HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten vuoksi tehtiin kaikki uhraukset. Saatiin säästettyä muutama seniili ja lapset ja nuoret uhrasi lapsuutensa ja nuoruutensa.

Lääkkeet.

Onko seniili unohtanut lääkkeensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehut itseäsi. Säälittävää!

Olettamuksesi henkilön suhteen on väärä.

Ei ole, tunnistan perse-miehen.

Täällä ainakin yksi tyyppi, jota eilen väitit persepektiivi-jankuttajaksi - minä olen nainen.

Tänään on vuorossa sitten näköjään jotkut muut, joita luulet edelleen samaksi ihmiseksi. Heidän sukupuolestaan en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Nykyihmiselle suurin ongelma on nykyään se, kun joku kehtaa kertoa oman elämänsä ongelmakohdasta netissä. 

Varsin usein se ongelmakohta vaan on luokkaa "netti on hidas" tai "töissä/koulussa/tms. joku käski tehdä jotain" ym.

Ei ole yllätys, että tähän ketjuun on löytyneet ne kaikkein katkeroituneimmat ja empatiakyvyttömimmät ihmiset oksennuksineen. Palstahan pyörii lähes yksinomaan niiden voimin ja sen tosiaan huomaa.

Ilo ja huumori on hävinnyt tyystiin ja muiden tsemppaaminen ja tukeminen myöskin. Mutta sitä myös te saatte mitä tilaattekin. Valitettavasti negatiivinen asenne ruokkii koko yhteiskunnassa negatiivisuutta laajemminkin.

Ei ole mikään kunnia olla introvertti jos se tekee sellaiseksi, että on täysin kyvytön empatiaan ja muiden huomioon ottamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehut itseäsi. Säälittävää!

Olettamuksesi henkilön suhteen on väärä.

Ei ole, tunnistan perse-miehen.

Täällä ainakin yksi tyyppi, jota eilen väitit persepektiivi-jankuttajaksi - minä olen nainen.

Tänään on vuorossa sitten näköjään jotkut muut, joita luulet edelleen samaksi ihmiseksi. Heidän sukupuolestaan en tiedä.

Ei kannata edes yrittää. Eihän itsessä voi olla minkäänlaista syytä, jos vapaaehtoisesti hautautuu murjottamaan kotiin ja muut käyvät niin halutessaan baarissa joraamassa pääministeriä myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni opiskeluajasta jäivät mieleen kaikki juhlat ja erityisesti vaihto-opiskelu, jolloin matkusteltiin ympäri Keski-Eurooppaa viikonloppuisin baarista toiseen ryömien muiden ympäri maailmaa tulleiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Kovin olisi ollut erilainen opiskelukokemus korona-aikana,. Töitä ehtii tekemään 40 vuotta ja suhteellisen samalta elämä on ainakin itselläni tuntunut kolmekymppisenä jo vuosia eikä mikään ole jäänyt elämässä väliin koronan takia, mitä ei voisi myöhemmin tehdä. Opiskelijoilla tilanne on aivan eri ja nuoruus menee ohi kokemusköyhänä koronan vuoksi.

Vaihtoon voi mennä monessa kohtaa opiskelua. Itse asiassa juuri opintojen lopussa se on kätevintä, kun on valtaosa kursseista takana ja vain lopputyö puuttuu.

Ja sinäkö lupaat, että korona on ohi vuoden päästä, kun nämä pari vuotta sitten aloittaneet ovat lähdössä vaihtoon. ? 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yllätys, että tähän ketjuun on löytyneet ne kaikkein katkeroituneimmat ja empatiakyvyttömimmät ihmiset oksennuksineen. Palstahan pyörii lähes yksinomaan niiden voimin ja sen tosiaan huomaa.

Ilo ja huumori on hävinnyt tyystiin ja muiden tsemppaaminen ja tukeminen myöskin. Mutta sitä myös te saatte mitä tilaattekin. Valitettavasti negatiivinen asenne ruokkii koko yhteiskunnassa negatiivisuutta laajemminkin.

Ei ole mikään kunnia olla introvertti jos se tekee sellaiseksi, että on täysin kyvytön empatiaan ja muiden huomioon ottamiseen.

