Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen sympatioita jutussa esiintyneitä nuoria kohtaan. Itse opiskelin huolella, 7 vuotta meni yliopistotutkinnon tekoon. Opintojen lisäksi sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa kävimme bileissä ja tehtiin kaikkea muutakin kivaa. Tuli ryyppäiltyä, naitua, reissattua, käytyä festareilla ym. ja vietettyä huoletonta nuoren ihmisen elämää ilman sitoumuksia ja painavaa vastuuta. Nyt yli nelikymppisenä, perheellisenä ei ainakaan harmita, että jotain olisi jäänyt nuoruudessa kokematta.
Totta on se, että voi vanhempanakin bilettää ja sen semmoista. Omasta mielestäni se ei ole sama asia. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hän menettää väistämättä tietynlaisen nuoruuden viattomuuden ja "hölmöyden". Suurin osa oman ikäisistä elelee seesteistä perhearkea ja ei enää halua tehdä välttämättä samanlaisia asioita kuin vanhana nuoruuttaan elävä ihminen - he ovat tehneet ne jutut jo nuorina.
Ei se elämä kaikilla noin mene kuin sinulla ja kavereillasi. Onneksi.
Siis ihan oikeasti, kysyin jo tuolla aiemminkin, mikä tällaisten kommenttien tarkoitus on. Jos joku kertoo itselle tärkeistä ja mukavista asioista, joita moni muukin on pitänyt tärkeinä ja mukavina, mistä tulee tarve tulla selittämään, että kaikilla ei ole samoin. Onko joku väittänyt, että pitäisi olla? Jos joku kertoo koirastaan, kiiruhdatko siihenkin sanomaan, että kaikilla ei ole koiraa.
Tarkoitus on huomauttaa, ettei kaikilla elämän parhaat kokemukset tapahdu ikävuosina 19-25, vaan elämässä voi kokea vaikka antoisaa mitä myöhemmässäkin iässä. Ei kaikkien elämä muutu tylsäksi iän myötä. Toiset säilyttävät innostuneen kokeilunhalun sekä viattoman ja uteliaan elämänasenteen loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.
Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?
Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.
Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.
Ai jaaha, et sitten ole kuullut mustasta surmasta, espanjantaudista jne.
Ihmiskunta on nokenut myös pitkäaikaisia sotia, nälönhötää jne, helpolla pääsee tämän ajan nuori koronasta huolimatta.
Ei kun tää on nyt niin uniikkia ja me ollaan niin woke ja tiedetään että ollaan kärsitty enemmän kuin mikään muu sukupolvi koskaan maan päällä, koska kukaan ei oo elänyt tälläisessä maailmassa ennen meitä.
T. XD-sukupolvi
Kerroin jo että vastaavia pandemioita on ollut yksi.
Eli ei tämä kovin tavallinen kokemus ole.
Ei varmasti tavallinen, mutta kannattaisi oikeasti tutustua aihepiirin kirjallisuuteen, niin tietäisit, mitä tuhoa mm. rutto ja kolera ovat aiheuttaneet tässäkin maassa menneinä vuosisatoina. Tuhoisia pandemioita nekin ovat olleet. Silloin vain ei ole ollut ketään laskemassa tarkkaan kuolleita saati eri maiden väkilukuja.
Eivät olleet tämäntasoisia.
Rutto tappoi pahimmillaan kaksi kolmasosaa väestöstä!
Nykyinen korona ei ole tosiaan historiallisessa kontekstissa kuin hyttysen ininää, ja erityisen säästeliäs nuorta väestöä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.
No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.Kyllähän ihmiset ovat aina halunneet tavata toisiaan, tehdä asioita yhdessä, koskettaa, ihastua, käydä syömässä, mitä nyt milloinkin. Ei se tarve mihinkään katoa vaikka kuinka nyt pitäisi somessa vaan olla. Itselle ainakin opiskeluajassa parasta oli yhdessä tekeminen, lukeminen yms.
