Lue keskustelun säännöt.
:( Pakko kait se on sitten "lähteä" eläkkeelle kolmikymppisenä :(
12.06.2015 |
Taustatietona,... (JA JOO, SORI, PITKÄ STOORI!)
Pääsin lukion jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi, jouduin pakon edessä lopettamaan koulun kesken (=isäni vakava sairastuminen). Yritin saada koulupaikan lähempää kotoa, ei onnistunut. Ryhmissä ei ollut tilaa. Ja käskettiin vaan hakea kouluun keväällä.
Isäni kuoli seuravana keväänä. Pääsin töihin, olin sen kevään yhdessä perheessä lastenhoitajana. Sen jälkeen pääsin kaverille kesätöihin hoitamaan hänen taaperoaan.
Vuoden työttömyyden jälkeen pääsin opiskelemaan catering puolelle. Ei ollut mun juttu ollenkaan + kiusaaminen oli sen verta rankkaa, että lopetin joulun jälkeen. Tuohon vaikutti myös yhden luokan teinin latelema tappouhkaus.
Tuon jälkeen olenkin sitten ollut työttömänä, 10 vuotta suunnilleeen. EI ole töitä, tässä kaupungissa on mahdottomuus saada töitä, jos ei ole koulutusta. Ja vaikka olisi koulutuskin, niin helpompi on saada lottovoitto, kun töitä. Työttömyysprosentti on niin iso :(
Olen tuon 10 vuoden aikana ollut yhteensä vuoden harjoittelijana (yhdessä päiväkodissa 3kk ennen kuin päiväkoti meni remonttiin ja toisessa päiväkodissa sitten 9 kuukautta). Mukaan mahtuu myös n. 3 kuukauden sairasloma ison polvileikkauksen takia. Olen kuitenkin koko ajan hakenut kouluun. Sosionomiksi ja lähihoitajaksi. Ammattikorkeaan en pääse huonojen todistuksien takia ja lähihoitajaksi en istten pääse muuten vaan :( 7 kertaa olen hakennut lähihoitajaksi ja eiköhän se nyt ollut tässä. Kun en pääse, niin en pääse. Se ryhmätilanne vaikuttaa liikaa (=olen joka kerta pyytänyt niitä tuloksia ja muut alueet menee kyllä hyvin, mutta tuo ryhmätilanne on sitten asia erikseen).
Työkkärissä on nyt tämän kevään aikana heilutettu tuota eläkekorttia ja ehkä se sitten on parasta. Vaikka yritän parhaani, niin se ei riitä. Töitä haen aktiivisesti, mutta yleensä en pääse edes haastatteluun.
Tuo lähihoitaja oli ainut ala, joka sopisi (tai sitten se sosionomi), muut kiinnostavat alat ei sovi. Mulla kun on paha (puu)pöly allergia, hajusteyliherkkyys (saan esim. hyasenteista ja muista voimakkaan tuoksuisista kukista pahan migreenikohtauksen) ja astma. Nuo estävät työskentelyn esim. floristina tai entisöijänä tai maalarina. Eli ne kaikki muut alat, jotka kiinnostavat.
Ja lisäksi mulla on paha sosiaalisten tilanteiden fobia. Pärjään kyllä normaalissa elämässä ja ei tuo oikeasti estäisi esim. päiväkodissa työskentelyä (sain päiväkodeista pelkkää positiivista palautetta ja kannustettiin hakemaan alalle), tuo on vaan esteenä kouluun pääsemiselle -> se ryhmätilanne, missä menen lukkoon ja paniikkiin :(
Oppisopimuskella voi vaan kouluttautua mummojen hoitajaksi, se ei ole mun juttu. Muuta en enää keksi, kun tuon eläkkeen :( Vaikka ikää on "vasta" 33v.
Kommentit (221)
Kirjoitat, että asuinkaupungissasi on mahdotonta saada töitä, joten olet ollut 10 vuotta työttömänä. Ei mieleesi ole tullut muuttaa toiseen kaupunkiin?
Olet käynyt lukion, mutta todistuksesi on niin huono, ettei sillä pääse ammattikorkeakouluun. Voisitko korottaa arvosanojasi?
Jos et voi, voisitko pyrkiä muuhun oppilaitokseen, sellaiseen, johon paperisi riittävät? Lähihoitajakoulutukseen et pääse, mutta paljon muutakin on tarjolla.
Luettelet muutaman ammatin, jotka eivät sinulle eri syistä sovi. Maailmassa on kuitenkin tuhansia muitakin ammatteja. Voisitko harkita jotakin niistä? Kaikki eivät koskaan pääse siihen unelmatyöhönsä, vaan hankkivat leipänsä jossakin muussa, silti ihan siedettävässä ammatissa.
