Lue keskustelun säännöt.
:( Pakko kait se on sitten "lähteä" eläkkeelle kolmikymppisenä :(
12.06.2015 |
Taustatietona,... (JA JOO, SORI, PITKÄ STOORI!)
Pääsin lukion jälkeen opiskelemaan lähihoitajaksi, jouduin pakon edessä lopettamaan koulun kesken (=isäni vakava sairastuminen). Yritin saada koulupaikan lähempää kotoa, ei onnistunut. Ryhmissä ei ollut tilaa. Ja käskettiin vaan hakea kouluun keväällä.
Isäni kuoli seuravana keväänä. Pääsin töihin, olin sen kevään yhdessä perheessä lastenhoitajana. Sen jälkeen pääsin kaverille kesätöihin hoitamaan hänen taaperoaan.
Vuoden työttömyyden jälkeen pääsin opiskelemaan catering puolelle. Ei ollut mun juttu ollenkaan + kiusaaminen oli sen verta rankkaa, että lopetin joulun jälkeen. Tuohon vaikutti myös yhden luokan teinin latelema tappouhkaus.
Tuon jälkeen olenkin sitten ollut työttömänä, 10 vuotta suunnilleeen. EI ole töitä, tässä kaupungissa on mahdottomuus saada töitä, jos ei ole koulutusta. Ja vaikka olisi koulutuskin, niin helpompi on saada lottovoitto, kun töitä. Työttömyysprosentti on niin iso :(
Olen tuon 10 vuoden aikana ollut yhteensä vuoden harjoittelijana (yhdessä päiväkodissa 3kk ennen kuin päiväkoti meni remonttiin ja toisessa päiväkodissa sitten 9 kuukautta). Mukaan mahtuu myös n. 3 kuukauden sairasloma ison polvileikkauksen takia. Olen kuitenkin koko ajan hakenut kouluun. Sosionomiksi ja lähihoitajaksi. Ammattikorkeaan en pääse huonojen todistuksien takia ja lähihoitajaksi en istten pääse muuten vaan :( 7 kertaa olen hakennut lähihoitajaksi ja eiköhän se nyt ollut tässä. Kun en pääse, niin en pääse. Se ryhmätilanne vaikuttaa liikaa (=olen joka kerta pyytänyt niitä tuloksia ja muut alueet menee kyllä hyvin, mutta tuo ryhmätilanne on sitten asia erikseen).
Työkkärissä on nyt tämän kevään aikana heilutettu tuota eläkekorttia ja ehkä se sitten on parasta. Vaikka yritän parhaani, niin se ei riitä. Töitä haen aktiivisesti, mutta yleensä en pääse edes haastatteluun.
Tuo lähihoitaja oli ainut ala, joka sopisi (tai sitten se sosionomi), muut kiinnostavat alat ei sovi. Mulla kun on paha (puu)pöly allergia, hajusteyliherkkyys (saan esim. hyasenteista ja muista voimakkaan tuoksuisista kukista pahan migreenikohtauksen) ja astma. Nuo estävät työskentelyn esim. floristina tai entisöijänä tai maalarina. Eli ne kaikki muut alat, jotka kiinnostavat.
Ja lisäksi mulla on paha sosiaalisten tilanteiden fobia. Pärjään kyllä normaalissa elämässä ja ei tuo oikeasti estäisi esim. päiväkodissa työskentelyä (sain päiväkodeista pelkkää positiivista palautetta ja kannustettiin hakemaan alalle), tuo on vaan esteenä kouluun pääsemiselle -> se ryhmätilanne, missä menen lukkoon ja paniikkiin :(
Oppisopimuskella voi vaan kouluttautua mummojen hoitajaksi, se ei ole mun juttu. Muuta en enää keksi, kun tuon eläkkeen :( Vaikka ikää on "vasta" 33v.
