Mitä ajattelet miehestä, joka ei suhteessa osta lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teot ovat paljon konkreettisempia. Teot ovat muun muassa huolenpito, kannustus, yhdessäolo, empatia ja arjen ratkaisut. Parisuhde ei ole kauppasopimus, jossa välittäminen osoitetaan ja ostetaan rahalla saatavalla materiaalilla. Maailma hukkuu jo muuten tavaraan.

 

Edelleen: kyse ei ole kauppasopimuksesta eikä materiasta, vaan toisen ihmisen huomioimisesta ja välittämisestä. Kunkin suhteen kohdalla osapuolet vaikuttavat siihen, mikä heistä on onnea. Jos yhteen suhteeseen ei kuulu mitkään lahjat, vaan käytännön teot ja tuet jne, se on ok, jos se on kummallekin osapuolelle ok. Itse olen "enemmän kuin vähemmän" kannalla, nuo asiat eivät ole toisensa poissulkevia : suhteeseen voi kuulua huolenpitoa ja välittämistä kautta linjan, tukemista, huolenpitoa, puheessa JA teoissa välittämistä ja myös yhtenä välittämisen osoituksena lahjoja, kun toisella on synttärit tai ihan muuten vaan. Eläminen ei ole niin kaavan mukaista, ellei niin halua. Yllätyslahjatkin ovat hauskoja ja nehän voivat olla vaikka herkkuvoileivällä yllättämistä tai muistilappuun tehty rakkauden tunnustusviesti vaikka aamutossun sisään. Tämä on ihmiskohtaista, mä tykkään tollaisesta. Jos on vaikeaa aikaa, niin myötäeletään, tuetaan, annetaan turvallisuutta. Elikkä homma kunnon pohjalla.

Ostaa kauppareissulla Prismasta kukat= välittämistä.

Mikä vika Prisman kukissa? Mun mieheni tuo näin talvella joka lauantai tulppaanikimpun. Hän tietää miten paljon niitä rakastan ja miten paljon kaipaan oman pihamme kukkia talvisin. Minut ne tekee onnelliseksi.

Kaunis tapa, sama kuin isälläni kun hän ja äitini elivät. 

Tämä kuulosti niin ihanalta. Laittaa hymyilemään sivusta. Jatkakaa 🌷🌷💕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat, yhdessä sovitaan käyttö. Tavallaan se lahja olisi pois sinunkin käyttörahoistasi, jos mies ostaisi vaikka pahanhajuisen hajuveden.

Palkka kuussa 1200e 8e tuntipalkka. Menee tonni vuokraan ja 200e jää työmatkaan ja eräisiin. Lapsille pitää ostaa ruuat. Ei vaan ole varaa ostaa lahjoja. Ja jos tilanne paranisi niin ei enää opi ostamaan lahjoja.

Tämäkin on todellisuus monella, ei ole varaa kymmeniä euroja kukkiin, suklaaseen yms hyvin vuoksi.

Tärkeintä ei ole hinta vaan muistaminen. Voit askarrella jonkun kauniin kortin lasten kanssa tai vaikka poimia luonnonkukkia ulkoa puolisollesi.

Onhan tämä jo tässäkin ketjussa selvää että monille naisille juuri se lahjan arvo merkitsee. Arvokkaampi lahja = mies rakastaa enemmän.

Prisman kukat ei ilahduta niin paljon kuin kalliit kukat kukkakaupasta.

No mutta, sama toisinpäin.Jatkossa riittää miehen ilahduttamiseksi pakastepizza Prismasta, en ala ostamaan lohta ja muuta kallista ja näkemään vaivaa ruuanlaittoon.

Eihän normaalituloisilla ole tuollaisenkaan VARAA. Pakastepitsa hinnalla syö neljä päivää. Mikä vitsi tuo oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat, yhdessä sovitaan käyttö. Tavallaan se lahja olisi pois sinunkin käyttörahoistasi, jos mies ostaisi vaikka pahanhajuisen hajuveden.

Palkka kuussa 1200e 8e tuntipalkka. Menee tonni vuokraan ja 200e jää työmatkaan ja eräisiin. Lapsille pitää ostaa ruuat. Ei vaan ole varaa ostaa lahjoja. Ja jos tilanne paranisi niin ei enää opi ostamaan lahjoja.

