Lue keskustelun säännöt.
Vanhat omakotitalot syrjäseuduilla ovat arvottomia
05.02.2022 |
Edes tontilla ei arvoa.
Tuttunukin on yrittänyt myyydä remontoitua suurta omakotitaloa jo pitkään onnistuatta.
https://seura.fi/asiat/talous/hiipuuko-asuntokauppa-muuttotappioalueill…
Kommentit (690)
Täälläkin nyt puhutaan maaseudusta todella monella eri määritelmällä:
1. Taajama-maaseudut.
Suurien kaupunkien lähimaaseutu. Eli noin 30 km säteellä 10 suurimmasta kaupungista sijaitsevat maaseutumaiset alueet.
Nämä eivät mielestäni edes ole varsinaista maaseutua, vaan näitä voisi kuvailla taajama-maaseuduiksi, koska valtaosa väestöstä kuitenkin käy töissä siinä lähistön suuressa kaupungissa ja asukkaat muutenkin hyödyntävät lähellä olevan kaupungin erilaista palvelu- ja viihdetarjontaa. Näissä asuu paljon lapsiperheitä ja asukastiheys on aika suuri maaseuduksi.
2. Vireät maaseutumaiset pikkukaupungit. +2000 - 10 000 asukkaan maaseutumaiset pikkukaupungit/kylät ja niiden liepeet, joista löytyy yleensä kaikki peruspalvelut ja jopa vähän yli. Asukastiheys ei ole niin harvaa kuin oikeilla syrjäseuduilla. Monet ovat erittäin suosittuja mökkikuntia.
Sijaitsevat kohdan 1 alueilla tai näiden maakunnassa on muuten tiheästi näitä vastaavanlaisia pikkukaupunkeja.
Näitä löytyy varsinkin Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta, Kanta-Hämeestä, Päijät-Hämeestä ja kaikkien isoimpien kaupunkien lähettyviltä.
3. Syrjäseudut.
Alueen asukastiheys on reilusti alle Suomen mediaanin ja lähimpään pienehköön (alle 30 000 asukkaan) kaupunkiin on +10 km, usein paljon enemmän. Valtaosa asukkaista on eläkeläisiä. Alueella on yleensä 1 kauppa, pitseria ja baari, ehkä pieni apteekki, ei yleensä terveyskeskusta. Näitä löytyy Satakunnasta, Etelä-Karjalasta, Etelä- ja Pohjois savosta, Etelä-Pohjanmaalta, Keski-Suomesta (varauksin Kanta-Hämeestä, Päijät-Hämeestä ja muualtakin).
4. Erämaiset seudut.
Asukastiheys on pääosin hyvin alhainen. Naapureiden välillä on useimmiten välimatkaa 2-20 km pieniä kyläkeskeskittymiä (5-20 taloa) lukuunottamatta. Ei juuri mitään palveluita, hyvällä tuurilla pieni huoltoasema "baareineen" tai vanhan ajan kyläkauppa/kauppa-auto. Matkaa lähimpään pikkukaupunkiin (5000 - 20 000 asukasta) on +30 km. Näitä löytyy lähinnä Pohjois-pohjanmaalta, Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Lapista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistavaa. Hinnat laskevat ja sitten saan oman talon tyyliin viidellä tonnilla ja sitten elelen työttömyystuilla hyvää ja lepposaa elämää. N23
Saattaa vaan tehdä tiukkaa sillä työttömyys tuella ok-talon lämmittämisen, tienhoitokulujen, nuohouksen ja kiinteistöveron maksun kanssa.
Autokin on oikeastaan ihan pakko olla ja se kuluu/hajoaa nopeasti huonokuntoisilla kuoppaisilla kelirikkoteillä, sähkö maksaa enemmän kuin kaupungissa ja lähin kyläkauppa (15 km päässä) on 20-30% kalliimpi kuin jokin kaupunkikeskuksen Alepa tai Prisma.Entä millä maksat, jos katto alkaa syyssateilla vuotamaan kuin seula, vesiputki hajoaa paukkupakkasilla, ikkuna menee rikki tai sähköt reistailee?
Tuollaisien ongelmien korjaamiseen saattaa helposti huveta useampi tuhat euroa ja rahat pitäisi löytyä aikalailla heti, eikä Kela todellakaan sellaisia yleensä kustanna.
Lisäksi syrjäseudulla ammattimiehen saaminen nopeasti korjaamaan em asioita ei välttämättä aina onnistu.Entä kun (oletettavasti) ikäloppu autosi jättää sinut - 30 asteen talvipakkasella valaisemattomalle asumattomalle erätaipaleelle tienposkeen ja kotiin olisi vielä 30km matka?
Soitatko hinaus auton? Sen tulo kestää ja tietysti myös maksaa maltaita, koska hinattava matka tulee olemaan pitkä.Äkkiä laskien uskallan väittää, että ei tule onnistumaan sinkkuna pelkkien työttömyystukien varassa syrjäseudulla ok-talossa asuminen ja eläminen.
Toki jos tunnet paljon paikallisia ihmisiä, kuulut metsästysseuraan mistä saat vuoden hirvenlihat ilmaiseksi ja sinulta löytyy hyviä kavereita kuskailemaan pelkkien bensa rahojen kustannuksella kauppaan yms niin silloin ehkä juuri ja juuri voi onnistua.Elämysluonteisesti tuollainen saattaa ehkä onnistua, jos on jo valmiiksi kohtuu hyväkuntoinen auto käytössä ja esimerkiksi vuoden ajaksi muuttaa syrjäseudulle asumaan (eikä sinä aikana tule isoja taloudellisia yllätyksiä eteen) tai vuokralla asuen (jos saa ok-talon vuokralle edullisesti, tyyliin 500eur/kk).
