Vanhat omakotitalot syrjäseuduilla ovat arvottomia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu juuri näin. Anopilla vanha talo täynnä tavaraa kriisikunnan viimeisimmässä korvessa. Likainen ja rikki. Hamstrattu täyteen roinaa.

Muuttaa ei voi, vaikka anoppi on lähes sokea eikä enää ajokorttia. "Täältä en lähde, saatte tämän perinnöksi!!" Kukaan lapsista ei halua taloa niskoilleen, mutta sekös anoppia hidastaa. Palveluksia halutaan sitä tulevaa, perintöä vastaan. Totuus on, että taskuja saa kaivaa ja syvältä, kun tuo homepommi pitää tyhjentää ja purkaa.

Kiitos suorapuheisuudesta (näin sivusta). Ymmärrän täysin pointtisi. Terveisin vanhassa torpassa asuva muori, jota hirvittää mitä sitten tapahtuu kun potkaisee tyhjää. Konmaroi ihan sikana, ja siivoaa paikkoja siihen asti kunnes ei enää pysy lantatalikko käsissä :)

Älä hupsi. Unohda konmaritus ja elä itsellesi. Ei perikunnan tarvitse taloa tyhjentää. Arvaa montako taloa jää tyhjentämättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava puheenaihe. Mun vanhemmat osti talon keskeltä korpea, kun olin lapsi. Jouduin käymään kouluni siinä alati pienenevässä kylässä, johon oli mahdotonta saada päteviä opettajia, lääkäreitä ym. koulutettuja ihmisiä. Poliisia ei kylällä ollut ollut vuosikymmeniin ja se oli johtanut "vahvimman oikeuteen". Nykyään se on huumebisneksen kauttakulkupaikka, koska siellä on nollan prosentin mahdollisuus kiinnijäämiseen.

Kun vanha yksin jäänyt äitini lopulta kuolee, talo ja tontti jää meidän lasten harteille. Se on täysin arvoton jo nyt ja siitä on ainoastaan kuluja, jos sen pidämme. Luultavasti järkevintä on kieltäytyä perinnöstä kokonaan, jolloin talo menee valtiolle. Surullista. 

Ettekö halua pitää sitä edes kesäpaikkana?

Ei todellakaan. Lahoava talo satojen kilometrien päässä keskellä metsää. Kylässä jossa en halua käydä enää koskaan. Vaikka äiti on asunut siellä jo vuosikymmeniä, häntä kohdellaan edelleen ulkopaikkakuntalaisena. 

Eli tässäkin inhottavat kyläläiset pilaa paikan, ettei käy edes kesäasunnoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla on vanha iso omakotitalo muuttotappioisella pienellä paikkakunnalla. Talo tarvitsisi paljon remppaa sisä- ja ulkopuolella. Ja koska neliöitä ja huoneita on (esimerkiksi makuuhuoneita on kuusi), niin hintaa tulisi todella paljon. Olenkin sanonut heille, että jättäkää rempat väliin. Kun tulee ikää lisää ja loppuu puhti pitämään pihaa kunnossa, niin muutatte pois ja myytte talon ensimmäiselle tarjoajalle.

Lapsista kukaan ei halua vanhaa isoa taloa riesakseen.

Jos ne ulkopuolen rempat jättää tekemättä, talon saa kyllä myydä aikanaan purkukuntoisena. Näitä tuli vastaan kun etsittiin taloa.

Muuttotappiokunnissa on monta taloa myynnissä mistä valita. Remontoimaton on se viimeinen vaihtoehto.

Tätä elämäntyyliä ei voi saada kuin maalla.

Ihan sama mitä mikäkin maksaa tai onko hankalaa, rakastan tätä luontoa ja rauhaa sekä tilaa!

Mua myös nyt jo hirvittää vanhempieni talon tyhjennys, joka on edessä joku päivä. Toki toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.

