Velvollisuus mennä isäpuolen hautajaisiin?

Mä vähän veikkaan, että se on oikeesti ap:n miehelle sivuseikka että pääsikö mukaan. Todennäköisesti äitinsä mies on hoitanut jutut niin, että ap:n mies on saanut tuntea olevasta pelkkä paska, jota ei sen vuoksi oteta mukaan.

Veikkaanpa että ap:n anopin mies ei ole edes yrittänyt olla missään suhteessa vaimonsa poikaan. Tuskin tää poika olis kovin usein mukaan halunnutkaan, saihan hän näiden reissujen ajaksi äitinsä kokonaan itselleen.

Monissa uusperheissähän tahtoo lapset jäädä paitsioon aikuisten suhteen kukoistuksessa.

Ymmärrän miehen halun olla omiensa kanssa, mutta tyyli, millä se puolisin lapsille ilmaistaan, ratkaisee.

Minä päätin jo nuorena, että minusta ei ole äitipuoleksi. Seurustelin miehen kanssa, jolla oli oma talo ja kaksi lasta. Yhteishuoltajuus. Vaikka tapasin muutaman kerran lyhyesti ne lapset ja ihan tavallisilta muksuilta vaikuttivat, niin silti ajattelin, että en osaa niitä kasvattaa. Vielä kun miehen ex-puoliso oli ikävää ihmistyyppiä, minä päätin, että en siihen soppaan sekaannu. Mies pettyi valtavasti ja tilitti, että miksi olen olevinani kiinnostunut ja sitten kun hän päästää minut sydämeensä, kiinnostukseni lakkaa. Sanoin, etten ole valmis niin isoon pakettiin: omakotitaloon ja lapsiperhe-elämään. Nyt kun minulla on kolme omaa lasta, olen täysin varma, että tein hyvän ratkaisun. En olisi kokenut äitiyden onnea siinä perheessä.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 20:46"]

Minä päätin jo nuorena, että minusta ei ole äitipuoleksi. Seurustelin miehen kanssa, jolla oli oma talo ja kaksi lasta. Yhteishuoltajuus. Vaikka tapasin muutaman kerran lyhyesti ne lapset ja ihan tavallisilta muksuilta vaikuttivat, niin silti ajattelin, että en osaa niitä kasvattaa. Vielä kun miehen ex-puoliso oli ikävää ihmistyyppiä, minä päätin, että en siihen soppaan sekaannu. Mies pettyi valtavasti ja tilitti, että miksi olen olevinani kiinnostunut ja sitten kun hän päästää minut sydämeensä, kiinnostukseni lakkaa. Sanoin, etten ole valmis niin isoon pakettiin: omakotitaloon ja lapsiperhe-elämään. Nyt kun minulla on kolme omaa lasta, olen täysin varma, että tein hyvän ratkaisun. En olisi kokenut äitiyden onnea siinä perheessä.

[/quote]

Sä olitkin reilu. Moni muu ei ole. Mennään suin päin suhteeseen ja sitten vasta mietitään, miten se perhekuvio järjestyy. Lasten pitää aina hyväksyä uusi perheenjäsen, siitä se keskinäinen luottamus alkaa.

Myöhäistä alkaa hautajaisissa polkea jalkaa, eli sinne vaan mentävä anopin tueksi.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 20:20"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 19:53"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 21:29"]

Itsekeskeinen ja typerys ovat minun kommentteja omasta isäpuolestani. Olin peräti 2-vuotias, kun hän astui elämääni, joten tuskin olen itse voinut aiheuttaa hänen inhoaan. Hänellä oli 10- ja 12-vuotiaat lapset, jotka ovat kuulemani mukaan pyytäneet saada asua äitinsä luona. Isäpuoleni on ollut siitä katkera aina. Isäpuoleni on mies, joka on vieraille ihmisille mukava ja omilleen ikävä. Hän ei välitä mistään muusta kuin itsestään. Kun lapsena pyysin hakemaan harrastuksesta 4 kilometrin päästä, hän sanoi, että kävele kotiin, kunto kasvaa, ja pakkasta oli -25 astetta. En menisi hänen hautajaisiinsa, vaikka äitini häntä taitaa rakastaa. Äitini tarvitsee hoivattavan elämäänsä.

[/quote]

Aika moni ikävä ihminen on vieraille mukava ja omilleen ikävä. On helppo olla, kun ne ei pääse niin vaan karkuun. Törkeää laittaa lapsi kävelemään tuollaisessa pakkasessa! Melkein lastensuojeluun pitäisi ilmoittaa. En tarkoita, etä enää jälkikäteen, vaan jos jonkun tietää käyttäytyvän noin.

