Mitä ajattelet miehestä, joka ei suhteessa osta lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat, yhdessä sovitaan käyttö. Tavallaan se lahja olisi pois sinunkin käyttörahoistasi, jos mies ostaisi vaikka pahanhajuisen hajuveden.

Mikä pakko on ostaa pahanhajuinen hajuvesi? Sen verran voisi puolisoonsa kiinnittää huomiota että suurinpiirtein tietää mistä hän tykkää. Se sen lahjan tarkoitus nimittäin on, toisen ajatteleminen.

Hajuaistit on niin erilaisia, joku rakastaa pehmeää vaniljaa, toisen mielestä se on kitkerää.

Lisäksi yhteisistä rahoista ostettu lahja ei ole edes itse maksettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju taas yksi hyvä esimerkki miksi naisen kanssa ei kandee laittaa hynttyitä yhteen. Meinaan pian on implisiittinen velvollisuus lahjoa...

Älä huoli, sinulla tuskin on minkäänlaista pelkoa, että näin edes voisi tapahtua.

Sanotaan nyt näin, että aivan liikaa tullut hankittua kokemusasiantuntijuutta tämän asian suhteen. Onneksi vanhemmiten viisastuu.

Joo, ihan varmasti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat, yhdessä sovitaan käyttö. Tavallaan se lahja olisi pois sinunkin käyttörahoistasi, jos mies ostaisi vaikka pahanhajuisen hajuveden.

Mikä pakko on ostaa pahanhajuinen hajuvesi? Sen verran voisi puolisoonsa kiinnittää huomiota että suurinpiirtein tietää mistä hän tykkää. Se sen lahjan tarkoitus nimittäin on, toisen ajatteleminen.

Hajuaistit on niin erilaisia, joku rakastaa pehmeää vaniljaa, toisen mielestä se on kitkerää.

Lisäksi yhteisistä rahoista ostettu lahja ei ole edes itse maksettu.

Niin tarkoitinkin, ettei kannata ostaa mitään hajuvesiä ellei tiedä tasan mistä toinen tykkää. Maailmassa on miljoona muutakin vaihtoehtoa lahjaksi kuin hajuvesi. Kun tosissaan ajattelee toista niin keksii sopivan jutun ihan varmasti. Ja lahja voi olla myös aineeton. 

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia ihmisiä täällä jos lahja on aina roinaa ja krääsää. Ja sekin roina on vieläpä lahjus, mistä lie hyvästä? Ja ilmeisesti seurustelukumppania täytyy kuitenkin huomioida mutta vain arkena. Jos tahtoisi vaikka antaa toiselle liput keikalle niin se pitäisi tehdä joskus muulloin kuin esim synttärinä? Te joilla mies keittää aamukahvit aina ja se on suurenmoinen, huikea lahja, niin kai hän jättää tuon tekemättä synttäreinä ja kammottavina naisten- ja ystävänpäivinä?

Meillä se menee niin että toinen huomaa keikkailmoituksen ja kysyy mennäänkö? Sitten toinen ostaa liput netistä ja varaa majoituksen jos sitä tarvitaan. Se kumpi ei tähän mennessä ole laittanut rahaa likoon maksaa taksin ja tarjoaa juomat kunnes ollaan suunnilleen tasoissa. Sen jälkeen loppuilta maksetaan vuoron perään.

Yllättäis mukavasti ostaa liput piilossa lahjaksi kun vastaus onkin että ihan kiva, olen tuolloin työreissussa...

Vierailija kirjoitti:

Teot ovat paljon konkreettisempia. Teot ovat muun muassa huolenpito, kannustus, yhdessäolo, empatia ja arjen ratkaisut. Parisuhde ei ole kauppasopimus, jossa välittäminen osoitetaan ja ostetaan rahalla saatavalla materiaalilla. Maailma hukkuu jo muuten tavaraan.

Hyvin sanottu. Jos arki sujuu hyvin niin lahjat on täysin turhaa.

Suomessa ollaan maailman epäromanttisimpia.

Ei edes senkään vertaa viitsi nähdä vaivaa rakkaan ihmisen eteen, että muistaisi lahjoilla.

Syntymäpäivän muistaminen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Mikä muka menee sen edelle, ettei muista tärkeimmän ihmisen merkkipäiviä? Mikä asia on tätä tärkeämpää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia ihmisiä täällä jos lahja on aina roinaa ja krääsää. Ja sekin roina on vieläpä lahjus, mistä lie hyvästä? Ja ilmeisesti seurustelukumppania täytyy kuitenkin huomioida mutta vain arkena. Jos tahtoisi vaikka antaa toiselle liput keikalle niin se pitäisi tehdä joskus muulloin kuin esim synttärinä? Te joilla mies keittää aamukahvit aina ja se on suurenmoinen, huikea lahja, niin kai hän jättää tuon tekemättä synttäreinä ja kammottavina naisten- ja ystävänpäivinä?

