Lue keskustelun säännöt.
Vanhat omakotitalot syrjäseuduilla ovat arvottomia
05.02.2022 |
Edes tontilla ei arvoa.
Tuttunukin on yrittänyt myyydä remontoitua suurta omakotitaloa jo pitkään onnistuatta.
https://seura.fi/asiat/talous/hiipuuko-asuntokauppa-muuttotappioalueill…
Kommentit (690)
Varsinaiselle maaseudulle en mistään hinnasta muuttaisi.
Paras ja suositeltavin vaihtoehto elää ja asua on sopivan kokoinen pikkukaupunki.
Monessa pienessä kaupungissa omakotitalot ovat jo käytännössä samanhintaisia kuin jossakin syrjäseudun maaseutukunnassa. Myös omassa kotikaupungissani. Tiedän, että meidänkään talomme arvo ei nouse, mutta se ei aiheuta harmaita hiuksia, koska saimme sekä ostettua että remontoitua sen reilusti alle 100.000 budjetilla. Laina ennätettiin maksaa vähän yli 5 vuodessa.
Täällä on kuitenkin likipitäen maaseudun edut, mutta myös kaupungin edut. Asumme tilavalla tontilla omakotitalossa, käytännössä maaseudun rajalla. Järvenrantaan on alle kilometri. Kaupungin keskustaan on alle 5 kilometriä. Marketit, muut kaupalliset palvelut, päiväkoti, koulu, kirjasto, terveyskeskus, elokuvateatteri ja useampi ravintola löytyy 2 kilometrin päässä kotoa. 5 kilometrin päässä keskustassa on enemmän kaupallisia palveluita ja kulttuuri- sekä liikuntapalveluita, mm. uimahalli, urheilutalo, jäähalli. Lisäksi toki rautatie- ja linja-autoasema.
Työpaikkojakin löytyy ja jonkinlaista kaupungin sisäistä paikallisliikennettäkin. Pärjäämme käytännössä yhdellä pienellä autolla, jota ei tarvita jatkuvasti. Lapset kulkevat kouluihin paikallisbussilla tai pyörällä, samaten puolisoni pääsee käymään töissä paikallisbussivuoroilla, jos ei ole etätöissä. Ajallisesti työmatkat ovat luokkaa 5 min.
En silti kestäisi elää maaseudulla, jossa asuisin katuverkon ulottumattomissa, katuvalaistuksen ulottumattomissa, tai esimerkiksi 15-20 km päässä kaikista palveluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seuraillut vanhoja taloja myyntipalstoilla, käynyt paria katsomassakin. Monesta miettinyt ettei moisissa voi ihminen asua koska katto vuotaa tai alakerta on mätä kellarin takia... no annappas olla niin jonkin ajan kuluttua on pihaan ilmestynyt kaksi autoa ja eläinten aitauksia. Ehkä suomessa on kuitenkin niin paljon köyhiä että jossakin on vain oltava katto pään päällä, surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki perikunnille. Laittakaa talolle realistinen hinta, menee takuulla kaupaksi. Jos pikkasen haluaa avittaa niin niittäkää kuvia varten piha ja pliis, siivotkaa pahimmat rojut pois, siihen riittää yksi päivä. Saatte hyvät kuvat.
Etsin rauhallisella sijainnilla mummonmökkiä mutta en suostu maksamaan siitä paljoa. 70 000e pienestä maapläntistä ja vuotavakattoisesta torpasta on liikaa.
Eihän niitä ole mitään mieltä alkaa edes siivoamaan myyntikuntoon, jos niistä ei oikein mitään saa. Syrjäkylillä on paljon tyhjiä taloja, mutta eivät ne ole myynnissä.
Pahimmat rojut pois. On paljon taloja koska perikunnat sanovat ettei niistä saa myydessä mitään. Vaan kun vinosta hörskästä pitäisi saada 200 000 eikä se todellinen arvo 20 000 riitä. Siksi ne ovat tyhjillään. Ja osa kuvittelee että omat lapset tai lapsenlapset haluavat muuttaa niihin 30v tyhjillään olleisiin ja huoltamattomiin taloihin.
