Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten pystytte touhuamaan samalla jotain kuunnellessanne äänikirjaa?
06.02.2022 |
En minä ainakaan silloin keskity siihen kirjaan yhtään. Jos siivoan niin mielessäni on silloin se siivous, "pyyhimpä tuosta ja tuosta, ompa paljon pölyä, pitääkin ostaa tätä ainetta lisää" ja sama puhelu käy mielessäni touhuampa mitä tahansa joten äänikirjan kuuntelu ja siihen keskittyminen ei vaan onnistu. Eikä minulle riitä mikään puolitehoilla joka kymmenennen lauseen kuuntelu sieltä täältä.
Kommentit (74)
Miten voi siivoaminen olla noin hankalaa että pitää jotenkin ajatella erikseen keskittyen nyt pitää pyyhkiä pölyt tuosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn tekemään kaikkia kotitöitä, pihatöitä, laittamaan ruokaa, lenkkeilemään, ratsastamaan ja hoitamaan hevosia. Kaikkea sellaista ei kielellistä. Jos en kuuntele äänikirjoja noita hommia tehdessäni, en siltikään ajattele, että "nyt pyyhin tuosta" ja "nyt kitken tuosta", vaan uppoudun omiin ajatuksiini. Mietin työ- ja opiskelujuttuja, lapsen asioita, kaikenlaisia suunnitelmia.
Äänikirjoja kuunnellessani en pysty samalla lukemaan tai kirjoittamaan muuta tekstiä, tai kuunnella mitään muuta puhetta, mutta oikeastaan kaikki muu onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksin asuva ja etätöitä tekevä. En halua mitään taustamusiikkeja, en piittaa somesta, ”suosikkijuontajien hulvaton läppä” radiosta kuunneltuna vastaa kidutusta enkä halua pitää televisiota päällä taustalla. Jotain sarjaa voin katsoa yhteensä ehkä pari tai muutaman tunnin viikossa. Ehkä kerran kuukaudessa tapaan jotain ystävää ja puhun enintään viikoittain puhelimessa. Hiljaisuutta ja omien ajatusten kanssa olemista on siis ehkä liikaakin. Työ vaatii ajattelua ja keskittymistä, sekin tapahtuu hiljaisuudessa. On ihan positiivista vaihtelua laittaa ulkoillessa äänikirja päälle tai kun tiskaan, järjestelen paikkoja ja siivoan.
Jokaiselle jotakin, voisi tällä palstalla käytetyn ajankin käyttää tietoiseen läsnäoloon. Erikoista moraalipanikointia jokaisen uuden viihdeformaatin kohdalla, aina juuri uusimmat jutut kertovat siitä, että nyt on ihmiskunta lopullisesti pilalla.
En minäkään kestä turhaa hälinää, enkä ikinä kuuntele radiota tai pidä telkkaria päällä jos en katso sitä. En kuuntele kirjojakaan siksi, että tarvitsisin taustahälyä tai en kestäisi hiljaisuutta tai omia ajatuksiani. Kuuntelen, koska haluan kuulla ne tarinat. Ihan samoista syistä kun lukisin ne kirjoina, jos minulla olisi siihen mahdollisuus. Ihmetyttää juuri tuo moraalipaniikki, että kauheaa kun kuunnellaan eikä viitsitä lukea. Mutta vissiin samanlaista oli silloinkin kun radio keksittiin.
Inhoan ruohonleikkuuta. Löydettyäni äänikirjat, ruohonleikkaus sujuu kuin vettä vaan. Samoin kukkapenkkien kastelu. Kuuntelen äänikirjoja siivotessa, kaappien järjestelyssä yms. Ikkunatkin tulee pestyä ilman manailuja, kun on hyvä kirja meneillään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla jo ajatus jostain napeista korvissa tuntuu hankalalta.
En halua mitään ylimääräistä joka jotenkin rajoittaa tai täytyy laittaa tai ottaa pois.
Samoin joku napeilla käsin tapahtuva pysäytys tai kelaaminen olisi ärsyttävää.
Jos samaan aikaa yrittää tehdä jotain muuta työtä.