Sitä on aika vaikea olla positiivinen kun katsoo mitä maailmalla tapahtuu: EU on täysin korruptoitunut ja koronarokoterahastuksella ja koronarokete-pakotuksilla on käytännössä tuhottu kohta koko Suomikin... The Guardian tuore uutinen alla  (alkaa olla aika jaella myös rangaistuksia mm. koronarokotteita rahastuksen merkeissä täälläkin maassa pakottaneille):

https://www.theguardian.com/world/2022/jan/28/european-commission-guilt…

Tunnen sympatioita jutussa esiintyneitä nuoria kohtaan. Itse opiskelin huolella, 7 vuotta meni yliopistotutkinnon tekoon. Opintojen lisäksi sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa kävimme bileissä ja tehtiin kaikkea muutakin kivaa. Tuli ryyppäiltyä, naitua, reissattua, käytyä festareilla ym. ja vietettyä huoletonta nuoren ihmisen elämää ilman sitoumuksia ja painavaa vastuuta. Nyt yli nelikymppisenä, perheellisenä ei ainakaan harmita, että jotain olisi jäänyt nuoruudessa kokematta.

Totta on se, että voi vanhempanakin bilettää ja sen semmoista. Omasta mielestäni se ei ole sama asia. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hän menettää väistämättä tietynlaisen nuoruuden viattomuuden ja "hölmöyden". Suurin osa oman ikäisistä elelee seesteistä perhearkea ja ei enää halua tehdä välttämättä samanlaisia asioita kuin vanhana nuoruuttaan elävä ihminen - he ovat tehneet ne jutut jo nuorina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.

No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.

Kyllähän ihmiset ovat aina halunneet tavata toisiaan, tehdä asioita yhdessä, koskettaa, ihastua, käydä syömässä, mitä nyt milloinkin. Ei se tarve mihinkään katoa vaikka kuinka nyt pitäisi somessa vaan olla. Itselle ainakin opiskeluajassa parasta oli yhdessä tekeminen, lukeminen yms.

Mutta, kun tulee poikkeukselliset ajat, niin sitten pitää sopeutua siihen tarpeelliseksi ajaksi. Kyllä tästä taas kohta pääsee yhdessä tekemään. Jos ihmisillä ei ole sopeutumiskykyä, niin onko sitä edes ihan varmasti valmis opiskelemaan.

Parikymppisillä on parikymppisen aivot. Ei nuoret ajattele niin, että joskus kuuden vuoden päästä voin tehdä mitä haluan ja nyt vaan odotellaan tyytyväisinä. Jos jo tuossa iässä vaan haluaa olla yksin huoneessaan, niin olisin kyllä huolissani.

Myönnetään etten täysin kykene samaistumaan kipuileviin, koska olen lapsesta asti ollut ikäisiäni älykkäämpi ja suunnitelmallisempi. 

Ilmeisesti kuitenkin emp & sympatian osuus jäi sinne teini-iän tasolle?

Empatia ei ole synonyymi yhteisitkuvirsille. Eikä oman kurjuuden maksimoinnin ja kaikkien vaihtoehtojen kategorisen teilaamisen seuraaminen sanomatta mitään ole empaattista.

Terapiakontekstissa auttaminen ei ole pelkästään empatiaa vaan myös haastamista, konfrontoimista, mitä ilman uusia näkökulmia ei synny.

Hyvän keskustelun idea on sama. Tätä ei moni ymmärrystä kaipaava tunnu tajuavan. Sama ihminen voi aivan hyvin tuntea myötätuntoa mutta myös haastaa. Se terapeutin työstä vaativaa tekeekin, koska pelkkä pään silittely vain vahvistaa mahdollisia ajatusvääristymiä ja uhripositiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yllätys, että tähän ketjuun on löytyneet ne kaikkein katkeroituneimmat ja empatiakyvyttömimmät ihmiset oksennuksineen. Palstahan pyörii lähes yksinomaan niiden voimin ja sen tosiaan huomaa.

Ilo ja huumori on hävinnyt tyystiin ja muiden tsemppaaminen ja tukeminen myöskin. Mutta sitä myös te saatte mitä tilaattekin. Valitettavasti negatiivinen asenne ruokkii koko yhteiskunnassa negatiivisuutta laajemminkin.

Ei ole mikään kunnia olla introvertti jos se tekee sellaiseksi, että on täysin kyvytön empatiaan ja muiden huomioon ottamiseen.

