Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on järkevä ratkaisu. Mummosta voi tehdä ensin huoli-ilmoituksen omaan kuntaan. Kunnan viranomainen eli vanhustyön ohjaaja tekee kotikäynnin mummon luona ja arvioi hänen terveyttä ja toimintakykyä.
Älkää missään nimessä alkako hoitamaan mummoa ja mummon kotia! Jos Te avustatte, hoidatte ja teette mummon kotitöitä, niin kunta voi ovelasti kieltäytyä myöntämästä hoivakotipaikkaa. Te kerrotte kuntaan ystävällisesti mutta päättäväisesti, että omaiset eivät voi auttaa mummoa ja hoivakotipaikka on saatava ja heti!
Älkää antako mummon uhriutumisen ja vaatimisen vaikuttaa teihin. Uhriutuminen ja vaatiminen on vanhusten tapa vältellä laitoshoitoa, koska vanhukset pelkäävät yli kaiken kodista pois muuttamista. Vanhus voi painostaa lähiomaisia auttamaan ja vaatia lapsilta ilmaista 24/7 hoitotyötä ja kotiapua. Tähän teidän ei tule suostua.
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Odotas vaan kun tulee sinun oma vuorosi! Miksi luulet että he pelkäävät? Eivät he tyhmiä ole vaan ovat lukeneet lehdistä millaista menoa laitoksissa oikeasti on. Hirvittävää kohtelua, eläimetkin hoidetaan paremmin Suomessa. Ruoka-annokset pienenevät vuosi vuodelta, muovipurkeissa huonoa ruokaa jota ei söisi yksikään nuori ihminen.
No jos se ruoka on lähtökohtaisestti pahaa niin miksi se haittaa että ne annoskoot pienenee? Tämä on just tälläistä normi änkkäämistä kenenkään yli 70-vuotiaan kanssa.
Kun mä olen sen ikäinen että olen vain riesa läheisilleni niin laitokseen vain, ei tarvi kysellä mitään. Jos saan muistisairauden niin laitokseen vaan ja kun olen laitoksessa niin muut saa jatkaa elämäänsä, annan tähän nyt jo luvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tilanne ettei vanhus enää pärjää kotona edes kotihoidon ja omaisten turvin ja esim karkailee, eksyy, kaatuilee yms., niin silloin voi kuka tahansa tehdä hänestä sosiaalitoimeen huoli ilmoituksen. Auttaa asioiden etenemisessä ja tilanne kartoitetaan yleensä silloin nopeammin. Koti ei todellakaan ole aina se turvallisin paikka!!
T. kotihoidossa töissä
Siis kun vahusten ruoka on huonoa niin silloin ei haittaa vaikka annoskoot pienenee? Todella fiksu logiikka.
Vanhankin ihmisen ruoka pitäisi olla maistuvaa, ravitsevaa, monipuolista ja sitä pitää saada riittävästi. Varsinkin kun ruokahalu on huono niin usein heille tulee aliravitsemusta jos ruoka ei maita.
Eikö tämä ollut se asian ydinajatus?
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama kohtalo odottaa meitä kaikkia, paitsi ettei jatkossa ole sitä vähääkään apua saatavilla.
Omassa lapsuudenkodissani asui mummo meillä melkein loppuun saakka. Ihan lopuksi hänet työnnettiin ulkoisista syistä Taipalsaaren sairaalaan ja hän kuoli heti saman tien, kun ei kestänyt laitosta. Ei siis kuollut vanhuuteen tai sairauksiin, vaan pelkoon ja kauhuun, jota hän oli kokenut jo aiemmin.
Tämä on niin iso asia meille kaikille, että toivoisin laajaa avointa keskustelua, miten meistä kukin saisi elää loppuun saakka niin, ettei jää heitteille. Laitoksissa vanhus jää julmasti heitteille, koska Suomessa varat eivät riitä vanhusten hoitoon. Ei haluta satsata tähän puoleen. Henkilökuntaa ei alipalkkauksen ja aliarvostuksen vuoksi ole.