[/quote]

Ehkä ne törkimysten suojelijatkin sitten heräisivät, kun joku ulkopuolinen kysyisi, miksi teidän perheessä toinen aikuinen käyttäytyy näin. Sillä suojelijahan se äiti tai isä on, jos ei puutu tilanteeseen. On vaikea myöntää itse tehneensä virhevalinnan, kun etsii uutta kumppania, joka jättää lapsen huomiotta tai pitää omia lapsiaan paremmassa asemassa kuin toisen lapsia. En tarkoita, että kenenkään pitäisi yksin maksaa lomamatkat yms., vaan sitä, kunnioitetaanko ja arvostetaanko lapsia perheessä yleisesti. Kyllä isä voi lomailla pelkästään omien lastensa kanssa, mutta se pitää selittää lapsille, miksi niin tapahtuu ja ottaa seuraavalla kerralla kaikki lapset mukaan. Valitettavasti ei taida olla kovinkaan yleistä, että aluksi isä/äitipuoli on ystävällinen ja kaverillinenkin, mutta tilanne muuttuu ja mitätöinti ja kaltoin kohteleminen alkaa. Sekin on kaltoin kohtelua, jos ei kiinnitä toiseen mitään huomiota!

[/quote]

Tarkoitat varmaan, että ei ole harvinaista... jne. Näin mäkin luulen! Alussa ollaan vieraskoreita puolin ja toisin. Minun anoppini mies on yksi lymyilijä. Kun niille mennään käymään, se häviää maisemista. Joskus mutisee mennessään: " Menenkin tästä, että saatte olla rauhassa ". Ollut anopin kanssa 20 vuotta, mutta mihinkään perhejuhliin ei osallistu. Joulupäivänäkin lähti hiihtämään, kun mentiin käymään siellä lasten kanssa yhtenä vuonna. Hiihtolenkin jälkeen saunoi yksinään pari tuntia ja meni makuuhuoneeseen katsomaan telkkaria. Todella epäkohteliasta käytöstä! Kun oltiin lähdössä, kävin tarkoituksella makuuhuoneessa sanomassa hänelle hyvät joulunjatkot ihan metrin päässä.
[/quote]

Tästä viimeisimmästä viestistä: tuosta tekee törkeää käytöstä vain se, jos hän on erityisen epäkohtelias vaimonsa lasten perheille. Tuollaisia jurottamisen mestareita kun kun muutoinkin Suomessa riittämiin! Ei se välttis ole suunnattu juuri kyseisille vierailijoille. Minun isäni oli melkoisen jörö kaikkia kohtaan tasapuolisesti ja häipyi omille pilkkiretkilleen, jos tuli vieraita. Kesällä hakkasi halkoja rakot käsissä vaikka vesisateessa, jos sisällä hälistiin. Ei ollut paha mies silti.

