Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ymmärrän nuoria tuossa asiassa, nyt nelikymppisenä keskellä työuraa pari vuotta ei ole mitenkään merkittävä aika (vaikken ole korona-ajasta tykännyt, niin näen tässä kuitenkin myös mielenkiintoisia puolia). Sen sijaan jos ajattelen omaa lukio- tai amk-aikaa, niin kyllähän pari vuotta siinä vaiheessa elämää on pitkä aika. Moni toki opiskelee myöhemminkin elämänsä aikana, mutta sen nuoruuden opiskeluajan voi kokea vain silloin. Itselleni ei toisaalta lukio- tai amk-ajoilta jäänyt elämään ketään pitkäaikaista ystävää, joten en voi sanoa verkostoituneeni eikä verkostoilla/opiskelukavereilla ole ollut mitään merkitystä jälkeenpäin.
Niin. Kyse on perspektiivistä. Muutaman vuoden päästä nämä "parhaat vuotensa" menettäneet nuoret huomaavat, ettei mitään erityisen merkityksellistä jäänytkään kokematta. Tällä hetkellä heistä tuntuu siltä. Niin kuin lapsesta, joka odottaa karkkipäivää, mutta sitten onkin vanhemmat sairaana eikä karkkipussia käydäkään ostamassa. Elämä pilalla. Jonkin aikaa kirvelee muistoissa, sitten alkaa jossain vaiheessa ihmetyttää, miten pöllöistä asioista hermostui. Elämä jatkuu.
Mistä sinä voit tietää, miltä näistä nuorista jälkeenpäin tuntuu? Ja millä oikeudella sinä mitätöit ihmisten kaipuun kontakteihin ja sosiaaliseen elämään vertaamalla tätä karkkipussiin?
Sananvapauden oikeudella. Enkä verrannut karkkipussiin. Vertasin ikätasoisiin kokemuksiin. Elämä jatkuu, menehän sinäkin jo siitä kuivaamaan kyyneleet ja ryhdy muihin hommiin.
Kyllä vertasit nimenomaan karkkipussiin. "Tällä hetkellä heistä tuntuu siltä. Niin kuin lapsesta, joka odottaa karkkipäivää." Ihan omia sanojasi, älä nyt vedä niitä takaisin.
Ja sinä et myöskään voi tulla minulle sanomaan, että kuivaa kyyneleesi. Sinä et tiedä elämästäni yhtään mitään. Sen verran sinulle kerron, että en ole nuori enkä opiskelija, vaikka niin nyt pakkomielteisesti tässä jokaisesta kommentoijasta oletat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompa muuten pahasisuinen ja empatiakyvytön ketju. Harmi!
Nuorilla ei ole 30+ elinvuotta ja kokemusta. Tässä iässä pari vuotta ei tunnu omissa rutiineissa yhtä paljon kuin kotoaan pois muuttaneella, jolla läheisiä ei asu samalla paikkakunnalla.
Sieltä tulee kuitenkin seuraavat työelämään siirtyvät veronmaksajat niin pienellä määrällä empatiaa ja tukea ne saataisiin siirtymään tähän oravanpyörään vielä...
Me tarvitaan näitä nuoria!
Kuinkahan paljon tai vähän näitä parhaimmat vuotensa koronalle menettäneitä nuoria oikeasti on? Minä tunnen aika monta parikymppistä erilaisissa oppilaitoksissa aloittelevaa nuorta, mutten yhtään sellaista, joka olisi ollut telkien takana ypöyksin ja/tai horjunut mielenterveydeltään. Jotkut ovat pettyneet siihen, että penkkarit tai jotkin uuden opiskelupaikan perinteet tai vapaa-ajan baarireissut olisivat jääneet väliin, mutta siitä on selvitty. Ja somepäivityksistä päätellen on ihan kivasti oltu ja tehty.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon tai vähän näitä parhaimmat vuotensa koronalle menettäneitä nuoria oikeasti on? Minä tunnen aika monta parikymppistä erilaisissa oppilaitoksissa aloittelevaa nuorta, mutten yhtään sellaista, joka olisi ollut telkien takana ypöyksin ja/tai horjunut mielenterveydeltään. Jotkut ovat pettyneet siihen, että penkkarit tai jotkin uuden opiskelupaikan perinteet tai vapaa-ajan baarireissut olisivat jääneet väliin, mutta siitä on selvitty. Ja somepäivityksistä päätellen on ihan kivasti oltu ja tehty.