Nykyiseen elämän menoon harvoin voi ottaa mummoa asumaan, ilman erillisiä investointeja. Esim. kerrostaloissa voisi olla yksi sivu yksiö tai eristetty huone kylppärillä mummolle. Mutta jos nytkin perhe asuu huone ja keittiö asunnossa, ei mummoa voi ottaa asumaan, kun ei oma perhekään mahdu asuntoon.
Senioritalot ovat pääsääntöisesti jätkyttävän kalliita, eikä niissä ole ruokailua tai mitään muutakaan hoitoa. Rahat pois vain sijoittajille.
Kotona asuvat vanhukset on vielä enemmän heitteillä kuin hoivakodeissa, yksin ja peloissaan, ainoana ihmiskontaktina kiireinen kotihoidon työntekijä joka ehtii lähinnä tarkistaa että elossa on. Jotkut hoivakodit ovat jopa ihan hyviä paikkoja, jotkut toki kauheita. Ongelmahan on se, ettei ole tajuttu ajoissa varautua siihen että vanhusten määrä tulee kasvamaan ja kasvamaan, ja heidän hoitamisensa maksaa rahaa ja vaatii paljon työvoimaa. Terveydenhuoltomenoja on vaan supistettu, vaikka terveydenhuollon suurkuluttajien määrä vain kasvaa. Ja tosiaan siitä omaisten tekemästä hoitotyöstä on luovuttu jo monta vuosikymmentä sitten käytännössä, sellaisia rakenteita ei vaan ole jotka sen fiksusti mahdollistaisivat. Omaishoito on iso riski, kun siitä ei tahdo päästä eroon sitten millään, eikä siitä maksettavalla korvauksella elä.
Vierailija kirjoitti:
Siis kun vahusten ruoka on huonoa niin silloin ei haittaa vaikka annoskoot pienenee? Todella fiksu logiikka.
Vanhankin ihmisen ruoka pitäisi olla maistuvaa, ravitsevaa, monipuolista ja sitä pitää saada riittävästi. Varsinkin kun ruokahalu on huono niin usein heille tulee aliravitsemusta jos ruoka ei maita.
Eikö tämä ollut se asian ydinajatus?
Ei :D se ydinajatus sulla tuntuu olevan just tälläisen ahneen boomerin, eli kaikkea vaan valtavat määrät vaikka se laatu olisi mitä sattuu. Ja just tälläinen feikkiuhriutuva änkkääjä. Mikä sua eniten harmittaa? Se että elämä on ehtoopuolella ja sä olet käyttänyt ne parhaimmat ajat siihen että olet istunut kotona naama väärinpäin ja karehtinut muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään ihme. Nykyvanhukset ovat kuulleet uutisista minkälainen meno "palvelutaloissa" on.
Vierailija kirjoitti:
Mummilla on oikeus päättää omasta elämästään. Kotiin saa aina apua, eikä sitä apua tarvitse pyytää lapsiltaan.
lapset jos asuu kaukana ja varallisuutta on niin apua saa rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kun vahusten ruoka on huonoa niin silloin ei haittaa vaikka annoskoot pienenee? Todella fiksu logiikka.
Vanhankin ihmisen ruoka pitäisi olla maistuvaa, ravitsevaa, monipuolista ja sitä pitää saada riittävästi. Varsinkin kun ruokahalu on huono niin usein heille tulee aliravitsemusta jos ruoka ei maita.
Eikö tämä ollut se asian ydinajatus?
