Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mihin rakkaus meni
09.08.2023 |
Olen ollut mieheni kanssa 14 vuotta yhdessä, ollaan vähän alle 50-vuotiaita molemmat. Ensimmäset vuodet olivat oikein ihanaa aikaa, mies rakasti kovasti ja näytti sen, halaili, pussaili, aivan normaali parisuhteen alku paitsi että oltiin aivan poikkeuksellisen rakastuneita. Mies on ollut aina temperamenttinen ja kiivasluonteinen, mutta riidoista ollaan selvitty puhumalla ja kaikki siis periaatteessa aivan hyvin.
Paitsi että viimeiset (yli) kymmenen vuotta hän on etääntynyt minusta (meistä) kiihtyvällä tahdilla. Ei ole vuosiin pystynyt halaamaan eikä osoittamaan mitään hellyyttä. Kun lähestyn halailumielellä, kavahtaa usein vaistomaisesti kauemmas. Ei todellakaan enää mitään käsi kädessä kävelyä julkisilla paikoilla, vaikka itse tykkäisin. Jos itken, ei kykene lohduttamaan vaan menee aivan lukkoon ja usein vetäytyy nukkumaan(???). Jotain tunnelukkoja hänellä on ja ollaan niistä juteltu, mutta missä ne oli ekat vuodet, kun silloin ei ollut mitään epäilystäkään ettei olisi rakastanut minua.
Vannoo kysyttäessä, että yhä rakastaa ja käytännön tasolla on kyllä huolehtiva, hoitaa osuutensa yhteisistä asioista ja välillä enemmänkin. Mutta tunnetasolla on etäinen, jopa kylmä. Olen viimeiset 10 vuotta pyytänyt, että sanoisi välillä jos näkee minut yhä viehättävänä, mutta ei kykene siihen ollenkaan. Seksiä ei todellakaan enää ole, kerran vuodessa ehkä... olen ikäisekseni yhä kaunis, hoikka. Kehun puolison ulkonäköä ja häntä muutenkin, mutta en saa mitään vastineeksi. Olen ihan nääntynyt rakkauden puutteeseen ja pelkään, että alan etsimään sitä ennen pitkää muualta.
Tuntuu että tähän ei tule parannusta. Enkä halua jättää puolisoani kun olen häneen yhä rakastunut kaikkien näiden vuosien jälkeenkin ja muut asiat toimivat hyvin. Onko tämä ihan normaalia toimintaa, että vaikka toinen pyytää, niin mitään tunteiden osoituksia ei tule? Miehellä ei ole toista, tai en ainakaan ymmärrä että missä välissä pettäminen onnistuisi. Ei ole ns. pettäjätyyppiä muutenkaan, arvostaa parisuhdetta periaatteessa ja on moraaliltaan siinä suhteessa tiukka. Mutta tunteet näyttää loppuneen aivan kokonaan, vaikka väittää että näin ei ole. Kun yritän ottaa puheeksi, muuttuu todella kylmäksi ja saattaa sanoa että "No jos haluat erota, niin tehdään sitten niin" (tiedän ettei oikeasti halua, mutta tuo on hänen tapansa mennä puolustuskannalle).
Voiko tälle tehdä mitään? En aio erota. Elän sitten vaikka tunnetyhjiössä ja itken välillä itsekseni.
Kommentit (17)
Onko se kokonaan kylmä, vai pelkästään kun lähestyt halaamalla jne? Ei meilläkään mitään seksiä ole, koska mies on pettänyt aiemmin, eikä me haluta erota, ja näköjään tuo tyytyy tähän (aina kanssani, ei varmasti ole tilaisuutta pettää, ollaan eläkkeellä) mutta silti joka päivä nauretaan usein ja huumoria riittää. Viihdytään niin hyvin yhdessä. Kolmekymmentä vuotta hitsaa aika hyvin yhteen. Minäkään en enää halua uutta kumppania.
Teillä on kai sitten puitteet kunnossa, ja varallisuutta jne. mitä mies ei halua alkaa jakamaan? Minkäs tuolle voit tehdä, jos ei puhu? Onko teillä mitään yhteistä? Oletteko edes hyviä ystäviä?
Minä kyllä nostaisin melkoisen äläkän, koska jos sinussa ei ole mitään syytä tuollaiseen käytökseen/muutokseen, olet oikeutettu selitykseen. Eikä mihinkään tekosyihin tai valheisiin.