No kylläpä sitä ihminen osaa keksiä vaikka minkälaisia uhkakuvia :D
Maaseutu on täynnä eläkeläisiä, jotka elelee vielä vajaakuntoisinakin omissa taloissaan, eikä juuri kustannusten vuoksi edes halua muuttaa kaupunkiin tai taajamiin, vaikka siellä olisi helpompaa elämää.
Aika usein niillä eläkeläisillä on lapset, lapsenlapset tai naapurit, jotka auttavat paljon. Ei siinä tarvitse kuin menettää ajokortti terveydentilan heikennettyä, kun ei enää yksin pärjää. Kaupungissa on sitten varmaan taas omat ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Itse oon miettinyt, että laittaisin vuokralaisen maksamaan nykyistä kerrostaloasuntoa Espoossa ja itse muuttaisin jonnekin syrjäseudulle halpaan omakotitaloon. Sellaisen halvan talon voisin ostaa säästöillä ja kuinka paljon palkasta jäisikään säästöön ilman asuntolainaa tai vuokranmaksua. Tuolla tavalla kun asuisi vaikka 10 vuotta, niin olisi hyvä pääoma muuttaa ulkomaille johonkin lämpimään.
Espoossa on 2000 vuokra-asuntoa tyhjillään.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin nyt puhutaan maaseudusta todella monella eri määritelmällä:
1. Taajama-maaseudut.
Suurien kaupunkien lähimaaseutu. Eli noin 30 km säteellä 10 suurimmasta kaupungista sijaitsevat maaseutumaiset alueet.
Nämä eivät mielestäni edes ole varsinaista maaseutua, vaan näitä voisi kuvailla taajama-maaseuduiksi, koska valtaosa väestöstä kuitenkin käy töissä siinä lähistön suuressa kaupungissa ja asukkaat muutenkin hyödyntävät lähellä olevan kaupungin erilaista palvelu- ja viihdetarjontaa. Näissä asuu paljon lapsiperheitä ja asukastiheys on aika suuri maaseuduksi.2. Vireät maaseutumaiset pikkukaupungit. +2000 - 10 000 asukkaan maaseutumaiset pikkukaupungit/kylät ja niiden liepeet, joista löytyy yleensä kaikki peruspalvelut ja jopa vähän yli. Asukastiheys ei ole niin harvaa kuin oikeilla syrjäseuduilla. Monet ovat erittäin suosittuja mökkikuntia.
Sijaitsevat kohdan 1 alueilla tai näiden maakunnassa on muuten tiheästi näitä vastaavanlaisia pikkukaupunkeja.
Näitä löytyy varsinkin Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta, Kanta-Hämeestä, Päijät-Hämeestä ja kaikkien isoimpien kaupunkien lähettyviltä.3. Syrjäseudut.
Alueen asukastiheys on reilusti alle Suomen mediaanin ja lähimpään pienehköön (alle 30 000 asukkaan) kaupunkiin on +10 km, usein paljon enemmän. Valtaosa asukkaista on eläkeläisiä. Alueella on yleensä 1 kauppa, pitseria ja baari, ehkä pieni apteekki, ei yleensä terveyskeskusta. Näitä löytyy Satakunnasta, Etelä-Karjalasta, Etelä- ja Pohjois savosta, Etelä-Pohjanmaalta, Keski-Suomesta (varauksin Kanta-Hämeestä, Päijät-Hämeestä ja muualtakin).4. Erämaiset seudut.
Asukastiheys on pääosin hyvin alhainen. Naapureiden välillä on useimmiten välimatkaa 2-20 km pieniä kyläkeskeskittymiä (5-20 taloa) lukuunottamatta. Ei juuri mitään palveluita, hyvällä tuurilla pieni huoltoasema "baareineen" tai vanhan ajan kyläkauppa/kauppa-auto. Matkaa lähimpään pikkukaupunkiin (5000 - 20 000 asukasta) on +30 km. Näitä löytyy lähinnä Pohjois-pohjanmaalta, Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Lapista.
Hyvä täsmennys. Täälläkin taidettiin keskustella talon ostamisesta Pietarsaaresta, eikä se nyt ihan syrjäseutua tuo minun mieleeni.
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksipä sinne syrjäseuduille muuttaisi suureen omakotitaloon, jos palvelut puuttuvat? Lasten koulut ovat kaukana, ei ole työpaikkoja ja terveyspalvelutkin viety naapurikuntaan.
Pakko pitää 1-2 autoa, jos sieltä meinaa töissä käydä.
Muistakaa ennen pankkiin menoa: diesel maksaa jo nyt 1,90 euroa/l eikä tule siitä halpenemaan enää ja Annika-ministeri haluaa autoille ainakin 0,10eur km-käyttöverotuksen jota seurataan autokohtaisesti.
Siihen päivän sähkönhinta ja nousevat siirtomaksut niin maaseudulla asuminen on lähinnä varakkaiden luxusta tästä eteenpäin. Maaseudut autioituu kiihtyvällä vauhdilla koko ajan ja jäävät suurten maatila-yhtymien työpaikoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä outo otus että on valmis maksamaan satasen ettei naapuri saisi viittäkymppiä.