Voi ystävä hyvä, kun korona ei ole vielä ohi ja näiden asioiden lopullinen vaikutus voidaan nähdä vasta jälkeenpäin. Kukaan ei ole sanonut, että tästä ei selvittäisi. Ei kai tässä oikein muuta vaihtoehtoa ole. Ei se silti tarkoita sitä, ettei tilanne voisi olla ongelmallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen "parhaat vuodet"?
En usko että monillekaan opiskeluaika on mitään parasta aikaa.
No itselläni ei ollut kovin tiukkaa taloudellisesti, mutta olen kuullut että joillakin ei ole varaa ollut ostaa edes uusia kenkiä....
No onhan opiskeluaikana enemmän vapautta kuin normaalisti, mutta sitten taas toisaalta jos käy töissä koko ajan opiskelujen ohessa, niin kyllä voi sekin olla aika rankkaa.
Jos on mahdollisuus keskittyä pelkästään opiskeluun (kesät tietysti on eri asia), niin silloin voi olla vapauttakin aika paljon.
No, kaikki eivät mittaa elämänlaatua rahassa, vaan kokemuksissa ja henkisessä kasvussa.
Tuskimpa kumpikaan on korkeimmillaan 20-22v:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin nuoruuteni masennuksen vuoksi. Mihin voin valittaa? Ei ole olemassa mitään etuoikeutta, jonka mukaan ihmiselle KUULUU tietyt kokemukset.
N39Tämä.
Ja normaalinakin aikana opiskelijaporukoista jää todella paljon ihmisiä ulkopuolelle tahtomattaan syystä tai toisesta. Monet opiskelijat todella vain kökkivät yksin pikku soluhuoneessaan koko opiskeluiden ajan ja eivät todellakaan nauti siitä. Kokematta jää ruokalassa syöminen porukassa, yhdessä opiskeleminen jne. Nämä eivät ennenkään ole olleet mitään itsestäänselvyyksiä kaikille.
Itse kärsin koko soluasuntokonseptista, mistä puuttui oikea yksityisyys. Mutta ei se minua estänyt opiskelemasta tai elämästä muuta elämää. Ikionnellinen toki olin, kun pystyin muuttamaan tavalliseen vuokra-asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon tai vähän näitä parhaimmat vuotensa koronalle menettäneitä nuoria oikeasti on? Minä tunnen aika monta parikymppistä erilaisissa oppilaitoksissa aloittelevaa nuorta, mutten yhtään sellaista, joka olisi ollut telkien takana ypöyksin ja/tai horjunut mielenterveydeltään. Jotkut ovat pettyneet siihen, että penkkarit tai jotkin uuden opiskelupaikan perinteet tai vapaa-ajan baarireissut olisivat jääneet väliin, mutta siitä on selvitty. Ja somepäivityksistä päätellen on ihan kivasti oltu ja tehty.
Voi ystävä hyvä, kun korona ei ole vielä ohi ja näiden asioiden lopullinen vaikutus voidaan nähdä vasta jälkeenpäin. Kukaan ei ole sanonut, että tästä ei selvittäisi. Ei kai tässä oikein muuta vaihtoehtoa ole. Ei se silti tarkoita sitä, ettei tilanne voisi olla ongelmallinen.
Tarkoitin ilmauksella "näitä parhaimmat vuotensa koronalle menettäneitä nuoria" sarkastisesti. Viittasin siis niihin, jotka Hesarin artikkelissa valittavat ylen kurjaa tilannettaan. En viitannut mitenkään siihen, miten koronatilanne jatkuu ja selvitäänkö siitä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen "parhaat vuodet"?
En usko että monillekaan opiskeluaika on mitään parasta aikaa.
