Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusatut: millaisen anteeksipyynnön hyväksyisitte?
01.02.2022 |
Tuli mieleeni, että millainen tapa pyytää anteeksi lapsena toteutettua koulukiusaamista olisi itse kiusattujen mielestä hyväksyttävä tai sellainen, että olisi valmis antamaan anteeksi. Vai onko sellaista olemassakaan?
Ja tarkennuksena: en ole ollut kiusaaja enkä kiusattu, vaan asia tuli mieleeni mediassa käydyistä keskusteluista.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
maailma kuuluu vahvoille kirjoitti:
Miksi pitaisi pyytaa anteeksi niinkin luonnollista asiaa?
Eihän kiusaajat ole vahvoja. Eihän vahvat ketään kiusaa.
Kyllä meillä ainakin koiralaumoissa voimakkaimmat näykkii heikompia ja niitä joilla on heikko itsetunto.
Eläimillä on selvä nokkimajärjestys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpuuttaisin tikarilla tehdyn rituaali-itsemurhan.
Ei ole mitään millä hyvittää asia. Viimeistään karma tasoittaa tilit.
Vierailija kirjoitti:
En minkäänlaista. Edesmenneen nyrkkeilijän sanoin: Jumala armahtaa, minä en.
Eipä hänenkään elämänsä hyvin mennyt...
Enää en hyväksyisi minkäänlaista anteeksipyyntöä, on mennyt jo liikaa aikaa. Onneksi vaihdoin koulua ja sain oikeita ystäviä ja koko kaveripiiri muuttui hetkessä, en ollut enää kiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun paikkakunnalla, jossa "kaikki tuntevat toisensa". Opiskelujeni jälkeenkin palasin, vaikka en ollut aikonut juuri mm. koulukiusaamisesta johtuen.
Sattuipa sitten, että kerran eräs ex-kiusaajani haki työpaikalleni töihin. Ei tiennyt että minä haastattelen ja teen valinnan. Kylläpä oli mielenkiintoista katsella kiusaajan ilmettä. Itse tein haastattelua kuin mitään vanhaa ei olisi ja kiusaajan olo selvästi helpottui. Aivan lopuksi totesin sitten, että kyllä kait hän varmaan tehtävästä suoriutuisi, mutta taustan perusteella arvelen hänet sopimattomaksi työyhteisöömme eikä häntä valita töihin. Samalla totesin, että ei kannata käydä kyselemässä myöskään naapurikaupungin toimipisteestämmekään.
Muutaman vuoden kuluttua huomasin hänen alkoholisoituneen melko pahasti. Myönnän, että ihan kosto mielessä kävin kerran marketin edessä hänet nähdessäni sanomassa, että "mites paskiainen sinulla nykyään menee - minulla menee hienosti" - menin sitten autolleni (silloin 3-4 vuoden ikäinen MB).
Mikään anteeksipyyntö ei olisi riittänyt - tuo kosto ja vahingonilo sentään toi jotain takaisin.
Kiusaajaa en ole sen jälkeen nähnyt - liekö hengissäkään.
Näin kuvittelit, että olisi ollut hienoa kun olisi käynyt :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadessani kiusaajalta anteeksipyynnön jäähyväiskirjessä suikkarinsa jälkeen.
Käyttääkö joku oikeasti tuota sanaa noin? Oletan siis suikkarin tässä yhteydessä olevan jonkinlainen "suomennos" suicidesta?
Ei nyt hirveän onnistunut käännös :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä putoaa sympatiapisteet kiusattuja kohtaan, kun lukee, miten hirveitä ajatuksia heillä on. Eivät elvästi ole mitään pyhimyksiä itsekään. Moni on selvinnyt vankileireiltäkin historiassa, eivätkä silti ole mitään hirviöitä.
Se että saisin nöyryyttää kiusaajaani kuten hän nöyryytti minua. Anteeksipyynnöt ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tarvitse anteeksipyyntöä, en tee sillä yhtään mitään. Ehkä voisin jopa kiittää kuinka paljon olen kiusaajiltani oppinut. He jatkoivat luuseria elämäänsä kun minä porskutan ja menestyn.
Juuri näin. Itselläni oli taannoin yläasteen luokkakokous, mihin en mennyt. Kuulin jälkeenpäin, että ne pahimmat kiusaajat asuivat edelleen samassa ankeassa lähiössä, olivat päihdeongelmaisia yksinhuoltajia ja pikkurikollisia. Heidän elämänsä huippukohta oli yläasteella. Tuli kyllä todella surku näiden puolesta. Edessä vuosikymmenet samaa kituutusta kun taas itselläni menee hyvin ja voin tehdä mitä haluan.