Sitä on aika vaikea olla positiivinen kun katsoo mitä maailmalla tapahtuu: EU on täysin korruptoitunut ja koronarokoterahastuksella ja koronarokete-pakotuksilla on käytännössä tuhottu kohta koko Suomikin... The Guardian tuore uutinen alla  (alkaa olla aika jaella myös rangaistuksia mm. koronarokotteita rahastuksen merkeissä täälläkin maassa pakottaneille):

https://www.theguardian.com/world/2022/jan/28/european-commission-guilt…

Kun laittaa hetkeksi syrjään sen ajatuksen, että negatiiviset asiat ovat tärkeimpiä, ja oikeasti katsoo mitä kaikkea maailmalla tapahtuu, niin huomaa että tapahtuu paljon positiivisia asioitakin. Sekä isoja että pieniä positiivisia asioita tapahtuu ympärillämme jatkuvasti, pitää vain antaa itsensä kiinnittää huomiota niihin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sympatioita jutussa esiintyneitä nuoria kohtaan. Itse opiskelin huolella, 7 vuotta meni yliopistotutkinnon tekoon. Opintojen lisäksi sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa kävimme bileissä ja tehtiin kaikkea muutakin kivaa. Tuli ryyppäiltyä, naitua, reissattua, käytyä festareilla ym. ja vietettyä huoletonta nuoren ihmisen elämää ilman sitoumuksia ja painavaa vastuuta. Nyt yli nelikymppisenä, perheellisenä ei ainakaan harmita, että jotain olisi jäänyt nuoruudessa kokematta.

Totta on se, että voi vanhempanakin bilettää ja sen semmoista. Omasta mielestäni se ei ole sama asia. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hän menettää väistämättä tietynlaisen nuoruuden viattomuuden ja "hölmöyden". Suurin osa oman ikäisistä elelee seesteistä perhearkea ja ei enää halua tehdä välttämättä samanlaisia asioita kuin vanhana nuoruuttaan elävä ihminen - he ovat tehneet ne jutut jo nuorina. 

Elämä menee niin kuin se menee. Viaton ja hölmö ja huoleton ja riehakas nuoruus on yhdenlainen myytti, joka voi luoda paineita ja kärsimystä itsessään, kun ei olekaan se iloinen, sosiaalinen ja mitä nyt nuorena pitää ollakaan.

Kaikkia ”normaalin” opiskeluajan eläneitä kohden on massoittain niitä, jotka eivät päässeet sekaan nauttimaan nuoruuden huolettomasta riehakkuudesta. Ja syitä on löytynyt ja löytyy koronan ulkopuoleltakin vaikka miten.

Jokaisella on omat muistonsa nuoruudesta. Joillakin todellinen onni antaa osottaa pitkälle keski-ikään, jopa vanhuuteen. Että josko tämäkin kokemus saisi validointia iänikuisen nuoruuden mytologisoinnin rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sympatioita jutussa esiintyneitä nuoria kohtaan. Itse opiskelin huolella, 7 vuotta meni yliopistotutkinnon tekoon. Opintojen lisäksi sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa kävimme bileissä ja tehtiin kaikkea muutakin kivaa. Tuli ryyppäiltyä, naitua, reissattua, käytyä festareilla ym. ja vietettyä huoletonta nuoren ihmisen elämää ilman sitoumuksia ja painavaa vastuuta. Nyt yli nelikymppisenä, perheellisenä ei ainakaan harmita, että jotain olisi jäänyt nuoruudessa kokematta.

Totta on se, että voi vanhempanakin bilettää ja sen semmoista. Omasta mielestäni se ei ole sama asia. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hän menettää väistämättä tietynlaisen nuoruuden viattomuuden ja "hölmöyden". Suurin osa oman ikäisistä elelee seesteistä perhearkea ja ei enää halua tehdä välttämättä samanlaisia asioita kuin vanhana nuoruuttaan elävä ihminen - he ovat tehneet ne jutut jo nuorina. 

Ei se elämä kaikilla noin mene kuin sinulla ja kavereillasi. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sympatioita jutussa esiintyneitä nuoria kohtaan. Itse opiskelin huolella, 7 vuotta meni yliopistotutkinnon tekoon. Opintojen lisäksi sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa kävimme bileissä ja tehtiin kaikkea muutakin kivaa. Tuli ryyppäiltyä, naitua, reissattua, käytyä festareilla ym. ja vietettyä huoletonta nuoren ihmisen elämää ilman sitoumuksia ja painavaa vastuuta. Nyt yli nelikymppisenä, perheellisenä ei ainakaan harmita, että jotain olisi jäänyt nuoruudessa kokematta.