No itselläni ei ollut kovin tiukkaa taloudellisesti, mutta olen kuullut että joillakin ei ole varaa ollut ostaa edes uusia kenkiä....
No onhan opiskeluaikana enemmän vapautta kuin normaalisti, mutta sitten taas toisaalta jos käy töissä koko ajan opiskelujen ohessa, niin kyllä voi sekin olla aika rankkaa.
Jos on mahdollisuus keskittyä pelkästään opiskeluun (kesät tietysti on eri asia), niin silloin voi olla vapauttakin aika paljon.
No, kaikki eivät mittaa elämänlaatua rahassa, vaan kokemuksissa ja henkisessä kasvussa.
Tuskimpa kumpikaan on korkeimmillaan 20-22v:)
Miten niin? Kyllä minulle ainakin nuo vuodet ovat olleet todella merkittäviä itsenäisen ja aikuisen elämän rakentamisessa ja noina vuosina kyllä tapasin paljon enemmän erilaisia ihmisiä kuin nykyään tapaan. Elämäni on ollut viimeiset 10 vuotta melko samanlaista puurtamista eikä tässä hirveästi ole joutunut uusien asioiden eteen (paitsi tietysti esimerkiksi töissä sellaisia käytännön menetelmiä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ymmärrän nuoria tuossa asiassa, nyt nelikymppisenä keskellä työuraa pari vuotta ei ole mitenkään merkittävä aika (vaikken ole korona-ajasta tykännyt, niin näen tässä kuitenkin myös mielenkiintoisia puolia). Sen sijaan jos ajattelen omaa lukio- tai amk-aikaa, niin kyllähän pari vuotta siinä vaiheessa elämää on pitkä aika. Moni toki opiskelee myöhemminkin elämänsä aikana, mutta sen nuoruuden opiskeluajan voi kokea vain silloin. Itselleni ei toisaalta lukio- tai amk-ajoilta jäänyt elämään ketään pitkäaikaista ystävää, joten en voi sanoa verkostoituneeni eikä verkostoilla/opiskelukavereilla ole ollut mitään merkitystä jälkeenpäin.
Niin. Kyse on perspektiivistä. Muutaman vuoden päästä nämä "parhaat vuotensa" menettäneet nuoret huomaavat, ettei mitään erityisen merkityksellistä jäänytkään kokematta. Tällä hetkellä heistä tuntuu siltä. Niin kuin lapsesta, joka odottaa karkkipäivää, mutta sitten onkin vanhemmat sairaana eikä karkkipussia käydäkään ostamassa. Elämä pilalla. Jonkin aikaa kirvelee muistoissa, sitten alkaa jossain vaiheessa ihmetyttää, miten pöllöistä asioista hermostui. Elämä jatkuu.
Mistä sinä voit tietää, miltä näistä nuorista jälkeenpäin tuntuu? Ja millä oikeudella sinä mitätöit ihmisten kaipuun kontakteihin ja sosiaaliseen elämään vertaamalla tätä karkkipussiin?
Sananvapauden oikeudella. Enkä verrannut karkkipussiin. Vertasin ikätasoisiin kokemuksiin. Elämä jatkuu, menehän sinäkin jo siitä kuivaamaan kyyneleet ja ryhdy muihin hommiin.
Kyllä vertasit nimenomaan karkkipussiin. "Tällä hetkellä heistä tuntuu siltä. Niin kuin lapsesta, joka odottaa karkkipäivää." Ihan omia sanojasi, älä nyt vedä niitä takaisin.
Ja sinä et myöskään voi tulla minulle sanomaan, että kuivaa kyyneleesi. Sinä et tiedä elämästäni yhtään mitään. Sen verran sinulle kerron, että en ole nuori enkä opiskelija, vaikka niin nyt pakkomielteisesti tässä jokaisesta kommentoijasta oletat.