Talon käyttämättömät huoneet on täynnä kaikkea vanhaa tavaraa, jota jostain syystä säilötään, vaikka käyttöä ei ole eikä tule. Joulukoristeitakin on parin sukupolven ajoilta isot määrät. Ei mitään järkeä. Kaapeista löytyy kolmekymmentä vuotta vanhoja pyyhkeitä, kamala määrä astioita ym. kippoa, vuokaa, tarjoiluastiaa. Ja äitini on nyt jossain vaiheessa keksinyt shoppailun Tokmannilla. Sieltä tarttuu usein mukaan jotain. (Toisaalta herttaista, että kävi minulle hakemassa sieltä kausivalot, kun satuin mainitsemaan niiden piristävästä vaikutuksesta. <3 )

Tekisi mieli ostaa heille joululahjaksi kirja konmarituksesta, pienenä vinkkinä. Toki se kirja olisi taas yksi tavara lisää. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahat talot syrjäseuduilla eivät ole arvottomia ja lakatkaa jo jankkaamasta tätä!

Kyllä ne vaan hyvin monessa paikassa ovat. Ei pelkästään arvottomia, vaan ylläpitokustannusten vuoksi negatiivisia arvoltaan.

Jos talossa ei ole vesijohtoja ja sähköliittymä irtisanottu,puulämmitys ja kylmillään koko vuoden. Se ainoa kustannus on kiinteistövero. Vakuutuksella ei ole niin väliä.

Jos on melko lähellä kunnan keskustaa ja kauppoja ym. joku voi kiinnostua ja alkaa kunnostaa osa aika kesä paikkaa. Kasvimaa ja perunan kylvö taitaa olla vaikeaa kaupunki tumpeloille. Pyörikää toki niissä juottoloioissa ja sossun 16- 20 neliönvuokra pikkukämpässänne Ikean halpis huonekalujen seassa ilman parveketta. Tärkeintä on iso tv huoneen tauluna ja pelikoneet,peilit ig kuvauksia varten. 🤣

Tuollaista mökkeröä ei ole enää nykyään myynnissä minkään kunnan keskustan lähellä. Ja ei sitä sähköliittymää kannata irtisanoa, koska uusi liittyminen maksaa monta tuhatta (ainakin 5000 euroa).

Unohdit jätemaksun ja kyllä se palovakuutus täytyy olla.

Mihin jätehuoltoa tarvii jos talossa ei asuta? Ja jos talon arvo on noin nolla, niin ei siihen mitään palovakuutusta kannata maksaa.

Jos maksat kiinteistöveron, joudut maksamaan paikalliselle jätelaitokselle kaatopaikan vuosimaksun, siltä varalta, että viet sinne kaatopaikalle kiinteistönomistajana jotakin.  Näin meille ainakin perusteltiin sitä, että myös loma-asujat ( en tiedä, miten kiinteistösi käyttötarkoitus on veroilmoituksessa määritelty) maksavat kaatopaikkamaksun. Sen lisäksi tietysti maksetaan erikseen jätesäiliön tyhjennys.

Rahat pois.

Kiitos kepun joka tukee vasemmiston tiivistämispolitiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla on vanha iso omakotitalo muuttotappioisella pienellä paikkakunnalla. Talo tarvitsisi paljon remppaa sisä- ja ulkopuolella. Ja koska neliöitä ja huoneita on (esimerkiksi makuuhuoneita on kuusi), niin hintaa tulisi todella paljon. Olenkin sanonut heille, että jättäkää rempat väliin. Kun tulee ikää lisää ja loppuu puhti pitämään pihaa kunnossa, niin muutatte pois ja myytte talon ensimmäiselle tarjoajalle.

Lapsista kukaan ei halua vanhaa isoa taloa riesakseen.

Eläkeläisiä on 1,6 miljoonaa, työikäisiä on vähemmän joten ei taloja niin vain myydä.

Ehkäpä jokaisella eläkeläisellä ei ole omaa taloa syrjäkylällä 😄😄😄

No eihän ne kaikki tietenkään silti kaupaksi mene, mutta on tämä aikamoista liioittelua. Ei kaikki edes halua myydä, ei se eläkeläinen sen enempää kuin perillinenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahat talot syrjäseuduilla eivät ole arvottomia ja lakatkaa jo jankkaamasta tätä!

Kyllä ne vaan hyvin monessa paikassa ovat. Ei pelkästään arvottomia, vaan ylläpitokustannusten vuoksi negatiivisia arvoltaan.

Jos talossa ei ole vesijohtoja ja sähköliittymä irtisanottu,puulämmitys ja kylmillään koko vuoden. Se ainoa kustannus on kiinteistövero. Vakuutuksella ei ole niin väliä.

