Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Miksi et voi sanoa, että olet pidättyväinen luonne, läheisriippuvainen ydinperheestäsi etkä tunne suhdetta ystävyydeksi? Mikä sinussa saa aikaan ghostaamisen, etkä kykene sanomaat tuota? Näytät kuitenkin sen tiedostavan.
Miksi minun pitäisi selitellä? Minä en ole millään tavalla antanut ymmärtää, että kyseessä olisi muu kuin satunnainen tuttavuus. Kaikki on sen toisen päässä. Ei voi olla minun velvollisuuteni oikoa toisten harhoja.
Selvitä itsellesi mitä läheisriippuvuus tarkoittaa. Ei kannata käytää sanoja joita ei ymmärrä. Sinun on ilmeisesti mahdoton käsittää, että on olemassa ihmisiä joilla on hyvin itsenäinen ja itseriittoinen luonne?
Sivusta, mutta kyllä ydinperhepsykoosi on juurikin läheisriippuvuutta. Minusta sinä et ole itsenäinen ja itseriittoinen, lähinnä egoistinen. Elämä opettaa toivottavasti sinuakin.
Sinä olet juuri sellainen ihminen, joita kartan ja jotka yrittävät tunkea elämään suunnilleen perheenjäseneksi, kun minulle riittää että nähdään sattumalta joskus harrastuksessa. Mieluiten ei liian usein, on mielenkiintoisempaa jutella monen ihmisen kanssa kuin jauhaa aina sitä samaa yhden kanssa. Et vaan ole niin kiinnostava, että sinun kanssasi tahtoisi olla tekemisissä.
Minua elämä on jo opettanut, olen oppinut ettei ei tarvitse pitää elämässä ihmistä josta ei edes pidä, vaikka hän kuinka olisi tuen tarpeessa ja vaativa, kuten sinä. Kaltaisesi on parempi ghostata, koska olet aika ilkeä ja toivot muille pahaa, heti kun et saa tahtoasi läpi. Keskustelu kanssasi ei johda mihinkään, ajanhukkaa.
Eiköhän ole niin, etteivät normaaleihin lämpimiin ystävyyssuhteisiin tottuneet hakeudu sinun seuraan. Jos niitä seuraantunkijoita on, niin luultavasti ovat jotenkin traumariippuvaisia henkilöitä. Sellaiset fiksoituu kylmiin ja torjuviin ihmisiin, joiden kanssa traumakokemus toistuu.
Spessu mene pois aikuisten keskustelusta, ja hanki itsellesi elämä. Ei täällä riidan haastaminen ole muuta kun elämän heittämistä hukkaan, kadut vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Miksi et voi sanoa, että olet pidättyväinen luonne, läheisriippuvainen ydinperheestäsi etkä tunne suhdetta ystävyydeksi? Mikä sinussa saa aikaan ghostaamisen, etkä kykene sanomaat tuota? Näytät kuitenkin sen tiedostavan.
Miksi minun pitäisi selitellä? Minä en ole millään tavalla antanut ymmärtää, että kyseessä olisi muu kuin satunnainen tuttavuus. Kaikki on sen toisen päässä. Ei voi olla minun velvollisuuteni oikoa toisten harhoja.
Selvitä itsellesi mitä läheisriippuvuus tarkoittaa. Ei kannata käytää sanoja joita ei ymmärrä. Sinun on ilmeisesti mahdoton käsittää, että on olemassa ihmisiä joilla on hyvin itsenäinen ja itseriittoinen luonne?
Sivusta, mutta kyllä ydinperhepsykoosi on juurikin läheisriippuvuutta. Minusta sinä et ole itsenäinen ja itseriittoinen, lähinnä egoistinen. Elämä opettaa toivottavasti sinuakin.
Sinä olet juuri sellainen ihminen, joita kartan ja jotka yrittävät tunkea elämään suunnilleen perheenjäseneksi, kun minulle riittää että nähdään sattumalta joskus harrastuksessa. Mieluiten ei liian usein, on mielenkiintoisempaa jutella monen ihmisen kanssa kuin jauhaa aina sitä samaa yhden kanssa. Et vaan ole niin kiinnostava, että sinun kanssasi tahtoisi olla tekemisissä.
Minua elämä on jo opettanut, olen oppinut ettei ei tarvitse pitää elämässä ihmistä josta ei edes pidä, vaikka hän kuinka olisi tuen tarpeessa ja vaativa, kuten sinä. Kaltaisesi on parempi ghostata, koska olet aika ilkeä ja toivot muille pahaa, heti kun et saa tahtoasi läpi. Keskustelu kanssasi ei johda mihinkään, ajanhukkaa.
