Valitsenko hyvän avioliiton vai unelman elämäni rakkaudesta?

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 08:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 08:17"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 07:26"]

   Kaikki haikailevat joskus jotakuta muuta kuin puolisoaan, jos eletään monta vuosikymmentä yhdessä. Fiksu ihminen ei loukkaa toista kertomalla siitä. [/quote] Ei haikaile vuosia tai kuukausia. Ei anna ihastuksen asettua mieleensä. Joku hetkellinen ihastuksen kokemus voi tulla ja mennä. Sellasella ei ole merkitystä

[/quote]

Tai voi olla merkitystä, jos on jo valmiiksi hauras tilanne. Mutta ei ole normaalia haikailla vuosia tosiaankaan, ja hauraassakin tilanteessa olisi aina parempi, jos voimia löytyisi ratkoa lopulta tilanne olemassaolevassa liitossa.

[/quote]

Se, että ihastus jää junnaamaan mieleen,ei johdu mistään elämää suuremmasta "sielunkumppanuudesta" vaan ihastuneen omasta keskenkasvuisuudesta. Ihastus palvelee jotain vajavuutta tai kertoo jostain tarvitsevuudesta ja keskenkasvuudesta. Se tulee oman pään sisältä. Ei ole kykyä ratkaista ongelmia ja omaa elämää tyydyttävällä tavalla. Se tapa voi olla mikä tahansa. Muttei tämä junnaaminen

[/quote]

79 löysi hienosti villakoiran ytimen. Itsepintaisen ihastumisen tunne voi hyvinkin olla (tiedostamaton) yritys lääkitä jotakin oman elämän hankalaa kohtaa. (Se vaan on ehkä vähän vääränlainen lääke henkilökohtaisiin pulmiin...)

Luulen, että oma holtiton ihastukseni pääsi jylläämään niin pahana juuri siksi, että samaan aikaan ajauduin myös toisenlaiseen sisäiseen kriisiin: minun piti selvittää itselleni, millaista elämää haluankaan elää, mitä asioita saavuttaa, millaisia töitä tehdä ja niin edelleen. Ja se rääseikkö oli henkilökohtainen, eikä siis liittynyt parisuhteeni tilaan. Muistan nimenomaan ahdistavan paljon ajatelleeni tuohon aikaan usein että enkö minä tämän enempää saa omassa elämässäni aikaan, mikä on ammatillinen tulevaisuuteni jne.

Tämän kirjoitti aiemmin avautunut 57.

Ethän sä edes halua selvittää tilannetta. Jos sä kykenet aviomiehellesi sanomaan ihastuksesta, pitäisi kyetä myös sille työkaveri-ihastuksellesikin kertoa. Eihän se tod jätä kumppaniaan sun takia ja tiedät sen. Jos tää "sielunkumppani" kokisi olevansa sun sielunkumppani myös niin ei se olisi kahta vuotta jahkannut. Tykkää vaan kun palvot maata sen jalkojen alla, ei se tyhmä ole. Voita molemmin puolin leipää ja ei mitään tarvetta muuttaa tilannetta.  

Vaihda duunia, ota vuorotteluvapaata tai mitä hyvänsä ja laita suhde aviomiehen kanssa kuntoon. Se on joko harvinaisen kunnollinen mies kun jaksaa katella tollaista tai sit se pettää sua. 

Joka tapauksessa, herää! Et voi jatkaa noin tai jäät yksin joka tapuksessa.

Kohtalontoveri, nauti täysillä ihastumisen tunteesta, ei siinä ole mitään pahaa! Tuo siitä uutta kipinää nykyiseen suhteeseesi. Pukeudu kauniisti ja pidä itsestäsi huolta. Mielestäni olet onnekas, että pystyt vielä kokemaan syvästi. Ja ajattele kuinka ihanaa on, että joku ihastuu sinuun niin! Itse saan siitä voimaa joka päivä, kun oma mies ei jaksa enää kehua tai kuunnella. Ihastuminen on mielettömän elämän piristys mitä ei todellakaan kaikille edes suoda!

