Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni opiskeluajasta jäivät mieleen kaikki juhlat ja erityisesti vaihto-opiskelu, jolloin matkusteltiin ympäri Keski-Eurooppaa viikonloppuisin baarista toiseen ryömien muiden ympäri maailmaa tulleiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Kovin olisi ollut erilainen opiskelukokemus korona-aikana,. Töitä ehtii tekemään 40 vuotta ja suhteellisen samalta elämä on ainakin itselläni tuntunut kolmekymppisenä jo vuosia eikä mikään ole jäänyt elämässä väliin koronan takia, mitä ei voisi myöhemmin tehdä. Opiskelijoilla tilanne on aivan eri ja nuoruus menee ohi kokemusköyhänä koronan vuoksi.
Vaihtoon voi mennä monessa kohtaa opiskelua. Itse asiassa juuri opintojen lopussa se on kätevintä, kun on valtaosa kursseista takana ja vain lopputyö puuttuu.
Ja nyt ne vaihdot on tehty etänä. Työkaverini lapsi on paraikaa "Kiinassa vaihdossa". Hän on lapsuudenkodissaan tekemässä sitä etänä.
Vau.
Juuri oli Hesarissa juttu vaihto-opiskelijoiden määristä. Monella koulutusalalla ulkomailla vaihdossa oli väkeä tälläkin hetkellä yli puolet normaalista. Eli ei se mitenkään pannassa ole.
No ”ulkomailla vaihdossa” se lapsuudenkotinsa kellarissakin oleva virallisesti on.
Ja moni myös ”opiskelee ulkomailla” vaikka käytännössä on lapsuudenkodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläbse vain on niin, ettei vuosia saa takaisin vaikka mitä tekisi. Ruuhkavuodet lähestyvät, et ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta harrastuksista, et verkostoitunut, et törmännyt kumppaniehdokkaisiin opiskelijabileissä, et matkustanut, et edes nähnyt ryhmäläisiäsi luennolla.
Vangeillakin on paremmat mahdollisuudet löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Hyvä kehua normaalin opiskeluajan saaneena sitä, että perspektiivi muuttuu keski-iässä.
Tuo vankeihin vertaaminen on nyt kyllä aikamoinen ylilyönti. Mistä tällainen kuva?
Onko se nyt niin tärkeää että saa juoda ja naida että ihan elämä menee pilalle jos sitä ei juuri n y t pääse tekemään? Niin tyypillistä parikymppisten ajattelua ettei esim. nelikymppisenä enää kinttu ja kuppi voi kohota.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko asiat todella niin kurjasti, että opiskelijat ovat istuneet kaksi vuotta lukkojen takana ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan ja saamatta koskaan raitista ilmaa?
Huomaa ettet ole koskaan opiskellut yhtään mitään.
Kyllä sekä mun lukiolaiseni että korkeakouluopiskelijani todellakin ovat joutuneet kököttämään todella paljon sisällä, koska sitä opiskelua on niin valtavasti.
Monotonista itsekseen nyhräämistä koko ajan loputtomiin.
Nytkin on lukiolaisella koeviikot ja aamusta iltaan hän opiskelee. Käyttäö kyllä koiran aina välillä lenkillä että jaksaa.
Korkeakouluopiskelija teki tenttejä ja ryhmätöitä kotoa käsin ja sama juttu. Aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten isänä korona-aika on ollut parasta mitä on vain saanut. Sen sijaan, että olisi tehnyt pitkää päivää konttorilla, niin nyt on saanut olla paljon enemmän yhdessä lasten kanssa.
Tämä tieto varmasti lohduttaa parikymppisiä opiskelijoita. Nuoret ikäluokat ovat niin pieniä eikä meillä ole varaa menettää yhtään nuorta turhaan. Pahoin pelkään, että korona ja erityisesti poukkoilevat rajoitukset ovat pilanneet monelta nuorelta tulevaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin keski-ikää lähestyvänä etätyötä tekevänä en onneksi ole niin kalkkis etten tajuaisi, että todellakin tämä on ollut tosi rankkaa nuorille opiskelijoille. Mikäs tässä on ruuhkavuosiarkea perheen kanssa elellessä, etätyöt oikeastaan vaan helpottaa elämää, pari vuotta on lyhyt aika loppujen lopuksi.