Suomessa on nyt köyhin alle 30-vuotiaden joukko 60-luvun jälkeen. Näillä osa-aikatöiden tuloilla olisi ihan mahdotonta ostaa uutta taloa. Niimpä tyydyin pieneen (täysin asuinkelpoiseen) 21000e maksavaan hirsimökkiin pienen kaupungin taajamassa.
Olin jo ihan varma etten pääse ikinä pois kerrostalokopperostani, kunnes juuri tämä ihana pikkutalo sattui kohdalleni ja sainkin lainan.Miksi vanhat talot näiden kommenttienne perusteella pitäisi mielummin polttaa tai antaa valtiolle - kuin myydä pois vaikka kymppitonnilla nuorille aikuisille, jotka yrittävät luoda itselleen juuria?
Onko tosiaan niin, että jos ei härmäläisestä latukasta saa kahtasataatonnia niin se kannattaa mielummin vain polttaa?
Kyllähän minäkin myisin vaikka vanhemmiltani jäävän talon mielelläni pilkkahintaan. Ongelmana on, että tiedän isäni tehneen sinne paritkin vesivahingot ja remontoineen taloa aina halvalla ja hutiloiden. Ennemmin polttaisin sen kuin ottaisin riskin, että sinä tulisit syyttämään minua siitä, että olet huomannut vaurioita tai saanut jotain homeongelmaa.
Myyt purkukuntoisena. Tällöin et ole vastuussa mistään mitä talossa ilmenee, on ostajien oma asia mitä talolla tekevät, purkavatko vai asuvatko siinä. Näin pääset rotiskosta eroon pilkkahintaan.
Ja muistutuksena, purkukuntoisena myytäessä vapautuu mahdollisista vastuista vain, jos kauppahintakin on ns. purkukuntoisen hinta.
Jos kauppakirjaan on merkitty "myydään purkukuntoisena" niin se on aivan sama, mikä on myyntihinta. Se on pelkästään myyjän ja ostajan välinen asia. Se tontin sijaintihan merkitsee ja siitä voidaan maksaa vaikka 200 000 euroa, riippuen missä ko tontti sijaitsee.
Jos rakennukset myydään purkukuntoisena, pitää hinnan vastata purkukuntoisen rakennuksen hintaa. Jos rakennukset myydään purkukuntoisena, mutta kuitenkin kauppahinta on asuttavan talon hintainen, ei maininta purkukuntoisuudesta poistakaan myyjän vastuuta.
Toisin sanoen pelkästään kauppakirjassa oleva maininta rakennusten purkukuntoisuudesta ei poista myyjän vastuuta kiinteistöstä, jos muut olosuhteet ja kaupan ehdot näyttävät sen, että todellisuudessa rakennus on tarkoitettu myytäväksi asuinkäyttöön. Kauppahinnankin siis pitää vastata purkukuntoisen kiinteistön hintaa, jotta myyjä vapautuu vastuusta laatuvirheiden osalta. Tämä estää sen, että myyjä voisi rajoittaa vastuutaan kiinteistöstä vaatimalla kauppakirjaan mainintaa purkukuntoisuudesta.
Tuo on outo juttu sikäli, että jos rakennus myydään purkukuntoisena ts ostaja ja myyjä ovat allekirjoittaneet kauppakirjan ja tavara tarkistettu? Eikö voisi kuvitella, että se ostaja olisi purkanut sen, eikä ruvennut edes remontoimaan sitä? Ymmärtäsin kaupan purkamisen siinä tapauksessa, että myyjä olisi salannut jotain asioita alueen kaavoituksesta tai tontti olisi saastunut (esim rakennettu vanhan kaatopaikan, huoltoaseman tai sahan paikalle). Tuossa ostajalla ilmeisesti ollut hyvä asianajaja?
Ois tietty kiva, jos viittaat tuohon oikeusjuttuun (?), että linkittäisi sivun josta voi sen lukea, että pystyy kommentoimaan tarkemmin. Tuo laki24:n juttu liittyi tuohon, ettei purkukuntoisen hinta voi olla mikä vain, vaikka sinä/joku niin väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksipä sinne syrjäseuduille muuttaisi suureen omakotitaloon, jos palvelut puuttuvat? Lasten koulut ovat kaukana, ei ole työpaikkoja ja terveyspalvelutkin viety naapurikuntaan.
Pakko pitää 1-2 autoa, jos sieltä meinaa töissä käydä.
Muistakaa ennen pankkiin menoa: diesel maksaa jo nyt 1,90 euroa/l eikä tule siitä halpenemaan enää ja Annika-ministeri haluaa autoille ainakin 0,10eur km-käyttöverotuksen jota seurataan autokohtaisesti.
Siihen päivän sähkönhinta ja nousevat siirtomaksut niin maaseudulla asuminen on lähinnä varakkaiden luxusta tästä eteenpäin. Maaseudut autioituu kiihtyvällä vauhdilla koko ajan ja jäävät suurten maatila-yhtymien työpaikoiksi.
Jep, tyypilliset maaseutuammatit tuppaavat vaatimaan suurehkoa polttoaineen- ja sähkönkulutusta, joten tulevaisuudessa maaseudun jo nyt pahoissa vaikeuksissa olevat elinkeinot muuttuvat lähes mahdottomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä outo otus että on valmis maksamaan satasen ettei naapuri saisi viittäkymppiä.
Suomessa on nyt köyhin alle 30-vuotiaden joukko 60-luvun jälkeen. Näillä osa-aikatöiden tuloilla olisi ihan mahdotonta ostaa uutta taloa. Niimpä tyydyin pieneen (täysin asuinkelpoiseen) 21000e maksavaan hirsimökkiin pienen kaupungin taajamassa.