Lukemiselle on oma aikansa ja muille hommille oma aikansa.Tulee näitä lukiessa mieleen pystyvätkö jotkut edes rakastelemaan ilman jotain muuta sijaistoimintoa.
Kuuluuko äänikirja, podcast tai musiikki korvanapeista samaan aikaan kun puoliso yrittää viritellä oikeaan tunnelmaan.
Kuka pakottaa käyttämään nappikuulokkeita?
Kotona kirja yhdistyy puhelimesta tv:n äänentoistojärjestelmään, autossa auton äänentoistojärjestelmään ja julkisilla paikoilla voi käyttää laadukkaita kuulokkeita. Puhelimen kaiutin toimii myös esim omalla pihalla.
Boomeri-ikäisten autojen omistajat luulevat että autossa kuunnellaan jollain nappikuulokkeilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset, jotka uppoutuvat kirjoihin niin että näkevät "sielunsa silmin" kirjan tapahtumat, tuskin pystyvät samalla tekemään muuta. Jos on oikein hyvä kirja niin elän siinä maailmassa hyvinkin syvästi, 3D-värimaailmaelokuva elää päässäni kirjan mukaana, jopa yksityiskohtaisempana kuin miten reaalimaailmaa pystyn näkemään. En kuule enkä näe mitään. Mieheni naureskelee että en varmaan huomaisi jos pommi räjähtää naapurissa. Oikeastaan ainoa joka minut "herättää" tuosta tilasta on kosketus tai reilulla äänenvoimakkuudella sanottu oma nimeni.
Jonkun tieto- tai asiapainotteisen kirjan kuuntelu onnistuu helposti, keskustelupodcastit myös.
Tuossa oli toinen keskustelu jossa puhuttiin siitä miten ihmiset ajattelevat:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3969899/onko-ajattelusi-paan-sisaista-p…
Mielenkiintoista kuinka erilaista elämää ihmisten päiden sisällä on.
Helposti. Minä ainakin pystyn tekrmään useampaa asiaa samaan aikaan. M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu mitä tekee. Lukemaan ei pysty, mutta siivoamaan ja ruuan tekoon pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Onko ajamiben sulle siis niin intensiivistä ettet sjattele yhtään mitään muuta siinä samalla? Ei se äänikirja ainakaan minua ajstuksia enemmän kuormita. Ja melkoinen zen mestari, jos tosiaan ihan pelkkää ajamista pystyt ajatteleen.
Ajaminen ei ole, voin kuunnella radiota, laulaa, keskustella, tehdä monia asioita ajaessani... Mutta lukeminen on koko mielen valtaava elämys, paljon enemmän kuin esim elokuvateatterissa käyminen. Pystyisin todennäköisesti puolella silmää seuraamaan jopa sitä elokuvaa ajaessani (en ole kokeillut), mutta elokuvat eivät valtaa aivojani yhtä totaalisesti kuin lukeminen ja sen kylkiäisenä tuleva visuaalinen mielikuvitus.
Mielikuvitus onkin hyvä sana, viittaa ilmeisesti juuri nuihin kuviin mielessä. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka uppoutuvat kirjoihin niin että näkevät "sielunsa silmin" kirjan tapahtumat, tuskin pystyvät samalla tekemään muuta. Jos on oikein hyvä kirja niin elän siinä maailmassa hyvinkin syvästi, 3D-värimaailmaelokuva elää päässäni kirjan mukaana, jopa yksityiskohtaisempana kuin miten reaalimaailmaa pystyn näkemään. En kuule enkä näe mitään. Mieheni naureskelee että en varmaan huomaisi jos pommi räjähtää naapurissa. Oikeastaan ainoa joka minut "herättää" tuosta tilasta on kosketus tai reilulla äänenvoimakkuudella sanottu oma nimeni.
Jonkun tieto- tai asiapainotteisen kirjan kuuntelu onnistuu helposti, keskustelupodcastit myös.
Tuossa oli toinen keskustelu jossa puhuttiin siitä miten ihmiset ajattelevat:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3969899/onko-ajattelusi-paan-sisaista-p…
Mielenkiintoista kuinka erilaista elämää ihmisten päiden sisällä on.
