Lue keskustelun säännöt.
:( Pakko kait se on sitten "lähteä" eläkkeelle kolmikymppisenä :(
12.06.2015 |
Taustatietona,... (JA JOO, SORI, PITKÄ STOORI!)
Pääsin lukion jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi, jouduin pakon edessä lopettamaan koulun kesken (=isäni vakava sairastuminen). Yritin saada koulupaikan lähempää kotoa, ei onnistunut. Ryhmissä ei ollut tilaa. Ja käskettiin vaan hakea kouluun keväällä.
Isäni kuoli seuravana keväänä. Pääsin töihin, olin sen kevään yhdessä perheessä lastenhoitajana. Sen jälkeen pääsin kaverille kesätöihin hoitamaan hänen taaperoaan.
Vuoden työttömyyden jälkeen pääsin opiskelemaan catering puolelle. Ei ollut mun juttu ollenkaan + kiusaaminen oli sen verta rankkaa, että lopetin joulun jälkeen. Tuohon vaikutti myös yhden luokan teinin latelema tappouhkaus.
Tuon jälkeen olenkin sitten ollut työttömänä, 10 vuotta suunnilleeen. EI ole töitä, tässä kaupungissa on mahdottomuus saada töitä, jos ei ole koulutusta. Ja vaikka olisi koulutuskin, niin helpompi on saada lottovoitto, kun töitä. Työttömyysprosentti on niin iso :(
Olen tuon 10 vuoden aikana ollut yhteensä vuoden harjoittelijana (yhdessä päiväkodissa 3kk ennen kuin päiväkoti meni remonttiin ja toisessa päiväkodissa sitten 9 kuukautta). Mukaan mahtuu myös n. 3 kuukauden sairasloma ison polvileikkauksen takia. Olen kuitenkin koko ajan hakenut kouluun. Sosionomiksi ja lähihoitajaksi. Ammattikorkeaan en pääse huonojen todistuksien takia ja lähihoitajaksi en istten pääse muuten vaan :( 7 kertaa olen hakennut lähihoitajaksi ja eiköhän se nyt ollut tässä. Kun en pääse, niin en pääse. Se ryhmätilanne vaikuttaa liikaa (=olen joka kerta pyytänyt niitä tuloksia ja muut alueet menee kyllä hyvin, mutta tuo ryhmätilanne on sitten asia erikseen).
Työkkärissä on nyt tämän kevään aikana heilutettu tuota eläkekorttia ja ehkä se sitten on parasta. Vaikka yritän parhaani, niin se ei riitä. Töitä haen aktiivisesti, mutta yleensä en pääse edes haastatteluun.
Tuo lähihoitaja oli ainut ala, joka sopisi (tai sitten se sosionomi), muut kiinnostavat alat ei sovi. Mulla kun on paha (puu)pöly allergia, hajusteyliherkkyys (saan esim. hyasenteista ja muista voimakkaan tuoksuisista kukista pahan migreenikohtauksen) ja astma. Nuo estävät työskentelyn esim. floristina tai entisöijänä tai maalarina. Eli ne kaikki muut alat, jotka kiinnostavat.
Ja lisäksi mulla on paha sosiaalisten tilanteiden fobia. Pärjään kyllä normaalissa elämässä ja ei tuo oikeasti estäisi esim. päiväkodissa työskentelyä (sain päiväkodeista pelkkää positiivista palautetta ja kannustettiin hakemaan alalle), tuo on vaan esteenä kouluun pääsemiselle -> se ryhmätilanne, missä menen lukkoon ja paniikkiin :(
Oppisopimuskella voi vaan kouluttautua mummojen hoitajaksi, se ei ole mun juttu. Muuta en enää keksi, kun tuon eläkkeen :( Vaikka ikää on "vasta" 33v.