Vaikutat fiksulta ja analyyttiselta ihmiseltä. Ongelmasi tuntuu olevan enemmänkin siinä, että et usko itseesi ja heität pyyhkeen kehään. Älä tee niin! Olet vielä niin nuori, että ehdit vaikka mitä, kun otat sen asenteen, että osaat ja pystyt. Tsemppiä ja hyvää tulevaisuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:20"]Onko se eläke sitten niin huono asia? Sehän mahdollistaa paljon enemmän kuin työttämyys. Voit tehdä keikkahommaa ym. paljon paremmin kuin työttömänä, samoin mahdollisesti opiskelut esim. avoimessa (niitäkin voi suorittaa nykyään pelkkänä verrko-opintoina) onnistuu helpommin, ei katkea korvaukset eikä tarvitse miettiä, millä rahalla voisi opiskella.
[/quote]
Ei se ole huono asia. Mutta psyykkisistä syistä eläkkeelle päästäkseen täytyy olla todella sairas. Ap kertoi, että päiväkodissa pärjäsi hienosti. Minusta tuo ei ole työkyvyttömyyttä, jos on joitakin aloja, jotka eivät hänelle sovi.
[/quote]
Mut kun sopivammat alat ei KIINNOSTA niin eläkkeellehän sitä sitten. Niinkuin ap totesi, ei ole mun juttu mummot sun muut. Maailmassa voisi olla vaikka mikä mutta ap haluaa eläkkeelle jos ei saa olla entisöijä tai floristi minkä allergia estää. Miksei voi olla vaikka apteekin kassa tai kuljettaa lentokenttäbussia. Tai kunnalle puutarhuriksi tai sairaalaan välinehuoltoon.
Muuta isompaan kaupunkiin, jossa työllistyminen on helpompaa? Tai jossa on enemmän kouluja ja parempi mahis päästä opiskelemaan. Vai onko tähänkin joku (teko)syy miksi ei onnistu?
Ok, ymmärrän, sulla on lisäksi persoonallisuushäiriö. Olisit sanonut suoraan. Sä et varmaan hyödy terapiasta, mutta asenteesi lääkitykseen voisit tarkistaa, kun kerran huomaat että se maksaa sulle kokonaisen työuran.
Ja piti vielä sanoa, että jos vielä venähtää asiasi ja olet kolmekolmonen, niin töitä tästä maasta et saa, koska kokemus puuttuu, mutta en usko sen olevan sinun syysi. Kuinka kauan olet sairastanut? onko parempi kausi meneillään, vai huonompaan päin? Jos sairautesi oikeasti haittaa sinua, mitä en puolla, kun pystyt kuitenkin menemään eri paikkoihin, niin kohdallasi on lievä sos. tilanteiden pelko, mutta jos aiemmin on ollut paha, niin hanki tukihenkilö itsellesi kunnalliselta, jonka saatavuus voi olla hankalaa tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:37"]
Mut pysäyttäisi täysin, jos mulle puhuttaisi eläkkeestä kolmikymppisenä. Järkyttyisin, tuntuisi, että elämältä putoaisi pohja, tuntisin, että kääntäisin minkä kiven tahansa, että työllistyisin ja pääsisin elämän syrjään takaisin.
Kärsitkö opitusta avuttomuudesta?
[/quote]
Hämmentävää kuinka paljon jotkut laittavat painoarvoa työnteolle...
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:37"]
Mut pysäyttäisi täysin, jos mulle puhuttaisi eläkkeestä kolmikymppisenä. Järkyttyisin, tuntuisi, että elämältä putoaisi pohja, tuntisin, että kääntäisin minkä kiven tahansa, että työllistyisin ja pääsisin elämän syrjään takaisin.
Kärsitkö opitusta avuttomuudesta?
[/quote]
No alanko kuule enempi kaivamaan menneisyyttäni teille? Mistään vitun avuttomuudesta EI OLE KYSE. Jos itse olisitte kokeneet samaa, kun mä. Niin tuskinpa nälvisitte..
Ensimmäiseen 21 vuoteen mahtuu mm. koko peruskoulun kestänyt koulukiusaamishelvetti (joka paheni yläasteella), fyysinen väkivalta, henkinen väkivalta, koko lapsuusiän kestänyt stressi ja mitähän vielä. Tuo fobia on noiden asioiden aikaan saama. Eli se siitä avuttomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et pääse tuon asteisella sos.fobialla eläkkeelle. Oletko nyt sairauslomalla?
Unohda koko eläkeasia. Se oli joku väärinkäsitys. Et todellakaan pääse eläkkeelle
Tällaiset ihmiset kuin ap on mielenkiintoinen porukka. Kauhea marmatus ja valitus ja anarkia, mutta joka ehdotukseen löytyy tekosyy. Sitten marmatetaan että kukaan ei osaa auttaa.
