Koulukiusatut: millaisen anteeksipyynnön hyväksyisitte?
Tuli mieleeni, että millainen tapa pyytää anteeksi lapsena toteutettua koulukiusaamista olisi itse kiusattujen mielestä hyväksyttävä tai sellainen, että olisi valmis antamaan anteeksi. Vai onko sellaista olemassakaan?
Ja tarkennuksena: en ole ollut kiusaaja enkä kiusattu, vaan asia tuli mieleeni mediassa käydyistä keskusteluista.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
En hyväksyisi minkäänlaista anteeksipyyntöä. Jos haluaisi jotenkin hyvittää tekojaan, niin ampukoon vaikka päähänsä.
Tämä. Toki sekin kelpaa, että kiusaaja luopuu kaikesta elämässään saavuttamasta eli urasta, puolisosta, lapsista, omaisuudesta jne ja painuu sen jälkeen yksin johonkin syvälle lapin erämaahan kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Parempi jättää rauhaan. Jos omatunto kolkuttaa, niin siinäpä on rangaistusta nuoruuden tyhmyyksistä.
Tämä. Katumus on inhimillisistä tunteista raastavin, koska kun ihminen tajuaa katua jotain asiaa, se ei jätä häntä rauhaan. Kantakoon sitä mukanaan. Onhan minunkin nuoruuteni pilalla hänen takia. Miten sellaista edes voi pyytää anteeksi? Jollain tasolla olen antanut anteeksi, mutta en halua helpottaa kiusaajani oloa sanomalla sen hänelle. Hänellä menee jo ihan tarpeeksi hyvin.
Anteeksipyyntö toimii vain siinä tapauksessa, jos on kyseessä tuore tapaus. Silloin kiusaaminen ei ole vielä ehtinyt tehdä tuhojaan kiusatussa ja pilata koko elämän.
Jotkut kiusatut onnistuvat menestymään elämässään loistavasti, heistä tulee vaikka malli tai laulaja/näyttelijä. Heidänkin tapauksessa on ehkä myös hieman kyseenalaista alkaa pyydellä anteeksi menneitä, koska rikkaille ihmisille tulee paljon näitä "muistatko minut sieltä ja sieltä, tunnettiin joskus" tapauksia.
moni kiusaaja on pahoipidellyt ja rääkännyt koulussa esim.9 vuotta ilman syytä toista oppilasta. tästä syystä se sori, ei oikein vastaa tekoa ja vuosia kestänyt kiusaus on tahallista sadismia, eikä vahinko.
ei tarvi olla mikään kaunan kantaja, kun pystyy toteamaan, ettei tosta hommasta ole mahdollista sanoilla päästä sovintoon,vahinko on liian iso ja tehty.
mielestäni sananhelinää,symbolisena tekona voi esim. pyytää anteeksi, mutta ei se ole kiusatun kannalta mikään kiva hetki,eikä tuo,mitään hyvää oloa.
kiusatttu voi haluta oman itsensä kuormituksen poistamiseksi, antaa anteeksi ja unohtaa asioita,mut mielestäni on hyvä tuntea kiukkua ja vihaa pahuutta vastaan. raamattu kehottaa anteeksiantoon,mutta toisaalta saa vihastua , kunhan ei tee syntiä eli vaikka pahoinpitele kiusaajaa pahasti tms.
en haluaisi koskaan olla, missään tekemisissä kiusaajien kanssa,joskus on lähestytty kaupungilla ja haluttu jutella.oon kävelly ,sanomatta mitään, pois paikalta. kun en halua olla narsistien kanssa tekemisissä,en pidä ihmisenä kiusaajaa, vaan pidän vaarallisena rikollisena ,kuten niitä kiusatun tappajia siellä pääkaupunkiseudulla.missä rääkkäsivät sen pojan kuoliaaksi. samantyyppinen luonne on ollut mun kiusaajilla. ei ansaitse mun seuraa, oon normaali, ne kiusaajat ei ole.heillä joku luonnehäiriö.