Vastaukseksi ei riitä että olet lihonut jne. vaan kunnon keskustelua asiasta. Ehkä on parempi luovuttaa, tuo paha olo syö sut elävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikkeuksellisen rakastuneita, tosiaanko? Varmaan kaikki ajattelee kohdallaan noin kun oikein kolahtaa. Oikeasti tuossa ei ole mitään poikkeuksellista. Kuten ei myöskään tuossa etääntymisessä. Miehet kuihtuu neljänkympin jälkeen, juuri kun nainen on oppinut nauttimaan seksuaalisuudestaan täysillä. Tämä on näitä luojan pikku piloja ihmiskunnan kustannuksella.
Miehellä on alkanut tuollainen käytös siis alle nelikymppisenä. Aika outoa minusta. Puhutaanhan viidenkympin villityksestäkin. Mun ukko yli 60v ja olis pamputtamassa vaikka joka päivä. Toki yksiköllistä.
-sivusta
Ollaan todella hyviä ystäviä ja luotetaan toisiimme. On yhteistä omaisuuttakin ja yleisesti ottaen olemme tyytyväisiä elämäämme. Mies varmaan vielä tyytyväisempi, kun ei koe jäävänsä mistään paitsi. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikkeuksellisen rakastuneita, tosiaanko? Varmaan kaikki ajattelee kohdallaan noin kun oikein kolahtaa. Oikeasti tuossa ei ole mitään poikkeuksellista. Kuten ei myöskään tuossa etääntymisessä. Miehet kuihtuu neljänkympin jälkeen, juuri kun nainen on oppinut nauttimaan seksuaalisuudestaan täysillä. Tämä on näitä luojan pikku piloja ihmiskunnan kustannuksella.
Miehellä on alkanut tuollainen käytös siis alle nelikymppisenä. Aika outoa minusta. Puhutaanhan viidenkympin villityksestäkin. Mun ukko yli 60v ja olis pamputtamassa vaikka joka päivä. Toki yksiköllistä.
-sivusta
Oho, piti vastata sille joka kysyi että ollaanko keskenämme ystäviä! -ap
Vierailija kirjoitti:
Ollaan todella hyviä ystäviä ja luotetaan toisiimme. On yhteistä omaisuuttakin ja yleisesti ottaen olemme tyytyväisiä elämäämme. Mies varmaan vielä tyytyväisempi, kun ei koe jäävänsä mistään paitsi. -ap
Onko sulla mitään suunnitelmaa, vai aiotko jatkaa noin? Oma asia tietenkin, mutta heität elämääsi ison palan hukkaan, koska tunnet fyysistä kipua. Aloituksenkin teit asiasta, eli vaivaahan se, ja kunnolla.
Voisitko kysyä neuvoa joltain asiantuntijalta, mieshän ei taatusti lähde mihinkään terapeuteille selvittelemään syvimpiä tuntojaan, kun ei halua tilanteeseen korjausta tai mitään muutostakaan ilmeisesti. Vai kärsiikö hänkin sitten omalla tahollaan? Pitkä aika elää säästöliekillä. Harmillisinta on, kun pystyt muistelemaan niitä onnellisempia aikoja ja tiedät mitä teillä voisi parhaimmillaan olla.
Nostapa kuule kissa pöydälle. Kyllä se väsyy jankkaukseen ja karjaisee totuuden ulos. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Sitä paitsi olet auttamassa teitä molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä saada miehesi keskustelemaan asiasta
Kerrot hänelle mielipiteesi asiasta ja yritä saada puhumaan.
Terv mamma 30 vuotta naimisissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oho, piti vastata sille joka kysyi että ollaanko keskenämme ystäviä! -ap
Vierailija kirjoitti:
Ollaan todella hyviä ystäviä ja luotetaan toisiimme. On yhteistä omaisuuttakin ja yleisesti ottaen olemme tyytyväisiä elämäämme. Mies varmaan vielä tyytyväisempi, kun ei koe jäävänsä mistään paitsi. -ap
Tuo mahdollistaa yhteiselon. Valinnan paikka, jos ei molempia voi saada, ja on tyydyttävä kaveruuteen.
Mielessä kuitenkin kaikertaa, josko jossain olisi sinua täysin tyydyttävä ja hellyyttä antava kumppani. Ottaako riski...
Muistuttaa minun isältä. Oli kamala lopulta .Äiti oli aivan helisemässä ja isä oli ilkeä meille lapsille.
