Pienituloiset miten teillä näkyy pienituloisuutenne?

Emme matkustele ulkomailla, emmekä kotimaassa.
.
Ruoka tehdään itse, ulkona syödään todella harvoin, ja nekin käynnit yritetään sijoittaa lounas aikaan seisovasta pöydästä niin pääsee edullisemmin.
.
Vaatteet lähes aina käytettyjä/kierrätettyjä, kengät uutena vanhemmille, koska samat kestävät 3-4 vuotta kevyesti. Lapsille kengät tarpeen mukaan, niinkuin kaikki vaatteetkin, uutena/käytettynä. Yleisestikin kaikki mitä ostetaan tulee tarpeeseen, eli ei osteta siksi "koska mä haluun".
Omat uudet vaatteeni tilaan ulkomailta, helposti 3-4€ uusi paita jne... 20€ shoppailee jo huimasti.
.
Alkoholia käytän n. 2x/vuosi, mies ehkä joka toinen kuukausi. Lopetimme tupakanpolton kokonaan, tai no minä poltan nuina kahtena iltana kun olen viihteellä.
.
Autoa ei ole, matkat taittuvat bussilla/pyörällä.
.
Asutaan vuokralla.
.

Jatkuva ahdistus ja huoli siitä miten selvitään laskuista, jaksaminen on lopussa, parempaa huomista odottaen.

Käsittämätöntä tollanen köyhyys mihin sotketasn mukulatkin mukaan. Jos ei ole rahaa niin ei tehdä lapsia. Oikeen sylettää tollaset sossun elätit.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:16"]

Kyllä monissa perheissä joissa vuositulot ovat alle 80000€, on talolainaa ja harrastetaan esim. moottoripyöräilyä, eivätkä he ole tilastojen mukaan keskituloisia, vaan pienituloisia.

He eivät saa yhteiskunnalta yhtään mitään ja käytännössä heidän elintasomahdollisuutensa eivät juuri poikkea tukia saavien kanssa, he vaan yrittävät nauttia elämästä omillaan eivätkä valita.

Pahimpia valittajia ovat juuri nämä tulonsiirroilla elävät ihmiset.

[/quote]

Jos on tehnyt valinnan, että haluaa asua omistusasunnossa, niin silloinhan se talolaina on sijoitus, ei pakollinen elinkustannus. Jos on tehnyt valinnan, että harrastaa moottoripyöräilyä, niin silloinhan ne rahat menevät harrastukseen, eivät elämää ylläpitävään lääkitykseen tai edes pakolliseen työmatkakuluun. Eli siis, nämä molemmat ovat ylellisyyksiä, joihin rahan käyttäminen on ihan omasta päätöksestä kiinni. Ehkä ei kannattaisi yrittää olla säälittävä uhri, kun kysymys on omasta valinnasta. Samalla tapaa toiset polttavat tupakkaa, hankkivat kropan täyteen tatuointeja ja vetävät viinaa.

Ei autoa, ei matkoja kotimaassa eikä ulkomailla, ei kampaajalla käyntiä, ei uusia vaatteita (jos kirpparilta löytyy jotain sopivaa, sieltä voi joskus ostaa), ei mehuja, karkkia, jäätelöä tai vastaavaa turhaa, aina ei voi ostaa uusia lamppuja/loisteputkia koska on 7 euroa päivässä rahaa ruokaan ja voi ostaa vain jos edellisiltä päiviltä on jäänyt ruokaa kaappiin.

Sitten toisaalta rahaa menee muistutusmaksuihin, jos kännykkälaskua, vuokraa ja vakuutusta ei pysty ajoissa maksamaan. Sossusta saadaan tt-tukea, mutta joskus päätökset kestää, ja joskus tulee ennakoimattomia kuluja joissa on liian vähän maksuaikaa.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:16"]

Kyllä monissa perheissä joissa vuositulot ovat alle 80000€, on talolainaa ja harrastetaan esim. moottoripyöräilyä, eivätkä he ole tilastojen mukaan keskituloisia, vaan pienituloisia.

[/quote]

 80 000e vuodessa tienaava pariskunta ei ole minkään tilaston tai määritelmän mukaan pienituloinen!