Kommentit (221)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:50"]
[/quote] Jos pystyt kaupassa jne koiran kanssa lenkeillä käymään ja olet mm. siellä päiväkodissakin ollut töissä, niin ei kuulosta pahalta. Vaikea sos. tilanteiden pelkoinen ihminen ei kykene ulos välttämättä edes avustajan kanssa ja vastaamaan puhelimeen. Että kyllä sulla ei ihan kaikista pahemmasta päästä ole onneksi pelkotilasi ja hyvä niin.
Numero 12. Mun fobia on pahimmasta päästä.. Testien mukaan 107.. Eli tuskinpa se tuosta enää pahenee..
[/quote]
[/quote]
Huoh, no turhaan mä tässä alan nyt asiaa vääntämään. Kait mä nyt herranen aika tiedän itse mikä on tilanne ja kuinka paha tuo on!
Jos nyt ihan välttämättä haluat tietää enempi, niin...
-En pysty syömään, jos muut katsovat
-Soitan ainoastaan pakon edessä eli hoidan asiat kaikkein mieluiten joko tekstarilla tai meilitse.
-En pysty olemaan ihmisjoukoissa, pakko se on kaupassa käydä, jos haluaa syödä jotain.. Mutta esim. jouluna vältän kaupassa käyntiä.
-Bussissa ahdistun, jos bussi on täynnä.
-En pysty olemaan tarkkailun alla (esim. esitelmät ym. missä pitää puhua ihmisjoukolle), menen lukkoon ja paniikkiin.
-En uskalla puhua vieraille aikuisille (lapset ovat asia erikseen!)
Ennen koiraa todellakin olin linnottautuneena neljän seinän sisällä ja kävin vaan pikaisesti kaupassa ja kerran viikossa harrastuksessa.
[/quote] Minulla on ollut samaa ja myös siitä pahimmasta päästä, itselläni kaikki alkoi 12-vuotiaana, eikä ikinä ketään tukena, mutta nyt muutama vuosi ollut helpompaa mitä vanhemmaksi tulen. Itse olen 3-vuotta nuorempi sinusta. Eli tuttua ovat kaikki mainitsemasi asiat. Älä vaan kysy, miten lieveni, en tiedä itsekään, kun aiemmin eivät mitkään lääkkeet ja lääkemäärät auttaneet minua, en myöskään saanut mitään aikaiseksi kotona, kun olin lääkkeissä.Toivon että saat apua ja helpotusta tilanteeseesi ja joskus jopa sen työpaikankin, mutta ei ole sun vika, ihmiset eivät valitse tätä sairautta itsellensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:50"]
[/quote] Jos pystyt kaupassa jne koiran kanssa lenkeillä käymään ja olet mm. siellä päiväkodissakin ollut töissä, niin ei kuulosta pahalta. Vaikea sos. tilanteiden pelkoinen ihminen ei kykene ulos välttämättä edes avustajan kanssa ja vastaamaan puhelimeen. Että kyllä sulla ei ihan kaikista pahemmasta päästä ole onneksi pelkotilasi ja hyvä niin.
Numero 12. Mun fobia on pahimmasta päästä.. Testien mukaan 107.. Eli tuskinpa se tuosta enää pahenee..
[/quote]
[/quote]
Huoh, no turhaan mä tässä alan nyt asiaa vääntämään. Kait mä nyt herranen aika tiedän itse mikä on tilanne ja kuinka paha tuo on!
Jos nyt ihan välttämättä haluat tietää enempi, niin...
-En pysty syömään, jos muut katsovat
-Soitan ainoastaan pakon edessä eli hoidan asiat kaikkein mieluiten joko tekstarilla tai meilitse.
-En pysty olemaan ihmisjoukoissa, pakko se on kaupassa käydä, jos haluaa syödä jotain.. Mutta esim. jouluna vältän kaupassa käyntiä.
-Bussissa ahdistun, jos bussi on täynnä.
-En pysty olemaan tarkkailun alla (esim. esitelmät ym. missä pitää puhua ihmisjoukolle), menen lukkoon ja paniikkiin.