Kommentit (221)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:17"]
Täällä on tämä sanottu jo monesti, mutta sanonpa vielä minäkin: hanki itsellesi psykiatrista hoitoa!! Kyllä todellakin monilla lääkkeet auttaa, ja ennen kaikkea terapia. Eihän tuossa ole mitään järkeä ettei hakeudu hoitoon jos on hoidettavissa olevasta ongelmasta kysymys!! (Ja joo, eläkkeelle ei mitään toivoakaan tuolla iällä & diagnoosilla.) t. alan ammattilainen
[/quote] Sinä et ole minkäänalan ammattilainen, kun et taida tajuta, ettei sitä terapiaa saa millään, ellei ole yksityiselle varaa mennä, hyvä jos tapaat lääkäriäkään 1-2 krt vuodessa. Olen ap:n puolella.
[/quote]
En ole tuo, jolle vastaat. Mutta ei voi tietää, järjestyykö hoitoa, jos ei edes yritä. Minä sain monta vuotta määtäaikaista eläkettä (kuntoutustuki), ja olen nyt taas töissä. Minua on kyllä hoidettu ja kuntoutettu ihan helvetisti, julkisella puolella. Ei apua saa, jos ei sitä edes hae. Joskus pitää osata vaatia. Muuten se on voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä hoitoon pääsy on täys mahdottomuus, kuten lääkkeiden saantikin. Siispä minä ja monet muut sorruttiin lääkitsemään itseämme katukaupasta hankitulla Lyricalla ja Subutexillä. Auttavat edes vähän tähän tuskaan. :(
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:27"]
Suomessa on niin paljon koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista, että ihmettelen suuresti koko diagnoosia sosiaalisten tilanteiden pelko. Kyllähän normaali ihminen haluaa välttää kiusaamista, ei se mitään pelkoa ole. Miksi uhri syyllistetään, eikä niitä kiusaajia?
[/quote]
Siihen pelkoon kun vaikuttaa niin moni muukin asia. Mulla tuohon on syynä juurin se lapsuusiän paha stressi, erityisherkkyys (ai niin, tätä sanaahan ei täällä saanut sanoa ollenkaan, OOOPPPPS)
[/quote]Eli uhrin vika kun on niin herkkä? Mistä sinä tiedät miten paljon joku ihminen on saanut kestää? Sävysi on muutenkin pilkkaava.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:38"]Helsingissä hoitoon pääsy on täys mahdottomuus, kuten lääkkeiden saantikin. Siispä minä ja monet muut sorruttiin lääkitsemään itseämme katukaupasta hankitulla Lyricalla ja Subutexillä. Auttavat edes vähän tähän tuskaan. :(
[/quote]
Höpö höpö. Mulla on Helsingissä psyk. polilla tosi hyvä ja tarpeeksi tiivis hoito. Et voi yleistää noin. Tai sitten et ole oikeasti sairas, vitun nisti.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:25"]
No joo, riippuu vähän paikkakunnasta, jossain ei pääse hoitoon millään. Mutta esim. siellä missä minä olen töissä, pääsee kyllä. Ap:n paikkakunnan tilannetta en tiedä. Eikä ap:n omista viesteistä minulle ainakaan välittynyt, että olisi edes yrittänyt. Psykiatrinen hoito on kunnan/kaupungin lakisääteinen velvollisuus järjestää, että jos ei sellaista ole, niin paikalliseen Aluehallintovirastoon valitusta sitten vaan menemään.
[/quote] Hyvä jos siellä päin pääsee terapiaan. Kas kumma kun pääkaupunkiseudulla on ainakin sellainen käytäntö, että pitkään odotat ekaa aikaa ja sitten 1-2 krt pääset psykiatrisen erikoissairaanhoitajan juttusille, jotka tuijottavat kelloa omissa maailmoissaan ja kun heiltä kysyy sellaisia asioita (vielä vanhempia konkareita), niin vastauksena tulee olkapäänkohautuksia. Lääkärille pääset kerran puolessa vuodessa tapaamaan, ellei henkilökunta ole vaihtunut edellisen käynnin jälkeen, niin sitten ovat lomilla, eikä pääse syntymään kunnollista hoitosuhdetta. Terapiaahan saat jos on varaa kustantaa itse yksityiselle puolelle. Kerro ihmeessä mistäpäin saa tuollaista hoitoa, kyllä ovat onnekkaita kunnan tai kaupungin asukkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä koko palsta kertoo karua kuvaa siitä minkälaisia kiusaajia suomalaiset pohjimmiltaan ovat.