Pienituloisuuden määritelmä (http://www.stat.fi/meta/kas/pienituloisuus.html): "Pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot kulutusyksikköä kohti (ns. ekvivalentti rahatulo) ovat pienemmät kuin 60 prosenttia kaikkien kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta. "

http://www.hs.fi/kotimaa/a1420951889377:" Tilastollisesti pienituloisuusraja oli vuonna 2013 yhden hengen taloudessa asuvalta 1 190 euroa kuukaudessa."

Ensimmäinen aikuinen lasketaan kertoimella 1, toinen 0.5 ja lapset 0.3. Näin esim. kahden aikuisen ja kahden lapsen pienituloisuusraja olisi noin 2500e nettotulot.

Sinun 80 000 euron brutolla nettotulot olisivat ko. perheellä noin 5000 euroa kuussa (nettopalkka + lapsilisät). Eroa pienituloiseen perheeseen on siis 100%, eli tuplatulot. 80 000 euron vuosituloilla esimerkkisi perhe on siis kovin kaukana pienituloisesta.

Pienituloisuus on samanlainen suurre kuin pienimunaisuus tai pienirintaisuus. Asiaosaisten mielestä siellä ei ole mitään väliä ja halveksivat niitä joilla isot kalut tai kookas rintavarustus. Silti jokainen mielellään omaisi sellaisen.

Jääkaappi tyhjä. Ei ole varaa ostaa ruokaa.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 12:02"]Jääkaappi tyhjä. Ei ole varaa ostaa ruokaa.
[/quote]

Lisään vielä, että pakko mennä pitkämatka huomen töihin pyörällä, koska ei ole bensaa.

Me ollaan muijan kanssa kans pienituloisia. Minä tienaan erikoislääkärinä 5000 €/kk ja muija juristina 6000 €/kk. Tää meidän pienituloisuus näkyy varmaan siinä, että ei ole kahden Karibian risteilyn jälkeen varaa tehdä enää kuin yksi ulkomaanmatka vuodessa ja autotallissakin kyhjöttää jo kaks vuotta vanha bemari. Just toissapäivänä oltiin Michelin tähden ravintolassa syömässä ja jouduttiin tarjoilijalta tilaamaan alle 100 € skumppapullo ruokajuomaksi. Kyllä hävettää olla köyhä.

Kulutustottumuksien vaatimattomuuden lisäksi pienituloisuus näkyy itselläni siinä, että kaikki ilo ostamisesta ja hankkimisesta on mennyt. Kun tulomme olivat ennen suuremmat, pystyin nauttimaan uuden vaatteen ostamisesta tai lomamatkan varaamisesta. Nyt mukana on aina jonkinasteinen ahdistus siitä, että onko tämä nyt välttämätöntä ja mihin muuhun tärkeämpään tämän rahan olisi voinut käyttää. Tekemisestä on tavallaan mennyt ilo. Ahdistaa enemmän. 

Asun aivan ala-arvoisessa asunnossa. Asunto on 70-luvulta, eikä tähän ole koskaan tehty minkäänlaista remonttia. Kylpyhuone on homeessa, keittiössä ei ole liesituuletinta, keittiön kaapistot tippuvat saranoiltaan, keittiö laatikosto meni juuri rikki ym. Ei ole vara muuttaa parempaan asuntoon. Samalla hinnalla, mitä maksan vuokraa nyt saisin varmasti paremmankin asunnon, mutta mistä rahat takuuvuokraan, muuttoautoon ym?

Raha ei riitä perustarpeiden tyydyttämiseen, karsitaan ruuasta, hygieniasta, vaatteista, lääkkeistä...kaikesta mahdollisesta. Mitään kivaa ei ole koskaan vara tehdä, elämä on pelkkää pyrkimystä selvitä hengissä. Kaikki ylimääräinen on jo myyty aikoja sitten kirpputoreilla, pulloja käyn keräämässä. Jatkuva stressi ja ahdistus rahasta ja siitä miten tämä köyhyys vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Toivon parempaa, pelkään pahinta. 

