Mitä ajattelet miehestä, joka ei suhteessa osta lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia ihmisiä täällä jos lahja on aina roinaa ja krääsää. Ja sekin roina on vieläpä lahjus, mistä lie hyvästä? Ja ilmeisesti seurustelukumppania täytyy kuitenkin huomioida mutta vain arkena. Jos tahtoisi vaikka antaa toiselle liput keikalle niin se pitäisi tehdä joskus muulloin kuin esim synttärinä? Te joilla mies keittää aamukahvit aina ja se on suurenmoinen, huikea lahja, niin kai hän jättää tuon tekemättä synttäreinä ja kammottavina naisten- ja ystävänpäivinä?

Meillä se menee niin että toinen huomaa keikkailmoituksen ja kysyy mennäänkö? Sitten toinen ostaa liput netistä ja varaa majoituksen jos sitä tarvitaan. Se kumpi ei tähän mennessä ole laittanut rahaa likoon maksaa taksin ja tarjoaa juomat kunnes ollaan suunnilleen tasoissa. Sen jälkeen loppuilta maksetaan vuoron perään.

Yllättäis mukavasti ostaa liput piilossa lahjaksi kun vastaus onkin että ihan kiva, olen tuolloin työreissussa...

Suhteenne ei taida olla kovin tiivis jos ette ees tiiä milloin toinen on työreissussa? Ja ne liput nyt oli vaan esimerkki. Pointti oli että on outoa jos toista saa huomioida vaan arkena. Jos antaa lahjan synttäreinä niin saa varmaan huudot ja "roina" lentää roskiin että minulle et prkl lahjuksia tuo! Siltä nää vastaukset kuulostaa. 

No se huomioiminen oli jo siinä lipunostoehdotuksessa. Lempibändisi on tulossa, mennäänkö. Tai tykkäisin tuosta, tuletko mun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teot ovat paljon konkreettisempia. Teot ovat muun muassa huolenpito, kannustus, yhdessäolo, empatia ja arjen ratkaisut. Parisuhde ei ole kauppasopimus, jossa välittäminen osoitetaan ja ostetaan rahalla saatavalla materiaalilla. Maailma hukkuu jo muuten tavaraan.

 

Edelleen: kyse ei ole kauppasopimuksesta eikä materiasta, vaan toisen ihmisen huomioimisesta ja välittämisestä. Kunkin suhteen kohdalla osapuolet vaikuttavat siihen, mikä heistä on onnea. Jos yhteen suhteeseen ei kuulu mitkään lahjat, vaan käytännön teot ja tuet jne, se on ok, jos se on kummallekin osapuolelle ok. Itse olen "enemmän kuin vähemmän" kannalla, nuo asiat eivät ole toisensa poissulkevia : suhteeseen voi kuulua huolenpitoa ja välittämistä kautta linjan, tukemista, huolenpitoa, puheessa JA teoissa välittämistä ja myös yhtenä välittämisen osoituksena lahjoja, kun toisella on synttärit tai ihan muuten vaan. Eläminen ei ole niin kaavan mukaista, ellei niin halua. Yllätyslahjatkin ovat hauskoja ja nehän voivat olla vaikka herkkuvoileivällä yllättämistä tai muistilappuun tehty rakkauden tunnustusviesti vaikka aamutossun sisään. Tämä on ihmiskohtaista, mä tykkään tollaisesta. Jos on vaikeaa aikaa, niin myötäeletään, tuetaan, annetaan turvallisuutta. Elikkä homma kunnon pohjalla.

Ostaa kauppareissulla Prismasta kukat= välittämistä.