Eiköhän eläke ole ap:n tilanteessa ihan realistinen ja järkevä vaihtoehto. Eläkehän myönnettäisiin määräaikaisena esim. kahdeksi vuodeksi, jonka jälkeen tilannetta voidaan arvioida uudelleen.
Jos ihminen on yli kolmekymppinen, kroonisesti mielenterveysongelmainen eikä ole siihen ikään saakka saanut aikaiseksi mitään ammattia tai työhistoriaa, niin valitettavasti todennäköisyydet työllistymiseen tulevaisuudessa ovat ihan tilastojen valossakin aika marginaaliset.
Vajaakuntoista työnhakijaa koetetaan rohkaista työkokeiluihin ja -harjoitteluihin, joissa voi "treenata" työelämää varten opettelemalla helppoja alan harjoitteita. Jos ap ei ole pärjännyt tällaisessa työelämään valmentavassa harjoittelussa vaan on ollut siitäkin 3 kk sairaslomalla, niin miten hän pärjäisi työssäkään?
Useimmitenhan näissä tarinoissa on joku vähän harmaa alue mukana. Ap olisi varmastikin pystynyt siirtämään opinto-oikeutensa johonkin muun paikkakunnan kouluun, vaikka väittää toista. Olettaisin, että se opiskelupaikka on menetetty jostakin syystä. Ja jos ap on samalle alalle hakenut myöhemmin seitsemän kertaa pääsemättä kertaakaan, niin eiköhän hän ole hoitoalalle epäpätevä.
Lisäksi ap:llä on useita fyysisiä rajoitteita, jotka hän mainitsee. Polvi ei kestä seisomista (eikä ilmeisesti harjoittelussa päiväkotityötäkään) eikä varmasti hoitoalaakaan. Pölyallergia, hajusteyliherkkyys ja astma myös kätevästi rajaavat ulos suurimman osan työtehtävistä - eihän tietysti voi olla ihmisten kanssa tekemisissä kun niillä voi olla ärsyttäviä hajusteita, siivoojana keuhkot ärtyvät kemikaaleista jne.
Kuitenkin kun joudumme säästämään tulevaisuudessa entistä enemmän yhteisiä rahojamme, niin ne työllistämispalvelut, terapiat ja kuntoutukset keskitetään niille, jotka voivat puolestaan hyödyttää yhteiskuntaamme. Totta kai haluamme luoda ihmisille toivoa paremmasta, mutta kyllä tässä maassa on ennenkin koko aikuisikänsä mt-kuntoutujina viettäneitä ammatittomia ja työhistoriattomia kolmekymppisiä päästetty ihan pysyvälle eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:33"]
Minua kiinnostaa yksi ainoa asia tässä keskustelussa: Miten ihmeessä ap:n kaltainen ihminen kuvittelee pärjäävänsä lähihoitajan työssä? Jos se ryhmätilanne kokeessa on liikaa, et todellakaan sovi alalle. Et ainakaan ennen kuin saat pääsi kuntoon. On aivan eri asia olla harjoittelijana pk:ssa kuin oikeasti töissä siellä. Vastuu painaa eikä se ole kevyt taakka, jos pää ei ole oikein kunnossa muutenkaan.
[/quote]
Nonni, TULIHAN SE SIELTÄ! Hyvähän se on kuule sun sanoa, etten muka sovellu alalle! Ja ettei pää kestä. Ja et kuule tiedä millainen tuo 9 kuukauden harjoittelujakso oli. Mitään taukoja en ehtinyt pitää, hyvä kun ehdin edes hotkia lounaan, kun pitikin olla jo taas menossa. Mulla olisi pitänyt olla kahvitauko sekä lounastauko. Kahvipaussia en ehtinyt ikinä pitää, lounastaukokin oli sen puolen tunnin sijaan max 5-10 minuuttia. Ylityötunnit paukkuivat. Vikana päivänä ylityötunteja oli kertynyt jo sellanen 25 tuntia.. Eli kyllä tuo ihan oikeasta työstä meni.
