Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valitsenko hyvän avioliiton vai unelman elämäni rakkaudesta?
08.06.2015 |
Elän avioliitossa ja olen ihastunut vahvasti toiseen mieheen. Olen yrittänyt päästä eroon ihastuksen tunteista, mutta en ole onnistunut, sillä joudun olemaan miehen kanssa läheisissä tekemisissä työn merkeissä. Mies on vallannut kaikki ajatukseni, enkä kykene elämään normaalia elämää kotona. Tätä on jatkunut kohta kaksi vuotta. Tiedän, että tämä mieskin ainakin jollain tavalla pitää minusta ja olen havainnut pienistä merkeistä, että jotain tunteita voisi hänenkin puoleltaan olla ilmassa. Hänkin tosin elää omalla tahollaan avoliitossa (ei lapsia). Kuitenkin minulla ja tällä miehellä on niin paljon yhteistä ja aivan mieletön kemia välillämme, että tuntuu, että sanattomasti me molemmat tiedetään olevamme toisillemme oikeita. Tältä tuntuu vahvasti, mutta voin olla väärässäkin. En ole paljastanut miehelle tunteitani enkä aio paljastaa niitä niin kauan kuin elän toisen kanssa. En usko, että tämä mieskään haluaa pettää puolisoaan tai rikkoa perhettäni. Mutta mitä jos tämä mies on tarkoitettu minulle ja ollaan toistemme suuri rakkaus? En olisi ikinä uskonut tapaavani tällaista miestä kun menin naimisiin omani kanssa...
Olen kertonut omalle miehelleni tunteistani toista miestä kohtaan, koska en enää kestänyt elää valheessa. Toivoin, että tilanne jotenkin helpottaisi, mutta olen yhä ihan hajalla asian takia. Minun pitäisi tehdä päätös mitä teen asian kanssa, jotta saamme mieheni kanssa asiassa rauhan... Eroanko miehestäni jota rakastan syvästi, vaikken olekaan rakastunut? Onko oikein elää avioliitossa jos on ihastunut näin vahvasti toiseen? Jos eroan, voisinko kertoa tälle toiselle miehelle tunteistani? Vai jäisinkö vain odottamaan jos hän eroaisi myös omasta suhteestaan ilman myötävaikutustani? Vai onko teillä keinoja miten pääsen tunteesta eroon ja saan rakkauden omassa liitossa syttymään? Tuntuu, että kaikkea on yritetty. Työpaikan vaihtaminen on käynyt mielessä, mutta se olisi tällä alalla erittäin vaikeaa...
Tuntuu, että tämä toinen mies on elämäni tosirakkaus. Kadunko loppuelämäni jos en anna mahdollisuutta rakkaudelle välillämme? Vai kadunko loppuelämäni sitä, että rikoin perheeni ja jätin hyvän miehen jota kaikesta huolimatta rakastan? En tiennyt että tällaisia tunteita on olemassakaan kun solmin avioliiton mieheni kanssa aikanaan.
Nyt on hyvät neuvot kalliit!
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 07:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 20:12"]On tässä aika paljon funtsittavaa. Sydän sanoo toista ja järki toista. Tiedän, että jos jätän mieheni on hyvinkin mahdollista, että mitään suhdetta toisen miehen kanssa ei edes tule ja saatan jäädä yksin. Silti en tiedä miksi on hirveä hinku kokeilla toisenlaista elämää. En haluaisi kertoa tunteistani toiselle miehelle niin kauan kun olen aviolitossa, koska se tuntuisi pettämiseltä. Vaikken olisi, tuntuisi hieman väärältä kertoa tunteista varatulle miehelle, vaikka olenkin sitä mieltä, että mies olisi tietysti sitten itse ainoastaan vastuussa naiystävälleen. Mitään pelehtimistä en varatun kanssa harjoittaisi. Pitää nyt vaan tarkasti miettiä mitä haluan ja tehdä päätös. Uskallanko jäädä tyhjän päälle ja haluanko sitä... silloin olisi edes pieni mahdollisuus että päätyisin joskus yhteen tämän sielunkumppanini kanssa... T: ap. [/quote] Jos minä olisin sinun miehesi, jättäisin sinut. Ei ole oikein, että toinen haikailee jotakuta. Se on suuri loukkaus. Sitä ei voi hyväksyä. Eikä antaa anteeksi. Suurempi petos kuin satunnainen pano.