No mikä ettei, se on yksi välittämisen keino, mutta ei vastaa koko välittämisen skaalaa. Jos toinen on kipeänä, niin kiehauttaa vaikka keiton ja osoittaa huolenpitoa , taas välittämistä. Entä jos on mieli maassa, mutta kumppani tsemppaa ja vaikka piristää jotenkin - sekin että piristäminen olisi ihan hassua, niin ajatus taustalla ja se välittäminen menee syvään. Että halutaan oikeasti kumminkin päin hyvää, toisen eteen hyvää, suhteeseen hyvää. Elikkä osoitukset eivät ole maneereja, vaan tulevat oikeasta tunteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan lahjan joka aamu. Aamukahvin ja näin talvella lumityöt auton putsauksineen. Saan joka aamu tuntea oloni hemmotelluksi.

Krääsää en tarvitse, ja esimerkiksi naistenpäivä on mielestäni aivan absurdi syy saada lahjoja. En ole valinnut itse sukupuoltani, joten en oikein näe siinä mitään juhlittavaakaan.

Tämä. Mun mies myös keittää aina aamukahvit, huolehtii lumihommat, laittaa mun auton lämmitykseen, tekee aivan älyttömästi kaikkia asioita sekä osallistuu kaikkiin kotitöihin, lasten asioihin, kauppa-asioihin ja aivan kaikkeen, niin oishan se yököttävää, että mä sit vaatisin vielä lahjojakin päälle :D En mä häntä vaadi noita asioita tekemään, mut tekee aivan oma-alotteisesti koska kokee sen olevan hänen hommansa ja helppoa siinä sivussa kun on ja elää.

Eihän tässä ollut kyse lahjojen vaatimisesta vaan halusta antaa niitä. Tuskin susta olisi yököttävää jos miehesi noiden muiden juttujen lisäksi hankkisi sulle ajatuksella mietityn synttärilahjan? Vai olisiko? 

No en mä tullut sitä ajatelleeksi, että kyseessä ois tilanne jossa mies nimenomaisesti ei halua antaa lahjoja - sehän nyt ois dorkaa. Ajattelin, että mies vaan ei muista tms. Meillä ei paljoa hössötetä merkkipäivistä, niin menevät joskus huomaamatta. Minultakin siis, ainakin oma syntymäpäivä ja nyt tätä kirjoittaessa tajusin, että meillä tais mennä pari päivää sitten miehen kaa vuosipäiväkin unohtaen ohi. Ainakaan mä en muistanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teot ovat paljon konkreettisempia. Teot ovat muun muassa huolenpito, kannustus, yhdessäolo, empatia ja arjen ratkaisut. Parisuhde ei ole kauppasopimus, jossa välittäminen osoitetaan ja ostetaan rahalla saatavalla materiaalilla. Maailma hukkuu jo muuten tavaraan.

 

Edelleen: kyse ei ole kauppasopimuksesta eikä materiasta, vaan toisen ihmisen huomioimisesta ja välittämisestä. Kunkin suhteen kohdalla osapuolet vaikuttavat siihen, mikä heistä on onnea. Jos yhteen suhteeseen ei kuulu mitkään lahjat, vaan käytännön teot ja tuet jne, se on ok, jos se on kummallekin osapuolelle ok. Itse olen "enemmän kuin vähemmän" kannalla, nuo asiat eivät ole toisensa poissulkevia : suhteeseen voi kuulua huolenpitoa ja välittämistä kautta linjan, tukemista, huolenpitoa, puheessa JA teoissa välittämistä ja myös yhtenä välittämisen osoituksena lahjoja, kun toisella on synttärit tai ihan muuten vaan. Eläminen ei ole niin kaavan mukaista, ellei niin halua. Yllätyslahjatkin ovat hauskoja ja nehän voivat olla vaikka herkkuvoileivällä yllättämistä tai muistilappuun tehty rakkauden tunnustusviesti vaikka aamutossun sisään. Tämä on ihmiskohtaista, mä tykkään tollaisesta. Jos on vaikeaa aikaa, niin myötäeletään, tuetaan, annetaan turvallisuutta. Elikkä homma kunnon pohjalla.

Ostaa kauppareissulla Prismasta kukat= välittämistä.

