Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Mähoidan kirjoitti:
Jos on tilanne ettei vanhus enää pärjää kotona edes kotihoidon ja omaisten turvin ja esim karkailee, eksyy, kaatuilee yms., niin silloin voi kuka tahansa tehdä hänestä sosiaalitoimeen huoli ilmoituksen. Auttaa asioiden etenemisessä ja tilanne kartoitetaan yleensä silloin nopeammin. Koti ei todellakaan ole aina se turvallisin paikka!!
T. kotihoidossa töissä
Kotikin saattaa olla vanhuksen mielestä yhtäkkiä se lapsuudenkoti, jossa on viimeksi asunut joskus 50-luvulla.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap
"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"
Me taivuteltiin 90 lähestyvä mummi katsomaan vanhainkotia että asuisi siellä. Tää vänkää takaisin kämppäänsä ja selittää että ei hän sinne kun siellä on vaan niitä vanhoja...asui vielä hetken itse ja lopulta kannettiin vuodeosastolle jonne kuoli . Oma äiti on nyt toivoton tapaus, ei pärjää enää itse muttei puhettakaan että asuisi palvelupaikassa . Me lapset emme voi ravata 24/7 eikä hän asu edes lähellä ketään meistä.
"En tahdo olla vaivaksi"- vanhukset on sitten toinen ääripää tästä omaisten hoitoa vaativasta tyypistä, tai toisaalta yksi alatyyppi. Mitään "hienoja" hoitajia ja muita yhteiskunnan apuja ei haluta käyttää ettei ole liikaa vaivaa, mutta sitten lapset joutuu huolehtimaan siitäkin edestä. Tai sitten ei kelpaa edes lasten apu, vaan yritetään vaan jotenkin sinnitellä, eikä ikinä myönnetä että jokin on vialla. Usein tähän toki liittyy myös pihiys, rahaa ei käytetä oman hyvinvoinnin edistämiseen vaikka sitä olisikin. Pahin tilanne on jos tämmöinen joutuu tilanteeseen että puoliso sairastuu, silloin ryhdytään omaishoitajaksi vaikka omakaan kunto ei hääppöinen ole.
Oma äitini asuu vielä omassa asunnossaan, mutta jotain muistisairautta ei ole todettu, koska ei suostu testeihin. Raha on hänelle kaikki kaikessa, ei osta ruokaa ja ei syö kunnolla samoin terveystutkimuksiin rahaa ei voi käyttää. Asunnostaan ei suostu luopumaan, kuulemma ei koskaan, joten ei halua mihinkään hoivakotiin. Rahaa ei saisi mennä mihinkään, kuvittelee ilmeisesti kuollessaan ottavansa mukaansa. Lapset eivät ole hänelle merkinneet mitään, samoin lapsenlapset. Kamala ihminen, jota kukaan ei kestä.
Eihän siinä voi muuta sanoa kuin että koska ei ole terveydenhoidon koulutusta, ei pysty ottamaan hoitovastuuta. Mieletön syyllisyys siitä tulee sille joka ei pystynytkään auttamaan ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mähoidan kirjoitti:
Jos on tilanne ettei vanhus enää pärjää kotona edes kotihoidon ja omaisten turvin ja esim karkailee, eksyy, kaatuilee yms., niin silloin voi kuka tahansa tehdä hänestä sosiaalitoimeen huoli ilmoituksen. Auttaa asioiden etenemisessä ja tilanne kartoitetaan yleensä silloin nopeammin. Koti ei todellakaan ole aina se turvallisin paikka!!
T. kotihoidossa töissäKotikin saattaa olla vanhuksen mielestä yhtäkkiä se lapsuudenkoti, jossa on viimeksi asunut joskus 50-luvulla.
-ohis
Pappani tuotiin jouluksi kotiin, kun oli siitä niin kovasti kaipaillut vanhainkodissa. Muu perhe reissasi paikalle toiselta puolelta Suomea ja yritti järjestellä joulua sen näköiseksi, kuin mummini oli sitä aikanaan laittanut.
Eihän se sitten ollutkaan se koti, jota pappa kaipasi, vaikka olivat asuneet siinä asunnossa ainakin 20 vuotta. Olisiko ollut edellinen tai joku lapsuudenkoti, ehkä pappa ei edes itse tiennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kun vahusten ruoka on huonoa niin silloin ei haittaa vaikka annoskoot pienenee? Todella fiksu logiikka.
