Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Mummi on useimmiten hoitanut lapsensa ja lastenlapset ihan itse ilman lastenkoteja. Nyt kun hän toivoo näiltä samaa palvelua itselleen, niin se ei käykään. Ei muuta kun mummu "vaivaistaloon" ja heti. Onko tämä muka oikein? Kannattaa varmaan vähän miettiä?
Ei nykyäänkään lapsia laiteta lastenkotiin kuin ihan poikkeustapauksessa. Päiväkodit eivät ole lastenkoteja. Jos mummi oli käynyt töissä kodin ulkopuolella, niin hän on sitten jättänyt lapset pärjäämään omilleen työpäivien ajaksi. Nykyään aikuisten pitää käydä töissä, moni asuu muualla kuin lapsuusajan paikkakunnalla, niin miten ihmeessä he vielä pystyvät hoitamaan yhtäkään vanhusta satojen kilometrien päästä?
Vierailija kirjoitti:
Lumipuro kirjoitti:
Ne vie kaikki rahat ne kunnan hoivakodit. Ei saisi olla mitään omaisuutta eikä säästöjä.
Samaa mieltä kanssasi. Pitäis olla joku tolkku tuohonkin ahneuteen!! Omaisuus jakoon ja vuokralle asumaan. Ikänsä veroja maksellut, jotain inhimillisyyttä!! Eläkkeestä menee yli 80 prosenttia hoitoon hoivakodeissa.
Omaisuuteen ei silti kosketa. Hoivakodissa on täysihoito, mihin sitä rahaa enää tarvitsee, kun minnekään ei kykene lähtemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Kuule pösilö. Sukulaiset eivät voi laittaa ketään edunvalvontaan. Lääkäri sen edunvalvontaan haluttavan tutkiin ja antaa oman lausuntonsa, missä kunnossa ihminen on.
Ei noin voi ainoatakaan ihmistä pistää edunvalvontaan.
Hoiva-hoitokodeissa asuu ihmisiä, jotka eivät ole minkään holhouksen alaisia, vaan heidän lapsensa hoitavat vanhuksen asioita ja pitävät huolta hoidosta ja hoitopäätöksistä kuten leikkauksista tai muusta.Jos henkilö joutuu edunvalvontaan, tällöin edunvalvoja määrää kaikesta, eikä lapsilla ole sananvaltaa mihinkään päätökseen, ei edes hoitopäätöksiin
Joten puhu sinäkin vain niistä asioista josta jotain satut tietämään, olet hölmöläinen.
Edunvalvoja voi olla sukulainenkin.... ei ole pakko ottaa yleistä edunvalvojaa.
^ Edunvalvontavaltuutus. Silloin kun on vielä sielun voimissaan. Sitten kun aika koittaa, lääkäriltä todistus valtuutuksen voimaan saattamiseksi. Sitten maistraattiin hakemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumipuro kirjoitti:
Ne vie kaikki rahat ne kunnan hoivakodit. Ei saisi olla mitään omaisuutta eikä säästöjä.
Samaa mieltä kanssasi. Pitäis olla joku tolkku tuohonkin ahneuteen!! Omaisuus jakoon ja vuokralle asumaan. Ikänsä veroja maksellut, jotain inhimillisyyttä!! Eläkkeestä menee yli 80 prosenttia hoitoon hoivakodeissa.
Omaisuuteen ei silti kosketa. Hoivakodissa on täysihoito, mihin sitä rahaa enää tarvitsee, kun minnekään ei kykene lähtemään?
Totta kai rahaa käytetään hoivakodin maksuihin! Eihän se ilmaista ole.
Äitini saa hyvän hoidon, ruuat ym
ja me voimme olla turvallisin mielin kun äiti on tyytyväisenä mukavassa paikassa.
Haistakaapa kaikki home. Ottakaa vastuu vanhuksistanne. Palvelutalot ja hoivakodit ovat kauttaaltaan ikäviä paikkoja. Ensinnäkin niihin ei noin vain pääse ja toisekseen niissä on vakavia puutoksia henkilökunnan riittävyydessä ja ikävä kyllä osaamisessakin. Ne ovat aivan viimesijaisia paikkoja, jos todellakin tarvitaan ympärivuorokautista hoivaa. Kokeilkaa ensin lyhytaiakaisjaksoa. Onhan se vanhuksen hoiva rankkaa, mutta jos on useampia lapsia ja vielä lapsenlapsia, niin kotiinvietävien palveluiden maksimoinnin lisäksi jaatte nyt vain vuoropäivät, milloin käytte.