Jos on melko lähellä kunnan keskustaa ja kauppoja ym. joku voi kiinnostua ja alkaa kunnostaa osa aika kesä paikkaa. Kasvimaa ja perunan kylvö taitaa olla vaikeaa kaupunki tumpeloille. Pyörikää toki niissä juottoloioissa ja sossun 16- 20 neliönvuokra pikkukämpässänne Ikean halpis huonekalujen seassa ilman parveketta. Tärkeintä on iso tv huoneen tauluna ja pelikoneet,peilit ig kuvauksia varten. 🤣

Tuollaista mökkeröä ei ole enää nykyään myynnissä minkään kunnan keskustan lähellä. Ja ei sitä sähköliittymää kannata irtisanoa, koska uusi liittyminen maksaa monta tuhatta (ainakin 5000 euroa).

Unohdit jätemaksun ja kyllä se palovakuutus täytyy olla.

Mihin jätehuoltoa tarvii jos talossa ei asuta? Ja jos talon arvo on noin nolla, niin ei siihen mitään palovakuutusta kannata maksaa.

Jos maksat kiinteistöveron, joudut maksamaan paikalliselle jätelaitokselle kaatopaikan vuosimaksun, siltä varalta, että viet sinne kaatopaikalle kiinteistönomistajana jotakin.  Näin meille ainakin perusteltiin sitä, että myös loma-asujat ( en tiedä, miten kiinteistösi käyttötarkoitus on veroilmoituksessa määritelty) maksavat kaatopaikkamaksun. Sen lisäksi tietysti maksetaan erikseen jätesäiliön tyhjennys.

Eipä kannattaisi yleistää.

Meillä ei mene mitään kaatopaikan vuosimaksua eikä mökkikunnassa ole liioin vaadittu ainakaan toistaiseksi jäteastioitakaan, joten niiden tyhjennystäkään ei ole eikä maksua mene.

Kiitos kepun joka tukee vasemmiston tiivistämispolitiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mua myös nyt jo hirvittää vanhempieni talon tyhjennys, joka on edessä joku päivä. Toki toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.

Talon käyttämättömät huoneet on täynnä kaikkea vanhaa tavaraa, jota jostain syystä säilötään, vaikka käyttöä ei ole eikä tule. Joulukoristeitakin on parin sukupolven ajoilta isot määrät. Ei mitään järkeä. Kaapeista löytyy kolmekymmentä vuotta vanhoja pyyhkeitä, kamala määrä astioita ym. kippoa, vuokaa, tarjoiluastiaa. Ja äitini on nyt jossain vaiheessa keksinyt shoppailun Tokmannilla. Sieltä tarttuu usein mukaan jotain. (Toisaalta herttaista, että kävi minulle hakemassa sieltä kausivalot, kun satuin mainitsemaan niiden piristävästä vaikutuksesta. <3 )

Tekisi mieli ostaa heille joululahjaksi kirja konmarituksesta, pienenä vinkkinä. Toki se kirja olisi taas yksi tavara lisää. :D

Pidä sinä vain huoli omista nurkistasi ja konmarita siellä jos huvittaa. Jätä toisten kodit rauhaan!

Vierailija kirjoitti:

Mua myös nyt jo hirvittää vanhempieni talon tyhjennys, joka on edessä joku päivä. Toki toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.

Talon käyttämättömät huoneet on täynnä kaikkea vanhaa tavaraa, jota jostain syystä säilötään, vaikka käyttöä ei ole eikä tule. Joulukoristeitakin on parin sukupolven ajoilta isot määrät. Ei mitään järkeä. Kaapeista löytyy kolmekymmentä vuotta vanhoja pyyhkeitä, kamala määrä astioita ym. kippoa, vuokaa, tarjoiluastiaa. Ja äitini on nyt jossain vaiheessa keksinyt shoppailun Tokmannilla. Sieltä tarttuu usein mukaan jotain. (Toisaalta herttaista, että kävi minulle hakemassa sieltä kausivalot, kun satuin mainitsemaan niiden piristävästä vaikutuksesta. <3 )

Tekisi mieli ostaa heille joululahjaksi kirja konmarituksesta, pienenä vinkkinä. Toki se kirja olisi taas yksi tavara lisää. :D

Jep, vanhat vanhempasi haluaisit opettaa pystyviikkaamaan ja lainaamaan sinulta niitä harvoin tarvittavia mutta silti tarpeellisia asioita, joita heittäisivät pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on siitä outo otus että on valmis maksamaan satasen ettei naapuri saisi viittäkymppiä.