Mutta, kun tulee poikkeukselliset ajat, niin sitten pitää sopeutua siihen tarpeelliseksi ajaksi. Kyllä tästä taas kohta pääsee yhdessä tekemään. Jos ihmisillä ei ole sopeutumiskykyä, niin onko sitä edes ihan varmasti valmis opiskelemaan.
Parikymppisillä on parikymppisen aivot. Ei nuoret ajattele niin, että joskus kuuden vuoden päästä voin tehdä mitä haluan ja nyt vaan odotellaan tyytyväisinä. Jos jo tuossa iässä vaan haluaa olla yksin huoneessaan, niin olisin kyllä huolissani.
Myönnetään etten täysin kykene samaistumaan kipuileviin, koska olen lapsesta asti ollut ikäisiäni älykkäämpi ja suunnitelmallisempi.
Ilmeisesti kuitenkin emp & sympatian osuus jäi sinne teini-iän tasolle?
Empatia ei ole synonyymi yhteisitkuvirsille. Eikä oman kurjuuden maksimoinnin ja kaikkien vaihtoehtojen kategorisen teilaamisen seuraaminen sanomatta mitään ole empaattista.
Terapiakontekstissa auttaminen ei ole pelkästään empatiaa vaan myös haastamista, konfrontoimista, mitä ilman uusia näkökulmia ei synny.
Hyvän keskustelun idea on sama. Tätä ei moni ymmärrystä kaipaava tunnu tajuavan. Sama ihminen voi aivan hyvin tuntea myötätuntoa mutta myös haastaa. Se terapeutin työstä vaativaa tekeekin, koska pelkkä pään silittely vain vahvistaa mahdollisia ajatusvääristymiä ja uhripositiota.
Sinä et mäytä tajuavan hyvästä keskustelusta mitään.
Niinpä, nuoruuden voi tuhlata, muttei säästää. Sympatiani ovat nuorten puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen sympatioita jutussa esiintyneitä nuoria kohtaan. Itse opiskelin huolella, 7 vuotta meni yliopistotutkinnon tekoon. Opintojen lisäksi sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa kävimme bileissä ja tehtiin kaikkea muutakin kivaa. Tuli ryyppäiltyä, naitua, reissattua, käytyä festareilla ym. ja vietettyä huoletonta nuoren ihmisen elämää ilman sitoumuksia ja painavaa vastuuta. Nyt yli nelikymppisenä, perheellisenä ei ainakaan harmita, että jotain olisi jäänyt nuoruudessa kokematta.
Totta on se, että voi vanhempanakin bilettää ja sen semmoista. Omasta mielestäni se ei ole sama asia. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hän menettää väistämättä tietynlaisen nuoruuden viattomuuden ja "hölmöyden". Suurin osa oman ikäisistä elelee seesteistä perhearkea ja ei enää halua tehdä välttämättä samanlaisia asioita kuin vanhana nuoruuttaan elävä ihminen - he ovat tehneet ne jutut jo nuorina.
Ei se elämä kaikilla noin mene kuin sinulla ja kavereillasi. Onneksi.
Siis ihan oikeasti, kysyin jo tuolla aiemminkin, mikä tällaisten kommenttien tarkoitus on. Jos joku kertoo itselle tärkeistä ja mukavista asioista, joita moni muukin on pitänyt tärkeinä ja mukavina, mistä tulee tarve tulla selittämään, että kaikilla ei ole samoin. Onko joku väittänyt, että pitäisi olla? Jos joku kertoo koirastaan, kiiruhdatko siihenkin sanomaan, että kaikilla ei ole koiraa.
Tarkoitus on huomauttaa, ettei kaikilla elämän parhaat kokemukset tapahdu ikävuosina 19-25, vaan elämässä voi kokea vaikka antoisaa mitä myöhemmässäkin iässä. Ei kaikkien elämä muutu tylsäksi iän myötä. Toiset säilyttävät innostuneen kokeilunhalun sekä viattoman ja uteliaan elämänasenteen loppuun asti.
