Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
En mitenkään vertaisi keski-ikäisen elämää nuorten opiskelijaan.
Opiskelijoille verkostoituminen ja uudet kokemukset on olennaisia tulevan työuran kannalta. Nyt keski-iässä elämäni pohja on aikaa sitten rakennettu ihmissuhteiden ja uran kannalta eikä eristäytymisellä ole samanlaisia vaikutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Oletko sinä kököttänyt huoneessasi kaksi vuotta opiskelemassa itseksesi? Mennyt vieraalle paikkakunnalle tai vieraasene maahan jossa et tunne ketään ja kököttänyt 9 neliön huoneessa pelkkä läppäri seuranasi kuukausitolkulla?
Minä en ainakaan ole. Olen kököttänyt mukavasti 300 neliön talossani ja kerrankin mieskin on ollut kotona. On syöty yhdessä mukavasti lounaat, jonka ainekset paikallinen cittari roudaa kotiovelle.
Viikonloput mukavasti mökillä paikkakunnalla, jossa koronaluvut koko ajan mukavan alhaalla. On ollut aikaa nähdä lapsuudenkavereita, ulkoilla ja liikkua.
Korona-aikana on ollut mukavampaa kuin normaalisti.
Yleistät aika paljon aikuisten elinoloja. Kaupungeissa kovapalkkaiset sinkut asuu tosi pienissä ja kalliissa omistusyksiöissä. Ja tekee siellä pitkää työpäivää ilman muuta elämää.
Mikä sen kovapalkkaisen pakottaa siellä yksiössä kököttämään? Vuokraa mökin tai talon muualta ja työskentelee sieltä käsin.
Meillä on mökki ollut melkein koko korona-ajan ollut vuokralla erilaisilla etäilijöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Aivan se ja sama. Pikkujoulut on pikkujoulut vuodesta toiseen, samalla salilla porukka käy vuosia. Vanhojen tanssit on taas mahdollista käydä vain kerran elämässä, penkkarit, rippileirit on peruttu etc etc. Minä nökötän viidettä vuotta perheeni kanssa tässä samassa asunnossa, hiihdän ja lenkkeilen samassa metsässä, kavereita tapaan jonkun kodissa niin kuin aina ennenkin. Käsi sydämellä, me aikuiselämää elävät emme keskimäärin ole menettäneet mitään ainutkertaista tämän yhteiskunnan sulkutilan vuoksi. Vähän voisi yrittää harjoittaa empatiaa jo elämänsä "valmiiksi" rakentanut "aikuinenkin".
Ja kun greencard tulee, niin menetät kaiken lopustakin omasta elämästäsi ja se tulee, koska maailma on täynnä tyhmiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen etätyöntekijä on hyvin usein perheellinen, tilavammassa asunnossa asuva ihminen, eli ympärillä on perhettä ja tilaa olla. Nuori opiskelija asuu usein yksin jossain 20 neliön opiskelijakopissa, joten ei ole mikään ihme, että seinät alkavat kaatua päälle sosiaalisten kontaktien ja fyysisen tilanpuutteen vuoksi.
Tämä. Minulla oli lähitöissäkin oma toimistohuone, joten lounasseuraa lukuunottamatta tilanne on oikeastaan sama, ja en ole kokenut etätöitä nyt merkittävästi erilaiseksi. Pidämme kuitenkin etäkahvitilaisuuksia, joissa pääsee taas höpisemään jonninjoutavia asioita työkavereiden kanssa.
Varsinkin ensimmäisen vuoden opiskelijan kohdalla etäily on varmasti raskasta. Lisäksi jos olet muuttanut toiselta paikkakunnalta pitkänkin etäisyyden päästä, on tilanne vielä vaikeampi. Uusi haastava opiskelu, yksin pienessä asunnossa, ei tuttuja tai mahdollisuuksia tutustua kehenkään.
Väitän, että minulla on paljon helpompaa ollut tässä parin vuoden etäilyssä opiskelijoihin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asialla on toinen(kin) puoli, ajatelkaa opiskelijat miten paljon olette säästäneet kun teidän €:t ja snt:t eivät ole menneet baariloihin. Sehän tässä on taustalla on: opiskelijajuhlat ovat olleet vähissä. Uskokaa vanhaa, vielä ehditte juhlia ja tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Minulla on harrastuksia pilvin pimein.
Luen, laitan pihaa, teen käsitöitä, remontoin, harrastan kirppiskauppaa.
En minä ennen koronaakaan saunailloissa tai baareissa juokse.
Sen sijaan parikymppisenä kyllä kävin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Kyllä ystäviä on tavattu ja pieniä illanviettojakin ollut. Baari-iltoja voi harrastaa vaikka koko ikänsä. Työpaikan yhteiset tapahtumat ovat pääosin turhanpäiväistä käsien heiluttelua.