[/quote]
Kaikki haikailevat joskus jotakuta muuta kuin puolisoaan, jos eletään monta vuosikymmentä yhdessä. Fiksu ihminen ei loukkaa toista kertomalla siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 07:07"]En kyllä varmaan sitten uskalla tehdä elämässä hyppyä tuntemattomaan. Kirjoituksistanne päätellen varmaan katuisin päätöstä. Saisinpa vain ajatukset pois tästä miehestä ja kipinän syttymään omaan mieheeni. Ideoita? Vaikeaa kun tapaa usein tätä ihmistä jonka kanssa tuntee niin vahvaa yhteenkuuluvuutta enkä oikein voi näitä tapaamisia lopettaa, kun kuuluvat työhön. Pelkään, että loppuelämä on tällaista zombina haahuilua mahdottoman unelman perässä, josta en osaa päästää irti... (ps. En ole ikinä lukenut Harlekiinikirjoja) t: ap.
[/quote]
Oletteko menneet nuorena yhteen? Oletko vieläkin nuori?
Silloin voi tosiaan olla parasta erota. Että voit kasvaa aikuiseksi ja itsenäiseksi
Minä olen katkaissut välit tuttavamieheen, joka kännissä tunnusti tunteensa minua kohtaan. Koin vonkaamisen suurena loukkauksena aviomiestäni kohtaan. Miten joku kehtaa vaikka tietää, että olen onnellisesti naimisissa?
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 07:22"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 07:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 20:12"]On tässä aika paljon funtsittavaa. Sydän sanoo toista ja järki toista. Tiedän, että jos jätän mieheni on hyvinkin mahdollista, että mitään suhdetta toisen miehen kanssa ei edes tule ja saatan jäädä yksin. Silti en tiedä miksi on hirveä hinku kokeilla toisenlaista elämää. En haluaisi kertoa tunteistani toiselle miehelle niin kauan kun olen aviolitossa, koska se tuntuisi pettämiseltä. Vaikken olisi, tuntuisi hieman väärältä kertoa tunteista varatulle miehelle, vaikka olenkin sitä mieltä, että mies olisi tietysti sitten itse ainoastaan vastuussa naiystävälleen. Mitään pelehtimistä en varatun kanssa harjoittaisi. Pitää nyt vaan tarkasti miettiä mitä haluan ja tehdä päätös. Uskallanko jäädä tyhjän päälle ja haluanko sitä... silloin olisi edes pieni mahdollisuus että päätyisin joskus yhteen tämän sielunkumppanini kanssa... T: ap. [/quote] Jos minä olisin sinun miehesi, jättäisin sinut. Ei ole oikein, että toinen haikailee jotakuta. Se on suuri loukkaus. Sitä ei voi hyväksyä. Eikä antaa anteeksi. Suurempi petos kuin satunnainen pano.
[/quote]
Kaikki haikailevat joskus jotakuta muuta kuin puolisoaan, jos eletään monta vuosikymmentä yhdessä. Fiksu ihminen ei loukkaa toista kertomalla siitä.
[/quote]
Ei haikaile vuosia tai kuukausia. Ei anna ihastuksen asettua mieleensä.
Joku hetkellinen ihastuksen kokemus voi tulla ja mennä. Sellasella ei ole merkitystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki jotain itsekunnioitusta, äläkä takerru noin muihin ihmisiin elämäsi onnellistajina.
Päivän selvää.
Älä ole hullu ja jätä miestä JOTA RAKASTAT. Teillä on hyvä avioliitto kuten sanoit, etkä tiedä oikeasti tuosta toisesta miehestä kuin vähän pintaa. Alkuhuuman jälkeen saattasi olla, että ette sopisi yhteen tipan vertaa ja olisit pilannut hyvän liittosi tuon takia.
Kyllä niit ihastumisia tulee ja menee. Joskus ne kestää vuosia, mutta hiipuu sitten pois. Miehelläsi mahtaa olla kamalaa elää kanssasi, kun olet tunnustanut tunteesi toiseen. Minä en koskaan tunnustaisi, jos aion avioliittoa jatkaa. Ei toisen tarvitse takiani kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsisin avioliiton ja perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea loukkaus miestäsi kohtaan. Mieti miltä itsestäsi tuntuisi miehesi asumessa
Olet tästä ennenkin kirjoittanut. Eikä se nyt ole yhtään parempi
Miten tunnustit omalle miehellesi tunteet mutta tälle vieraalle et uskalla? Jotain on vinossa. En usko että hän rakastaa sinua. Valitse avioliitto ja tee jotain miehesi kanssa mikä saa teidän suhteenne uutta potkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten pääsen irti tästä ihastuksesta? Tällä hetkellä näiden tunteiden kanssa elämäni on helvettiä ja vuoristorataa. Yhtenä hetkenä olen onnellinen mieheni kanssa ja jo hetken päästä kun kuulen tai näen tämän toisen miehen, olen aivan sekaisin. En olisi tätä muuten miehelleni kertonut, mutta asia vaikutti käytökseeni niin paljon, että oli lopulta hänen vaatimuksestaan pakko kertoa totuus. T:ap.