Kävi erittäin selväksi, että et ole opiskelija, etkä varmaan myöskään opiskellut... Ihmeellisiä oletuksia minusta. Ja mitä kirjoittamiini kommentteihin tulee, en arvannut, että täällä tulisi kirjoittaa selkokielellä. Sinun hyökkäystesi ansiosta aion kyllä jatkossa tehdä niin, koska joiltakin puuttuu selvästi syvälukutaito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon tai vähän näitä parhaimmat vuotensa koronalle menettäneitä nuoria oikeasti on? Minä tunnen aika monta parikymppistä erilaisissa oppilaitoksissa aloittelevaa nuorta, mutten yhtään sellaista, joka olisi ollut telkien takana ypöyksin ja/tai horjunut mielenterveydeltään. Jotkut ovat pettyneet siihen, että penkkarit tai jotkin uuden opiskelupaikan perinteet tai vapaa-ajan baarireissut olisivat jääneet väliin, mutta siitä on selvitty. Ja somepäivityksistä päätellen on ihan kivasti oltu ja tehty.
Voi ystävä hyvä, kun korona ei ole vielä ohi ja näiden asioiden lopullinen vaikutus voidaan nähdä vasta jälkeenpäin. Kukaan ei ole sanonut, että tästä ei selvittäisi. Ei kai tässä oikein muuta vaihtoehtoa ole. Ei se silti tarkoita sitä, ettei tilanne voisi olla ongelmallinen.
Tarkoitin ilmauksella "näitä parhaimmat vuotensa koronalle menettäneitä nuoria" sarkastisesti. Viittasin siis niihin, jotka Hesarin artikkelissa valittavat ylen kurjaa tilannettaan. En viitannut mitenkään siihen, miten koronatilanne jatkuu ja selvitäänkö siitä vai ei.
Kyllä minä tiedän täsmälleen, että tarkoitit tuon pilkkaamisena, mutta silti vastaukseni on täsmälleen sama. Vai tarkoititko, miten montaa nuorta tuohon juttuun on haastateltu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen "parhaat vuodet"?
En usko että monillekaan opiskeluaika on mitään parasta aikaa.
No itselläni ei ollut kovin tiukkaa taloudellisesti, mutta olen kuullut että joillakin ei ole varaa ollut ostaa edes uusia kenkiä....
No onhan opiskeluaikana enemmän vapautta kuin normaalisti, mutta sitten taas toisaalta jos käy töissä koko ajan opiskelujen ohessa, niin kyllä voi sekin olla aika rankkaa.
Jos on mahdollisuus keskittyä pelkästään opiskeluun (kesät tietysti on eri asia), niin silloin voi olla vapauttakin aika paljon.
No, kaikki eivät mittaa elämänlaatua rahassa, vaan kokemuksissa ja henkisessä kasvussa.
Tuskimpa kumpikaan on korkeimmillaan 20-22v:)
Miten niin? Kyllä minulle ainakin nuo vuodet ovat olleet todella merkittäviä itsenäisen ja aikuisen elämän rakentamisessa ja noina vuosina kyllä tapasin paljon enemmän erilaisia ihmisiä kuin nykyään tapaan. Elämäni on ollut viimeiset 10 vuotta melko samanlaista puurtamista eikä tässä hirveästi ole joutunut uusien asioiden eteen (paitsi tietysti esimerkiksi töissä sellaisia käytännön menetelmiä).
Mulla just päinvastoin. Nyt keski-iässä ne parhaat asiat elämässäni tapahtuu. Ja toivon että vaan paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ymmärrän nuoria tuossa asiassa, nyt nelikymppisenä keskellä työuraa pari vuotta ei ole mitenkään merkittävä aika (vaikken ole korona-ajasta tykännyt, niin näen tässä kuitenkin myös mielenkiintoisia puolia). Sen sijaan jos ajattelen omaa lukio- tai amk-aikaa, niin kyllähän pari vuotta siinä vaiheessa elämää on pitkä aika. Moni toki opiskelee myöhemminkin elämänsä aikana, mutta sen nuoruuden opiskeluajan voi kokea vain silloin. Itselleni ei toisaalta lukio- tai amk-ajoilta jäänyt elämään ketään pitkäaikaista ystävää, joten en voi sanoa verkostoituneeni eikä verkostoilla/opiskelukavereilla ole ollut mitään merkitystä jälkeenpäin.
