiheessa kun en kykene hoitamaan hygienia-asioita yrittää hakeutua palvelukotiin. Siihen asti tiedän, että lapseni auttavat ostoksissa ym. Enemmänkin minua surettaa ihmisten kova, kylmä ja tunteeton asenne joka täällä huokuu monista kommenteista. Missä on lämpö vanhusta kohtaan? Hoisin äitiäni 300 km päässä veljieni ja kotipalvelun yhteistyössä. Olimme tuolloin kaikki vielä työelämässä mutta asioiden tärkeysjärjestys!!! Ihan aina hänkään ei ollut helppo tapaus, mutta silti rakas ja ainoa äitini. Koko yhteiskunnassa, erityisesti nuorten keskuudessa elää käsittämätön vanhusviha.
Aikoinaan äitini vaati minua irtisanoutumaan työstäni, että tulisin häntä hoitamaan. Minulla on monta sisarusta ja he kaikki eläkkeellä ja hyväkuntoisia. Harvakseltaan kävivät äitiä katsomassa ja eräskin piti yli 10 vuoden tauon äidin luona käymisessä. Äiti oli kuitenkin melko omatoiminen, vain muutama viikko loppuajasta sairaalassa. Kerran olin leikkauksessa ja heti kotiintulon jälkeen soitti avuksi itseään pukemaan, koska oli lähdössä lääkäriin. Piti jättää kipulääkkeet ottamatta, että pystyn autolla ajamaan. Veljeni vaimoineen tuli kuitenkin häntä hakemaan. Lopuksi sanoi minulle että häpeä, kun et olisi halunnut tulla.
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Edunvalvonta maksaa. Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.
Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.
Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.
Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.
Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan. Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.
Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.
Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä. Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.
Kotisairaanhoito tuo myös lääkkeet joita omainen ei yleensä voi antaa ellei hänellä ole koulutusta siihen. Se on joko kotisairaanhoito tai hoitokoti. Emme elä edelleenkään Thaimaassa.
Omaisuus ei vaikuta hintaan.