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 21:34"]Kohtalontoveri, nauti täysillä ihastumisen tunteesta, ei siinä ole mitään pahaa! Tuo siitä uutta kipinää nykyiseen suhteeseesi. Pukeudu kauniisti ja pidä itsestäsi huolta. Mielestäni olet onnekas, että pystyt vielä kokemaan syvästi. Ja ajattele kuinka ihanaa on, että joku ihastuu sinuun niin! Itse saan siitä voimaa joka päivä, kun oma mies ei jaksa enää kehua tai kuunnella. Ihastuminen on mielettömän elämän piristys mitä ei todellakaan kaikille edes suoda!
[/quote]

Mitä miehesi tykkää asiasta? Mitä itse tykkäisit, jos miehesi ihastuisi toiseen?

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 21:34"]Kohtalontoveri, nauti täysillä ihastumisen tunteesta, ei siinä ole mitään pahaa! Tuo siitä uutta kipinää nykyiseen suhteeseesi. Pukeudu kauniisti ja pidä itsestäsi huolta. Mielestäni olet onnekas, että pystyt vielä kokemaan syvästi. Ja ajattele kuinka ihanaa on, että joku ihastuu sinuun niin! Itse saan siitä voimaa joka päivä, kun oma mies ei jaksa enää kehua tai kuunnella. Ihastuminen on mielettömän elämän piristys mitä ei todellakaan kaikille edes suoda!
[/quote]

Mitä miehesi tykkää asiasta? Mitä itse tykkäisit, jos miehesi ihastuisi toiseen?
[/quote]
Meillä on niin pitkä suhde takana, että varmasti on mun mieskin ollut ihastunut :D Mutta kunnioitetaan toisiamme niin paljon, ettei loukata toista. Esimerkiksi mun ihastumisesta huolimatta meidän seksielämä on loistavaa. Luuletko ettei oma miehesi ikinä ajattele ketään muuta kun sinua seksin aikana??!! Minusta on todella naiivia ajatella, ettei aikuisena voi ihastua. Emmehän me mummoja vielä ole ja hekin muuten ihastuvat :)

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 21:55"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 21:34"]Kohtalontoveri, nauti täysillä ihastumisen tunteesta, ei siinä ole mitään pahaa! Tuo siitä uutta kipinää nykyiseen suhteeseesi. Pukeudu kauniisti ja pidä itsestäsi huolta. Mielestäni olet onnekas, että pystyt vielä kokemaan syvästi. Ja ajattele kuinka ihanaa on, että joku ihastuu sinuun niin! Itse saan siitä voimaa joka päivä, kun oma mies ei jaksa enää kehua tai kuunnella. Ihastuminen on mielettömän elämän piristys mitä ei todellakaan kaikille edes suoda!
[/quote]

Mitä miehesi tykkää asiasta? Mitä itse tykkäisit, jos miehesi ihastuisi toiseen?
[/quote]
Meillä on niin pitkä suhde takana, että varmasti on mun mieskin ollut ihastunut :D Mutta kunnioitetaan toisiamme niin paljon, ettei loukata toista. Esimerkiksi mun ihastumisesta huolimatta meidän seksielämä on loistavaa. Luuletko ettei oma miehesi ikinä ajattele ketään muuta kun sinua seksin aikana??!! Minusta on todella naiivia ajatella, ettei aikuisena voi ihastua. Emmehän me mummoja vielä ole ja hekin muuten ihastuvat :)
[/quote]

Luulen kyllä. Ihastumisia voi tulla ja mennä muttei niihin jäädä kiinni. Se olisi suuri loukkaus.
Miksi luulet, ettei mummona sinulla olisi tunteita tai haluja?

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 07:20"]Ja suhteessa saavuttamaton ihastus muuttuisi arjeksi ihan yhtä varmasti kuin entinenkin suhde.[/quote]

Tavallaan joo, mutta toisaalta ei. Tällä logiikalla kaikki suhteet päätyvät aina "samaan arkiseen tilaan". Mutta eihän se nyt näin mene. On parempia ja huonompia suhteita.

teit valintasi jo naimisiin mennessä

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 20:20"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 15:48"]

