Mitä ajattelet miehestä, joka ei suhteessa osta lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Jos naiselle lahjat ovat tärkeitä, niin silloin hänelle on taloudellinen hyöty rakkautta tärkeämpää.

Tässä on pointtina se että itse ostaa miehelleen lahjoja. Lahjan ei tarvitse olla kallis, se on merkki että ajattelee toista ja haluaa ilahduttaa rakkaansa.

Mua ei suhteessa aateltu eikä ukko koskaan ostanut mitään. Onnea oli ymmärtäessäni, ettei koskaan oikein tykännytkään. Nyt ex.

Vierailija kirjoitti:

Minä saan lahjan joka aamu. Aamukahvin ja näin talvella lumityöt auton putsauksineen. Saan joka aamu tuntea oloni hemmotelluksi.

Krääsää en tarvitse, ja esimerkiksi naistenpäivä on mielestäni aivan absurdi syy saada lahjoja. En ole valinnut itse sukupuoltani, joten en oikein näe siinä mitään juhlittavaakaan.

Tämä. Mun mies myös keittää aina aamukahvit, huolehtii lumihommat, laittaa mun auton lämmitykseen, tekee aivan älyttömästi kaikkia asioita sekä osallistuu kaikkiin kotitöihin, lasten asioihin, kauppa-asioihin ja aivan kaikkeen, niin oishan se yököttävää, että mä sit vaatisin vielä lahjojakin päälle :D En mä häntä vaadi noita asioita tekemään, mut tekee aivan oma-alotteisesti koska kokee sen olevan hänen hommansa ja helppoa siinä sivussa kun on ja elää.

Vierailija kirjoitti:

Että se on hyvä mies? Ainoa milloin me ostamme toisillemme lahjoja miehen kanssa, on joulu. Silloinkin sen vuoksi, ettei olisi muille/lapsille kiusallista jos me olisimme ilman lahjoja. Ostamme jotain sovittua/tarpeellista ja usein itse itsellemme, jos jotain haluamme. Mun mies kyllä ostelisi jotain koruja ja kaikkea mielellään, mut mä en halua. Typerää rahan tuhlausta ostella lahjoja ihan vaan siksi, että se on jonkun mielestä joku parisuhteen tunnusmerkki ja mittari.  Mä otan mielummin miehen tekemän aamiaisen tai aterian sillon kun on aikaa olla kahdestaan ja kiireettömästi ja pidän sitä monin verroin suurempana välittämisen osoituksena, kuin jotain turhaa krääsää.

En ole ihan koskaan tajunnut sitä, että miten voi olla ihmisiä, jotka suorastaa vaativat kumppaniaan ostamaan lahjoja ja ajattelevat sen olevan joku välittämisen mittari.

Niin. Eli sinun mies ostaisi jos itse saisi päättää ja takuulla muistaa merkkipäiväsi, eikä ole vaan joku kylmä murahtelija.

 Jos tietää, että toinen ilahtuisi pienestä muistamisesta synttärinä ja jouluna, niin mitä se kertoo suhteen tilasta, jos tietoisesti jättää tuon eleen tekemättä? Ja painotus sanalla pienestä, mitään arvolahjoja toivottavasti useimmat eivät vaadi.

Oma filosofiani on se, että parisuhteessa tehdään myös asioita sen takia, että toiselle tulee siitä hyvä mieli. Lahja-asiassa voidaan hyvin sopia, että ei osteta koskaan mitään lahjoja, jos se sopii molemmille. Mutta pitäisi kuitenkin kuulla toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan lahjan joka aamu. Aamukahvin ja näin talvella lumityöt auton putsauksineen. Saan joka aamu tuntea oloni hemmotelluksi.

Krääsää en tarvitse, ja esimerkiksi naistenpäivä on mielestäni aivan absurdi syy saada lahjoja. En ole valinnut itse sukupuoltani, joten en oikein näe siinä mitään juhlittavaakaan.

Tämä. Mun mies myös keittää aina aamukahvit, huolehtii lumihommat, laittaa mun auton lämmitykseen, tekee aivan älyttömästi kaikkia asioita sekä osallistuu kaikkiin kotitöihin, lasten asioihin, kauppa-asioihin ja aivan kaikkeen, niin oishan se yököttävää, että mä sit vaatisin vielä lahjojakin päälle :D En mä häntä vaadi noita asioita tekemään, mut tekee aivan oma-alotteisesti koska kokee sen olevan hänen hommansa ja helppoa siinä sivussa kun on ja elää.

