Entiset koulukiusatut: kertokaa nykyisyydestänne

Koko peruskouluaika kiusattiin enemmän tai vähemmän, nyt olen kolmekymppinen. Muutin pikkukylästä isoon kaupunkiin opiskelemaan ja elämänlaatuni parani huomattavasti: sain hyviä kavereita ja hyvän koulutuksen. Nyt olen asiantuntijatyössä, naimisissa ihanan miehen kanssa ja asumme mukavalla alueella. Itsetuntooni on kuitenkin jäänyt särö ja minulla on usein päällä huijarisyndrooma (ts. uskon olevani oikeasti tyhmä ja monissa asioissa ihan p*ska, kun kiusaajat tätä minulle vuosikaudet tolkuttivat). Ruma en sentään enää ajattele olevani, vaan olen ulkonäkööni ihan tyytyväinen. Minun on myös vaikea ystävystyä ja luottaa ihmisiin, ja kaveripiirini onkin pieni.

Nykyisin ymmärrän, että kiusaajani (tyttöjä hekin) olivat todennäköisesti oikeasti vain kateellisia minulle monesta asiasta, mutta pahaa jälkeä onnistuivat saamaan aikaan. Lohduttaa kuitenkin se tieto, ettei heilläkään ole mennyt hyvin elämässään.

Vaikea sanoa kuinka paljon kiusaaminen vaikuttaa nykyisyyteeni. Pääsin siitä aika hyvin yli, kunnes äiti vanhoilla päivillään repi vanhat haavat auki. Kokonaisuutena olen aika paljon kovempi ihminen nykyään, ei kiinnosta yhtään katsella huonoa käytöstä. Aika surutta heivaan ihmisiä elämästäni jos käyttäytyvät loukkaavasti. Misantrooppi olen, mutta sitä saattaisin olla muutenkin. Voi olla että usko ihmisen pahuuteen on kuitenkin kylvetty jo kiusatuksi tulemisessa.

Oon tällänen perus katkera alkoholisoitunut palstamamma. Kynnys lasten hankkimiseen on suuri, tuntuis pahalta laittaa ne päiväkoti-kouluputkeen jossa tapahtuu kaikkea pahaa.

Valittajat valittaa ja uhriutuu, viisaat menee terapiaan ja käsittelee asiat.

Vierailija kirjoitti:

Oon tällänen perus katkera alkoholisoitunut palstamamma. Kynnys lasten hankkimiseen on suuri, tuntuis pahalta laittaa ne päiväkoti-kouluputkeen jossa tapahtuu kaikkea pahaa.

Sama täällä, ilman vahinkoa lasta ei olisi. Nyt sitten jokainen koulusta kotiin tulo on helpotus, kun se koulu ei olekaan ihan niin onnetonta, onnetonta se toki on mutta vain opettajasta johtuen.

Mua kiusasi amk:ssa yksi mies sen verran, että jätin koko koulun kesken. Kiusaamiseen osallistui myös muutama minua vanhempi nainen. Kauhistekivat poissaolojani pienen lapsen äitinä, levittivät juoruja ja ihmettelivät kun en tullut opiskelijakekkereihin, ryhmätöissä niistä aina joku oli delekoimassa kaikki hommat minulle, haukkuivat laiskaksi lintsariksi muille ja odottivat parhaita arvosanoja... nykyään olen edelleen naimisissa, mieheni on rikas ja kotirouvailen ja maalailen taivaanrantaa päivät pitkät.

tavallisesti mennyt elämä,miksi ei saisi tuntea katkeruutta pilatusta nuoruudesta. kiusaaminen on paha ja rikollinen teko, aivan sama kuin rahan varastaminen, pahoinpitely tms.vahingonteko.teko on tehty ei saa tekemättömäksi.

tosiaan muutto isoon maailmaan paransi elämää ja kavereita on. en myöskään halua sinne perähikiälle muuttaa takasin, missä kiusaajat asuu.kiusaaja kotikunnan asuntojen arvo pudonnot 90%  eli se rangaistus pahosta teoista on tosi juttu, ei urbaani legendaa.tavalla tai toisella puntit tasaantuu. myös ystäväni ja perheeni ,muuttivat pois kiusaajakunnasta, ennenkuin arvo romahti. pahimmat kiusaajat jäi sinne ja rakennutti uuden kiinteistön. tulee melkein sääli välillä.siellähän sitten makselevat asuntovelkaa maailman tappiin, ei mene kaupaksi koskaan.

Olen yksi harvoista luokkalaisista (peruskoulun) jotka menivät opiskelemaan lukiota tai amista pidemmälle. Olen tietääkseni ainoa joka opiskelee yliopistossa. Pahimmat kiusaajani eivät edes valmistuneet lukiosta tai amiksesta. Yksi pahimmista kiusaajista tuli alaikäisenä jopa raskaaksi ja elää nyt pienlapsi elämää.