Suomessa on nyt köyhin alle 30-vuotiaden joukko 60-luvun jälkeen. Näillä osa-aikatöiden tuloilla olisi ihan mahdotonta ostaa uutta taloa. Niimpä tyydyin pieneen (täysin asuinkelpoiseen) 21000e maksavaan hirsimökkiin pienen kaupungin taajamassa.

Olin jo ihan varma etten pääse ikinä pois kerrostalokopperostani, kunnes juuri tämä ihana pikkutalo sattui kohdalleni ja sainkin lainan.

Miksi vanhat talot näiden kommenttienne perusteella pitäisi mielummin polttaa tai antaa valtiolle - kuin myydä pois vaikka kymppitonnilla nuorille aikuisille, jotka yrittävät luoda itselleen juuria?

Onko tosiaan niin, että jos ei härmäläisestä latukasta saa kahtasataatonnia niin se kannattaa mielummin vain polttaa?

Kyllähän minäkin myisin vaikka vanhemmiltani jäävän talon mielelläni pilkkahintaan. Ongelmana on, että tiedän isäni tehneen sinne paritkin vesivahingot ja remontoineen taloa aina halvalla ja hutiloiden. Ennemmin polttaisin sen kuin ottaisin riskin, että sinä tulisit syyttämään minua siitä, että olet huomannut vaurioita tai saanut jotain homeongelmaa. 

Myyt purkukuntoisena. Tällöin et ole vastuussa mistään mitä talossa ilmenee, on ostajien oma asia mitä talolla tekevät, purkavatko vai asuvatko siinä. Näin pääset rotiskosta eroon pilkkahintaan.

Ja muistutuksena, purkukuntoisena myytäessä vapautuu mahdollisista vastuista vain, jos kauppahintakin on ns. purkukuntoisen hinta.

Jos kauppakirjaan on merkitty "myydään purkukuntoisena" niin se on aivan sama, mikä on myyntihinta.  Se on pelkästään myyjän ja ostajan välinen asia. Se tontin sijaintihan merkitsee ja siitä voidaan maksaa vaikka 200 000 euroa, riippuen missä ko tontti sijaitsee.

Jos rakennukset myydään purkukuntoisena, pitää hinnan vastata purkukuntoisen rakennuksen hintaa. Jos rakennukset myydään purkukuntoisena, mutta kuitenkin kauppahinta on asuttavan talon hintainen, ei maininta purkukuntoisuudesta poistakaan myyjän vastuuta.

Toisin sanoen pelkästään kauppakirjassa oleva maininta rakennusten purkukuntoisuudesta ei poista myyjän vastuuta kiinteistöstä, jos muut olosuhteet ja kaupan ehdot näyttävät sen, että todellisuudessa rakennus on tarkoitettu myytäväksi asuinkäyttöön. Kauppahinnankin siis pitää vastata purkukuntoisen kiinteistön hintaa, jotta myyjä vapautuu vastuusta laatuvirheiden osalta. Tämä estää sen, että myyjä voisi rajoittaa vastuutaan kiinteistöstä vaatimalla kauppakirjaan mainintaa purkukuntoisuudesta.

https://laki24.fi/kiinteiston-myynti-purkukuntoisena/

Tuo on outo juttu sikäli, että jos rakennus myydään purkukuntoisena ts ostaja ja myyjä ovat allekirjoittaneet kauppakirjan ja tavara tarkistettu?  Eikö voisi kuvitella, että se ostaja olisi purkanut sen, eikä ruvennut edes remontoimaan sitä? Ymmärtäsin kaupan purkamisen siinä tapauksessa, että myyjä olisi salannut jotain asioita alueen kaavoituksesta tai tontti olisi saastunut (esim rakennettu vanhan kaatopaikan, huoltoaseman tai sahan paikalle). Tuossa ostajalla ilmeisesti ollut hyvä asianajaja?

No minä kyllä myin ison 50-luvun omakotitalon purkuku toisena. Hinta reilu 300000.

Ostaja sanoi, että hän kunnostaa sen ja asuu itse. Niin myös teki. Useamman vuoden jo asunut.

En halunnut riskiä, että tulee homejupskoita jälkikäteenen.

Hinta oli käytännössä tontin hinta. Se oli iso, joten talon purkaisi, saisi siihen kolme taloa omilla pihoilla. Sijaintihan tän hinnan ratkaisee.