Ei pysty pitämään vararahastoa. Kun hankitaan jotain kallista, silmälasit yms.,  käytetään luottokorttia ja maksetaan osissa pois. Ei matkusteta, ei harrasteta mitään maksullista, ei käydä ravintoloissa syömässä tai baarissa. Ei elokuvia, teatteria, konsertteja (onneksi on YLE, Teema ja Areena). Vaatteet halvimpia mahdollisia tai kirpparilta. Syödään halpaa ruokaa - jauhelihaa ja broileria. Omiin ja sukulaisten juhliin ei ole varaa hankkia juhlavaatteita, mennään vanhoissa. Jos ylipäätään mennään, kun ei ole varaa siihen lahjaankaan. Vähävaraisuus näkyy ja tuntuu.

Hyvätuloisesta pienituloiseksi alennut: ei ulkomaanmatkoja, ei astianpesukonetta, ei kuivausrumpua, ei shoppailua (paitsi alessa). Onneksi asunto on maksettu, samoin pieni auto (välttämätön olemattomien kulkuyhteyksien takia). Tässä kuussa maksan viimeisen erän uudesta sängystä. Ruuan laadusta en pihtaa, mutta kalliit sisäfileet jätän suosiolla hyllyyn. Kauhulla ajattelen, jos pesukone hajoaa (alkanut osoittaa pieniä oireita) tai tämä läppäri tilttaa lopullisesti. Mutta ei kai se pienituloisuus juurikaan päällepäin näy. Vaatteet ovat ehjiä ja puhtaita, en haise tupakalle tai viinalle (en polta enkä käytä alkoholia).

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 12:33"]

Me ollaan muijan kanssa kans pienituloisia. Minä tienaan erikoislääkärinä 5000 €/kk ja muija juristina 6000 €/kk. 

[/quote]

Sä olet erikoislääkärinä palkkakuopassa, jos vain 5000 €/kk tienaat. Vaihda äkkiä duunia, ettei enää halpisskumppaa tarvitse ravintelissa tilata. Voi olla, että muuten juristimuijasi alkaa etsiä jotain vähän varakkaampaa siippaa. :D

Meillä nettotulot 2100e/kk (miehen palkka, kotihoidontuet ja lapsilisä) ja koen, että jos ihan oikeasti haluan jotain, meillä on varaa se ostaa. Se on vaan jostain muusta sitten pois. Ollaan kyllä miehen kanssa niin nuukia, ettei mitään järjetöntä halutakaan. Toki meillä on vielä säästöjä ajalta ennen lapsen syntymää, jolloin tienasin hurjat 1000-1400e/kk riippuen miten sai tunteja. Noita tuloista jäi hyvin säästöön tätä hoitovapaata varten. Tietysti mielipide voi muuttua jos en hoitovapaan ja ansiosidonnaisen jälkeen saakaan töitä.

Täkeintä meidän budjetissa on kohtuuhintainen asunto, niin jää rahaa muuhunkin. Mutta ollaan me tosiaan nuukiakin... Ruokakaupassa käydään illalla, kun vanhaksi menevät tuotteet on tarroitettu niilla -30% lapuillla. Vaatteet ostetaan harkiten ja lähes poikkeuksetta alesta. Vauvalle ostin yhden uuden vaatteen ennen kokoa 74. Pieniä vaatteita sai niin hyväkuntoisina ja edullisesti kirpparilta. Nykyään täytyy jo ostaa uusiakin, mutta ne on tietenkin alesta. Myös käyttötavarat ostetaan tarjouksesta varastoon, eikä oikeastaan koskaan jouduta ostamaan hammastahnoja, tiskiaineita jne. normaalihinnalla. Ja jos nään maassa tyhjän tölkin, poimin sen tietysti mukaani :)

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:26"]

Saadaan palkkoineen, lapsilisineen, tukineen yhteensä n.1900€ vaimon kanssa. Ei koskaan voida matkustella edes kotimaassa ja usein on jopa jätettävä kyläreissuja väliin kun ei ole varaa ostaa autoon bensaa, olen jo yli vuoden tarvinnut uudet farkut, takin ja jonku paidan mutta ei ole vara ostaa, pakko käyttää yli 5 vuotta vanhoja, viimekesänä ostin viimeksi 10€ 2kpl t-paitoja. Parturissa tai puhumattakaan koskaan ulkona syömässä ei todellakaan voida käydä,  itse leikataan, ärsyttää kun kodin jo 200€ remonttiin pitää ottaa lainaa kun ei sitä rahaa saa edes vuodessa säästettyä. En edes muista koska viimeksi olisi tilillä ollut rahaa ennen tilipäivää, useimmiten viimeinen kauppareissu pitää tehä luotolla... ärsyttää kun ihmisillä on se käsitys että kun on halpa alle 10€ tuote, esim vaate nii sen voi ostaa,  mutta kun sitä rahaa ei ole, se 10€ on iso raha.

