Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Valitsenko hyvän avioliiton vai unelman elämäni rakkaudesta?
08.06.2015 |
Elän avioliitossa ja olen ihastunut vahvasti toiseen mieheen. Olen yrittänyt päästä eroon ihastuksen tunteista, mutta en ole onnistunut, sillä joudun olemaan miehen kanssa läheisissä tekemisissä työn merkeissä. Mies on vallannut kaikki ajatukseni, enkä kykene elämään normaalia elämää kotona. Tätä on jatkunut kohta kaksi vuotta. Tiedän, että tämä mieskin ainakin jollain tavalla pitää minusta ja olen havainnut pienistä merkeistä, että jotain tunteita voisi hänenkin puoleltaan olla ilmassa. Hänkin tosin elää omalla tahollaan avoliitossa (ei lapsia). Kuitenkin minulla ja tällä miehellä on niin paljon yhteistä ja aivan mieletön kemia välillämme, että tuntuu, että sanattomasti me molemmat tiedetään olevamme toisillemme oikeita. Tältä tuntuu vahvasti, mutta voin olla väärässäkin. En ole paljastanut miehelle tunteitani enkä aio paljastaa niitä niin kauan kuin elän toisen kanssa. En usko, että tämä mieskään haluaa pettää puolisoaan tai rikkoa perhettäni. Mutta mitä jos tämä mies on tarkoitettu minulle ja ollaan toistemme suuri rakkaus? En olisi ikinä uskonut tapaavani tällaista miestä kun menin naimisiin omani kanssa...
Olen kertonut omalle miehelleni tunteistani toista miestä kohtaan, koska en enää kestänyt elää valheessa. Toivoin, että tilanne jotenkin helpottaisi, mutta olen yhä ihan hajalla asian takia. Minun pitäisi tehdä päätös mitä teen asian kanssa, jotta saamme mieheni kanssa asiassa rauhan... Eroanko miehestäni jota rakastan syvästi, vaikken olekaan rakastunut? Onko oikein elää avioliitossa jos on ihastunut näin vahvasti toiseen? Jos eroan, voisinko kertoa tälle toiselle miehelle tunteistani? Vai jäisinkö vain odottamaan jos hän eroaisi myös omasta suhteestaan ilman myötävaikutustani? Vai onko teillä keinoja miten pääsen tunteesta eroon ja saan rakkauden omassa liitossa syttymään? Tuntuu, että kaikkea on yritetty. Työpaikan vaihtaminen on käynyt mielessä, mutta se olisi tällä alalla erittäin vaikeaa...
Tuntuu, että tämä toinen mies on elämäni tosirakkaus. Kadunko loppuelämäni jos en anna mahdollisuutta rakkaudelle välillämme? Vai kadunko loppuelämäni sitä, että rikoin perheeni ja jätin hyvän miehen jota kaikesta huolimatta rakastan? En tiennyt että tällaisia tunteita on olemassakaan kun solmin avioliiton mieheni kanssa aikanaan.
Nyt on hyvät neuvot kalliit!
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 20:15"]
Juuri tuo rauhallinen ja lämmin olo tämän miehen kanssa tulee, arvot ovat samanlaiset ja yhdessä voisimme toteuttaa yhteistä uraan liittyvää unelmaamme, jossa olisimme täydellinen tiimi. T:ap.
[/quote]
sä olet kaukoihastunut. Ihan vaaleanpunaisissa. Kerro sille ihastuksellesi. Toi on hirveen helppoa. Veikkaan että se sun sielunkumppani on sielunkumppani. Veikkaan ettei jätä, jos hänellä on perhe.
kannatta ehkä,puhua mieluummin kuin elätellä haaveita, pääset arkeen ja ettenpäin nopeammin. Sulla on jokin tarve nyt. Voisi löytyä lähempääkin se onni. Jos uskaltaa ja viitsii katsoa.mja muustakin voi Onnek löytää kuin noista prinssistä. Sulla on yks shyvä ...vai etkä ole ollut rakastunut häneen? Miten teidän suhde ja rakkaus on muuttunut?
puhu sille ihastuksellesi. Mene eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 18:21"]
Mistä helvetistä ne erot johtuu, kun maailma on täynnä näin järkeviä mammoja??