Elämä on tänä päivänä pirun hankalaa. Eihän minusta olisi tullut muuten akateemista asiantuntijaa, mutta kun ei siinä vaiheessa ollut tietoa, että älykkyys ja koulutustaso periytyvät, niin erehdyin hakemaan yliopistoon autonasentajalinjan sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, nuoruuden voi tuhlata, muttei säästää. Sympatiani ovat nuorten puolella.
Kenen puolella ne siis eivät ole?
Itse ymmärrän nuoria tuossa asiassa, nyt nelikymppisenä keskellä työuraa pari vuotta ei ole mitenkään merkittävä aika (vaikken ole korona-ajasta tykännyt, niin näen tässä kuitenkin myös mielenkiintoisia puolia). Sen sijaan jos ajattelen omaa lukio- tai amk-aikaa, niin kyllähän pari vuotta siinä vaiheessa elämää on pitkä aika. Moni toki opiskelee myöhemminkin elämänsä aikana, mutta sen nuoruuden opiskeluajan voi kokea vain silloin. Itselleni ei toisaalta lukio- tai amk-ajoilta jäänyt elämään ketään pitkäaikaista ystävää, joten en voi sanoa verkostoituneeni eikä verkostoilla/opiskelukavereilla ole ollut mitään merkitystä jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, nuoruuden voi tuhlata, muttei säästää. Sympatiani ovat nuorten puolella.
Kenen puolella ne siis eivät ole?
Ovat ihan kaikkien puolella. Tämän ketjun aloitushan oli miten korona aika on kohdellut nuoria ja kyllä täältä heille sympatiaa löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, nuoruuden voi tuhlata, muttei säästää. Sympatiani ovat nuorten puolella.
Kenen puolella ne siis eivät ole?
Ovat ihan kaikkien puolella. Tämän ketjun aloitushan oli miten korona aika on kohdellut nuoria ja kyllä täältä heille sympatiaa löytyy.
Sitä tässä juuri ihmettelinkin. Tässä tilanteessa ei minun mielestäni ole mitään puolia tai rintamalinjoja. Melkein kaikkien mielestä on ikävää, että opiskelijat eivät ole päässeet täydellä innolla perinteisiin kiinni, mutta empatian voimakkuus vaihtelee hurjasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen sympatioita jutussa esiintyneitä nuoria kohtaan. Itse opiskelin huolella, 7 vuotta meni yliopistotutkinnon tekoon. Opintojen lisäksi sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa kävimme bileissä ja tehtiin kaikkea muutakin kivaa. Tuli ryyppäiltyä, naitua, reissattua, käytyä festareilla ym. ja vietettyä huoletonta nuoren ihmisen elämää ilman sitoumuksia ja painavaa vastuuta. Nyt yli nelikymppisenä, perheellisenä ei ainakaan harmita, että jotain olisi jäänyt nuoruudessa kokematta.
Totta on se, että voi vanhempanakin bilettää ja sen semmoista. Omasta mielestäni se ei ole sama asia. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hän menettää väistämättä tietynlaisen nuoruuden viattomuuden ja "hölmöyden". Suurin osa oman ikäisistä elelee seesteistä perhearkea ja ei enää halua tehdä välttämättä samanlaisia asioita kuin vanhana nuoruuttaan elävä ihminen - he ovat tehneet ne jutut jo nuorina.
Ei se elämä kaikilla noin mene kuin sinulla ja kavereillasi. Onneksi.
Siis ihan oikeasti, kysyin jo tuolla aiemminkin, mikä tällaisten kommenttien tarkoitus on. Jos joku kertoo itselle tärkeistä ja mukavista asioista, joita moni muukin on pitänyt tärkeinä ja mukavina, mistä tulee tarve tulla selittämään, että kaikilla ei ole samoin. Onko joku väittänyt, että pitäisi olla? Jos joku kertoo koirastaan, kiiruhdatko siihenkin sanomaan, että kaikilla ei ole koiraa.