Mikä vika Prisman kukissa? Mun mieheni tuo näin talvella joka lauantai tulppaanikimpun. Hän tietää miten paljon niitä rakastan ja miten paljon kaipaan oman pihamme kukkia talvisin. Minut ne tekee onnelliseksi.

Kaunis tapa, sama kuin isälläni kun hän ja äitini elivät. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat, yhdessä sovitaan käyttö. Tavallaan se lahja olisi pois sinunkin käyttörahoistasi, jos mies ostaisi vaikka pahanhajuisen hajuveden.

Palkka kuussa 1200e 8e tuntipalkka. Menee tonni vuokraan ja 200e jää työmatkaan ja eräisiin. Lapsille pitää ostaa ruuat. Ei vaan ole varaa ostaa lahjoja. Ja jos tilanne paranisi niin ei enää opi ostamaan lahjoja.

Voisiko nämä asiat kenties keskustella läpi sen miehen kanssa? Me ainakin ollaan tehty ihan yhteinen päätös ettei ostella lahjoja. Ollaan myös sovittu, miten halutaan viettää syntymäpäiviä - molemmat haluavat samaa eli ulos syömään/hyvää ruokaa kotiin ja joku hyvä leffa teatterissa tai kotona. Mies toivoo kakkua tai muuta herkkua, minä kukkia. Jouluksi hankitaan yleensä jotain kivaa yhteistä harrastuksiin liittyvää tai jotain hupaisaa tyyliin jouluhaalarit molemmille :) Välittämistä ja huomioimista meillä on riittämiin.

Jos mies jättää käyttämättä helpon tilaisuuden tehdä naisensa onnelliseksi ja olon huomatuksi, niin tyhmä mies.

Jos mies ei ole vaivautunut kysymään tai muuten ottamaan selvää, tykkääkö juuri hänen naisensa lahjoista, niin tyhmä mies.

Jos miehellä on kuvitelma, että toinen ei välitä lahjoista, kun itsekään ei välitä, niin tyhmä mies.

Jos on tietoinen, että nainen tulee iloiseksi lahjoista, eikä silti noteeraa, on jo enemmän kuik tyhmä.

Ei kaikkien kuulu olla parisuhteessa.

Ymmärrän silloin, jos suhteessa on sovittu, ettei lahjoja vaihdella/ osteta. Toki ihmetyttää nämä ihmiset, jotka eivät ikinä voi käyttää rahaa rakkaimpaansa. Mikä sen parisuhteen tarkoitus on, jos ei tehdä sinut ja toinen onnelliseksi? Toki kaikkein parhaimmat asiat ovat ilmaisia/ halpoja, mutta miksi ei haluta panostaa myös rahallisesti kumppaniin?

Palkat on niin alhaisia ettei jää oikeasti rahaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Täydellinen mies! Mikään ei ole niin hirveää kuin pakollinen merkkipäivien muistaminen ja sen vuoksi turhan romun metsästäminen kaupoista ja niihin rahan tuhlaaminen. Puolin ja toisin. Ei aikuiset ihmiset tarvitse mitään paskoja yllätyksiä.

Melkein jo ihastuin pelkästään tämän kommentin perusteella.

Tekee niin kuin käsketään. Mulle ei tarvi tuoda lahjoja eikä kukkia. Ei tarvi esittää runoja eikä lauluja. Onnittelukorttikin on liian imelä.

T: lahjomaton vaimo omasta pyynnöstä

Niin. Miesten lahjat on usein ehdollisia. Toin sulle tämmöisen ja odotan vastapalveluksia. Sitten ihmetellään ku akalle ei kelpaa mikään.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän silloin, jos suhteessa on sovittu, ettei lahjoja vaihdella/ osteta. Toki ihmetyttää nämä ihmiset, jotka eivät ikinä voi käyttää rahaa rakkaimpaansa. Mikä sen parisuhteen tarkoitus on, jos ei tehdä sinut ja toinen onnelliseksi? Toki kaikkein parhaimmat asiat ovat ilmaisia/ halpoja, mutta miksi ei haluta panostaa myös rahallisesti kumppaniin?