Menestys on paras kosto.

olen työtön , minulla on ahdistusta , sosiaalisten tilanteiden pelkoa , masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia joka päivä . en ole ikinä ollut parisuhteessa eikä minulla ole kuin 1 kaveri jota en edes nää melkein ikinä . kaikki päivät vain nukun , pelaan ja syön . olen 20vuotias nainen , kaunis ja normaalipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

olen työtön , minulla on ahdistusta , sosiaalisten tilanteiden pelkoa , masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia joka päivä . en ole ikinä ollut parisuhteessa eikä minulla ole kuin 1 kaveri jota en edes nää melkein ikinä . kaikki päivät vain nukun , pelaan ja syön . olen 20vuotias nainen , kaunis ja normaalipainoinen.

ainiin ja tähän vielä että lopetin 3 koulua peruskoulun jälkeen kesken koska muut oppilaat syrjivät ja haukkuivat minua :/

Eihän sitä kiusaamista ole unohtanut, mutta suurimmaksi osaksi olen antanut anteeksi. Minulla menee nykyään ihan hyvin, vaikka kiusaaminen ei ollutkaan ainoa ongelmistani lapsuudessa/elämässä (alkoholistivanhemmat, epäonniset geenit jne.). Tietty sosiaalisten tilanteiden pelko tuosta kiusaamisesta on jäänyt ja minulla on vaikeuksia luottaa ihmisiin. 

Nykyhetkeäni leimaa masennus, huijarisyndrooma, ihmisviha ja ulkopuolisuuden tunne. En luota ihmisiin enkä edes itseeni. Olen säästänyt rahaa mutta en tiedä mitä sillä tekisin, koska en näe itselläni mitään tulevaisuutta. Minullekaan terapiasta ei ollut apua.

Periaatteessa hyvin. On koulutus, perhe ja työ. Mikään näistä ei tällä taustalla ole itsestäänselvyys.

Minulla selvästi on otsassa leima "tätä tyyppiä on helppo kiusata" ja joudun herkästi työpaikkakiusatuksi. En myöskään jaksa sosialiseerata niin paljon ihmisten kanssa kuin pitäisi. Toiset eivät siksi pidä minusta, vaikka en ole tehnyt mitään väärää heitä kohtaan.

Päällisin puolin menee hyvin. On koulutus, ammatti, töitä ja perittyä varallisuutta ihan mukavasti. Mutta sosiaaliset suhteet etenkin vastakkaiseen sukupuoleen ovat hyvinkin ongelmalliset. En ole ikinä seurustellut tai harrastanut seksiä, ja muutenkin olen niissä asioissa teinin tasolla. Tosin olen nainen, että minunhan pitäisi saada mies sormia napsauttamalla, ja niitä pitäisi olla oven takana jonossa. Olen vaan nirso ja laihduttaa ainakin pitäisi, eikä joku kauneusleikkauskaan varmaan pahitteeksi olisi. Niin, ja tottakai minun pitäisi tyytyä melkein keneen vaan, koska näin vanhana ja kokemattomana olen pohjasakkaa 😏

Vierailija kirjoitti:

Valittajat valittaa ja uhriutuu, viisaat menee terapiaan ja käsittelee asiat.

Olin terapeutille liian vaikea pala. Hän itse viimeisellä käynnillä sanoi, että yritti käyttää minuun vaikka minkälaisia tekniikoita, mutta suojamuurini olivat liian vahvat. Hän ei päässyt niistä läpi.

Ei ole jäänyt mitään jälkiä. Kävin terapiassa aikuisena. Olen itse opettaja nykyään. Mulla on hyvä parisuhde ja elämä mallillaan. Teini-iässä oli paljon ongelmia ja puhkesi syömishäiriö, joka jatkui aikuisuuteen asti, mutta olen saanut käsiteltyä asiat ja olen mennyt elämässä eteenpäin.

kiusaus ei ole kiusatun vika.kiusaajalla on tarve alistaa ja vahingoittaa ihmisiä,eli kiusaaja ottaa kohteekseen ihan kenet tahansa.jos kiusattu muuttaa muualle.kiusaaja alkaa kiusata, toista henkilöä.

kiusatun tarvii ehkä muuttaa itsessään arkuutta ja ujoutta, niin että puolustautuu. sanoo asiasta vanhemmille ja ilmoittaa koululla, että on kiusausta.vaikka tulisi kosto. myös muutto toiseen kouluun, voi auttaa. kiusaajalle voi sanoa, toi on epäasiallista puhetta,en halua kuunnella.ja lähtee pois toiseen suuntaan.

