Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pystytte touhuamaan samalla jotain kuunnellessanne äänikirjaa?
06.02.2022 |
En minä ainakaan silloin keskity siihen kirjaan yhtään. Jos siivoan niin mielessäni on silloin se siivous, "pyyhimpä tuosta ja tuosta, ompa paljon pölyä, pitääkin ostaa tätä ainetta lisää" ja sama puhelu käy mielessäni touhuampa mitä tahansa joten äänikirjan kuuntelu ja siihen keskittyminen ei vaan onnistu. Eikä minulle riitä mikään puolitehoilla joka kymmenennen lauseen kuuntelu sieltä täältä.
Kommentit (74)
Ei siivous mulla vaadi ajattelua. Maailman tylsintä hommaa, jonka onneksi saa tehtyä kuin huomaamattaan, kun uppoutuu samalla mielenkiintoisempaan tarinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni auto-onnettomuus on tapahtunut näiden äänikirjojen vuoksi? Kyllä niiden kuunteleminen vaatii tiettyä keskittymistä. Se on kaikki pois ajamiseen keskittymisestä.
Onhan radiossakin puhetta, jota ihmiset kuuntelee.
Radio on ohjelmavirtaa, musiikin ja kevyen puheen sekoitusta. Ei se vaadi samalla tavalla keskittymistä kuin äänikirja.
Useinahan radio hiljennetään kun pitää oikein keskittyä, esim. etsimään tiettyä taloa kadulta. Äänikirja on huono pistää poikki mistä tahansa kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos teen samaan aikaan jotain, jään usein ajatuksiini joko liittyen siihen tekemääni asiaan tai mahdollisesti ihan johonkin muuhun ja sitten olenkin jo pudonnut ihan kärryiltä. Jostain syystä mun pitää keskittyä kuunteluun täysin ja siksi jätänkin äänikirjat muille ja luen ihan vaan perinteisiä kirjoja.
Sama juttu. Ehkä ne, jotka eivät ole lukeneet oikeita kirjoja kuuntelevat äänikirjoja eri tavalla kuin perinteisten kirjojen aktiiviset lukijat.
Esimerkiksi itse keskityn mielenkiintoiseen "oikeaan" kirjaan niin syvästi, etten kuule enkä näe muuta. Saatan palata edelliselle tai jollekin sivulle ja tarkistaa jonkin asian tai henkilön jne.
Tähän ei ole mahdollisuutta äänikirjassa. Tai ehkä on, mutta silloin juuri vaatisi keskittymistä ja se toinen tekeillä oleva asia häiriintyisi.
Minulla olisi tunne jos kuuntelisin äänikirjaa, että kumpikin asia ikäänkuin tapahtuisi puolittaisesti.
En nauttisi äänikirjasta enkä pystyisi tekemään kunnolla sitä toistakaan hommaa.
Joko tai.
Ehkä jotkut eivät sitten halua tai pysty uppoutumaan siihen tai mieti niin tarkkaan mitä siinä äänikirjassa kerrotaan.
On ikäänkuin jonain tausajutteluna.
En kyllä kykene tekemään mitään muuta kun kuuntelen äänikirjaa. Menee pitkiäkin aikoja ennen kuin huomaan että enpä tiedä mitään mitä kirjassa on tapahtunut, jos olen jotain muuta samalla tehnyt. Pitää vaan istua paikoillaan, ehkä just ja just voin neuloa ainaoikeaa :D Voi johtua kyllä siitä että mun keskittymiskyky ei ole palautunut uupumuksen jälkeen samalle tasolle kuin mitä se joskus oli. Ja siitä että olen muutenkin aika putkiaivo pohdiskelija enkä yleensäkään tykkää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teen samaan aikaan jotain, jään usein ajatuksiini joko liittyen siihen tekemääni asiaan tai mahdollisesti ihan johonkin muuhun ja sitten olenkin jo pudonnut ihan kärryiltä. Jostain syystä mun pitää keskittyä kuunteluun täysin ja siksi jätänkin äänikirjat muille ja luen ihan vaan perinteisiä kirjoja.
Sama juttu. Ehkä ne, jotka eivät ole lukeneet oikeita kirjoja kuuntelevat äänikirjoja eri tavalla kuin perinteisten kirjojen aktiiviset lukijat.
Esimerkiksi itse keskityn mielenkiintoiseen "oikeaan" kirjaan niin syvästi, etten kuule enkä näe muuta. Saatan palata edelliselle tai jollekin sivulle ja tarkistaa jonkin asian tai henkilön jne.
