Lue keskustelun säännöt.
:( Pakko kait se on sitten "lähteä" eläkkeelle kolmikymppisenä :(
12.06.2015 |
Taustatietona,... (JA JOO, SORI, PITKÄ STOORI!)
Pääsin lukion jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi, jouduin pakon edessä lopettamaan koulun kesken (=isäni vakava sairastuminen). Yritin saada koulupaikan lähempää kotoa, ei onnistunut. Ryhmissä ei ollut tilaa. Ja käskettiin vaan hakea kouluun keväällä.
Isäni kuoli seuravana keväänä. Pääsin töihin, olin sen kevään yhdessä perheessä lastenhoitajana. Sen jälkeen pääsin kaverille kesätöihin hoitamaan hänen taaperoaan.
Vuoden työttömyyden jälkeen pääsin opiskelemaan catering puolelle. Ei ollut mun juttu ollenkaan + kiusaaminen oli sen verta rankkaa, että lopetin joulun jälkeen. Tuohon vaikutti myös yhden luokan teinin latelema tappouhkaus.
Tuon jälkeen olenkin sitten ollut työttömänä, 10 vuotta suunnilleeen. EI ole töitä, tässä kaupungissa on mahdottomuus saada töitä, jos ei ole koulutusta. Ja vaikka olisi koulutuskin, niin helpompi on saada lottovoitto, kun töitä. Työttömyysprosentti on niin iso :(
Olen tuon 10 vuoden aikana ollut yhteensä vuoden harjoittelijana (yhdessä päiväkodissa 3kk ennen kuin päiväkoti meni remonttiin ja toisessa päiväkodissa sitten 9 kuukautta). Mukaan mahtuu myös n. 3 kuukauden sairasloma ison polvileikkauksen takia. Olen kuitenkin koko ajan hakenut kouluun. Sosionomiksi ja lähihoitajaksi. Ammattikorkeaan en pääse huonojen todistuksien takia ja lähihoitajaksi en istten pääse muuten vaan :( 7 kertaa olen hakennut lähihoitajaksi ja eiköhän se nyt ollut tässä. Kun en pääse, niin en pääse. Se ryhmätilanne vaikuttaa liikaa (=olen joka kerta pyytänyt niitä tuloksia ja muut alueet menee kyllä hyvin, mutta tuo ryhmätilanne on sitten asia erikseen).
Työkkärissä on nyt tämän kevään aikana heilutettu tuota eläkekorttia ja ehkä se sitten on parasta. Vaikka yritän parhaani, niin se ei riitä. Töitä haen aktiivisesti, mutta yleensä en pääse edes haastatteluun.
Tuo lähihoitaja oli ainut ala, joka sopisi (tai sitten se sosionomi), muut kiinnostavat alat ei sovi. Mulla kun on paha (puu)pöly allergia, hajusteyliherkkyys (saan esim. hyasenteista ja muista voimakkaan tuoksuisista kukista pahan migreenikohtauksen) ja astma. Nuo estävät työskentelyn esim. floristina tai entisöijänä tai maalarina. Eli ne kaikki muut alat, jotka kiinnostavat.
Ja lisäksi mulla on paha sosiaalisten tilanteiden fobia. Pärjään kyllä normaalissa elämässä ja ei tuo oikeasti estäisi esim. päiväkodissa työskentelyä (sain päiväkodeista pelkkää positiivista palautetta ja kannustettiin hakemaan alalle), tuo on vaan esteenä kouluun pääsemiselle -> se ryhmätilanne, missä menen lukkoon ja paniikkiin :(
Oppisopimuskella voi vaan kouluttautua mummojen hoitajaksi, se ei ole mun juttu. Muuta en enää keksi, kun tuon eläkkeen :( Vaikka ikää on "vasta" 33v.
Kommentit (221)
Aika moni on sanonut eri sanoin että ap on itse vastuussa omasta elämästään. Kannattaa miettiä miltä tuntuu vanhuksena katsoa taaksepäin ja syytellä muita siitä että oma elämä on ollut paskaa. Ei houkuttelevalta. Ap:n täytyy itse muuttaa elämänsä suunta. Siinä onnistuu jos on tahtoa. Tsemppiä meille kaikille ongelmien kanssa painiskeleville ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisitkö ap oikeasti täysipainoiseen työhön lähihoitajana tai sosionomina? Työ on pitkälti tiimityötä ja sisältää paljon vuorovaikutustilanteita pienemmissä ja isommissa kokoonpanoissa. Myös kiperiin keskusteluihin joutuu aika ajoin, niitä ei voi paeta.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:53"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:41"]
Kirjoitat, että asuinkaupungissasi on mahdotonta saada töitä, joten olet ollut 10 vuotta työttömänä. Ei mieleesi ole tullut muuttaa toiseen kaupunkiin?
Olet käynyt lukion, mutta todistuksesi on niin huono, ettei sillä pääse ammattikorkeakouluun. Voisitko korottaa arvosanojasi?