Mutta parikymppiselle opiskelijalle, jonka pitäisi saada aloittaa omaa itsenäistä elämäänsä se on pitkä aika. Opiskeluajan huolettomuus, juhlat ja uusiin ihmisiin tutustuminen oli mahtava ajanjakso, nimenomaan ne pari-kolme ekaa vuotta, sitten moni alkoi jo käydä osittain töissä, alkoi gradujen teko ym ja porukat hajaantua. Nyt opiskelijat ei ole ehtineet tutustua toisiinsa juuri ollenkaan ennen kuin opinnot on jo puolivälissä tai loppusuoralla. Totta on, että ehtii sitä opiskella ja juhlia myöhemminkin, mutta ei kaikki opiskele pitkään, aikuisena uuden tutkinnon suorittaminen ei ole sama juttu enää ollenkaan, eikä työelämään mennessä arki enää ole ollenkaan yhtä huoletonta, eikä siellä työpaikoilla ole samalla tavoilla laumoittain saman ikäisiä nuoria joiden kanssa ystävystyä tai löytää kumppania. Niin, ei tietenkään kaikki ole tutustuneet keneenkään opiskeluaikana tai viettää sitä huoletonta elämää ja se on ihan ok, mutta entäs ne jotka olisivat halunneet? Kyllä opiskelijoiden suru on ihan oikeutettua. Kyllä he ovat tietyllä tavalla menettäneet mahdollisuuden elää normaalia nuorten elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko asiat todella niin kurjasti, että opiskelijat ovat istuneet kaksi vuotta lukkojen takana ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan ja saamatta koskaan raitista ilmaa?
Huomaa ettet ole koskaan opiskellut yhtään mitään.
Kyllä sekä mun lukiolaiseni että korkeakouluopiskelijani todellakin ovat joutuneet kököttämään todella paljon sisällä, koska sitä opiskelua on niin valtavasti.
Monotonista itsekseen nyhräämistä koko ajan loputtomiin.
Nytkin on lukiolaisella koeviikot ja aamusta iltaan hän opiskelee. Käyttäö kyllä koiran aina välillä lenkillä että jaksaa.
Korkeakouluopiskelija teki tenttejä ja ryhmätöitä kotoa käsin ja sama juttu. Aamusta iltaan.
Tätä on monen vaikea ymmärtää. Lähtökohtaisesti korkeakouluopiskelijat ja akateemisesti orientoituneet nuoret ovat todella tunnollisia. Etäopiskelussa ei voi tietää mikä on "riittävästi" ja opiskelu heilahtaa ylisuorittamisen puolelle. Toisaalta arjen struktuurin katoaminen ja jatkuva kuolemalla pelottelu halvaannuttaa tiedostavan ja ajattelevan nuoren mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Oletko sinä kököttänyt huoneessasi kaksi vuotta opiskelemassa itseksesi? Mennyt vieraalle paikkakunnalle tai vieraasene maahan jossa et tunne ketään ja kököttänyt 9 neliön huoneessa pelkkä läppäri seuranasi kuukausitolkulla?
Minä en ainakaan ole. Olen kököttänyt mukavasti 300 neliön talossani ja kerrankin mieskin on ollut kotona. On syöty yhdessä mukavasti lounaat, jonka ainekset paikallinen cittari roudaa kotiovelle.
Viikonloput mukavasti mökillä paikkakunnalla, jossa koronaluvut koko ajan mukavan alhaalla. On ollut aikaa nähdä lapsuudenkavereita, ulkoilla ja liikkua.
Korona-aikana on ollut mukavampaa kuin normaalisti.
Yleistät aika paljon aikuisten elinoloja. Kaupungeissa kovapalkkaiset sinkut asuu tosi pienissä ja kalliissa omistusyksiöissä. Ja tekee siellä pitkää työpäivää ilman muuta elämää.
Mikä sen kovapalkkaisen pakottaa siellä yksiössä kököttämään? Vuokraa mökin tai talon muualta ja työskentelee sieltä käsin.
Meillä on mökki ollut melkein koko korona-ajan ollut vuokralla erilaisilla etäilijöillä.
No esimerkiksi se, että joutuu koronasta huolimatta asumaan kotonaan. Niin me valtaosa tehdää, kun ei ole mökkejä tai mahdollisuutta lähteä mihinkään korpeen vuokramökille. Osalla ihmisistämon myös joitakin pakollisia live-tapaamisia koronasta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.
Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.
Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.