Tähän ei ole mahdollisuutta äänikirjassa. Tai ehkä on, mutta silloin juuri vaatisi keskittymistä ja se toinen tekeillä oleva asia häiriintyisi.
Minulla olisi tunne jos kuuntelisin äänikirjaa, että kumpikin asia ikäänkuin tapahtuisi puolittaisesti.
En nauttisi äänikirjasta enkä pystyisi tekemään kunnolla sitä toistakaan hommaa.
Joko tai.
Ehkä jotkut eivät sitten halua tai pysty uppoutumaan siihen tai mieti niin tarkkaan mitä siinä äänikirjassa kerrotaan.
On ikäänkuin jonain tausajutteluna.
Minä luen sekä perinteisiä kirjoja ja äänikirjoja, mutta en koe, etten pystyisi uppoutumaan äänikirjoihin, vaikka tekisin samalla muuta. Minulla kotitöiden tekeminen nimenomaan auttaa äänikirjaan keskittymisessä. Se on totta, että taakse palaaminen ei onnistu samoin kuin tavallisessa kirjassa, mutta koen kyllä uppoutuvani äänikirjaan, vaikka tekisin samalla kotitöitä. Jos en kuuntele mitään kotitöitä tehdessäni, silloin uppoudun omiin ajatuksiini, käyn dialogeja tms. En koskaan ajattele, että "nytpäs pyyhin pöydän", vaan pöytää pyyhkiessä ajatukseni ovat ihan muualla joka tapauksessa :D Äänikirjan kuunteleminen auttaa minua motivoitumaan kotitöihin, ne onnistuvat ikään kuin itsestään äänikirjaa kuunnellessa. Itse asiassa mielenkiintoista, miten eri tavoin ihmiset kokevat asiat. En ole ikinä edes ajatellut, että kotitöitä tehdessä jotenkin "ajatellaan kotitöitä", kun omat aivoni käyvät ihan omia ajatuspolkujaan, jotta jaksaisin tylsät kotityöt :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teen samaan aikaan jotain, jään usein ajatuksiini joko liittyen siihen tekemääni asiaan tai mahdollisesti ihan johonkin muuhun ja sitten olenkin jo pudonnut ihan kärryiltä. Jostain syystä mun pitää keskittyä kuunteluun täysin ja siksi jätänkin äänikirjat muille ja luen ihan vaan perinteisiä kirjoja.
Sama juttu. Ehkä ne, jotka eivät ole lukeneet oikeita kirjoja kuuntelevat äänikirjoja eri tavalla kuin perinteisten kirjojen aktiiviset lukijat.
Esimerkiksi itse keskityn mielenkiintoiseen "oikeaan" kirjaan niin syvästi, etten kuule enkä näe muuta. Saatan palata edelliselle tai jollekin sivulle ja tarkistaa jonkin asian tai henkilön jne.
Tähän ei ole mahdollisuutta äänikirjassa. Tai ehkä on, mutta silloin juuri vaatisi keskittymistä ja se toinen tekeillä oleva asia häiriintyisi.
Minulla olisi tunne jos kuuntelisin äänikirjaa, että kumpikin asia ikäänkuin tapahtuisi puolittaisesti.
En nauttisi äänikirjasta enkä pystyisi tekemään kunnolla sitä toistakaan hommaa.
Joko tai.
Ehkä jotkut eivät sitten halua tai pysty uppoutumaan siihen tai mieti niin tarkkaan mitä siinä äänikirjassa kerrotaan.
On ikäänkuin jonain tausajutteluna.
Olen lapsesta asti lukenut paljon, ja nykyään kuuntelen myös paljon äänikirjoja. Harvemmin minulla on tapana palata lukiessakaan taaksepäin tarkastamaan jotain. Oikeastaan vain silloin, jos en ole keskittynyt lukemiseen. Vastaavasti ei myöskään tunne tarvetta kelailla kirjaa edes takaisin, paitsi jos joku tulee häiritsemään. Ja useimmissa kuuntelusovelluksissa on toiminto, jolla pääsee helposti esim. 15 tai 30 sekuntia taaksepäin.
Minun kohdallani erilainen käsillä tekeminen auttaa keskittymään. Näin on ollut aina. Kun sormilla on jotain tekemistä - piirtämistä, neulomista, pyykin laskostamista, salaatin pilkkomista - pystyn keskittymään paremmin kuuntelemaan. Sama ilmiö näkyi jo peruskouluaikoina, ja sama pätee edelleen nyt, keski-ikäisenä. Jos ei mitään näpräämistä ole tarjolla, huomaan alkavani heiluttaa jalkaa tai suikaloimaan paperia, että pystyn kuuntelemaan.