Olin jo ihan varma etten pääse ikinä pois kerrostalokopperostani, kunnes juuri tämä ihana pikkutalo sattui kohdalleni ja sainkin lainan.Miksi vanhat talot näiden kommenttienne perusteella pitäisi mielummin polttaa tai antaa valtiolle - kuin myydä pois vaikka kymppitonnilla nuorille aikuisille, jotka yrittävät luoda itselleen juuria?
Onko tosiaan niin, että jos ei härmäläisestä latukasta saa kahtasataatonnia niin se kannattaa mielummin vain polttaa?
Kyllähän minäkin myisin vaikka vanhemmiltani jäävän talon mielelläni pilkkahintaan. Ongelmana on, että tiedän isäni tehneen sinne paritkin vesivahingot ja remontoineen taloa aina halvalla ja hutiloiden. Ennemmin polttaisin sen kuin ottaisin riskin, että sinä tulisit syyttämään minua siitä, että olet huomannut vaurioita tai saanut jotain homeongelmaa.
Myyt purkukuntoisena. Tällöin et ole vastuussa mistään mitä talossa ilmenee, on ostajien oma asia mitä talolla tekevät, purkavatko vai asuvatko siinä. Näin pääset rotiskosta eroon pilkkahintaan.
Ja muistutuksena, purkukuntoisena myytäessä vapautuu mahdollisista vastuista vain, jos kauppahintakin on ns. purkukuntoisen hinta.
Onko sinulla tähän joku lähde väitteen tueksi, oikeuden päätös tms.?
Hintahan on aina ostajan ja myyjän välinen sopimus. Jos ostaja pitää hintaa kalliina purkukuntoisena myytävällä, niin hänellä on mahdollisuus jättää ostamatta. Vaikea kuvitella että kalliin hinnan perusteella saisi muutettua sopimuksen myyjälle epäedulliseksi.
On tästä ainakin yksi oikeuden päätös Suomessa, taisi olla jo 10 vuoden takaa. Kauppakirjassa luki purkukuntoinen, mutta hinta oli terveen talon hinta. Oikeus määräsi kaupan purettavaksi ja myyjälle lisäksi molempien oikeuskulut maksettavaksi. oikeus perusteli päätöksensä sillä, että purkukuntoisen talon pitää vastata myös kauppahinnaltaan purkukuntoista.
Eikö tuossa arvioitu ollenkaan sitä, minkä arvoinen tontti on? Onhan aivan eri asia, jos se talo myydään purkukuntoisena jostain syrjäisen kunnan syrjäkylältä kuin se, että sama talo on jossain pk-seudulla hyvien kulkuyhteyksien äärellä järven tai meren rannalla?
Tottakai kasvukeskuksissa tontti maksaa enemmän, mutta jos myyt purkukuntoisena okt:a Helsingissä omalla tontilla hintaan 500 000e, josta tontin arvo ilman taloa olisi 250 000e, niin pyytäessäsi kohteesta 500 00e kyse ei ole oikeasti purkukuntoisen kohteen myynnistä vaan selkeästi asumiskäyttöön myydystä kohteesta, joten olet vastuussa myyjänä. Jos taas möisit 250 000e hintaan tontin + talon saatetekstillä purkukuntoinen, ei myyjällä ole vastuuta.
Jos myyt Rääkkylässä 0,5ha tontilla olevaa taloa purkukuntoisena ilman myyjän vastuita, et voi pyytää siitä 89 000e, jos tontin arvo on 25 000e.
Muuten hyvä kirjoitus, mutta ok-tontin arvo Helsingissä on luokkaa 300 000 - 3 000 0000 euroa, jos sen pinta-ala on +1000 m2. Rakennusyhtiöt näitä purkukuntoisia vanhoja ok-taloja pääosin ostaa ja rakentaa sitten tilalle 1-3 rivitaloa tai 2-4 luxus tason erillistaloa.
Rääkkylästä taas vain todellinen hölmö ostaa 0.5 ha tontilla sijaitsevan ok-talon 89 000 eurolla, koska sen arvonkehitys tulee olemaan vain kiihtyvästi laskusuuntainen.
Tontin arvo taas Rääkkylässä koostuu lähinnä puuston arvosta ja 0.5ha tontille ei puustoa mahdu 25 000 euron arvosta.
Rääkkylässä talosta+tontista voisi maksaa tuon 89 000, jos se sijaitsisi 5ha tontilla, jossa puuston laskennallinen arvo olisi 50 000 euroa. Näin puuttomaksi hakatulle 5ha tonttimaalle ja vanhalle talolle jäisi arvoa 39 000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä outo otus että on valmis maksamaan satasen ettei naapuri saisi viittäkymppiä.
Suomessa on nyt köyhin alle 30-vuotiaden joukko 60-luvun jälkeen. Näillä osa-aikatöiden tuloilla olisi ihan mahdotonta ostaa uutta taloa. Niimpä tyydyin pieneen (täysin asuinkelpoiseen) 21000e maksavaan hirsimökkiin pienen kaupungin taajamassa.
Olin jo ihan varma etten pääse ikinä pois kerrostalokopperostani, kunnes juuri tämä ihana pikkutalo sattui kohdalleni ja sainkin lainan.Miksi vanhat talot näiden kommenttienne perusteella pitäisi mielummin polttaa tai antaa valtiolle - kuin myydä pois vaikka kymppitonnilla nuorille aikuisille, jotka yrittävät luoda itselleen juuria?