"Pahimmat rojut pois" on helppo sanoa, jos ei ole vanhaa omakotitaloa tyhjentänyt. Ensin raivaat ne rojut pois, kuljettelet kaatopaikalle autokuormallisen tavaraa. Käyt läpi 60 vuotta ihmisten elämää vintit, paperit valokuvat, piirongin laatikot jne. jne. Ja todellakaan, ei mene kaupaksi, kun omallakin kylälläni on lähes 20 taloa odotellut ostajia jo vuosia. Muuttotappiokunta ja kuivanmaan mökki ( vanha ok-talo) eivät houkuttele ostajia, jos palvelutkin suurelta osalta ovat jo siirtyneet muualle.
Olen tyhjentänyt. Tilaa pihaan siirtolava, kaikki paska ja roina lavalle. Kuljetusfirma vie kaatopaikalle. Osan romuista voi jättää, kuten huonekalut ja astiat. Mutta se auttaa jo paljon että tasot ovat siistit roinasta, ei haittaa vaikka komerot on täynnä.
Jos 20 taloa on myymättä, on niissä 20 talossa liian kova pyynti. Kumma juttu kun täällä meidän kylällä tulee talo myyntiin, se menee kaupaksi heti, joskus jo ennen kuin ehtii julkiseen myyntiin. Kaikissa on ollut sopiva hinta. Pari taloa roikkuu vuodesta toiseen ja kaikki tietää syyn, hintaa on liikaa mutta kun ei ole pakko myydä niin ei tingitä.
Sehän riippuu siitä, missä se kylä sijaitsee. Minä puhun nyt muuttotappiokunnasta ja kylästä, mistä on kirkonkylällekin matkaa lähes 10 km. Mitään palveluita ei enää ole, kyläkoulussa oli minun aikana yli 60 lasta ja nyt kylän lapset sopivat koulukyydissä taksin takapenkille.
Ja tuo talon tyhjentäminen on työlästä, jos kokee tarpeelliseksi katsoa läpi ne lapsuudenkodin aarteet. Minäkin pystyisin tyhjentämään tuntemattoman ihmisen "rojut" aika kevyesti siirtolavalle, mutta omaan lapsuudenperheeseen ja -kotiin liittyy niin monenlaisia tunteita.
Kyllä se lapsuudenkodin ja vanhempien jäämistön raivaaminen on edessä ja raskasta vaikka se lapsuudenkoti olisikin kerrostalossa.
Kyllä, mutta se lapsuudenkodin raivaaminen on pikkusen helpompaa kerrostalossa, missä on kuitenkin vain ne tietyt neliöt ja kellarivarastot. Ja usein ne aarteet on jo muutamaan kertaan muuttojen yhteyksissä perattu.
Se omakotitalon tyhjennyt tarkoittaa vinttien, aittojen, kenties navettarakennuksen tyhjentämistä. Sinne on saatettu kerätä monelta suunnalta tavaraa, esim omien vanhempieni talosta löytyi taas heidän perimiään tavaroita heidän omilta vanhemmiltaan. Siinä sitten istut niiden kangaspuiden ja rukkien ympäröimänä, että mitä näille oikein tehdään.
Jos et tiennyt, ne tavarat voi jättää sinne navettaan ja ulkovarastoon kun myy talon. Ottaa mukaan sen mitä haluaa ja jättää loput. Myydään irtaimistoineen.
Toki sen tiedän, mutta ne muistothan ovat se joka tekee siitä raskaan. Isoäidin vanhat kangaspuut, isoisän tekemä tuoli jne jne. Ja tuo luopumisen tuska voi viedä useamman vuoden. Siksihän ne kuolinpesät usein jahkailevat monta vuotta, mitä tälle tehdään. Ja mitä suurempi kuolinpesä, sitä vaikeammaksi käy päätösten tekeminen.
