Mitä tehdä, kun mummi torjuu jatkuvasti kyläilyt?

Vierailija kirjoitti:

Mummu voi olla masentunut. Minä mummu olen.

Sama. Minusta sitä ei huomaa. Iloiset kasvot ei aina kerro totuutta.

Mummilla on jonkinasteinen muistisairaus ja todella vahva toimintakyvyn lasku, muiden sairauksien lisäksi. Ongelma on, ettei 85-vuotiasta aleta enää hoitaa mitenkään. Pikkukaupungissa on todella vaikeaa saada edes hoitoa reumaan.

Mummilla on ikää ja voi tulla sairauksia, jolloin tarvitsee lepoa ja rauhaa.

Voi olla kipuja ja kolotusta ja jaksaminen kortilla.

Pappahan voi tulla teille kylään, jos on sosiaalinen.

Ehkä teidän seura jotenkin masentaa häntä vielä enemmän? Ei kestä sitä. Voi olla myös herkkä hälinälle.

Vika on mummossa jos mummo ei halua nähdä sinua? On sinulla ainakin hyvä itsetunto.

Alkava alzheimer, moni jo muistisairautta arvellutkin. Jos tämä siis täysin uusi piirre.

Vierailija kirjoitti:

Mummilla on ikää ja voi tulla sairauksia, jolloin tarvitsee lepoa ja rauhaa.

Voi olla kipuja ja kolotusta ja jaksaminen kortilla.

Juuri näin. Vielä 10 vuotta sitten jaksoin. Nyt en jaksa enää kuunnella, kun miniä puhuu, mitä kaikkea draamaa ja vaikeuksia on ollut viime aikoina. Haluaisin auttaa, mutta miten edes voisin ja suren päivätolkulla heidän vaikeuksiaan.

Taitaa olla melko itsekästä, mutta kun on jo näin vanha niin ei vaan jaksa.

Jo edesmennyt tätini muuttui vanhemmiten vähäpuheiseksi ja kiukkuiseksikin.

Oli vaikea tietää ja yrittää ottaa hänet huomioon kun pelotti, että lisää stressiä.

Jos mummu haluaa olla telkkarin orja niin olkoon.Keksikää papan kanssa jotain yhteistä tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummu voi olla masentunut. Minä mummu olen.

Sama. Minusta sitä ei huomaa. Iloiset kasvot ei aina kerro totuutta.

Sanopa muuta. Täysin toimintakykyinen olen ja hoidan paljon lapsenlapsiani niin, että menen heidän luokseen ja tiedän, että olen toivottu vieras ja rakastettu, ja siitä olen kiitollinen.

Eläkkeelle jäänti oli yli 40 vuotta töitä paahtaneelle vain niin kova elämänmuutos, etten vielä ole toipunut. Kaikki on hyvin, on oma ihana tilava velaton koti, ei taloudellisia huolia, mutta se muutos, se koettelee. Ja kun korona alkoi, iski varmaankin joku tiedostamaton pelko ensiksi, nyt se on tasoittunut, mutta koronakaranteenin jälkeen on ”vajonnut” yksinolon helppouteen.

Vierailija kirjoitti:

Pappahan voi tulla teille kylään, jos on sosiaalinen.

Ei voi. Ei uskalla eikä halua jättää mummia yksin.

Kaksi vuotta sitten vaari treenasi poikaa kertaamalla hänen matikan ja fyssan lukiokurssit ylppäreitä varten.

Vierailija kirjoitti:

AP tässä:

Mummilacoli valtavan tärkeä paikka lapsilleni koko lapsuuden, rakastivat ajella traktoreilla yms. ja laukkasivat siellä jatkuvasti kavereineen. Sopi loistavasti vanhuksille, siellä oltiin joulut ja juhannukset.

Kaikki muuttui, kun alkoi tulla ikää. Mummi ei hievahda minnekään töllön äärestä, vaarilla taas sosiaalisena ihmisenä äärettömän tylsää. Ei voi mitään. Miten selitä lapsille?

Lapsesi laukkasivat siellä jatkuvasti kavereineen? Huh huh. En yhtään ihmettele, ettei mummo enää jaksa. Kun ottaa huomioon, miten meluisia ja vaativia nykylapset ovat.