-En uskalla puhua vieraille aikuisille (lapset ovat asia erikseen!)
Ennen koiraa todellakin olin linnottautuneena neljän seinän sisällä ja kävin vaan pikaisesti kaupassa ja kerran viikossa harrastuksessa.
[/quote]
Ap kuulostaa minulta. Ollaan samanikäisiä ja kanssa 10 yli vuotta työttömänä. =)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:08"]Miettikää tähän ketjuun kommentoijat ensin ap:n tuntoja. Miltä teistä tuntuisi jos joku julkinen viranomainen tulisi teille kommentoimaan että olette kykenemättömiä työntekoon? Olisitteko oikeasti onnellisia kun kuulisitte sellaisen kommentin?
[/quote]
Tätä voi verrata siihen että käy sairaalassa ja tutkimuksen jälkeen joku valkotakkinen hoitaja tulee kertomaan että sairastat varmaan syöpää ja kuolet pian. Tähän ketjuun kirjoittavat ovat sitä mieltä että tuo lausunto pitäisi unohtaa täysin koska eihän hoitajalla ole valtuuksia sellaista diagnoosia antaa. Pitäisi vaan jatkaa elämää normaalisti murehtimatta mistään.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:12"]
Miksi et hakeudu psykiatriseen hoitoon? Eihän tuossa sinun touhussasi ole vitunkaan järkeä.
[/quote]
Haista sinä nyt kukkanen! Huomaa kyllä, että harva täällä tietää asiasta sen tarkemmin. Kunhan vaan mollaavat ja soittavat turhaan suuta.
Täällä on tämä sanottu jo monesti, mutta sanonpa vielä minäkin: hanki itsellesi psykiatrista hoitoa!! Kyllä todellakin monilla lääkkeet auttaa, ja ennen kaikkea terapia. Eihän tuossa ole mitään järkeä ettei hakeudu hoitoon jos on hoidettavissa olevasta ongelmasta kysymys!! (Ja joo, eläkkeelle ei mitään toivoakaan tuolla iällä & diagnoosilla.) t. alan ammattilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:08"]
Oletko koskaan ollut ammatillisella kuntoutuskurssilla? Jos et ole, kannattaa tutustua myös siihen vaihtoehtoon. Esimerkiksi Verven järjestämänä näitä löytyy. Ammatillisen työryhmän (lääkäri, sosiaalityöntekijä, kuntoutusohjaaja, psykologi, fysioterapeutti) kanssa mietitään mitkä olisivat sinulle sopia työ- tai opiskelupaikkoja. Käydään myös tutustumassa työelämään parissa eri jaksossa. Kurssi on sinällään hyvä koska siellä saadaan rehellisesti ilmi kykysi työskennellä tai opiskella. Kuntoutus toimii yhteistyössä Kelan kanssa. Mikäli kuntoutuminen epäonnistuu niin se on nimenomaan sitten merkki siitä että voi joutua miettimään jopa sitä kuntoutustukea. Kela voi kuitenkin aina kieltäytyä antamasta kuntoutustukea vaikka sinulla olisi monen erikoislääkärin lausunnot.
[/quote]
Viime kerralla puhuttiin tuosta kuntoutuksestakin eli 3 kertaa viikossa neljä tuntia esim. kirjastossa tai päiväkodissa tms. paikassa hommssa. Mutta tuokin on vaan sen vuoden eli vuoden päästä ollaan sitten taas samassa kuopassa eli eli :/
Työkkärin uravalmennuksessa olin nyt loppu talvella. Kyllä, luitte oikein. Se oli pakko mennä, muuten olisi räpsähtänyt karenssi, muuten en olisi todellakaan tuonne mennyt. Ja tuo "valmentaja" sanoi heti, että tiesi välittömästi mikä on vialla, kun astuin paniikissa ovesta sisään ja muut olivat jo tulleet.. Tuo oli eka ihminen, joka ei heti arvostellut tai vähätellyt (tai väittänyt, ettei sulla ole mitään fobiaa tai se on vaan lievä).
