Koulukiusatut: millaisen anteeksipyynnön hyväksyisitte?

Vierailija kirjoitti:

Teidät riisuttaisiin alasti jumppasalin pukkarissa, pakotettaisiin nuolemaan kiusaajan saappaat ja päällenne virtsattaisiin, tapahtuma kuvattaisiin videolle ja sitä jaettaisiin oppilaiden välisessä someryhmässä.

Olisitteko valmiita antamaan anteeksi tai unohtamaan, ettette vain saisi katkeroituneen kusipään mainetta av palstailijan silmissä?

Minulle kävi näin muutama vuosi sitten, vielä en kykene unohtamaan tai anteeksiantamaan.

Pahoittelut teille siitä, arvon palstalaiset.

N17

Moni ymmärtää, koska on kokenut jotain samanlaista. Ei tarvitse sen kummemmin piitata kenenkään anteeksipyynnöistä. Sairaat pitäisi sulkea pois yhteiskunnista.

some vaikuttaa siihen, että kiusaajilla on pelko paljastumisesta,että kaikki saa tietää, miten alhainen sadisti narsisti joku on. tästä syystä joku kiusaaja,jälkeenpäin vinkuu anteeksiantoa. totaalisen naurettavaa.

kiusattuna huomaa ,et tavallaan on aikuisena niskan päällä, on tietoa jonkun ihmisen psyko patologiasta. kiusaaja on paljastanut sairaanloisen luonnehäiriön ja sadismiin taipuvaisen rikollisen mielen.

Vierailija kirjoitti:

some vaikuttaa siihen, että kiusaajilla on pelko paljastumisesta,että kaikki saa tietää, miten alhainen sadisti narsisti joku on. tästä syystä joku kiusaaja,jälkeenpäin vinkuu anteeksiantoa. totaalisen naurettavaa.

kiusattuna huomaa ,et tavallaan on aikuisena niskan päällä, on tietoa jonkun ihmisen psyko patologiasta. kiusaaja on paljastanut sairaanloisen luonnehäiriön ja sadismiin taipuvaisen rikollisen mielen.

Siksihän ne uhrinsa eristää. Jos on videoita, kuten yhdestä nuoresta kommentoijasta, niin toivon, että niistä tulisi ennen kaikkea tekijät esiin.

Vierailija kirjoitti:

En halunut olla kympin hymypoika kirjoitti:

Jos ei olisi pakollista oppivelvollisuutta, niin ei olisi kiusaamistakaan.

Tuskin kukaan haluaa ympäristön päätöksestä päätyä kiusaamaan tai joutua olemaan luokan hikari, mutta ympäristö päättää millaiseksi oppilas tulee.

Kyllä se kiusaajakin on vain laumahengen rooliston uhri.

Roolit jakautuu näkymättömästi ja kuka vain voi joutua kiusatuksi.

ite olisin kans halunu olla nahkatakkinen kovis yläasteella ja muijia röökiringissä.

En vaan uskaltanu polttaa tai hankkia tupakoita. Kympin hymypojan rooli oli mun rooli. Myöhemmin harrastin vain runkkailua, kun muut jo nussi pussikaljoillaan.

Ei sitä itse voi rooliaan päättää. Jos olisin ollut nahkatakkinen Fonzi, niin olisin todennäköisesti kiusannut muita, koska se kuuluu rooliin.

Äääh, olet luuseri kiusaaja. Ei kukaan muu kirjoita noin sairaita juttuja. Kaikki ihan vinksallaan.

Vierailija kirjoitti:

some vaikuttaa siihen, että kiusaajilla on pelko paljastumisesta,että kaikki saa tietää, miten alhainen sadisti narsisti joku on. tästä syystä joku kiusaaja,jälkeenpäin vinkuu anteeksiantoa. totaalisen naurettavaa.

kiusattuna huomaa ,et tavallaan on aikuisena niskan päällä, on tietoa jonkun ihmisen psyko patologiasta. kiusaaja on paljastanut sairaanloisen luonnehäiriön ja sadismiin taipuvaisen rikollisen mielen.

Vain jos kiusaajasta on tullut julkkis tai muulla tavoin kiusaamishistoria tahraisi nykymaineen, pelkäävät.