Ääneen luetun tekstin kuunteleminen on muuten alkuperäinen tapa ”nauttia” tekstejä. Hiljaa itsekseen lukeminen on historiallisesti nähden melko uusi keksintö. Ei tiedetä tarkalleen, koska äänettömästi itselleen lukeminen tuli tavallisemmaksi kuin ääneen lukeminen, mutta se liene tapahtunut niinkin myöhään kuin 1700/1800-luvuilla. Toki ensimmäinen säilynyt maininta hiljaisesti lukemisesta löytyy jo 400-luvulta, ja silloin sitä pidettiin lähinnä epäkohteliaana.
Olen
Olen samaa miettinyt. kun kaverit yrittää houkutella millon mitäkin kuuntelemaan. Ei onnistu. Jos sanaan aikaan laitan ruokaa tai siivoan tms, en kuuntele yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teen samaan aikaan jotain, jään usein ajatuksiini joko liittyen siihen tekemääni asiaan tai mahdollisesti ihan johonkin muuhun ja sitten olenkin jo pudonnut ihan kärryiltä. Jostain syystä mun pitää keskittyä kuunteluun täysin ja siksi jätänkin äänikirjat muille ja luen ihan vaan perinteisiä kirjoja.
Sama juttu. Ehkä ne, jotka eivät ole lukeneet oikeita kirjoja kuuntelevat äänikirjoja eri tavalla kuin perinteisten kirjojen aktiiviset lukijat.
Esimerkiksi itse keskityn mielenkiintoiseen "oikeaan" kirjaan niin syvästi, etten kuule enkä näe muuta. Saatan palata edelliselle tai jollekin sivulle ja tarkistaa jonkin asian tai henkilön jne.
Tähän ei ole mahdollisuutta äänikirjassa. Tai ehkä on, mutta silloin juuri vaatisi keskittymistä ja se toinen tekeillä oleva asia häiriintyisi.
Minulla olisi tunne jos kuuntelisin äänikirjaa, että kumpikin asia ikäänkuin tapahtuisi puolittaisesti.
En nauttisi äänikirjasta enkä pystyisi tekemään kunnolla sitä toistakaan hommaa.
Joko tai.
Ehkä jotkut eivät sitten halua tai pysty uppoutumaan siihen tai mieti niin tarkkaan mitä siinä äänikirjassa kerrotaan.
On ikäänkuin jonain tausajutteluna.Olen lapsesta asti lukenut paljon, ja nykyään kuuntelen myös paljon äänikirjoja. Harvemmin minulla on tapana palata lukiessakaan taaksepäin tarkastamaan jotain. Oikeastaan vain silloin, jos en ole keskittynyt lukemiseen. Vastaavasti ei myöskään tunne tarvetta kelailla kirjaa edes takaisin, paitsi jos joku tulee häiritsemään. Ja useimmissa kuuntelusovelluksissa on toiminto, jolla pääsee helposti esim. 15 tai 30 sekuntia taaksepäin.
Minun kohdallani erilainen käsillä tekeminen auttaa keskittymään. Näin on ollut aina. Kun sormilla on jotain tekemistä - piirtämistä, neulomista, pyykin laskostamista, salaatin pilkkomista - pystyn keskittymään paremmin kuuntelemaan. Sama ilmiö näkyi jo peruskouluaikoina, ja sama pätee edelleen nyt, keski-ikäisenä. Jos ei mitään näpräämistä ole tarjolla, huomaan alkavani heiluttaa jalkaa tai suikaloimaan paperia, että pystyn kuuntelemaan.
Ääneen luetun tekstin kuunteleminen on muuten alkuperäinen tapa ”nauttia” tekstejä. Hiljaa itsekseen lukeminen on historiallisesti nähden melko uusi keksintö. Ei tiedetä tarkalleen, koska äänettömästi itselleen lukeminen tuli tavallisemmaksi kuin ääneen lukeminen, mutta se liene tapahtunut niinkin myöhään kuin 1700/1800-luvuilla. Toki ensimmäinen säilynyt maininta hiljaisesti lukemisesta löytyy jo 400-luvulta, ja silloin sitä pidettiin lähinnä epäkohteliaana.
