Ettekö te muka "pysty" olemaan vauvastanne erossa?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:10"]

Ymmärrän jos isommasta vauvasta ei ole ongelmaa olla erossa mutta esim 3kk vielä niin pieni, että 5 päivää todella pitkä aika. En olisi AINAKAAAN alle 2-vuotiaasta noin pitkään erossa.

[/quote]

meidän 3-vuotiaalle tuo 5 päivää olisi hurjan pitkä aika olla erossa. 

Mä en vaan oikeasti pysty, eikä mun tarvitse. Meidän poika nyt 9kk ja kahdesti olen "itsekkäistä" syistä ollut pari tuntia erossa. Koko ajan vaan tekee mieli lähteä kotiin ja poika pyörii ajatuksissa, eikä pysty oikeen keskittymään mihinkään. Hän on niin lyhyen aikaa pieni vauva, joten ei mun pidäkään pakottaa itseäni jos en halua. :)

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:53"]

En todellakaan pystynyt tai halunnut olla tuon ikäisestä vauvasta noin pitkään erossa. Nyt lapsi on 2,5v ja edelleenkään en halua olla yötä erossa. Pian menen synnyttämään toista ja sitten on pakko olla erossa pidempään, hieman jännittää.

[/quote]Kyllähän lapsen voi ottaa mukaan synnytykseen!

Mulla on tähän asti mennyt ilman suurempia ikävöintejä, lapsi nyt 2v 2kk ja oltu yhteensä 7 yötä erossa kuudessa erässä. Mutta nyt tänään puun takaa iski ensimmäinen tuskaikävä! En ollut lainkaan varautunut, oikein hämmästyttää kun puolet illasta olen ulvonut. Ja kiintynyt olen toki ollut aina ja rakastanut lastani. Liekö raskaushormoneista johtuvaa tällä kertaa, tai siitä että kaksivuotiaalla on jo jotenkin "enemmän persoonaa" kaivattavaksi. Että varo vaan ap, parin vuoden kuluttua voi erossa olo tuntua paljon pahemmalta. :) Onnea muuten tasavertaisesta isästä, joka ei ole vain äidin apuri, meillä on samanmoinen! Rakkauttakaan ei mitata äidinmaidon määrällä, senkin opin podettuani pitkään syyllisyyttä epäonnistuneesta imetyksestä.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:10"]

Ymmärrän jos isommasta vauvasta ei ole ongelmaa olla erossa mutta esim 3kk vielä niin pieni, että 5 päivää todella pitkä aika. En olisi AINAKAAAN alle 2-vuotiaasta noin pitkään erossa.

[/quote]

meidän 3-vuotiaalle tuo 5 päivää olisi hurjan pitkä aika olla erossa. 

[/quote]

siis äidistään, omassa kodissa, isänsä hoidossa?? En voi muuta kuin ihmetellä tällaisia perheitä, joissa äiti on perheen keskipiste ja isä pelkkä statisti. 

Lapseni oli 2-vuotias kun yhden vuoden aikana jouduin olemaan sairaalahoidossa toisella paikkakunnalla 2 erässä yhteensä 3 kk ajan. Nähtiin viikonlopuisin. Ei lapsi siitä tunnu kärsineen, isä oli hyvä hoitaja. 

Jokainen tervejärkinen ihminen tekee parhaansa ollakseen hyvä vanhempi, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla äiti tai isä. Ap:n siis ei kannata ahdistua asian takia, jos muuten kokee rakastavansa lastaan ja tuntevansa iloa vauvaa hoitaessaan. 

Varmaan hormoonitkin osaltaan vaikuttaa asiaan eri ihmisillä eri tavoin, mutta en tuota imetystä kuitenkaan pitäisi ainoana edellytyksenä vauvaan "kiintymiselle". Itse en pystynyt imettämään kuin osittain 4 kk, mutta siitä huolimatta rakastuin vauvaamme täysillä, enkä halunnut olla erossa. Vieläkin sydämen täyttää tätä kirjoittaessa sellainen lämmin ja pakahduttava tunne, kun muistelen miten hullaantunut sitä oli vauvaan. Toki rakastan lastamme hirmuisesti nytkin (hänen jo ollessa 5-vuotias), mutta nyt pystyy jo irtautumaan sen verran, että lapsi on välillä yökylässä isovanhemmilla jne.