Eli enköhän itse tiedä paremmin mitä se mun pää kestää ja mitä ei. Ja juurikin lapsiryhmän kanssa pärjään. Olen myös vetänyt yksin lapsiryhmien harrastusporukkaa.
Ja harvassa työpaikassa kytätään ja kuljetaan koko ajan perässä ja olet koko ajan tarkkailun alla ja susta tehdään merkintöjä. Eli kyllä se pää kestää.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:42"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:27"]
Suomessa on niin paljon koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista, että ihmettelen suuresti koko diagnoosia sosiaalisten tilanteiden pelko. Kyllähän normaali ihminen haluaa välttää kiusaamista, ei se mitään pelkoa ole. Miksi uhri syyllistetään, eikä niitä kiusaajia?
[/quote]
Siihen pelkoon kun vaikuttaa niin moni muukin asia. Mulla tuohon on syynä juurin se lapsuusiän paha stressi, erityisherkkyys (ai niin, tätä sanaahan ei täällä saanut sanoa ollenkaan, OOOPPPPS)
[/quote]Eli uhrin vika kun on niin herkkä? Mistä sinä tiedät miten paljon joku ihminen on saanut kestää? Sävysi on muutenkin pilkkaava.
[/quote]
Miten niin pilkkaava.. Vastasin tuolle, ketä lainasin. Ja täällä kerran oli yksi ketju juurikin erityisherkkyydestä, johon tuli sellaisia kommentteja, että oksat pois. Eli tuo erityisherkkyys on tämän palstan mielestä paskakin juttu..
Ja jos tarkkoja ollaan, niin olen aika varma, että jos joku tavis aavee mamma yrittäisi kävellä mun kengissä edes pienen matkan, niin tuskinpa pääsisitte näin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:17"] Täällä on tämä sanottu jo monesti, mutta sanonpa vielä minäkin: hanki itsellesi psykiatrista hoitoa!! Kyllä todellakin monilla lääkkeet auttaa, ja ennen kaikkea terapia. Eihän tuossa ole mitään järkeä ettei hakeudu hoitoon jos on hoidettavissa olevasta ongelmasta kysymys!! (Ja joo, eläkkeelle ei mitään toivoakaan tuolla iällä & diagnoosilla.) t. alan ammattilainen [/quote] Sinä et ole minkäänalan ammattilainen, kun et taida tajuta, ettei sitä terapiaa saa millään, ellei ole yksityiselle varaa mennä, hyvä jos tapaat lääkäriäkään 1-2 krt vuodessa. Olen ap:n puolella. [/quote] En ole tuo, jolle vastaat. Mutta ei voi tietää, järjestyykö hoitoa, jos ei edes yritä. Minä sain monta vuotta määtäaikaista eläkettä (kuntoutustuki), ja olen nyt taas töissä. Minua on kyllä hoidettu ja kuntoutettu ihan helvetisti, julkisella puolella. Ei apua saa, jos ei sitä edes hae. Joskus pitää osata vaatia. Muuten se on voi voi.
[/quote] En tiedä vastasitko ap:lle vai mulle, mutta vaadittu on alusta asti sairastumisestani, kun täysikäiseksi tulin (sitä ennen kukaan ei auttanut,vaikka tiesi.. ei koulussa eikä kotona).. ymmärrätkö että kun sairaus on pahimmillaan, niin silloin ei pysty menemään ja kun on parempi kausi hieman ja tukea ympärillä, niin sitten apua ei tule ja koko tilanne on yksi katastrofi ja vaatimalla vaatiminenkaan ei auta, ei voi ottaa pillistä ihmisiä kiinni ja sanoa tehkää työnne kunnolla. Valitukset eivät auta, koska pitävät aina toistensa puolta. Tuollainen uuvuttaa ihmistä täysin. Mitä hyötyä ihminen saa pompottelusta? onko se mielestäsi auttamista?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:33"]
Minua kiinnostaa yksi ainoa asia tässä keskustelussa: Miten ihmeessä ap:n kaltainen ihminen kuvittelee pärjäävänsä lähihoitajan työssä? Jos se ryhmätilanne kokeessa on liikaa, et todellakaan sovi alalle. Et ainakaan ennen kuin saat pääsi kuntoon. On aivan eri asia olla harjoittelijana pk:ssa kuin oikeasti töissä siellä. Vastuu painaa eikä se ole kevyt taakka, jos pää ei ole oikein kunnossa muutenkaan.