Se ruoka ei kyllä kiitosta ansaitse. Itselläni oli samaan aikaan omainen vanhainkodissa ja toinen työikäinen keskussairaalassa. Sairaalan ruoka oli kuin ykkösluokan ravintolassa, kun sitä vertasi vanhusten ruokaan, joka oli ihmeellistä sotkua. Ja aina oli kiisseliä, jota ei kukaan halunnut syödä. Minkähänlaista sitten on, kun nykykulinaristit ja ruokarajoitteiset täyttävät vanhainkodit? Mutta toisaalta, heistähän on jo monet ilmoittaneetkin etukäteen poistuvansa mielellään vahvuudesta sitten, kun heistä ei ole enää hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyajan ihmisillä ole aikaa hoitaa vanhuksia kotona, elleivät ole työttömiä ja lapsettomia.
mummojen pitäisi hoitaa lastenlapsia , mummoillakin on omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli omaisuutta on niin kannattaa jakaa jo eläissään koska hoivakodit ottaa osansa kuukausittain jos huono eläke.
viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa että muisti alkaa huononemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.
Ei hän ymmärrä, vaan on sitä mieltä että esim. minä, siskoni tai yksi serkuistani voisivat vallan hyvin ryhtyä hänen hoitajakseen kun heillä on molemmilla niin hyväpalkkaiset miehet ettei hänen mielestään tarvitse käydä töissä.
Serkkuni mies on tosiaan lääkäri, mutta niin on serkkunikin ja on ihan ymmärrettävää ettei hän halua vaihtaa työtään mummin hoitamiseen. Sisko taas on tarjoilija ja miehensä asianajaja, ja etenkin häntä mummi syyllistää kun käy mieluummin töissä.
Minä olen opettaja ja mies myöskin, ja mummi ihmettelee että eikö sitä yhden opettajan palkalla voisi elättää noin pienen perheen (meillä on kaksi lasta).
-ap
Narsistihan tuo ihminen on. Kuullostaa niin tutulta. Koko maailma pyörii oman navan ympärillä ja syyllistetään muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tehnyt ratkaisuni jo aikaa sitten. Minusta ei tule taakkaa yhteiskunnalle sen enempää kuin lapsillekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kun vahusten ruoka on huonoa niin silloin ei haittaa vaikka annoskoot pienenee? Todella fiksu logiikka.
Vanhankin ihmisen ruoka pitäisi olla maistuvaa, ravitsevaa, monipuolista ja sitä pitää saada riittävästi. Varsinkin kun ruokahalu on huono niin usein heille tulee aliravitsemusta jos ruoka ei maita.
Eikö tämä ollut se asian ydinajatus?Ei :D se ydinajatus sulla tuntuu olevan just tälläisen ahneen boomerin, eli kaikkea vaan valtavat määrät vaikka se laatu olisi mitä sattuu. Ja just tälläinen feikkiuhriutuva änkkääjä. Mikä sua eniten harmittaa? Se että elämä on ehtoopuolella ja sä olet käyttänyt ne parhaimmat ajat siihen että olet istunut kotona naama väärinpäin ja karehtinut muita?
En sanut sanaakaan valtavista määristä, se on oma mielikuvasi.
Änkkään kyllä, ettkenenkään ei pidä missn elämänvaihessa joutua sellauseen tilanteeseen, että ruoka on huonoa ja sitsaa liian vähän.
Ihan sama onko ihminen vauva tai vaari.
Olisiko sinusta oikein, ettmaksat sairaalapaikastasi ja ruoka olisi sellaista, jota et haluaisi syödä ja sitä olisi liian vähän.
Nälässäkö vanhuksia siis pitäisi pitää? Niinkuin ennen vanhaan kun olisvat huutolaisina ruotuvaivaisina taloissa?
Ta kun vanhainkoti tunnettiin nimellä vaivaistalo?
Olisiko se ideaali tilanne nykyaikana?
Olisitko iloinen ja hyvällä mielellä jos äitisi olisi ehtoopuolella huonolla hoidolla ja ruoka olisi sellaista mitä et itsekään söisi?
Kaikki me vanhenemme, se on asia jota ei voi paeta. Paitsi jos kuolema korjaa jo aikaisemmin.