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Minut pakotettiin lukioon. Olin alistettu. Lukion suorittaminen hyvin arvosanoin oli (koti)äidille elämän ja kuoleman kysymys. Velkarahalla hankittu omakotitalo ja isällä hyväpalkkainen työ, minulla ei ollut rahaa tehdä mitään kavereiden kanssa. Kirjoitusten jälkeen pääsykoekirjat nenän eteen, pakko, pakko, pakko. Ei auttanut sanoa etten tiedä mitä haluan, täytyy tietää, sanoi (koti)äiti. Kun kerran 4-vuotiaana olin sanonut että haluan samaan työhön kuin isä, niin sinne sitten mennään. Muuten olet petturi ja tuuliviiri. Lukion ajan hoettiin "sitku pääset opiskelemaan", opiskellessa hoettiin "sitku pääset työelämään" niin alat nauttia elämästä. Mielenterveysongelmia? Ei meidän perheessä. Ammattikouluun? Ei ikinä. Sympatiat lapsille ja nuorille jotka elävät koronan keskellä, mutta kyllä aika paljon voi tuhota muutenkin :(
T: Mielenterveyspotilas, ruuhkavuodet kohta ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asialla on toinen(kin) puoli, ajatelkaa opiskelijat miten paljon olette säästäneet kun teidän €:t ja snt:t eivät ole menneet baariloihin. Sehän tässä on taustalla on: opiskelijajuhlat ovat olleet vähissä. Uskokaa vanhaa, vielä ehditte juhlia ja tehdä töitä.
Ne rahat on menneet maskeihin ja koronatesteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Oletko sinä kököttänyt huoneessasi kaksi vuotta opiskelemassa itseksesi? Mennyt vieraalle paikkakunnalle tai vieraasene maahan jossa et tunne ketään ja kököttänyt 9 neliön huoneessa pelkkä läppäri seuranasi kuukausitolkulla?
Minä en ainakaan ole. Olen kököttänyt mukavasti 300 neliön talossani ja kerrankin mieskin on ollut kotona. On syöty yhdessä mukavasti lounaat, jonka ainekset paikallinen cittari roudaa kotiovelle.
Viikonloput mukavasti mökillä paikkakunnalla, jossa koronaluvut koko ajan mukavan alhaalla. On ollut aikaa nähdä lapsuudenkavereita, ulkoilla ja liikkua.
Korona-aikana on ollut mukavampaa kuin normaalisti.
Yleistät aika paljon aikuisten elinoloja. Kaupungeissa kovapalkkaiset sinkut asuu tosi pienissä ja kalliissa omistusyksiöissä. Ja tekee siellä pitkää työpäivää ilman muuta elämää.
Se on oma valinta. Sen yksiön voi myös myydä milloin tahansa ja muuttaa muualle. Jos sellainen alunperinkään on ollut pakko hankkia.
Plus että korona-aikana on ollut tarjolla runsaasti kodin ulkopuolisia turvallisia työtiloja, joista vuokrata itselleen pöytä/huone.
Ei opiskelijankaan kannata koro-aikana asua missään 20 neliön luukussa parhaalla paikalla. Samalla hinnalla saa syrjäkylältä ison vuokrakämpän ja sieltäkin voi etänä opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy niin sääliksi nykyisiä nuoria aikuisia. Tuo aika on niin korvaamatonta, kun on jo aikuinen, mutta kuitenkin saa olla niin vapaa ja vastuuton. Nyt kahden pienen äitinä nämä vuodet ovat ihan tavallista perhearkea koronasta huolimatta, mutta opiskeluaikana olisi jääneet väliin kaikki reissut, bileet, harrastukset, leffaillat, kotibileet, vaihdot, sitsit, kontaktien luomiset alan ihmisiin, uudet ihmissuhteet.. toki aina osa ihmisistä on koti-ihmisiä jo opiskelijoina, mutta osalla on vahva halu mennä ja elää. Toivon voimia näille nuorille ja toivottavasti ajat eivät muutu vain huonompaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Ei, mutta vaikutus on paljon pienempi. Näin reilu nelikymppisenä ei paljoa ole korona haitannut. Liikuntaa on pystynyt harrastamaan koko ajan. Sauna- tai baari-iltoja on muutenkin ehkä kerran vuodessa. Työpaikan yhteiset tapahtumat eivät nyt muutenkaan kauheasti kiinnosta. Kahvitilaisuuksia voi pitää etänäkin.
Asia on hieman eri kun olet nuori ja pitäisi aloittaa uudet opinnot. Ainakin omissa opinnoissani sai paljon uusia ystäviä, ja kurssien harjoitustöitä yms. tehtiin yhdessä ja autettiin toisia. Oli jos jonkinlaisia kekkereitä usein. Elämä oli leppoista ja murheet pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko asiat todella niin kurjasti, että opiskelijat ovat istuneet kaksi vuotta lukkojen takana ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan ja saamatta koskaan raitista ilmaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni opiskeluajasta jäivät mieleen kaikki juhlat ja erityisesti vaihto-opiskelu, jolloin matkusteltiin ympäri Keski-Eurooppaa viikonloppuisin baarista toiseen ryömien muiden ympäri maailmaa tulleiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Kovin olisi ollut erilainen opiskelukokemus korona-aikana,. Töitä ehtii tekemään 40 vuotta ja suhteellisen samalta elämä on ainakin itselläni tuntunut kolmekymppisenä jo vuosia eikä mikään ole jäänyt elämässä väliin koronan takia, mitä ei voisi myöhemmin tehdä. Opiskelijoilla tilanne on aivan eri ja nuoruus menee ohi kokemusköyhänä koronan vuoksi.