Kuten sanoin, minäkin pystyisin tyhjentämään ventovieraan kämpän tuosta vain.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ostaisi vanhan talon uuden hinnalla? Ja vielä syrjässä olevan.
Totta. Sijainti, sijainti, sijainti. Helposti unohtuu, että keskellä ei-mitään sijaitsevasta talosta on pitkä matka kauppaan, kouluun, töihin... Joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Olen seuraillut vanhoja taloja myyntipalstoilla, käynyt paria katsomassakin. Monesta miettinyt ettei moisissa voi ihminen asua koska katto vuotaa tai alakerta on mätä kellarin takia... no annappas olla niin jonkin ajan kuluttua on pihaan ilmestynyt kaksi autoa ja eläinten aitauksia. Ehkä suomessa on kuitenkin niin paljon köyhiä että jossakin on vain oltava katto pään päällä, surullista.
Kaksi autoa ja lemmikkieläimiä on köyhyyden merkki? Vaiko sittenkin laskutaidottomuuden ja typeryyden osoitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sijainti ei varmaankaan ole niinkään ongelma, vaan talon ikä. Vanhoista taloista voi löytyä vaikka mitä ongelmia ja vaurioita, ja niiden korjaus MAKSAA. Toisaalta vaikka 70-luvun talo voi olla jo rakennettu niin, ettei korjaamisessa ole enää tässä vaiheessa yksinkertaisesti mitään järkeä. Ja purkaminenkin maksaa, jos pelkän tontin arvoa ajattelee...
Ongelma ei ole talon ikä, vaan se, miten se on alunperin rakennettu ja miten sitä on huollettu. Itse asun terveessä 100-vuotiaasta talossa. Ihan uusikin talo voi olla sisäilmaongelmainen. Pitäisi nyt päästä tästä vanha on homeessa -ajattelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksipä sinne syrjäseuduille muuttaisi suureen omakotitaloon, jos palvelut puuttuvat? Lasten koulut ovat kaukana, ei ole työpaikkoja ja terveyspalvelutkin viety naapurikuntaan.
Pakko pitää 1-2 autoa, jos sieltä meinaa töissä käydä.
Mistä ihmeestä tämä hokema "ei ole työpaikkoja"? Ei Töölössäkään ole työpaikkoja ydinfyysikoille ja silti heitä siellä asuu.
Mietin tätä samaa. Itse käyn töissä 50 kilometrin päässä, mutta paikalla olen vain noin kerran viikossa. Kyllä sen työmatkan kerran viikkoon ajaa, kun lopun aikaa voi olla etänä. Ja isoja teitä pääsee posottamaan, reilu puoli tuntia suuntaansa menee matkaan. Epäilen että monella Helsingissä asuvalla menee kauemmin..
On olemassa vielä aika monta työtä, mitä ei voi tehdä etänä päivääkään. Oletko kenties kuullut ko. ammateista?
Niin? Se ei poista sitä tosiasiaa että todella monia töitä pystyy tekemään etänä ja lisääntyy vaan. Monia niitä töitä, joita ei voi tehdä etänä on toisaalta tarjolla myös maaseutupitäjissä. Koko ajan vähenee ne työt, joiden takia olisi pakko asua Helsingissä.
Ihmiset eivät etätöiden myötä muuta syrjäseuduille vaan noin 100 kilometrin säteellä työpaikastaan. 2-3 kertaa viikossa pidempikin matka on ok. Junallakin pääsee moneen suuntaan. Helsingin tietyt alueet tulevat menettämään asukkaita, mikä on hyvä niiden kannalta, jotka eivät voi tehdä etätöitä. Asunnot halpenevat. Uskon, että sekä varsinaiset syrjäseudut että pääkaupunkiseutu ovat häviäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä outo otus että on valmis maksamaan satasen ettei naapuri saisi viittäkymppiä.