Sama täällä. Teen tunnin joka päivä ylitöitä ja saan melkein 1400e kk, mutta en ihan. Koska ajatus on tärkein niin tuon kaurapuiuropaketin tai pölykapselin tien viereltä. Nyt talvella löytyy hienoja oksia maasta. Niitä voi laittaa törröttämään kulhosta. Oikeesti vaimo haluaisi uuden läppärin, mutta ei mun tuloilla sellaista hankita seitsemään vuoteen. Ajatus on tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat, yhdessä sovitaan käyttö. Tavallaan se lahja olisi pois sinunkin käyttörahoistasi, jos mies ostaisi vaikka pahanhajuisen hajuveden.

Palkka kuussa 1200e 8e tuntipalkka. Menee tonni vuokraan ja 200e jää työmatkaan ja eräisiin. Lapsille pitää ostaa ruuat. Ei vaan ole varaa ostaa lahjoja. Ja jos tilanne paranisi niin ei enää opi ostamaan lahjoja.

Sama täällä. Teen tunnin joka päivä ylitöitä ja saan melkein 1400e kk, mutta en ihan. Koska ajatus on tärkein niin tuon kaurapuiuropaketin tai pölykapselin tien viereltä. Nyt talvella löytyy hienoja oksia maasta. Niitä voi laittaa törröttämään kulhosta. Oikeesti vaimo haluaisi uuden läppärin, mutta ei mun tuloilla sellaista hankita seitsemään vuoteen. Ajatus on tärkein.

Sulla on joko tyhmä tai ahne nainen.

t: nainen, joka rakastaa lahjoja ja nimenomaan hinnalla EI ole väliä.

Ajattelisin että mies ei selkeästikään hirveästi välitä tai arvosta vaan nainen on hänelle pelkkä vakipano ja itsestäänselvyys. Edellinen säätöni oli juuri tuollainen. Ei muutenkaan mitenkään huomioinut tai osoittanut tunteitaan. Ei koskettanut, ei pussaillut, ei puhunut, ei tehty mittään yhdessä, ei antanut syntymäpäivä- tai joululahjoja. Ei edes onnitellut syntymäpäivänä tai yhtään mitenkään huomioinut. Kun häneltä koitti kysellä tunteista tai mikä tää meidän juttu ylipäätään oli sanoi vaan että ei tulisi mun luokse jos ei tykkäisi musta. 

Nykyinen poikaysätävni on onneksi tosi huomaavainen ja näyttää rakkautensa joka päivä. Antoi aivan ihanan joululahjan ja onnitteli syntymäpäivänä.<3

Ihmisillä on erilaisia rakkauden kieliä.

Ei nyt mikään laatulähde mutta suosittelen tutustumaan ajatukseen: https://kotiliesi.fi/terveys/parisuhde-ja-seksi/rakkauden-kieli-testi/

Itse olen huono lahjoista ja huonoin verbaalisesti ilmaisemaan rakkauttani. Mieheltäni puuttuu täysin lahjageeni :D En ole ikinä saanut yhtikäs mitään 2v aikana. Mutta hän kyllä ilmaisee erittäin vahvasti puhuen ja koskettamalla rakkauttaan, myös antamalla aikaa. Vähemmän ehkä teoilla. Itsellä vahvimpia teot ja kosketus taas.

Näistähän sitten tulee yhteentörmäyksiä, jos näitä ei tiedosta/tunnista ja alkaa omien ominaisuuksien perusteella tekemään johtopäätöksiä toisen rakkauden/välittämisen määrästä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän silloin, jos suhteessa on sovittu, ettei lahjoja vaihdella/ osteta. Toki ihmetyttää nämä ihmiset, jotka eivät ikinä voi käyttää rahaa rakkaimpaansa. Mikä sen parisuhteen tarkoitus on, jos ei tehdä sinut ja toinen onnelliseksi? Toki kaikkein parhaimmat asiat ovat ilmaisia/ halpoja, mutta miksi ei haluta panostaa myös rahallisesti kumppaniin?

Itse kuulun niihin naisiin, joka ei halua mitään materiaalilahjoja (olen aika tarkkakin esim kirjoista tms mitä haluan), toista ei tarvitse jättää huomiotta jos ei järjestä mitään kulutusjuhlaa. Tuntuu päinvastoin vähän laiskalta, että ostamalla joku aneeminen nippu markettitulppaaneita, on kumppanin huomioiminen kuitattu. Mutta, jokainenhan saa limbota omassa parisuhteessaan niinpaljon kuin haluaa, itse haluan sitä aitoa välittämistä.