Ettekö te muka "pysty" olemaan vauvastanne erossa?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:14"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:10"]

Viis päivää on ihan liikaa olla erossa 3kk vauvasta. :D mutta provohan tää just sen takia onkin. Ei kukaan äiti muuta kuin pakolla ole erossa noin pienestä vauvasta.

[/quote]

Minä olin oikein mielelläni, varasin matkan vauvan ollessa kuukauden :) Olin siis ystäväni kanssa.

Aika 50-50 taitavat mielipiteet jakautua.

Ap

[/quote]

Mitä enemmän vauvasta on erossa, sen parempi. Ei kiinny liikaa ja ei sure, jos sille sattuu jotain.

Luulenpa ettei tuollaisella äidillä ole mitään tunnesidettä lapseensa. 

En pysty olemaan noin pitkään erossa ja minun vauva on 5v

Kerran oli kaksi yötä mummolassa ja kyllä minulla oli ikävä ja voi kun oli ihanaa kun hyppäsi syliin kun hain hänet kotiin.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:11"]

En pystynyt. Kävin hakemassa kaupungilta kastejuhlaan tarvikkeita ja koko ajan oli sisällä värinä ja tunne, että missä vauva. Yhtäkkiä kadulla alkoi rinnoista valua maitoa ja tuli tuskainen olo, että vauva tarvitsee minua. Oli pakko jättää ostosreissu väliin ja mennä kotiin.

Tämän jälkeen hyväksyin itseni tällaisena äitinä, enkä edes alkanut leikkimään trendikästä " minulla on oikeus omaan aikaan ja vauva ei muuta elämääni lainkaan ja vauvalle on parasta, kun sillä on mahdollisimman monta aikuista huolehtimassa, eikä pilaamassa äitinsä elämää"

Vauvoista kasvoi aikuisia ja nyt nämä nuoret miehet ovat kesälomallaan käymässä kotona, ennen kuin menevät kesätöihin. Hyviä heistä kasvoi, vaikka vauvaliima ja hormoonit jylläsivät heidän synnyttyään.

[/quote]

Juuri tuollaista tarkoitin aloituksessa, tuollaiset tuntemukset ovat minulle täysin utopistisia, enkä ymmärrä miten jollekulle voi tuottaa tuskaa olla vauvasta erossa. Tiedä sitten onko vika minussa vai riippuuko se vain hormonien määrästä vai mistä.

Ap

Miksi täällä hehkuttaa, että on erossa vauvasta? Siis sun lapset on varmaan niitä jotka kasvattaa itse itsensä kun ei ole aikuista. Tai oletko vain empatiakyvytön? Anoppi jätti lapsensa kans mielellään hoitoon kun lähti ryypylle. Mieheni oli 5-vuotiaana ilman ruokaa hotellissa yksin. Kun äidillä piti olla taas omaa aikaa...

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:14"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:10"]

Viis päivää on ihan liikaa olla erossa 3kk vauvasta. :D mutta provohan tää just sen takia onkin. Ei kukaan äiti muuta kuin pakolla ole erossa noin pienestä vauvasta.

[/quote]

Minä olin oikein mielelläni, varasin matkan vauvan ollessa kuukauden :) Olin siis ystäväni kanssa.

Aika 50-50 taitavat mielipiteet jakautua.

Ap

[/quote]

Ehkä enemmänkin 1-99, ja kuten joku mainitsikin, et tosiaan taida imettää. Mulle oli esikoisen ollessa sen 3 kk ihan fyysisesti todella kivuliasta olla edes 5 tuntia erossa...