Vanhankin ihmisen ruoka pitäisi olla maistuvaa, ravitsevaa, monipuolista ja sitä pitää saada riittävästi. Varsinkin kun ruokahalu on huono niin usein heille tulee aliravitsemusta jos ruoka ei maita.
Eikö tämä ollut se asian ydinajatus?Ei :D se ydinajatus sulla tuntuu olevan just tälläisen ahneen boomerin, eli kaikkea vaan valtavat määrät vaikka se laatu olisi mitä sattuu. Ja just tälläinen feikkiuhriutuva änkkääjä. Mikä sua eniten harmittaa? Se että elämä on ehtoopuolella ja sä olet käyttänyt ne parhaimmat ajat siihen että olet istunut kotona naama väärinpäin ja karehtinut muita?
En sanut sanaakaan valtavista määristä, se on oma mielikuvasi.
Änkkään kyllä, ettkenenkään ei pidä missn elämänvaihessa joutua sellauseen tilanteeseen, että ruoka on huonoa ja sitsaa liian vähän.
Ihan sama onko ihminen vauva tai vaari.
Olisiko sinusta oikein, ettmaksat sairaalapaikastasi ja ruoka olisi sellaista, jota et haluaisi syödä ja sitä olisi liian vähän.Nälässäkö vanhuksia siis pitäisi pitää? Niinkuin ennen vanhaan kun olisvat huutolaisina ruotuvaivaisina taloissa?
Ta kun vanhainkoti tunnettiin nimellä vaivaistalo?
Olisiko se ideaali tilanne nykyaikana?
Olisitko iloinen ja hyvällä mielellä jos äitisi olisi ehtoopuolella huonolla hoidolla ja ruoka olisi sellaista mitä et itsekään söisi?Kaikki me vanhenemme, se on asia jota ei voi paeta. Paitsi jos kuolema korjaa jo aikaisemmin.
Vaikka nyt monet tuntevatkin itsensä kaikkivoipaisiksi ja ikuisesti nuoriksi.
Vaikea on itseään kuvitella vanhaksi, ymmärrän sen, mutta se on edessä, haluaa tai ei.
Ei kannata kovin haukkua ja irvailla vanhoja ihmisiä, olet yksi heistä nopeammin kuin osaat kuvitellakaan.
Tämä on vain se elämän valhekuva, että itse ei ole koskaan vanha.
Siis mitä ihmettä sä nyt oikein selittä? Ei, edelleenkään en ole missään vaiheessa sanonut että en vanhenisi tai sitä edes pelkäisin. Asenteeni on vain täysin erilainen kuin sinulla.
Kyllä, kaikesta mitä sanot paistaa läpi se että et ole kauhean mukava ihminen. Juuri tälläinen vaikea vanhus mistä täällä kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mamma ei yhtään tajuu elämästä,Kun ruvettiin puhuu että eikö ois aika mennä johonkin hoitolaitokseen, et tytär tarvii asuntoo kun seukkaa.
Niin tää rupee pyytää jotain vanhoja lainoja maksuun mitä hän on lainannu kuten asunnon ostoon ja matkoihin ym. Mitä yli 70 vuotias tekee sellaisilla summilla? Oon tehnyt pari huoli ilmoitusta mutta näyttelee ilmeisesti niille olevansa kykenevä hoitaa itseensä. Nyt ei edes avaa ovee mulle eikä vastaa puhelimeen, toivottavasti mätänee sinne yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mamma ei yhtään tajuu elämästä,Kun ruvettiin puhuu että eikö ois aika mennä johonkin hoitolaitokseen, et tytär tarvii asuntoo kun seukkaa.
Niin tää rupee pyytää jotain vanhoja lainoja maksuun mitä hän on lainannu kuten asunnon ostoon ja matkoihin ym. Mitä yli 70 vuotias tekee sellaisilla summilla? Oon tehnyt pari huoli ilmoitusta mutta näyttelee ilmeisesti niille olevansa kykenevä hoitaa itseensä. Nyt ei edes avaa ovee mulle eikä vastaa puhelimeen, toivottavasti mätänee sinne yksinään.
