Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta ja on sitä parasta aikaa? Niin, hänellä on sitä aikaa vaikka kuinka vielä jäljellä ja tallessa.
Huomaa kuinka lyhyellä elämänkokemuksella (juuri niin!) nuori nainen puhuu. Hänen parin vuoden hiljaiselo ei ole mitenkään relevanttia yhteiskunnallisella tasolla.
Kaikkihan tästä korona-ajasta ovat kärsineet. Ei hän ole mikään erikoistapaus!
Tällä logiikalla kenenkään ongelmat ei ole relevantteja yhteiskunnan kannalta. Nytpä vaan sattuu olemaan niin, että tilanne on vaikuttanut suureen joukkoon nuoria, joten sillä on yhteiskunnallista merkitystä.
Vanhempien on turha louskuttaa leukojaan, sillä kukaan heistä ei ole kokenut koronanuoruutta. Sotaan on turha verrata. Ette ole kokeneet sotaakaan, mutta se ei estä näköjään ratsastamasta kaatuneilla. Noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se opiskelemaan lähtö on semmoinen asia jota moni odottaa kovasti, pääsee uusiin ympyröihin, saa tutustua uusiin ihmisiin, on kuullut juttuja opiskelijaelämästä ja sen hauskuudesta. Ja sitten yhtäkkiä sanotaan että ei, kaikki on kielletty, pysy kotona. Et saa tutustua uusiin kavereihin livenä, et saa juhlia, et saa edes käydä siellä yliopistolla jota olet ihaillen kauempaa aiemmin katsonut ja lopulta kovalla työllä päässyt sisään. Istu kotona koneen äärellä ja opiskele itse. Et saa tuskailla muiden samassa tilanteessa olevien nuorten kanssa yliopiston ruokalassa hankalia kursseja ja omillaan asumisen ensimmäisiä haasteita tai innolla keskustella luennolla käsitellyistä aiheista. Et tiedä miten muut asiat kokee, kun et tunne tai nää heitä koskaan, et saa tukea omiin pohdintoihisi vertaisilta. Opiskelumotivaatio kärsii, ei pysty verkostoitumaan, kyllä sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten tämä on vaikuttanut opinnot keskeyttäneiden tai alaa vaihtaneiden määriin, uudella alalla saisi mahdollisuuden uuteen alkuun.
On se jännä, jos ei ystävyyssuhteita pysty luomaan, kun nettideittailu on kuitenkin tänä päivänä täysin mainstriimiä. Sitä paitsi harrastepalstoilla tuttavuuksia ja ystävyyksiä on luotu sähköisesti jo parikymmentä vuotta. Toki, jos haluaa pitää jääräpäisesti vanhasta kiinni, eikä osaa katsoa asioita ratkaisukeskeisesti, kärsii sen nahoissaan ja se jo itsessään masentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se opiskelemaan lähtö on semmoinen asia jota moni odottaa kovasti, pääsee uusiin ympyröihin, saa tutustua uusiin ihmisiin, on kuullut juttuja opiskelijaelämästä ja sen hauskuudesta. Ja sitten yhtäkkiä sanotaan että ei, kaikki on kielletty, pysy kotona. Et saa tutustua uusiin kavereihin livenä, et saa juhlia, et saa edes käydä siellä yliopistolla jota olet ihaillen kauempaa aiemmin katsonut ja lopulta kovalla työllä päässyt sisään. Istu kotona koneen äärellä ja opiskele itse. Et saa tuskailla muiden samassa tilanteessa olevien nuorten kanssa yliopiston ruokalassa hankalia kursseja ja omillaan asumisen ensimmäisiä haasteita tai innolla keskustella luennolla käsitellyistä aiheista. Et tiedä miten muut asiat kokee, kun et tunne tai nää heitä koskaan, et saa tukea omiin pohdintoihisi vertaisilta. Opiskelumotivaatio kärsii, ei pysty verkostoitumaan, kyllä sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten tämä on vaikuttanut opinnot keskeyttäneiden tai alaa vaihtaneiden määriin, uudella alalla saisi mahdollisuuden uuteen alkuun.
On se jännä, jos ei ystävyyssuhteita pysty luomaan, kun nettideittailu on kuitenkin tänä päivänä täysin mainstriimiä. Sitä paitsi harrastepalstoilla tuttavuuksia ja ystävyyksiä on luotu sähköisesti jo parikymmentä vuotta. Toki, jos haluaa pitää jääräpäisesti vanhasta kiinni, eikä osaa katsoa asioita ratkaisukeskeisesti, kärsii sen nahoissaan ja se jo itsessään masentaa.