Ei kai sun kaltaista ihmistä voikaan auttaa.. mikähän tämän avauksesikin pointti oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:14"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:59"]
Eläkkeelle? Millä diagnooseilla?
[/quote]
Sosiaalisten tilanteiden fobia..
Ja kyllä työkkärin akat nyt vaan tuota tuputtaa. Samoin työkkärin terkka (en nyt viitsi tarkemmin sanoa, mutta täällä on kaksi "eri työkkäriä", toinen on taviksille ja toinen on sitten pitkäaikaistyöttömille ja tuolla toisessa paikassa on sitten myös terkka). Eli kaitpa se olisi mahdollista. Tai sitten ollaan kuolemaan asti työtön luuseri.
[/quote]
Terkka ei eläkepapruja voi kellekään kirjoittaa. Siis ehei..
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:44"]
Ja piti vielä sanoa, että jos vielä venähtää asiasi ja olet kolmekolmonen, niin töitä tästä maasta et saa, koska kokemus puuttuu, mutta en usko sen olevan sinun syysi. Kuinka kauan olet sairastanut? onko parempi kausi meneillään, vai huonompaan päin? Jos sairautesi oikeasti haittaa sinua, mitä en puolla, kun pystyt kuitenkin menemään eri paikkoihin, niin kohdallasi on lievä sos. tilanteiden pelko, mutta jos aiemmin on ollut paha, niin hanki tukihenkilö itsellesi kunnalliselta, jonka saatavuus voi olla hankalaa tai sitten ei.
[/quote]
No enpä ole kuule käynyt missään juhlissa tai muussa vuosi kausiin. Eli kotona olen vaan koiran kanssa. Eli kyllä puhutaan pahasta fobiasta eikä mistään lievästä. Seiskalla puhkesi ekat oireet..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:45"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:14"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:59"]
Eläkkeelle? Millä diagnooseilla?
[/quote]
Sosiaalisten tilanteiden fobia..
Ja kyllä työkkärin akat nyt vaan tuota tuputtaa. Samoin työkkärin terkka (en nyt viitsi tarkemmin sanoa, mutta täällä on kaksi "eri työkkäriä", toinen on taviksille ja toinen on sitten pitkäaikaistyöttömille ja tuolla toisessa paikassa on sitten myös terkka). Eli kaitpa se olisi mahdollista. Tai sitten ollaan kuolemaan asti työtön luuseri.
[/quote]
Terkka ei eläkepapruja voi kellekään kirjoittaa. Siis ehei..
[/quote]
Juu ei voi. Ja lekurikaan ei kirjoita noilla perustein eläkepuoltoa.
[/quote] Jos pystyt kaupassa jne koiran kanssa lenkeillä käymään ja olet mm. siellä päiväkodissakin ollut töissä, niin ei kuulosta pahalta. Vaikea sos. tilanteiden pelkoinen ihminen ei kykene ulos välttämättä edes avustajan kanssa ja vastaamaan puhelimeen. Että kyllä sulla ei ihan kaikista pahemmasta päästä ole onneksi pelkotilasi ja hyvä niin.
Numero 12. Mun fobia on pahimmasta päästä.. Testien mukaan 107.. Eli tuskinpa se tuosta enää pahenee..
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot, että pääsit lukion jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi (mutta keskeytit opinnot). Olet siis onnistuneesti jo suorittanut sen pääsykokeen.
Ilmeisesti sitten kuitenkin menetit sen opintopaikkasi, eikä tuota pääsykoetta ja jo suorittamiasi opintoja lueta hyväksesi?
Jos (ja kun) siis joudut pyrkimään uudelleen, mieti, mitä teit silloin ensimmäisellä kerralla oikein. Kuinka silloin käyttäydyit ryhmähaastattelussa? Palaa mielessäsi tuohon tilanteeseen ja käyttäydy seuraavan kerran pyrkiessäsi samoin. Nyt sinulla on myös enemmän elämänkokemusta kuin nuorena ylioppilaana.
Mieti myös muita ammatteja. Mistä kouluaineesta pidit lukiossa eniten? Mitä harrastat ja osaat harrastuksesi kautta/ansiosta? Voisitko ajatella oppisopimuksen kautta opiskelua?
Mulle on suoraan sanottu ettei alle 50v pääse eläkkeelle.
Mulla on paska selkä ja paha astma, nyt olen ollut 3kk saikulla selän takia ja magneettikuvien perusteella täytyy ihme tapahtua jos selkä joskus tulisi kuntoon.
Magneettikuvien tutkija naureskeli ettei kuvissa ainakaan näy kasvaimia tai muita poikkeamia sisäelimissä, ihan vitun lohduttavaa oli.
Kiva kun ei pysty kävelemään kuin jonkun satametriä ja seisomaan 10-15min, autossa pitää olla ihan vitun hyvä penkki että pystyy ajamaan ym.
40v tulee täyteen loppuvuodesta.
