Entiset koulukiusatut: kertokaa nykyisyydestänne

Ei jättänyt mitään, olen pärjännyt elämässäni hyvin.  Kiusaamista en pysty unohtamaan, varsinkin kun

suurimmat kiusaajat olivat opettajia ja sallivat muiden oppilaiden jatkuvan kiusaamisen.

Kiusaamisen syy oli, että olin köyhästä yksinhuoltajan perheestä.

Kiusaaminen on aiheuttanut sen, että nyt aikuisenakin minun on vaikea pitää ystäviä. Uusien ihmisten kanssa juttelu ja heihin tutustuminen on helppoa, mutta sen syvemmälle en oikein pääse. Alitajuisesti ajattelen, että ihmiset pitävät minua salaa ärsyttävänä eivätkä oikeasti halua olla kanssani tekemisissä. Tämä siis siinäkin tapauksessa, että jonkun kanssa tuntuu synkkaavan hyvin. Hyvän ja ihanan parisuhteen olen kuitenkin onnistunut saamaan, ihme kyllä.

Mua kiusattiin 12 vuoden ajan eli koko sen ajan kun olin koulussa (plus opiskelemassa). Siitä syystä koulumenestys kärsi niin pahasti että en koskaan sitten enää pärjännyt koulussa, musta tuli floppi.

Sosiaaliset taidot eivät koskaan päässeet kehittymään, kun en niitä saanut harjoitella, tästä syystä olen yhä edelleen yksin. Olen toki saanut kavereita, mutta en ole kyennyt heitä pitämään. Parisuhdetta en ole halustani huolimatta koskaan saanut, koska olen friikki ja vastenmielisen näköinen.

Vakityö on, mutta matalapalkka-alalla duunarina. Ei toivoakaan että saisin ikinä sitä unelmatyötäni.

Kuulostaa todella pessimistiseltä, mutta olen yrittänyt todella pitkään ja ihan kaikin voimavaroin - tuloksetta. Olen kärsinyt masennuksesta 30 vuotta, nyt on aika lyödä hanskat tiskiin.

Vierailija kirjoitti:

Uskon kiusaamisesta selvinneiden olevan keskimääräistä vahvempia ihmisiä.

Pitäisi ensin selvitä siitä. Mutta milläs selvitä, kun ei ole vahva.

Kiusaajia löytyi työelämästäkin. Aiheutti vakavan persoonallisuushäiriön ja minua pidetään hengenvaarallisena, mutta eläkettä en saa, koska en ole sairas. Persoonallisuushäiriöt eivät oikeuta eläkkeeseen. Jos tulen t.ppamaan jonkun joudun vankilaan, koska en ole sairas. Saan kuitenkin psykoosin kaltaisia tilanteita kiusattuna ja saatan tuon psykoosin kourissa hyökätä kimppuun ilman mitään rajaa. Olen kiltti ja arka muuten ja ei uskoisi päälle päin. En hallitse itseäni kiusattuna ja kohde voi olla niin pieni lapsi kuin kuka muu vain.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajia löytyi työelämästäkin. Aiheutti vakavan persoonallisuushäiriön ja minua pidetään hengenvaarallisena, mutta eläkettä en saa, koska en ole sairas. Persoonallisuushäiriöt eivät oikeuta eläkkeeseen. Jos tulen t.ppamaan jonkun joudun vankilaan, koska en ole sairas. Saan kuitenkin psykoosin kaltaisia tilanteita kiusattuna ja saatan tuon psykoosin kourissa hyökätä kimppuun ilman mitään rajaa. Olen kiltti ja arka muuten ja ei uskoisi päälle päin. En hallitse itseäni kiusattuna ja kohde voi olla niin pieni lapsi kuin kuka muu vain.

Ootko terapiassa? Tolleenhan just tuomittiin joku joka näki kiusaamista töissä ja hyökkäsi. Vai onkohan se oikeudenkäynti vielä kesken. Tavallaan ymmärrän mutta jos on niin arvaamaton itse varmaan erakoituisin. Et ehkä pääse eläkkeelle vielä mut voihan sitä koittaa. Tai sitten tunnekuohuja pienemmäksi. Ei kaikki pers.häiriöt ole lopullisia. Esim.epävakaata voi hoitaa

Kesti pitkään ennen kuin löysin paikkani maailmasta. Keskeytin monta koulua huonon itsetunnon ja ulkopuolisuuden tunteen vuoksi. Sain sitten lapsia, mistä sain syyn ponnistella eteenpäin elämässä, ja nykyään olen kohtuullisen hyväpalkkaisessa työssä. Työssä pärjääminen on nostanut itsetuntoa ja opettanut sosiaalisia taitoja. Tulen ihmisten kanssa toimeen mutta ulkopuolisuuden tunne on säilynyt. Olen hyväksytty, jopa pidetty, mutta muutamaa läheisintä ihmistä lukuunottamatta ihmiset varmasti pitävät minua etäisenä ja vaikeasti lähestyttävänä. Eipä ihme, luottamukseni ihmisiin rikottiin nuorena, ja minun on vaikea uskoa ihmisten hyväntahtoisuuteen.