Vaikka nyt monet tuntevatkin itsensä kaikkivoipaisiksi ja ikuisesti nuoriksi.
Vaikea on itseään kuvitella vanhaksi, ymmärrän sen, mutta se on edessä, haluaa tai ei.
Ei kannata kovin haukkua ja irvailla vanhoja ihmisiä, olet yksi heistä nopeammin kuin osaat kuvitellakaan.
Tämä on vain se elämän valhekuva, että itse ei ole koskaan vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ruoka ei kyllä kiitosta ansaitse. Itselläni oli samaan aikaan omainen vanhainkodissa ja toinen työikäinen keskussairaalassa. Sairaalan ruoka oli kuin ykkösluokan ravintolassa, kun sitä vertasi vanhusten ruokaan, joka oli ihmeellistä sotkua. Ja aina oli kiisseliä, jota ei kukaan halunnut syödä. Minkähänlaista sitten on, kun nykykulinaristit ja ruokarajoitteiset täyttävät vanhainkodit? Mutta toisaalta, heistähän on jo monet ilmoittaneetkin etukäteen poistuvansa mielellään vahvuudesta sitten, kun heistä ei ole enää hyötyä.
Meillä tehtiin kyselyt siitä, mitä ruokia vanhukset haluavat syödä. Kiisseliä halusi lähes jokainen. Edelleen kun jälkiruokana on jotain muuta kuten rahkaa, lettuja, suklaamoussea tai jäätelöä, kysytään sitä kiisseliä... muita toiveruokia oli ohrapuuro ja kiisseli, makaronilaatikko, lihasoppa ja kalasoppa.
Meillä ruoka on myös pääsääntöisesti hyvää. Samaa ruokaa käyvät palvelukeskuksen ravintolassa syömässä mm rakennustyömiehet ja talon henkilökunta sekä omaiset ja palvelukeskuksen asiakkaat jotka kaikki maksavat siitä ruuasta. vaihtoehtoja on kolme eri ruokaa ja lisäksi salaattipöytä. Näin Helsingin kaupungilla
Ei kannata kuunnella. Hoivakotiin vaan ja jos ei suostu niin valista siitä, että kukaan ei hoida ja kuolet pois. Totuus sattuu joskus, mutta sen on tarkoituskin.
Hoidin muistisairasta äitiäni viisi vuotta niin, että lopulta sairastuin itse vakavasti stressin laukaisemaan autoimmuunisairauteen. Tein kolopäivätyötä, opiskelin ja lapsilla oli suht haastava teini-ikä. Kun vihdoin löytyi hoitopaikka, jouduttiin turvautumaan viranomaisten apuun että äiti sinne saatiin. Hänellä ei ollut yhtään sairauden tunnetta ja vielä hoitokodissakin sai ihan hyvät tulokset muistitesteissä. Olimme hänet käyttäneet omakustanteisesti pään mri-kuvauksessa ja löytyi kolme eri muistisairautta. Ensimmäinen vuosi oli ihan kauhea kun äiti syytteli ja raivosi ja sukulaiset syyttelivät että miksi laitoin terveen ihmisen hoitokotiin. Nämä sukulaiset vaan eivät olleet vuosikausiin käynyt edes äidin luona. Nyt kolmen vuoden jälk äiti sopeutunut ja on hyvässä hoidossa. Itse olen työkyvytön ja niin sairas että elämä alkaa olla ehtoopuolella. Olen 50v ja lapset aikuisia. Ilman miestäni en olisi tässä, on ollut valtava tuki ja turva. Lääkäriltä kysyin että voiko stressi todella aiheuttaa tällaisen sairauden ja kertoi että on suurin laukaiseva tekijä tässä. Olin haaveillut että voimme matkustella kahdestaan ym. kun lapset ovat aikuisia. Nyt juoksen eri tutkimuksissa ja kokeilen eri lääkityksiä ja yritän hyväksyä sen etten elä 60- vuotiaaksi. Yritän olla katkeroitumatta, eihän äitini sairastumiselleen mitään voinut.