Jos et voi, voisitko pyrkiä muuhun oppilaitokseen, sellaiseen, johon paperisi riittävät? Lähihoitajakoulutukseen et pääse, mutta paljon muutakin on tarjolla.
Luettelet muutaman ammatin, jotka eivät sinulle eri syistä sovi. Maailmassa on kuitenkin tuhansia muitakin ammatteja. Voisitko harkita jotakin niistä? Kaikki eivät koskaan pääse siihen unelmatyöhönsä, vaan hankkivat leipänsä jossakin muussa, silti ihan siedettävässä ammatissa.
Vaikutat fiksulta ja analyyttiselta ihmiseltä. Ongelmasi tuntuu olevan enemmänkin siinä, että et usko itseesi ja heität pyyhkeen kehään. Älä tee niin! Olet vielä niin nuori, että ehdit vaikka mitä, kun otat sen asenteen, että osaat ja pystyt. Tsemppiä ja hyvää tulevaisuutta!
[/quote]
Muuttaminen ei ole niin helppoa.. Ja tämä on jo suht iso kaupunki.. Se, että joutuu etsimään uudestaan ystävät ym. ja kämpän saaminen ei ole mikään pikku juttu. Naapuri kaupungeistakin (n. 50 kilsan säteellä) olen hakenut töitä, ei löydy niin ei löydy.
En usko, että iltalukiosta olisi mitään hyötyä.. Päättätodistuksen keskiarvo 6.27 ja suurin syy tuolle on se, että lukiossa vaadittiin tuntiaktiivisuutta..
Muut alat mitkä kiinnostaa, ovat myöskin todella suosittuja ja ei mun pisteet riitä niihinkään. Eli toimintaterapeutti, fysioterapeutti, terkka jne. Eli pitäisi olla lähihoitajan paprut ja sitten voisi yrittää uudestaan.
Ja olen miettinyt mooooonia muitakin aloja. Ja tuo fobia oikeasti vaikeuttaa paljon. Ja sitten tuo polvi, jonka takia ei seisota koko päivää.
[/quote]Okei, no se oli sitten varmaan siinä. Sun pitää vaan olla siellä kotona ja koiran kanssa lenkillä koko sun loppuelämä. Se on sun kohtalo eikä sen suhteen voi tehdä mitään. Tämä oli sarkasmia.
Et pääse noilla perustein eläkkeelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:59"]
Eläkkeelle? Millä diagnooseilla?
[/quote]
Sosiaalisten tilanteiden fobia..
Ja kyllä työkkärin akat nyt vaan tuota tuputtaa. Samoin työkkärin terkka (en nyt viitsi tarkemmin sanoa, mutta täällä on kaksi "eri työkkäriä", toinen on taviksille ja toinen on sitten pitkäaikaistyöttömille ja tuolla toisessa paikassa on sitten myös terkka). Eli kaitpa se olisi mahdollista. Tai sitten ollaan kuolemaan asti työtön luuseri.
Oletko saanut psykiatrista apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon? Kuulostaa kummalliselta, että suoraan eläkkeelle vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se eläke sitten niin huono asia? Sehän mahdollistaa paljon enemmän kuin työttämyys. Voit tehdä keikkahommaa ym. paljon paremmin kuin työttömänä, samoin mahdollisesti opiskelut esim. avoimessa (niitäkin voi suorittaa nykyään pelkkänä verrko-opintoina) onnistuu helpommin, ei katkea korvaukset eikä tarvitse miettiä, millä rahalla voisi opiskella.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:20"]Onko se eläke sitten niin huono asia? Sehän mahdollistaa paljon enemmän kuin työttämyys. Voit tehdä keikkahommaa ym. paljon paremmin kuin työttömänä, samoin mahdollisesti opiskelut esim. avoimessa (niitäkin voi suorittaa nykyään pelkkänä verrko-opintoina) onnistuu helpommin, ei katkea korvaukset eikä tarvitse miettiä, millä rahalla voisi opiskella.
[/quote]
Ei se ole huono asia. Mutta psyykkisistä syistä eläkkeelle päästäkseen täytyy olla todella sairas. Ap kertoi, että päiväkodissa pärjäsi hienosti. Minusta tuo ei ole työkyvyttömyyttä, jos on joitakin aloja, jotka eivät hänelle sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi. Mullakin on ongelmia, monet samantapaisia kun sulla... Olen ollut nyt vaan kotirouvana, mutta jos joudun töitä tai koulutusta hakemaan, niin kaipa se on sitten valittava ihan mitä vaan, kunhan se sopii terveyden puolesta... Kamalaa pakkopullaa ja luonteelleni täysin sopimatontahan se tulee olemaan, mutta elääkin pitäis. Ja todennäköisesti tulee kuitenkin jotain terveysongelmia. Niin kai sunkin täytyy tehdä. Etsit ihan mitä vaan (vaikka se vanhustenhoito) ja sitten keskität kaikki voimat siihen.