Onko tosiaan niin, että jos ei härmäläisestä latukasta saa kahtasataatonnia niin se kannattaa mielummin vain polttaa?
Kyllähän minäkin myisin vaikka vanhemmiltani jäävän talon mielelläni pilkkahintaan. Ongelmana on, että tiedän isäni tehneen sinne paritkin vesivahingot ja remontoineen taloa aina halvalla ja hutiloiden. Ennemmin polttaisin sen kuin ottaisin riskin, että sinä tulisit syyttämään minua siitä, että olet huomannut vaurioita tai saanut jotain homeongelmaa.
Myyt purkukuntoisena. Tällöin et ole vastuussa mistään mitä talossa ilmenee, on ostajien oma asia mitä talolla tekevät, purkavatko vai asuvatko siinä. Näin pääset rotiskosta eroon pilkkahintaan.
Ja muistutuksena, purkukuntoisena myytäessä vapautuu mahdollisista vastuista vain, jos kauppahintakin on ns. purkukuntoisen hinta.
Onko sinulla tähän joku lähde väitteen tueksi, oikeuden päätös tms.?
Hintahan on aina ostajan ja myyjän välinen sopimus. Jos ostaja pitää hintaa kalliina purkukuntoisena myytävällä, niin hänellä on mahdollisuus jättää ostamatta. Vaikea kuvitella että kalliin hinnan perusteella saisi muutettua sopimuksen myyjälle epäedulliseksi.
On tästä ainakin yksi oikeuden päätös Suomessa, taisi olla jo 10 vuoden takaa. Kauppakirjassa luki purkukuntoinen, mutta hinta oli terveen talon hinta. Oikeus määräsi kaupan purettavaksi ja myyjälle lisäksi molempien oikeuskulut maksettavaksi. oikeus perusteli päätöksensä sillä, että purkukuntoisen talon pitää vastata myös kauppahinnaltaan purkukuntoista.
Eikö tuossa arvioitu ollenkaan sitä, minkä arvoinen tontti on? Onhan aivan eri asia, jos se talo myydään purkukuntoisena jostain syrjäisen kunnan syrjäkylältä kuin se, että sama talo on jossain pk-seudulla hyvien kulkuyhteyksien äärellä järven tai meren rannalla?
Tottakai kasvukeskuksissa tontti maksaa enemmän, mutta jos myyt purkukuntoisena okt:a Helsingissä omalla tontilla hintaan 500 000e, josta tontin arvo ilman taloa olisi 250 000e, niin pyytäessäsi kohteesta 500 00e kyse ei ole oikeasti purkukuntoisen kohteen myynnistä vaan selkeästi asumiskäyttöön myydystä kohteesta, joten olet vastuussa myyjänä. Jos taas möisit 250 000e hintaan tontin + talon saatetekstillä purkukuntoinen, ei myyjällä ole vastuuta.
Jos myyt Rääkkylässä 0,5ha tontilla olevaa taloa purkukuntoisena ilman myyjän vastuita, et voi pyytää siitä 89 000e, jos tontin arvo on 25 000e.
Muuten hyvä kirjoitus, mutta ok-tontin arvo Helsingissä on luokkaa 300 000 - 3 000 0000 euroa, jos sen pinta-ala on +1000 m2. Rakennusyhtiöt näitä purkukuntoisia vanhoja ok-taloja pääosin ostaa ja rakentaa sitten tilalle 1-3 rivitaloa tai 2-4 luxus tason erillistaloa.
Rääkkylästä taas vain todellinen hölmö ostaa 0.5 ha tontilla sijaitsevan ok-talon 89 000 eurolla, koska sen arvonkehitys tulee olemaan vain kiihtyvästi laskusuuntainen.
Tontin arvo taas Rääkkylässä koostuu lähinnä puuston arvosta ja 0.5ha tontille ei puustoa mahdu 25 000 euron arvosta.
Rääkkylässä talosta+tontista voisi maksaa tuon 89 000, jos se sijaitsisi 5ha tontilla, jossa puuston laskennallinen arvo olisi 50 000 euroa. Näin puuttomaksi hakatulle 5ha tonttimaalle ja vanhalle talolle jäisi arvoa 39 000 euroa.
No sori etten tunne eurolleen kaikkien kuntien tonttien hintoja, varmaan ymmärsit pointin silti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhat omakotitalot syrjäseuduilla ovat pieni ongelma verrattuna vanhoihin rivareihin ja kerrostaloihin sekä syrjäseuduilla että pienemmissä kaupungeissa ja jopa kasvukeskusten liepeillä. Jossain 70-luvun putkiremppaamattomassa kerrostalossa tai rivarissa helposti neliöhinta menee alle 1000 euron, kun taas putkiremppa maksaa helposti lähes tonnin per neliö. Täten vakuusarvo ei riitä, pankki ei myönnä lainaa ja remppa jää todennäköisesti tekemättä. Lopulta näille taloille koittaa purkutuomio, mutta purkamiseenkin vaaditaan kaikkien osakkaiden suostumus. Siihen asti vastikkeet juoksevat eivätkä omistajat pääse asunnoista eroon tai välttämättä saa niitä edes vuokrattua.
Vanha asumiskuntoinen omakotitalo sentään menee aina jos hinta on kohdillaan, siinä ei tarvitse miettiä vastikkeita tai remppoja muuten kuin oman talouden kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä outo otus että on valmis maksamaan satasen ettei naapuri saisi viittäkymppiä.