Voisiko joku nyt sitten kertoa että mitenkä esim. Ranskassa tai Jenkeissä voi olla täysipäisiä ihmisiä kun heidät on laitettu VIERAAN ihmisen hoitoon jo kolmekuisena? Kun ei se äitiysloma ole sen pidempi ja isätkin käyvät töissä?
Juu, eivät välttämättä vietä kuin n. 8-9h/pv hoidossa, mutta silti?
Ja sitten täällä ihmetellään kuinka joku voi olla YHDEN yön pois lapsen luota ja lasta useimmiten hoitaa isä....

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:26"]

Tuotti vaikeuksia olla yksien juhlien takia olla erossa 1v3kk ja 3v1kk lapsista yhtenä päivänä monta tuntia, onneksi pääsin välissä käymään kotona energiahaleilla. Joten vastauksena kysymykseen; en pystynyt, johtui kyllä myös tiheistä syöttöväleistä, mutta myös jatkuvasta ikävästä jota oli vaikka vauva oli vain muutaman metrin päässä.

[/quote]

Anteeks, mutta... mitäh?

Lapselle ja äidille on oikeasti parasta, jos lapsi erotetaan jo synnärillä lastenhoitohuoneeseen, kuten ennen. En ymmärrä tätä vierihoitoa, millä vaaditaan, että äidin pitää heti syntymän jälkeen uhrautua lapsen takia ja itse hoitaa lapsensa, eikä saa nukkua ja levätä.

Entiset systeemit oli parempia, missä vauva vietiin lastenhoitohuoneeseen ja koulutetut lastenhoitajat hoisi heidät ja toi vain syömään neljän tunnin välein. Samoin mentiin töihin, kun vauva oli 2 kuukautta. Nyt yritetään väkisin naiset saada hellan ja nyrkin väliin ja huonoa omaatuntoa siitä, jos haluaa muutakin, kuin olla äiti. 

Ennen jopa äiti itse ei imettänyt, vaan lapsella oli imettäjä ja mummit hoisi vauvaa, että äiti pääsi heti pellolle töihin. Paljon terveempiä lapsia niistä kasvoi, eikä ollut masennusta, eikä itsemurhia, vaan hyväitsetuntosia ja rohkeita lapsia ja vanhemmat oli tyytyväisiä, kun pystyivät tekemään muutakin, kuin hoitamaan pelkästään lasta.

Koskaan ei ole tilanne ollut näin kauhea, että äiti ja lapsi suljetaan neljän seinän sisälle melkein vuodeksi. Masennustilastot kukoistaa ja lapsien jono psykiatriseen hoitoon on todella pitkä.

Kannatan entiseen paluuta, missä äiti saa ajatella synnärilläkin itseään ja koulutetut hoitajat hoitavat ja lapsi hoitoon parin kuukauden iässä, missä saa olla turvallisten hoitajien kanssa, jotta äiti saa myös omaa elämää ja pääsee tuulettumaan töihin. Ennen ei edes erottu niin paljon, kuin nykyään, kun äidit masentuvat lapsensa kanssa kotona neljän seinän sisällä. Liitot olivat paljon kestävämpiä, kun kaikki ei pyörinyt vauvan ympärillä, vaan päästiin jatkamaan elämää pikaisesti

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:10"]

Ymmärrän jos isommasta vauvasta ei ole ongelmaa olla erossa mutta esim 3kk vielä niin pieni, että 5 päivää todella pitkä aika. En olisi AINAKAAAN alle 2-vuotiaasta noin pitkään erossa.

[/quote]

meidän 3-vuotiaalle tuo 5 päivää olisi hurjan pitkä aika olla erossa. 

[/quote]

siis äidistään, omassa kodissa, isänsä hoidossa?? En voi muuta kuin ihmetellä tällaisia perheitä, joissa äiti on perheen keskipiste ja isä pelkkä statisti. 