Suomessa on nyt köyhin alle 30-vuotiaden joukko 60-luvun jälkeen. Näillä osa-aikatöiden tuloilla olisi ihan mahdotonta ostaa uutta taloa. Niimpä tyydyin pieneen (täysin asuinkelpoiseen) 21000e maksavaan hirsimökkiin pienen kaupungin taajamassa.
Olin jo ihan varma etten pääse ikinä pois kerrostalokopperostani, kunnes juuri tämä ihana pikkutalo sattui kohdalleni ja sainkin lainan.Miksi vanhat talot näiden kommenttienne perusteella pitäisi mielummin polttaa tai antaa valtiolle - kuin myydä pois vaikka kymppitonnilla nuorille aikuisille, jotka yrittävät luoda itselleen juuria?
Onko tosiaan niin, että jos ei härmäläisestä latukasta saa kahtasataatonnia niin se kannattaa mielummin vain polttaa?
Kyllähän minäkin myisin vaikka vanhemmiltani jäävän talon mielelläni pilkkahintaan. Ongelmana on, että tiedän isäni tehneen sinne paritkin vesivahingot ja remontoineen taloa aina halvalla ja hutiloiden. Ennemmin polttaisin sen kuin ottaisin riskin, että sinä tulisit syyttämään minua siitä, että olet huomannut vaurioita tai saanut jotain homeongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä tieto meille jotka haluaa jonkun tuvan myöhemmin syrjäseudulta. Kun hinnat tulee riittävän alas, jättäydytään miehen kanssa työttömäksi, laitetaan tämä velaton isohko rivarikolmi vuokralle ja mutetaan itse johnkin tälläiseen syrjöiseen taloon jonka saa halvalla, hyväkuntoisiakin saa varmasti pilkkahintaan. Ajatuksena ei ole siis se että siitä pitäisi saada omansa joksus pois kun myy vaan ajatuksena ostaa tälläinen tupa ihan loppuelämän asunnoksi ja jääköön sitten perillisten riesaksi joskus.
Paitsi ettei tuolla böndellä kannata vanhana asua. Palvelut (kaupat, terveysasemat) kaukana ja auto pakollinen. Jos ajokortti terveyssyistä menee, niin olet jumissa. Ja vanhana ne lumityöt ja nurmikonleikkuukaan ei niin helposti käy, saati sitten talon ylläpitotyöt.
Näin juuri. Ihmisillä on aivan ihmeellinen kuva maalla asumisesta. Siellä on monen monta sellaista riesaa, mitä kaupungeissa ei tulisi ikinä ajatelleeksi. Lapsia en ikipäivänä kasvattaisi maalla ja vanhuksena en uskaltaisi jäädä sinne.
Itse ajattelen nimenomaan päinvastoin, että juuri maalla olisin lapset halunnut kasvattaa, jos lapsia olisin saanut. Nykyajan kaupunkilaisuus ja yleisestikin kulttuuri on niin vastenmielisen pinnallista, avutonta ja ongelmasta, että maaseudulla olisi sen vielä jotain mahdollisuuksia onnistua.
Vaikka netin kautta kaikki "tuhoava" ylettyy korpeenkin asti, maaseudulla on erilailla rauhallinen ja normaali elämäntahti. Keskitytään ulkoilmaelämään ja yksinkertaisiin asioihin, tunnetaan ketä naapurissa ja kyllällä asuu, kylä vielä kasvattaa lapsia tarpeen mukaan. On helpompi havaita ja puuttua höiriökäytökseen, ja lapset saavat vapaammin toteuttaa itseään turvallisessa ympäristössä mikä ruokkii aivojen kehitystä ja mielikuvitusta. Rakastan maaseutua ja normaalia yksinkertaista elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksipä sinne syrjäseuduille muuttaisi suureen omakotitaloon, jos palvelut puuttuvat? Lasten koulut ovat kaukana, ei ole työpaikkoja ja terveyspalvelutkin viety naapurikuntaan.