Anopin talosta ei kukaan maksa mitään, edes tontista. Sen sijainti on pikkukunnan taajaman liepeillä. Jos maksan purkukulut, joku vois ottaa 3000 neliön tontin ilmaiseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla on vanha iso omakotitalo muuttotappioisella pienellä paikkakunnalla. Talo tarvitsisi paljon remppaa sisä- ja ulkopuolella. Ja koska neliöitä ja huoneita on (esimerkiksi makuuhuoneita on kuusi), niin hintaa tulisi todella paljon. Olenkin sanonut heille, että jättäkää rempat väliin. Kun tulee ikää lisää ja loppuu puhti pitämään pihaa kunnossa, niin muutatte pois ja myytte talon ensimmäiselle tarjoajalle.

Lapsista kukaan ei halua vanhaa isoa taloa riesakseen.

Jos ne ulkopuolen rempat jättää tekemättä, talon saa kyllä myydä aikanaan purkukuntoisena. Näitä tuli vastaan kun etsittiin taloa.

Muuttotappiokunnissa on monta taloa myynnissä mistä valita. Remontoimaton on se viimeinen vaihtoehto.

Olen samaa mieltä, ehdottomasti kannattaa remontoida kaikki pakolliset hommat. Pintarempat voi rauhassa unohtaa. Tosin rakenteelliset rempat pitää osata tehdä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla on vanha iso omakotitalo muuttotappioisella pienellä paikkakunnalla. Talo tarvitsisi paljon remppaa sisä- ja ulkopuolella. Ja koska neliöitä ja huoneita on (esimerkiksi makuuhuoneita on kuusi), niin hintaa tulisi todella paljon. Olenkin sanonut heille, että jättäkää rempat väliin. Kun tulee ikää lisää ja loppuu puhti pitämään pihaa kunnossa, niin muutatte pois ja myytte talon ensimmäiselle tarjoajalle.

Lapsista kukaan ei halua vanhaa isoa taloa riesakseen.

Jos ne ulkopuolen rempat jättää tekemättä, talon saa kyllä myydä aikanaan purkukuntoisena. Näitä tuli vastaan kun etsittiin taloa.

Muuttotappiokunnissa on monta taloa myynnissä mistä valita. Remontoimaton on se viimeinen vaihtoehto.

Tässä se suuri ongelma onkin.

Maaseudulla ja etenkin syrjäseuduilla on paljon taloja myynnissä. Lähes mahdottomia myydä vaikuttaisi olevan suuret ja vanhat remontoimattomat talot, etenkin jos tontilla vielä sijaitsee muita lähes purkukuntoisia rakennuksia, kuten ränsistynyt navetta, autohalli yms.

Ei niin kurjaa torppaa löydykään, etteikö siitä joka tapauksessa yritettäisi pyytää 20 000 - 50 000 euroa, mutta mitä olen aika kattavasti ja pitkään näitä seuraillut, niin ei kyllä mene kaupaksi.

Näille ei yksinkertaisesti tunnu olevan euroissa mitattavaa arvoa tai kysyntää. Ehkä joku saattaisi ottaa ilmaiseksi tai aivan muutamalla tuhannella ostaa kesäpaikaksi/metsästys tai retkeily tukikohdaksi yms.

Ainoa keino saada talo ylipäänsä kaupaksi oikealla syrjäseudulla on remontoida siitä ainakin perusasiat kuntoon, näin sen kiinnostavuus ostajien silmissä edes hitusen nousee: ulkovuori, katto, ikkunat, putket, lämmitysjärjestelmä. Sisätiloista ostajat tuntuvat olevan ehkä hieman enemmän valmiita tinkimään, paitsi ehkä pesutiloista (remontoimaan itse).

Syrjäseudulla ongelmaksi muodostuu vain se, ettei siitä rempatustakaan talosta edes kohtuullisen kokoisella tontilla (5000 - 10 000 m2) makseta kuin ~50 000 euroa (eli suurin piirtein pakollisten remonttien hinta, jos nuo kaikki luetellut remontit siis on myyntiä ajatellen tehtävä ja ne teetättää ulkopuolisella).

Ainoita tekijöitä, jotka saattavat nostaa hintaa tuosta ~50 000 euron tasosta vaikuttaisi olevan, jos talo sijaitsee kansallispuiston kupeessa tai talo on uudehko (+2000) tai tontti sijaitsee ison vesistön rannalla tai tontti on poikkeuksellisen suuri (useita hehtaareita) ja sillä on reilusti harvennusvalmista puustoa tai vuokrattavaa peltomaata.