Suomessa on nyt köyhin alle 30-vuotiaden joukko 60-luvun jälkeen. Näillä osa-aikatöiden tuloilla olisi ihan mahdotonta ostaa uutta taloa. Niimpä tyydyin pieneen (täysin asuinkelpoiseen) 21000e maksavaan hirsimökkiin pienen kaupungin taajamassa.
Olin jo ihan varma etten pääse ikinä pois kerrostalokopperostani, kunnes juuri tämä ihana pikkutalo sattui kohdalleni ja sainkin lainan.Miksi vanhat talot näiden kommenttienne perusteella pitäisi mielummin polttaa tai antaa valtiolle - kuin myydä pois vaikka kymppitonnilla nuorille aikuisille, jotka yrittävät luoda itselleen juuria?
Onko tosiaan niin, että jos ei härmäläisestä latukasta saa kahtasataatonnia niin se kannattaa mielummin vain polttaa?
Kyllähän minäkin myisin vaikka vanhemmiltani jäävän talon mielelläni pilkkahintaan. Ongelmana on, että tiedän isäni tehneen sinne paritkin vesivahingot ja remontoineen taloa aina halvalla ja hutiloiden. Ennemmin polttaisin sen kuin ottaisin riskin, että sinä tulisit syyttämään minua siitä, että olet huomannut vaurioita tai saanut jotain homeongelmaa.
Myyt purkukuntoisena. Tällöin et ole vastuussa mistään mitä talossa ilmenee, on ostajien oma asia mitä talolla tekevät, purkavatko vai asuvatko siinä. Näin pääset rotiskosta eroon pilkkahintaan.
Ja muistutuksena, purkukuntoisena myytäessä vapautuu mahdollisista vastuista vain, jos kauppahintakin on ns. purkukuntoisen hinta.
Onko sinulla tähän joku lähde väitteen tueksi, oikeuden päätös tms.?
Hintahan on aina ostajan ja myyjän välinen sopimus. Jos ostaja pitää hintaa kalliina purkukuntoisena myytävällä, niin hänellä on mahdollisuus jättää ostamatta. Vaikea kuvitella että kalliin hinnan perusteella saisi muutettua sopimuksen myyjälle epäedulliseksi.
On tästä ainakin yksi oikeuden päätös Suomessa, taisi olla jo 10 vuoden takaa. Kauppakirjassa luki purkukuntoinen, mutta hinta oli terveen talon hinta. Oikeus määräsi kaupan purettavaksi ja myyjälle lisäksi molempien oikeuskulut maksettavaksi. oikeus perusteli päätöksensä sillä, että purkukuntoisen talon pitää vastata myös kauppahinnaltaan purkukuntoista.
Eikö tuossa arvioitu ollenkaan sitä, minkä arvoinen tontti on? Onhan aivan eri asia, jos se talo myydään purkukuntoisena jostain syrjäisen kunnan syrjäkylältä kuin se, että sama talo on jossain pk-seudulla hyvien kulkuyhteyksien äärellä järven tai meren rannalla?
Tottakai kasvukeskuksissa tontti maksaa enemmän, mutta jos myyt purkukuntoisena okt:a Helsingissä omalla tontilla hintaan 500 000e, josta tontin arvo ilman taloa olisi 250 000e, niin pyytäessäsi kohteesta 500 00e kyse ei ole oikeasti purkukuntoisen kohteen myynnistä vaan selkeästi asumiskäyttöön myydystä kohteesta, joten olet vastuussa myyjänä. Jos taas möisit 250 000e hintaan tontin + talon saatetekstillä purkukuntoinen, ei myyjällä ole vastuuta.
Jos myyt Rääkkylässä 0,5ha tontilla olevaa taloa purkukuntoisena ilman myyjän vastuita, et voi pyytää siitä 89 000e, jos tontin arvo on 25 000e.
Muuten hyvä kirjoitus, mutta ok-tontin arvo Helsingissä on luokkaa 300 000 - 3 000 0000 euroa, jos sen pinta-ala on +1000 m2. Rakennusyhtiöt näitä purkukuntoisia vanhoja ok-taloja pääosin ostaa ja rakentaa sitten tilalle 1-3 rivitaloa tai 2-4 luxus tason erillistaloa.
Rääkkylästä taas vain todellinen hölmö ostaa 0.5 ha tontilla sijaitsevan ok-talon 89 000 eurolla, koska sen arvonkehitys tulee olemaan vain kiihtyvästi laskusuuntainen.
Tontin arvo taas Rääkkylässä koostuu lähinnä puuston arvosta ja 0.5ha tontille ei puustoa mahdu 25 000 euron arvosta.
Rääkkylässä talosta+tontista voisi maksaa tuon 89 000, jos se sijaitsisi 5ha tontilla, jossa puuston laskennallinen arvo olisi 50 000 euroa. Näin puuttomaksi hakatulle 5ha tonttimaalle ja vanhalle talolle jäisi arvoa 39 000 euroa.No sori etten tunne eurolleen kaikkien kuntien tonttien hintoja, varmaan ymmärsit pointin silti?
Ymmärsin kyllä pointin ja sinällään kirjoituksesi oli hyvä niin kuin totesinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä outo otus että on valmis maksamaan satasen ettei naapuri saisi viittäkymppiä.
Suomessa on nyt köyhin alle 30-vuotiaden joukko 60-luvun jälkeen. Näillä osa-aikatöiden tuloilla olisi ihan mahdotonta ostaa uutta taloa. Niimpä tyydyin pieneen (täysin asuinkelpoiseen) 21000e maksavaan hirsimökkiin pienen kaupungin taajamassa.