Samaa yrittivät minulle työvoimatoimistossa tuputtaa. Tämän seurauksena en sitten muutamaan vuoteen uskaltanut käydä millään lääkärillä ollenkaan kun pelkäsin että sieltä tulee joku eläketuomio. Onneksi sittemmin olen työllistynyt.
Ap, kysyn tämän nyt ystävällisesti:
Miksi et ota vastuuta sairaudestasi ja lähde hakemaan siihen apua? Se on tilanteessasi ensisijainen asia.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:41"]
Kirjoitat, että asuinkaupungissasi on mahdotonta saada töitä, joten olet ollut 10 vuotta työttömänä. Ei mieleesi ole tullut muuttaa toiseen kaupunkiin?
Olet käynyt lukion, mutta todistuksesi on niin huono, ettei sillä pääse ammattikorkeakouluun. Voisitko korottaa arvosanojasi?
Jos et voi, voisitko pyrkiä muuhun oppilaitokseen, sellaiseen, johon paperisi riittävät? Lähihoitajakoulutukseen et pääse, mutta paljon muutakin on tarjolla.
Luettelet muutaman ammatin, jotka eivät sinulle eri syistä sovi. Maailmassa on kuitenkin tuhansia muitakin ammatteja. Voisitko harkita jotakin niistä? Kaikki eivät koskaan pääse siihen unelmatyöhönsä, vaan hankkivat leipänsä jossakin muussa, silti ihan siedettävässä ammatissa.
Vaikutat fiksulta ja analyyttiselta ihmiseltä. Ongelmasi tuntuu olevan enemmänkin siinä, että et usko itseesi ja heität pyyhkeen kehään. Älä tee niin! Olet vielä niin nuori, että ehdit vaikka mitä, kun otat sen asenteen, että osaat ja pystyt. Tsemppiä ja hyvää tulevaisuutta!
[/quote]
Muuttaminen ei ole niin helppoa.. Ja tämä on jo suht iso kaupunki.. Se, että joutuu etsimään uudestaan ystävät ym. ja kämpän saaminen ei ole mikään pikku juttu. Naapuri kaupungeistakin (n. 50 kilsan säteellä) olen hakenut töitä, ei löydy niin ei löydy.
En usko, että iltalukiosta olisi mitään hyötyä.. Päättätodistuksen keskiarvo 6.27 ja suurin syy tuolle on se, että lukiossa vaadittiin tuntiaktiivisuutta..
Muut alat mitkä kiinnostaa, ovat myöskin todella suosittuja ja ei mun pisteet riitä niihinkään. Eli toimintaterapeutti, fysioterapeutti, terkka jne. Eli pitäisi olla lähihoitajan paprut ja sitten voisi yrittää uudestaan.
Ja olen miettinyt mooooonia muitakin aloja. Ja tuo fobia oikeasti vaikeuttaa paljon. Ja sitten tuo polvi, jonka takia ei seisota koko päivää.
Jos tiedät, että susta olis lähohoitajaksi kerta sitä oot jo joskus opiskellut ja toi ryhmätiöanne haastattelussa on ainoa este kouluunpääsemiselle. Niin mikset kävisi lääkärin juttusijalla ja saada jotain lääkettä jännitykseen, ehkei pelkästään haastattelua varten, vaan sos. Tilanteiden pelkoon ja psykologille juttusille.
Sanoit että numerot ovat liian sorkeita ammattikorkeaan, ainakin itse kun olen hakenut kouluun, niin lähinnä on painotettu valintakokeita ja soveltuvuutta alalle. Mutta ikinähän ei ole myöistä mennä korlttamaan yo-numeroita, jos olet siis ylioppilas. Tai oletko ajatellut mahdollisuutta muuttaa toiseen kaupunkiin, jossa on parempi mahdollisuus päästä sisälle. Sinuna hakisin ensisijaisesti apua psykologilta tuohon sosiaalisten tilanteiden pelkoon, oletko ajatellut, että vaikka ryhmätilanteesta selviäisitkin ja pääsisit opiskelemaan, niin miten selviäisit sosiaalisia taitoja vaativasta ja henkisestä raskaasta työstä, jos pelkäät ihmisiä?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:36"]
Miten niin ei saa psykiatrista apua fobiaan? Joka ikisessä kunnassa on mielenterveystoimisto.
[/quote]
No kuules, en ala nyt tässä asaa sen enempää vatvoa. Mutta jos ei luota yhteenkään vieraaseen ja on saanut pelkästään paskaa niskaan (mm. työkkärissä), niin ei siinä mitään apua saa. Ja lääkkeistä ollaan montaa mieltä. Varsinkin pahassa fobiassa, noista ei ole apua.
Numero 12. Mun fobia on pahimmasta päästä.. Testien mukaan 107.. Eli tuskinpa se tuosta enää pahenee..