Vaihtoon voi mennä monessa kohtaa opiskelua. Itse asiassa juuri opintojen lopussa se on kätevintä, kun on valtaosa kursseista takana ja vain lopputyö puuttuu.
Ja nyt ne vaihdot on tehty etänä. Työkaverini lapsi on paraikaa "Kiinassa vaihdossa". Hän on lapsuudenkodissaan tekemässä sitä etänä.
Vau.
Juuri oli Hesarissa juttu vaihto-opiskelijoiden määristä. Monella koulutusalalla ulkomailla vaihdossa oli väkeä tälläkin hetkellä yli puolet normaalista. Eli ei se mitenkään pannassa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.
Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.
Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.
Näissä vastauksissa toistuu juuri se harha, että jotkin asiat on ainutkertaisia ja toista mahdollisuutta ei ole. Ei se elämä ihan niin mene, kun taaksepäin katsoo.
Vanhojen tanssit, penkkarit, fuksivuosi yliopistossa, jne. Kyllä nuo ovat sellaisia asioita, mitkä ovat kullekin ainutkertaisia, eikä niihin saa toista mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Oletko sinä kököttänyt huoneessasi kaksi vuotta opiskelemassa itseksesi? Mennyt vieraalle paikkakunnalle tai vieraasene maahan jossa et tunne ketään ja kököttänyt 9 neliön huoneessa pelkkä läppäri seuranasi kuukausitolkulla?
Minä en ainakaan ole. Olen kököttänyt mukavasti 300 neliön talossani ja kerrankin mieskin on ollut kotona. On syöty yhdessä mukavasti lounaat, jonka ainekset paikallinen cittari roudaa kotiovelle.
Viikonloput mukavasti mökillä paikkakunnalla, jossa koronaluvut koko ajan mukavan alhaalla. On ollut aikaa nähdä lapsuudenkavereita, ulkoilla ja liikkua.
Korona-aikana on ollut mukavampaa kuin normaalisti.
Yleistät aika paljon aikuisten elinoloja. Kaupungeissa kovapalkkaiset sinkut asuu tosi pienissä ja kalliissa omistusyksiöissä. Ja tekee siellä pitkää työpäivää ilman muuta elämää.
Se on oma valinta. Sen yksiön voi myös myydä milloin tahansa ja muuttaa muualle. Jos sellainen alunperinkään on ollut pakko hankkia.
Plus että korona-aikana on ollut tarjolla runsaasti kodin ulkopuolisia turvallisia työtiloja, joista vuokrata itselleen pöytä/huone.
Ei opiskelijankaan kannata koro-aikana asua missään 20 neliön luukussa parhaalla paikalla. Samalla hinnalla saa syrjäkylältä ison vuokrakämpän ja sieltäkin voi etänä opiskella.
Ei he asukaan.
Kovapalkkaisen omistusasujan tutulla paikkakunnalla on helppo muuttaa.
Pienituloisen vuokralla asuvan opiskelijan vieraalla paikkakunnalla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Ei, mutta vaikutus on paljon pienempi. Näin reilu nelikymppisenä ei paljoa ole korona haitannut. Liikuntaa on pystynyt harrastamaan koko ajan. Sauna- tai baari-iltoja on muutenkin ehkä kerran vuodessa. Työpaikan yhteiset tapahtumat eivät nyt muutenkaan kauheasti kiinnosta. Kahvitilaisuuksia voi pitää etänäkin.
Asia on hieman eri kun olet nuori ja pitäisi aloittaa uudet opinnot. Ainakin omissa opinnoissani sai paljon uusia ystäviä, ja kurssien harjoitustöitä yms. tehtiin yhdessä ja autettiin toisia. Oli jos jonkinlaisia kekkereitä usein. Elämä oli leppoista ja murheet pieniä.
Tässä sen näkee, että asiat on yksilöllisiä. Minulle korona-aika on rajoittanut normaalia sosiaalista elämää ja työkontakteja ihan valtavasti.
Pienten lasten isänä korona-aika on ollut parasta mitä on vain saanut. Sen sijaan, että olisi tehnyt pitkää päivää konttorilla, niin nyt on saanut olla paljon enemmän yhdessä lasten kanssa.
Ja nyt ne vaihdot on tehty etänä. Työkaverini lapsi on paraikaa "Kiinassa vaihdossa". Hän on lapsuudenkodissaan tekemässä sitä etänä.
Vau.