Eiköhän ole niin, etteivät normaaleihin lämpimiin ystävyyssuhteisiin tottuneet hakeudu sinun seuraan. Jos niitä seuraantunkijoita on, niin luultavasti ovat jotenkin traumariippuvaisia henkilöitä. Sellaiset fiksoituu kylmiin ja torjuviin ihmisiin, joiden kanssa traumakokemus toistuu.
Tämä, ja kerron vielä salaisuuden: minulle selvisi tämä siellä _terapiassa_, kun ihmettelin ja analysoin juurikin noita kolkkoja ihmisiä elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Minä taas en ymmärrä ihmisiä, joiden ainoat ystävät ovat oma mies tai sukulaiset. Maailma on täynnä tarinoita yksinäisistä naisista, joille tuli ero tai jäivät leskiksi.
No eihän ne ystävät siinä tilanteessa mitään auta.
Outo ajatus, että suuri määrä mitä hyvänsä sosiaalista kanssakäymistä korvaisi sen yhden laadukkaan ihmissuhteen. Mutta ei se niin mene.
Minun mummoni jäi muuten hyvin nuorena leskeksi, eikä silläkään ystäviä ollut. Runsaasti tuttavia kyllä. Viihtyi itsekseen. Emme me kaikki tarvitse koko ajan toisia ihmisiä päätämme silittämään.
Ystävyydessä on useimmiten kyse hauskanpidosta, ei ”pään silittämisestä”.
Tietysti osa ihmisistä on erakkoluonteita, en oikein ymmärrä mitä teet tässä ketjussa jos ja kun ystävyys ei sinua kosketa.Sivusta
Hän on trolli. Ja mies.
Tämä, seurannut jo pitkään että äijä provosoi aika hyvin nautoja 🤣
Ei sillä ole väliä, mitä sukupuolta kukin keskustelussa on.
Sinun kirjoitustyylisi on muuten juuri sellainen, ettei siitä huou hyvinvointi.Hyvinvointi ja onnellisuus on onnistuneen ihmisen merkki, ilkeys ja katkeruus taas päinvastoin.
Ei. Sinulla on vain sen verran huono itsetunto, että teksti satuttaa sinua. Osuus ja uppoaa. Kalikka kalahtaa.
Ei minua satuta tuntemattomien tekstit netissä, mutta teistä joistain tulee sellainen huono-osaisuuden tuulahdus.
Sivistyneessä, hyvinvoivien ihmisten kuplassani ei näy tuollaista kielenkäyttöä.Ja tuo on ihan tosiasia, että hyvinvointi ja onnellisuus on nykyään onnistuneen ihmisen merkki.
Ruma kielenkäyttö viittaa huono-osaisuuteen.
Kannattaa myös huomata, että moni voi myös teeskennellä ja esittää ”onnistunutta”, ”menestyvää” ja ” sivistynyttä”.
Itse en jaksa olla enää tälläisten ”ystävä”. Vaikka minua sitten pidettäisiin paskapäänä.
Vierailija kirjoitti:
ystävyydet tulee ja menee, ne ovat väliaikaisia
Niin tulee ja menee parisuhteetkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Miksi et voi sanoa, että olet pidättyväinen luonne, läheisriippuvainen ydinperheestäsi etkä tunne suhdetta ystävyydeksi? Mikä sinussa saa aikaan ghostaamisen, etkä kykene sanomaat tuota? Näytät kuitenkin sen tiedostavan.
Miksi minun pitäisi selitellä? Minä en ole millään tavalla antanut ymmärtää, että kyseessä olisi muu kuin satunnainen tuttavuus. Kaikki on sen toisen päässä. Ei voi olla minun velvollisuuteni oikoa toisten harhoja.
Selvitä itsellesi mitä läheisriippuvuus tarkoittaa. Ei kannata käytää sanoja joita ei ymmärrä. Sinun on ilmeisesti mahdoton käsittää, että on olemassa ihmisiä joilla on hyvin itsenäinen ja itseriittoinen luonne?
Sivusta, mutta kyllä ydinperhepsykoosi on juurikin läheisriippuvuutta. Minusta sinä et ole itsenäinen ja itseriittoinen, lähinnä egoistinen. Elämä opettaa toivottavasti sinuakin.
Sinä olet juuri sellainen ihminen, joita kartan ja jotka yrittävät tunkea elämään suunnilleen perheenjäseneksi, kun minulle riittää että nähdään sattumalta joskus harrastuksessa. Mieluiten ei liian usein, on mielenkiintoisempaa jutella monen ihmisen kanssa kuin jauhaa aina sitä samaa yhden kanssa. Et vaan ole niin kiinnostava, että sinun kanssasi tahtoisi olla tekemisissä.