Ja siellä nettideiteillä syntyy siis sinusta syvällisiä loppuelämän kestäviä ystävyyksiä?
Parikymppisellä on parhaassa tapauksessa yli 70v aikaa kokea ja elää. Itse olen 61 ja anoppi 83v joten meillä ehkä rajallisemmin. Silti eletään näillä resursseilla mitä on. Toki tämän ikäinen löytää jo paljon hupia ystävien ja perheen tapaamisista, puutarhanhoidosta, talviuinnista ja vaikka mustikoiden poimimisesta toisin kuin nuoret.
Oma kuopukseni on 20v. Hän on nauttinut opiskelun alusta uudella paikkakunnalla, syksy meni ihan lähiopetuksessa. Nyt ollut etänä tammikuun pienellä porukalla. Lukion loppu etänä oli opettelua mutta kaverichatti toimi ja ystäviä tavattiin yksi kerrallaan. Biletys on rajoittunut muutamaan opiskelupaikan juhlaan. Ei ole pudonnut minkään ulkopuolelle eikä ole kärsinyt näistä 2 vuodesta.
Enemmän ajattelen pieniä 3-6v lastenlapsia, heidän lapsuutensa on ollut kasvottomia ihmisiä kaupungilla, rajoituksia leikkikavereista (tarhassa kyllä olleet koko ajan) ja lomien puutetta. Heille voi olla outoa nähdä jälleen ihmisten ilmeitä tauon jälkeen, käydä Hoplopeissa ja huvipuistoissa. Nyt kaikki kolme sairastaneet koronan vanhempiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se opiskelemaan lähtö on semmoinen asia jota moni odottaa kovasti, pääsee uusiin ympyröihin, saa tutustua uusiin ihmisiin, on kuullut juttuja opiskelijaelämästä ja sen hauskuudesta.
Täytyy kuitenkin muistaa, että ennakko-odotuksista huolimatta opiskeluaika ei läheskään kaikille ole sitä "elämän parasta aikaa". Moni kituuttaa pienillä tuloilla ja kalliisiin opiskelijarientoihin ei ole varaa osallistua. Moni myös huomaa fuksisyksynä, että "akateeminen ryyppääminen" ei muista syistä jihtuen ole heitä varten ja opiskeluelämä osoittautuu pettymykseksi odotuksiin verrattuna.
Kuka on puhunut opiskelijariennoista?
Kyse on kuule ihan siellä yliopistolla olemisesta. Kirjastosta, kahvittelusta, juttelemisesta luentojen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itku-iitoja. Mietitään hetki millaisissa oloissa suuri osa maailman ihmisistä elää (useimmiten koko elämänsä) ja suhteutetaan vähän sitä "menetin parhaat vuodet"-itkua siihen, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Oletko sinä kököttänyt huoneessasi kaksi vuotta opiskelemassa itseksesi? Mennyt vieraalle paikkakunnalle tai vieraasene maahan jossa et tunne ketään ja kököttänyt 9 neliön huoneessa pelkkä läppäri seuranasi kuukausitolkulla?
Minä en ainakaan ole. Olen kököttänyt mukavasti 300 neliön talossani ja kerrankin mieskin on ollut kotona. On syöty yhdessä mukavasti lounaat, jonka ainekset paikallinen cittari roudaa kotiovelle.
Viikonloput mukavasti mökillä paikkakunnalla, jossa koronaluvut koko ajan mukavan alhaalla. On ollut aikaa nähdä lapsuudenkavereita, ulkoilla ja liikkua.
Korona-aikana on ollut mukavampaa kuin normaalisti.
Yleistät aika paljon aikuisten elinoloja. Kaupungeissa kovapalkkaiset sinkut asuu tosi pienissä ja kalliissa omistusyksiöissä. Ja tekee siellä pitkää työpäivää ilman muuta elämää.
Mikä sen kovapalkkaisen pakottaa siellä yksiössä kököttämään? Vuokraa mökin tai talon muualta ja työskentelee sieltä käsin.
Meillä on mökki ollut melkein koko korona-ajan ollut vuokralla erilaisilla etäilijöillä.
No esimerkiksi se, että joutuu koronasta huolimatta asumaan kotonaan. Niin me valtaosa tehdää, kun ei ole mökkejä tai mahdollisuutta lähteä mihinkään korpeen vuokramökille. Osalla ihmisistämon myös joitakin pakollisia live-tapaamisia koronasta huolimatta.