Tavallinen sadistikiusaaja saa vain kiksit ja maineen kasvatuksen lähiöpubissa kun joku vielä vuosienkin päästä muistelee kuinka se Make oli kova jäbä jo nuorena..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

some vaikuttaa siihen, että kiusaajilla on pelko paljastumisesta,että kaikki saa tietää, miten alhainen sadisti narsisti joku on. tästä syystä joku kiusaaja,jälkeenpäin vinkuu anteeksiantoa. totaalisen naurettavaa.

kiusattuna huomaa ,et tavallaan on aikuisena niskan päällä, on tietoa jonkun ihmisen psyko patologiasta. kiusaaja on paljastanut sairaanloisen luonnehäiriön ja sadismiin taipuvaisen rikollisen mielen.

Vain jos kiusaajasta on tullut julkkis tai muulla tavoin kiusaamishistoria tahraisi nykymaineen, pelkäävät.

Tavallinen sadistikiusaaja saa vain kiksit ja maineen kasvatuksen lähiöpubissa kun joku vielä vuosienkin päästä muistelee kuinka se Make oli kova jäbä jo nuorena..

Eihän ne kiusaajat mihinkään häviä. Jatkavat mielisairasta puuhaa aikuisena. Samallailla hakevat tilaisuutta tehdä jekkujaan. Jos ei kukaan puutu jatkavat ja jatkavat.

Vierailija kirjoitti:

Minua ja erästä toista kiusattiin yläasteella. Minä sain haukkuja sekä matkimista sairauteni vuoksi ja tämä toinen sitten muista syistä. Minä onneksi pääsin kiusaajista yli yläasteen jälkeen kun siirryin seuraavaan kouluun enkä enää heitä ajatellut. Eikä heidän juttunsa jääneet päähän pyörimään vuosikausiksi. Luokkakaveri yhä edelleen vatvoo näitä kiusaamisia jatkuvasti ja on ollut mielenterveydellisiä ongelmia ynnä muuta. En tiedä onko pelkästään kiusaamisesta johtuvaa vai myös muuta taustalla ja kaikesta seurauksena ettei ole koskaan työelämässä ollut jne. Yli 30 vuotta jo aikaa tapahtuneista eli vaikea uskoa että saa itseään kuosiin jatkossakaan. 

Luulen että jos ei esim. kotoa saa tukea tai ei ole elämässä muuta kuin koulun ympyrät niin kiusaaminen voi olla kokonaisvaltaisempi kokemus. Minuakin kiusattiin yläasteella ja lukiossa aika pahastikin, mutta parhaimmat kaverini olivat alusta lähtien harrastuksista ja lisäksi olin todella läheinen suunnilleen samanikäisten serkkujeni kanssa. En siis juuri noteerannut koko koulua, tai niitä ihmisiä joita siellä oli. Enkä todellakaan ole jäänyt vatvomaan kiusaamiskokemuksiani, vaan hain yliopistoon ja rakensin itselleni elämän.  

Vierailija kirjoitti:

Onpa kyllä nuivaa sakkia. Minusta ihmisen pitää voida pyytää anteeksi, ja fiksu ihminen antaa anteeksi. Muuten jää itse katkeruutensa vangiksi kuten näyttää käyneenkin tämän ketjun vastaajille… silloin on itse syypää ongelmaansa.

Lapsia, keskuenkasvuisia ne kiusaajatkin ovat olleet.

Kyllä lapset, varsinkin yläaste ikäiset ihan tasan tarkkaan tietää mitä he tekevät kiusatessaan. Itsekin joskus sanoin jollekin pahasti, mutta kun näin hänellä tulevan siitä paha mieli, pyysin heti anteeksi, tai ainakin lopetin siihen yhteen kertaan. Ei olisi tullut mieleenkään vain JATKAA ja JATKAA vaikka huomasin toisen olevan jo loukkaantunut.