Totta on se, että voi vanhempanakin bilettää ja sen semmoista. Omasta mielestäni se ei ole sama asia. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hän menettää väistämättä tietynlaisen nuoruuden viattomuuden ja "hölmöyden". Suurin osa oman ikäisistä elelee seesteistä perhearkea ja ei enää halua tehdä välttämättä samanlaisia asioita kuin vanhana nuoruuttaan elävä ihminen - he ovat tehneet ne jutut jo nuorina. 

Minusta tuo ”huoleton” opiskelijaelämäsi kuulostaa aika ankealta. Olin itse nuorena ihan toisenlainen. Opiskelin kyllä, mutta antoisaa elämää voi elää muutenkin kuin kuvaamallasi tavalla. Eivät kaikki kaipaa tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni opiskeluajasta jäivät mieleen kaikki juhlat ja erityisesti vaihto-opiskelu, jolloin matkusteltiin ympäri Keski-Eurooppaa viikonloppuisin baarista toiseen ryömien muiden ympäri maailmaa tulleiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Kovin olisi ollut erilainen opiskelukokemus korona-aikana,. Töitä ehtii tekemään 40 vuotta ja suhteellisen samalta elämä on ainakin itselläni tuntunut kolmekymppisenä jo vuosia eikä mikään ole jäänyt elämässä väliin koronan takia, mitä ei voisi myöhemmin tehdä. Opiskelijoilla tilanne on aivan eri ja nuoruus menee ohi kokemusköyhänä koronan vuoksi.

Vaihtoon voi mennä monessa kohtaa opiskelua. Itse asiassa juuri opintojen lopussa se on kätevintä, kun on valtaosa kursseista takana ja vain lopputyö puuttuu.

Ja nyt ne vaihdot on tehty etänä. Työkaverini lapsi on paraikaa "Kiinassa vaihdossa". Hän on lapsuudenkodissaan tekemässä sitä etänä.

Vau.

Juuri oli Hesarissa juttu vaihto-opiskelijoiden määristä. Monella koulutusalalla ulkomailla vaihdossa oli väkeä tälläkin hetkellä yli puolet normaalista. Eli ei se mitenkään pannassa ole.

Eipä lohduta jos oma vaihto on peruttu. Kaikki maat tai koulut eivät ota vaihtareita nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sympatioita jutussa esiintyneitä nuoria kohtaan. Itse opiskelin huolella, 7 vuotta meni yliopistotutkinnon tekoon. Opintojen lisäksi sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa kävimme bileissä ja tehtiin kaikkea muutakin kivaa. Tuli ryyppäiltyä, naitua, reissattua, käytyä festareilla ym. ja vietettyä huoletonta nuoren ihmisen elämää ilman sitoumuksia ja painavaa vastuuta. Nyt yli nelikymppisenä, perheellisenä ei ainakaan harmita, että jotain olisi jäänyt nuoruudessa kokematta.

Totta on se, että voi vanhempanakin bilettää ja sen semmoista. Omasta mielestäni se ei ole sama asia. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hän menettää väistämättä tietynlaisen nuoruuden viattomuuden ja "hölmöyden". Suurin osa oman ikäisistä elelee seesteistä perhearkea ja ei enää halua tehdä välttämättä samanlaisia asioita kuin vanhana nuoruuttaan elävä ihminen - he ovat tehneet ne jutut jo nuorina. 

Minusta tuo ”huoleton” opiskelijaelämäsi kuulostaa aika ankealta. Olin itse nuorena ihan toisenlainen. Opiskelin kyllä, mutta antoisaa elämää voi elää muutenkin kuin kuvaamallasi tavalla. Eivät kaikki kaipaa tuollaista.

Minua kiinnostaa aina, mitä tällaisilla kommenteilla tarkoitetaan. Millaista se antoisa elämä sitten sinulla on ollut, kun toisen elämää haukut ankeaksi. Vuosittain esimerkisi festareilla käy hiton paljon väkeä, joten aika monen mielestä ne eivät ole kovin ankeita. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.

No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.

Kyllähän ihmiset ovat aina halunneet tavata toisiaan, tehdä asioita yhdessä, koskettaa, ihastua, käydä syömässä, mitä nyt milloinkin. Ei se tarve mihinkään katoa vaikka kuinka nyt pitäisi somessa vaan olla. Itselle ainakin opiskeluajassa parasta oli yhdessä tekeminen, lukeminen yms.

Mutta, kun tulee poikkeukselliset ajat, niin sitten pitää sopeutua siihen tarpeelliseksi ajaksi. Kyllä tästä taas kohta pääsee yhdessä tekemään. Jos ihmisillä ei ole sopeutumiskykyä, niin onko sitä edes ihan varmasti valmis opiskelemaan.