Tarkoitus on huomauttaa, ettei kaikilla elämän parhaat kokemukset tapahdu ikävuosina 19-25, vaan elämässä voi kokea vaikka antoisaa mitä myöhemmässäkin iässä. Ei kaikkien elämä muutu tylsäksi iän myötä. Toiset säilyttävät innostuneen kokeilunhalun sekä viattoman ja uteliaan elämänasenteen loppuun asti.
Miksi siis koet tarpeelliseksi huomauttaa tuollaisesta asiasta? Menetkö sinne koirakeskusteluunkin huomauttamaan, että kaikilla ei ole koiraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen sympatioita jutussa esiintyneitä nuoria kohtaan. Itse opiskelin huolella, 7 vuotta meni yliopistotutkinnon tekoon. Opintojen lisäksi sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa kävimme bileissä ja tehtiin kaikkea muutakin kivaa. Tuli ryyppäiltyä, naitua, reissattua, käytyä festareilla ym. ja vietettyä huoletonta nuoren ihmisen elämää ilman sitoumuksia ja painavaa vastuuta. Nyt yli nelikymppisenä, perheellisenä ei ainakaan harmita, että jotain olisi jäänyt nuoruudessa kokematta.
Totta on se, että voi vanhempanakin bilettää ja sen semmoista. Omasta mielestäni se ei ole sama asia. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hän menettää väistämättä tietynlaisen nuoruuden viattomuuden ja "hölmöyden". Suurin osa oman ikäisistä elelee seesteistä perhearkea ja ei enää halua tehdä välttämättä samanlaisia asioita kuin vanhana nuoruuttaan elävä ihminen - he ovat tehneet ne jutut jo nuorina.
Ei se elämä kaikilla noin mene kuin sinulla ja kavereillasi. Onneksi.
Siis ihan oikeasti, kysyin jo tuolla aiemminkin, mikä tällaisten kommenttien tarkoitus on. Jos joku kertoo itselle tärkeistä ja mukavista asioista, joita moni muukin on pitänyt tärkeinä ja mukavina, mistä tulee tarve tulla selittämään, että kaikilla ei ole samoin. Onko joku väittänyt, että pitäisi olla? Jos joku kertoo koirastaan, kiiruhdatko siihenkin sanomaan, että kaikilla ei ole koiraa.
Tarkoitus on huomauttaa, ettei kaikilla elämän parhaat kokemukset tapahdu ikävuosina 19-25, vaan elämässä voi kokea vaikka antoisaa mitä myöhemmässäkin iässä. Ei kaikkien elämä muutu tylsäksi iän myötä. Toiset säilyttävät innostuneen kokeilunhalun sekä viattoman ja uteliaan elämänasenteen loppuun asti.
Etenkin kun täällä näkee päivittäin ikärasistisia aloituksia ja ikääntymisellä pelottelua niin se varmasti tympii montaa sellaista, joiden elämä vasta alkoi nuoruuden jälkeen tai ainakin avautui kunnolla. Joka ikävaiheella on arvonsa ja kuten monesti täällä on jo todettu, ikä on osittain myös suhteellista ja subjektiivista: on parikymppisiä jotka ovat hyvinkin vakaita ja joilla on jo perhe jne.
Kaukenlainen jyrkkä ehdottomuus ja ajattelutapa että asioiden kuuluu mennä vain yhdellä tavalla tai muuten kaikki (loppuelämä) on pilalla on täysin naurettavaa. Tuskinpa mt ongelmien syynä on yksinomaan korona, tuo kriisi tai oireilu olisi voinut puhjeta jossain kohtaa koronasta huolimatta.