[/quote]
Toinen osapuoli ei toiminut järkevästi, teki jotain typerää?
Tai mammat olivat kakaroita miehensä valitessaan, eli eivät olleet hyvissä liitoissa alunperinkään, aikuistuttuaan erosivat?
Tai toinen osapuoli erosi?
Tuli ongelmia eikä jaksettu?
Täällähän on puhuttu hyvistä avioliitoista. Ei kokemusta onneksi, kunhan arvailen.
Veikkaukseni on, että jos puolet avioliitoista päättyy eroon, niin 10 % on niitä mammoja jotka lähtivät toisen miehen matkaan, okei jos vaikka puolet oli noita jokseenkin hyviä, niin 5 % = väh. 750 mammaa vuosittain lähtee sielunkumppaninsa matkaan.
Ap, hyvä puoli tilanteessasi on se, ettet ole sellaisia "ei meille ainakaan tapahdu" - ihmisiä. Jos nouset tästä kuiville jaloille, avioliittosi voi todennäköisesti paremmin kuin heillä. Et kiistä mahdollisuutta, että miehelläsi voisi myös olla toinen (kun joku sitä ehdotti).
Mutta et voi jatkaa haihattelua. Siihen toi kaikki perustuu. Jotain puuttuu elämästäsi. Mutta mies se ei ole. Loppupeleissä on aivan sama, kenen hepun kanssa päädyt yhteen, jos kerran perusasiat ovat kunnossa. Etsi uusi intohimo, harrastus, vaihda alaa tai jotain. Jos romantiikka on ainoa, mikä tätä tarvettasi tyydyttää, järjestä sitä. Siis nykyisen miehesi kanssa.
Mieti nyt. Jos ystäväsi ei tyydytä kaikkia tarpeitasi, laitatko ystäväsi vaihtoon. Et, vaan nautit ystäväsi seurasta sellaisena, kuin ystäväsi on. Sama pätee miehiin. Ei kukaan pysty olemaan kaikkea.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 07:26"]
Kaikki haikailevat joskus jotakuta muuta kuin puolisoaan, jos eletään monta vuosikymmentä yhdessä. Fiksu ihminen ei loukkaa toista kertomalla siitä. [/quote] Ei haikaile vuosia tai kuukausia. Ei anna ihastuksen asettua mieleensä. Joku hetkellinen ihastuksen kokemus voi tulla ja mennä. Sellasella ei ole merkitystä
[/quote]
Tai voi olla merkitystä, jos on jo valmiiksi hauras tilanne. Mutta ei ole normaalia haikailla vuosia tosiaankaan, ja hauraassakin tilanteessa olisi aina parempi, jos voimia löytyisi ratkoa lopulta tilanne olemassaolevassa liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 08:17"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 07:26"]
Kaikki haikailevat joskus jotakuta muuta kuin puolisoaan, jos eletään monta vuosikymmentä yhdessä. Fiksu ihminen ei loukkaa toista kertomalla siitä. [/quote] Ei haikaile vuosia tai kuukausia. Ei anna ihastuksen asettua mieleensä. Joku hetkellinen ihastuksen kokemus voi tulla ja mennä. Sellasella ei ole merkitystä
[/quote]
Tai voi olla merkitystä, jos on jo valmiiksi hauras tilanne. Mutta ei ole normaalia haikailla vuosia tosiaankaan, ja hauraassakin tilanteessa olisi aina parempi, jos voimia löytyisi ratkoa lopulta tilanne olemassaolevassa liitossa.
