Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo valittaminen auttaa? Saahan sillä naamansa lehteen, mutta ei se tuo näitä kahta vuotta takaisin.
On vielä olemassa sotaveteraaneja, jotka viettivät vuosia rintamalla ilman kännyköitä, pehmeää petiä ja opiskelijabileitä. Heidän nuoruutensa kului hukkaan ja monella tavalla loppuelämänsäkin vaurioitui. Tämä Hesarissa kovaa kohtaloaan ruikuttava nuoriso on varsinainen häpeätahra tämän maan historiassa.
Ihmisellä on oikeus tuntea surua.
Ja kyllä kuule noita sodan kokeneita ja varsinkin suuria ikäluokkia jotka ei ole edes kokeneet sitä on tässä kuunneltu monta vuosikymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ylikorostettua näissä jutuissa tuo menetetty ”opiskelijaelämä”. Sitä armotonta ryyppäystä ja rälläämistä joka viikonloppu harrastaa vain tietty prosentti opiskelijoista. Ja sen väliin jäämisestä maksa kiittää.
Tämä!
5/5
Mikä siinä toisen asemaan asettumisessa on niin vaikeaa ja vastenmielistä?
Koko k-aika on puhuttu vanhuksista ja riskiryhmäläisistä ja kohkattu siitä, että ei vain menisi ravintola-alalla huonosti. Baareissa on koko ajan saanut käydä, mutta kirjastossa ei ole voinut lukusalissa lukea. Ravintoloissa on voinut kevättä 2020 lukuunottamatta käydä, mutta lasten harrastuksia on rajoitettu.
Kukaan ei ole välittänyt lapsiperheiden eikä nuorten aikuisten opiskelijoiden jaksamisesta. Ensiksi mainittu ryhmä on saanut tasapainoilla etäkoulun, karanteenien, k-testien, päivärahojen yms kanssa, eikä kaikilla todellakaan ole ollut isoa kotia jossa viettää laadukasta perhe-elämää kotoillen ja omassa pihassa ulkoillen. Ja opiskelijat ovat, kuten jutussa kerrotaan, eristyksissä muista kohta kahden vuoden ajan.
Mutta ketään ei kiinnosta. Minulta ei ainakaan yksikään boomer tule samaan mitään empatiaa enää tämän ajan jälkeen. Minun puolestani vanhustenhoidosta voidaan leikata vielä lisää, ja laittaa omaiset maksamaan jos ei omat rahat riitä. Tästä säästyneet varat tulisi siirtää suoraan mielenterveystyöhön, että voidaan paikata niiden haavat, joita korona-aika oikeasti haavoitti.
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kovin kypsymättömältä asenteelta tai sitten on ymmärretty väärin mikä on vastuullista ja vastuutonta pandemiakäytöstä. Sosiaalisia työkaluja ei ole koskaan ollut enempää tarjolla ja pienissä ryhmissä tapailu on ollut koko ajan ihan ok. Eihän nyt koko elämä voi olla massatapahtumista tai baarien aukioloista kiinni.
Kyllähän se opiskelemaan lähtö on semmoinen asia jota moni odottaa kovasti, pääsee uusiin ympyröihin, saa tutustua uusiin ihmisiin, on kuullut juttuja opiskelijaelämästä ja sen hauskuudesta. Ja sitten yhtäkkiä sanotaan että ei, kaikki on kielletty, pysy kotona. Et saa tutustua uusiin kavereihin livenä, et saa juhlia, et saa edes käydä siellä yliopistolla jota olet ihaillen kauempaa aiemmin katsonut ja lopulta kovalla työllä päässyt sisään. Istu kotona koneen äärellä ja opiskele itse. Et saa tuskailla muiden samassa tilanteessa olevien nuorten kanssa yliopiston ruokalassa hankalia kursseja ja omillaan asumisen ensimmäisiä haasteita tai innolla keskustella luennolla käsitellyistä aiheista. Et tiedä miten muut asiat kokee, kun et tunne tai nää heitä koskaan, et saa tukea omiin pohdintoihisi vertaisilta. Opiskelumotivaatio kärsii, ei pysty verkostoitumaan, kyllä sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten tämä on vaikuttanut opinnot keskeyttäneiden tai alaa vaihtaneiden määriin, uudella alalla saisi mahdollisuuden uuteen alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko asiat todella niin kurjasti, että opiskelijat ovat istuneet kaksi vuotta lukkojen takana ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan ja saamatta koskaan raitista ilmaa?