Minua elämä on jo opettanut, olen oppinut ettei ei tarvitse pitää elämässä ihmistä josta ei edes pidä, vaikka hän kuinka olisi tuen tarpeessa ja vaativa, kuten sinä. Kaltaisesi on parempi ghostata, koska olet aika ilkeä ja toivot muille pahaa, heti kun et saa tahtoasi läpi. Keskustelu kanssasi ei johda mihinkään, ajanhukkaa.
Eiköhän ole niin, etteivät normaaleihin lämpimiin ystävyyssuhteisiin tottuneet hakeudu sinun seuraan. Jos niitä seuraantunkijoita on, niin luultavasti ovat jotenkin traumariippuvaisia henkilöitä. Sellaiset fiksoituu kylmiin ja torjuviin ihmisiin, joiden kanssa traumakokemus toistuu.
Spessu mene pois aikuisten keskustelusta, ja hanki itsellesi elämä. Ei täällä riidan haastaminen ole muuta kun elämän heittämistä hukkaan, kadut vielä.
Vaasan setämiehet aktivoituneet. Tuulivoima aiheuttaa kiusaamista. Pojista askel pahempaan: tappajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
On reilua antaa toiselle myös rehellinen palaute. Ja jos ei enää muutenkaan halua olla tekemisissä, niin kuinka paljon se herne nenässä nyt siellä haittaa?
Ghostaajat eivät vain pysty ottamaan vastaan muiden ihmisten negatiivisia tunteita, ja yrittävät päästä itse helpolla. Ei ole kanttia sanoa, niin kuin asiat ovat, vaan puhutaan vaan selän takana pahaa kunnes hävitään. Toisen pitäisi olla jonkin sortin ajatustenlukija, joka pystyy näkemään läpi epärehellisestä käytöksestä ja muuttamaan omaa käytöstään sen perusteella toiselle mieluisammaksi. Minusta aika kova vaatimus.
Eri asia toki, jos vastapuoli on jollain tavalla potentiaalisesti vaarallinen, mutta let's face it: sellaiset tapaukset ovat loppuviimein häviävän pieni vähemmistö. Tai jos koko tuttavapiiri tuntuu olevan tulvillaan pelkkää psykopaattia ja narsistia, niin kannattaa ehkä itse vilkaista peiliin. Ja kuten totesi, feidata voi myös nätisti vetoamalla kiireisiin ja kieltäytymällä tapaamisista.
Tässä minusta on se pattitilanne eli tuon toisen keskustelijan tapaan epäilen vahvasti, että kukaan haluaisi kuulla rehellistä mielipidettä ex-ystävän suusta. Jos ystävyyden haluaa katkaista niin sieltä voi tulla oikeasti haavoittavaa ja traumatisoivaa settiä, koska toisen on tuntenut hyvin (erityisesti, jos se toinen on pitänyt sydänystävänään ja vuodattanut asioitaan pyytämättä).
Minä en ainakaan haluaisi kuulla tuollaista. Ja olenkin tullut feidatuksi ja ghostatuksi vähittelen muutaman kerran, mistä olen ihan tyytyväinen. Ap
Hyvin usein kyse on kuitenkin vain väärinymmärryksistä. Kyllähän se voi satuttaa kuulla ikäviä asioita, mutta se voi myös puhdistaa ilmaa ja parantaa ihmissuhdetta. Tietysti toisen pitäisi myös pyrkiä ilmaisemaan asia jotenkin muuten kuin haukkumalla, jos siis on intressi jatkaa suhdetta. Omassa elämässäni nämä tilanteet ovat pääasiassa edenneet niin, että toinen on tuonut esiin jonkin ongelman, joka yleensä on liittynyt siihen että toinen on käyttäytynyt tökeröllä tavalla joka on loukannut, mutta ei ole itse tajunnut sitä.
Itse kyllä haluisin mieluummin kuulla ne ikävät, satuttavatkin syyt päättää ystävyys kuin jäädä miettimään, miksi läheisenä pitämäni ihminen feidasi minut yllättäen. Silloin voisin ainakin itse käsitellä asian pois mielestäni, joko ajatuksella "olenpas toiminut typeräsi, täytyy pyytää anteeksi ja kiinnittää tähän asiaan tulevissa ihmissuhteissa huomiota" tai sitten tyyliin "Riitta kyllä ylireagoi nyt vahvasti, varmaan johtuu asiasta X hänen elämäntilanteessaan. No, ehkä laitan hänelle vielä viestin, jossa pyydän anteeksi mutta kerron myös miten tuo tilanne minusta meni, hän voi sitten päättää haluaako jatkaa ystävyyttä tulevaisuudessa vai ei". Molemmissa tapauksissa voisin jättää asian tuon jälkeen aikalailla sikseen. Ilman selitystä ghostatessa jäisin kyllä itse miettimään, mitä olen tehnyt väärin. Ja huom, viittaan tässä nyt vähän läheisempiin ihmissuhteisiin, kuin johonkin kaveriin jonka kanssa käy joskus harvoin kahvilla tai juttelee joogan jälkeen mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Juuri tämä on se ihmistyyppi jonka kohdalla voin ymmärtää ghostauksen ”epätoivoisuuden”. Suhde on muuttunut niin umpifalskiksi/kieroksi että lähtijää ällöttää itseäänkin. Raivari tai muu suorien sanojen paukutus ei kuitenkaan tunnu sopivalta, joskus on lopulta vaikea osoittaa yhtä selkeää syytä mikä suhteessa on pielessä. Toki jos kanttia riittää oikeat sanat olisivat jotain ”tämä on ollut pidempään falskia näytelmää, en pysty ottamaan sinua vakavasti/arvostamaan sinua, joten lopetetaan yhteydenpito”.