Media saa vettä myllyynsä loputtomasta koronakurjistelusta, josta osa tuntuu kovin tarkoitushakuiselta, osa toki neutraalimpaa. Hyvä että asioista puhutaan mutta mitä me ”kärsimättömät” voisimme tehdä korkeakouluopiskelijoiden ahdingon hyväksi? Mitä tässä nyt odotetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menetin nuoruuteni masennuksen vuoksi. Mihin voin valittaa? Ei ole olemassa mitään etuoikeutta, jonka mukaan ihmiselle KUULUU tietyt kokemukset.
N39
Tämä.
Ja normaalinakin aikana opiskelijaporukoista jää todella paljon ihmisiä ulkopuolelle tahtomattaan syystä tai toisesta. Monet opiskelijat todella vain kökkivät yksin pikku soluhuoneessaan koko opiskeluiden ajan ja eivät todellakaan nauti siitä. Kokematta jää ruokalassa syöminen porukassa, yhdessä opiskeleminen jne. Nämä eivät ennenkään ole olleet mitään itsestäänselvyyksiä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni opiskeluajasta jäivät mieleen kaikki juhlat ja erityisesti vaihto-opiskelu, jolloin matkusteltiin ympäri Keski-Eurooppaa viikonloppuisin baarista toiseen ryömien muiden ympäri maailmaa tulleiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Kovin olisi ollut erilainen opiskelukokemus korona-aikana,. Töitä ehtii tekemään 40 vuotta ja suhteellisen samalta elämä on ainakin itselläni tuntunut kolmekymppisenä jo vuosia eikä mikään ole jäänyt elämässä väliin koronan takia, mitä ei voisi myöhemmin tehdä. Opiskelijoilla tilanne on aivan eri ja nuoruus menee ohi kokemusköyhänä koronan vuoksi.
Huhhuh, mitä soopaa... Siis ei tuo, mitä sulle jäi opiskeluajoista mieleen, vaan se, että sulle opiskelu oli yksi pitkä ryyppyryömintä eikä sitä, mitä sen pitäisi olla: opiskelua. Kaksi vuotta ei ole pilannut kenenkään nuoruutta. Ihan teini-ikäisen ajattelua! Kolmekymppisenäkin ollaan vielä nuoria. Seinien kaatuminen päälle ja yksinäisyys ovat asia erikseen, mutta kahdessa vuodessa ei nuoruus katoa parikymppisillä mihinkään. Tunnen monia (itsekin yksi heistä), jotka ovat pyyhkäisseet pöydän puhtaaksi ja aloittaneet alusta monta kertaa. Joka kerta löytyy kavereita, jotka ovat samassa tilanteessa ja saman ikäisiä. Pää pois *erseestä ja ajatukset kohti valoisaa tulevaisuutta! Vikisemällä ei asiat parane, mutta eivät ne myöskään tulevaisuuteen suuntaavalla ajattelulla huonone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ymmärrän nuoria tuossa asiassa, nyt nelikymppisenä keskellä työuraa pari vuotta ei ole mitenkään merkittävä aika (vaikken ole korona-ajasta tykännyt, niin näen tässä kuitenkin myös mielenkiintoisia puolia). Sen sijaan jos ajattelen omaa lukio- tai amk-aikaa, niin kyllähän pari vuotta siinä vaiheessa elämää on pitkä aika. Moni toki opiskelee myöhemminkin elämänsä aikana, mutta sen nuoruuden opiskeluajan voi kokea vain silloin. Itselleni ei toisaalta lukio- tai amk-ajoilta jäänyt elämään ketään pitkäaikaista ystävää, joten en voi sanoa verkostoituneeni eikä verkostoilla/opiskelukavereilla ole ollut mitään merkitystä jälkeenpäin.