Töihin siitä! Mistä sä tuollaisen eläke-vaihtoehdon oot repäissyt. Tarvitset psykiatrista hoitoa rinnalle, mutta pidä kirkkaana tavoitteenasi työllistyminen. Se on parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:23"]
Töihin siitä! Mistä sä tuollaisen eläke-vaihtoehdon oot repäissyt. Tarvitset psykiatrista hoitoa rinnalle, mutta pidä kirkkaana tavoitteenasi työllistyminen. Se on parasta.
[/quote]
No kuten sanoin, töitä EI LÖYDY, vaikka olisi joku koulutuskin! Olen hakenut siivojan paikkoja, henkilökohtaisenavustajan paikkoja, mitä vaan mihin ei tarvita tiettyä koulutusta (esim. sairaanhoitaja, opettaja jne.).
Ja ihan olen kuule työkkärin akoilta tuon repäissyt. EN mistään muualta. Ja luuletko todellakin, että tykkään maata yksin kotona, tekemättä mitään muuta, kun käydä koiran kanssa lenkeillä?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:19"]
Oletko saanut psykiatrista apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon? Kuulostaa kummalliselta, että suoraan eläkkeelle vaan.
[/quote]
En ole saanut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei työkkärin väki sua eläkkeelle hommaa, se on vain heidän mielipide. Sulla on luultavasti jos onni potkaisee ja oikeat ihmiset sattuvat kohdalle, että saisit hoitoa, jossa sun tulisi monia vuosia rampata, ehkä sen saman 10-vuotta, jonka olet työttömänä ollut tai sitten vielä kauemmin. Sieltä sitten kuntouttaviin, jopa vuosiksi samalla kun juokset kerran tai kaksi kk:ssa ps sairaanhoitajan luona. Yleensä työttömät eivät saa terapioita, kun resurssit eivät riitä, mutta sitten täytyisi mennä yksityiselle, johon työttömillä ei yleensä varoja ole, ellei ole aiemmin saanut riittävää palkkaa, josta kerryttää niitä säästöjä, eikä tuhlailla menemään. Jos et saa apua ja varsinkaan oikeanlaista ja oikeaan aikaan, niin hommat venähtävät ja sos. tilanteiden pelko voi pahentua tai sitten jos saat apua, mitä et kai ole vielä hakenut? voi asiat kääntyä hyväksi jos saat apua julkiselta, mutta voi olla aika hankalaa ja vaihtuvuus henkilökunnassa on suurta.
Miten niin ei saa psykiatrista apua fobiaan? Joka ikisessä kunnassa on mielenterveystoimisto.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:20"]
Onko se eläke sitten niin huono asia? Sehän mahdollistaa paljon enemmän kuin työttämyys. Voit tehdä keikkahommaa ym. paljon paremmin kuin työttömänä, samoin mahdollisesti opiskelut esim. avoimessa (niitäkin voi suorittaa nykyään pelkkänä verrko-opintoina) onnistuu helpommin, ei katkea korvaukset eikä tarvitse miettiä, millä rahalla voisi opiskella.
[/quote]
No ei olisi.. Mutta se, että mikään ei onnistu ja vaikka kuinka olisi motivoitunut opiskelemaan tai töihin, niin et vaan pääse opiskelemaan tai saa töitä. Ja en ole omasta mielestäni eläkekamaa vielä, mutta..
Kyllä mä pystyisin tekemään töitä, jos niitä olisi.
Ja mitä siihen mummo juttuun tulee, niin polven kanssa on edelleenkin kremppaa eli nostot ym. voivat hankaloittaa tilannetta ja joudun sitten tuon takia saikulle. ja toisekseen, olen elänyt 2 vuotta dementtia mummon kanssa ja tiedän kuinka raskasta hommaa tuo on.
Mut pysäyttäisi täysin, jos mulle puhuttaisi eläkkeestä kolmikymppisenä. Järkyttyisin, tuntuisi, että elämältä putoaisi pohja, tuntisin, että kääntäisin minkä kiven tahansa, että työllistyisin ja pääsisin elämän syrjään takaisin.
Kärsitkö opitusta avuttomuudesta?
Eiköhän kannattaisi hakeutua sinne mielenterveystoimistoon sitten. Voihan olla, että saisit jopa apua ongelmiisi. Työkkärin tädit eivät kenellekään mitään eläkepapereita kirjoita.
Lopetit työt, kun Persut ja keskusta meni hallitukseen. Tässä maassa ei töitä kannata tehdä, eikä odottaa että eläkeiässä paskaduunin tekeminen palkittaisiin. Parempi on elää työttömänä pienellä toimeentulotuella, kun töissä raatamassa porvarien eteen. Tämä maa saa puolestani kaatua ja mennä konkurssiin.
.