En voi sanoa toivovani kiusaajiltani minkäänlaista yhteydenottoa. Minua kiusattiin suurin osa kouluajastani, joten eriasteisia kiusaajia minulla oli kymmeniä ja yksittäisiä kiusaamiskokemuksia varmasti satoja. Jos tästä kokonaisuudesta joku tekijä ottaisikin yhteyttä, ei se varmaankaan tuntuisi korjaavalta, vaan kiusalliselta. Reaktioni, olipa se millainen hyvänsä, paljastaisi minusta jotain vieraalle ihmiselle, jota en elämääni kaipaa. Kokisin todennäköisesti myös, että anteeksipyynnössä on ensisijaisesti kysymys kiusaajan tarpeesta toimia "oikein", ei minun tarpeestani jatkaa elämääni parhaaksi katsomallani tavalla. Entä antaisinko anteeksi, jos anteeksipyyntö esitettäisiin? Mr Darcyn sanoin, "my good opinion once lost is lost forever". En tule koskaan enää pitämään kyseisestä ihmisestä, luottamaan häneen tai auttamaan häntä, mikäli se olisi vallassani. Sitä mikään anteeksipyyntö tuskin muuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jonkinlainen rahallinen korvaus esim 100 tuhatta euroa. Muuten haluaisin vetää pataan kiusaajia tavatessa.
Antaisitko anteeksi jos sinua kiusannut tulisi pyytämään itkien anteeksi ja polvistuisi edessäsi ja antaisi luvan lyödä niin monta kertaa kuin haluat?
En antaisi anteeksi mutta tuntuisi hyvälle lyödä nyt kun fyysiset mittasuhteet on tasoissa.
Kiusaajalle ei tarvitse antaa anteeksi hänen tekojaan. Mikäli anteeksipyyntö tulee aidosti niin asian voi käsitellä ja vapautua, päästää menemään. Se helpottaa omaa oloa. Koska katkeruus, vihamielisyys, kauna niin se on omalle terveydelle haitallista. Niin anteeksiannon kuin anteeksipyynnön tulee olla aitoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hyväksyisin. Saisinko hakata vaikka harjalla luusi rikki tyylinen anteeksipyyntö ?
karatella naamaan satana, jkaratella naamaan satana.
Siinäkö syy kirjoitti:
Huomaa, että kiusatut eivät ole kovin empaattisia tai joustavia ihmisiä. Kun nyt katsoo Tuusulankin tapauksen valossa asiaa. En hyväksy kuusaamista, mutta olisiko itsereflektion paikka? Aika sairaita juttuja.
Tiesivät hyvin mitä olivat tekemässä. Tuuttiin vaan kiusaajille. Aaah.
Jos ei olisi pakollista oppivelvollisuutta, niin ei olisi kiusaamistakaan.
Tuskin kukaan haluaa ympäristön päätöksestä päätyä kiusaamaan tai joutua olemaan luokan hikari, mutta ympäristö päättää millaiseksi oppilas tulee.
Kyllä se kiusaajakin on vain laumahengen rooliston uhri.
Roolit jakautuu näkymättömästi ja kuka vain voi joutua kiusatuksi.
Eikö se Jukka Vilden duudsoneista ollut oikeen kunnon koulukiusaaja. Sehän voi alkaa sellaisen tv-ohjelman jossa kiusaajat menee anelemaan anteeksiantoa kiusaamiltaan. Myös työpaikkakiusaajat mukaan ohjelmaan. Olisi paljon enemmän katsojia kuin naurettavalla survivalisti ohjelmalla tai lankulla itseään päähän lyömällä.
Teidät riisuttaisiin alasti jumppasalin pukkarissa, pakotettaisiin nuolemaan kiusaajan saappaat ja päällenne virtsattaisiin, tapahtuma kuvattaisiin videolle ja sitä jaettaisiin oppilaiden välisessä someryhmässä.