Mummo on saanut teistä tarpeekseen ja that's it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP tässä:

Mummilacoli valtavan tärkeä paikka lapsilleni koko lapsuuden, rakastivat ajella traktoreilla yms. ja laukkasivat siellä jatkuvasti kavereineen. Sopi loistavasti vanhuksille, siellä oltiin joulut ja juhannukset.

Kaikki muuttui, kun alkoi tulla ikää. Mummi ei hievahda minnekään töllön äärestä, vaarilla taas sosiaalisena ihmisenä äärettömän tylsää. Ei voi mitään. Miten selitä lapsille?

Lapsesi laukkasivat siellä jatkuvasti kavereineen? Huh huh. En yhtään ihmettele, ettei mummo enää jaksa. Kun ottaa huomioon, miten meluisia ja vaativia nykylapset ovat.

Ovat nyt 18 ja 20.

Vierailija kirjoitti:

Jos mummu haluaa olla telkkarin orja niin olkoon.Keksikää papan kanssa jotain yhteistä tekemistä?

Mitä ihmettä? Jospa mummo haluaa vaan vanhoilla päivillään olla rauhassa eikä enää jaksa lapsiperhehässäkkää.

Vierailija kirjoitti:

AP tässä:

Mummilacoli valtavan tärkeä paikka lapsilleni koko lapsuuden, rakastivat ajella traktoreilla yms. ja laukkasivat siellä jatkuvasti kavereineen. Sopi loistavasti vanhuksille, siellä oltiin joulut ja juhannukset.

Kaikki muuttui, kun alkoi tulla ikää. Mummi ei hievahda minnekään töllön äärestä, vaarilla taas sosiaalisena ihmisenä äärettömän tylsää. Ei voi mitään. Miten selitä lapsille?

Tää on mun painajainen: miniä laittaa noin 8v lapsenlapset ja näiden kaverit meille ja sitten pitää maatilan töiden keskellä viihdyttää ja yrittää pitää lapsilaumaa hengissä. Ruokaa pitää olla 4 kertaa päivässä, uimarannalle pitää ajella kahdesti ja seistä valvomassa, että eivät huku jne.

Kiitos ei, mieluummin masennus kuin tuo.

Vierailija kirjoitti:

AP tässä:

Mummilacoli valtavan tärkeä paikka lapsilleni koko lapsuuden, rakastivat ajella traktoreilla yms. ja laukkasivat siellä jatkuvasti kavereineen. Sopi loistavasti vanhuksille, siellä oltiin joulut ja juhannukset.

Kaikki muuttui, kun alkoi tulla ikää. Mummi ei hievahda minnekään töllön äärestä, vaarilla taas sosiaalisena ihmisenä äärettömän tylsää. Ei voi mitään. Miten selitä lapsille?

Itse sen sanoit. Alkoi tulla ikää. Selitä se lapsillesi. Ei vain jaksa passata ja ei ehkä jaksa enää hälinää ympärillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummu voi olla masentunut. Minä mummu olen.

Sama. Minusta sitä ei huomaa. Iloiset kasvot ei aina kerro totuutta.

Sanopa muuta. Täysin toimintakykyinen olen ja hoidan paljon lapsenlapsiani niin, että menen heidän luokseen ja tiedän, että olen toivottu vieras ja rakastettu, ja siitä olen kiitollinen.

Eläkkeelle jäänti oli yli 40 vuotta töitä paahtaneelle vain niin kova elämänmuutos, etten vielä ole toipunut. Kaikki on hyvin, on oma ihana tilava velaton koti, ei taloudellisia huolia, mutta se muutos, se koettelee. Ja kun korona alkoi, iski varmaankin joku tiedostamaton pelko ensiksi, nyt se on tasoittunut, mutta koronakaranteenin jälkeen on ”vajonnut” yksinolon helppouteen.

Vielä 5-kymppisenä jaksoin vaikka mitä ja teinkin kaiken, minkä vaan pystyin. Hoidin kolme vuotta tyttäreni lasta päivittäin. Nyt kun miettii tuota aikaa niin tulihan meistä lapsen kanssa tosi läheisiä. Mutta ei hitto, jos nyt pitäisi lähteä aamulla seiskalta taivaltamaan pari kilsaa kelissä kuin kelissä niin ei.

Ap, oletko lainkaan miettinyt, että mummu voi tosiaan pelätä koronaa?