En menis omiinkaan hautajaisiin, sillä olen aika veemäinen tyyppi ja eniten itseäni kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:50"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 17:17"][quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 16:24"] [quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 15:44"][quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 15:32"] [quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 19:23"]Mä kyllä menisin, ihan sen äidin (siis miehesi äidin, sun anoppisi) takia. Oli se vainaja millainen isäpuoli tahansa, hän on ilmeisesti ollut hyvä puoliso. Anoppi taas on jo iäkäs ihminen, jolle puolison hautajaiset ovat varmasti kova paikka. Kyllä hän epäilemättä toivoisi jonkun rakkaan ihmisen (= oman poikansa) olevan siinä tilaisuudessa tukena ja turvana. [/quote] Tai sitten se äiti ei ollut niin hyvä että olisi puolustanut lastaan isäpuolen kylmyyttä vastaan? Aika julmaa pakottaa lapsi tuollaiseen ilmapiiriin. [/quote] Äiti aikuisena on voinut katsoa asiaa ihan eri näkökannalta. Hän on voinut huiskuttaa miehille ja tämän lapsille iloisena, että miehen lapset pääsevät sukulaisiin ja hän saa viettää rauhassa aikaa omien lasten kanssa, eikä miehen lapset ole jaloissa. Hän on voinut kannustaa miestään käyttämään lapsiaan jossain erikoisissa paikoissa, ihan sen takia, että se korvaisi lasten isänikävää He ovat myös voineet sopia yhteen mennessään, että kumpikin maksaa omien lasten elatuksen ja hän ei ole vailla uudelta mieheltään lapsilleen mitään, vaan hoitaa omien lasten menot ja kulut omien varojen mukaan. Tässä on nyt vain lapsen näkökanta asiaan, miten hän muistaa asioiden lapsena olleen ja on jäänyt märehtimään vuosikymmeniä katkeruuteen. Onko sekään ihan tervettä, että jäädään koko aikuisikä märehtimään jotain lapsuuden tapahtumaa. Asioissa on aikuisilla niin monta eri katsantokantaa, mitä ei ole koettu lapsille tarpeelliseksi selittää. Esim. joululahjat. Aikuiset ovat voineet sopia, että kumpikin ostaa omilleen lahjoja. Tuskin tämä anoppi on ostanut esim. miehen lapsille joululahjoja. Aikuisten rakkaussuhde on aikuisten suhde ja se on heidän päätöksensä, miten asiat haluavat hoitaa. Toki ap.n mies voi jäädä pois hautajaisista. Eihän hänellä tunnu äitiinsäkään kovin lämpimät välit olevan, kun ei ole tätä edes häihinsä kutsunut [/quote] Meidän häät ei ole täällä ketjun aiheena. Häitämme vietettiin ilman anoppia luontevasta syystä, joka liittyi hääpaikkaan! Tuskin anopin miestä olisi kutsuttu paikalle, vaikka olisimme järjestäneet perinteiset häät. Enkä usko, että hän olisi tullutkaan, jos ei ole itse juhlinnan keskipisteenä. Suhteemme anoppiin on lämmin, hän on mukava ja joustava nainen. Anoppini on aina ostanut joululahjoja myös miehensä lapsille ja neulonut villasukkia ja lapasia. Häntä ei voi syyttää huonosta kohtelusta. Miehensä lapsenlapsille neuloo aina tasapuolisesti sukat, samanlaiset kuin meidänkin lapset saa. Voin hyvin kuvitella, että anoppini on miehensä vaatimuksesta miehensä kanssa sopinut, että kumpikin vastaa omien lastensa kuluista, näin itse asiassa olen kuullutkin. Jos toisella on 4 ihmisen ruuat ostettavana ja puoliksi maksavat talolainaa, niin ei sitä rahaa välttämättä jäänyt lomamatkoihin joka vuosi. Mutta eihän tuo ihminen enää ole osa meidän elämää. Hyvä niin. Emme ole vielä ratkaisseet, mennäänkö hautajaisiin vai ei. -ap [/quote] Neljän ihmisen, eli anoppi maksoi oman, miehesi ja keiden muiden ruoat. Mitä isäpuoli maksoi? Talolainasta puolet ja mitä muita kuluja? Sähköt, vedet, auton, bensat, vakuutukset????? Miksi isäpuolen olisi pitänyt yksin maksaa talo ja ruoat ja lahjat ja matkat ja kaikki. Minä olen sitä mieltä, että jos tähän vielä miehen joskus hommaan, elätän omat lapseni ja maksan omat menoni ja mies maksaa omiensa menot. En etsi elättäjää itselleni, enkä leskeneläkkeen maksajaa. Miksi miehen pitää maksaa omistaan elatusmaksut,nyxän lapsien elatus,asuminen ja eläminen. Miesten ei todellakaan näytä kannattavan mennä yksinhuoltajien kanssa yhteen, kun yhtäkkiä huomaavat, että saavat elättää naisen lapsia ja maksaa kaiken. Mihin muuten anopilla meni elatusmaksut lapsistaan? [/quote] Miten niin kaikki? Minun käsittääkseni anoppi on miehensä kanssa maksanut talolainan puoliksi. Mistä käsitys, että hän olisi joutunut maksamaan kaiken muunkin. Anoppi käy useammin kaupassa, ja kävi jo silloin kun lapset oli kotona, koska heitä asui mieheni ja sisaruksensa vakituisesti kotona. Kun me seurustelun alkuaikoina kävimme siellä viikonloppuisin, anoppi maksoi aina ruokakaupassa. En sitten tiedä, miten paljon hänen miehensä edes kävi kaupassa, tuskin kovin usein. Vakuutuksista, sähköistä, vesistä en voi tietää ja miten ne edes liittyy aiheeseen? Lapsia kohtaan on oltava reilu, vaikka maksaisi mitkä vesimaksut. Anoppi omisti myös veneen, jolla kävivät vuosia kalassa. Tiedän, koska olin mukana ostamassa uutta, kun entinen vene meni huonoon kuntoon. Ei anoppi ole mitenkään siivellä elänyt, en pidä sellaisesta vihjailusta. Jos olen kertonut muutaman esimerkin, niin en aio riepotella palstalla joka ikistä mieheni lapsuuteen liittyvää tapahtumaa. Se että joku kokee olevansa näkymätön isäpuolelleen, ei aina ole yksittäisestä tapahtumasta seurausta, koska elämä ei ole yksi muisto tai muutama muisto, vaan kokonaisuus. -ap

[/quote]

Tästä saa käsityksen, että isäpuoli on maksanut kaikki menot ja ostanut autot ja veneet, mitä anoppi, ap.n mies ja sisar ovat käyttäneet. Eli ilman isäpuolta elintaso olisi ollut todella  huonompi ja olisivat olleet köyhempiä. Joten kyllä ap.n mies ja sisko ovat ihan hyötyneet äitinsä uudesta miehestä, vaikka eivät päässeetkään isäpuolensa sukulaisten luo kesiksi.

