Valitsenko hyvän avioliiton vai unelman elämäni rakkaudesta?

Siis tunnetko tätä toista miestä kunnolla vai oletko vain ihaillut etäältä?

Anna mennä...lähde...yksin ja kokeile...

Jos oikeasti tunnet sen toisen miehen aika hyvin, olet mielestäni velkaa teille kaikille osapuolille sen, että kerrot tunteistasi. Teet selväksi, että et aio alkaa pettämään, mutta sinun on PAKKO saada tietää, että onko mieskin kiinnostunut sinusta. Jos on, tiedätte miten edetä. Jos ei, unohdat miehen. Et voi unohtaa häntä paitsi sitten jos kuulet hänen suustaan, että hän haluaa jatkaa vaimonsa kanssa. Jos kyseessä kuitenkin onkin sielumkumppanisi, et voi päästää häntä käsistäsi ilman että tiedät mikä on asian laita!!!

Vaihda työpaikkaa jos et muuten pääse eroon ihastuksesta. Teidän liitto on sen arvoinen. Plussaa siitä, ettet ole pimittänyt asiaa puolisoltasi.

Tunnen ihmisenä kunnolla. Tuntuu kuin hän olisi sielunkumppani ja puhumme paljon, mutta kaikkia hänen arkikuvioitaan en tietysti ole nähnyt... t:ap.

No, minä lähdin samassa tilanteessa. Ei ollut helppo ratkaisu. Avioliitosta puuttui hellyys, läheisyys ja puheyhteys. Kohtasin sielunkumppanini ja lopulta tein valinnan. En tiedä mitä neuvoja antaa. Ehkä sen, että mieti tarkkaan, puhukaa tämän ihastuksesi kanssa kaikesta ennen kuin teet ratkaisun. Suosittelisin myös käymään pariterapeutilla aviomiehesi kanssa. Eron tie ei ole helppo. Minulle kävi hyvin mutta raskasta on ollut. Tiedän silti tämän olleen minulle oikea ratkaisu. onko teillä lapsia?

Muistan kysyneeni joskus 10 vuotta sitten jollain keskustelupalstalla, että onko olemassa harlekiini rakkautta, vai tyydynkö mieheeni, josta kyllä pidän ja elämä on tasaisen turvallista mutta mitään kipinää meillä ei ole. Kaikki suosittelivat sitä turvallista, no nyt se on loppu, en jaksa enää tätä harmaata arkea. Tuskin mikään suhde on pelkkää ilotulitusta mutra tartteeko sen pelkkää harmauttakaan olla.
joten ap, ehkä kannattaa kuitenkin kokeilla, elämä on elämistä varten, kerro tunteistasi sille työkaverille

Olet siis valmis rikkomaan kaksi liittoa koska olet niin ihastunut. Luulisi että aikuinen nainen pystyy tekemään selvän eron unelmien ja todellisuuden välille.

Siis olet nyt 2 vuotta tätä vatvonut ja ruokkinut ihastustasi joka perustuu "työsuhteeseen" eikä perustu mihinkään muuhun kuin sinun tunteisiin ja toiveisiin.

Ei se mies ole sellainen kuin sinä päässäsi kuvittelet.

Kohtalotoveri täällä, odottelen tunteiden haalenemista toiseen mieheen. Ei oo helppoa,

Kuka sanoi että sielunkumppani olisi paras puoliso? Miksi et voi nauttia tämän toisen miehen olemassaolosta niinkuin se nyt elämässäsi näyttäytyy. Arvosta aviomiestäsi. Olet ehkä unohtanut miltä teidän rakkauden huumanne tuntui ennen avioliittoa :)

Itse toivoisin ihastuvani toiseen. Nykyinen ensimmäinen liittoni on aivan väljähtänyt. Pari vuotta sitten ihastuin ja se on nyt mennyt ohi jo. En tehnyt mitään. Olisi ihanaa kun joku tulisi ja veisi jalat kunnolla alta.

Hyvä neuvo tuo miettiä miltä alkuhuuma tuntui miehesi kanssa. Palaa niihin vaaleanpunaisiin tunnelmiin ja katso omaa miestä uusin silmin.

Tähän on kyllä helppo kommentoida ellei itse ole sitä kokenut.