Kestävätkö ihmiset kuulla rehellistä tekstiä nykyään?
Niinpä. Pitääkö valehdella, että vika ei ole sinussa, vaan minussa. Uskooko joku tuollaisen.
Vai haluaako se toinen todella kuulla, että hänestä vuosien mittaan on kasvanut hyvin itsesäälinen tylsä valittaja, jonka kanssa minulla ei enää ole mitään yhteistä, vaikka lapsina oltiin ihan erottamattomat. Olisiko se tosiaan parempi kuin se, ettei selitä mitään.
Miksi pitää olla tyly ja ilkeä? Eikö ole muita vaihtoehtoja kuin ghostata tai sitten sanoa, "En pidä sinusta enää senkin itsesäälissä kierivä type rys"
Tuossakin tilanteessa voi jutella että "Hei, olen huomannut, että meillä ei ole enää kauheasti yhteistä ja elämäntilanteetkin on tosi erilaiset. Meillä on ollut mukavat hetkemme mutta nyt koen että mulla ei vaan enää ole aikaa ja annettavaa tälle meidän kaveruudelle. En halua vain ghostata joten siksi tuon tämän esiin. Toivotan sinulle kaikkea hyvää jatkoon, toivottavasti voidaan lähteä eri suuntiin hyvissä väleissä"
Olipas vaikeaa.
Koska ripustautuva ihminen ei usko sitä kaunista ei-tä. Vai luuletko että se juttu päättyisi sinun viestiisi? Kun ei kaikkia kiinnosta draamailla ja selitellä. Kun ghoustauksesta huolimatta tämä ihminen otti pari vuotta yhteyttä yksipuolisesti, jos hänelle olisi jotakin vastannut vänkäisi hän vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Monilla ei ole miestä ja lapsuudenperhekään ei monille todellakaan ole mikään tuki ja turva, läheisiä ihmissuhteita kuitenkin kaipaa meistä (lähes) jokainen. Sinänsä ymmärrän kuvaamasi tilanteen, jossa joku ripustautuu toiseen, mutta oudolta tuntuu silti, että ystävyys olisi ikäänkuin jotain ylimääräistä elämässä, ja että oma perhe kattaisi kaikki läheiset ihmissuhteet. Ei siinä, meitä on moneksi, mutta luulen että aika harva kokee ihmissuhteet samalla tavalla kuin sinä.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta kommentoin silti. Kommenttisi pisti mut miettimään. Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta he eivät ole mulle "tuki ja turva". Kuulun yhteisölliseen (en kuitenkaan uskonnolliseen) perheeseen ja sukuun, joten jos esimerkiksi sairastun tms, en mä ystäviltäni pyydä apua vaan siskoltani ja nykyisin, kun lapsenikin ovat jo aikuisia, heiltä. Aiemmin tarpeen vaatiessa vanhemmiltani, mutta nyt he ovat jo iäkkäitä). Asiasta riippuen saatan pyytää apua myös siskoni lapsilta.
Olen syntymästäni asti tottunut siihen, että kun joku tarvitsee jotain, apu on aina saatavilla. Ei tarvitse kysellä ystäviltä tai kavereilta. Ja sen vuoksi ystävillä ja kavereilla on mulle erilainen merkitys kuin vanhemmillani, siskollani, lapsillani ja siskoni lapsilla. Silti ystävät ja kaverit ovat mulle tärkeitä, mutta eivät he ole kuitenkaan perhettäni. Emotionaalinen suhde heihin on erilainen. Tästä syystä en edes odota ystävyyssuhteilta sitoumuksia enkä mitään YYA-sopimustakaan Autan tarvittaesa ystäviäni, joilla ei ole ketään muutakaan auttamaan, mutta en tarvitse heiltä vastavuoroisesti apua, koska mulla on apua saatavilla "omasta takaa".