Eihän tässä ollut kyse lahjojen vaatimisesta vaan halusta antaa niitä. Tuskin susta olisi yököttävää jos miehesi noiden muiden juttujen lisäksi hankkisi sulle ajatuksella mietityn synttärilahjan? Vai olisiko? 

Kyllähän miehen pitäisi pitää hyvänä lahjoja kaipaavaa prinsessaansa! Jätä se sika asap!

Oikeasti, oletko hänen kanssaan vain lahjusten toivossa vai saavatko tuttavasi puolisoiltaan enemmän, joten sen takia koet nyt itsesi sekä suhteesi huonommaksi? Näitä juurisyitä on hyvä välillä pysähtyä pohtimaan.

Silloin ollaan jo väärällä tiellä, jos joutuu alkaa vaatia, en minä lähtisi vaaatimaan... hyvänen aika, sitä ennen olisi jo varmaan selvinnyt, ettei mies välitä ja ei kannata suhdetta jatkaa. Toisen huomioonottaminen joko onnistuu tai ei, ja mitä se kullekin ihmiselle on, niin sen mukaan. Mihinkään pakotuksiin ei pidä mennä ja jos asiat tuntuvat vastenmielisiltä, niin kukin voi jatkaa tahoillaan, on turha yrittää laittaa eri mallisia palikoita yhteen sopimaan. Ja tämä ei tarkoita, että kummankin tulisi yhtenä osa-alueena välittämisen skaalassa ymmärtää lahjojen päälle, tämä tarkoittaa että kumpikin huomioi toista siten, mikä tuottaa toiselle onnea, vaikka keinot olisi eri - pääpointti on se, että halutaan suhteeseen ja kummallekin hyvää. Lahjat eivät ole kuin 1 osa-alue, sanoja ja tekoja on koko ajan suhteessa, välittämisen tarvisi olla mukana kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

 Jos tietää, että toinen ilahtuisi pienestä muistamisesta synttärinä ja jouluna, niin mitä se kertoo suhteen tilasta, jos tietoisesti jättää tuon eleen tekemättä? Ja painotus sanalla pienestä, mitään arvolahjoja toivottavasti useimmat eivät vaadi.

Oma filosofiani on se, että parisuhteessa tehdään myös asioita sen takia, että toiselle tulee siitä hyvä mieli. Lahja-asiassa voidaan hyvin sopia, että ei osteta koskaan mitään lahjoja, jos se sopii molemmille. Mutta pitäisi kuitenkin kuulla toista.

Juuri näin. Yritin samaa asiaa viestiä täällä. Kirjoitin onnesta ja välittämisestä, sanojen ja tekojen kautta, arjessa miten suhtautuu toiseen - välittäminen ja arvostaminen kommunikaation/suhteen pohjana. 

Kummallisia ihmisiä täällä jos lahja on aina roinaa ja krääsää. Ja sekin roina on vieläpä lahjus, mistä lie hyvästä? Ja ilmeisesti seurustelukumppania täytyy kuitenkin huomioida mutta vain arkena. Jos tahtoisi vaikka antaa toiselle liput keikalle niin se pitäisi tehdä joskus muulloin kuin esim synttärinä? Te joilla mies keittää aamukahvit aina ja se on suurenmoinen, huikea lahja, niin kai hän jättää tuon tekemättä synttäreinä ja kammottavina naisten- ja ystävänpäivinä?

Itse lopetin lahjojen ostamisen kun mikään ei kelvannut. Hyvähän se on sanoa, että joku pieni ajatuksella hankittu riittää. Mutta mikäs se sitten on? Jos on omasta mielestä hyvä idea, niin pieleen se menee kuitenkin ja riita on valmis. Tosin paljastui tuosta sitten taustalta vähän mt-ongelmiakin.

Toisaalta voi myös olla ettei mikään riitä. Kun jotain hankit, niin seuraavaksi pitäisi olla jotain vielä parempaa.

Kannattaa siis joskus vähän katsoa peiliinkin.