Niin. Kyse on perspektiivistä. Muutaman vuoden päästä nämä "parhaat vuotensa" menettäneet nuoret huomaavat, ettei mitään erityisen merkityksellistä jäänytkään kokematta. Tällä hetkellä heistä tuntuu siltä. Niin kuin lapsesta, joka odottaa karkkipäivää, mutta sitten onkin vanhemmat sairaana eikä karkkipussia käydäkään ostamassa. Elämä pilalla. Jonkin aikaa kirvelee muistoissa, sitten alkaa jossain vaiheessa ihmetyttää, miten pöllöistä asioista hermostui. Elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen sympatioita jutussa esiintyneitä nuoria kohtaan. Itse opiskelin huolella, 7 vuotta meni yliopistotutkinnon tekoon. Opintojen lisäksi sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa kävimme bileissä ja tehtiin kaikkea muutakin kivaa. Tuli ryyppäiltyä, naitua, reissattua, käytyä festareilla ym. ja vietettyä huoletonta nuoren ihmisen elämää ilman sitoumuksia ja painavaa vastuuta. Nyt yli nelikymppisenä, perheellisenä ei ainakaan harmita, että jotain olisi jäänyt nuoruudessa kokematta.
Totta on se, että voi vanhempanakin bilettää ja sen semmoista. Omasta mielestäni se ei ole sama asia. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hän menettää väistämättä tietynlaisen nuoruuden viattomuuden ja "hölmöyden". Suurin osa oman ikäisistä elelee seesteistä perhearkea ja ei enää halua tehdä välttämättä samanlaisia asioita kuin vanhana nuoruuttaan elävä ihminen - he ovat tehneet ne jutut jo nuorina.
Ei se elämä kaikilla noin mene kuin sinulla ja kavereillasi. Onneksi.
Siis ihan oikeasti, kysyin jo tuolla aiemminkin, mikä tällaisten kommenttien tarkoitus on. Jos joku kertoo itselle tärkeistä ja mukavista asioista, joita moni muukin on pitänyt tärkeinä ja mukavina, mistä tulee tarve tulla selittämään, että kaikilla ei ole samoin. Onko joku väittänyt, että pitäisi olla? Jos joku kertoo koirastaan, kiiruhdatko siihenkin sanomaan, että kaikilla ei ole koiraa.
Tarkoitus on huomauttaa, ettei kaikilla elämän parhaat kokemukset tapahdu ikävuosina 19-25, vaan elämässä voi kokea vaikka antoisaa mitä myöhemmässäkin iässä. Ei kaikkien elämä muutu tylsäksi iän myötä. Toiset säilyttävät innostuneen kokeilunhalun sekä viattoman ja uteliaan elämänasenteen loppuun asti.
Etenkin kun täällä näkee päivittäin ikärasistisia aloituksia ja ikääntymisellä pelottelua niin se varmasti tympii montaa sellaista, joiden elämä vasta alkoi nuoruuden jälkeen tai ainakin avautui kunnolla. Joka ikävaiheella on arvonsa ja kuten monesti täällä on jo todettu, ikä on osittain myös suhteellista ja subjektiivista: on parikymppisiä jotka ovat hyvinkin vakaita ja joilla on jo perhe jne.
Kaukenlainen jyrkkä ehdottomuus ja ajattelutapa että asioiden kuuluu mennä vain yhdellä tavalla tai muuten kaikki (loppuelämä) on pilalla on täysin naurettavaa. Tuskinpa mt ongelmien syynä on yksinomaan korona, tuo kriisi tai oireilu olisi voinut puhjeta jossain kohtaa koronasta huolimatta.
Media saa vettä myllyynsä loputtomasta koronakurjistelusta, josta osa tuntuu kovin tarkoitushakuiselta, osa toki neutraalimpaa. Hyvä että asioista puhutaan mutta mitä me ”kärsimättömät” voisimme tehdä korkeakouluopiskelijoiden ahdingon hyväksi? Mitä tässä nyt odotetaan?