Pakko pitää 1-2 autoa, jos sieltä meinaa töissä käydä.
Mistä ihmeestä tämä hokema "ei ole työpaikkoja"? Ei Töölössäkään ole työpaikkoja ydinfyysikoille ja silti heitä siellä asuu.
Meinaatko että Töölö on maaseutua saatika sitten syrjäseutua?
Onhan se aika syrjässä.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava puheenaihe. Mun vanhemmat osti talon keskeltä korpea, kun olin lapsi. Jouduin käymään kouluni siinä alati pienenevässä kylässä, johon oli mahdotonta saada päteviä opettajia, lääkäreitä ym. koulutettuja ihmisiä. Poliisia ei kylällä ollut ollut vuosikymmeniin ja se oli johtanut "vahvimman oikeuteen". Nykyään se on huumebisneksen kauttakulkupaikka, koska siellä on nollan prosentin mahdollisuus kiinnijäämiseen.
Kun vanha yksin jäänyt äitini lopulta kuolee, talo ja tontti jää meidän lasten harteille. Se on täysin arvoton jo nyt ja siitä on ainoastaan kuluja, jos sen pidämme. Luultavasti järkevintä on kieltäytyä perinnöstä kokonaan, jolloin talo menee valtiolle. Surullista.
Mikäli kieltäydytte perinnöstä ja teillä on lapsia, perintö siirtyy heille - ei valtiolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmosta vanhaa rintamamiestaloa en ainakaan ostais, isoja remontteja edessä.
Ostaisin, JOS siihen ei olisi tehty 1960-80-luvulla elintasosiipeä, sisäkylppäriä ym. homeongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistavaa. Hinnat laskevat ja sitten saan oman talon tyyliin viidellä tonnilla ja sitten elelen työttömyystuilla hyvää ja lepposaa elämää. N23
Maksaako kunta jo remontitkin? Meinaan, että saat keskimäärin vähintään 5000 euroa pistää vuodessa siihen, että se talo pysyy yleensä pystyssä eikä jäädy talvella.
Itse asiassa kuntien kannattaisi auttaa remonteissa ja entisöinneissä. Kuntien pitäisi aktiivisesti houkutella asukkaita pikkukyliin ja tehdä niin paljon kuin mahdollista että netit toimii ja niin edelleen.
Näytäpä se kannattavuuslaskelma, jonka mukaan kunnan todella KANNATTAA maksaa remontit ja kaikenlaisin verovaroista kustannettavin lisähoukuttein haalia porukkaa menoja lisäämään. Eläkeläisistä, työttömistä ja lapsiperheistä ei ole kuin rahanmenoa. Verotettavista pääomatuloistakaan ei kerry kunnan kassaan mitään, sillä ne veroeurot päätyvät valtiolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava puheenaihe. Mun vanhemmat osti talon keskeltä korpea, kun olin lapsi. Jouduin käymään kouluni siinä alati pienenevässä kylässä, johon oli mahdotonta saada päteviä opettajia, lääkäreitä ym. koulutettuja ihmisiä. Poliisia ei kylällä ollut ollut vuosikymmeniin ja se oli johtanut "vahvimman oikeuteen". Nykyään se on huumebisneksen kauttakulkupaikka, koska siellä on nollan prosentin mahdollisuus kiinnijäämiseen.
Kun vanha yksin jäänyt äitini lopulta kuolee, talo ja tontti jää meidän lasten harteille. Se on täysin arvoton jo nyt ja siitä on ainoastaan kuluja, jos sen pidämme. Luultavasti järkevintä on kieltäytyä perinnöstä kokonaan, jolloin talo menee valtiolle. Surullista.
Mikäli kieltäydytte perinnöstä ja teillä on lapsia, perintö siirtyy heille - ei valtiolle.