Olen
Varhaisissa tehtaissa oli usein lukijoita aikana ennen radiota. Jos siis ei ollut liian meluisa ympäristö. En ymmärrä jonkinlaista vastakkainasettelua lukutavoissa. Äänikirjat eivät minulla ole mitenkään pois kirjojen lukemiseen käytetystä ajasta. Win-win jos saan motivoiduttua laittamaan ruokaa, pesemään ikkunat tai käymään lenkillä äänikirjan kanssa. Langattomilla kuulokkeilla kirja menee pauselle kun otan toisen kuulokkeen pois. En siis ymmärrä, miksei kuuntelua voisi keskeyttää. Vähän eri tyyppisiä kirjoja kyllä luen tai kuuntelen, lähes aina tiedän heti kirjasta luettuani, haluanko kuunnella vai lukea sen.
Jännä juttu, en ole tullut ajatelleeksi että ihmiset kokevat näin eri tavalla. Itse haluan puuhata samalla kuin kuuntelen kirjaa, en pysty vain istumaan paikallani kuunnellen, sen sijaan jo luen mieluummin fyysistä kirjaa. Töissäkin kokouksissa neulon tai piirrän samalla jotta pystyn keskittymään. Se että siivoan, ulkoilutan koiraa tai järjestelen kaappeja auttaa minua keskittymään oikein syvällisesti kirjaan. Tarvitsen kaksi aistia muutenkin oppimiseen. Esimerkiksi kielen oppiminen tapahtuu niin että näen sanat muotoina, musiikin kuuntelu aiheuttaa myös muotoja ja värejä aisteihin. Jos istuisin paikallani kuuntelemassa vain kirjaa, alkaisivat ajatukseni harhailla nopeasti. Tämän olen huomannut kun yritän kuunnella nukkumaan mennessä, en siis nukahda vaan huomaan ajattelevani jotain muuta ja kirjan puhe on kuin muotojen ja värien pirtanauhaa joka soljuu aivojeni läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään ongelmaa kuunnella ja samalla tehdä muuta. Kuuntelen jatkuvasti kirjoja ja podcasteja, usein vielä 1.3-1.5 kertaisena nopeutettuna. Siivoan, teen ruokaa, kudon, puuhastelen puutarhassa, lenkitän koiraa, ajan autoa, käyn kaupassa napit korvilla.
Tee muuten mitä haluat niiden nappien kanssa mutta älä aja autoa. Liikenteessä on muitakin kuin sinä.
Minulla on helppoa tehdä pelkkiä kotitöitä tai muuta vastaavaa ilman muuta viihdykettä. Nimenomaan silloin ne sujuu kun ei mikään vie huomiota muualle. Haluan tehdä yhden työn tehokkaasti ja nopeasti pois alta. Mitä tylsempi niin sitä pikimmin.
Samoin on helppoa uppoutua kirjaan ilman muuta tekemistä. Silloin en kaipaa mitään muuta viihdykettä.
Voisin ajatella kuuntelevani äänikirjaa siten, että keskityn pelkästään silloin siihen. Mutta helpommin ajatukset alkavat harhailla. Kirjan kuuntelu ei ole minulle sama kuin lukeminen.
Lukeminen on paljon intensiivisempi kokemus kuin kuunteleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äänikirja on huono pistää poikki mistä tahansa kohtaa.
Kuinka niin?
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni auto-onnettomuus on tapahtunut näiden äänikirjojen vuoksi? Kyllä niiden kuunteleminen vaatii tiettyä keskittymistä. Se on kaikki pois ajamiseen keskittymisestä.
Muistan uutisista yhden onnettomuuden, jossa autokuski ajoi pyöräilijän päälle takaapäin äänikirjan takia. Siinä autokuski oli ollut juuri näpräämässä puhelintaan ja siksi ei yhtään katsonut juuri sillä hetkellä.
Itselläni menee kyllä niin päin, että huomio lähtee siitä äänikirjasta, kun oikea elämä vaatii keskittymistä, ja sitten tilanteen normalisoituessa voi kelata taaksepäin. Tiukassa kaupunkiliikenteessä ei kannata kuunnella mitään huomiota vaativaa. Kerran ajoin niin huonossa talvikelissä maantiellä, että oli pakko sulkea radiokin.