Tämä ketju taas yksi hyvä esimerkki miksi naisen kanssa ei kandee laittaa hynttyitä yhteen. Meinaan pian on implisiittinen velvollisuus lahjoa...

Vierailija kirjoitti:

 Jos tietää, että toinen ilahtuisi pienestä muistamisesta synttärinä ja jouluna, niin mitä se kertoo suhteen tilasta, jos tietoisesti jättää tuon eleen tekemättä? Ja painotus sanalla pienestä, mitään arvolahjoja toivottavasti useimmat eivät vaadi.

Oma filosofiani on se, että parisuhteessa tehdään myös asioita sen takia, että toiselle tulee siitä hyvä mieli. Lahja-asiassa voidaan hyvin sopia, että ei osteta koskaan mitään lahjoja, jos se sopii molemmille. Mutta pitäisi kuitenkin kuulla toista.

Aina ei saa mitä haluaa. Tykkäisin, jos vaimoni ottaisi multa suihin, mutta kun ei halua, niin ei sille mitään voi.

Olen enemmän kuin vähemmän kannalla. :D

Siis niin, että huomioidaan sekä lahjojen että arjen kautta. (Mutta jos osapuolet ovat sopineet muusta tavasta tai välittämisen tyylistä, niin ok, sanon vaan miten mie koen. )

Huomioidaan välittämisen kautta ihan yleisenä periaatteena suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Jos tietää, että toinen ilahtuisi pienestä muistamisesta synttärinä ja jouluna, niin mitä se kertoo suhteen tilasta, jos tietoisesti jättää tuon eleen tekemättä? Ja painotus sanalla pienestä, mitään arvolahjoja toivottavasti useimmat eivät vaadi.

Oma filosofiani on se, että parisuhteessa tehdään myös asioita sen takia, että toiselle tulee siitä hyvä mieli. Lahja-asiassa voidaan hyvin sopia, että ei osteta koskaan mitään lahjoja, jos se sopii molemmille. Mutta pitäisi kuitenkin kuulla toista.

Aina ei saa mitä haluaa. Tykkäisin, jos vaimoni ottaisi multa suihin, mutta kun ei halua, niin ei sille mitään voi.

Harmillista että teillä on noin. Tuliko asia ilmi vasta naimisiinmenon jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin lahjojen ostamisen kun mikään ei kelvannut. Hyvähän se on sanoa, että joku pieni ajatuksella hankittu riittää. Mutta mikäs se sitten on? Jos on omasta mielestä hyvä idea, niin pieleen se menee kuitenkin ja riita on valmis. Tosin paljastui tuosta sitten taustalta vähän mt-ongelmiakin.

Toisaalta voi myös olla ettei mikään riitä. Kun jotain hankit, niin seuraavaksi pitäisi olla jotain vielä parempaa.

Kannattaa siis joskus vähän katsoa peiliinkin.

No tämähän nyt kertoo teidän yhteensopimattomuudesta, ei tuollaisessa suhteessa kannata jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko parisuhteessa kyse sun mielestä siitä, ”että jalat aukeaa”? Kuulostaa vähän maksulliselta.

"Sen" ympärillä maailma pyörii. Ja "sen" avulla naiset pyrkivät kontrolloimaan parisuhdetta.

Ja mies on omassa elämässään vain pilistä vedettävä aivoton apina??

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju taas yksi hyvä esimerkki miksi naisen kanssa ei kandee laittaa hynttyitä yhteen. Meinaan pian on implisiittinen velvollisuus lahjoa...

Älä huoli, sinulla tuskin on minkäänlaista pelkoa, että näin edes voisi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju taas yksi hyvä esimerkki miksi naisen kanssa ei kandee laittaa hynttyitä yhteen. Meinaan pian on implisiittinen velvollisuus lahjoa...

Jos pitää muiden huomioimista lahjomisena niin ei kannata olla ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju taas yksi hyvä esimerkki miksi naisen kanssa ei kandee laittaa hynttyitä yhteen. Meinaan pian on implisiittinen velvollisuus lahjoa...

Älä huoli, sinulla tuskin on minkäänlaista pelkoa, että näin edes voisi tapahtua.

Sanotaan nyt näin, että aivan liikaa tullut hankittua kokemusasiantuntijuutta tämän asian suhteen. Onneksi vanhemmiten viisastuu.