Olin jo ihan varma etten pääse ikinä pois kerrostalokopperostani, kunnes juuri tämä ihana pikkutalo sattui kohdalleni ja sainkin lainan.Miksi vanhat talot näiden kommenttienne perusteella pitäisi mielummin polttaa tai antaa valtiolle - kuin myydä pois vaikka kymppitonnilla nuorille aikuisille, jotka yrittävät luoda itselleen juuria?
Onko tosiaan niin, että jos ei härmäläisestä latukasta saa kahtasataatonnia niin se kannattaa mielummin vain polttaa?
Kyllähän minäkin myisin vaikka vanhemmiltani jäävän talon mielelläni pilkkahintaan. Ongelmana on, että tiedän isäni tehneen sinne paritkin vesivahingot ja remontoineen taloa aina halvalla ja hutiloiden. Ennemmin polttaisin sen kuin ottaisin riskin, että sinä tulisit syyttämään minua siitä, että olet huomannut vaurioita tai saanut jotain homeongelmaa.
Myyt purkukuntoisena. Tällöin et ole vastuussa mistään mitä talossa ilmenee, on ostajien oma asia mitä talolla tekevät, purkavatko vai asuvatko siinä. Näin pääset rotiskosta eroon pilkkahintaan.
Ja muistutuksena, purkukuntoisena myytäessä vapautuu mahdollisista vastuista vain, jos kauppahintakin on ns. purkukuntoisen hinta.
Jos kauppakirjaan on merkitty "myydään purkukuntoisena" niin se on aivan sama, mikä on myyntihinta. Se on pelkästään myyjän ja ostajan välinen asia. Se tontin sijaintihan merkitsee ja siitä voidaan maksaa vaikka 200 000 euroa, riippuen missä ko tontti sijaitsee.
Jos rakennukset myydään purkukuntoisena, pitää hinnan vastata purkukuntoisen rakennuksen hintaa. Jos rakennukset myydään purkukuntoisena, mutta kuitenkin kauppahinta on asuttavan talon hintainen, ei maininta purkukuntoisuudesta poistakaan myyjän vastuuta.
Toisin sanoen pelkästään kauppakirjassa oleva maininta rakennusten purkukuntoisuudesta ei poista myyjän vastuuta kiinteistöstä, jos muut olosuhteet ja kaupan ehdot näyttävät sen, että todellisuudessa rakennus on tarkoitettu myytäväksi asuinkäyttöön. Kauppahinnankin siis pitää vastata purkukuntoisen kiinteistön hintaa, jotta myyjä vapautuu vastuusta laatuvirheiden osalta. Tämä estää sen, että myyjä voisi rajoittaa vastuutaan kiinteistöstä vaatimalla kauppakirjaan mainintaa purkukuntoisuudesta.
Tuo on outo juttu sikäli, että jos rakennus myydään purkukuntoisena ts ostaja ja myyjä ovat allekirjoittaneet kauppakirjan ja tavara tarkistettu? Eikö voisi kuvitella, että se ostaja olisi purkanut sen, eikä ruvennut edes remontoimaan sitä? Ymmärtäsin kaupan purkamisen siinä tapauksessa, että myyjä olisi salannut jotain asioita alueen kaavoituksesta tai tontti olisi saastunut (esim rakennettu vanhan kaatopaikan, huoltoaseman tai sahan paikalle). Tuossa ostajalla ilmeisesti ollut hyvä asianajaja?
Ois tietty kiva, jos viittaat tuohon oikeusjuttuun (?), että linkittäisi sivun josta voi sen lukea, että pystyy kommentoimaan tarkemmin. Tuo laki24:n juttu liittyi tuohon, ettei purkukuntoisen hinta voi olla mikä vain, vaikka sinä/joku niin väittää.
Itse vastasin tuon edellisen " Tuo on outo juttu........ ja ihan omalla kokemuksella. Myimme kuolinpesämme ok-talon ja kauppakirjaan merkittiin " myynti purkukuntoisena" ja tietysti hinta oli sen mukainen ts tontinhinta alakanttiin, lisäksi sähköliittymä ja tontilla myös kylän vesijohto. Uskon, että kauppa oli ostajalle edullinen, meille tietysti suuri helpotus, koska emme käyttäneet taloa enää vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Loistavaa. Hinnat laskevat ja sitten saan oman talon tyyliin viidellä tonnilla ja sitten elelen työttömyystuilla hyvää ja lepposaa elämää. N23
Melko hyvät tuet sulle tuon ikäisenä kertyneet, jos riittää kaiken muun pakollisen lisäksi auton pitoon, bensaan ja sähköön nykyhinnoilla. Myös sähkön siirto maksaa syrjäseudulla aika reippaasti. Mut toki, jos ei tarvitse kulkea sieltä mökistä mihinkään etkä sähköäkään tarvitse niin sitten ihan hyvä suunnitelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin aiemmin vain taajamissa/ kaupungeissa asuneen koiranomistajan kannattaa todella miettiä, että millaista se lenkkeily tosiasiassa siellä maaseudulla/syrjäseudulla on pimeinä vuodenaikoina ja etenkin talviaikaan.
Ei ole aurattuja ja hoidettuja kävelyteitä, ei katuvaloja, luultavasti "helpoin" lenkkipaikka onkin kävellä sen kotitalon viereisen autotien/maantien reunaa pitkin, mutta tarkkana saa olla varoen kaahailijoita, rattijuoppoja, isoja puutavararekkoja, lumiauroja yms. Ei tule kuulonkaan, että voisit kaupunki lenkin tavoin ulkoilla kuunnellen äänikirjaa tai musiikkia kuulokkeilla.