Kyllä ihmisillä on oikeus toivoa, olettaa asioita ja pettyä, jos ne aiemmin itsestäänselvät asiat eivät itsellä toteudukaan. Ja juu, mt-oireilu voi puhjeta jostain muusta syystä tai jäädä puhkeamatta. Sillä ei lopulta ole tässä mitään merkitystä. Jalkakin voi katketa jollain muulla tavalla kuin katolta hyppäämällä, mutta ei se silti tee jalan katkeamisesta kovin kivaa asiaa eikä katolta hyppäämisestä toivottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ymmärrän nuoria tuossa asiassa, nyt nelikymppisenä keskellä työuraa pari vuotta ei ole mitenkään merkittävä aika (vaikken ole korona-ajasta tykännyt, niin näen tässä kuitenkin myös mielenkiintoisia puolia). Sen sijaan jos ajattelen omaa lukio- tai amk-aikaa, niin kyllähän pari vuotta siinä vaiheessa elämää on pitkä aika. Moni toki opiskelee myöhemminkin elämänsä aikana, mutta sen nuoruuden opiskeluajan voi kokea vain silloin. Itselleni ei toisaalta lukio- tai amk-ajoilta jäänyt elämään ketään pitkäaikaista ystävää, joten en voi sanoa verkostoituneeni eikä verkostoilla/opiskelukavereilla ole ollut mitään merkitystä jälkeenpäin.
Niin. Kyse on perspektiivistä. Muutaman vuoden päästä nämä "parhaat vuotensa" menettäneet nuoret huomaavat, ettei mitään erityisen merkityksellistä jäänytkään kokematta. Tällä hetkellä heistä tuntuu siltä. Niin kuin lapsesta, joka odottaa karkkipäivää, mutta sitten onkin vanhemmat sairaana eikä karkkipussia käydäkään ostamassa. Elämä pilalla. Jonkin aikaa kirvelee muistoissa, sitten alkaa jossain vaiheessa ihmetyttää, miten pöllöistä asioista hermostui. Elämä jatkuu.
Mistä sinä voit tietää, miltä näistä nuorista jälkeenpäin tuntuu? Ja millä oikeudella sinä mitätöit ihmisten kaipuun kontakteihin ja sosiaaliseen elämään vertaamalla tätä karkkipussiin?
Mitkä ihmeen "parhaat vuodet"?
En usko että monillekaan opiskeluaika on mitään parasta aikaa.
No itselläni ei ollut kovin tiukkaa taloudellisesti, mutta olen kuullut että joillakin ei ole varaa ollut ostaa edes uusia kenkiä....
No onhan opiskeluaikana enemmän vapautta kuin normaalisti, mutta sitten taas toisaalta jos käy töissä koko ajan opiskelujen ohessa, niin kyllä voi sekin olla aika rankkaa.
Jos on mahdollisuus keskittyä pelkästään opiskeluun (kesät tietysti on eri asia), niin silloin voi olla vapauttakin aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni opiskeluajasta jäivät mieleen kaikki juhlat ja erityisesti vaihto-opiskelu, jolloin matkusteltiin ympäri Keski-Eurooppaa viikonloppuisin baarista toiseen ryömien muiden ympäri maailmaa tulleiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Kovin olisi ollut erilainen opiskelukokemus korona-aikana,. Töitä ehtii tekemään 40 vuotta ja suhteellisen samalta elämä on ainakin itselläni tuntunut kolmekymppisenä jo vuosia eikä mikään ole jäänyt elämässä väliin koronan takia, mitä ei voisi myöhemmin tehdä. Opiskelijoilla tilanne on aivan eri ja nuoruus menee ohi kokemusköyhänä koronan vuoksi.