0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat isovanhempani tekivät samaa. Onneksi sairaalaan joutumisen ja kuntouttamisen takia saimme väliaikaiseen hoivakotiin ja sitten pysyvään. Nytten ovat sanoneet, että oli hyvä ratkaisu. Kotona oleminen oli alkanut pelottaa jatkuvien kaatumisten ja sairaalakeikkojen takia, mutta sitähän ei voinut meille myöntää. Kotihoito kävi sen 3-4 kertaa päivässä, mutta eihän se tietenkään riittänyt. Hyvässä hoivakodissa vanhuksilla on ollut kiva olla eikä heidän ole enää tarvinnut pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyajan ihmisillä ole aikaa hoitaa vanhuksia kotona, elleivät ole työttömiä ja lapsettomia.
Ja keskustelun perusteella niillä lapsettomilla ei ole velvollisuutta hoitaakaan, koska isovanhemmat eivät ole joutuneet hoitamaan heidän (olemattomia) lapsiaan... ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, mieti, että miten kokisit itse asian= jos sinulle sanottaisiin,että muutat laitokseen asumaan, et saa enää asua omassa kodissasi,ja joku muu päättää kaikki asiat puolestasi?
Tuntuisko kivalta?
Vierailija kirjoitti:
Siis kun vahusten ruoka on huonoa niin silloin ei haittaa vaikka annoskoot pienenee? Todella fiksu logiikka.
Vanhankin ihmisen ruoka pitäisi olla maistuvaa, ravitsevaa, monipuolista ja sitä pitää saada riittävästi. Varsinkin kun ruokahalu on huono niin usein heille tulee aliravitsemusta jos ruoka ei maita.
Eikö tämä ollut se asian ydinajatus?
Sellaista taikamaustetta ei ole olemassa, joka tekisi ruuasta maistuvaa. Kun vanhuksella katoaa ruokahalu niin mikään määrä voita, suolaa, mausteita ja yrttejä ei siinä auta. Kaikki on "yäk". Vanhus taantuu pikkulapsen tasolle, ei halua maistaakaan enää mitään. Ajatus siitä, että itse lisäisi esim. suolaa on ihan mahdoton, ei missään tapauksessa onnistu. Ruokahalua ei ole, mikään ei maistu. Ruokaa ei halua ottaa edes juotavassa muodossa, hyi olkoon ja *yäk". Vettäkään ei jaksa juoda. Sitten pissattaa, joten ei juoda liikaa.
Luulisin monen tunnistavan nämä samat oireet vanhoissa sukulaisissaan? Ennen tulistakin ruokaa syönyt ihminen saattaa taantua "maustepippuria ja suolaa" -ihmiseksi, jolle ei maistu enää mikään. Nostan hattua hoivahenkilökunnella, joka jaksaa heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, mieti, että miten kokisit itse asian= jos sinulle sanottaisiin,että muutat laitokseen asumaan, et saa enää asua omassa kodissasi,ja joku muu päättää kaikki asiat puolestasi?
Tuntuisko kivalta?
Ai jos mä makaisin paskat housuissa ja jonkun lapsistani pitäisi siivota se sotku vs että menisin hoitokotiin, missä koulutuksen saanut henkilökunta hoitaisi minua ja lapset voisivat tulla kylään ja saisivat kivat muistot minusta loppuaikoinani vs pesemässä minua omasta palkastani?
Jaa-a, nyt oikein pitää miettiä mikä tuntisi kivalta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyajan ihmisillä ole aikaa hoitaa vanhuksia kotona, elleivät ole työttömiä ja lapsettomia.
Ja keskustelun perusteella niillä lapsettomilla ei ole velvollisuutta hoitaakaan, koska isovanhemmat eivät ole joutuneet hoitamaan heidän (olemattomia) lapsiaan... ;D
Ei, ei ja ei. Minä hoidin äitiäni, koska veljeni mielestä se oli minun tehtävä, koska olin sinkku,lapseton,ja asuin samalla paikkakunnalla,kuin äitini. Äitini puolestaan oli monta vuotta hoitanut veljeni lapsia, aina kun oli tarve. Myös minä hoidin heitä,kun olivat äitini luona äidin kotona hoidossa. En saanut äidi hoitoon mitään tukea tai apua keneltäkään, veljeni ei edes kuunnellut minua puhelimessa, kysyi vaan,että miksi soitat tänne. Äidilläni oli muistisairaus,ja hän ulkoili paljon ja eksyi usein. Oli raskasta,kun ei tiennyt, että missä äiti oli,ja oliko taas eksynyt, ja oliko mitään tapahtunut. Hoitolaitospaikan saaminen oli vaikeaa, vaikka kyse oli ihmisen turvallisuudesta. Minä sairastuin masennukseen tuon myötä. Veljeltä i en saanut mitään kiitosta siitä,että hoidin äitiä tai hänen lapsiaan. Ko lapset eivät edes pidä yhteyttä. Yksi lapsista käy paikkakunnalla säännöllisesti kylässä, ja ei edes soita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, mieti, että miten kokisit itse asian= jos sinulle sanottaisiin,että muutat laitokseen asumaan, et saa enää asua omassa kodissasi,ja joku muu päättää kaikki asiat puolestasi?
