Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pystytte touhuamaan samalla jotain kuunnellessanne äänikirjaa?
06.02.2022 |
En minä ainakaan silloin keskity siihen kirjaan yhtään. Jos siivoan niin mielessäni on silloin se siivous, "pyyhimpä tuosta ja tuosta, ompa paljon pölyä, pitääkin ostaa tätä ainetta lisää" ja sama puhelu käy mielessäni touhuampa mitä tahansa joten äänikirjan kuuntelu ja siihen keskittyminen ei vaan onnistu. Eikä minulle riitä mikään puolitehoilla joka kymmenennen lauseen kuuntelu sieltä täältä.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on adhd ja jostain syystä aivoni ovat sellaiset että saan keskityttyä moneen asiaan samaan aikaan paremmin. Yksi asia kerrallaan on niin raastavan tylsää että keskittyminen menee heti. Äänikirja tekemisen taustalla on just hyvä, pysyy aivot jotenkin "päällä" paremmin :D
Piti jo aiemmin kirjoittaa tuosta nykyisin niin yleisestä adhd-ilmiöstä. Että liittyykö se nyt jotenkin tähän rauhattomuuteen ja keskittymiskyvyn puutteeseen vain yhteen asiaan.
En vain uskaltanut, mutta nyt kun otit itse asia esille.
Sormet ja jalat napsaa, raastaa ja on tylsää, mistään ei tule mitään jos ei samaan aikaan tee montaa asiaa yhtäaikaa. Tai ainakin paria.
Onkohan tällä myös syy-yhteys siihen, että ihmiset ovat nykyään kovin kärsimättömiä ja tylyjä toisilleen.
Oliskohan joskus hyvä edes koettaa tehdä yhtä asiaa kerrallaan. Jospa pieni leppoisuus tekisi hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään ongelmaa kuunnella ja samalla tehdä muuta. Kuuntelen jatkuvasti kirjoja ja podcasteja, usein vielä 1.3-1.5 kertaisena nopeutettuna. Siivoan, teen ruokaa, kudon, puuhastelen puutarhassa, lenkitän koiraa, ajan autoa, käyn kaupassa napit korvilla.
Tee muuten mitä haluat niiden nappien kanssa mutta älä aja autoa. Liikenteessä on muitakin kuin sinä.
No en erotellut yksityiskohtia, mutta jos jotakuta mietityttää, niin bluetooth siirtää kännykästä kirjan kovaäänisiin kun käynnistän auton. Jos en kuuntele kirjaa niin kovaäänisistä tulee radiopuhetta ja musiikkia, jota olen kuunnellut autossa jo 25 vuotta.
Itse juuri pysähdyin eilen toteamaan, kun avasin vasta illalla television kun tuli Putous, että olen koko päivän ollut ihan hiljaa itsekseni. Asun siis yksin.
Aamulla nukuin niin pitkään kun nukutti. Join rauhassa aamupäiväkahvin ja söin pari voileipää. Luin lehtiä ja selailin uutisia ja keskusteluja. En ole facebookissa enkä muissa vastaavissa.
En avannut radiota, en soittanut kenellekään, en laittanut yhtään viestiä eikä minulle soittanut kukaan eikä laittanut viestiä.
En silti ole erakko enkä yksinäinen, nyt vain oli tällainen päivä.
En silti tuntenut yhtään aikaani pitkäksi, en tylsistynyt, oikeastaan olin tyytyväinen kun sain olla hiljaa kotona. Köpsöttelin koko päivän yöpaidassa, katselin välillä lumista maisemaa, mietiskelin niitä näitä, luin välillä kirjaa. Äänikirjaa en ole kuunnellut koskaan.
Iltapäivällä söin jotain ja tiskasin käsin. Ei ole tiskikonetta.
Päivä meni siis sujuvasti ilman ulkoisia äänellisiä virikkeitä. Illalla luin sängyssä vielä norjalaista dekkaria yli puolenyön.
Mutta olen tottunut jo vuosia tähän elämäntyyliin ja olen jo kasvattanut lapseni aikuiseksi.