Huhhuh, mitä soopaa... Siis ei tuo, mitä sulle jäi opiskeluajoista mieleen, vaan se, että sulle opiskelu oli yksi pitkä ryyppyryömintä eikä sitä, mitä sen pitäisi olla: opiskelua. Kaksi vuotta ei ole pilannut kenenkään nuoruutta. Ihan teini-ikäisen ajattelua! Kolmekymppisenäkin ollaan vielä nuoria. Seinien kaatuminen päälle ja yksinäisyys ovat asia erikseen, mutta kahdessa vuodessa ei nuoruus katoa parikymppisillä mihinkään. Tunnen monia (itsekin yksi heistä), jotka ovat pyyhkäisseet pöydän puhtaaksi ja aloittaneet alusta monta kertaa. Joka kerta löytyy kavereita, jotka ovat samassa tilanteessa ja saman ikäisiä. Pää pois *erseestä ja ajatukset kohti valoisaa tulevaisuutta! Vikisemällä ei asiat parane, mutta eivät ne myöskään tulevaisuuteen suuntaavalla ajattelulla huonone.
siis ihan oikeasti, mistä te vedätte tämän kaksi vuotta? Onko jossain nyt sanottu, että koronaa ei enää ole eikä tule olemaan? Minusta on näiltä nuoriltakin ihan realistista olettaa, että tästä ei vuoden päästäkään vielä ole päästy normaalitilaan. Siinähän on sitten jo kolme vuotta ja siinä meni sitten jo yksi kokonainen tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ymmärrän nuoria tuossa asiassa, nyt nelikymppisenä keskellä työuraa pari vuotta ei ole mitenkään merkittävä aika (vaikken ole korona-ajasta tykännyt, niin näen tässä kuitenkin myös mielenkiintoisia puolia). Sen sijaan jos ajattelen omaa lukio- tai amk-aikaa, niin kyllähän pari vuotta siinä vaiheessa elämää on pitkä aika. Moni toki opiskelee myöhemminkin elämänsä aikana, mutta sen nuoruuden opiskeluajan voi kokea vain silloin. Itselleni ei toisaalta lukio- tai amk-ajoilta jäänyt elämään ketään pitkäaikaista ystävää, joten en voi sanoa verkostoituneeni eikä verkostoilla/opiskelukavereilla ole ollut mitään merkitystä jälkeenpäin.
Niin. Kyse on perspektiivistä. Muutaman vuoden päästä nämä "parhaat vuotensa" menettäneet nuoret huomaavat, ettei mitään erityisen merkityksellistä jäänytkään kokematta. Tällä hetkellä heistä tuntuu siltä. Niin kuin lapsesta, joka odottaa karkkipäivää, mutta sitten onkin vanhemmat sairaana eikä karkkipussia käydäkään ostamassa. Elämä pilalla. Jonkin aikaa kirvelee muistoissa, sitten alkaa jossain vaiheessa ihmetyttää, miten pöllöistä asioista hermostui. Elämä jatkuu.
Mistä sinä voit tietää, miltä näistä nuorista jälkeenpäin tuntuu? Ja millä oikeudella sinä mitätöit ihmisten kaipuun kontakteihin ja sosiaaliseen elämään vertaamalla tätä karkkipussiin?
Sananvapauden oikeudella. Enkä verrannut karkkipussiin. Vertasin ikätasoisiin kokemuksiin. Elämä jatkuu, menehän sinäkin jo siitä kuivaamaan kyyneleet ja ryhdy muihin hommiin.
Onnea vaan teille kaikille, jotka olette turhaan olleet etätöissä ja opiskelleet etänä sen takia, että hoivakodeissa olevat hauraat vanhukset eivät kuolisi. Alle nelikymppisiä kuolleita on Suomessa ollut muutama, ja vakava tautikin on hyvin harvinainen, jos vakavalla taudilla tarkoitetaan tehohoitoa edellyttävää tilaa. Tehohoitojaksoja on Suomessa ollut alla 2000 ja sinne päätyneistä 85% on ollut ylipainoisia.
"Ketkä koronaan kuolevat?
– Ne ovat pääsääntöisesti iäkkäiden kuolemia. Mutta ne assosioituvat vahvasti rokottamattomuuteen. Osaksi he voivat olla myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet niin vakavasti sairaita ja hauraita, että heille ei ole haluttu rokotuksen sivuvaikutuksilla enää kärsimystä."
https://yle.fi/uutiset/3-12296560