Tuntuisko kivalta?
Ai jos mä makaisin paskat housuissa ja jonkun lapsistani pitäisi siivota se sotku vs että menisin hoitokotiin, missä koulutuksen saanut henkilökunta hoitaisi minua ja lapset voisivat tulla kylään ja saisivat kivat muistot minusta loppuaikoinani vs pesemässä minua omasta palkastani?
Jaa-a, nyt oikein pitää miettiä mikä tuntisi kivalta..
Ja palkastani = paskastani.
Omasta paskastani.
Se tuntuu nyt jo pahalta vaikkakin ajatuksen tasolla vaan että jonkun lapseni pakottaisin siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, mieti, että miten kokisit itse asian= jos sinulle sanottaisiin,että muutat laitokseen asumaan, et saa enää asua omassa kodissasi,ja joku muu päättää kaikki asiat puolestasi?
Tuntuisko kivalta?
Ai jos mä makaisin paskat housuissa ja jonkun lapsistani pitäisi siivota se sotku vs että menisin hoitokotiin, missä koulutuksen saanut henkilökunta hoitaisi minua ja lapset voisivat tulla kylään ja saisivat kivat muistot minusta loppuaikoinani vs pesemässä minua omasta palkastani?
Jaa-a, nyt oikein pitää miettiä mikä tuntisi kivalta..
Etkö nyt ymmärrä mitä yritin kertoa? Et näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mamma ei yhtään tajuu elämästä,Kun ruvettiin puhuu että eikö ois aika mennä johonkin hoitolaitokseen, et tytär tarvii asuntoo kun seukkaa.
Niin tää rupee pyytää jotain vanhoja lainoja maksuun mitä hän on lainannu kuten asunnon ostoon ja matkoihin ym. Mitä yli 70 vuotias tekee sellaisilla summilla? Oon tehnyt pari huoli ilmoitusta mutta näyttelee ilmeisesti niille olevansa kykenevä hoitaa itseensä. Nyt ei edes avaa ovee mulle eikä vastaa puhelimeen, toivottavasti mätänee sinne yksinään.
Niin huono provo, että vain eläkeläinen pystyy tällaiseen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, mieti, että miten kokisit itse asian= jos sinulle sanottaisiin,että muutat laitokseen asumaan, et saa enää asua omassa kodissasi,ja joku muu päättää kaikki asiat puolestasi?
Tuntuisko kivalta?
Ai jos mä makaisin paskat housuissa ja jonkun lapsistani pitäisi siivota se sotku vs että menisin hoitokotiin, missä koulutuksen saanut henkilökunta hoitaisi minua ja lapset voisivat tulla kylään ja saisivat kivat muistot minusta loppuaikoinani vs pesemässä minua omasta palkastani?
Jaa-a, nyt oikein pitää miettiä mikä tuntisi kivalta..
Ja palkastani = paskastani.
Omasta paskastani.Se tuntuu nyt jo pahalta vaikkakin ajatuksen tasolla vaan että jonkun lapseni pakottaisin siihen.
Kannattaapa varautua ajatukseen, sillä hoitajapulasta johtuen vanhustenhoitopaikkoja on jo nyt jouduttu vähentämään,ja joudutaan vähentämään radikaalisti. Palataan takaisin aikaan,jolloin vanhukset hoidettiin itse kotona.
Näinpä. Ja sillä kahdeksankymppisellä se kunnon rapistuminen voi tapahtua hyvin nopeasti, niin yhtäkkiä ettei hyvistä aikeista huolimatta ehdi tehdä järjestelyjä, eikä oma pää kestä muutoksessa mukana. On vaikea hyväksyä, että vireästä seniorista tuleekin autettava vanhus. Ja sitten yritetään sinnitellä viimeiseen asti, kun onhan sitä ennenkin pärjätty. Olen seurannut työssäni tätä omaisten tuskaa, kun yritetään hoitaa sairaudentunnottomien vanhusten asioita jopa satojen kilometrien päästä.