KOVAPALKKAISELLA on mahdollisuus tehdä vaikka mitä. Eikä niitä livetapaamisia lomilla tai viikonloppuisin ole ja sieltä vuokramökiltä suhahtaa kyllä autolla niihin tarvittaessa.
Meidänkin mökki on 45 minsan päässä Helsingistä. Espooseen ajaa alle puolessa tunnissa. Ei kukaan puhunut korvesta mitään.
Missä se normaalisti asuu jos ei kotonaan?
Ihan kuin et näkisi oman kuplasi ulkopuolelle. Tarkoitin kovapalkkaisella sellaista reilu 5000 - 6000 € kuukausipalkkaa. Harvalla tuollaisella sinkulla on ison kaupungin keskustassa autoa ja Espoossa mökki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se opiskelemaan lähtö on semmoinen asia jota moni odottaa kovasti, pääsee uusiin ympyröihin, saa tutustua uusiin ihmisiin, on kuullut juttuja opiskelijaelämästä ja sen hauskuudesta. Ja sitten yhtäkkiä sanotaan että ei, kaikki on kielletty, pysy kotona. Et saa tutustua uusiin kavereihin livenä, et saa juhlia, et saa edes käydä siellä yliopistolla jota olet ihaillen kauempaa aiemmin katsonut ja lopulta kovalla työllä päässyt sisään. Istu kotona koneen äärellä ja opiskele itse. Et saa tuskailla muiden samassa tilanteessa olevien nuorten kanssa yliopiston ruokalassa hankalia kursseja ja omillaan asumisen ensimmäisiä haasteita tai innolla keskustella luennolla käsitellyistä aiheista. Et tiedä miten muut asiat kokee, kun et tunne tai nää heitä koskaan, et saa tukea omiin pohdintoihisi vertaisilta. Opiskelumotivaatio kärsii, ei pysty verkostoitumaan, kyllä sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten tämä on vaikuttanut opinnot keskeyttäneiden tai alaa vaihtaneiden määriin, uudella alalla saisi mahdollisuuden uuteen alkuun.
On se jännä, jos ei ystävyyssuhteita pysty luomaan, kun nettideittailu on kuitenkin tänä päivänä täysin mainstriimiä. Sitä paitsi harrastepalstoilla tuttavuuksia ja ystävyyksiä on luotu sähköisesti jo parikymmentä vuotta. Toki, jos haluaa pitää jääräpäisesti vanhasta kiinni, eikä osaa katsoa asioita ratkaisukeskeisesti, kärsii sen nahoissaan ja se jo itsessään masentaa.
Ja siellä nettideiteillä syntyy siis sinusta syvällisiä loppuelämän kestäviä ystävyyksiä?
Näinkin on käynyt, lisäksi harrastefoorumeilta on löytynyt samanhenkisiä kavereita. Mistä hitosta sinä tiedät, että kurssikavereista löytyy loppuelämän kestäviä ystävyyksiä? Kuten jo todettu, suhtautuminen kertoo asennevammasta ja uusavuttomuudesta. Sitä ei odottaisi korkeakouluopiskelijoilta.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisellä on parhaassa tapauksessa yli 70v aikaa kokea ja elää. Itse olen 61 ja anoppi 83v joten meillä ehkä rajallisemmin. Silti eletään näillä resursseilla mitä on. Toki tämän ikäinen löytää jo paljon hupia ystävien ja perheen tapaamisista, puutarhanhoidosta, talviuinnista ja vaikka mustikoiden poimimisesta toisin kuin nuoret.
Oma kuopukseni on 20v. Hän on nauttinut opiskelun alusta uudella paikkakunnalla, syksy meni ihan lähiopetuksessa. Nyt ollut etänä tammikuun pienellä porukalla. Lukion loppu etänä oli opettelua mutta kaverichatti toimi ja ystäviä tavattiin yksi kerrallaan. Biletys on rajoittunut muutamaan opiskelupaikan juhlaan. Ei ole pudonnut minkään ulkopuolelle eikä ole kärsinyt näistä 2 vuodesta.
Enemmän ajattelen pieniä 3-6v lastenlapsia, heidän lapsuutensa on ollut kasvottomia ihmisiä kaupungilla, rajoituksia leikkikavereista (tarhassa kyllä olleet koko ajan) ja lomien puutetta. Heille voi olla outoa nähdä jälleen ihmisten ilmeitä tauon jälkeen, käydä Hoplopeissa ja huvipuistoissa. Nyt kaikki kolme sairastaneet koronan vanhempiensa kanssa.