Olisitteko valmiita antamaan anteeksi tai unohtamaan, ettette vain saisi katkeroituneen kusipään mainetta av palstailijan silmissä?
Minulle kävi näin muutama vuosi sitten, vielä en kykene unohtamaan tai anteeksiantamaan.
Pahoittelut teille siitä, arvon palstalaiset.
N17
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajalle ei tarvitse antaa anteeksi hänen tekojaan. Mikäli anteeksipyyntö tulee aidosti niin asian voi käsitellä ja vapautua, päästää menemään. Se helpottaa omaa oloa. Koska katkeruus, vihamielisyys, kauna niin se on omalle terveydelle haitallista. Niin anteeksiannon kuin anteeksipyynnön tulee olla aitoa.
Juuri näin. Fiksu osaa pyytääanteeksi. Se riittää hänen osaltaan.
Fiksu osaa antaa anteeksi.
Valitse itse. On oma valinta, päätätkö rypeä syyllisyydessä, osaamatta pyytää anteeksi. Päätätkö rypeä katkeruudessa osaamatta antaa anteeksi.
Hyvät käytöstavat opitaan jo lapsena ja niistä on paljon hyötyä aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Teidät riisuttaisiin alasti jumppasalin pukkarissa, pakotettaisiin nuolemaan kiusaajan saappaat ja päällenne virtsattaisiin, tapahtuma kuvattaisiin videolle ja sitä jaettaisiin oppilaiden välisessä someryhmässä.
Olisitteko valmiita antamaan anteeksi tai unohtamaan, ettette vain saisi katkeroituneen kusipään mainetta av palstailijan silmissä?
Minulle kävi näin muutama vuosi sitten, vielä en kykene unohtamaan tai anteeksiantamaan.
Pahoittelut teille siitä, arvon palstalaiset.N17
Eipä tuossa ole mitään anteeksi annettavaan. Kaikille kiusaajille joku vastaava jekku..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajalle ei tarvitse antaa anteeksi hänen tekojaan. Mikäli anteeksipyyntö tulee aidosti niin asian voi käsitellä ja vapautua, päästää menemään. Se helpottaa omaa oloa. Koska katkeruus, vihamielisyys, kauna niin se on omalle terveydelle haitallista. Niin anteeksiannon kuin anteeksipyynnön tulee olla aitoa.
Juuri näin. Fiksu osaa pyytääanteeksi. Se riittää hänen osaltaan.
Fiksu osaa antaa anteeksi.
Valitse itse. On oma valinta, päätätkö rypeä syyllisyydessä, osaamatta pyytää anteeksi. Päätätkö rypeä katkeruudessa osaamatta antaa anteeksi.
Hyvät käytöstavat opitaan jo lapsena ja niistä on paljon hyötyä aikuisena.
Kiusaajako siellä?
Sapiskaa saat.
En halunut olla kympin hymypoika kirjoitti:
Jos ei olisi pakollista oppivelvollisuutta, niin ei olisi kiusaamistakaan.
Tuskin kukaan haluaa ympäristön päätöksestä päätyä kiusaamaan tai joutua olemaan luokan hikari, mutta ympäristö päättää millaiseksi oppilas tulee.
Kyllä se kiusaajakin on vain laumahengen rooliston uhri.
Roolit jakautuu näkymättömästi ja kuka vain voi joutua kiusatuksi.
ite olisin kans halunu olla nahkatakkinen kovis yläasteella ja muijia röökiringissä.
En vaan uskaltanu polttaa tai hankkia tupakoita. Kympin hymypojan rooli oli mun rooli. Myöhemmin harrastin vain runkkailua, kun muut jo nussi pussikaljoillaan.
Ei sitä itse voi rooliaan päättää. Jos olisin ollut nahkatakkinen Fonzi, niin olisin todennäköisesti kiusannut muita, koska se kuuluu rooliin.
Moni ei taida käsittää kuinka rajua kiusaaminen voi olla.