Minä en pystynyt. Vauva nyt reilu 6kk ja olen ollut yhden kampaajakäynnin ajan erossa sekä kerran isomman lapsen kanssa uimassa ja silloinkin ahdisti ja mietin että tarvitaankohan minua kotona. En ole korvaamaton mutta en halua antaa vauvalle muuta kuin rintamaitoa ellei ole pakko. En kärsi tilanteesta ollenkaan, ehdin kyllä matkustaa myöhemminkin, enkä sitä paitsi nauttisi matkasta ollenkaan, koska ikävöisin vauvaa. Isompi lapsi oli 1,5-vuotiaana 3 yötä isovanhemmilla ja se oli aivan kauheaa. Erotessa itkivät sekä äiti että lapsi. Sen jälkeen en ole ollut yötä pois lapsen (tai nyt lasten) luota.

Luulin enne että pystyisin helpostikin olemaan vauvasta erossa. Mutta hormoonit tekivät tehtävänsä ja puolen päivän kampaajalla käynnin aikana tuli jo ikävä. Mutta mulla onkin ihana vauva <3

Ensimmäisenä uudenvuodenaattona vauva oli 2,5kk ikäinen, enkä mä kyllä täysillä nauttinut ensimmäisestä vapaaillasta ulkona miehen ja kavereitten kanssa. Ekan kerran yökylässä lapsi oli mummolassa 1v 1kk iässä, ja sekin vähän ahdisti :D

Äitejä on erilaisia. Yksi olla kaiken ajan vauvan kanssa kun toinen lähtee töihin heti äitiysvapaan päätyttyä. Ei kai siinä sen kummempaa.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:21"]

Miksi täällä hehkuttaa, että on erossa vauvasta? Siis sun lapset on varmaan niitä jotka kasvattaa itse itsensä kun ei ole aikuista. Tai oletko vain empatiakyvytön? Anoppi jätti lapsensa kans mielellään hoitoon kun lähti ryypylle. Mieheni oli 5-vuotiaana ilman ruokaa hotellissa yksin. Kun äidillä piti olla taas omaa aikaa...

[/quote]

Ei täällä kukaan ole mitään hehkuttanut.

Ja yleensä niillä lapsilla tuppaa olemaan se isäkin. Kasvatusvastuu ei ole vain äideillä, jos et sattunut tietämään.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:21"]

Miksi täällä hehkuttaa, että on erossa vauvasta? Siis sun lapset on varmaan niitä jotka kasvattaa itse itsensä kun ei ole aikuista. Tai oletko vain empatiakyvytön? Anoppi jätti lapsensa kans mielellään hoitoon kun lähti ryypylle. Mieheni oli 5-vuotiaana ilman ruokaa hotellissa yksin. Kun äidillä piti olla taas omaa aikaa...

[/quote]

Onhan vauvalla aina aikuinen läsnä, joko minä tai isä, mummonkaan hoidossa ei ole ollut vielä yksin koskaan. Mies siis ymmärrettävästi oli kotona matkani ajan.

Ap

Tuotti vaikeuksia olla yksien juhlien takia olla erossa 1v3kk ja 3v1kk lapsista yhtenä päivänä monta tuntia, onneksi pääsin välissä käymään kotona energiahaleilla. Joten vastauksena kysymykseen; en pystynyt, johtui kyllä myös tiheistä syöttöväleistä, mutta myös jatkuvasta ikävästä jota oli vaikka vauva oli vain muutaman metrin päässä.

Äärimmäinen pakkotilanne saisi olla, en halua, enkä koe tarvetta olla vauvasta erossa lenkkiä/ kauppareissua tms kauempaa. Vauvan kuuluu olla äitinsä kanssa, (ja syödä rintaa, aina halutessaan)ei ihme että nykyään kaikenlaisia sekopäitä maailma puolillaan, kun perusturvallisuus horjutetaan jo elämän ensi kuukausina. Vauva on vauva vain vähän aikaa, itsensä toteuttamiselle on kyllä aikaa myöhemminkin.

Mitenköhän ne äidit pystyy vaikka maissa, joissa äitiysvapaa on joitain viikkoja, ei kuukausia, saati vuosia hoitovapaineen?

Ihan normaaleja ja täyspäisiä äitejä ja lapsia kai niissäkin maissa on vai vaan suomestako ne maailman tasapainoisimmat löytyy?