Ap ei ole vieläkään vastannut kysymykseen, miksei hän hakeudu hoitoon sairauden vuoksi? Siitähän se oman tilanteen parantaminen lähtee. Asioille pitää tehdä jotain jos niihin toivoo muutosta, eikä vain alistua osaansa ja valittaa. Ja kyllä, kärsin samasta fobiasta itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:17"]
Täällä on tämä sanottu jo monesti, mutta sanonpa vielä minäkin: hanki itsellesi psykiatrista hoitoa!! Kyllä todellakin monilla lääkkeet auttaa, ja ennen kaikkea terapia. Eihän tuossa ole mitään järkeä ettei hakeudu hoitoon jos on hoidettavissa olevasta ongelmasta kysymys!! (Ja joo, eläkkeelle ei mitään toivoakaan tuolla iällä & diagnoosilla.) t. alan ammattilainen
[/quote] Sinä et ole minkäänalan ammattilainen, kun et taida tajuta, ettei sitä terapiaa saa millään, ellei ole yksityiselle varaa mennä, hyvä jos tapaat lääkäriäkään 1-2 krt vuodessa. Olen ap:n puolella.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:17"]
Täällä on tämä sanottu jo monesti, mutta sanonpa vielä minäkin: hanki itsellesi psykiatrista hoitoa!! Kyllä todellakin monilla lääkkeet auttaa, ja ennen kaikkea terapia. Eihän tuossa ole mitään järkeä ettei hakeudu hoitoon jos on hoidettavissa olevasta ongelmasta kysymys!! (Ja joo, eläkkeelle ei mitään toivoakaan tuolla iällä & diagnoosilla.) t. alan ammattilainen
[/quote]
Työttömänä ei ole varaa sellaiseen psykiatriseen hoitoon, kun hoitoon pääsee vasta, jos on vaaraksi muille tai itselle. Nykysuomen hoitotilanne kun pitkälti on sitä, että lääkkeet kouraan ja kadulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan ajatellut, että vika ei olisi sinussa? Suosittelen että kokeilet hakea kouluun toiseen maahan! :) Ruotsi, Norja, Saksa? Piristyt varmasti, kun huomaat että on olemassa normaalejakin ihmisiä ja normaalimpi työtilanne kuin Suomessa. En väitä, että muualla on kaikki aivan ihanaa, mutta on enemmän mahdollisuuksia ja saisit enemmän ystäviä. <3 Kaikkea hyvää sinulle. Älä luovuta.
Et Ap pääse sitten opiskelemaan edes hoiva-avustajaksi tai saa työkokemusta henkilökohtaisena avustajana, mikä saattaisi auttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon?
Työkkärin tätien eläkehöpinät voit unohtaa saman tien. Mene ennemmin johonkin vertaistukiryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:17"]
Täällä on tämä sanottu jo monesti, mutta sanonpa vielä minäkin: hanki itsellesi psykiatrista hoitoa!! Kyllä todellakin monilla lääkkeet auttaa, ja ennen kaikkea terapia. Eihän tuossa ole mitään järkeä ettei hakeudu hoitoon jos on hoidettavissa olevasta ongelmasta kysymys!! (Ja joo, eläkkeelle ei mitään toivoakaan tuolla iällä & diagnoosilla.) t. alan ammattilainen
[/quote]
Ja montako kertaa se pitää sanoa, ettei kaikille ne lääkkeet auta! Moni on sanonut, että ne vievät kokonaan toimintakyvyn. Ne kun on suurimmaksi osaksi vahvoja masennuslääkkeitä.
Mutta onkos sillä kyllä mitään väliä. Arvon av raatihan nyt on leimannut mut hulluksi, sosiaalituilla eläväksi lusmuilija luuseriksi. Mitäpä sitä turhaan yrittää oikaista, aavee mammahan on AINA oikeassa, eikös se niin mennyt?