Avioliitossa tulee aina jossain vaiheessa arki vastaan. On kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka haluavat elää tässä arjessa ja halveksivat kaipuuta muualle. Ja niitä joille tämä arki on liikaa ja kaipaavat muualle. Luulen, että suurin osa ihmisistä kuuluu sisimmissään ryhmään kaksi. On melko luonnotonta rakastaa vain yhtä ihmisistä lopunelämän. Itse suosittelen keskustelemaan tähän ihastuksen kanssa ja kysymään, haluaisiko tän teille yhteisen tulevaisuuden. Jos ei niin jää avioliittoosi. Jos kyllä niin mieti, mitä teet. Harvan puoliso on aidosti kenellekään "se oikea". Se on ollut "se oikea sillä hetkellä" kun on menty naimisiin. Ja niinhän elämä kulkee.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 17:38"]Avioliitossa tulee aina jossain vaiheessa arki vastaan. On kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka haluavat elää tässä arjessa ja halveksivat kaipuuta muualle. Ja niitä joille tämä arki on liikaa ja kaipaavat muualle. Luulen, että suurin osa ihmisistä kuuluu sisimmissään ryhmään kaksi. On melko luonnotonta rakastaa vain yhtä ihmisistä lopunelämän. Itse suosittelen keskustelemaan tähän ihastuksen kanssa ja kysymään, haluaisiko tän teille yhteisen tulevaisuuden. Jos ei niin jää avioliittoosi. Jos kyllä niin mieti, mitä teet. Harvan puoliso on aidosti kenellekään "se oikea". Se on ollut "se oikea sillä hetkellä" kun on menty naimisiin. Ja niinhän elämä kulkee.
[/quote]
Tuolla periaatteella tämä uusikin mies menee vaihtoon, kun kilometrit tulee täyteen...

Halutut siis olla sen uuden ihastuksen kanssa sekä kotona että töissä. Oletko ajatellut että jos koko uusi suhde menee pieleen tulee sulla olemaan töissä aika helvetillistä ja kotona aika yksinäistä?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 17:33"]Tähän on kyllä helppo kommentoida ellei itse ole sitä kokenut.
[/quote]
Kuka sanoo, ettei ole koettu? Anteeksi, en tiennyt, että täällä pitää laittaa jokaiseen viestiin perustelu, miksi on pätevä kommentoimeen ketjun aihetta... Täällä on monella pitkä liitto takana. Ihanko oikeasti luulet, ettei kiusauksia ole tule läjes kaikille. Itse ainakinkommentoin lyhyesti, kun en jaksanut omaa tarinaani kokonaan kirjoittaa.
T. Erosin, kaduin, yhdessä uudestaan...

Voisi olla myös jäin, kadun, tilaisuuteni meni...

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 16:18"]Kamalalta kyllä tuntuu mieheni puolesta. Olin vain rehellinen tunteistani, mutta ymmärrän, että se sattuu ja loukkaa ja siksi pohdinkin onko oikein jatkaa hänen kanssaan jos en saa tunteita toista kohtaan pois. Voihan myös olla että mieheni tekee omat johtopäätökset ja tajuan vasta myöhemmin mitä tyhmyyttäni menetin.

Nro. 9. Annoit kyllä ajattelemisen aihetta. Toisaalta omalta kohdaltani oli kyse siinä mielessä eri asiasta, että sinulla se oli eräänlainen petos miestäsi kohtaan ja negatiiviset fiilikset tulivat myös petoksesta. Vaikka uskon toki, että unelmien miehesi ei sitten ollutkaan sitä mitä olit luullut. Itse en etenisi asiassa toisen miehen kanssa ennen kuin oma avioliittoni on ohi. Ja voi tosiaan olla, että tunteiden tunnustaminen tälle toiselle ei johtaisi mihinkään.

Olenko ollut sitten vain hölmö kun uskoin siihen, että jokaiselle on oikea? Luulin mieheni olevan se oikea, mutta kun nämä tunteet toista miestä kohtaan 15 vuoden kuluttua tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta, tajusin, ettei minulla ole koskaan ennen ollut tällaista tunnetta. Ja sen takia pelkään, että tämä toinen mies olisikin minulle se oikea. Mutta voihan tosiaan olla lapsellista ajatella niin. Rakkaus voi varmaan sitten olla tahdon asia.
T:ap
[/quote]

Olet hölmö jos uskot että on olemassa se oikea. On monia oikeita. Onnistuminen on kiinni ajoituksesta. Kyvystä sitoutua ja päätöksestä. Rakkaus on tahdon asia
Nyt ehkä pilasit elämäsi sen ensimmäisen oikean kanssa.
Oletko lukenut liikaa harlekiineja? Vai oletko teini?

Sitäkö se elämä sitten parhaillaan on, jokaisen virheen ja harha-askeleen välttämistä keinolla millä hyvänsä? Silläkin uhalla, että kaipuu raastaa rintaa vuodesta toiseen? Kerran polulta hairahtaneet ja polvilleen pudonneet antavat epäilemättä vilpittömiä neuvoja sen suhteen mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Mutta, olisivatko he itsekään samoja ihmisiä ilman tekemiään virheitä? Olisiko kaikki se elämä ollut enemmän elämisen arvoista ilman suuria tunteita ja niitä seuraavia myrskypilviä? Mene ja tiedä.