On kokemusta. Olen sekä ollut hoivakodissa töissä että hoitanut työni ohessa molemmat vanhempani. Uuvuin kyllä, mutta se oli arvokasta aikaa ja olen palautunut uupumuksestani.
Minulle monttu, ja sukunuijalla päähän sitten kun käyn rassaavaksi, mullat päälle.
Vierailija kirjoitti:
Mummi on useimmiten hoitanut lapsensa ja lastenlapset ihan itse ilman lastenkoteja. Nyt kun hän toivoo näiltä samaa palvelua itselleen, niin se ei käykään. Ei muuta kun mummu "vaivaistaloon" ja heti. Onko tämä muka oikein? Kannattaa varmaan vähän miettiä?
Ei ihme, että kukaan ei halua auttaa sinua kerta olet koko ajan noin aggressiivinen kitisijä.
Vierailija kirjoitti:
Haistakaapa kaikki home. Ottakaa vastuu vanhuksistanne. Palvelutalot ja hoivakodit ovat kauttaaltaan ikäviä paikkoja. Ensinnäkin niihin ei noin vain pääse ja toisekseen niissä on vakavia puutoksia henkilökunnan riittävyydessä ja ikävä kyllä osaamisessakin. Ne ovat aivan viimesijaisia paikkoja, jos todellakin tarvitaan ympärivuorokautista hoivaa. Kokeilkaa ensin lyhytaiakaisjaksoa. Onhan se vanhuksen hoiva rankkaa, mutta jos on useampia lapsia ja vielä lapsenlapsia, niin kotiinvietävien palveluiden maksimoinnin lisäksi jaatte nyt vain vuoropäivät, milloin käytte.
On kokemusta. Olen sekä ollut hoivakodissa töissä että hoitanut työni ohessa molemmat vanhempani. Uuvuin kyllä, mutta se oli arvokasta aikaa ja olen palautunut uupumuksestani.
Riittikö sinulla siinä samalla vielä aikaa ja jaksamista omien lastenlasten hoitamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joutilas sukulaispoika ei kelpaa mummille?
Joutilas sukulaispoika mummun pimppaa pesemässä? Joo-o.
Poika ei osaa käyttää suihkua vai mikä mielikuvitusongelma pesun estää? Pitääkö pappojen genitaaleja olla aina pesemässä mies?
Sen nyt vaan kokemus osoittaa, että useammin on juuri nainen se hoivaaja. Siksi sairaanhoitajistakin valtava enemmistö on naisia. Syyt ovat ihan biologiset, kun naisen Luoja äidiksi loi, ja hoivavietin antoi. Onhan niitä miehiä tosin omaishoitajinakin, mutta selvästi vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haistakaapa kaikki home. Ottakaa vastuu vanhuksistanne. Palvelutalot ja hoivakodit ovat kauttaaltaan ikäviä paikkoja. Ensinnäkin niihin ei noin vain pääse ja toisekseen niissä on vakavia puutoksia henkilökunnan riittävyydessä ja ikävä kyllä osaamisessakin. Ne ovat aivan viimesijaisia paikkoja, jos todellakin tarvitaan ympärivuorokautista hoivaa. Kokeilkaa ensin lyhytaiakaisjaksoa. Onhan se vanhuksen hoiva rankkaa, mutta jos on useampia lapsia ja vielä lapsenlapsia, niin kotiinvietävien palveluiden maksimoinnin lisäksi jaatte nyt vain vuoropäivät, milloin käytte.
On kokemusta. Olen sekä ollut hoivakodissa töissä että hoitanut työni ohessa molemmat vanhempani. Uuvuin kyllä, mutta se oli arvokasta aikaa ja olen palautunut uupumuksestani.
Riittikö sinulla siinä samalla vielä aikaa ja jaksamista omien lastenlasten hoitamiseen?
Pakko kyllä sanoa että näin kolmikymppisenä ruuhkavuosien keskellä ei todellakaan ole mahdollista ottaa vastuuta sukumme ikäihmisistä muuten kuin satunnaisen avun merkeissä. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä. Eikä paukutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumipuro kirjoitti:
Ne vie kaikki rahat ne kunnan hoivakodit. Ei saisi olla mitään omaisuutta eikä säästöjä.
Samaa mieltä kanssasi. Pitäis olla joku tolkku tuohonkin ahneuteen!! Omaisuus jakoon ja vuokralle asumaan. Ikänsä veroja maksellut, jotain inhimillisyyttä!! Eläkkeestä menee yli 80 prosenttia hoitoon hoivakodeissa.
Omaisuuteen ei silti kosketa. Hoivakodissa on täysihoito, mihin sitä rahaa enää tarvitsee, kun minnekään ei kykene lähtemään?