Näissä vastauksissa toistuu juuri se harha, että jotkin asiat on ainutkertaisia ja toista mahdollisuutta ei ole. Ei se elämä ihan niin mene, kun taaksepäin katsoo.
Vanhojen tanssit, penkkarit, fuksivuosi yliopistossa, jne. Kyllä nuo ovat sellaisia asioita, mitkä ovat kullekin ainutkertaisia, eikä niihin saa toista mahdollisuutta.
Ehkä em. ovat ainutkertaisia asioita mutta niin on terveyskin, sitä kun ei saa välttämättä takaisin kun sen kerran menettää, se vaikuttaa sitten koko elämän ajan hamaan loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin lukea ammattikoululaisten ja amk-opiskelijoiden etäarjesta. Millaista on opiskella sähköasentajaksi tai optikoksi etänä?
Vierailija kirjoitti:
Millaisia omat opiskeluvuotesi olivat?
1990- luvun lama, ei töitä, vanhempien ero ja työttömyys, ei tukiverkkoja, ei nettiä tai kännyköitä, suurin osa valmistui työttömiksi, joistakin muista tuli Nokia-hyppääjiä, yleinen ankeus, ei rahaa bilettää, moni opiskelija alkoholisoitui kotona tai asui kadulla, kommuunissa ja muiden sohvilla kiertäen, opintolainan korot yli 11%, syötiin joka toinen tai kolmas päivä ja silloinkin mitä dyykattiin tai jostain saatiin, kurssikirjoja oli kirjastossa 2-3 ja joku onnekas ne aina sai mutta muut ei (ei valmiiksi skannattuja paketteja moodlessa tms. ), lamput oli kellertäviä hehkulamppuja ja työpöydät- ja jakkarat kiikkanoita joten silmiä särki ja selkää, ihmiset poltti tupakkaa baareissa ja ravintoloissa sisällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Oletko sinä kököttänyt huoneessasi kaksi vuotta opiskelemassa itseksesi? Mennyt vieraalle paikkakunnalle tai vieraasene maahan jossa et tunne ketään ja kököttänyt 9 neliön huoneessa pelkkä läppäri seuranasi kuukausitolkulla?
Minä en ainakaan ole. Olen kököttänyt mukavasti 300 neliön talossani ja kerrankin mieskin on ollut kotona. On syöty yhdessä mukavasti lounaat, jonka ainekset paikallinen cittari roudaa kotiovelle.
Viikonloput mukavasti mökillä paikkakunnalla, jossa koronaluvut koko ajan mukavan alhaalla. On ollut aikaa nähdä lapsuudenkavereita, ulkoilla ja liikkua.
Korona-aikana on ollut mukavampaa kuin normaalisti.
Yleistät aika paljon aikuisten elinoloja. Kaupungeissa kovapalkkaiset sinkut asuu tosi pienissä ja kalliissa omistusyksiöissä. Ja tekee siellä pitkää työpäivää ilman muuta elämää.
Mikä sen kovapalkkaisen pakottaa siellä yksiössä kököttämään? Vuokraa mökin tai talon muualta ja työskentelee sieltä käsin.
Meillä on mökki ollut melkein koko korona-ajan ollut vuokralla erilaisilla etäilijöillä.
No esimerkiksi se, että joutuu koronasta huolimatta asumaan kotonaan. Niin me valtaosa tehdää, kun ei ole mökkejä tai mahdollisuutta lähteä mihinkään korpeen vuokramökille. Osalla ihmisistämon myös joitakin pakollisia live-tapaamisia koronasta huolimatta.
Asuuko kovapalkkaiset ihmiset yksiöissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.
Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.
Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.
Näissä vastauksissa toistuu juuri se harha, että jotkin asiat on ainutkertaisia ja toista mahdollisuutta ei ole. Ei se elämä ihan niin mene, kun taaksepäin katsoo.
Vanhojen tanssit, penkkarit, fuksivuosi yliopistossa, jne. Kyllä nuo ovat sellaisia asioita, mitkä ovat kullekin ainutkertaisia, eikä niihin saa toista mahdollisuutta.
Ehkä em. ovat ainutkertaisia asioita mutta niin on terveyskin, sitä kun ei saa välttämättä takaisin kun sen kerran menettää, se vaikuttaa sitten koko elämän ajan hamaan loppuun saakka.
Vaan sinnepä ne on nyt ahdettu terveyttään menettämään lapset ja nuoret.