Mutta parhaimmillaan hyvä äänikirja ja joku vähemmän innostava askare yhdistyvät ihanasti. Luettava teksti koukuttaa minut helposti paikalleni, mutta äänikirjasta ei tarvitse irrottautua, vaan voi kävellä tai kuoria ja pilkkoa juureksia yms. samalla. Äänikirjahan on yleensä aika paljon hitaampi normaalinopeudella kuin lukeminen, joten siihen väliin mahtuu jokunen omakin ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään ongelmaa kuunnella ja samalla tehdä muuta. Kuuntelen jatkuvasti kirjoja ja podcasteja, usein vielä 1.3-1.5 kertaisena nopeutettuna. Siivoan, teen ruokaa, kudon, puuhastelen puutarhassa, lenkitän koiraa, ajan autoa, käyn kaupassa napit korvilla.
Tee muuten mitä haluat niiden nappien kanssa mutta älä aja autoa. Liikenteessä on muitakin kuin sinä.
Liittyykö tämä nappien ja vempeleitten kanssa pelaaminen ja muun toiminnan yhtäaikainen tekeminen nyt tähän nykyiseen aikaan ja elämäntapaan?
Ihmiset ovat kauhean levottomia, pitkästyvät ja kaipaavat koko ajan toimintaa. Hiljaa itsekseen oleminen on monelle silkkaa myrkkyä. Saunassakin on kännykkä mukana tai jotain musiikkia.
Surullista jos sellainen yhteen asiaan kerrallaan keskittyminen on hävinnyt. Luulisi olevan uuvuttavaa ja hermostuttavaa.
Ihminen, ihmisen hermot ja aivot kaipaavat latautumistaja rauhoittumista välillä.
Eihän lapsetkaan tosiaan nykyään taida osata pahemmin leikkiä itsekseen tai lukea.
Kuinka terveellista se olisikaan.
En ole koskaan pystynytkään. Vuosikymmeniin en ole enää edes yrittänyt. Kun kuuntelen äänikirjaa, keskityn juoneen ja tapahtumiin. Voin kirjan kuunneltuani kertoa juonen melko yksityiskohtaisesti, eli minulle asiat jäävät helposti mieleen. Mutta jos kuuntelemisen aikana keittelisin kahvia, pyyhkisin pölyä ja tiskaisin, kirja olisi soinut taustalla mutta mitään en sen tapahtumista tietäisi, vaikka joku pitäisi pistoolia ohimolla ja käskisi kertoa tiivistelmän.
Vierailija kirjoitti:
Työ menee niin "automaatiolla" ettei sitä tarvitse erikseen miettiä, kuin myös useimmat kotityöt. Mulla näivettyisi varmaan se vähäkin mitä on aivotoiminnasta jäljellä ellen olisi löytänyt uudelleen äänikirjoja.
Olenkin tässä ihmetellyt viime aikoina saamiani Kelan päätöksiä ja niiden sanamuotoja, mutta jos noin on... :)
Minulla jo ajatus jostain napeista korvissa tuntuu hankalalta.
En halua mitään ylimääräistä joka jotenkin rajoittaa tai täytyy laittaa tai ottaa pois.
Samoin joku napeilla käsin tapahtuva pysäytys tai kelaaminen olisi ärsyttävää.
Jos samaan aikaa yrittää tehdä jotain muuta työtä.
Lukemiselle on oma aikansa ja muille hommille oma aikansa.
Tulee näitä lukiessa mieleen pystyvätkö jotkut edes rakastelemaan ilman jotain muuta sijaistoimintoa.
Kuuluuko äänikirja, podcast tai musiikki korvanapeista samaan aikaan kun puoliso yrittää viritellä oikeaan tunnelmaan.
Kuuntelen itse äänikirjaa usein julkisissa tai kävelyllä. Pystyn muutenkin keskittymään johonkin juurikin passiivisessa liikkeessä, eli ajattelematta enempää toistuvassa liikesarjassa. Harrastan usein myös kävelypalavereja tästä syystä, koska pystyn silloin hyvin keskittymään.
Minulla on adhd ja jostain syystä aivoni ovat sellaiset että saan keskityttyä moneen asiaan samaan aikaan paremmin. Yksi asia kerrallaan on niin raastavan tylsää että keskittyminen menee heti. Äänikirja tekemisen taustalla on just hyvä, pysyy aivot jotenkin "päällä" paremmin :D
Alue: Aihe vapaa
Kuuntele paljon äänikirjoja, ja eläydyn niihin niin, ettei mikään puuhastelu onnistu. En edes kuuntele lenkillä käydessä. Siis täysin mahdotonta.
Muodostan aina kerrotusta kuvan aivoihini. Rakastan äänikirjoja, jotka ovat mieleeni. Jos ei hyvä, en kuuntele tippaakaan.