Metsäänkin voit toki lähteä, mutta se on talvisin aika kovakuntoisen ihmisen hommaa kahlata menemään sellaisessa 0.4-1.0 metrisessä hangessa, syksyisin on pilkkopimeää ja hirvikärpäsiä ja keväisin taas todella märkää ja mutaista. Kesäisin ja alkusyksystä luonnossa on toki mukava liikkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää lähtekö mukaan tähän autioitumishorinaan. Teknologia edistyy vauhdilla ja kaikenlaiset palvelut toimivat netin kautta ihan hyvin. Jos sattuu omistamaan rantatontin, sitä ei kannata missään nimessä nyt myydä. Kymmenen vuoden kuluttua on moni asia toisin. Helsinkiin pakkautuminen on jo nyt hiipuva trendi, ihmiset haluavat maatilkun ja puhdasta ilmaa ja avarat maisemat. Ja tietenkin edulliset asumiskulut.
Miettikää ennen kuin lahjoittelette perintötalojanne pois, oikeasti miettikää asiat läpi ja tarkkailkaa maailman menoa.
No rantatontti on toki eri asia. Vanhalla omakotitalolla jossain sisämaan tuppukylässä ei tee yhtään mitään nyt eikä varsinkaan kymmenen vuoden päästä.
Palataan kymmenen vuoden kuluttua asiaan ja katsotaan missä maapallon ihmiset ja eläimet haluavat asua. Älkää olko niin lyhytnäköisiä. Pitäkää ne perintötalot kunnossa, se ei oikeasti vaadi niin hirveästi jos talo on alunperin hyvin rakennettu.
Eivät ihmiset voi asua maalla, jos ei ole työtä ja rahaa.
Suomessa työttömyyskorvaus on vastikkeellinen. Työtön ei saa kilometrikorvauksia eikä kela korvaa auton kuluja, jos työkkäri määrää työkokeiluun ja jos ei mene niin tulee 3 kuukauden karenssi.
Nykymuotoiset karenssit poistuu 05/2022.
Kyllä yhä edelleen tulee 3 kuukauden karenssi, jos ei suostu työkokeiluun jne., mutta työhakemusten osalta karenssit muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Juu juuri näin. Anopilla vanha talo täynnä tavaraa kriisikunnan viimeisimmässä korvessa. Likainen ja rikki. Hamstrattu täyteen roinaa.
Muuttaa ei voi, vaikka anoppi on lähes sokea eikä enää ajokorttia. "Täältä en lähde, saatte tämän perinnöksi!!" Kukaan lapsista ei halua taloa niskoilleen, mutta sekös anoppia hidastaa. Palveluksia halutaan sitä tulevaa, perintöä vastaan. Totuus on, että taskuja saa kaivaa ja syvältä, kun tuo homepommi pitää tyhjentää ja purkaa.
Kiitos suorapuheisuudesta (näin sivusta). Ymmärrän täysin pointtisi. Terveisin vanhassa torpassa asuva muori, jota hirvittää mitä sitten tapahtuu kun potkaisee tyhjää. Konmaroi ihan sikana, ja siivoaa paikkoja siihen asti kunnes ei enää pysy lantatalikko käsissä :)
Mun vanhemmilla on vanha iso omakotitalo muuttotappioisella pienellä paikkakunnalla. Talo tarvitsisi paljon remppaa sisä- ja ulkopuolella. Ja koska neliöitä ja huoneita on (esimerkiksi makuuhuoneita on kuusi), niin hintaa tulisi todella paljon. Olenkin sanonut heille, että jättäkää rempat väliin. Kun tulee ikää lisää ja loppuu puhti pitämään pihaa kunnossa, niin muutatte pois ja myytte talon ensimmäiselle tarjoajalle.
Lapsista kukaan ei halua vanhaa isoa taloa riesakseen.
Lehdessä oli, että kunnilla ei ole rahaa uusia vesiputkia maaseudulla eikä niitä muutaman asukkaan tähden uusita eli kannattaa tehdä porakaivo.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmilla on vanha iso omakotitalo muuttotappioisella pienellä paikkakunnalla. Talo tarvitsisi paljon remppaa sisä- ja ulkopuolella. Ja koska neliöitä ja huoneita on (esimerkiksi makuuhuoneita on kuusi), niin hintaa tulisi todella paljon. Olenkin sanonut heille, että jättäkää rempat väliin. Kun tulee ikää lisää ja loppuu puhti pitämään pihaa kunnossa, niin muutatte pois ja myytte talon ensimmäiselle tarjoajalle.
Lapsista kukaan ei halua vanhaa isoa taloa riesakseen.
Eläkeläisiä on 1,6 miljoonaa, työikäisiä on vähemmän joten ei taloja niin vain myydä.
Tuo on outo juttu sikäli, että jos rakennus myydään purkukuntoisena ts ostaja ja myyjä ovat allekirjoittaneet kauppakirjan ja tavara tarkistettu? Eikö voisi kuvitella, että se ostaja olisi purkanut sen, eikä ruvennut edes remontoimaan sitä? Ymmärtäsin kaupan purkamisen siinä tapauksessa, että myyjä olisi salannut jotain asioita alueen kaavoituksesta tai tontti olisi saastunut (esim rakennettu vanhan kaatopaikan, huoltoaseman tai sahan paikalle). Tuossa ostajalla ilmeisesti ollut hyvä asianajaja?