Penkkarit kyllä kiellettiin terveysturvallisuuden nimissä, mutta samaiset tyypit voi olla 8-9 tuntia päivässä ahtaissa sisätiloissa joka päivä 1300 muun kanssa vailla huolen häivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ylikorostettua näissä jutuissa tuo menetetty ”opiskelijaelämä”. Sitä armotonta ryyppäystä ja rälläämistä joka viikonloppu harrastaa vain tietty prosentti opiskelijoista. Ja sen väliin jäämisestä maksa kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko asiat todella niin kurjasti, että opiskelijat ovat istuneet kaksi vuotta lukkojen takana ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan ja saamatta koskaan raitista ilmaa?
Huomaa ettet ole koskaan opiskellut yhtään mitään.
Kyllä sekä mun lukiolaiseni että korkeakouluopiskelijani todellakin ovat joutuneet kököttämään todella paljon sisällä, koska sitä opiskelua on niin valtavasti.
Monotonista itsekseen nyhräämistä koko ajan loputtomiin.
Nytkin on lukiolaisella koeviikot ja aamusta iltaan hän opiskelee. Käyttäö kyllä koiran aina välillä lenkillä että jaksaa.
Korkeakouluopiskelija teki tenttejä ja ryhmätöitä kotoa käsin ja sama juttu. Aamusta iltaan.
Tätä on monen vaikea ymmärtää. Lähtökohtaisesti korkeakouluopiskelijat ja akateemisesti orientoituneet nuoret ovat todella tunnollisia. Etäopiskelussa ei voi tietää mikä on "riittävästi" ja opiskelu heilahtaa ylisuorittamisen puolelle. Toisaalta arjen struktuurin katoaminen ja jatkuva kuolemalla pelottelu halvaannuttaa tiedostavan ja ajattelevan nuoren mielen.
Siinä etänä tekemisessä tulee myös selkeästi opettjaille illuusio siitä että työmäärää pitää lisätä. Ettei vaan mitään jää oppimatta.
Ja lisänyanssina sitten tekniset ongelmat joihin vierähtää tovi poikineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Oletko sinä kököttänyt huoneessasi kaksi vuotta opiskelemassa itseksesi? Mennyt vieraalle paikkakunnalle tai vieraasene maahan jossa et tunne ketään ja kököttänyt 9 neliön huoneessa pelkkä läppäri seuranasi kuukausitolkulla?
Minä en ainakaan ole. Olen kököttänyt mukavasti 300 neliön talossani ja kerrankin mieskin on ollut kotona. On syöty yhdessä mukavasti lounaat, jonka ainekset paikallinen cittari roudaa kotiovelle.
Viikonloput mukavasti mökillä paikkakunnalla, jossa koronaluvut koko ajan mukavan alhaalla. On ollut aikaa nähdä lapsuudenkavereita, ulkoilla ja liikkua.
Korona-aikana on ollut mukavampaa kuin normaalisti.
Yleistät aika paljon aikuisten elinoloja. Kaupungeissa kovapalkkaiset sinkut asuu tosi pienissä ja kalliissa omistusyksiöissä. Ja tekee siellä pitkää työpäivää ilman muuta elämää.
Mikä sen kovapalkkaisen pakottaa siellä yksiössä kököttämään? Vuokraa mökin tai talon muualta ja työskentelee sieltä käsin.
Meillä on mökki ollut melkein koko korona-ajan ollut vuokralla erilaisilla etäilijöillä.
No esimerkiksi se, että joutuu koronasta huolimatta asumaan kotonaan. Niin me valtaosa tehdää, kun ei ole mökkejä tai mahdollisuutta lähteä mihinkään korpeen vuokramökille. Osalla ihmisistämon myös joitakin pakollisia live-tapaamisia koronasta huolimatta.
Asuuko kovapalkkaiset ihmiset yksiöissä?
Helsingin keskustassa et hyväpalkkaisena sinkkuna muuta kykene ostamaan. Sama Tampereella, jos uuden asunnon haluat.
Mitä tuo valittaminen auttaa? Saahan sillä naamansa lehteen, mutta ei se tuo näitä kahta vuotta takaisin.