Onkohan tästä sinulle apua?
Olen menossa naimisiin lapseni isän kanssa, rakastan miestäni ja suhteemme on ok. Elämässäni kuitenkin jo ennen nykyistä miestäni oli toinen jonka kanssa kemia on ollut käsinkosketeltavaa, olemme flirttailleet nämä vuodet. Olemme tunnustaneet toisillemme kiinnostuksen toisiamme kohtaan, mutta koskaan mitään ei ole tapahtunut. Suhteeni on arkistunut eikä meillä ole mennyt kovin hyvin. Törmäsin tähän "unelmieni mieheen" heikkona hetkenä ja päädyimme suutelemaan ja halailemaan. En ole koskaan voinut niin huonosti kun sen jälkeen, en olisi uskonut kuinka kuvottavalta se tuntui. Kaikki fantasiani "meistä" romuttui ja välttelen tätä miestä nykyisin. Se mitä yritän sanoa niin fantasia tästä ihmisestä on aivan toinen kun todellisuus. Älä mene pilaamaan avioliittoasi ja rakasta nykyistä miestäsi kaikkine hyvine puolineen. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalalta kyllä tuntuu mieheni puolesta. Olin vain rehellinen tunteistani, mutta ymmärrän, että se sattuu ja loukkaa ja siksi pohdinkin onko oikein jatkaa hänen kanssaan jos en saa tunteita toista kohtaan pois. Voihan myös olla että mieheni tekee omat johtopäätökset ja tajuan vasta myöhemmin mitä tyhmyyttäni menetin.
Nro. 9. Annoit kyllä ajattelemisen aihetta. Toisaalta omalta kohdaltani oli kyse siinä mielessä eri asiasta, että sinulla se oli eräänlainen petos miestäsi kohtaan ja negatiiviset fiilikset tulivat myös petoksesta. Vaikka uskon toki, että unelmien miehesi ei sitten ollutkaan sitä mitä olit luullut. Itse en etenisi asiassa toisen miehen kanssa ennen kuin oma avioliittoni on ohi. Ja voi tosiaan olla, että tunteiden tunnustaminen tälle toiselle ei johtaisi mihinkään.
Olenko ollut sitten vain hölmö kun uskoin siihen, että jokaiselle on oikea? Luulin mieheni olevan se oikea, mutta kun nämä tunteet toista miestä kohtaan 15 vuoden kuluttua tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta, tajusin, ettei minulla ole koskaan ennen ollut tällaista tunnetta. Ja sen takia pelkään, että tämä toinen mies olisikin minulle se oikea. Mutta voihan tosiaan olla lapsellista ajatella niin. Rakkaus voi varmaan sitten olla tahdon asia.
T:ap
Ihanko oikeasti uskon 'siihen oikeaan', romanttisten tarinoiden romanttiseen hömppään. Entä jos tämä toinen mies onkin se raamatun saatana, joka johdattaa väärille teille?
Teillä eittämättä on kemiaa, mutta onko muuta? Jos olet kaksi vuotta unelmoinut tästä toisesta niin sinulla on siis ollut kaksi pitkää vuotta aikaa kehitellä hänestä unelmia. Mutta ne on siis Unelmia, ei todellisuutta. Rakkaus on tahdon asia. Ihastua voi ja rakastua, mutta rakastaminen on tahdon asia. Kun sitä astianpesukonetta, ruokakauppa, lattialuuttu -arkeä pyöritetään tarvitaan sitä tahtoakin. Pelkkä kemia on tuolloin laiha lohtu. Ihanaa kyllä ennen arkirumbaa:)
Blaa blaa blaa. Luen tämän aloituksesi illalla niin uni tulee. Kiitos ap!
Kunhan varot ettet vaan jää yksin!!
Ok. Sitten pitää vain miettiä mitä oikeesti tahdon. Ja se on melko vaikeaa. T:ap.
Alue: Aihe vapaa
Oletko varma ettei työkaverisi ole jo yhdessä sielunkumppaninsa kanssa? Hyvä olo säteilee ja luulet sen johtuvan sinusta?