Elän avioliitossa ja olen ihastunut vahvasti toiseen mieheen. Olen yrittänyt päästä eroon ihastuksen tunteista, mutta en ole onnistunut, sillä joudun olemaan miehen kanssa läheisissä tekemisissä työn merkeissä. Mies on vallannut kaikki ajatukseni, enkä kykene elämään normaalia elämää kotona. Tätä on jatkunut kohta kaksi vuotta. Tiedän, että tämä mieskin ainakin jollain tavalla pitää minusta ja olen havainnut pienistä merkeistä, että jotain tunteita voisi hänenkin puoleltaan olla ilmassa. Hänkin tosin elää omalla tahollaan avoliitossa (ei lapsia). Kuitenkin minulla ja tällä miehellä on niin paljon yhteistä ja aivan mieletön kemia välillämme, että tuntuu, että sanattomasti me molemmat tiedetään olevamme toisillemme oikeita. Tältä tuntuu vahvasti, mutta voin olla väärässäkin. En ole paljastanut miehelle tunteitani enkä aio paljastaa niitä niin kauan kuin elän toisen kanssa. En usko, että tämä mieskään haluaa pettää puolisoaan tai rikkoa perhettäni. Mutta mitä jos tämä mies on tarkoitettu minulle ja ollaan toistemme suuri rakkaus? En olisi ikinä uskonut tapaavani tällaista miestä kun menin naimisiin omani kanssa... Olen kertonut omalle miehelleni tunteistani toista miestä kohtaan, koska en enää kestänyt elää valheessa. Toivoin, että tilanne jotenkin helpottaisi, mutta olen yhä ihan hajalla asian takia. Minun pitäisi tehdä päätös mitä teen asian kanssa, jotta saamme mieheni kanssa asiassa rauhan... Eroanko miehestäni jota rakastan syvästi, vaikken olekaan rakastunut? Onko oikein elää avioliitossa jos on ihastunut näin vahvasti toiseen? Jos eroan, voisinko kertoa tälle toiselle miehelle tunteistani? Vai jäisinkö vain odottamaan jos hän eroaisi myös omasta suhteestaan ilman myötävaikutustani? Vai onko teillä keinoja miten pääsen tunteesta eroon ja saan rakkauden omassa liitossa syttymään? Tuntuu, että kaikkea on yritetty. Työpaikan vaihtaminen on käynyt mielessä, mutta se olisi tällä alalla erittäin vaikeaa... Tuntuu, että tämä toinen mies on elämäni tosirakkaus. Kadunko loppuelämäni jos en anna mahdollisuutta rakkaudelle välillämme? Vai kadunko loppuelämäni sitä, että rikoin perheeni ja jätin hyvän miehen jota kaikesta huolimatta rakastan? En tiennyt että tällaisia tunteita on olemassakaan kun solmin avioliiton mieheni kanssa aikanaan. Nyt on hyvät neuvot kalliit!

[/quote]

Peruuta se Harlequin sarjan tilaus ja lakkaa ostamasta myöskin irtonumeroita kaupoista.

[/quote]

Kirjoitustyylistä tuntee, että tämä on palstan vakioirjailija, joka suoltaa näitä samalla tyylillä kirjoitettuja ihmissuhdedraamoja. Sinänsä ei haittaa, että ovat provoja, koska näistä tulee yleensä hyviä keskusteluketjuja.

Juuri tuo rauhallinen ja lämmin olo tämän miehen kanssa tulee, arvot ovat samanlaiset ja yhdessä voisimme toteuttaa yhteistä uraan liittyvää unelmaamme, jossa olisimme täydellinen tiimi. T:ap.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 15:48"]