[/quote]
Onhan tuossa aloituksessa aika omituisia ajatuskulkuja muutenkin. Ehkä ap ei halua ihan kaikista ongelmistaan kirjoittaa. Toisaalta juuri tuollaiseksihan sitä ihminen muuttuu, kun on vain yksin kotona. Ajatukset kiertävät aina vain pienenevää kehää, ja lopulta vaan miettii jotain tuollaista tyyliin "minulle tulee hyasintista pää kipeäksi, joten minulla on hajusteallergia, joten minusta ei voi tulla floristia, joten mun on pakko jäädä eläkkeelle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Harmaasta alueesta" maininneelle. Valitettavasti yritin saada siirtoa, kysyin kahdesta koulusta. Kummassakin oli täynnä ja käskettiin hakemaan keväällä ihan yhteishaussa. Jos et usko, niin voi voi. Ei ole mun päänsärky. Kaikkeni yritin.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:44"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:25"]
No joo, riippuu vähän paikkakunnasta, jossain ei pääse hoitoon millään. Mutta esim. siellä missä minä olen töissä, pääsee kyllä. Ap:n paikkakunnan tilannetta en tiedä. Eikä ap:n omista viesteistä minulle ainakaan välittynyt, että olisi edes yrittänyt. Psykiatrinen hoito on kunnan/kaupungin lakisääteinen velvollisuus järjestää, että jos ei sellaista ole, niin paikalliseen Aluehallintovirastoon valitusta sitten vaan menemään.
[/quote] Hyvä jos siellä päin pääsee terapiaan. Kas kumma kun pääkaupunkiseudulla on ainakin sellainen käytäntö, että pitkään odotat ekaa aikaa ja sitten 1-2 krt pääset psykiatrisen erikoissairaanhoitajan juttusille, jotka tuijottavat kelloa omissa maailmoissaan ja kun heiltä kysyy sellaisia asioita (vielä vanhempia konkareita), niin vastauksena tulee olkapäänkohautuksia. Lääkärille pääset kerran puolessa vuodessa tapaamaan, ellei henkilökunta ole vaihtunut edellisen käynnin jälkeen, niin sitten ovat lomilla, eikä pääse syntymään kunnollista hoitosuhdetta. Terapiaahan saat jos on varaa kustantaa itse yksityiselle puolelle. Kerro ihmeessä mistäpäin saa tuollaista hoitoa, kyllä ovat onnekkaita kunnan tai kaupungin asukkaita.
[/quote]
Niin ovatkin. En kerro missä :) Ikävää jos Helsingissä on tuo tilanne, ja tiedän toki muitakin paikkoja missä tilanne on samankaltainen. Psykiatrinen hoito Suomessa on tosiaan monelta osin ihan pielessä. Mutta ei aina ja joka paikassa, ja kun ap:n paikkakunnasta ei ole tietoa, niin ei voi olettaa että tilanne olisi juuri tuo kuvaamasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:52"]
"Harmaasta alueesta" maininneelle. Valitettavasti yritin saada siirtoa, kysyin kahdesta koulusta. Kummassakin oli täynnä ja käskettiin hakemaan keväällä ihan yhteishaussa. Jos et usko, niin voi voi. Ei ole mun päänsärky. Kaikkeni yritin.
[/quote]
Jos kaikkesi yrittäisit, niin varmasti kirjoittaisit joka viikko kymmeniä työhakemuksia ja lukisit muutaman tunnin päivässä pääsykokeisiin, eikö totta? ;)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:08"]
Miettikää tähän ketjuun kommentoijat ensin ap:n tuntoja. Miltä teistä tuntuisi jos joku julkinen viranomainen tulisi teille kommentoimaan että olette kykenemättömiä työntekoon? Olisitteko oikeasti onnellisia kun kuulisitte sellaisen kommentin?