On vielä olemassa sotaveteraaneja, jotka viettivät vuosia rintamalla ilman kännyköitä, pehmeää petiä ja opiskelijabileitä. Heidän nuoruutensa kului hukkaan ja monella tavalla loppuelämänsäkin vaurioitui. Tämä Hesarissa kovaa kohtaloaan ruikuttava nuoriso on varsinainen häpeätahra tämän maan historiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Oletko sinä kököttänyt huoneessasi kaksi vuotta opiskelemassa itseksesi? Mennyt vieraalle paikkakunnalle tai vieraasene maahan jossa et tunne ketään ja kököttänyt 9 neliön huoneessa pelkkä läppäri seuranasi kuukausitolkulla?
Minä en ainakaan ole. Olen kököttänyt mukavasti 300 neliön talossani ja kerrankin mieskin on ollut kotona. On syöty yhdessä mukavasti lounaat, jonka ainekset paikallinen cittari roudaa kotiovelle.
Viikonloput mukavasti mökillä paikkakunnalla, jossa koronaluvut koko ajan mukavan alhaalla. On ollut aikaa nähdä lapsuudenkavereita, ulkoilla ja liikkua.
Korona-aikana on ollut mukavampaa kuin normaalisti.
Yleistät aika paljon aikuisten elinoloja. Kaupungeissa kovapalkkaiset sinkut asuu tosi pienissä ja kalliissa omistusyksiöissä. Ja tekee siellä pitkää työpäivää ilman muuta elämää.
Mikä sen kovapalkkaisen pakottaa siellä yksiössä kököttämään? Vuokraa mökin tai talon muualta ja työskentelee sieltä käsin.
Meillä on mökki ollut melkein koko korona-ajan ollut vuokralla erilaisilla etäilijöillä.
No esimerkiksi se, että joutuu koronasta huolimatta asumaan kotonaan. Niin me valtaosa tehdää, kun ei ole mökkejä tai mahdollisuutta lähteä mihinkään korpeen vuokramökille. Osalla ihmisistämon myös joitakin pakollisia live-tapaamisia koronasta huolimatta.
Asuuko kovapalkkaiset ihmiset yksiöissä?
Perunakuopassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Oletko sinä kököttänyt huoneessasi kaksi vuotta opiskelemassa itseksesi? Mennyt vieraalle paikkakunnalle tai vieraasene maahan jossa et tunne ketään ja kököttänyt 9 neliön huoneessa pelkkä läppäri seuranasi kuukausitolkulla?
Minä en ainakaan ole. Olen kököttänyt mukavasti 300 neliön talossani ja kerrankin mieskin on ollut kotona. On syöty yhdessä mukavasti lounaat, jonka ainekset paikallinen cittari roudaa kotiovelle.
Viikonloput mukavasti mökillä paikkakunnalla, jossa koronaluvut koko ajan mukavan alhaalla. On ollut aikaa nähdä lapsuudenkavereita, ulkoilla ja liikkua.
Korona-aikana on ollut mukavampaa kuin normaalisti.
Yleistät aika paljon aikuisten elinoloja. Kaupungeissa kovapalkkaiset sinkut asuu tosi pienissä ja kalliissa omistusyksiöissä. Ja tekee siellä pitkää työpäivää ilman muuta elämää.
Mikä sen kovapalkkaisen pakottaa siellä yksiössä kököttämään? Vuokraa mökin tai talon muualta ja työskentelee sieltä käsin.
Meillä on mökki ollut melkein koko korona-ajan ollut vuokralla erilaisilla etäilijöillä.
No esimerkiksi se, että joutuu koronasta huolimatta asumaan kotonaan. Niin me valtaosa tehdää, kun ei ole mökkejä tai mahdollisuutta lähteä mihinkään korpeen vuokramökille. Osalla ihmisistämon myös joitakin pakollisia live-tapaamisia koronasta huolimatta.
KOVAPALKKAISELLA on mahdollisuus tehdä vaikka mitä. Eikä niitä livetapaamisia lomilla tai viikonloppuisin ole ja sieltä vuokramökiltä suhahtaa kyllä autolla niihin tarvittaessa.
Meidänkin mökki on 45 minsan päässä Helsingistä. Espooseen ajaa alle puolessa tunnissa. Ei kukaan puhunut korvesta mitään.
Missä se normaalisti asuu jos ei kotonaan?
Aina jotkut jaksavat vetää kotona nysväävät mielenterveyspotilaat mukaan tähän keskusteluun. Oiken huokuu vahingon ilo näistä viesteistä, miten nyt kaikki saavat kokea millaista kotona jumittaminen on. Hyvä, olemme kokeilleet tätä jo pari vuotta, joten voimme palata jaloina ja uudistuneina ihmisina takaisin arkeen!