Eikös se ollut Helsingissä, jossa oli myynnissä vanha omakotitalo, jonka arvo on negatiivinen ja silti joku meni ostamaan sen liki 150000 eurolla?

Vierailija kirjoitti:

Tätä elämäntyyliä ei voi saada kuin maalla.

Ihan sama mitä mikäkin maksaa tai onko hankalaa, rakastan tätä luontoa ja rauhaa sekä tilaa!

Se luonto, samaten kuin rauha on mennyttä, kun saat jonkun henkisesti keskenkasvuisen peräkammarihenkilön siihen naapuriin pärryyttämään peltoautoaan, mönkijää, prätkää, sirkkeliä jne. Tai puuyhtiö tulee vetämään lähimetsät lakeaksi ja maapohjan kulkukelvottomaksi murroslinjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin nyt puhutaan maaseudusta todella monella eri määritelmällä:

1. Taajama-maaseudut.

Suurien kaupunkien lähimaaseutu. Eli noin 30 km säteellä 10 suurimmasta kaupungista sijaitsevat maaseutumaiset alueet.

Nämä eivät mielestäni edes ole varsinaista maaseutua, vaan näitä voisi kuvailla taajama-maaseuduiksi, koska valtaosa väestöstä kuitenkin käy töissä siinä lähistön suuressa kaupungissa ja asukkaat muutenkin hyödyntävät lähellä olevan kaupungin erilaista palvelu- ja viihdetarjontaa. Näissä asuu paljon lapsiperheitä ja asukastiheys on aika suuri maaseuduksi.

2. Vireät maaseutumaiset pikkukaupungit. +2000 - 10 000 asukkaan maaseutumaiset pikkukaupungit/kylät ja niiden liepeet, joista löytyy yleensä kaikki peruspalvelut ja jopa vähän yli. Asukastiheys ei ole niin harvaa kuin oikeilla syrjäseuduilla. Monet ovat erittäin suosittuja mökkikuntia.

Sijaitsevat kohdan 1 alueilla tai näiden maakunnassa on muuten tiheästi näitä vastaavanlaisia pikkukaupunkeja.

Näitä löytyy varsinkin Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta, Kanta-Hämeestä, Päijät-Hämeestä ja kaikkien isoimpien kaupunkien lähettyviltä.

3. Syrjäseudut.

Alueen asukastiheys on reilusti alle Suomen mediaanin ja lähimpään pienehköön (alle 30 000 asukkaan) kaupunkiin on +10 km, usein paljon enemmän. Valtaosa asukkaista on eläkeläisiä. Alueella on yleensä 1 kauppa, pitseria ja baari, ehkä pieni apteekki, ei yleensä terveyskeskusta. Näitä löytyy Satakunnasta, Etelä-Karjalasta, Etelä- ja Pohjois savosta, Etelä-Pohjanmaalta, Keski-Suomesta (varauksin Kanta-Hämeestä, Päijät-Hämeestä ja muualtakin).

4. Erämaiset seudut.

Asukastiheys on pääosin hyvin alhainen. Naapureiden välillä on useimmiten välimatkaa 2-20 km pieniä kyläkeskeskittymiä (5-20 taloa) lukuunottamatta. Ei juuri mitään palveluita, hyvällä tuurilla pieni huoltoasema "baareineen" tai vanhan ajan kyläkauppa/kauppa-auto. Matkaa lähimpään pikkukaupunkiin (5000 - 20 000 asukasta) on +30 km. Näitä löytyy lähinnä Pohjois-pohjanmaalta, Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Lapista.

Helsinkiläisten mielestä Helsingin ulkopuolella on olemassa ainoastaan nro 4.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla on vanha iso omakotitalo muuttotappioisella pienellä paikkakunnalla. Talo tarvitsisi paljon remppaa sisä- ja ulkopuolella. Ja koska neliöitä ja huoneita on (esimerkiksi makuuhuoneita on kuusi), niin hintaa tulisi todella paljon. Olenkin sanonut heille, että jättäkää rempat väliin. Kun tulee ikää lisää ja loppuu puhti pitämään pihaa kunnossa, niin muutatte pois ja myytte talon ensimmäiselle tarjoajalle.