Nuoremmille ehkä tälläinen päivä olisi raastavaa.
Olen yksin asuva ja etätöitä tekevä. En halua mitään taustamusiikkeja, en piittaa somesta, ”suosikkijuontajien hulvaton läppä” radiosta kuunneltuna vastaa kidutusta enkä halua pitää televisiota päällä taustalla. Jotain sarjaa voin katsoa yhteensä ehkä pari tai muutaman tunnin viikossa. Ehkä kerran kuukaudessa tapaan jotain ystävää ja puhun enintään viikoittain puhelimessa. Hiljaisuutta ja omien ajatusten kanssa olemista on siis ehkä liikaakin. Työ vaatii ajattelua ja keskittymistä, sekin tapahtuu hiljaisuudessa. On ihan positiivista vaihtelua laittaa ulkoillessa äänikirja päälle tai kun tiskaan, järjestelen paikkoja ja siivoan.
Jokaiselle jotakin, voisi tällä palstalla käytetyn ajankin käyttää tietoiseen läsnäoloon. Erikoista moraalipanikointia jokaisen uuden viihdeformaatin kohdalla, aina juuri uusimmat jutut kertovat siitä, että nyt on ihmiskunta lopullisesti pilalla.
Nuo kuunneltavat "kirjat" on sama kuin "kuuntelisi" musiikkia lukemalla nuotteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos en kuuntele mitään kotitöitä tehdessäni, silloin uppoudun omiin ajatuksiini, käyn dialogeja tms. En koskaan ajattele, että "nytpäs pyyhin pöydän", vaan pöytää pyyhkiessä ajatukseni ovat ihan muualla joka tapauksessa :D Äänikirjan kuunteleminen auttaa minua motivoitumaan kotitöihin, ne onnistuvat ikään kuin itsestään äänikirjaa kuunnellessa. Itse asiassa mielenkiintoista, miten eri tavoin ihmiset kokevat asiat. En ole ikinä edes ajatellut, että kotitöitä tehdessä jotenkin "ajatellaan kotitöitä", kun omat aivoni käyvät ihan omia ajatuspolkujaan, jotta jaksaisin tylsät kotityöt :D
Minulle siivous taas on just niin tylsää, että on pakko keskittyä siihen tai en saa mitään tehtyä. Rupean unelmoimaan ihan muista asioista ja jään istumaan rätti kädessä paikalleni.
Onpa muuten ihme, miten moni kokee äänikirjan jotenkin uhkana tai huonona asiana. Ihmiset ovat erilaisia. Jos et itse nauti äänikirjasta, ei sitä tietenkään ole pakko kuunnella. Mutta miksi paheksua sitä, että joku muu nauttii äänikirjoista? Mikä siinä pelottaa? Onko tässä kyseessä joku tarve varata kirjallisuudesta nauttiminen rajatummalle piirille, kuvitteelliselle ”paremmalle väelle”, joka nauttii kirjallisuutensa ainoalla oikealla tavalla? Tässäkin keskustelussa on jo ennätetty esittää väite, että paperikirjan lukeminen olisi jotenkin arvokkaampaa kuin saman kirjan kuuntelu äänikirjana.
Ja näille, jotka toistavat keskustelusta toiseen ajatusta, että ennen oli kaikki paremmin ja kerralla keskityttiin vain yhteen asiaan (hah!): paheksutko sitäkin, että joku puuhastelee tai tekee käsitöitä samalla kun katsoo telkkaria? Tai että kotitöitä tehdessä juttelee toiselle tai puhuu puhelimessa? Tai vaikkapa ikiaikaista tapaa jutella ja laulaa yhdessä, kun tehdään jotain tylsää ja toistuvaa työtehtävää? Oltiinko keskiaikaisissa luostareissa huonoilla teillä, kun aterioiden keskeinen osa oli se, että joku luki ääneen koko aterian ajan, niin että sekä sielu että ruumis saivat ravintoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ajamiben sulle siis niin intensiivistä ettet sjattele yhtään mitään muuta siinä samalla? Ei se äänikirja ainakaan minua ajstuksia enemmän kuormita. Ja melkoinen zen mestari, jos tosiaan ihan pelkkää ajamista pystyt ajatteleen.