Niin. Kyse on perspektiivistä. Muutaman vuoden päästä nämä "parhaat vuotensa" menettäneet nuoret huomaavat, ettei mitään erityisen merkityksellistä jäänytkään kokematta. Tällä hetkellä heistä tuntuu siltä. Niin kuin lapsesta, joka odottaa karkkipäivää, mutta sitten onkin vanhemmat sairaana eikä karkkipussia käydäkään ostamassa. Elämä pilalla. Jonkin aikaa kirvelee muistoissa, sitten alkaa jossain vaiheessa ihmetyttää, miten pöllöistä asioista hermostui. Elämä jatkuu.
Mistä sinä voit tietää, miltä näistä nuorista jälkeenpäin tuntuu? Ja millä oikeudella sinä mitätöit ihmisten kaipuun kontakteihin ja sosiaaliseen elämään vertaamalla tätä karkkipussiin?
Sananvapauden oikeudella. Enkä verrannut karkkipussiin. Vertasin ikätasoisiin kokemuksiin. Elämä jatkuu, menehän sinäkin jo siitä kuivaamaan kyyneleet ja ryhdy muihin hommiin.
Kyllä vertasit nimenomaan karkkipussiin. "Tällä hetkellä heistä tuntuu siltä. Niin kuin lapsesta, joka odottaa karkkipäivää." Ihan omia sanojasi, älä nyt vedä niitä takaisin.
Ja sinä et myöskään voi tulla minulle sanomaan, että kuivaa kyyneleesi. Sinä et tiedä elämästäni yhtään mitään. Sen verran sinulle kerron, että en ole nuori enkä opiskelija, vaikka niin nyt pakkomielteisesti tässä jokaisesta kommentoijasta oletat.
Kävi erittäin selväksi, että et ole opiskelija, etkä varmaan myöskään opiskellut... Ihmeellisiä oletuksia minusta. Ja mitä kirjoittamiini kommentteihin tulee, en arvannut, että täällä tulisi kirjoittaa selkokielellä. Sinun hyökkäystesi ansiosta aion kyllä jatkossa tehdä niin, koska joiltakin puuttuu selvästi syvälukutaito.
Anteeksi, missä tein sinusta yhdenkään oletuksen? Olen puhunut tässä pelkästään sen perusteella, mitä itse tässä kirjoitat.
Kerrohan mitä ihmettä sinä sitten tarkoitit tuolla karkkipussilla, ellet käyttänyt sitä nimenomaan vertauksena opiskelijoiden pettymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Korkeakouluopiskelijat ovat eniten koronasta kärsinyt ihmisryhmä.
Puolitoista vuotta etänä ilman sosiaalisia kontakteja. On eri asia olla etätöissä kun elämä on jo "valmis", on perhe, tilaa ja ystäviä lähellä. Toiselle puolelle Suomea muuttanut opiskelija ei tunne ketään, ja kaikki tilanteet tutustua toisiin on peruttu ja leimattu. Suuri osa työssäkäyvistä on käynyt töissä koko korona-ajan normaalisti, ollut etänä ehkä kuukauden tai pari, tai sitten yksittäisiä päiviä kun huvittaa. Me oltiin etänä puolitoista vuotta. En tiedä mikä tilanne on nyt kun olen tekemässä gradua. Siis ihan järkyttävää että opiskelijat vähän niin kuin unohdettiin ja "kyllä ne pärjää". Peruskoululaiset sai mennä kouluun ja lukiolaiset, työssäkäyvät pääsi suureksi osaksi töihin edes joskus. Mutta opiskelijat eivät sitä ilmeisesti tarvinneet.
Noh kiitos vaan veronmaksajat kun maksatte nyt munkin kuntouttavan psykoterapian, kun ekana koronakeväänä pakko-oireet paheni niin pahaksi, että itkin vaan kaikki päivät ja mietin, että mun pitää ihan oikeasti tehdä itsemurha. Monille ne rutiinit ja koulu on oikeasti se elämänlanka, joka pitää pakan kasassa.