[/quote

 Tai lapsi on kohta 4-vuotias, mutta tuollainen viiden päivän ero sekä lapselle, että minulle olisi tosi rankka. Isä on paljon mukana lastenhoidosta, ei mikään statisti, mutta silti selvä kakkonen tytöllemme.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 11:22"]

Ja hyvin sujuvasti sivuutetaan ne momentit missä mainitaan muiden maiden LYHYEMMÄT äitiysvapaat.

 Kumma että vaikka Suomessa on pitkät vanhempainvapaat tms niin silti masennus tilastoissa olemme kärjessä

 Johtuiskohan liian kiinteestä ÄITIsuhteesta?

 Minäkin kaipaisin tähän kommentointia! Tosi kiinnostava aihe.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:10"]

Ymmärrän jos isommasta vauvasta ei ole ongelmaa olla erossa mutta esim 3kk vielä niin pieni, että 5 päivää todella pitkä aika. En olisi AINAKAAAN alle 2-vuotiaasta noin pitkään erossa.

[/quote]

meidän 3-vuotiaalle tuo 5 päivää olisi hurjan pitkä aika olla erossa. 

[/quote]

Niinpä, olin kaksi päivää sairaalassa, ja vielä puolen vuoden jälkeen 3v sanoi ilta palalla; Äiti älä mene sairaalaan. Ei ollut mitään tietoa että häntä vieläkin asia vaivasi, noin kuukauden sairaalassa olon jälkeen sitä iltaisin puhuttiin ja sitten oli 5 kuukautta taukoa.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:10"]

Ymmärrän jos isommasta vauvasta ei ole ongelmaa olla erossa mutta esim 3kk vielä niin pieni, että 5 päivää todella pitkä aika. En olisi AINAKAAAN alle 2-vuotiaasta noin pitkään erossa.

[/quote]

meidän 3-vuotiaalle tuo 5 päivää olisi hurjan pitkä aika olla erossa. 

[/quote]

siis äidistään, omassa kodissa, isänsä hoidossa?? En voi muuta kuin ihmetellä tällaisia perheitä, joissa äiti on perheen keskipiste ja isä pelkkä statisti. 

[/quote]

En ole tuo, jota lainasit, mutta on kuule ihan mahdollista, että lapsi ikävöi vanhempaansa ollessaan omassa kotonaan toisen vanhemman hoidossa. Jos äiti on pois, niin tietysti se on äiti, jota ikävöidään. Isää ikävöidään taas isän poissa ollessa. Miksi kuvittelet, että isä on automaattisesti pelkkä statisti, jos lapsi ikävöi äitiä?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:10"]

Ymmärrän jos isommasta vauvasta ei ole ongelmaa olla erossa mutta esim 3kk vielä niin pieni, että 5 päivää todella pitkä aika. En olisi AINAKAAAN alle 2-vuotiaasta noin pitkään erossa.

[/quote]

meidän 3-vuotiaalle tuo 5 päivää olisi hurjan pitkä aika olla erossa. 

[/quote]

siis äidistään, omassa kodissa, isänsä hoidossa?? En voi muuta kuin ihmetellä tällaisia perheitä, joissa äiti on perheen keskipiste ja isä pelkkä statisti. 

[/quote

 Tai lapsi on kohta 4-vuotias, mutta tuollainen viiden päivän ero sekä lapselle, että minulle olisi tosi rankka. Isä on paljon mukana lastenhoidosta, ei mikään statisti, mutta silti selvä kakkonen tytöllemme.

[/quote]

Tai ehkä itse ainakin haluat uskotella niin? En koskaan voisi kuvitellakaan sanovani tai edes ajattelevani mieheni olevan lapsilleni "selvä kakkonen". Surullista.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:10"]

Ymmärrän jos isommasta vauvasta ei ole ongelmaa olla erossa mutta esim 3kk vielä niin pieni, että 5 päivää todella pitkä aika. En olisi AINAKAAAN alle 2-vuotiaasta noin pitkään erossa.

[/quote]

meidän 3-vuotiaalle tuo 5 päivää olisi hurjan pitkä aika olla erossa. 