ei kannata sanoa rumasti kiusaajalle, ne saa lisää potkua. mutta voi sanoo, et ei taas jaksaisi kuunnella, tota samaa juttua, kun on niin tylsää haukkumista tms. tai kattoo, kun sekopäätä suoraan silmiin.kato kiusaajan kenkiä, niinkuin ne olis rumat,kysy onko toi finni sulla otsassa tms. jotta kiusaaja ymmärtää että myös hänessä on inhimillisiä puutteita.

eräs tuttu sanoi kiusaajalle ,mua ei kiinnosta sun mielipide, kun  kiusaaja solvasi.kiusaaja rupes itkeen kun kiusattu puolustautui. toi "ei kiinnosta" vastaus on hyvä. tarpeeksi neutraali. sano ei kiinnosta ja lakkaa muuten puhumasta kiusaajalle ja välttele kävelemällä toisten seuraan,vessaan tai opettajan huoneelle sano et kiusataan, ei voi olla rauhassa välitunnillä, pyydä saada olla sisällä läksyjä tekemässä tms.

mieti vaihtoehtoja." ihan sama" vastaus ilkeilyyn on kans hyvä,jos esim.tunnilla solvataan kaikkien edessä.

Tilastollisesti katsoen kiusatut ovat yliedustettuja kiusaajien joukossa ja päinvastoin. Tosielämässä äärimmäisen harva kiusattu suostuu tätä yhteyttä myöntämään.

Minä uskallan näin anonyyminä sanoa, että selvittyäni kiusaamisesta olin pikkuisen kiusaajatyyppiä itsekin. Olin todella lahjakas, puhelias, itsepäinen nuori nainen, ja osasin antaa kylmää kyytiä niille, joita pidin yksinkertaisina.

Kun aikuistuin kunnolla ja löysin turvallisen kumppanin, minusta tuli aika pehmo ja tylsä vaimo ja äiti. Älykäs ja lahjakas olen, ja hyvässä ammatissa, mutta kunnianhimoa tai riskinottokykyä ei ole, eikä kyllä onneksi sitä rasittavaa pätemisen tarvettakaan.

Vaikea sanoa, mikä on todellinen minäni. Itse ajattelen, että varhaislapsuudessa olin samalla tavalla pehmeä haaveilija kuin nykyään. Se särmikkyys ja kunnianhimo siinä välissä sitten tuli kiusaamisesta ja näyttämisen tarpeesta.

Tännekin avautuminen vaatisi jonkinlaista luottamista, ja täälläkin on nettikiusaajia, joten täytyy puntaroida riskit mielipahaan ja päätyä tulokseen, että puhun aiheen vierestä. Hienoa teille, jotka olette kertoneet, minä en nyt pysty. Saattaisin pystyä, ellen olisi joutunut netissä hirveään kiusaamiseen, niin ei ole nettiinkään muuta kuin suurta varauksellisuutta ja pelkäämistä. Terapioista turha mainita, voi auttaa jonkin verran, mutta ei vie mitään pois ja jos kuitenkin traumaa on tullut lisää, ja vieläpä jos terapiaprossin yrittämisestä tullut traumaattinen, niin annetaanpa olla, minussa on itsessään voimaa ja hyvää arviointikykyä, niin tätä ei tarvitse viedä alaspäin, koetan suojata itse itseäni ja se toimii - ei ole ketään muutakaan. 

Se mikä on jännä, niin se, että esim nettikiusaajat ja nettikiusaamisen kannattajat ovat niin "OOOoo, Koskelan tragedia, pistää vihaksi ja suruksi jne" ja tuomitsevat vakavasti koulukiusaamisen, ikään kuin nämä olisivat jotain taikatermejä herättämään heidän "tämä on väärin"- omantuntonsa SAMAAN AIKAAN kun itse kiusaavat ja ilkeilevät ja aiheuttavat kärsimystä ja mielipahaa netissä. Jotenkin huvittavaa. Sama homma kun kouluaikana yksi oppilas teki itsarin kiusaamisen päätteeksi ja nää jotka oli olleet siinä kaikessa mukana, osa passiivisena porukkana mutta hyväksyen meiningin, niin sitten tekee muistokulkueen koulun läpi.... 

Jos siis olet nettipaska, niin älä tule leikkimään parempaa ihmistä koulukiusaamisen äärelle, kun itse yhä teet pahaa. Opetus: älä tee ja puhu pahaa. Ole oikeasti kiusaamattomuuden kannalla. 

Vastaaja nro 34 jatkaa vielä, että luottamus kanssaihmisiin ja etenkin miehiin on lähes olematonta nykyisin. En myöskään kunnioita ketään enkä mitään, ellei kohde sitä ansaitse. Jonkin asteista ihmisvihaa minulla on ollut pitkään, mutta se onneksi alkaa helpottaa.