Suosittelen sinua eroamaan vaikka se tekee kipeää. Mitä on vaihtoehdot.Elää yksin / kaksin ja voida huonosti.Tai lähteä lätkiin ja yrittää rakentaa uusi elämä niistä sirpaleista , toivon että saat kokoon ne .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sitä kissaa nosteltu pöydälle vuosien mittaan useinkin. Pystytään välillä (usein riidan kautta) juttelemaan näistä kipupisteistä hyvin avoimesti, mutta mies ottaa todella herkästi kaiken syyttelynä (yritän pehmentää, ja kertoa kaiken sitä kautta miltä minusta tuntuu). Ja usein hän on luvannut yrittää jatkossa näyttää että rakastaa, mutta käytännössä sitä ei vain tapahdu. Enkä oikein halua että pakon kautta näyttäisi. Jos mitään rakkaustunteita hänellä ylipäänsä edes on, välillä syvästi epäilen. Tuo terapiavinkki on sellainen jota olen itsekin harkinnut, siis että menisin johonkin lyhyt-pariterapiaan yksin ja saisin jotain mahdollisuutta peilata tunteita. -ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mitään suunnitelmaa, vai aiotko jatkaa noin? Oma asia tietenkin, mutta heität elämääsi ison palan hukkaan, koska tunnet fyysistä kipua. Aloituksenkin teit asiasta, eli vaivaahan se, ja kunnolla.
Voisitko kysyä neuvoa joltain asiantuntijalta, mieshän ei taatusti lähde mihinkään terapeuteille selvittelemään syvimpiä tuntojaan, kun ei halua tilanteeseen korjausta tai mitään muutostakaan ilmeisesti. Vai kärsiikö hänkin sitten omalla tahollaan? Pitkä aika elää säästöliekillä. Harmillisinta on, kun pystyt muistelemaan niitä onnellisempia aikoja ja tiedät mitä teillä voisi parhaimmillaan olla.
Nostapa kuule kissa pöydälle. Kyllä se väsyy jankkaukseen ja karjaisee totuuden ulos. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Sitä paitsi olet auttamassa teitä molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa kertaalleen työstää suhdetta harjoitusoppaiden avulla. Näiden jälkeen voit luvalla nostaa kädet pystyyn. Joskus on parempi nostaa katse horisonttiin. Eniten mua syö ettei erosta syylistävät tahot näe sitä työtä mitä moni nainen tekee ENNEN eroa. Useimmat haluaisi kuitenkin saada liiton/suhteen toimimaan.
(Vaadi miestä osallistumaan!)
https://www.amazon.com/gp/aw/d/B0BY9W5T1X/ref=tmm_other_meta_binding_sw…
https://www.amazon.com/gp/aw/d/B0C9JZSXZV/ref=tmm_other_meta_binding_sw…
https://www.amazon.com/gp/aw/d/B0B5FL4PR3/ref=tmm_other_meta_binding_sw…
Vähän sama juttu. Ex etääntyi eikä suostunut edes puhumaan tilanteesta. Minkäänlaista hellyyttä ei ollut. Eräässä lehdessä oli juttu halauksen puutteen vaikutuksesta ja otin siitä miehelle kopion. Ei suostunut lukemaan. Yritin saada hänet tekemään väestöliiton nettisivuilla olleen parisuhde - kurssin kanssani eikä suostunut. Loppui rakkaus sitten minultakin useiden itkujen jälkeen. Löysin elämäni ihmisen ja vanha sai jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä ei ole lapsia, niin mikäli keskustelut eivät auta ja tuota on jatkunut tosiaan vuosia, en ehkä tuhlaisi loppuelämääni tuollaisessa parisuhteessa.
Koe-ero voisi olla ratkaisu. Silloin rutiinit muuttuvat ja molemmat joutuvat pakostakin kuulostelemaan itseään. Onko ikävä toista tai ei jne.
"Miehellä ei ole toista, tai en ainakaan ymmärrä että missä välissä pettäminen onnistuisi. Ei ole ns. pettäjätyyppiä muutenkaan, arvostaa parisuhdetta periaatteessa ja on moraaliltaan siinä suhteessa tiukka."
"Seksiä ei todellakaan enää ole, kerran vuodessa ehkä..."
Ja nyt ihan aikuisten oikeasti... älä ole naiivi ja hyväuskoinen hölmö. Eikä miehesi käy töissä? Eikö hänellä ole harrastuksia, ystäviä, mitään omia menoja? Ihmiset on todella taitavia salailemaan ja peittelemään pettämistä - erityisesti silloin kun on "moraaliltaan tiukka". Miehelläsi on toinen, muttei halua erota velvollisuudentunnosta.
Alue: Aihe vapaa
Poikkeuksellisen rakastuneita, tosiaanko? Varmaan kaikki ajattelee kohdallaan noin kun oikein kolahtaa. Oikeasti tuossa ei ole mitään poikkeuksellista. Kuten ei myöskään tuossa etääntymisessä. Miehet kuihtuu neljänkympin jälkeen, juuri kun nainen on oppinut nauttimaan seksuaalisuudestaan täysillä. Tämä on näitä luojan pikku piloja ihmiskunnan kustannuksella.