En yhä tänä päivänäkään ymmärrä miksi jotkut nuoret oikein etsi niitä heikkoja kohtia ja hyökkäsi niihin uudestaan ja uudestaan, en ollut ainoa kiusattu. Yhdestä kiusatusta tytöstä tuli malli, pääsi oikein ulkomaille töihin. Ai että olin ja olen edelleen hänen puolestaan onnellinen! Mutta itselleni ei käynyt hyvin. Omaksuin jonkinlaisen kiusatun identiteetin, joten se kiusaaminen jatkui kaikkialla. Ammattikoulussa (keskeytin) ja työpaikoilla. Monesta työpaikastakin lähdin. Onneksi lopulta pääsin sukulaisen kautta töihin juuri kun olin vaarassa syrjäytyä. Siellä olen pärjännyt alkuvaikeuksien jälkeen jo 16 vuotta. Mikään ei ole mennyt elämässäni niin kuin olisi pitänyt mennä. Mutta onneksi minulla on rakastavat läheiset. Ystäviä ja miestä ei ole. Koska en edelleenkään osaa päästää ihmisiä lähelle. Pelkään ylitse kaiken vanhempieni kuolemaa koska sitten jään ihan yksin. He ovat parhaat ja ainoat ystäväni. Ja molemmat huonossa kunnossa. 😱

Anteeksipyynnössä on aina sellainen sivumaku, että pyytäjä haluaa huojentaa omaa kolkuttelevaa omaatuntoaan, eikä niinkään ole kiinnostunut siitä, mitä pahaa on tullut aiheuttaneeksi kiusattavalleen.

Ehkä anteeksipyyntö on tästä syystä väärä lähestymistapa. 

Auttaisiko se, että kiusantekijä vain tunnustaisi tekosensa ja toteaisi sen olevan väärin, mutta ilmaisisi ymmärtävänsä, ettei sellaisia tekoja voi antaa anteeksi?

Minua ei kiusattu koulussa.

Vaikea sanoa. Miten voi korvata menetettyä elämää? Ehkä todella isosta rahasummasta voisin antaa anteeksi. Vaikka 150 000. Sillä saisin toteutettua nyt joitakin unelmia, kun aikaisemmat unelmat menivät rikki muun elämän kanssa. 

Kai nuo kiusaajat ovat jo kostaneet itse itselleen, lapsekkuus jatkuu vanhuuteen asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halunut olla kympin hymypoika kirjoitti:

Jos ei olisi pakollista oppivelvollisuutta, niin ei olisi kiusaamistakaan.

Tuskin kukaan haluaa ympäristön päätöksestä päätyä kiusaamaan tai joutua olemaan luokan hikari, mutta ympäristö päättää millaiseksi oppilas tulee.

Kyllä se kiusaajakin on vain laumahengen rooliston uhri.

Roolit jakautuu näkymättömästi ja kuka vain voi joutua kiusatuksi.

ite olisin kans halunu olla nahkatakkinen kovis yläasteella ja muijia röökiringissä.

En vaan uskaltanu polttaa tai hankkia tupakoita. Kympin hymypojan rooli oli mun rooli. Myöhemmin harrastin vain runkkailua, kun muut jo nussi pussikaljoillaan.

Ei sitä itse voi rooliaan päättää. Jos olisin ollut nahkatakkinen Fonzi, niin olisin todennäköisesti kiusannut muita, koska se kuuluu rooliin.

Äääh, olet luuseri kiusaaja. Ei kukaan muu kirjoita noin sairaita juttuja. Kaikki ihan vinksallaan.

Ähh älä ajattele noin mustavalkoisen naivisti.

Tuo näkemys on aika hyvä.

Tuon takia kaikki eivät voi olla johtajia ja kaikki eivät voi olla sotasankareita.

Tuon takia on vankiloita ja niissä on aina tietty määrä ihmisiä edustettuna teoistaan, joita eivät voineet itse estää mitenkään. Ei kukaan halua vankilaan.

Kaikki tulee ympäristöstä ja geeniperimästä. Todella pieni osuus on meidän itsemme valintaa.

Elämme elämää saneltujen roolien alaisuudessa.

Tuskin kukaan hirmuhallitsija olisi halunut olla mulkku uransa huipulla.

Jos tältä olisi kysytty nuorempana että haluaisitko olla hirmuhallitsija ja mulkku, niin todennäköisesti ei. Vaan hyvä ja reilu hallitsija.