Minua ei olisi kukaan uskaltanut kiusata koulussa kouluaikana kun olin läsnä. Se tehtiin vuosia jälkeenpäin seläntakana siten ettei heidän tarvitse olla fyysisesti kanssani kosketuksissa ja ovat turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kertoo heistä itsestään kaiken tarpeellisen.
Ehkä olisin joskus valmistunut johonkin ammattiin. Ehkä olisin ollut nuorempana jo työelämässä. Ehkä tienaisin 2-3x sen mitä nyt. Tästä jos pikaiseen lasken: (+15 vuotta työuraa + nämä 10 vuotta mitkä olen ollut töissä) x 40 000 = 1 000 000€. Hymyillen antaisin anteeksi. Voi tietty olla ettei kaikki silti olisi ihan täydellisesti mennyt niin voin hyväksyä myös 500 000€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman vuoden laskuvirhe tuli mutta ajatus lienee selvä...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä putoaa sympatiapisteet kiusattuja kohtaan, kun lukee, miten hirveitä ajatuksia heillä on. Eivät elvästi ole mitään pyhimyksiä itsekään. Moni on selvinnyt vankileireiltäkin historiassa, eivätkä silti ole mitään hirviöitä.
Vankileirilläkään harvemmin haukutaan ja hakataan joka päivä. Ilman mitään omaa syytä.
Vastenmielisiä juttuja kyllä kiusatuilla. Vaikea tuntea empatiaa. Osa on kasvanut aikuisiksikin, ja heitä kyllä arvostan.
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisiä juttuja kyllä kiusatuilla. Vaikea tuntea empatiaa. Osa on kasvanut aikuisiksikin, ja heitä kyllä arvostan.
On haitallista rohkaista näiden kaikkein sairaimpien ajatusten esittäjiä, että se olisi oikeutettua, koska on kiusattu. Heitä tulisi rohkaista pääsemään yli asioista, niinkuin muutkin ihmiset tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisiä juttuja kyllä kiusatuilla. Vaikea tuntea empatiaa. Osa on kasvanut aikuisiksikin, ja heitä kyllä arvostan.
On haitallista rohkaista näiden kaikkein sairaimpien ajatusten esittäjiä, että se olisi oikeutettua, koska on kiusattu. Heitä tulisi rohkaista pääsemään yli asioista, niinkuin muutkin ihmiset tekevät.
Niin, tässä näkee sen, että kiusatuissa, aivan kuten kaikissa muissakin ihmisryhmissä, on monenlaisia tyyppejä. Osa on pikkusieluisempia ja katkeroituneita, toiset porskuttaa menemään. Kyllähän monet ei-kiusatutkin on todella raskasta seuraa ja valittavat kaikesta. Ei kiusaaminen ole ainoa asia, joka ihmisen persoonaan vaikuttaa.
Anteeksi en anna. Yritän unohtaa. Minua ei kiusattu koulussa vaan erään pariskunnan toimesta kaveripiirini käännettiin minua vastaan. En edelleenkään luota ihmisiin, olen lapseton ja yksinäinen. Tälle alhaiselle öykkärimäiselle pariskunnalle toivon karman kostavan ja kovaa. Meno oli kohdallani kuin sillä lavan alle kuolemaan jätetyllä pojalla, jonka ainoat kaverit hakkasivat ja jättivät alastomanapakkaseen kuolemaan. Jäin henkiin, mutta vaikeat traumat haittaavat elämää joka päivä. Kiusaajani yrittävät kiillottaa sädekehäänsä jauhamalla edelleen pskaa musta selän takana. Miten annetaan anteeksi puoli vuotta kestäneet henkiset ja fyysiset pahoinpitelyt ja yli 17 vuotta jatkunut nöyryyttäminen ja selän takana haukkuminen?
Alue: Aihe vapaa
En ole kiusaaja enkä kiusattu. Toista lastani kiusattiin yhden vajaan lukukauden ajan alakoulussa seitsemän vuotta sitten. Minusta sellainen anteeksipyyntö olisi hyvä, joka esitetään varsinaisen rangaistuksen ja vahingonkorvauksen lisäksi. Minusta siis täytyisi työskennellä määrätietoisemmin sen eteen, että koulukiusaaminen ryhdytään tunnistamaan väkivaltana ja siitä annetaan rangaistuksia joko tekijälle itselleen tai huoltajille myös koulun henkilökunnan vastuut huomioiden. Kouluväkivalta on niin invalidisoivaa, että sille on määrättä hinta samaan tapaan, kuin muustakin henkisestä kärsimyksestä määrätään. Tämä olisi siis ensisijainen ja anteeksipyynnön tähän päälle harmiton ja jokseenkin hyödytön lisä osana varsinaista hyvitystä.
Tätä mieltä olen, vaikka oma lapseni vaikuttaisi selvinneen ilman suurempia psyykkisiä kolhuja.