Mielenkiintoista, onkohan tämä yleistäkin että nuin "näkee"?
Vai ehkä joku autismin muoto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka uppoutuvat kirjoihin niin että näkevät "sielunsa silmin" kirjan tapahtumat, tuskin pystyvät samalla tekemään muuta. Jos on oikein hyvä kirja niin elän siinä maailmassa hyvinkin syvästi, 3D-värimaailmaelokuva elää päässäni kirjan mukaana, jopa yksityiskohtaisempana kuin miten reaalimaailmaa pystyn näkemään. En kuule enkä näe mitään. Mieheni naureskelee että en varmaan huomaisi jos pommi räjähtää naapurissa. Oikeastaan ainoa joka minut "herättää" tuosta tilasta on kosketus tai reilulla äänenvoimakkuudella sanottu oma nimeni.
Jonkun tieto- tai asiapainotteisen kirjan kuuntelu onnistuu helposti, keskustelupodcastit myös.
Tuossa oli toinen keskustelu jossa puhuttiin siitä miten ihmiset ajattelevat:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3969899/onko-ajattelusi-paan-sisaista-p…
Mielenkiintoista kuinka erilaista elämää ihmisten päiden sisällä on.
Mielenkiintoista, onkohan tämä yleistäkin että nuin "näkee"?
Vai ehkä joku autismin muoto?
Heh, no ei ole. Ihmiset ovat erilaisia ja myös ajattelevat eri tavoin, tästä on tutkimustakin. Jotain suuntaa antavia jopa älykkyydenkin suhteen, ja tulokset eivät todellakaan tue hypoteesiäsi.
Ihmisille, jotka eivät "näe" on jopa diagnoosi jonka nimi on aphantasia. Se ilmeisesti korreloi jonkun verran autismin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka uppoutuvat kirjoihin niin että näkevät "sielunsa silmin" kirjan tapahtumat, tuskin pystyvät samalla tekemään muuta. Jos on oikein hyvä kirja niin elän siinä maailmassa hyvinkin syvästi, 3D-värimaailmaelokuva elää päässäni kirjan mukaana, jopa yksityiskohtaisempana kuin miten reaalimaailmaa pystyn näkemään. En kuule enkä näe mitään. Mieheni naureskelee että en varmaan huomaisi jos pommi räjähtää naapurissa. Oikeastaan ainoa joka minut "herättää" tuosta tilasta on kosketus tai reilulla äänenvoimakkuudella sanottu oma nimeni.
Jonkun tieto- tai asiapainotteisen kirjan kuuntelu onnistuu helposti, keskustelupodcastit myös.
Tuossa oli toinen keskustelu jossa puhuttiin siitä miten ihmiset ajattelevat:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3969899/onko-ajattelusi-paan-sisaista-p…
Mielenkiintoista kuinka erilaista elämää ihmisten päiden sisällä on.
Mielenkiintoista, onkohan tämä yleistäkin että nuin "näkee"?
Vai ehkä joku autismin muoto?
Ei ole autismia, ennemminkin visuaalista lahjakkuutta.
Riippuu siitä mitä se tekeminen on. Voin kutoa tai virkata, mutta tiskaaminen on liian monimutkaista puuhaa ja siitä tulee niin paljon ääntä, etten kuule kunnolla mitä äänikirjassa sanotaan.
Alue: Aihe vapaa
En ikinä kuuntele kirjaa tai podia, tekemättä samalla jotain😄 jopa treenatessa kuuntelen sellasia podeja, jotka ei vaadi kauheesti ajattelua. Oon sellanen ihminen, että on vaikee keskittyy vaan yhteen asiaan.. aina pitää touhuta montaa asiaa yhtä aikaa. Lenkkeilen, siivoan, ajan nurmikkoa tai autoa, ratsastan tai treenaan samalla. Ratsastaessa&lenkkeillessä pidän senkin takia podin päällä, että alueen karhut kuulee meidät ja ei törmätä metsässä.