Minun lapset ovat 3v ja 6v enkä usko heidän kärsineen tästä koronasta oikein mitenkään. Joo, maskeja on aikuiset käyttäneet kaupoissa, mutta mitä sitten? Kotona on kuitenkin nähty tuttuja ilman maskeja, samoin ulkona suurin osa ihmisistä kyllä on ilman maskeja. Lomilla on kyllä voinut käydä koko ajan, siis lähiseuduilla, näin pienille se nyt on aika sama lennetäänkö Espanjaan vai mennäänkö retkelle lähirannalle tai vaikka eläinpuistoon, tai naapurikuntaan hotelliin. Huvipuistot nyt muutenkin on kivempia vähän isommille ja nekin on kyllä ollut auki, hoplop ei ole mitenkään välttämätön, leikkipuistoon voi mennä. Kavereitakin on saanut nähdä ja ulkoilmatapahtumiakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta ja on sitä parasta aikaa? Niin, hänellä on sitä aikaa vaikka kuinka vielä jäljellä ja tallessa.
Huomaa kuinka lyhyellä elämänkokemuksella (juuri niin!) nuori nainen puhuu. Hänen parin vuoden hiljaiselo ei ole mitenkään relevanttia yhteiskunnallisella tasolla.
Kaikkihan tästä korona-ajasta ovat kärsineet. Ei hän ole mikään erikoistapaus!
Tällä logiikalla kenenkään ongelmat ei ole relevantteja yhteiskunnan kannalta. Nytpä vaan sattuu olemaan niin, että tilanne on vaikuttanut suureen joukkoon nuoria, joten sillä on yhteiskunnallista merkitystä.
Vanhempien on turha louskuttaa leukojaan, sillä kukaan heistä ei ole kokenut koronanuoruutta. Sotaan on turha verrata. Ette ole kokeneet sotaakaan, mutta se ei estä näköjään ratsastamasta kaatuneilla. Noloa.
Moni on kokenut työttömyyttä, sairautta, kuolemaa jne.
Asioilla on monenlaisia painoarvoja. Olisivat nuo kiitollisia, kun on terveyttä ja opiskelupaikka = elämä edessä kohti parempaa.
T. nuo vastoinkäymiset kokenut.
Näissä jutuissa pitäisi muistaa, että se kokemus riippuu yksilöstä, ei siitä mihin ihmisryhmään ulkopuolelta lokeroidaan. Introverteille korona-aika on ollut jopa positiivinen kokemus ja ekstroverteille kauhu. Riippumatta iästä, ammatista, opiskelijuudesta tms.
Siksi tämmöiset lehtijutut on vähän tyhmiä. Samassa jutussa voisi vertailla erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kokemuksia, se olisi paljon antoisampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Se, että on tarve verrata koronaa sotaan kertoo, että on argumentit loppu.
Jos pitää kaivaa sota vertaukseksi, tilannehan on poikkeuksellinen jos yhtään vähäisempää vastoinkäymistä ei keksi, jonka avulla dissata opiskelijoita.
Hyvä, ettet itse ole kokenut sen paremmin sotaa kuin muutakaan siihen verrattavaa, mutta kuitenkin kehtaat vähätellä muiden ongelmia.
Onkohan opiskelijasukupolvella isovanhempia tai isoisovanhempia, jotka ovat nyt kahden vuoden aikana eläneet kuin vankeina kotonaan tai kuolleet hoitokodissa tai sairaalassa? Ehkä se antaisi aihetta miettiä, miten pandemian aikana olisi voitu toimia mitenkään muuten, ettei näitä sydäntä särkeviä kohtaloita olisi tullut yhtään enempää. Nuorethan eivät ole kovin pahasti sairastuneet, mutta ovat kyllä levittäneet tautia hauraammille ihmisille, jotka sitten ovat koronaan kuolleet tai kuoleman pelossa kotiinsa linnoittatuneet. Nuorilla on vielä kovin paljon elämää edessään, vanhemmilla ei, ja jokaiselle se oma elämä on ainutkertainen ja tärkein. Sen kun nuoretkin muistaisivat - ja jos ovat onnekkaita, viimeistään 50-60 vuoden kuluttua sen oivaltavatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta ja on sitä parasta aikaa? Niin, hänellä on sitä aikaa vaikka kuinka vielä jäljellä ja tallessa.