[/quote]

Kuinka monta lasta teillä on? Olette ilmeisesti myös asumiskulut mitoittaneet aivan liian korkeiksi? Kuulostaa hurjalta teidän tilanne. Minulla ja miehelläni yhteenlasketut tulot (2x opintotuki ja 1x osa-aikaisen viikonlopputyön palkka) on samaa luokkaa kun teillä, juuri alle 2000€. Käydään ulkona syömässä pari kertaa viikossa, baareissa viikonloppuisin, syödään hyvin ja shoppaillaankin joka kuukausi jotain pientä, käydään kesäisin festareilla ja muilla reissuilla, pari kertaa vuodessa laivalla jne... Jännä, miten samoilla tuloilla voi elää noin erilaista elämää. Meillä ei ole lapsia, ja asumme edullisessa vuokrakaksiossa.

Olen pienituloinen ja se näkyy ehkä eniten siinä, ettei ole autoa. Sen ylläpitokustannukset olisivat niin isot, ettei ole varaa. Muuten en pienituloisuudesta juuri kärsi, uskon että söisin samaa ruokaa rikkaampanakin (tykkään ihan perusruoasta, joka ei ole kallista) ja vaatteetkin ostan mielelläni kirpparilta, inhoan shoppailua. 

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 09:14"]Mietin tässä että meillä se ei näy oikein muuten kuin ettei ole varaa ulkomaanmatkoihin. Miten se teillä näkyy?
[/quote]
Sama. Ei käydä ulkomailla. Uusi auto on kyllä ja vähän velkaa vaikka on uusi talokin. Ja toki asutaan vähän syrjemmässä, ei ollut varaa muuttaa kuntaan missä olisimme halunneet asua. Päällisin puolin ei siis uskoisi että olemme kaksi pienituloista duunaria, hyvin on kulissit pystyssä. :D

Äiti joka saa palkkaa 1400e/kk, lisäksi neljä lasta.

Pienituloisuus näkyy näin:

-Kukaan perheestä ei käytä kampaamo/parturipalveluita.

-Äiti ei laita rahaa ollenkaan tupakkaan, ja alkoholiinkin vain hyvin harvoin.

-Ei tilata lehtiä, maksukanavia, kuntosalikortteja

-Ei käydä kalliissa HopLopeissa/Kylpylöissä/Elokuvissa muuta kuin alennuskupongeilla ja harvoin.

-Harrastusvälineet kierrätetään mahdollisimman monella lapsella. Kaikilla lapsilla ei ole omaa potkulautaa eikä skeittilautaa eikä hyppykeppiä - osaamme vuorotella, mutta kaikilla on omat polkupyörät.

Uskokaa pois, meillä on oikein mukavaa. Leffailtoja voimme pitää kotona ja mikropopparit ovat edullisia. Leikimme pihalla vesisotaa ja kaveri toimii kotiparturina. Leivomme usein ja kirjastosta lainatut iltakirjat luetaan äidin kainalossa. En voi väittää ettemme olisi onnellisia. :)

Meidän auto on ruosteessa ja kaikki listat yms repsottaa (ei parilla sadalla muuta saa..)
Meidän kodin seinissä on reikiä ja repeämiä. Ei siis ulos asti sentään, mut ei oo varaa uusia tapetteja ja pakkeloida lommoja.
Mun ja miehen kengät on ihan rikki. Lapsille saatiin hankittua kirpparilta kohtuulliset, esikoisella kyllä just meni puhki kans.
Kun me grillataan niin me tehdään nuotio tiiliringin keskelle pihallemme (meillä on oma piha, emme asu kaupungissa). Paistamme siinä makkaraa ja maissia. Syömme ne seisten tai halkopölkyn päällä istuen, ei meillä ole puutarhakalusteita.

Mut ihan ok meillä muuten menee, tasaista turvallista arkea, tehdään välillä kaikkea kivaakin. Nuo vaan on niitä asioita missä se köyhyys näkyy..