Tämä on juuri se karmea loukku mikä meilläkin on edessä. Pakko ottaa peräkylän tilukset vastaan, koska muuten riesa menee vain meidän lastemme vaivoiksi.
Juu serkun täysin remontoitu ja kerrassaan idyllinen rintamamiestalo kivalla puutarhalla ja pienellä peltotilkulla, rantasaunalla ja uimalaiturilla (järvi) ei mene kaupaksi ei niin millään. Ihana talo kuulemma, mutta väärässä paikassa (lähimpään supermarkettiin ja kaupungin keskustaan reilu 30km).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä outo otus että on valmis maksamaan satasen ettei naapuri saisi viittäkymppiä.
Suomessa on nyt köyhin alle 30-vuotiaden joukko 60-luvun jälkeen. Näillä osa-aikatöiden tuloilla olisi ihan mahdotonta ostaa uutta taloa. Niimpä tyydyin pieneen (täysin asuinkelpoiseen) 21000e maksavaan hirsimökkiin pienen kaupungin taajamassa.
Olin jo ihan varma etten pääse ikinä pois kerrostalokopperostani, kunnes juuri tämä ihana pikkutalo sattui kohdalleni ja sainkin lainan.Miksi vanhat talot näiden kommenttienne perusteella pitäisi mielummin polttaa tai antaa valtiolle - kuin myydä pois vaikka kymppitonnilla nuorille aikuisille, jotka yrittävät luoda itselleen juuria?
Onko tosiaan niin, että jos ei härmäläisestä latukasta saa kahtasataatonnia niin se kannattaa mielummin vain polttaa?
Kyllähän minäkin myisin vaikka vanhemmiltani jäävän talon mielelläni pilkkahintaan. Ongelmana on, että tiedän isäni tehneen sinne paritkin vesivahingot ja remontoineen taloa aina halvalla ja hutiloiden. Ennemmin polttaisin sen kuin ottaisin riskin, että sinä tulisit syyttämään minua siitä, että olet huomannut vaurioita tai saanut jotain homeongelmaa.
Myyt purkukuntoisena. Tällöin et ole vastuussa mistään mitä talossa ilmenee, on ostajien oma asia mitä talolla tekevät, purkavatko vai asuvatko siinä. Näin pääset rotiskosta eroon pilkkahintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä outo otus että on valmis maksamaan satasen ettei naapuri saisi viittäkymppiä.
Suomessa on nyt köyhin alle 30-vuotiaden joukko 60-luvun jälkeen. Näillä osa-aikatöiden tuloilla olisi ihan mahdotonta ostaa uutta taloa. Niimpä tyydyin pieneen (täysin asuinkelpoiseen) 21000e maksavaan hirsimökkiin pienen kaupungin taajamassa.
Olin jo ihan varma etten pääse ikinä pois kerrostalokopperostani, kunnes juuri tämä ihana pikkutalo sattui kohdalleni ja sainkin lainan.Miksi vanhat talot näiden kommenttienne perusteella pitäisi mielummin polttaa tai antaa valtiolle - kuin myydä pois vaikka kymppitonnilla nuorille aikuisille, jotka yrittävät luoda itselleen juuria?
Onko tosiaan niin, että jos ei härmäläisestä latukasta saa kahtasataatonnia niin se kannattaa mielummin vain polttaa?
Kyllähän minäkin myisin vaikka vanhemmiltani jäävän talon mielelläni pilkkahintaan. Ongelmana on, että tiedän isäni tehneen sinne paritkin vesivahingot ja remontoineen taloa aina halvalla ja hutiloiden. Ennemmin polttaisin sen kuin ottaisin riskin, että sinä tulisit syyttämään minua siitä, että olet huomannut vaurioita tai saanut jotain homeongelmaa.
Myyt purkukuntoisena. Tällöin et ole vastuussa mistään mitä talossa ilmenee, on ostajien oma asia mitä talolla tekevät, purkavatko vai asuvatko siinä. Näin pääset rotiskosta eroon pilkkahintaan.