Olen tuo kelle kommentoit, ja jäin itse miettimään, voisiko kyse olla myös jonkinlaisesta sukupolvikysymyksestä. Nykyään kun on aika yleistä, että yhteydet sukuun ei ikäisilläni (25-30v) ole enää kovin tiiviit, isovanhemmat ehkä voi olla läheisiä, mutta esim. serkut ja muut etäisemmät sukulaiset asuvat usein kaukana tai ovat muuten etäisiä, ja koen itse asiassa, että monet kokevat sukulaisiin yhteydenpidon vähän samanlaiseksi kuin tässä keskustelussa on esitety ghostaavan osapuolen ajattelevan ystävästä. Eli että on tavan vuoksi nähnyt jossain sukujuhlissa kerran parissa vuodessa, ehkä oltiin lapsena läheisiä, mutta ollaan ajauduttu erilleen eikä enää ole mitään yhdistävää tekijää, eikä pelkkä veriside monille tee ihmissuhteesta sen arvokkaampaa. Tämä siis ihan vain mutuilua oman ja tuttavapiirin kokemuksien perusteella. Toki on varmasti myös paljon sinunkaltaisiasi, joilla on tiiviit kontaktit perheeseen, mutta omassa tuttavapiirissäni nämä ovat kyllä vähemmistössä. Ei myöskään enää ole niin vahvaa kulttuuria, jossa tavan vuoksi pitää pitää yhteyttä sukulaisiin.
Itsellänikin on useampi sisarus, joihin en ole melkein ollenkaan yhteyksissä. Ei vain ole enää sellaista luontevaa tapaa olla ja tuntuisi oudolta koettaa pakottaa ihmissuhdetta vain sen takia, että ollaan sisaruksia. Meillä ei kyllä koskaan ollut muutenkaan kovin tiivis perhe tai sukuyhteisö, joten ei ole yllättävää, että aikustuessa välit ovat etääntyneet entisestään. Olen kuitenkin onnellinen, että on hyviä ystäviä jotka on samankaltaisessa tilanteessa, ja voidaan joskus viettää esim. kaverijouluja tms mitä on totuttu tekemään perheenä. Hyvin viihdyn tosin yksinkin, mutta kyllä ystävyydellä on silti ainutlaatuinen merkitys elämässäni.
En usko, että on sukupolvikysymys, vaan opituista malleista ja luonteesta kiinni.
Juurikin kuten kirjoitit, että teillä ei ollut koskaan tiivis perhe-/sukuyhteisö, joten on luontevaa, ettei näin ole nyt aikuisenakaan, ja olet läheisin ystäviesi kanssa.
Minä olen myös tuota 25-30v ikäryhmää, ja olen tosi läheinen sisarusteni kanssa, samoin ystäväni ovat tosi läheisiä sisarustensa kanssa ja ystävieni sisarukset ovat myös minun kavereita.
Esim. nyt viimeisen viikon aikana olen viettänyt kaksi kertaa iltaa sisarusteni kanssa (toisella kerralla minä ja kaksi veljeä, toisella kerralla minä, sisko ja veli) ja käynyt kolmen eri ystävän luona kylässä, tänään menen näkemään veljeäni ja huomenna menen syömään parin ystävän kanssa joista toinen on toisen ystäväni sisko jonka luona kävin viime viikolla kylässä.
Olen viettänyt muutaman kaverijoulun, mutta niissäkin olleista kavereista useimmat on myös perhetuttuja, eli vanhempamme tuntevat toisensa ja ovat ystäviä.
Nyt jouluna olin vanhempien luona viettämässä perhejoulua, ja oli tosi kivaa.
Myös muut naapuruston aikuiset lapset eli lapsuudenkaverini olivat tulleet jouluksi vanhemmille, ja pidettiin joulun aikaan yhteisiä saunailtoja yms.
Myös isovanhempani ovat tiiviisti ystäviensä kanssa, samoin suvun ja perheen.
Luulen, että kyse on lähinnä siitä, mihin on tottunut, ja samankaltaiset sitten ystävystyvät keskenään, eli myös ystäväni ovat läheisiä perheensä ja sukunsa kanssa, ja myös minä tunnen heidän sukua/perhettä.
Itselleni ihmissuhteet ovat kyllä ensisijaisesti nautintoa, eli en koe tuota tuki/turva-asiaa oleelliseksi, vaikka sellainenkin aspekti on jossain pohjalla ja tarvittaessa olemassa.
Pääsääntöisesti kyse on kuitenkin hauskanpidosta ja seurasta, kiinnostuksen kohteiden jakamisesta ym.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Juuri tämä on se ihmistyyppi jonka kohdalla voin ymmärtää ghostauksen ”epätoivoisuuden”. Suhde on muuttunut niin umpifalskiksi/kieroksi että lähtijää ällöttää itseäänkin. Raivari tai muu suorien sanojen paukutus ei kuitenkaan tunnu sopivalta, joskus on lopulta vaikea osoittaa yhtä selkeää syytä mikä suhteessa on pielessä. Toki jos kanttia riittää oikeat sanat olisivat jotain ”tämä on ollut pidempään falskia näytelmää, en pysty ottamaan sinua vakavasti/arvostamaan sinua, joten lopetetaan yhteydenpito”.