Ylipäätäänkin terminä kiusa on mielestäni väärä.
Nastan laittaminen penkille tai pipon piilottaminen on kiusa.
Pahoinpitely, nöyryyttäminen, alistaminen on jotain ihan muuta kuin kiusaa...
Vierailija kirjoitti:
En halunut olla kympin hymypoika kirjoitti:
Jos ei olisi pakollista oppivelvollisuutta, niin ei olisi kiusaamistakaan.
Tuskin kukaan haluaa ympäristön päätöksestä päätyä kiusaamaan tai joutua olemaan luokan hikari, mutta ympäristö päättää millaiseksi oppilas tulee.
Kyllä se kiusaajakin on vain laumahengen rooliston uhri.
Roolit jakautuu näkymättömästi ja kuka vain voi joutua kiusatuksi.
ite olisin kans halunu olla nahkatakkinen kovis yläasteella ja muijia röökiringissä.
En vaan uskaltanu polttaa tai hankkia tupakoita. Kympin hymypojan rooli oli mun rooli. Myöhemmin harrastin vain runkkailua, kun muut jo nussi pussikaljoillaan.
Ei sitä itse voi rooliaan päättää. Jos olisin ollut nahkatakkinen Fonzi, niin olisin todennäköisesti kiusannut muita, koska se kuuluu rooliin.
Jos tarkoitan Onnen Päivien Fonzieta (Henry Winkler, rip) niin hän ei koskaan kiusannut ketään, vaan oli heikoimpien puolella, koska oli kova jätkä ja cool.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kiusattiin henkisesti ja fyysisesti yläasteella joka ikinen päivä. Tekijöitä viitisen kappaletta, jokainen toimi omana tekijänään, eli ei ollut mikään yksittäinen porukka. Tämä lisäsi kärsimystä, kun viiden erillisen sadistin kohteeksi jouduit.
Jäljet näkyvät vielä yli 20 vuoden jälkeenkin. Ensimmäiset reilu 10v meni oireillessa, nykyään olen jo enimmäkseen asiat saanut itseni kanssa käsiteltyä.
En pyydä anteeksi tai pahoittele sitä, että tämän minulle aiheuttaneet ihmiset eivät herätä minussa sympatian tunnetta.
En myöskään suostu ottamaan syyllisyyden taakkaa siitä, että itse olisin vastuussa siitä mitä minulle tehtiin tai mitä siitä minulle seurasi.
Näitä asioita ei anteeksipyynnöllä kuitata.
Ei anteeksiantaminen tarkoita, että hyväksyisi tms mitä toinen teki. Se on vapautumista omasta katkeruudesta.
Eipä tuollaiselta nuijalta kannata tulla anteeksi pyytämäänkään, varmaan kiusaajasi aistivat sen. Ei ole tainnutanteeksipyytäjiä ovella jonottaa.
Sivusta: Lopeta ylimielinen asiasta kokeneen ihmisen ojentaminen. Kuulostat ihan kusipäältä/kiusaajalta. Jos sinä haluat anteeksi anteeksi vaikka itsesi joukkora*skaamisen, niin siitä vaan , tai ihan mitä vaan. Mutta älä tule muille pätemään, mitä heidän tulee tehdä, kun et mitään mistään selvästikään ymmärrä. Se mistä sinä saat rauhaa, ok, tuo toinen saa eri kautta rauhaa, se on ok. Live and let live and die.
Itse omaa elämääsi elät ja menetät vielä toisetkin vuosikymmenet tuolla asenteella. Olisko aika unohtaa kouluajat lopulta. -Hans
KOSKAAN EI PIDÄ UNOHTAA! KOSTO ELÄÄ!!!
En tarvitse anteeksipyyntöä, en tee sillä yhtään mitään. Ehkä voisin jopa kiittää kuinka paljon olen kiusaajiltani oppinut. He jatkoivat luuseria elämäänsä kun minä porskutan ja menestyn.