No joo, riippuu vähän paikkakunnasta, jossain ei pääse hoitoon millään. Mutta esim. siellä missä minä olen töissä, pääsee kyllä. Ap:n paikkakunnan tilannetta en tiedä. Eikä ap:n omista viesteistä minulle ainakaan välittynyt, että olisi edes yrittänyt. Psykiatrinen hoito on kunnan/kaupungin lakisääteinen velvollisuus järjestää, että jos ei sellaista ole, niin paikalliseen Aluehallintovirastoon valitusta sitten vaan menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on niin paljon koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista, että ihmettelen suuresti koko diagnoosia sosiaalisten tilanteiden pelko. Kyllähän normaali ihminen haluaa välttää kiusaamista, ei se mitään pelkoa ole. Miksi uhri syyllistetään, eikä niitä kiusaajia?
71 on siis se alalla työskentelevä, ja jatkan vielä ettei niistä lääkkeistä tiedä itselle sopivuutta ennen kuin on kokeillut. Tosi monille auttaa. SSRI-lääkkeiden en ole kuullut keneltäkään "vievän kokonaan toimintakykyä". Ja "moni on sanonut" ei ole mikään argumentti jos oikeatakin tietoa on tarjolla.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:17"]
Täällä on tämä sanottu jo monesti, mutta sanonpa vielä minäkin: hanki itsellesi psykiatrista hoitoa!! Kyllä todellakin monilla lääkkeet auttaa, ja ennen kaikkea terapia. Eihän tuossa ole mitään järkeä ettei hakeudu hoitoon jos on hoidettavissa olevasta ongelmasta kysymys!! (Ja joo, eläkkeelle ei mitään toivoakaan tuolla iällä & diagnoosilla.) t. alan ammattilainen
[/quote]
Ja montako kertaa se pitää sanoa, ettei kaikille ne lääkkeet auta! Moni on sanonut, että ne vievät kokonaan toimintakyvyn. Ne kun on suurimmaksi osaksi vahvoja masennuslääkkeitä.
Mutta onkos sillä kyllä mitään väliä. Arvon av raatihan nyt on leimannut mut hulluksi, sosiaalituilla eläväksi lusmuilija luuseriksi. Mitäpä sitä turhaan yrittää oikaista, aavee mammahan on AINA oikeassa, eikös se niin mennyt?
[/quote]Et ole hullu etkä luuseri. Älä usko tuollaisia väitteitä. Minäkin olen sinun puolellasi, ap.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:27"]
Suomessa on niin paljon koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista, että ihmettelen suuresti koko diagnoosia sosiaalisten tilanteiden pelko. Kyllähän normaali ihminen haluaa välttää kiusaamista, ei se mitään pelkoa ole. Miksi uhri syyllistetään, eikä niitä kiusaajia?
[/quote]
Siihen pelkoon kun vaikuttaa niin moni muukin asia. Mulla tuohon on syynä juurin se lapsuusiän paha stressi, erityisherkkyys (ai niin, tätä sanaahan ei täällä saanut sanoa ollenkaan, OOOPPPPS) ja kiusaamishelvetti. Eli tuo on kolmen asian kombinaatio ja voisko sanoa, että tuo stressi on suurimmassa osassa, kiusaaminen tulee sitten toisena.