Kestävätkö ihmiset kuulla rehellistä tekstiä nykyään?
Niinpä. Pitääkö valehdella, että vika ei ole sinussa, vaan minussa. Uskooko joku tuollaisen.
Vai haluaako se toinen todella kuulla, että hänestä vuosien mittaan on kasvanut hyvin itsesäälinen tylsä valittaja, jonka kanssa minulla ei enää ole mitään yhteistä, vaikka lapsina oltiin ihan erottamattomat. Olisiko se tosiaan parempi kuin se, ettei selitä mitään.
Voisiko sanoa vaikka että elämässä on nykyään itsellä kaikenlaista kiirusta, ja tuntuu että aika ei nyt riitä aktiiviseen yhteydenpitoon? Ja että vähän muutenkin tuntuu, että mielenkiinnonkohteet on erilaiset tässä hetkessä.
Ei ghostaamisen välttäminen tarkoita, että pitäisi ladella kaikki mielen päällä majailevat törkeydet toisen persoonasta.
Tämä on juuri sitä ghostausta mitä lehtiartikkelissa paheksuttiin ja mikä kiinnitti huomiota. Eli minulle on ollut aina itsestäänselvyys, että ystävyys lopetetaan noin. Toista loukkaamatta ja toivoen, että viesti menee perille, kun yhteydenotot harvenevat ja loppuvat. Sehän ei aina edes tarkoita, että mitään pahaa sanottavaa olisi, vaan useimmiten vain, että aika on ajanut ystävyyden ohitse. Ap
Tämä on minusta hankala tapa lopettaa ystävyyssuhde, kun tuota samaa selitystä käytetään ihan oikeasti sellaisiinkin ihmisiin, joiden kanssa haluaa edelleen olla tekemisissä. Kyllä minullakin on usein sen verran kiirettä tai henkistä kuormitusta, etten jaksa introverttina tavata kovin usein ystäviä. En silti halua heistä eroonkaan! Sama juttu monilla kaltaisillani ystävillä. Vaikea siis tuolla periaatteella tietää, milloin joku haluaa minut eroon elämästään ja milloin on oikeasti kiire. Minua loukkaisi vähemmän, jos ystävällisesti sanottaisiin, että olisi ehkä parempi jättää ystävyys sikseen, kuin että joutuisin arvailemaan milloin ystävän "en nyt ehdi nähdä" tarkoittaa sitä mitä hän sanoo, ja milloin hän yrittää päästä minusta eroon. Enemmän tuollainen rehellisyys minusta osoittaa arvostusta ja hyviä käytöstapoja toista kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.
Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.
Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap
Yksipuolisella sopimuksella "ystävystyminen" on muuten kovin yleistä. Minä olen ollut useita kertoja tilanteessa, jossa ihminen jota pidän satunnaisena tuttavana, on päättänyt että olemme henkiystäviä. Minulla on hyvin pidättyväinen luonne, ja voin tuntea jonkun vaikka kymmenen vuotta ja pitää häntä silti satunnaisena tuttavana. Nämä eivät kuitenkaan sitä ymmärrä, koska ilmeisesti ovat niin huonoista perheistä, että ventovieraan etäisen kohtelias käytös tulkitaan kiinnostuksesi ja ystävällisyydeksi.
Tuollaisten ihmisten kanssa käy väistämättä niin, että päädyn "ghostaamaan", koska keskustella ei voi. On nimittäin vaikea selittää ihmiselle, että "ystävyys päättyy siksi että..." kun minun nähdäkseni mitään ystävyyttä ei ole ollutkaan. On ollut vain satunnaista tuttavuutta minun puoleltani ja touchy-feely-needy -takertumista toisen puolelta.
Minusta on muutenkin hyvin outoa, miten emotionaalisesti kiinni jotkut naiset tuntuvat ystävissään olevan. En minä ainakaan halua olla sellaisen kiintymyksen kohteena muiden kuin mieheni ja perheenjäsenten taholta.