Huomaa ettet ole koskaan opiskellut yhtään mitään.
Kyllä sekä mun lukiolaiseni että korkeakouluopiskelijani todellakin ovat joutuneet kököttämään todella paljon sisällä, koska sitä opiskelua on niin valtavasti.
Monotonista itsekseen nyhräämistä koko ajan loputtomiin.
Nytkin on lukiolaisella koeviikot ja aamusta iltaan hän opiskelee. Käyttäö kyllä koiran aina välillä lenkillä että jaksaa.
Korkeakouluopiskelija teki tenttejä ja ryhmätöitä kotoa käsin ja sama juttu. Aamusta iltaan.
Todella paljon sisällä ja koiran kanssa lenkillä ja ryhmätöitä verkossa ja tosi paljon opiskelemista eli opiskelijan työtä. Missä kohdassa siis ei päästä koskaan raittiiseen ilmaan tai olla yhteydessä muihin ihmisiin?
t. Maisteri
Minustakin tämä on ollut nuorille tosi rankkaa aikaa, ja fukseille hankalaa.
Itse kun mietin omia opiskelija-aikoja opiskelijakylässä, niin olen kyllä melko varma, että ihan tosi monet bileet ja hengailut olisi siellä järjestetty tänä aikana. Mutta ongelma toki niille, joille sitä porukkaa ei pääse muodostumaan. Uskoisin että moni on kuitenkin asunut siellä opiskelijakylässä nytkin, ja sitä porukkaa on muodostunut kyllä sitä kautta osalle. Kyllä ne nuoret osaa ulkotapahtumia järjestää, ja monet (onneksi) eivät ole turhan tarkkoja jostain nuorten keskinäisestä olemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vuotta ja on sitä parasta aikaa? Niin, hänellä on sitä aikaa vaikka kuinka vielä jäljellä ja tallessa.
Huomaa kuinka lyhyellä elämänkokemuksella (juuri niin!) nuori nainen puhuu. Hänen parin vuoden hiljaiselo ei ole mitenkään relevanttia yhteiskunnallisella tasolla.
Kaikkihan tästä korona-ajasta ovat kärsineet. Ei hän ole mikään erikoistapaus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Se, että on tarve verrata koronaa sotaan kertoo, että on argumentit loppu.
Jos pitää kaivaa sota vertaukseksi, tilannehan on poikkeuksellinen jos yhtään vähäisempää vastoinkäymistä ei keksi, jonka avulla dissata opiskelijoita.
Hyvä, ettet itse ole kokenut sen paremmin sotaa kuin muutakaan siihen verrattavaa, mutta kuitenkin kehtaat vähätellä muiden ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta 13:38 - eihän tuossa jonosumpussa ole MITÄÄN järkeä!
Vierailija kirjoitti:
Ihan ylikorostettua näissä jutuissa tuo menetetty ”opiskelijaelämä”. Sitä armotonta ryyppäystä ja rälläämistä joka viikonloppu harrastaa vain tietty prosentti opiskelijoista. Ja sen väliin jäämisestä maksa kiittää.
En tiedä missä olet opiskellut, mutta vietin kyllä opiskelijaelämää, johon ei kuulunut ryyppääminen ja rellestäminen. Sen sijaan lähiluennot, lounaat opiskelijakollegoiden kanssa, ryhmätyöt kirjaston ryhmätyötilassa, verkostoituminen, tapahtumineen osallistuminen yms kyllä kuului.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tämä on ollut nuorille tosi rankkaa aikaa, ja fukseille hankalaa.
Itse kun mietin omia opiskelija-aikoja opiskelijakylässä, niin olen kyllä melko varma, että ihan tosi monet bileet ja hengailut olisi siellä järjestetty tänä aikana. Mutta ongelma toki niille, joille sitä porukkaa ei pääse muodostumaan. Uskoisin että moni on kuitenkin asunut siellä opiskelijakylässä nytkin, ja sitä porukkaa on muodostunut kyllä sitä kautta osalle. Kyllä ne nuoret osaa ulkotapahtumia järjestää, ja monet (onneksi) eivät ole turhan tarkkoja jostain nuorten keskinäisestä olemisesta.