Ihmiset vain ajautuu johtajina usein mulkuiksi. Se on heidän roolinsa ja rooli vie mukanaan.

Ei se anteeksipyyntö mitään muuttaisi. Ei se ehjäisi rikottua itsetuntoa, eikä palauttaisi luottamusta ihmisiin. Joten en suostuisi edes kuuntelemaan, vaikka joku kiusaaja tulisikin jotain pahoitteluja änkyttämään. Eivät ole tulossa, se on selvä, koska ovat ihan yhtä k*sipäitä aikuisia kuin olivat lapsiakin.

Saadessani kiusaajalta anteeksipyynnön jäähyväiskirjessä suikkarinsa jälkeen.

Kaikki kiusaajat torille ja jalkapuuhun, kansa saa heitellä mätiä kananmunia ja solvata heitä, nolata ja häpäistä. Julkinen häpäisy. Kaikille tiedoksi ketkä ovat kiusaajia. Sen jälkeen voi kiusaaja yrittää pyytää anteeksi. Varsinkin pitempiaikaisen kiusaamisen anteeksiantoa saa odottaa, useimmiten turhaan. Lyhytaikaisemman ja ei pahan kiusaamisen voi ehkä saadakkin anteeksi. Erehtyminen on inhimillistä, anteeksi- antaminen jumalallista.

Asun paikkakunnalla, jossa "kaikki tuntevat toisensa". Opiskelujeni jälkeenkin palasin, vaikka en ollut aikonut juuri mm. koulukiusaamisesta johtuen.

Sattuipa sitten, että kerran eräs ex-kiusaajani haki työpaikalleni töihin. Ei tiennyt että minä haastattelen ja teen valinnan. Kylläpä oli mielenkiintoista katsella kiusaajan ilmettä.  Itse tein haastattelua kuin mitään vanhaa ei olisi ja kiusaajan olo selvästi helpottui. Aivan lopuksi totesin sitten, että kyllä kait hän varmaan tehtävästä suoriutuisi, mutta taustan perusteella arvelen hänet sopimattomaksi työyhteisöömme eikä häntä valita töihin. Samalla totesin, että ei kannata käydä kyselemässä myöskään naapurikaupungin toimipisteestämmekään.

Muutaman vuoden kuluttua huomasin hänen alkoholisoituneen melko pahasti. Myönnän, että ihan kosto mielessä kävin kerran marketin edessä hänet nähdessäni sanomassa, että "mites paskiainen sinulla nykyään menee - minulla menee hienosti" - menin sitten autolleni (silloin 3-4 vuoden ikäinen MB).

Mikään anteeksipyyntö ei olisi riittänyt - tuo kosto ja vahingonilo sentään toi jotain takaisin.

Kiusaajaa en ole sen jälkeen nähnyt - liekö hengissäkään.

Vierailija kirjoitti:

Saadessani kiusaajalta anteeksipyynnön jäähyväiskirjessä suikkarinsa jälkeen.

Käyttääkö joku oikeasti tuota sanaa noin? Oletan siis suikkarin tässä yhteydessä olevan jonkinlainen "suomennos" suicidesta?

Miksi pitaisi pyytaa anteeksi niinkin luonnollista asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Luotan karmaan. Useinhan ihmisen kohtalossa toteutuvat omat teot. Olen saanut tämän nähdä monta kertaa. Voi kun harmi että näin on käynyt ;)

Karmaa ei ole olemassakaan. Entiset kiusaajani porskuttavat menemään onnellisina omissa elämissään, ei ole mitään ylempää tahoa jakamassa oikeutta.

Ja aloituksen kysymykseen, ei ole olemassa anteeksipyyntöä joka tekisi minusta terveen tai traumattoman. Ihan uhriutumatta voin sanoa että vahingot on pysyviä, elämäni ei tule koskaan olemaan sitä mitä sen olisi pitänyt olla. Vahingot ovat pysyviä.

maailma kuuluu vahvoille kirjoitti:

Miksi pitaisi pyytaa anteeksi niinkin luonnollista asiaa?

Eihän kiusaajat ole vahvoja. Eihän vahvat ketään kiusaa.