Meillä se menee niin että toinen huomaa keikkailmoituksen ja kysyy mennäänkö? Sitten toinen ostaa liput netistä ja varaa majoituksen jos sitä tarvitaan. Se kumpi ei tähän mennessä ole laittanut rahaa likoon maksaa taksin ja tarjoaa juomat kunnes ollaan suunnilleen tasoissa. Sen jälkeen loppuilta maksetaan vuoron perään.

Yllättäis mukavasti ostaa liput piilossa lahjaksi kun vastaus onkin että ihan kiva, olen tuolloin työreissussa...

Suhteenne ei taida olla kovin tiivis jos ette ees tiiä milloin toinen on työreissussa? Ja ne liput nyt oli vaan esimerkki. Pointti oli että on outoa jos toista saa huomioida vaan arkena. Jos antaa lahjan synttäreinä niin saa varmaan huudot ja "roina" lentää roskiin että minulle et prkl lahjuksia tuo! Siltä nää vastaukset kuulostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teot ovat paljon konkreettisempia. Teot ovat muun muassa huolenpito, kannustus, yhdessäolo, empatia ja arjen ratkaisut. Parisuhde ei ole kauppasopimus, jossa välittäminen osoitetaan ja ostetaan rahalla saatavalla materiaalilla. Maailma hukkuu jo muuten tavaraan.

Hyvin sanottu. Jos arki sujuu hyvin niin lahjat on täysin turhaa.

Jos rakastamasi ihminen ilahtuu lahjasta niin onko sen antaminen tosiaan turhaa? Oli nyt sitten kyse kenestä vaan, puolisosta, kumppanista, lapsesta, vanhemmasta, kaverista. 

Voi hyvää päivää,,, olemme olleet 50v naimisissa, ja mieheni, joka muuten on mallikelpoinen normaalin hyvä aviomies, ei ole koskaan ostanut yhtään lahjaa. Olen ostanut kaikki, joulu- syntymäpäivä-kummi-rippi-hää- tupari- nimppari- ym lahjat koko ikäni.

Näin meillä, ilman mitään ongelmaa.

Itselleni olen saanut myös kaiken mitä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan maailman epäromanttisimpia.

Ei edes senkään vertaa viitsi nähdä vaivaa rakkaan ihmisen eteen, että muistaisi lahjoilla.

Syntymäpäivän muistaminen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Mikä muka menee sen edelle, ettei muista tärkeimmän ihmisen merkkipäiviä? Mikä asia on tätä tärkeämpää?

Naisena on pakko kysyä, että miten se syntymäpäivä oikeasti eroaa muista päivistä? Ainoa kerta kun se oikeasti eroaa, on se aktuaalinen päivä jolloin synnyit. Vuotta myöhemmin sinun ikävuotesi vain muuttuu. Joten ei, en halua mitään syntymäpäivälahjoja, se ei merkitse mitään sen tärkeämpää kuin sen vuosipäivä jolloin opin konttaamaan, kävelemään, puhumaan tai ajamaan pyörällä.

Sensijaan minusta olisi romanttista se arjen huomioiminen. Eikä se tarkoita mitään kukkasia tai koruja, ei missään nimessä. Mielummin vaikka voileivät tehty valmiiksi, tai se että mun puolesta leikkaa koirien kynnet tai nauhottaa elokuvan josta tykkään. Ehkä mä oon sitten niin poikkeava, mutta mä en tuntisi oloani kotoisaksi tilanteessa jossa mulle ostetaan kukkia tai lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan maailman epäromanttisimpia.

Ei edes senkään vertaa viitsi nähdä vaivaa rakkaan ihmisen eteen, että muistaisi lahjoilla.

Syntymäpäivän muistaminen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Mikä muka menee sen edelle, ettei muista tärkeimmän ihmisen merkkipäiviä? Mikä asia on tätä tärkeämpää?

Naisena on pakko kysyä, että miten se syntymäpäivä oikeasti eroaa muista päivistä? Ainoa kerta kun se oikeasti eroaa, on se aktuaalinen päivä jolloin synnyit. Vuotta myöhemmin sinun ikävuotesi vain muuttuu. Joten ei, en halua mitään syntymäpäivälahjoja, se ei merkitse mitään sen tärkeämpää kuin sen vuosipäivä jolloin opin konttaamaan, kävelemään, puhumaan tai ajamaan pyörällä.