Monilla ei ole miestä ja lapsuudenperhekään ei monille todellakaan ole mikään tuki ja turva, läheisiä ihmissuhteita kuitenkin kaipaa meistä (lähes) jokainen. Sinänsä ymmärrän kuvaamasi tilanteen, jossa joku ripustautuu toiseen, mutta oudolta tuntuu silti, että ystävyys olisi ikäänkuin jotain ylimääräistä elämässä, ja että oma perhe kattaisi kaikki läheiset ihmissuhteet. Ei siinä, meitä on moneksi, mutta luulen että aika harva kokee ihmissuhteet samalla tavalla kuin sinä.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta kommentoin silti. Kommenttisi pisti mut miettimään. Mulla on ystäviä ja kavereita, mutta he eivät ole mulle "tuki ja turva". Kuulun yhteisölliseen (en kuitenkaan uskonnolliseen) perheeseen ja sukuun, joten jos esimerkiksi sairastun tms, en mä ystäviltäni pyydä apua vaan siskoltani ja nykyisin, kun lapsenikin ovat jo aikuisia, heiltä. Aiemmin tarpeen vaatiessa vanhemmiltani, mutta nyt he ovat jo iäkkäitä). Asiasta riippuen saatan pyytää apua myös siskoni lapsilta.
Olen syntymästäni asti tottunut siihen, että kun joku tarvitsee jotain, apu on aina saatavilla. Ei tarvitse kysellä ystäviltä tai kavereilta. Ja sen vuoksi ystävillä ja kavereilla on mulle erilainen merkitys kuin vanhemmillani, siskollani, lapsillani ja siskoni lapsilla. Silti ystävät ja kaverit ovat mulle tärkeitä, mutta eivät he ole kuitenkaan perhettäni. Emotionaalinen suhde heihin on erilainen. Tästä syystä en edes odota ystävyyssuhteilta sitoumuksia enkä mitään YYA-sopimustakaan Autan tarvittaesa ystäviäni, joilla ei ole ketään muutakaan auttamaan, mutta en tarvitse heiltä vastavuoroisesti apua, koska mulla on apua saatavilla "omasta takaa".
Olen tuo kelle kommentoit, ja jäin itse miettimään, voisiko kyse olla myös jonkinlaisesta sukupolvikysymyksestä. Nykyään kun on aika yleistä, että yhteydet sukuun ei ikäisilläni (25-30v) ole enää kovin tiiviit, isovanhemmat ehkä voi olla läheisiä, mutta esim. serkut ja muut etäisemmät sukulaiset asuvat usein kaukana tai ovat muuten etäisiä, ja koen itse asiassa, että monet kokevat sukulaisiin yhteydenpidon vähän samanlaiseksi kuin tässä keskustelussa on esitety ghostaavan osapuolen ajattelevan ystävästä. Eli että on tavan vuoksi nähnyt jossain sukujuhlissa kerran parissa vuodessa, ehkä oltiin lapsena läheisiä, mutta ollaan ajauduttu erilleen eikä enää ole mitään yhdistävää tekijää, eikä pelkkä veriside monille tee ihmissuhteesta sen arvokkaampaa. Tämä siis ihan vain mutuilua oman ja tuttavapiirin kokemuksien perusteella. Toki on varmasti myös paljon sinunkaltaisiasi, joilla on tiiviit kontaktit perheeseen, mutta omassa tuttavapiirissäni nämä ovat kyllä vähemmistössä. Ei myöskään enää ole niin vahvaa kulttuuria, jossa tavan vuoksi pitää pitää yhteyttä sukulaisiin.
Itsellänikin on useampi sisarus, joihin en ole melkein ollenkaan yhteyksissä. Ei vain ole enää sellaista luontevaa tapaa olla ja tuntuisi oudolta koettaa pakottaa ihmissuhdetta vain sen takia, että ollaan sisaruksia. Meillä ei kyllä koskaan ollut muutenkaan kovin tiivis perhe tai sukuyhteisö, joten ei ole yllättävää, että aikustuessa välit ovat etääntyneet entisestään. Olen kuitenkin onnellinen, että on hyviä ystäviä jotka on samankaltaisessa tilanteessa, ja voidaan joskus viettää esim. kaverijouluja tms mitä on totuttu tekemään perheenä. Hyvin viihdyn tosin yksinkin, mutta kyllä ystävyydellä on silti ainutlaatuinen merkitys elämässäni.