Suurin osa opiskelijoista ei asu missään opiskelijakylässä vaan kuka missäkin pitkin kaupunkia.
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Onneksi ei toistu. Minun keski-ikäni on ollut paljon parempaa ja onnellisempaa kuin nuoruuteni oli. Älä siis yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ylikorostettua näissä jutuissa tuo menetetty ”opiskelijaelämä”. Sitä armotonta ryyppäystä ja rälläämistä joka viikonloppu harrastaa vain tietty prosentti opiskelijoista. Ja sen väliin jäämisestä maksa kiittää.
Kertoo kyllä ihmisestä jotain, jos kuvittelee opiskelijaelämän sisältävän vain ryyppäämistä ja rälläämistä.
Parikymppisellä on parhaassa tapauksessa yli 70v aikaa kokea ja elää. Itse olen 61 ja anoppi 83v joten meillä ehkä rajallisemmin. Silti eletään näillä resursseilla mitä on. Toki tämän ikäinen löytää jo paljon hupia ystävien ja perheen tapaamisista, puutarhanhoidosta, talviuinnista ja vaikka mustikoiden poimimisesta toisin kuin nuoret.
Oma kuopukseni on 20v. Hän on nauttinut opiskelun alusta uudella paikkakunnalla, syksy meni ihan lähiopetuksessa. Nyt ollut etänä tammikuun pienellä porukalla. Lukion loppu etänä oli opettelua mutta kaverichatti toimi ja ystäviä tavattiin yksi kerrallaan. Biletys on rajoittunut muutamaan opiskelupaikan juhlaan. Ei ole pudonnut minkään ulkopuolelle eikä ole kärsinyt näistä 2 vuodesta.
Enemmän ajattelen pieniä 3-6v lastenlapsia, heidän lapsuutensa on ollut kasvottomia ihmisiä kaupungilla, rajoituksia leikkikavereista (tarhassa kyllä olleet koko ajan) ja lomien puutetta. Heille voi olla outoa nähdä jälleen ihmisten ilmeitä tauon jälkeen, käydä Hoplopeissa ja huvipuistoissa. Nyt kaikki kolme sairastaneet koronan vanhempiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Jos elämän suurin ongelma on, että baarit on ollut kiinni kaksi vuotta, niin miten nämä lumihiutaleet selviää kun joutuu kohtaamaan oikeita ongelmia elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko asiat todella niin kurjasti, että opiskelijat ovat istuneet kaksi vuotta lukkojen takana ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan ja saamatta koskaan raitista ilmaa?
Huomaa ettet ole koskaan opiskellut yhtään mitään.
Kyllä sekä mun lukiolaiseni että korkeakouluopiskelijani todellakin ovat joutuneet kököttämään todella paljon sisällä, koska sitä opiskelua on niin valtavasti.
Monotonista itsekseen nyhräämistä koko ajan loputtomiin.
Nytkin on lukiolaisella koeviikot ja aamusta iltaan hän opiskelee. Käyttäö kyllä koiran aina välillä lenkillä että jaksaa.
Korkeakouluopiskelija teki tenttejä ja ryhmätöitä kotoa käsin ja sama juttu. Aamusta iltaan.
Todella paljon sisällä ja koiran kanssa lenkillä ja ryhmätöitä verkossa ja tosi paljon opiskelemista eli opiskelijan työtä. Missä kohdassa siis ei päästä koskaan raittiiseen ilmaan tai olla yhteydessä muihin ihmisiin?
t. Maisteri
Kuten kirjoitin - eikö "maisteri" osaa lukea - raitista ilmaa saa kun käyttää koiraa ulkona.
Sitä työtä on etänä todella paljon. Ja se on kaikki loputtomiin yhtä samaa, sitä ruudun edessä kököttämistä.
Yhteys muihin ihmisiinkin on sitä ruudun edessä kököttämistä.
Minun lapseni ovat olleet kotona. Kaikki opiskelijat eivät todellakaan ole, vaan he on yksin vieraassa kaupungissa, ja moni lukiolainenkin opiskelee muualla kuin kotikunnassa.
Koko ajan on ollut bileitä ja kokoontumisia. En ymmärrä mitä nämä nyt vinkuu.