Huomaa kuinka lyhyellä elämänkokemuksella (juuri niin!) nuori nainen puhuu. Hänen parin vuoden hiljaiselo ei ole mitenkään relevanttia yhteiskunnallisella tasolla.
Kaikkihan tästä korona-ajasta ovat kärsineet. Ei hän ole mikään erikoistapaus!
Tällä logiikalla kenenkään ongelmat ei ole relevantteja yhteiskunnan kannalta. Nytpä vaan sattuu olemaan niin, että tilanne on vaikuttanut suureen joukkoon nuoria, joten sillä on yhteiskunnallista merkitystä.
Vanhempien on turha louskuttaa leukojaan, sillä kukaan heistä ei ole kokenut koronanuoruutta. Sotaan on turha verrata. Ette ole kokeneet sotaakaan, mutta se ei estä näköjään ratsastamasta kaatuneilla. Noloa.
Moni on kokenut työttömyyttä, sairautta, kuolemaa jne.
Asioilla on monenlaisia painoarvoja. Olisivat nuo kiitollisia, kun on terveyttä ja opiskelupaikka = elämä edessä kohti parempaa.
T. nuo vastoinkäymiset kokenut.
Opiskelijoillekin on sairauksia ja muita vastoinkäymisiä. Tämä on yksi vastoinkäyminen lisää. Sinunkin asiat on paremmin kuin suurella osalla maailman ihmisistä. Jokaisen kannattaa miettiä kiitollisuutta ensin itse ennen kuin vaatii sitä muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Lastenleikkiä, jos verrataan 1930-40-luvun nuorten(aikuisten) elämään. Vaan jospa se Ukraina poikisi tällekin sukupolvelle oman sukupolvikokemuksen johon samaistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta ja on sitä parasta aikaa? Niin, hänellä on sitä aikaa vaikka kuinka vielä jäljellä ja tallessa.
Huomaa kuinka lyhyellä elämänkokemuksella (juuri niin!) nuori nainen puhuu. Hänen parin vuoden hiljaiselo ei ole mitenkään relevanttia yhteiskunnallisella tasolla.
Kaikkihan tästä korona-ajasta ovat kärsineet. Ei hän ole mikään erikoistapaus!
Tällä logiikalla kenenkään ongelmat ei ole relevantteja yhteiskunnan kannalta. Nytpä vaan sattuu olemaan niin, että tilanne on vaikuttanut suureen joukkoon nuoria, joten sillä on yhteiskunnallista merkitystä.
Vanhempien on turha louskuttaa leukojaan, sillä kukaan heistä ei ole kokenut koronanuoruutta. Sotaan on turha verrata. Ette ole kokeneet sotaakaan, mutta se ei estä näköjään ratsastamasta kaatuneilla. Noloa.
Moni on kokenut työttömyyttä, sairautta, kuolemaa jne.
Asioilla on monenlaisia painoarvoja. Olisivat nuo kiitollisia, kun on terveyttä ja opiskelupaikka = elämä edessä kohti parempaa.
T. nuo vastoinkäymiset kokenut.
Ei mutta kun parhaat vuoteni menetin 😢. On sotia, orjuutta, ties mitä muutakin maailmalla toki, mutta parhaat juhlavuoteni menetin. Veteraanimitalit näille sankareille?
Suurin ongelma on nähdäkseni siinä, että on ollut paljon vaikeampi tutustua niihin opiskelukavereihin kun niitä ei nää kuin verkon välityksellä. Moni on tosiaan jäänyt kotiin eikä edes asu samalla paikkakunnalla kuin opiskelupaikka, joten vaikea järjestää mitään pienen porukan tapaamisia. Niillä on helpompaa, joilla on kaveriporukat valmiina, silloin pystyy järjestämään kaikkea pientä suht turvallisesti omalla porukalla, mutta opintonsa aloittaneilla hankalampaa. Lisäksi kyllä se kynnys tavata kasvaa kun kaikki opiskelijajuhlat on tuomittu jyrkästi julkisuudessa. Tunnollisimmat ei sitten uskalla mennä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta ja on sitä parasta aikaa? Niin, hänellä on sitä aikaa vaikka kuinka vielä jäljellä ja tallessa.
Huomaa kuinka lyhyellä elämänkokemuksella (juuri niin!) nuori nainen puhuu. Hänen parin vuoden hiljaiselo ei ole mitenkään relevanttia yhteiskunnallisella tasolla.