Riippuu hoivakodeista. Monissa joutuu maksamaan vessapaperit, pesuaineet, pyykkihuollon, lääkkeet. Siis sen asumisen lisäksi, ja tarvitsee vanhus myös vaatteita, ne ei tule hoivakodin puolesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haistakaapa kaikki home. Ottakaa vastuu vanhuksistanne. Palvelutalot ja hoivakodit ovat kauttaaltaan ikäviä paikkoja. Ensinnäkin niihin ei noin vain pääse ja toisekseen niissä on vakavia puutoksia henkilökunnan riittävyydessä ja ikävä kyllä osaamisessakin. Ne ovat aivan viimesijaisia paikkoja, jos todellakin tarvitaan ympärivuorokautista hoivaa. Kokeilkaa ensin lyhytaiakaisjaksoa. Onhan se vanhuksen hoiva rankkaa, mutta jos on useampia lapsia ja vielä lapsenlapsia, niin kotiinvietävien palveluiden maksimoinnin lisäksi jaatte nyt vain vuoropäivät, milloin käytte.
On kokemusta. Olen sekä ollut hoivakodissa töissä että hoitanut työni ohessa molemmat vanhempani. Uuvuin kyllä, mutta se oli arvokasta aikaa ja olen palautunut uupumuksestani.
Riittikö sinulla siinä samalla vielä aikaa ja jaksamista omien lastenlasten hoitamiseen?
Asuivatko sun vanhemmat 300km päässä? Ajoitko kaiken muun elämän päälle sen 600km vähän väliä? En voisi täältä muuttaa 300km keskellä ei mitään ja jättää elämää täällä.
Myönnän, en jaksanut hoitaa kuin noin 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lumipuro kirjoitti:
Ne vie kaikki rahat ne kunnan hoivakodit. Ei saisi olla mitään omaisuutta eikä säästöjä.
Samaa mieltä kanssasi. Pitäis olla joku tolkku tuohonkin ahneuteen!! Omaisuus jakoon ja vuokralle asumaan. Ikänsä veroja maksellut, jotain inhimillisyyttä!! Eläkkeestä menee yli 80 prosenttia hoitoon hoivakodeissa.
Omaisuuteen ei silti kosketa. Hoivakodissa on täysihoito, mihin sitä rahaa enää tarvitsee, kun minnekään ei kykene lähtemään?
Riippuu hoivakodeista. Monissa joutuu maksamaan vessapaperit, pesuaineet, pyykkihuollon, lääkkeet. Siis sen asumisen lisäksi, ja tarvitsee vanhus myös vaatteita, ne ei tule hoivakodin puolesta!
Ei, eivät tule. Mutta jos hoivakodissa olevalla vanhuksella sattuu olemaan niin kutsuttu kiltti lapsi, niin kyllä kaikki tarvittava paikalle "ilmestyy".
Vierailija kirjoitti:
Haistakaapa kaikki home. Ottakaa vastuu vanhuksistanne. Palvelutalot ja hoivakodit ovat kauttaaltaan ikäviä paikkoja. Ensinnäkin niihin ei noin vain pääse ja toisekseen niissä on vakavia puutoksia henkilökunnan riittävyydessä ja ikävä kyllä osaamisessakin. Ne ovat aivan viimesijaisia paikkoja, jos todellakin tarvitaan ympärivuorokautista hoivaa. Kokeilkaa ensin lyhytaiakaisjaksoa. Onhan se vanhuksen hoiva rankkaa, mutta jos on useampia lapsia ja vielä lapsenlapsia, niin kotiinvietävien palveluiden maksimoinnin lisäksi jaatte nyt vain vuoropäivät, milloin käytte.
On kokemusta. Olen sekä ollut hoivakodissa töissä että hoitanut työni ohessa molemmat vanhempani. Uuvuin kyllä, mutta se oli arvokasta aikaa ja olen palautunut uupumuksestani.
Samaa mieltä. Onnekas se vanhus, jolla on kivat läheiset ihmiset. Ei ole ollenkaan itsestään selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummi on useimmiten hoitanut lapsensa ja lastenlapset ihan itse ilman lastenkoteja. Nyt kun hän toivoo näiltä samaa palvelua itselleen, niin se ei käykään. Ei muuta kun mummu "vaivaistaloon" ja heti. Onko tämä muka oikein? Kannattaa varmaan vähän miettiä?
Hoitiko mummi omia vanhempiaan myös? Jos ei, niin silloin on turha vaatia yhtikäs mitään. Lapsia ei hankita sen takia, että he jäisivät jotain velkaa lapsuuden hoivastaan.