Ja 71. Monta kertaa olen yrittänyt sanoa, että ei se hoitoon pääseminen ole niin helppoa... Mutta kun te nyt vaan voihkaatte siitä koko ajan, että mene hoitoon jne. Muutkin on yrittänyt vääntää rautalangasta, ettei se ole niin helppoa joka puolella.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:17"]
Täällä on tämä sanottu jo monesti, mutta sanonpa vielä minäkin: hanki itsellesi psykiatrista hoitoa!! Kyllä todellakin monilla lääkkeet auttaa, ja ennen kaikkea terapia. Eihän tuossa ole mitään järkeä ettei hakeudu hoitoon jos on hoidettavissa olevasta ongelmasta kysymys!! (Ja joo, eläkkeelle ei mitään toivoakaan tuolla iällä & diagnoosilla.) t. alan ammattilainen
[/quote]
Ja montako kertaa se pitää sanoa, ettei kaikille ne lääkkeet auta! Moni on sanonut, että ne vievät kokonaan toimintakyvyn. Ne kun on suurimmaksi osaksi vahvoja masennuslääkkeitä.
Mutta onkos sillä kyllä mitään väliä. Arvon av raatihan nyt on leimannut mut hulluksi, sosiaalituilla eläväksi lusmuilija luuseriksi. Mitäpä sitä turhaan yrittää oikaista, aavee mammahan on AINA oikeassa, eikös se niin mennyt?
[/quote] Sulla ei ole ainakaan realiteetit hukassa, koska sairaus on pitänyt jalat visusti maassa, etkä leijaile niinkuin monet tekevät ja sitten ovatkin hukassa pienissäkin asioissa. Sairaus vie voimia henkisesti paljon, kun ihminen ei pääse toteuttamaan niitä asioita, joita muut pitävät itsestäänselvinä, sairaus vaatii kovia henkisiä voimia, ettei nuppi mene sekaisin ja todellisuudentaju katoa, mutta kyse ei ole missäännimessä hullusta ihmisestä, vaan jopa keskimäärin viisaammasta ihmisestä.
No niinhän minäkin sanoin, että ei ole joka puolella helppoa. Mutta oletko edes yrittänyt? Tai jos olet niin vakuuttunut siitä ettei lääkkeet auta, niin oletko kokeillut? En todellakaan ajattele että olet hullu luuseri, mutta ihmettelen syvästi, mistä olet saanut päähäsi ettei sosiaaliseen fobiaan ole kohdallasi MITÄÄN hoitokeinoa. t. 71
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:44"]Et pääse tuon asteisella sos.fobialla eläkkeelle. Oletko nyt sairauslomalla? Unohda koko eläkeasia. Se oli joku väärinkäsitys. Et todellakaan pääse eläkkeelle [/quote] Työvoimatoimistoissa on juuri tuollaisia vajaapäitä töissä jotka alkavat sössöttää työnhakijan olevan työkyvytön ja joutavan eläkkeellä. Tämä toki vetää työnhakijan mielen todella apeaksi ja kunnon masennuksen päälle. Sitten kolmen kuukauden päästä kun on seuraava käynti työvoimatoimistossa niin siellä vaan naurahdetaan että se oli joku "väärinkäsitys" se viime kerran lausunto.
[/quote]
No sanotaanko nyt näin, etten miellelläni enää mene työkkäriin. Viime marraskuussa sain nimittäin sellaista nöyryytystä osakseni, ettei mitään rajaa. Tunnin aikana mm. kyseenalaistettiin monta kertaa se, että olenko mä tarpeeksi fiksu etsimään niitä töitä. Kysyi siis 7 kertaa, että osaathan nyt varmasti etsiä niitä töitä ja tiedäthän nyt varmasti mistä etsiä (ja sellaisella äänen sävyllä, että rivien välistä todellakin sai lukea, että sä olet totaali idiootti, kun et löydä töitä etkä pääse kouluunkaan).
Samoin olen kuulemma alkoholisti (EN juo ollenkaan alkoholia!), ei sitäkään voinut ymmärtää. Samoin viime kertaisella käynnillä multa kysyttiin 7-8 kertaa asiasta.
Ja sille joka mollasi, että mulla on muka joku persoonnallisuushäiriö tms. Niinpä niin. Valitettavasti joudun tuottamaan sulle pettymyksen. Ei ole mitään muuta päävaivaa, kun tuo fobia.