Parikymppisillä on parikymppisen aivot. Ei nuoret ajattele niin, että joskus kuuden vuoden päästä voin tehdä mitä haluan ja nyt vaan odotellaan tyytyväisinä. Jos jo tuossa iässä vaan haluaa olla yksin huoneessaan, niin olisin kyllä huolissani.

Myönnetään etten täysin kykene samaistumaan kipuileviin, koska olen lapsesta asti ollut ikäisiäni älykkäämpi ja suunnitelmallisempi. 

Ilmeisesti kuitenkin emp & sympatian osuus jäi sinne teini-iän tasolle?

Empatia ei ole synonyymi yhteisitkuvirsille. Eikä oman kurjuuden maksimoinnin ja kaikkien vaihtoehtojen kategorisen teilaamisen seuraaminen sanomatta mitään ole empaattista.

Terapiakontekstissa auttaminen ei ole pelkästään empatiaa vaan myös haastamista, konfrontoimista, mitä ilman uusia näkökulmia ei synny.

Hyvän keskustelun idea on sama. Tätä ei moni ymmärrystä kaipaava tunnu tajuavan. Sama ihminen voi aivan hyvin tuntea myötätuntoa mutta myös haastaa. Se terapeutin työstä vaativaa tekeekin, koska pelkkä pään silittely vain vahvistaa mahdollisia ajatusvääristymiä ja uhripositiota.

Tässä ketjussa ei ole kyllä nähty mitään haastamista vaan ainoastaan vähättelyä ja pilkkaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta ja on sitä parasta aikaa? Niin, hänellä on sitä aikaa vaikka kuinka vielä jäljellä ja tallessa.

Huomaa kuinka lyhyellä elämänkokemuksella (juuri niin!) nuori nainen puhuu. Hänen parin vuoden hiljaiselo ei ole mitenkään relevanttia yhteiskunnallisella tasolla.

Kaikkihan tästä korona-ajasta ovat kärsineet. Ei hän ole mikään erikoistapaus!

Tällä logiikalla kenenkään ongelmat ei ole relevantteja yhteiskunnan kannalta. Nytpä vaan sattuu olemaan niin, että tilanne on vaikuttanut suureen joukkoon nuoria, joten sillä on yhteiskunnallista merkitystä.

Vanhempien on turha louskuttaa leukojaan, sillä kukaan heistä ei ole kokenut koronanuoruutta. Sotaan on turha verrata. Ette ole kokeneet sotaakaan, mutta se ei estä näköjään ratsastamasta kaatuneilla. Noloa.

Moni on kokenut työttömyyttä, sairautta, kuolemaa jne.

Asioilla on monenlaisia painoarvoja. Olisivat nuo kiitollisia, kun on terveyttä ja opiskelupaikka = elämä edessä kohti parempaa. 

T. nuo vastoinkäymiset kokenut.

Minäkin olen kokenut noita vastoinkäymisiä ja silti suren menetettyä opiskeluaikaa, peruuntuneita tapahtumia, verkostoitumisen jäämistä, vaihtoon pääsemättömyyttä... Odotin näitä asioita todella kovasti osittain juuri siksi, koska elämä aiemmin oli täynnä vastoinkäymisiä. Lisäksi sillä ettei päässytkään vaihtoon ja että verkostoitumista ei tapahtunut on vaikutusta tulevaisuuteenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sympatioita jutussa esiintyneitä nuoria kohtaan. Itse opiskelin huolella, 7 vuotta meni yliopistotutkinnon tekoon. Opintojen lisäksi sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa kävimme bileissä ja tehtiin kaikkea muutakin kivaa. Tuli ryyppäiltyä, naitua, reissattua, käytyä festareilla ym. ja vietettyä huoletonta nuoren ihmisen elämää ilman sitoumuksia ja painavaa vastuuta. Nyt yli nelikymppisenä, perheellisenä ei ainakaan harmita, että jotain olisi jäänyt nuoruudessa kokematta.

Totta on se, että voi vanhempanakin bilettää ja sen semmoista. Omasta mielestäni se ei ole sama asia. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hän menettää väistämättä tietynlaisen nuoruuden viattomuuden ja "hölmöyden". Suurin osa oman ikäisistä elelee seesteistä perhearkea ja ei enää halua tehdä välttämättä samanlaisia asioita kuin vanhana nuoruuttaan elävä ihminen - he ovat tehneet ne jutut jo nuorina. 

Ei se elämä kaikilla noin mene kuin sinulla ja kavereillasi. Onneksi.