Elän avioliitossa ja olen ihastunut vahvasti toiseen mieheen. Olen yrittänyt päästä eroon ihastuksen tunteista, mutta en ole onnistunut, sillä joudun olemaan miehen kanssa läheisissä tekemisissä työn merkeissä. Mies on vallannut kaikki ajatukseni, enkä kykene elämään normaalia elämää kotona. Tätä on jatkunut kohta kaksi vuotta. Tiedän, että tämä mieskin ainakin jollain tavalla pitää minusta ja olen havainnut pienistä merkeistä, että jotain tunteita voisi hänenkin puoleltaan olla ilmassa. Hänkin tosin elää omalla tahollaan avoliitossa (ei lapsia). Kuitenkin minulla ja tällä miehellä on niin paljon yhteistä ja aivan mieletön kemia välillämme, että tuntuu, että sanattomasti me molemmat tiedetään olevamme toisillemme oikeita. Tältä tuntuu vahvasti, mutta voin olla väärässäkin. En ole paljastanut miehelle tunteitani enkä aio paljastaa niitä niin kauan kuin elän toisen kanssa. En usko, että tämä mieskään haluaa pettää puolisoaan tai rikkoa perhettäni. Mutta mitä jos tämä mies on tarkoitettu minulle ja ollaan toistemme suuri rakkaus? En olisi ikinä uskonut tapaavani tällaista miestä kun menin naimisiin omani kanssa... Olen kertonut omalle miehelleni tunteistani toista miestä kohtaan, koska en enää kestänyt elää valheessa. Toivoin, että tilanne jotenkin helpottaisi, mutta olen yhä ihan hajalla asian takia. Minun pitäisi tehdä päätös mitä teen asian kanssa, jotta saamme mieheni kanssa asiassa rauhan... Eroanko miehestäni jota rakastan syvästi, vaikken olekaan rakastunut? Onko oikein elää avioliitossa jos on ihastunut näin vahvasti toiseen? Jos eroan, voisinko kertoa tälle toiselle miehelle tunteistani? Vai jäisinkö vain odottamaan jos hän eroaisi myös omasta suhteestaan ilman myötävaikutustani? Vai onko teillä keinoja miten pääsen tunteesta eroon ja saan rakkauden omassa liitossa syttymään? Tuntuu, että kaikkea on yritetty. Työpaikan vaihtaminen on käynyt mielessä, mutta se olisi tällä alalla erittäin vaikeaa... Tuntuu, että tämä toinen mies on elämäni tosirakkaus. Kadunko loppuelämäni jos en anna mahdollisuutta rakkaudelle välillämme? Vai kadunko loppuelämäni sitä, että rikoin perheeni ja jätin hyvän miehen jota kaikesta huolimatta rakastan? En tiennyt että tällaisia tunteita on olemassakaan kun solmin avioliiton mieheni kanssa aikanaan. Nyt on hyvät neuvot kalliit!

[/quote]

Peruuta se Harlequin sarjan tilaus ja lakkaa ostamasta myöskin irtonumeroita kaupoista.

52, allekirjoitan tekstisi täysin. Minulle kun kävi juuri noin. Olin ollut onnellisessa suhteessa jo vuosia, kun tapasin yllättäen miehen, joka hehkui outoa vetovoimaa ja karismaa. Jännite välillämme oli sinänsä kyllä todellista ja veto molemminpuolista, mutta minä - varattu - olin se, joka meni pahemmin sekaisin. Olin tyystin tämän miehen lumoissa ja elättelin kuukausitolkulla kaikenlaisia kummallisia fantasioita mielessäni.

Oma puoliso, johon aikoinani olin niin tulisesti rakastunut, alkoikin tuntua valjulta, liitto lattealta ja tympeältä. Ei ihmekään, kun kaikki aikani ja energiani meni ihastuksen ajatteluun ja suunnitelmiin siitä, miten ehkä voisin häntä vielä tavata... Sitä suota polkiessa kului pitkään, mutta onneksi pää sitten ajan oloon selvisi, ja sain pitää oman mieheni ja liittoni. En olisi sopinut ihastukseni kanssa yhtään yhteen, olin vain totaalisen hullaantunut hänestä.

Jälkeenpäin ajatellen tämä melkein naurattaa, ellei samalla vähän kauhistuttaisi. Ihastumisen ja intohimon tunne nimittäin oli niin järisyttävän kokonaisvaltainen, että pahimman sokeuden hetkinä olin täysin valmis viskaamaan pitkän suhteeni romukoppaan.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 17:33"]

Tähän on kyllä helppo kommentoida ellei itse ole sitä kokenut.

[/quote]

=D ootpa sie ainutlaatuinen akka.

Itse vähän samantyyppisen tilanteen koettuani totesin, että mun on parasta olla ihan yksin.