En pysty keskittymään pelkkään äänikirjan kuuntelemiseen. Joko ajatus alkaa harhailla tai nukahdan. Parhaiten pystyn keskittymään äänikirjan tai a-studion kuuntelemiseen silloin, kun ajan samalla jotain autopeliä, esim dirt rally. Tosin joskus kun ajan kyseistä peliä ilman muita ärsykkeitä, alkaa tietyllä rallipätkällä pyöriä samalla aiemmin kuuntelemani kirja mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ajamiben sulle siis niin intensiivistä ettet sjattele yhtään mitään muuta siinä samalla? Ei se äänikirja ainakaan minua ajstuksia enemmän kuormita. Ja melkoinen zen mestari, jos tosiaan ihan pelkkää ajamista pystyt ajatteleen.
En tiedä oliko kysymys suunnattu minulle, mutta juu, minä ainakin tarvitsen ajaessa koko huomiokykyni ajamiseen ja ympäristön tarkkailuun. Kortti minulla on ollut vuodesta 1996, joten harjoittelun puutteesta ei ole kyse. Minulla saattaa olla lievä hahmotushäiriö (esim. oikean ja vasemman erottaminen on hankalaa,), ja minun on jotenkin vaikea hahmottaa liikennettä kokonaisuutena, kun joka suunnalla on paljon liikkuvia autoja. En ikinä ajaisi autolla esim. Helsingin tai Tampereen keskustassa - liikaa liikkuvia osia. Lapsetkin olen opettanut olemaan autossa hiljaa kun ajan.
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, en ole tullut ajatelleeksi että ihmiset kokevat näin eri tavalla. Itse haluan puuhata samalla kuin kuuntelen kirjaa, en pysty vain istumaan paikallani kuunnellen, sen sijaan jo luen mieluummin fyysistä kirjaa. Töissäkin kokouksissa neulon tai piirrän samalla jotta pystyn keskittymään. Se että siivoan, ulkoilutan koiraa tai järjestelen kaappeja auttaa minua keskittymään oikein syvällisesti kirjaan. Tarvitsen kaksi aistia muutenkin oppimiseen. Esimerkiksi kielen oppiminen tapahtuu niin että näen sanat muotoina, musiikin kuuntelu aiheuttaa myös muotoja ja värejä aisteihin. Jos istuisin paikallani kuuntelemassa vain kirjaa, alkaisivat ajatukseni harhailla nopeasti. Tämän olen huomannut kun yritän kuunnella nukkumaan mennessä, en siis nukahda vaan huomaan ajattelevani jotain muuta ja kirjan puhe on kuin muotojen ja värien pirtanauhaa joka soljuu aivojeni läpi.
Pystyn parhaiten keskittymään äänikirjoihin kävelylenkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on adhd ja jostain syystä aivoni ovat sellaiset että saan keskityttyä moneen asiaan samaan aikaan paremmin. Yksi asia kerrallaan on niin raastavan tylsää että keskittyminen menee heti. Äänikirja tekemisen taustalla on just hyvä, pysyy aivot jotenkin "päällä" paremmin :D
Piti jo aiemmin kirjoittaa tuosta nykyisin niin yleisestä adhd-ilmiöstä. Että liittyykö se nyt jotenkin tähän rauhattomuuteen ja keskittymiskyvyn puutteeseen vain yhteen asiaan.
En vain uskaltanut, mutta nyt kun otit itse asia esille.
Sormet ja jalat napsaa, raastaa ja on tylsää, mistään ei tule mitään jos ei samaan aikaan tee montaa asiaa yhtäaikaa. Tai ainakin paria.
Onkohan tällä myös syy-yhteys siihen, että ihmiset ovat nykyään kovin kärsimättömiä ja tylyjä toisilleen.