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama kohtalo odottaa meitä kaikkia, paitsi ettei jatkossa ole sitä vähääkään apua saatavilla.
Omassa lapsuudenkodissani asui mummo meillä melkein loppuun saakka. Ihan lopuksi hänet työnnettiin ulkoisista syistä Taipalsaaren sairaalaan ja hän kuoli heti saman tien, kun ei kestänyt laitosta. Ei siis kuollut vanhuuteen tai sairauksiin, vaan pelkoon ja kauhuun, jota hän oli kokenut jo aiemmin.
Tämä on niin iso asia meille kaikille, että toivoisin laajaa avointa keskustelua, miten meistä kukin saisi elää loppuun saakka niin, ettei jää heitteille. Laitoksissa vanhus jää julmasti heitteille, koska Suomessa varat eivät riitä vanhusten hoitoon. Ei haluta satsata tähän puoleen. Henkilökuntaa ei alipalkkauksen ja aliarvostuksen vuoksi ole.
Nykyiseen elämän menoon harvoin voi ottaa mummoa asumaan, ilman erillisiä investointeja. Esim. kerrostaloissa voisi olla yksi sivu yksiö tai eristetty huone kylppärillä mummolle. Mutta jos nytkin perhe asuu huone ja keittiö asunnossa, ei mummoa voi ottaa asumaan, kun ei oma perhekään mahdu asuntoon.
Senioritalot ovat pääsääntöisesti jätkyttävän kalliita, eikä niissä ole ruokailua tai mitään muutakaan hoitoa. Rahat pois vain sijoittajille.
Ihanteellisesti näin, mutta käytännössä vaan kovin hankalaa. Yleensä ihmiset haluavat elää itsenäisesti omassa, tilavassa kodissa, eivät yksiössä toisten asunnon kyljessä. Ajoitus on hankalaa, kun vanhuksen pitäisi olla vielä riittävän toimintakykyinen hyötyäkseen muutoksesta, mutta silti itse tietoinen kasvavasta tuen tarpeesta.
Tässä ketjussa kerrotut tilanteet syntyvät siitä, että vanhus sinnittelee kodissaan viimeiseen asti. Siinä vaiheessa, kun lähtö kotoa on edessä, ei omaisten tuki tai senioriasuminen enää riitä.
Omat 70-80 -vuotiaat sukulaiseni elävät täyttä elämää: mökkeilevät, matkustavat, harrastavat ja hoitavat lapsenlapsia. Eivät he halua edes miettiä, mitä tapahtuu, jos pää ei enää pelaa ja kunto alkaa rapistua.
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Edunvalvonta maksaa. Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.
Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.
Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.
Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.
Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan. Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.
Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.
Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä. Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.
Kyseessä on ihmisten puheessa edunvalvonta valtuutus joka ei ole niin rankka toimenpide kuin edunvalvojan määrääminen. Se vain vaatii että vanhuksella vielä pää pelaa tarpeeksi.
Lisääntyvät onnettomuudet kotioloissa nyt vain antavat hyvän syyn valmistella ajatustasolla sinne hoivakotiin pääsemistä (ei missään nimessä joutumista). Jos hyvä tuuri käy niin kaatuu sen viimeisen kerran niihin kynnyksiin (mitä ei saa poistaa ettei talon arvo alene) ja pääsee kerralla ikuiseen lepotilaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt ratkaisuni jo aikaa sitten. Minusta ei tule taakkaa yhteiskunnalle sen enempää kuin lapsillekaan.
meinaatko tehdä itsellesi jotain.....
Alue: Aihe vapaa
Kyllä on kamalaa kerrontaa. Jos tästä asiat suoraan ottamalla kirjoittaisi iltasadun lapsille, ei varmaan nukuttaisi. Ei olisi sadussa onnellinen loppu. Kauhukertomus, kielletty alla 18 v.