[/quote]
Se, että ihastus jää junnaamaan mieleen,ei johdu mistään elämää suuremmasta "sielunkumppanuudesta" vaan ihastuneen omasta keskenkasvuisuudesta. Ihastus palvelee jotain vajavuutta tai kertoo jostain tarvitsevuudesta ja keskenkasvuudesta. Se tulee oman pään sisältä. Ei ole kykyä ratkaista ongelmia ja omaa elämää tyydyttävällä tavalla. Se tapa voi olla mikä tahansa. Muttei tämä junnaaminen
Olennaista on se, millainen avioliittosi todella on. Ajattele pelkästään sitä ja unohda se toinen mies. Voisitko kuvitella eläväsi aviomiehesi kanssa onnellisena loppuelämän? Onko teidän suhteenne aito ja syvä ja vilpitön vai pinnallinen ja pystyynkuollut? Haluatko olla siinä suhteessa vai luopua siitä suhteesta? Ihastuminen toiseen voi olla myös oire siitä, että et oikeasti enää ole tyytyväinen nykyiseen suhteeseesi. Jos eroat, voi käydä niin että ihastus lopahtaa siihen, kun se on ikään kuin hoitanut tehtävänsä. Minulle on käynyt niin. Tosin olin silloin vielä hyvin nuori. Et ole kertonut ikääsi. Sillä voi olla paljonkin merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... Työkaveri rakastui minuun, tunnusti tunteensa parin vuoden tiimityöskentelyn jälkeen. Minäkin pidin hänestä kovin, muttei ollut tullut mieleenkään rikkoa avoliittoani. Vietimme kyllä myös vapaa-aikaa työkaverin kanssa aina ajoittain. Hän oli olettanut sen olevan jotain enemmän.
No pointti on, että torjuessani tuökaverin kohteliaasti, hänestä tuli itse saatana. Ennen hauska ja kohtelias kaveri sihisi minulle suurin piirtein "huoraa", kun tuli käytävällä vastaan, soitteli kotiin, yritti saada käskettyä kadulla autoonsa... Jatkui viikkoja. Sain sen lopulta loppumaan uhkaamalla viedä koko asian pomolle. En ikinä olisi uskonut, että hänessä on sellainen pimeä puoli, koulutettu ja huumorintajuinen mies. Kauheaa, jos olisin päätynyt kimppaan hänen kanssaan ja tämä piirre olisi paljastunut ensimmäisen riidan yhteydessä!
Ap:nkin kannattaa pitää todistetusti hyvä mies ja lopettaa haihattelu.
Minä valitsin unelman rakkaudesta. Se suhde oli myrskyisä ja kamala todella lyhyen alkuhuuman jälkeen, ja kesti vuoden vain vakisuhteena. Sitten vielä tuskainen vuosi on/off tempomista joka satutti molempia.
En osaa silti sanoa kadunko. Pidän nimittäin suhteen tuskaisuudesta huolimatta sitä hienona kokemuksena. Minä joka olen tylsän tasainen luonne, löysin itsestäni ihan uuden inhtohimoisen, rohkean ja runollisenkin ihmisen. Minä joka en teininäkään koskaan kirjoitellut rakkausrunoja, kirjoittelin niitä yli kolmikymppisenä ollessani sen miehen kanssa. Ajattelin ihan tosissani että rakastan miestä niin paljon että vaikka helvetin keskeltä hakisin hänet jos olisi tarve - minä joka olin aina ollut pelkuri ja arka. Suhteesta ei tullut mitään, mutta minä löysin itsestäni ihan uusia puolia ja se on hyvä.
Tuon suhteen jälkeen olen elänyt sinkkuna ja uskon eläväni loppuikäni. Tuntuu että en voi enää tyytyä vähempään, en järkisuhteeseen. Ja tuollaista en varmaan toista löydä, miestä josta ensinäkemältä tuntui että jos on olemassa jälleensyntymä, niin me olemme rakastaneet toisiamme varmasti monien elämien ajan. Mutta tässä elämässä sitten olimme yhteiseloon liian erilaisia lopulta, vaikka syvä sielunyhteys olikin. Mies on muuten vieläkin paras ystäväni, ja on varmasti loppuikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkiin suhteisiin astuu arki aikanaan. Ihastuksia tulee ja menee.
Työtuttavuuden kanssa säheltämisessä on omat riskinsä.
Et välttämättä saa iskettyä tuota miestä, tai hän ei jätä naistaan, vaikka panisikin sinua salaa.
m45
Alue: Aihe vapaa
Oikeestaan sillä ihastuksella ei ole merkitystä. Et ole tyytyväinen miehesi kanssa
joten kannattaa erota