Siis ihan oikeasti, kysyin jo tuolla aiemminkin, mikä tällaisten kommenttien tarkoitus on. Jos joku kertoo itselle tärkeistä ja mukavista asioista, joita moni muukin on pitänyt tärkeinä ja mukavina, mistä tulee tarve tulla selittämään, että kaikilla ei ole samoin. Onko joku väittänyt, että pitäisi olla? Jos joku kertoo koirastaan, kiiruhdatko siihenkin sanomaan, että kaikilla ei ole koiraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sympatioita jutussa esiintyneitä nuoria kohtaan. Itse opiskelin huolella, 7 vuotta meni yliopistotutkinnon tekoon. Opintojen lisäksi sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa kävimme bileissä ja tehtiin kaikkea muutakin kivaa. Tuli ryyppäiltyä, naitua, reissattua, käytyä festareilla ym. ja vietettyä huoletonta nuoren ihmisen elämää ilman sitoumuksia ja painavaa vastuuta. Nyt yli nelikymppisenä, perheellisenä ei ainakaan harmita, että jotain olisi jäänyt nuoruudessa kokematta.

Totta on se, että voi vanhempanakin bilettää ja sen semmoista. Omasta mielestäni se ei ole sama asia. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, hän menettää väistämättä tietynlaisen nuoruuden viattomuuden ja "hölmöyden". Suurin osa oman ikäisistä elelee seesteistä perhearkea ja ei enää halua tehdä välttämättä samanlaisia asioita kuin vanhana nuoruuttaan elävä ihminen - he ovat tehneet ne jutut jo nuorina. 

Minusta tuo ”huoleton” opiskelijaelämäsi kuulostaa aika ankealta. Olin itse nuorena ihan toisenlainen. Opiskelin kyllä, mutta antoisaa elämää voi elää muutenkin kuin kuvaamallasi tavalla. Eivät kaikki kaipaa tuollaista.

Minua kiinnostaa aina, mitä tällaisilla kommenteilla tarkoitetaan. Millaista se antoisa elämä sitten sinulla on ollut, kun toisen elämää haukut ankeaksi. Vuosittain esimerkisi festareilla käy hiton paljon väkeä, joten aika monen mielestä ne eivät ole kovin ankeita. 

eri

Lisäksi ne jotka nyt nauttivat introverttielämästä eivät normaalitilanteessa olisi mitenkään pakotettuja menemään tapahtumiin tai muuten ihmisten pariin. Sen sijaan ne jotka haluaisivat mennä noihin eivät ole sitä voineet tehdä.

En itse tunne opiskelupaikkakunnalta kauheasti ihmisiä, mutta ehdin sentään joihinkin tutustua ennen koronaa. Yhdellä näistä tuntemistani oli ennestään täältä laaja kaveripiiri jonka kanssa voivat keskenään järjestää vaikka mitä koronasta huolimatta. Itse saan vain suurimmilta osin istua kotona ja tulla hulluksi.

Korkeakouluopiskelijat ovat eniten koronasta kärsinyt ihmisryhmä.

Puolitoista vuotta etänä ilman sosiaalisia kontakteja. On eri asia olla etätöissä kun elämä on jo "valmis", on perhe, tilaa ja ystäviä lähellä. Toiselle puolelle Suomea muuttanut opiskelija ei tunne ketään, ja kaikki tilanteet tutustua toisiin on peruttu ja leimattu. Suuri osa työssäkäyvistä on käynyt töissä koko korona-ajan normaalisti, ollut etänä ehkä kuukauden tai pari, tai sitten yksittäisiä päiviä kun huvittaa. Me oltiin etänä puolitoista vuotta. En tiedä mikä tilanne on nyt kun olen tekemässä gradua. Siis ihan järkyttävää että opiskelijat vähän niin kuin unohdettiin ja "kyllä ne pärjää". Peruskoululaiset sai mennä kouluun ja lukiolaiset, työssäkäyvät pääsi suureksi osaksi töihin edes joskus. Mutta opiskelijat eivät sitä ilmeisesti tarvinneet.

Noh kiitos vaan veronmaksajat kun maksatte nyt munkin kuntouttavan psykoterapian, kun ekana koronakeväänä pakko-oireet paheni niin pahaksi, että itkin vaan kaikki päivät ja mietin, että mun pitää ihan oikeasti tehdä itsemurha. Monille ne rutiinit ja koulu on oikeasti se elämänlanka, joka pitää pakan kasassa.