Esimerkki kuplassa uhriutumisesta. Luepa ketju läpi, niin näet ihmettelyä siitä, eivätkö opiskelijat muka ole kyenneet olemaan tekemisissä toistensa kanssa, jos olisivat halunneet. Ketjussa on myös käytännön vinkkejä siitä, miten ollaan yhdessä koronaturvallisesti. Ja muista, että monet opiskelijat ovat olleet oikein tyytyväisiä etäopiskelumahdollisuuteen. Eivät kaikki kaipaa haalarit päällä kännissä örveltämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me milleniaalit jo runnottiin läpi toivottomuuden ilman että vanhemmat sukupolvet edes korvaansa lopsautti. Ihmettelivät vaan miten nuo hyväkkäät ei onnistu elämässä. Nyt tällä uudella, nuoremmalla sukupolvella on vielä enemmän epävarmuutta tulevasta. Sen lisäksi ovat eläneet juuri ne tärkeimmät vuotensa eristyksissä ja uhan alla.
Miksei jo vihdoin riitä sympatiaa sinne muiden ihmisten asteelle? Ei se oikeasti vie mitään pois jos vähän antaa itsestään. Nuoret on meidän tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Onnea vaan teille kaikille, jotka olette turhaan olleet etätöissä ja opiskelleet etänä sen takia, että hoivakodeissa olevat hauraat vanhukset eivät kuolisi. Alle nelikymppisiä kuolleita on Suomessa ollut muutama, ja vakava tautikin on hyvin harvinainen, jos vakavalla taudilla tarkoitetaan tehohoitoa edellyttävää tilaa. Tehohoitojaksoja on Suomessa ollut alla 2000 ja sinne päätyneistä 85% on ollut ylipainoisia.
"Ketkä koronaan kuolevat?
– Ne ovat pääsääntöisesti iäkkäiden kuolemia. Mutta ne assosioituvat vahvasti rokottamattomuuteen. Osaksi he voivat olla myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet niin vakavasti sairaita ja hauraita, että heille ei ole haluttu rokotuksen sivuvaikutuksilla enää kärsimystä."
Jos elät niin pitkään, että sinusta tulee hauras vanhus ja uusi pandemia leviää, ethän odota yhteiskunnalta mitään suojelutoimenpiteitä, vaan otat auliisti virukset vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Me milleniaalit jo runnottiin läpi toivottomuuden ilman että vanhemmat sukupolvet edes korvaansa lopsautti. Ihmettelivät vaan miten nuo hyväkkäät ei onnistu elämässä. Nyt tällä uudella, nuoremmalla sukupolvella on vielä enemmän epävarmuutta tulevasta. Sen lisäksi ovat eläneet juuri ne tärkeimmät vuotensa eristyksissä ja uhan alla.
Miksei jo vihdoin riitä sympatiaa sinne muiden ihmisten asteelle? Ei se oikeasti vie mitään pois jos vähän antaa itsestään. Nuoret on meidän tulevaisuus.
Mitkä tärkeimmät vuodet? Minkä uhan? Onhan täälläkin kirjoitettu, ettei korona ole vaarallinen nuorille, vain vanhuksille.
Sitä paitsi kukaan ei ole elänyt täydessä eristyksessä tätä aikaa, poislukien riskiryhmät, joille korona voi olla kohtalokas. Itsekin tunnen ja tiedän useita opiskelevia nuoria ja kyllä heillä on hyvää elämää ollut. On nähty kavereita, juhlittukin. Paljon sosiaalisempaa elämää he ovat viettäneet kuin minä ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen "parhaat vuodet"?
En usko että monillekaan opiskeluaika on mitään parasta aikaa.
No itselläni ei ollut kovin tiukkaa taloudellisesti, mutta olen kuullut että joillakin ei ole varaa ollut ostaa edes uusia kenkiä....
No onhan opiskeluaikana enemmän vapautta kuin normaalisti, mutta sitten taas toisaalta jos käy töissä koko ajan opiskelujen ohessa, niin kyllä voi sekin olla aika rankkaa.