Ei hoitanut äiti vanhempiaan tai appivanhempiaan, meidät lapset laittoi hoitoon jo pienenä ja eli työlle. Nytkö pitäs uhrata koti, työ, oma perhe ja elämä sille joka ei itsekään ole niin tehnyt . Tähän kämppään ei mahdu lisää eikä myöskään äidin tarvitsemat apuvälineet. Kuka ostaisi isomman että mahduttais. Voin käydä ja tehdä minkä silloin voin,mutta omaishoitajaksi en rupea.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.
Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.
On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.
Nykyään kävelevää ihmistä ei saa estää kävelemästä vaikka taluttajaa ei olisikaan, tosin ulos ei välttämättä pääse itsenäisesti kun ovet ovat lukossa muistisairaiden turvallisuuden takaamiseksi. Sisätiloissa saa huonojalkainenkin kulkea ja kaatuilla kunnes on niin rikki, ettei pääse enää liikkeelle. Sitten lääkäri voi antaa luvan liikkumisen rajoittamiseen (esim. sängynlaitojen nosto tai pyörätuolin turvavyö).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.
"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin" kehutusta vanhustyöstä."
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…
Tää johtuu yksinkertaisesti sen vuoksi, että ennen niitä hoidettavia oli 100 kpl ja kodinhoitajia 50 kpl. Sitten vuosien saatossa tilenne on mennyt siihin, että nykyään niitä asiakkaita saattaa samassa paikassa olla 2500 ja niitä kodinhoitajia edelleen vain se 50kpl.
Ennen jokaista kodinhoitajaa kohden oli kaksi hoitajaa eli työpäivän aikana yksi hoitaja vietti sen yhden asiakkaan kanssa 3,5h. Nykyään yhdellä hoitajalla on 50 asiakasta. Eli per asiakas hän viettää aikaa 6,5min. Mut sekään ei ole todellisuus, koska oikeesti yhdellä hoitajalla on 20-25 asiakasta päivän aikaan mutta osalle tehdään vuoron aikana 2 6,25 käyntiä ja osalle 1, 10min käynti. Ei ihan enää tunnit ja aika riitä.Nämä nykypäivän kotona pikakäynneillä piipahtavat henkilöt ovat jotain ihan muuta kuin vielä 80-luvulla olleet kodinhoitajat, jotka tulivat perheeseen koko päiväksi apuun.
Tuon kodinhoito-organisaatio poistettiin. Samoin poistettiin vanhainkodit, joiden myötä tulivat nämä 10 min kotona piipahtelijat ja ympäri kylää ajelijat.No kerroppas viisaana miten sellainen voitaisiin järjestää nykyisellä järjestelmällä?
Olen ammatiltani kodinhoitaja ja olen edelleen samalla sopimuksella töissä millä olen aloittanut 90 luvulla, vain työnantajan nimike on vaihtunut kunnasta sotetoimijaksi.
Työnkuva ei missään vaiheessa muuttunut vaan asiakkaita tuli sen verran paljon, että aikamäärät on vähentyneet pikkuhiljaa ja sen myötä sitten on poistunut se, että ei enää tehty ruokaa, kun ei ole aikaa. Lämmitetään vain valmis ruoka ja laitetaan tarjolle. Pyykit edelleenkin pestään ja laitetaan kuivumaan mutta ei ole aikaa siivota, kuin vain kirjaimellisesti kakka sotkut. Siivoja käy erikseen.Ja kodinhoitajan nimike vaihtui lähihoitaja nimikkeeksi 2000 luvulla. Edelleen kodinhoitajia on töissä jotka tekevät samaa työtä, kuin lähihoitajat samalla koulutuksella. Minulla sopparissa lukee kodinhoitaja/lähihoitaja
Asiakkaan konetta ei saa jättää päälle turvallisuussyistä. Eli haetteko pyykit pesuun?
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito on ihan onnetonta nykyään. Ei heillä ole aikaa tehdä töitään kunnolla, käyvät kääntymässä vaan. Jos kotihoito pelaisi ja olisi kunnolliset kodinhoitajat, moni pärjäisi kauemmin kotona.
Huom. Kotihoitaja ja kodinhoitaja ovat ihan eri asioita ja jälkimäisiä ei yleensä enää edes ole.
Samaa mieltä kanssasi. Pitäis olla joku tolkku tuohonkin ahneuteen!! Omaisuus jakoon ja vuokralle asumaan. Ikänsä veroja maksellut, jotain inhimillisyyttä!! Eläkkeestä menee yli 80 prosenttia hoitoon hoivakodeissa.