Oliskohan joskus hyvä edes koettaa tehdä yhtä asiaa kerrallaan. Jospa pieni leppoisuus tekisi hyvää.
Olen ollut lapsesta asti tällainen ja aivohäiriö ei ikävä kyllä lähde sillä että päätän nyt ottaa rauhallisesti. Jos saan näin tehtyä monia asioita niin miksi minun pitäisi tehdä muulla tavalla?
Minäkin voin vispata rukkasta ja katsella pornoa kännykästä ajaessani audillani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä kukaan kai paheksu tai pidä itseään parempana. Kerrotaan vain kuinka erilaisia olemme.
Minulla on lukemisessa oma rytmi ja tapa. Sitä voin itse kontrilloida. Joskus lukee nopeammin, joskus hitaammin jotain kohtaa. Riippuu mielialastakin jne.
Joku lukemani kohta vaatii ehkä pysähtymistä tai pohtimista. Sitten taas joku kohta menee nopealla tahdilla.
Äänikirjassa juuri hankalaa kun joku lukee sitä omalla rytmillään.
Olen ikäänkuin sen toisen varassa, ei voi kontrolloida itse, puhetta tulee tasaiseen tahtiin samalla rytmillä. Puuttuu ikänkuin se oma kädenjälki ja henkilökohtainen mielikuva. Joku on jo lukenut ja sisäistänyt "valmiiksi" sen tekstin jonka haluan itse lukea ja sisäistää.
En tiedä ymmärsikö nyt joku vai ei.
Joitain asioita pystyy tekemään samalla, toisia ei. Esimerkiksi tiskaaminen on liian monimutkaista ja meluisaa puuhaa siihen (ainakin minulle). Virkkaaminen onnistuu, jos on yksinkertainen malli virkattavana.
Vierailija kirjoitti:
Nuo kuunneltavat "kirjat" on sama kuin "kuuntelisi" musiikkia lukemalla nuotteja.
Eikö se ole paremminkin kuin musiikin kuuntelua? Lukeminen taas on kuin nuottikirjoituksen lukemista ja sävelten kuulemista mielessään.
Autolla ajaessa haluan keskittyä niin , että silloin en kuuntele äänikirjoja, jotain podcastia voin kuunnella.
Kaikki koti- ja pihatyöt sujuu kyllä. Kaupassa käydessä en myöskään yleensä kuuntele äänikirjoja vaan podcasteja, mutta silti yksi vaikuttavampia kohtauksia kirjoista ( Ulla-Lena Lundbergin Jää-kirja) on juuri äänikirjasta, jota kuuntelin kaupassa. Pysähdyin sille sijalle ja kyynelehdin kirjan tapahtumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Aina on kuulokkeet korvilla, kun siivoilen, teen ruokaa tai ulkohommia. Äänikirjoja, podcasteja. Pystyn hyvin keskittymään siihen mitä kuulokkeista tulee. Kuuntelen myös autossa, jos ajan pidempää matkaa.
Autossa kuuntelu voisikin onnistua kun se on vaan istumista, pitääkin sitä kokeilla. Oli minullakin siivotessa kuulokkeet korvilla mutta niin vaan oli puoli tuntia vierähtänyt ja olin sulkenut täysin pois tuon kuulokkeista kuuluvan äänen, niin keskittynyt olim siivoamiseen ja omiin ajatuksiin. Ap
Ei kannata. Olet varmaankin samanlainen kuin minä, eli täysin uppoudut siihen mitä teet. Meinasin ajaa kolarin äänikirjaa kuunnellessani kun mieli alkoi näyttämään kuvia kirjasta ja sitten se vei kaiken huomion.
Alue: Aihe vapaa
Minä taas en ymmärrä miten kukaan pystyy kuuntelemaan äänikirjoja ilman että touhuaa jotain muuta siinä samalla. Tavallista kirjaa pystyy vielä jotenkin lukemaan tekemättä muuta samalla kun siinä on kokoajan silmille ja käsille tekemistä, mutta äänikirjaa kuunnellessa tylsistyisin heti jos en samalla tekisi jotain muuta.