Jos on mahdollisuus keskittyä pelkästään opiskeluun (kesät tietysti on eri asia), niin silloin voi olla vapauttakin aika paljon.
No, kaikki eivät mittaa elämänlaatua rahassa, vaan kokemuksissa ja henkisessä kasvussa.
Tuskimpa kumpikaan on korkeimmillaan 20-22v:)
Miten niin? Kyllä minulle ainakin nuo vuodet ovat olleet todella merkittäviä itsenäisen ja aikuisen elämän rakentamisessa ja noina vuosina kyllä tapasin paljon enemmän erilaisia ihmisiä kuin nykyään tapaan. Elämäni on ollut viimeiset 10 vuotta melko samanlaista puurtamista eikä tässä hirveästi ole joutunut uusien asioiden eteen (paitsi tietysti esimerkiksi töissä sellaisia käytännön menetelmiä).
Mulla just päinvastoin. Nyt keski-iässä ne parhaat asiat elämässäni tapahtuu. Ja toivon että vaan paranee.
Eli olet vasta keski-ikäisenä muuttanut omaan asuntoon, ostanut itsellesi petivaatteita ja huonekaluja? Olet opetellut rahankäyttöä, asiointeja erilaisissa paikoissa? Olet vasta keski-ikäisenä tavannut ja tutustunut ihmisiin, joita et ole tuntenut lapsuudesta saakka? Olet vasta keski-ikäisenä päättänyt itse, mitä kaupasta ostat? Olet vasta keski-ikäisenä kokenut ensimmäisen kerran sen, että olet asunnossasi yksin ja olet itse vastuussa, jos avaimet katoavat tai lamppu pitää vaihtaa?
No, jo oli aikakin.
Tässähän ei puhuta nyt siitä, mitä kukakin kokee kivaksi elämänvaiheeksi, vaan nimenomaan elämän käännekohdasta ja siitä, miten elämää rakennetaan sen lapsuuskodin ulkopuolella. Kyllähän lapsetkin käyvät läpi tietyt kehitysvaiheet eikä kukaan sano esim kävelemään oppivasta lapsesta, että kyllähän tuota ehtii tekemään koko aikuisiän, eihän tuossa ole mitään ihmeellistä ja ihan sama, jos oppii sen vasta muutaman vuoden päästä. Kyllä se vain on uusi opittu asia ja on edellytys monelle uudelle kokemukselle.
Vierailija kirjoitti:
Ompa muuten pahasisuinen ja empatiakyvytön ketju. Harmi!
Nuorilla ei ole 30+ elinvuotta ja kokemusta. Tässä iässä pari vuotta ei tunnu omissa rutiineissa yhtä paljon kuin kotoaan pois muuttaneella, jolla läheisiä ei asu samalla paikkakunnalla.
Sieltä tulee kuitenkin seuraavat työelämään siirtyvät veronmaksajat niin pienellä määrällä empatiaa ja tukea ne saataisiin siirtymään tähän oravanpyörään vielä...
Me tarvitaan näitä nuoria!