Sensijaan minusta olisi romanttista se arjen huomioiminen. Eikä se tarkoita mitään kukkasia tai koruja, ei missään nimessä. Mielummin vaikka voileivät tehty valmiiksi, tai se että mun puolesta leikkaa koirien kynnet tai nauhottaa elokuvan josta tykkään. Ehkä mä oon sitten niin poikkeava, mutta mä en tuntisi oloani kotoisaksi tilanteessa jossa mulle ostetaan kukkia tai lahjoja.

Kuulostat ihan normaalilta. Jopa fiksummalta kuin kukkapusikoiden perään ruikuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan maailman epäromanttisimpia.

Ei edes senkään vertaa viitsi nähdä vaivaa rakkaan ihmisen eteen, että muistaisi lahjoilla.

Syntymäpäivän muistaminen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Mikä muka menee sen edelle, ettei muista tärkeimmän ihmisen merkkipäiviä? Mikä asia on tätä tärkeämpää?

Naisena on pakko kysyä, että miten se syntymäpäivä oikeasti eroaa muista päivistä? Ainoa kerta kun se oikeasti eroaa, on se aktuaalinen päivä jolloin synnyit. Vuotta myöhemmin sinun ikävuotesi vain muuttuu. Joten ei, en halua mitään syntymäpäivälahjoja, se ei merkitse mitään sen tärkeämpää kuin sen vuosipäivä jolloin opin konttaamaan, kävelemään, puhumaan tai ajamaan pyörällä.

Sensijaan minusta olisi romanttista se arjen huomioiminen. Eikä se tarkoita mitään kukkasia tai koruja, ei missään nimessä. Mielummin vaikka voileivät tehty valmiiksi, tai se että mun puolesta leikkaa koirien kynnet tai nauhottaa elokuvan josta tykkään. Ehkä mä oon sitten niin poikkeava, mutta mä en tuntisi oloani kotoisaksi tilanteessa jossa mulle ostetaan kukkia tai lahjoja.

Eihän se eroakaan jos sitä ei mitenkään vietä. JOS sinä viettäisit synttäreitäsi ja miehesi tietäisi sen mutta ihan tahallaan olisi sitä huomioimatta mitenkään, niin eikö se tuntuisi välinpitämättömältä ja jopa kettuilulta? En minäkään odota muistamista vaikka kwanzana tai nimipäivänäni kun en sellaisia vietä. Synttäreitä, äitienpäivää ja joulua vietän ja mieheni tietää sen joten muistaa minua silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teot ovat paljon konkreettisempia. Teot ovat muun muassa huolenpito, kannustus, yhdessäolo, empatia ja arjen ratkaisut. Parisuhde ei ole kauppasopimus, jossa välittäminen osoitetaan ja ostetaan rahalla saatavalla materiaalilla. Maailma hukkuu jo muuten tavaraan.

Hyvin sanottu. Jos arki sujuu hyvin niin lahjat on täysin turhaa.

Lahjoja haluaa epävarmat läheisriippuvaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teot ovat paljon konkreettisempia. Teot ovat muun muassa huolenpito, kannustus, yhdessäolo, empatia ja arjen ratkaisut. Parisuhde ei ole kauppasopimus, jossa välittäminen osoitetaan ja ostetaan rahalla saatavalla materiaalilla. Maailma hukkuu jo muuten tavaraan.

 

Edelleen: kyse ei ole kauppasopimuksesta eikä materiasta, vaan toisen ihmisen huomioimisesta ja välittämisestä. Kunkin suhteen kohdalla osapuolet vaikuttavat siihen, mikä heistä on onnea. Jos yhteen suhteeseen ei kuulu mitkään lahjat, vaan käytännön teot ja tuet jne, se on ok, jos se on kummallekin osapuolelle ok. Itse olen "enemmän kuin vähemmän" kannalla, nuo asiat eivät ole toisensa poissulkevia : suhteeseen voi kuulua huolenpitoa ja välittämistä kautta linjan, tukemista, huolenpitoa, puheessa JA teoissa välittämistä ja myös yhtenä välittämisen osoituksena lahjoja, kun toisella on synttärit tai ihan muuten vaan. Eläminen ei ole niin kaavan mukaista, ellei niin halua. Yllätyslahjatkin ovat hauskoja ja nehän voivat olla vaikka herkkuvoileivällä yllättämistä tai muistilappuun tehty rakkauden tunnustusviesti vaikka aamutossun sisään. Tämä on ihmiskohtaista, mä tykkään tollaisesta. Jos on vaikeaa aikaa, niin myötäeletään, tuetaan, annetaan turvallisuutta. Elikkä homma kunnon pohjalla.