Lapsista kukaan ei halua vanhaa isoa taloa riesakseen.

Jos ne ulkopuolen rempat jättää tekemättä, talon saa kyllä myydä aikanaan purkukuntoisena. Näitä tuli vastaan kun etsittiin taloa.

Muuttotappiokunnissa on monta taloa myynnissä mistä valita. Remontoimaton on se viimeinen vaihtoehto.

Tässä se suuri ongelma onkin.

Maaseudulla ja etenkin syrjäseuduilla on paljon taloja myynnissä. Lähes mahdottomia myydä vaikuttaisi olevan suuret ja vanhat remontoimattomat talot, etenkin jos tontilla vielä sijaitsee muita lähes purkukuntoisia rakennuksia, kuten ränsistynyt navetta, autohalli yms.

Ei niin kurjaa torppaa löydykään, etteikö siitä joka tapauksessa yritettäisi pyytää 20 000 - 50 000 euroa, mutta mitä olen aika kattavasti ja pitkään näitä seuraillut, niin ei kyllä mene kaupaksi.

Näille ei yksinkertaisesti tunnu olevan euroissa mitattavaa arvoa tai kysyntää. Ehkä joku saattaisi ottaa ilmaiseksi tai aivan muutamalla tuhannella ostaa kesäpaikaksi/metsästys tai retkeily tukikohdaksi yms.

Ainoa keino saada talo ylipäänsä kaupaksi oikealla syrjäseudulla on remontoida siitä ainakin perusasiat kuntoon, näin sen kiinnostavuus ostajien silmissä edes hitusen nousee: ulkovuori, katto, ikkunat, putket, lämmitysjärjestelmä. Sisätiloista ostajat tuntuvat olevan ehkä hieman enemmän valmiita tinkimään, paitsi ehkä pesutiloista (remontoimaan itse).

Syrjäseudulla ongelmaksi muodostuu vain se, ettei siitä rempatustakaan talosta edes kohtuullisen kokoisella tontilla (5000 - 10 000 m2) makseta kuin ~50 000 euroa (eli suurin piirtein pakollisten remonttien hinta, jos nuo kaikki luetellut remontit siis on myyntiä ajatellen tehtävä ja ne teetättää ulkopuolisella).

Ainoita tekijöitä, jotka saattavat nostaa hintaa tuosta ~50 000 euron tasosta vaikuttaisi olevan, jos talo sijaitsee kansallispuiston kupeessa tai talo on uudehko (+2000) tai tontti sijaitsee ison vesistön rannalla tai tontti on poikkeuksellisen suuri (useita hehtaareita) ja sillä on reilusti harvennusvalmista puustoa tai vuokrattavaa peltomaata.

En ymmärrä miksei näitä vaan myydä pois käsistä parilla tonnilla. Ihmettelen miksi takerrutaan johonkin taloon jota ei itse kuitenkaan haluta. Kun joku toinen voisi rempata siitä itselleen hyvän. Se Italian systeemi jossa talon saa eurolla kunhan remppaa ja muuttaa paikkakunnalle ainakin osaksi vuotta, on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Mua myös nyt jo hirvittää vanhempieni talon tyhjennys, joka on edessä joku päivä. Toki toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.

Talon käyttämättömät huoneet on täynnä kaikkea vanhaa tavaraa, jota jostain syystä säilötään, vaikka käyttöä ei ole eikä tule. Joulukoristeitakin on parin sukupolven ajoilta isot määrät. Ei mitään järkeä. Kaapeista löytyy kolmekymmentä vuotta vanhoja pyyhkeitä, kamala määrä astioita ym. kippoa, vuokaa, tarjoiluastiaa. Ja äitini on nyt jossain vaiheessa keksinyt shoppailun Tokmannilla. Sieltä tarttuu usein mukaan jotain. (Toisaalta herttaista, että kävi minulle hakemassa sieltä kausivalot, kun satuin mainitsemaan niiden piristävästä vaikutuksesta. <3 )

Tekisi mieli ostaa heille joululahjaksi kirja konmarituksesta, pienenä vinkkinä. Toki se kirja olisi taas yksi tavara lisää. :D

Toivottavasti vanhempasi testamenttaavat tai lahjoittavat koko omaisuutensa jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle, niin sinun ei tarvitse ottaa perintöä vastaan. Ei kuulu sulle, mitä heillä on huoneissaan.