Itse taas näen tämän keskustelun herättelevänä: elämä ei ole ohi, nuoruus ei ole ohi. Tulevasta ei voi tietää, joten parasta vain käsitellä pettymykset ja mennä eteenpäin. Kyllä täysi-ikäisten pitäisi jo ymmärtää, ettei elämä lopu siihen, kun täyttää 25 vuotta. Täysi-ikäisten tulisi myös ymmärtää mittakaavaa: on totta, että yksinäisyydellä ja pandemian aiheuttamalla eristäytymisellä voi olla pidempiaikaista vaikutusta mm. mielenterveyteen, mutta kun ajattelee, miten hyvät mahdollisuudet Suomessa muuten on muuhun maailmaan verrattuna, tuntuu hassulta valitella rajoituksista. Suomessa on saanut koko ajan tavata ihmisiä esim. kutsumalla omaan kotiin tai esimerkiksi ulkona. Talvella kylmässä toki hankalampaa, mutta on tässä ollut kesäjaksojakin. Facebookissa tai Whatsapissa voi perustaa luokkien omia ryhmiä, joissa voidaan sopia yhteisistä tapaamisista ja tutustumisista paikoissa, jonne voi kokoontua jne. Tapaamisten ei ole pakko pyöriä alkoholin ja muiden päihteiden ympärillä, eli ei ole pakko järjestää (sisä)bileitä, että voi tutustua. Tottakai toiminta on erilaista ns. normaaliin verrattuna, mutta ei pandemia kyllä mitenkään voi yksinäisyyttä aiheuttaa niille, jotka muutenkin olisivat menossa mukana. Erakot ovat erakoita pandemialla ja ilman. Tämän hetken opiskelijat ovat kasvaneet internetin ja etäyhteyksien kanssa, joten nyt vain hyödyntämään niitä taitoja ja järjestämään tapaamisia. Luovuus kunniaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ihmeen "parhaat vuodet"?
En usko että monillekaan opiskeluaika on mitään parasta aikaa.
No itselläni ei ollut kovin tiukkaa taloudellisesti, mutta olen kuullut että joillakin ei ole varaa ollut ostaa edes uusia kenkiä....
No onhan opiskeluaikana enemmän vapautta kuin normaalisti, mutta sitten taas toisaalta jos käy töissä koko ajan opiskelujen ohessa, niin kyllä voi sekin olla aika rankkaa.
Jos on mahdollisuus keskittyä pelkästään opiskeluun (kesät tietysti on eri asia), niin silloin voi olla vapauttakin aika paljon.
No, kaikki eivät mittaa elämänlaatua rahassa, vaan kokemuksissa ja henkisessä kasvussa.
Tuskimpa kumpikaan on korkeimmillaan 20-22v:)
Miten niin? Kyllä minulle ainakin nuo vuodet ovat olleet todella merkittäviä itsenäisen ja aikuisen elämän rakentamisessa ja noina vuosina kyllä tapasin paljon enemmän erilaisia ihmisiä kuin nykyään tapaan. Elämäni on ollut viimeiset 10 vuotta melko samanlaista puurtamista eikä tässä hirveästi ole joutunut uusien asioiden eteen (paitsi tietysti esimerkiksi töissä sellaisia käytännön menetelmiä).
Mulla just päinvastoin. Nyt keski-iässä ne parhaat asiat elämässäni tapahtuu. Ja toivon että vaan paranee.
Eli olet vasta keski-ikäisenä muuttanut omaan asuntoon, ostanut itsellesi petivaatteita ja huonekaluja? Olet opetellut rahankäyttöä, asiointeja erilaisissa paikoissa? Olet vasta keski-ikäisenä tavannut ja tutustunut ihmisiin, joita et ole tuntenut lapsuudesta saakka? Olet vasta keski-ikäisenä päättänyt itse, mitä kaupasta ostat? Olet vasta keski-ikäisenä kokenut ensimmäisen kerran sen, että olet asunnossasi yksin ja olet itse vastuussa, jos avaimet katoavat tai lamppu pitää vaihtaa?
No, jo oli aikakin.
Tässähän ei puhuta nyt siitä, mitä kukakin kokee kivaksi elämänvaiheeksi, vaan nimenomaan elämän käännekohdasta ja siitä, miten elämää rakennetaan sen lapsuuskodin ulkopuolella. Kyllähän lapsetkin käyvät läpi tietyt kehitysvaiheet eikä kukaan sano esim kävelemään oppivasta lapsesta, että kyllähän tuota ehtii tekemään koko aikuisiän, eihän tuossa ole mitään ihmeellistä ja ihan sama, jos oppii sen vasta muutaman vuoden päästä. Kyllä se vain on uusi opittu asia ja on edellytys monelle uudelle kokemukselle.
Siis... Miten pandemia estää näiden asioiden opettelun?
Alue: Aihe vapaa
No, kaikki eivät mittaa elämänlaatua rahassa, vaan kokemuksissa ja henkisessä kasvussa.