Kaikkihan tästä korona-ajasta ovat kärsineet. Ei hän ole mikään erikoistapaus!
Tällä logiikalla kenenkään ongelmat ei ole relevantteja yhteiskunnan kannalta. Nytpä vaan sattuu olemaan niin, että tilanne on vaikuttanut suureen joukkoon nuoria, joten sillä on yhteiskunnallista merkitystä.
Vanhempien on turha louskuttaa leukojaan, sillä kukaan heistä ei ole kokenut koronanuoruutta. Sotaan on turha verrata. Ette ole kokeneet sotaakaan, mutta se ei estä näköjään ratsastamasta kaatuneilla. Noloa.
Moni on kokenut työttömyyttä, sairautta, kuolemaa jne.
Asioilla on monenlaisia painoarvoja. Olisivat nuo kiitollisia, kun on terveyttä ja opiskelupaikka = elämä edessä kohti parempaa.
T. nuo vastoinkäymiset kokenut.
Ei mutta kun parhaat vuoteni menetin 😢. On sotia, orjuutta, ties mitä muutakin maailmalla toki, mutta parhaat juhlavuoteni menetin. Veteraanimitalit näille sankareille?
Et oo itekään ollu sodassa, tuskin ees käyny koko armeijaa niin ooppa hilijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta ja on sitä parasta aikaa? Niin, hänellä on sitä aikaa vaikka kuinka vielä jäljellä ja tallessa.
Huomaa kuinka lyhyellä elämänkokemuksella (juuri niin!) nuori nainen puhuu. Hänen parin vuoden hiljaiselo ei ole mitenkään relevanttia yhteiskunnallisella tasolla.
Kaikkihan tästä korona-ajasta ovat kärsineet. Ei hän ole mikään erikoistapaus!
Tällä logiikalla kenenkään ongelmat ei ole relevantteja yhteiskunnan kannalta. Nytpä vaan sattuu olemaan niin, että tilanne on vaikuttanut suureen joukkoon nuoria, joten sillä on yhteiskunnallista merkitystä.
Vanhempien on turha louskuttaa leukojaan, sillä kukaan heistä ei ole kokenut koronanuoruutta. Sotaan on turha verrata. Ette ole kokeneet sotaakaan, mutta se ei estä näköjään ratsastamasta kaatuneilla. Noloa.
Moni on kokenut työttömyyttä, sairautta, kuolemaa jne.
Asioilla on monenlaisia painoarvoja. Olisivat nuo kiitollisia, kun on terveyttä ja opiskelupaikka = elämä edessä kohti parempaa.
T. nuo vastoinkäymiset kokenut.
Opiskelijoillekin on sairauksia ja muita vastoinkäymisiä. Tämä on yksi vastoinkäyminen lisää. Sinunkin asiat on paremmin kuin suurella osalla maailman ihmisistä. Jokaisen kannattaa miettiä kiitollisuutta ensin itse ennen kuin vaatii sitä muilta.
Pahin sairaus mukuloilla on vanhempien aiheuttama harhainen omanarvontunto.
Sota-aika koski ihan jokaista. Kaikilla oli pulaa kaikesta, kaikilla oli huoli lähimmäisistä. Kaikilla oli yhteinen vihollinen.
Korona-aikana on puhuttu rajoituksista, mutta ne on koko ajan koskeneet vain lapsia ja nuoria, sekä sisäliikuntaa harrastavia. Ne on koskeneet kulttuuria tuottavia tai harrastavia.
Osa on silti saanut ryypätä, osa on nähnyt kavereitaan ja juhlineet. Jotkut on matkustaneet. Toisilla on ollut enemmän tilaa kotoilla ja on mökit jolloin maiseman vaihto on helppoa.
Koronan vertaaminen sotaan on niin typerää, että en enää jaksa kommentoidakaan tämän jälkeen. Te ihmiset jotka ette osaa nähdä muiden ahdinkoa, ja jotka omalla kokemuksella mitätöitte muiden surun, olette turhia.
Täytyy kuitenkin muistaa, että ennakko-odotuksista huolimatta opiskeluaika ei läheskään kaikille ole sitä "elämän parasta aikaa". Moni kituuttaa pienillä tuloilla ja kalliisiin opiskelijarientoihin ei ole varaa osallistua. Moni myös huomaa fuksisyksynä, että "akateeminen ryyppääminen" ei muista syistä jihtuen ole heitä varten ja opiskeluelämä osoittautuu pettymykseksi odotuksiin verrattuna.