Ja muistutuksena, purkukuntoisena myytäessä vapautuu mahdollisista vastuista vain, jos kauppahintakin on ns. purkukuntoisen hinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on siitä outo otus että on valmis maksamaan satasen ettei naapuri saisi viittäkymppiä.
Suomessa on nyt köyhin alle 30-vuotiaden joukko 60-luvun jälkeen. Näillä osa-aikatöiden tuloilla olisi ihan mahdotonta ostaa uutta taloa. Niimpä tyydyin pieneen (täysin asuinkelpoiseen) 21000e maksavaan hirsimökkiin pienen kaupungin taajamassa.
Olin jo ihan varma etten pääse ikinä pois kerrostalokopperostani, kunnes juuri tämä ihana pikkutalo sattui kohdalleni ja sainkin lainan.Miksi vanhat talot näiden kommenttienne perusteella pitäisi mielummin polttaa tai antaa valtiolle - kuin myydä pois vaikka kymppitonnilla nuorille aikuisille, jotka yrittävät luoda itselleen juuria?
Onko tosiaan niin, että jos ei härmäläisestä latukasta saa kahtasataatonnia niin se kannattaa mielummin vain polttaa?
Kyllähän minäkin myisin vaikka vanhemmiltani jäävän talon mielelläni pilkkahintaan. Ongelmana on, että tiedän isäni tehneen sinne paritkin vesivahingot ja remontoineen taloa aina halvalla ja hutiloiden. Ennemmin polttaisin sen kuin ottaisin riskin, että sinä tulisit syyttämään minua siitä, että olet huomannut vaurioita tai saanut jotain homeongelmaa.
Myyt purkukuntoisena. Tällöin et ole vastuussa mistään mitä talossa ilmenee, on ostajien oma asia mitä talolla tekevät, purkavatko vai asuvatko siinä. Näin pääset rotiskosta eroon pilkkahintaan.
Ja muistutuksena, purkukuntoisena myytäessä vapautuu mahdollisista vastuista vain, jos kauppahintakin on ns. purkukuntoisen hinta.
Onko sinulla tähän joku lähde väitteen tueksi, oikeuden päätös tms.?
Hintahan on aina ostajan ja myyjän välinen sopimus. Jos ostaja pitää hintaa kalliina purkukuntoisena myytävällä, niin hänellä on mahdollisuus jättää ostamatta. Vaikea kuvitella että kalliin hinnan perusteella saisi muutettua sopimuksen myyjälle epäedulliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava puheenaihe. Mun vanhemmat osti talon keskeltä korpea, kun olin lapsi. Jouduin käymään kouluni siinä alati pienenevässä kylässä, johon oli mahdotonta saada päteviä opettajia, lääkäreitä ym. koulutettuja ihmisiä. Poliisia ei kylällä ollut ollut vuosikymmeniin ja se oli johtanut "vahvimman oikeuteen". Nykyään se on huumebisneksen kauttakulkupaikka, koska siellä on nollan prosentin mahdollisuus kiinnijäämiseen.
Kun vanha yksin jäänyt äitini lopulta kuolee, talo ja tontti jää meidän lasten harteille. Se on täysin arvoton jo nyt ja siitä on ainoastaan kuluja, jos sen pidämme. Luultavasti järkevintä on kieltäytyä perinnöstä kokonaan, jolloin talo menee valtiolle. Surullista.
Mikäli kieltäydytte perinnöstä ja teillä on lapsia, perintö siirtyy heille - ei valtiolle.
Höpsistä. Perinnöstä voi luopua kokonaan tai lastensa eduksi.
Jos et tiennyt, ne tavarat voi jättää sinne navettaan ja ulkovarastoon kun myy talon. Ottaa mukaan sen mitä haluaa ja jättää loput. Myydään irtaimistoineen.