Minä jätin eksäni Sen Oikean vuoksi. Herra oikea osoittautui pahimman luokan valehtelijaksi ja suuri rakkaus panetukseksi. Onneksi suhde eksän kanssa oli huono, joten se jouti mennäkin. Nykyistä liittoani en minkään tuollaisen takia rikkoisi.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 00:06"]Minä jätin eksäni Sen Oikean vuoksi. Herra oikea osoittautui pahimman luokan valehtelijaksi ja suuri rakkaus panetukseksi. Onneksi suhde eksän kanssa oli huono, joten se jouti mennäkin. Nykyistä liittoani en minkään tuollaisen takia rikkoisi.
[/quote]

Oli muuten juuri tuollainen lämmin ja rauhallinen olo tuon suuren rakkauteni kanssa, lisäksi suuret tulevaisuudensuunnitelmat ja yhteiset arvot ja ties mitä. Kaikki pelkkää valhetta ja kuvitelmaa.

En kyllä varmaan sitten uskalla tehdä elämässä hyppyä tuntemattomaan. Kirjoituksistanne päätellen varmaan katuisin päätöstä. Saisinpa vain ajatukset pois tästä miehestä ja kipinän syttymään omaan mieheeni. Ideoita? Vaikeaa kun tapaa usein tätä ihmistä jonka kanssa tuntee niin vahvaa yhteenkuuluvuutta enkä oikein voi näitä tapaamisia lopettaa, kun kuuluvat työhön. Pelkään, että loppuelämä on tällaista zombina haahuilua mahdottoman unelman perässä, josta en osaa päästää irti... (ps. En ole ikinä lukenut Harlekiinikirjoja) t: ap.

En ihan tajunnut. Sulla on työkaveri tai vastaava, johon olet ihastunut, mutta et tiedä hänestä muuta ja mietit, jätätkö miehesi tämän tyypin takia. Eikö nämä ole erillisiä asioita? Jätät miehesi, jos et halua olla hänen kanssaan vaan haikailet muita. Kun olet vapaa, sulle kehkeytyy juttua työkaverin kanssa tai ei.

Minuunkin on ollut ihastunut pari työkaveria, joita itse olen pitänyt vain hauskoina työkavereina. Toivottavasti eivät ole jättäneet puolisoaan minun takiani.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 20:12"]On tässä aika paljon funtsittavaa. Sydän sanoo toista ja järki toista. Tiedän, että jos jätän mieheni on hyvinkin mahdollista, että mitään suhdetta toisen miehen kanssa ei edes tule ja saatan jäädä yksin. Silti en tiedä miksi on hirveä hinku kokeilla toisenlaista elämää. En haluaisi kertoa tunteistani toiselle miehelle niin kauan kun olen aviolitossa, koska se tuntuisi pettämiseltä. Vaikken olisi, tuntuisi hieman väärältä kertoa tunteista varatulle miehelle, vaikka olenkin sitä mieltä, että mies olisi tietysti sitten itse ainoastaan vastuussa naiystävälleen. Mitään pelehtimistä en varatun kanssa harjoittaisi. Pitää nyt vaan tarkasti miettiä mitä haluan ja tehdä päätös. Uskallanko jäädä tyhjän päälle ja haluanko sitä... silloin olisi edes pieni mahdollisuus että päätyisin joskus yhteen tämän sielunkumppanini kanssa... T: ap.
[/quote]

Jos minä olisin sinun miehesi, jättäisin sinut.
Ei ole oikein, että toinen haikailee jotakuta. Se on suuri loukkaus. Sitä ei voi hyväksyä. Eikä antaa anteeksi. Suurempi petos kuin satunnainen pano.

Ihastumiset ovat normaaleja, niitä tulee kaikille. Kyllä ne aikanaan katoavat, pitää vain ymmärtää, että ne eivät ole todellista rakkautta, koska siä ihastumisen kohdetta ei oikeasti tunne niin hyvin kuin kuvittelee. Ja suhteessa saavuttamaton ihastus muuttuisi arjeksi ihan yhtä varmasti kuin entinenkin suhde.

Jotta ihastumisen voimakkuuden ymmärtää, kannattaa tutustua aivojen kemiaan. Sieltä ne tunteet tulevat, eivätkä ihmisten välisestä kemiasta.