Ei sulle tullut yhtään mieleen että mies saattaa käyttää todella paljon aikaa ja rahaa siihen että on yhteinen asunto kunnossa ja auto käytössä? Se ei ole rahan käyttöä rakkaimmalle? Mutta täysin hyödytön kukkakimppu sitten on.

Synttärit nyt ymmärrän, mutta mitä tekemistä joululahjalla on kunnioituksen kanssa?

Maailma hukkuu paskaan ja tyhjäpäät loukkaantuu jos ei tule lisää romua nurkkiin. Lapset kiittää kun perinnöksi on lavallinen romua jota ei saa myytyä. Ne lapset olisi halunut rahaa PASKAN sijaan perinnöksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies jättää käyttämättä helpon tilaisuuden tehdä naisensa onnelliseksi ja olon huomatuksi, niin tyhmä mies.

Jos mies ei ole vaivautunut kysymään tai muuten ottamaan selvää, tykkääkö juuri hänen naisensa lahjoista, niin tyhmä mies.

Jos miehellä on kuvitelma, että toinen ei välitä lahjoista, kun itsekään ei välitä, niin tyhmä mies.

Jos on tietoinen, että nainen tulee iloiseksi lahjoista, eikä silti noteeraa, on jo enemmän kuik tyhmä.

Ei kaikkien kuulu olla parisuhteessa.

Todella tyhmä nainen olettaa miehen muuttuvan mieleisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat, yhdessä sovitaan käyttö. Tavallaan se lahja olisi pois sinunkin käyttörahoistasi, jos mies ostaisi vaikka pahanhajuisen hajuveden.

Palkka kuussa 1200e 8e tuntipalkka. Menee tonni vuokraan ja 200e jää työmatkaan ja eräisiin. Lapsille pitää ostaa ruuat. Ei vaan ole varaa ostaa lahjoja. Ja jos tilanne paranisi niin ei enää opi ostamaan lahjoja.

Tämäkin on todellisuus monella, ei ole varaa kymmeniä euroja kukkiin, suklaaseen yms hyvin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat, yhdessä sovitaan käyttö. Tavallaan se lahja olisi pois sinunkin käyttörahoistasi, jos mies ostaisi vaikka pahanhajuisen hajuveden.

Palkka kuussa 1200e 8e tuntipalkka. Menee tonni vuokraan ja 200e jää työmatkaan ja eräisiin. Lapsille pitää ostaa ruuat. Ei vaan ole varaa ostaa lahjoja. Ja jos tilanne paranisi niin ei enää opi ostamaan lahjoja.

Tämäkin on todellisuus monella, ei ole varaa kymmeniä euroja kukkiin, suklaaseen yms hyvin vuoksi.

Yritä selittää tämä naisille.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän silloin, jos suhteessa on sovittu, ettei lahjoja vaihdella/ osteta. Toki ihmetyttää nämä ihmiset, jotka eivät ikinä voi käyttää rahaa rakkaimpaansa. Mikä sen parisuhteen tarkoitus on, jos ei tehdä sinut ja toinen onnelliseksi? Toki kaikkein parhaimmat asiat ovat ilmaisia/ halpoja, mutta miksi ei haluta panostaa myös rahallisesti kumppaniin?

Itse arvotan yhteisen talouden paljon korkeammalle kuin lahjat. Panostamista on, kun on yhteinen asunto ja auto ja vielä mahdollisuus elää yhdessä mukavasti ja harrastaa joutumatta laskemaan jokaista senttiä.

Ota puheeksi. Monet miehet on tomppeleita noissa asioissa. Me ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä päälle 7 vuotta ja vasta nyt hän ihan oma-aloitteisesti hommaa minulle lahjoja. Ennen piti olla muistuttelemassa tai ei tullut mitään.