Mä olin 7 kk ikäisestä 2 päivää erossa. Kummallakaan ei ollut ikävä. Tai vauva ei ikäväänsä mitenkään näyttänyt. Olisin voinut olla pidempäänkin. 3 kk ikäinen on kyllä vielä aika pikkuinen. Seuraavaksi meidän vauva menee mummolle yöksi, kun on vuoden ja minä ja mies mennään festareille.

En mä pystynyt ainakaan. Jotkut siitä "moittivat", mutta annoin moittia. Olen yh, joten mulle oli (ja on) todella tärkeää että vauva oppi tietämään että äiti on läsnä.

Nyt vauva on vähän yli vuoden, eli taapero. Ja toki nyt olen erossa pidempiä aikoja kun lapsi on isällään (vauvavuotena tapasivat siis useita kertoja viikossa muutaman tunnin kerrallaan), toisinaan myös yön yli (tämä tosin harvemmin). Edelleen hyvin mielelläni vietän aikaa lapsen kanssa, mutta totta kai lapsi rakastaa isäänsä ja päinvastoin eli niitä tapaamisia en rajoita vaan käännän "ihanaa, hetken yksin!"-vaihteelle niiksi tunneiksi :D

Näitä vastauksia lukiessa tulee mieleen, että onkohan minussa jotain vikaa? Vauvan kanssa on kyllä ihan mukava olla, mutta yhtälailla vapaus oli mukavaa vaihtelua.

Ap

Pienen vauvan kanssa nyrkkisääntönä voi pitää, että vauva voi olla erossa ensisijaisesta hoivaajastaan niin monta tuntia kuin ikää kuukausina +2h.
Eli esim 3kk vauva 5h.
Tämä on se aika, jonka vauva kykenee pitämään mielessään kuvan tästä ensisijaisesta hoitajastaan. Muuten vauva voi tuntea äidin hylänneen hänet. Kiintymyssuhde kehittyy jo alle puolivuotiailla. Liekö ap tätä koulukuntaa, että "koko kylä kasvattaa"? Näitä, jotka ylpeilee myöhemmin, että oma vauva ei vierasta yhtään, lähtisi ruokakaupastakin kenen tahansa hymyilevän mummelin mukaan...

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:28"]

Äärimmäinen pakkotilanne saisi olla, en halua, enkä koe tarvetta olla vauvasta erossa lenkkiä/ kauppareissua tms kauempaa. Vauvan kuuluu olla äitinsä kanssa, (ja syödä rintaa, aina halutessaan)ei ihme että nykyään kaikenlaisia sekopäitä maailma puolillaan, kun perusturvallisuus horjutetaan jo elämän ensi kuukausina. Vauva on vauva vain vähän aikaa, itsensä toteuttamiselle on kyllä aikaa myöhemminkin.

[/quote]

Jaa, mä varmaan voinkin sitten lopettaa ton ipanan kasvatuksen kun sekopää siitä tulee kummiskin. Ja ajatella, vain sen takia että isä onkin ollut se "päähuoltaja" vauvaiässä.

Äidit nostavat itseään aivan liikaa jalustalle. Ette te korvaamattomia ole.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:29"]

Minkä vitun takia yleensä hommaatte niitä lapsia kun suurinpiirtein synnytyssalista lähtiessä pitäisi jo lapsi laittaa hoitoon ja saada omaa aikaa?!?! Tottakai sitä omaa aikaa pitää JOSKUS olla, mutta ei se saa olla lapselta pois! Eikä kyse ole pelkästään siitä, että äidillä tulisi ikävä, vaan miettikää myös lastanne, hän on ihminen myös, eikä yhtään sen alempiarvoisempi kuin tekään! (Enemmänkin päinvastoin, kun lukee tätä keskustelua!)

[/quote]

Ei se ole hoitoon laittamista jos isää jää vauvan kanssa. Vai onko useimmilla mies vain se pikku apuri joka viimeisessä hädässä käsketään vahtimaan omaa lasta?