Nainen kun reisiään levittää niin samalla pankki aukeaa. Odottaa että mies syytää seteliä setelin perää pankkiin. Kun tarpeeksi pankki on niellyt rahaa niin reidet menevät säppiin. Näin nainen toimii oli hän vapaa tai pari suhteessa myös parissa suhteessa. Nainen osaa olla kettu.

Olethan sanonut suoraan miehellesi, että sinulle on tärkeää, että huomioidaan?

Ei ehkä ideaalitilanne, että joutuu sanomaan, mutta suosittelen silti kommunikoimaan suoraan ja reilusti. :)

En kannata turhan tilpehöörin ostoa, ja jotain tiettyä päivää varten tehdyt ostot näitä em hankintoja yleisesti on. Kiva, jos joskus saan jotain mistä tykkään ja minkä puoliso on ex tempore mulle jostain bongannut mutta ihan ok on myös, vaikkei mitään hankkisi koskaan. En minäkään muista häntä millään materialla merkkipäivänään.

Sen sijaan panostamme muuten puolin ja toisin siihen, että merkkipäivä on mukava: hyvää ruokaa, kiireetöntä yhdessäoloa, ei oteta puheeksi mitään ikävää tai negatiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teot ovat paljon konkreettisempia. Teot ovat muun muassa huolenpito, kannustus, yhdessäolo, empatia ja arjen ratkaisut. Parisuhde ei ole kauppasopimus, jossa välittäminen osoitetaan ja ostetaan rahalla saatavalla materiaalilla. Maailma hukkuu jo muuten tavaraan.

 

Edelleen: kyse ei ole kauppasopimuksesta eikä materiasta, vaan toisen ihmisen huomioimisesta ja välittämisestä. Kunkin suhteen kohdalla osapuolet vaikuttavat siihen, mikä heistä on onnea. Jos yhteen suhteeseen ei kuulu mitkään lahjat, vaan käytännön teot ja tuet jne, se on ok, jos se on kummallekin osapuolelle ok. Itse olen "enemmän kuin vähemmän" kannalla, nuo asiat eivät ole toisensa poissulkevia : suhteeseen voi kuulua huolenpitoa ja välittämistä kautta linjan, tukemista, huolenpitoa, puheessa JA teoissa välittämistä ja myös yhtenä välittämisen osoituksena lahjoja, kun toisella on synttärit tai ihan muuten vaan. Eläminen ei ole niin kaavan mukaista, ellei niin halua. Yllätyslahjatkin ovat hauskoja ja nehän voivat olla vaikka herkkuvoileivällä yllättämistä tai muistilappuun tehty rakkauden tunnustusviesti vaikka aamutossun sisään. Tämä on ihmiskohtaista, mä tykkään tollaisesta. Jos on vaikeaa aikaa, niin myötäeletään, tuetaan, annetaan turvallisuutta. Elikkä homma kunnon pohjalla.

Ostaa kauppareissulla Prismasta kukat= välittämistä.

Uskomattoman vaikeaa on näemmä huomioida lähimmäistä ihmistä lahjalla edes syntymäpäivän kunniaksi. Ja ajatellaan että kerran vuodessa tapahtuva lahjan hankkiminen olisi jotain liiallista. Ei huh huh..... 

Kun jotkut hommailevat ja tekevät yllätyslahjojakin ja vain siitä tykkäämisen ja ilostuttamisen tunteesta. 

Jos ei löydy vilpittömyyttä, sitä ei löydy. Jos ei ole hyväsydämisyyttä, niin ei vaan ole. Voi myös olla että on tiltissä, siis haitallisen ideologian vaikuttama onneton, joka miettii kaiken myrkyn kautta ja hyötymisten suhteessa.  Joskus ehkä sydän voi aueta, ei voi tietää. 

Joo, on sellaisiaKin naisia jotka voivat olla hyväksikäyttäjiä, ja haluavat vain tiettyä elämäntyyliä tms. Mutta tässä ketjussa ei ole tullut ilmi sellaisia. On olemassa rakastavia naisia, jotka haluavat rakastavia miehiä. Ei sen kummempaa.

Täydellinen mies! Mikään ei ole niin hirveää kuin pakollinen merkkipäivien muistaminen ja sen vuoksi turhan romun metsästäminen kaupoista ja niihin rahan tuhlaaminen. Puolin ja toisin. Ei aikuiset ihmiset tarvitse mitään paskoja yllätyksiä.