[/quote]

siis äidistään, omassa kodissa, isänsä hoidossa?? En voi muuta kuin ihmetellä tällaisia perheitä, joissa äiti on perheen keskipiste ja isä pelkkä statisti. 

[/quote]

En ole tuo, jota lainasit, mutta on kuule ihan mahdollista, että lapsi ikävöi vanhempaansa ollessaan omassa kotonaan toisen vanhemman hoidossa. Jos äiti on pois, niin tietysti se on äiti, jota ikävöidään. Isää ikävöidään taas isän poissa ollessa. Miksi kuvittelet, että isä on automaattisesti pelkkä statisti, jos lapsi ikävöi äitiä?

[/quote]

Totta kai ikävöi. Tuossa tapauksessa kävi kuitenkin myöhemmässä viestissä ilmi, että isä on lapselle "selvä kakkonen". Eli äiti on se tärkeämpi vanhempi.

Vammauttaako se lapsen jos sille tulee joskus ikävä äitiä? elämä pilalla kun äiti kävi kampaajalla?

vaikuttaa että osa äideistä tarraa paniikinomaisesti lapsiinsa. Onko teidän oma perusluottamus ihan kunnossa?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:30"]Näitä vastauksia lukiessa tulee mieleen, että onkohan minussa jotain vikaa? Vauvan kanssa on kyllä ihan mukava olla, mutta yhtälailla vapaus oli mukavaa vaihtelua.

Ap
[/quote]

Taitaa olla heikonlainen kiintymyssuhde vauvaan.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:10"]

Ymmärrän jos isommasta vauvasta ei ole ongelmaa olla erossa mutta esim 3kk vielä niin pieni, että 5 päivää todella pitkä aika. En olisi AINAKAAAN alle 2-vuotiaasta noin pitkään erossa.

[/quote]

meidän 3-vuotiaalle tuo 5 päivää olisi hurjan pitkä aika olla erossa. 

[/quote]

siis äidistään, omassa kodissa, isänsä hoidossa?? En voi muuta kuin ihmetellä tällaisia perheitä, joissa äiti on perheen keskipiste ja isä pelkkä statisti. 

[/quote

 Tai lapsi on kohta 4-vuotias, mutta tuollainen viiden päivän ero sekä lapselle, että minulle olisi tosi rankka. Isä on paljon mukana lastenhoidosta, ei mikään statisti, mutta silti selvä kakkonen tytöllemme.

[/quote]

Tai ehkä itse ainakin haluat uskotella niin? En koskaan voisi kuvitellakaan sanovani tai edes ajattelevani mieheni olevan lapsilleni "selvä kakkonen". Surullista.

[/quote]

ei se ole mitään surullista. Näin se vaan menee. Vaikka mies hoitaa paljon lasta, olen minä se ensisijainen huoltaja. Miestä lapsi ei sen kummemmin ikävöi jos tämä on matkalla. Jos itse olen viikonlopun poissa tytölle tulee iso suru, ikävöi ja kyselee jatkuvasti. Myös tytön reaktio palatessani kertoo sen, että ero äidistä ei ollut niin helppo mitä ero isästä. Näin meillä, mutta toki lapset ja perheet ovat erilaisia. 

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:06"]

Kun aina lukee/kuulee noita juttuja, että "en olisi raaskinut olla vauvasta hetkeäkään erossa". Minä 3kk vauvan äiti palasin juuri viiden päivän matkalta ja olisin hyvin mieluusti jäänyt vielä toiseksi viideksi päiväksi, niin ihanaa oli välillä olla kotoa pois...

[/quote]

Miksi pitäisi? Miksi olet ylpeä siitä? Oletko tietoinen vauvan psyyken kehityksestä? Jos olisit, et olisi ollut poissa kuin pakon edessä, etkä kyselisi täällä tuollaisia.
[/quote]

Ei ollut tarkoitus kehua tai ylpeillä, olen vain oikeasti luullut, että muut äidit ovat liioitelleet tuntemuksiaan. Ja isä on meillä ihan yhtä ensisijainen vanhempi kuin minäkin.

Ap