[/quote]

Lukutaito olisi kova sana kun vastailee ketjuun...

Ei voi olla noin kiire! Ei kannata ottaa stressiä joka sekunnista. Jos olet siellä kaupassa 20 sekuntia pidempään, voit vaikka katsoa telkkaria sen 20 sekuntia vähemmän illalla. Sitten on tasan. Tai voit ostaa kerralla enemmän ruokaa ja käydä harvemmin kaupassa, se vasta säästää aikaa.

Olin läsnä kun isä nukkui pois. Siinä sairaalahuoneessa hengitys heikkeni, kello tikitti, sekunnit vaihtuivat minuuteiksi, aika tuntui kulkevan hitaasti ja silti aivan liian nopeasti, koska pelkäsin ajan loppuvan kesken, sen tärkeän yhteisen ajan. Sitten kun se aika oli ohi, viimeinenkin henkäys henkäisty ja lääkäri käynyt toteamassa isän kuolleeksi, päätin muuttaa omaa asennettani tähän ohilaukkaan ja aikaan. Sitten kun kaikki on ohi, ei niillä yksittäisillä kassajonossa säästetyillä sekunneilla ole väliä! Samasta syystä en halua olla paljon poissa kotoa nyt kun lapset ovat pieniä. En halua kiirehtiä sellaiseen, mikä ei merkitse minulle juuri mitään. Työ merkitsee toimeentuloa, mutta nyt olen äitiyslomalla. Voin hyvin istuskella hiekkalaatikon reunalla tunnin, jos se on lapselle mieluista. Tai pestä huolellisesti ikkunat (nuorena oli jumalaton kiire ja stressi sen kanssa). Voin jutustella naapurin kanssa, sillä tiedän, että eläkeläiset osaavat sitä arvostaa. Ajan kulumista en voi muuttaa, mutta omaa asennettani voin.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:01"]Ei voi olla noin kiire! Ei kannata ottaa stressiä joka sekunnista. Jos olet siellä kaupassa 20 sekuntia pidempään, voit vaikka katsoa telkkaria sen 20 sekuntia vähemmän illalla. Sitten on tasan. Tai voit ostaa kerralla enemmän ruokaa ja käydä harvemmin kaupassa, se vasta säästää aikaa.

Olin läsnä kun isä nukkui pois. Siinä sairaalahuoneessa hengitys heikkeni, kello tikitti, sekunnit vaihtuivat minuuteiksi, aika tuntui kulkevan hitaasti ja silti aivan liian nopeasti, koska pelkäsin ajan loppuvan kesken, sen tärkeän yhteisen ajan. Sitten kun se aika oli ohi, viimeinenkin henkäys henkäisty ja lääkäri käynyt toteamassa isän kuolleeksi, päätin muuttaa omaa asennettani tähän ohilaukkaan ja aikaan. Sitten kun kaikki on ohi, ei niillä yksittäisillä kassajonossa säästetyillä sekunneilla ole väliä! Samasta syystä en halua olla paljon poissa kotoa nyt kun lapset ovat pieniä. En halua kiirehtiä sellaiseen, mikä ei merkitse minulle juuri mitään. Työ merkitsee toimeentuloa, mutta nyt olen äitiyslomalla. Voin hyvin istuskella hiekkalaatikon reunalla tunnin, jos se on lapselle mieluista. Tai pestä huolellisesti ikkunat (nuorena oli jumalaton kiire ja stressi sen kanssa). Voin jutustella naapurin kanssa, sillä tiedän, että eläkeläiset osaavat sitä arvostaa. Ajan kulumista en voi muuttaa, mutta omaa asennettani voin.
[/quote]

Siis apua, tämä kopioitui toisesta ketjusta, kun tulin lukemaan tätä ketjua!!! Ei siis kuulu tänne ollenkaan, enkä tänne aikonut kirjoittaa..

Aina löytyy tyyppejä, jotka ajattelee kaiken rahassa, täälläkin näitä kirjoittelijoita on. Meidän kotona oli isä, joka oli aina rahaa sotkemassa joka asiaan. Naapuri lainasi maksutta raivaussahaa eikä tarjonnut korvausta, niin jopa alkoi sellainen vihanpito! Minä sain tyyliin 5 markkaa viikkorahaa isältä ja velipuoleni pyysi omansa äidiltä, yleensä sai enemmän. Meillä oli aika tarkkaa, että isä ei ostanut velipuolelle mitään. Äiti sitten osti. Äiti oli järkevä ja tasapuolinen, ei antanut syrjiä kumpaakaan lasta. Velipuolellani ei muuta isää ollutkaan kuin minun isäni. Harmi että sattui olemaan rahoistaan tarkka ukkeli.