[/quote]
Minun opiskeluaikanani realistinen maailman- ja minäkuva olivat tärkeitä ja tavoiteltavia asioita. Ovatko ne missä kohdin muuttuneet jonkinlaiseksi julmuudeksi?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:44"]
Tällaiset ihmiset kuin ap on mielenkiintoinen porukka. Kauhea marmatus ja valitus ja anarkia, mutta joka ehdotukseen löytyy tekosyy. Sitten marmatetaan että kukaan ei osaa auttaa.
Ei kai sun kaltaista ihmistä voikaan auttaa.. mikähän tämän avauksesikin pointti oli?
[/quote]Mun mielestä ap kuulostaa fiksulta ja kivalta ihmiseltä. Ja olen sitä mieltä, että kyllä hänelle vielä paikka löytyy. Sinä sen sijaan olet erittäin töykeä ja epäempaattinen.
Helvettiäkö sä niistä työkkärin ämmien höpinöistä välität, jos et itse halua eläkkeelle. Ei ketään voi eläkkeelle pakottaa. Mene niihin työkokeluihin tai kuntouttavaan ja säästä niistä saatava korvaus. Vuodessa voisit saada useamman sata euroa kasaan, kyllä sillä maksaisi jo jonkun matkaa sitä terapian omavastuuosuutta.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:52"]
"Harmaasta alueesta" maininneelle. Valitettavasti yritin saada siirtoa, kysyin kahdesta koulusta. Kummassakin oli täynnä ja käskettiin hakemaan keväällä ihan yhteishaussa. Jos et usko, niin voi voi. Ei ole mun päänsärky. Kaikkeni yritin.
[/quote]
Jos kaikkesi yrittäisit, niin varmasti kirjoittaisit joka viikko kymmeniä työhakemuksia ja lukisit muutaman tunnin päivässä pääsykokeisiin, eikö totta? ;)
[/quote]
Hohhoijaaaaaa. Mä saan teidän takia päänsäryn.. Ei se pääsykokeisiin lukeminen mitään hyödytä, jos sun LÄHTÖPISTEET ei riitä kyseiseen kouluun! Esim. tuonne sosionomikoulutukseen vaaditaan 16 pistettä, että saa pääsykoekutsun. Itseltäni tuo jää viiden pisteen päähän, kun nykyisin ei enää saa sitä viittä pistettä ykkös vaihtoehdoista.
Esim. tänä keväänä luin ihan hulluna noihin kokeisiin ja itse asiassa toiseenkin kokeeseen (sairaanhoitaja). En saanut pääsykoekutsua ollenkaan.
Työhakemuksia laitan viikossa ehkä yhteensä 5, kun niitä sopivia paikkoja ei ole, niin niitä ei ole. Ei omassa kaupungissa, ei naapuri kaupungeissa.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 16:59"]Helvettiäkö sä niistä työkkärin ämmien höpinöistä välität, jos et itse halua eläkkeelle. Ei ketään voi eläkkeelle pakottaa. Mene niihin työkokeluihin tai kuntouttavaan ja säästä niistä saatava korvaus. Vuodessa voisit saada useamman sata euroa kasaan, kyllä sillä maksaisi jo jonkun matkaa sitä terapian omavastuuosuutta.
[/quote]
Höpön höpön. Eläkkeelle nimenomaan pakotetaan.
Minua kiinnostaa yksi ainoa asia tässä keskustelussa: Miten ihmeessä ap:n kaltainen ihminen kuvittelee pärjäävänsä lähihoitajan työssä? Jos se ryhmätilanne kokeessa on liikaa, et todellakaan sovi alalle. Et ainakaan ennen kuin saat pääsi kuntoon. On aivan eri asia olla harjoittelijana pk:ssa kuin oikeasti töissä siellä. Vastuu painaa eikä se ole kevyt taakka, jos pää ei ole oikein kunnossa muutenkaan.