Uskon, että olet oikeassa. Oma perheeni ja sukuni onkin tässä suhteessa vähän outo. Esimerkiksi mun ja siskoni esikoiset olivat samalla luokalla ensimmäiset 6 vuotta. Ja meidän molempien kuopukset olivat muutaman vuoden samassa päiväkodissa. Siskoni on mun lapsilleni kuin kakkosäiti ja samoin minä siskoni lapsille. Ja serkukset ovat keskenään kuin sisaruksia. Asumme jälleen lähekkäin ja vain yksi serkuksista asuu kauempana kuin kävelymatkan päässä (Matkaa hänenkään kotiinsa ei ole kuin 10 km). Muut ovat jo muuttaneet takaisin lapsuutensa asuinlähiöön. Siskoni asuu niin lähellä mua, että jos mulla olisi pesäpallo ja maila, saisin parvekkeeltani lyötyä pallon hänen pihaansa. Lisäksi tapaamme isolla porukalla useita kertoja vuodessa. Lähinnä minä tai siskoni kutsutaan, koska vanhemmat ovat jo yli 90. Olaan pysytty läheisinä ja tässä porukassa hoituu niin lastenhoitoapu, kukkien kastelut, koirien hoitaminen jne. Aina on porukassa joku, joka voi huolehtia asiasta. Kun siskoni vävy opiskeli it-alaa, mä annoin hänelle tukiopetusta ohjelmoinnissa (koodaan työkseni). Kun olen tarvinnut remonttiapua, siskonpoikani on mun poikani kanssa tullut tekemään homman. Ja luonnollisesti on oltu muuttoapuna jne. Joskus aikoinaan mietin, miten lastemme tulevat puolisot sopeutuvat tällaiseen yhteisöllisyyteen, mutta oikein hyvin ovat sopeutuneet. Toistaiseksi vain siskollani on lapsenlapsia, mutta - iäkkäitä vanhempiani lukuunottamatta - kaikki ovat valmiita olemaan lapsenvahteina, kun on tarvetta. Ja ennen pandemiaa ihan ilman tarvettakin, koska pikkuipanat ovat vanhempiensa serkuillekin tärkeitä ja rakkaita.
Jotkut ystävät on niitä roikkuja-ystäviä, jotka eivät tajua ettei heitä oikeasti kukaan oikein kaipaa. Kun sitten toiset ei enää haluta pitää yhteyttä, niin ihmetellään miten tässä näin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
On reilua antaa toiselle myös rehellinen palaute. Ja jos ei enää muutenkaan halua olla tekemisissä, niin kuinka paljon se herne nenässä nyt siellä haittaa?
Ghostaajat eivät vain pysty ottamaan vastaan muiden ihmisten negatiivisia tunteita, ja yrittävät päästä itse helpolla. Ei ole kanttia sanoa, niin kuin asiat ovat, vaan puhutaan vaan selän takana pahaa kunnes hävitään. Toisen pitäisi olla jonkin sortin ajatustenlukija, joka pystyy näkemään läpi epärehellisestä käytöksestä ja muuttamaan omaa käytöstään sen perusteella toiselle mieluisammaksi. Minusta aika kova vaatimus.
Eri asia toki, jos vastapuoli on jollain tavalla potentiaalisesti vaarallinen, mutta let's face it: sellaiset tapaukset ovat loppuviimein häviävän pieni vähemmistö. Tai jos koko tuttavapiiri tuntuu olevan tulvillaan pelkkää psykopaattia ja narsistia, niin kannattaa ehkä itse vilkaista peiliin. Ja kuten totesi, feidata voi myös nätisti vetoamalla kiireisiin ja kieltäytymällä tapaamisista.
Tässä minusta on se pattitilanne eli tuon toisen keskustelijan tapaan epäilen vahvasti, että kukaan haluaisi kuulla rehellistä mielipidettä ex-ystävän suusta. Jos ystävyyden haluaa katkaista niin sieltä voi tulla oikeasti haavoittavaa ja traumatisoivaa settiä, koska toisen on tuntenut hyvin (erityisesti, jos se toinen on pitänyt sydänystävänään ja vuodattanut asioitaan pyytämättä).
Minä en ainakaan haluaisi kuulla tuollaista. Ja olenkin tullut feidatuksi ja ghostatuksi vähittelen muutaman kerran, mistä olen ihan tyytyväinen. Ap
Hyvin usein kyse on kuitenkin vain väärinymmärryksistä. Kyllähän se voi satuttaa kuulla ikäviä asioita, mutta se voi myös puhdistaa ilmaa ja parantaa ihmissuhdetta. Tietysti toisen pitäisi myös pyrkiä ilmaisemaan asia jotenkin muuten kuin haukkumalla, jos siis on intressi jatkaa suhdetta. Omassa elämässäni nämä tilanteet ovat pääasiassa edenneet niin, että toinen on tuonut esiin jonkin ongelman, joka yleensä on liittynyt siihen että toinen on käyttäytynyt tökeröllä tavalla joka on loukannut, mutta ei ole itse tajunnut sitä.
Itse kyllä haluisin mieluummin kuulla ne ikävät, satuttavatkin syyt päättää ystävyys kuin jäädä miettimään, miksi läheisenä pitämäni ihminen feidasi minut yllättäen. Silloin voisin ainakin itse käsitellä asian pois mielestäni, joko ajatuksella "olenpas toiminut typeräsi, täytyy pyytää anteeksi ja kiinnittää tähän asiaan tulevissa ihmissuhteissa huomiota" tai sitten tyyliin "Riitta kyllä ylireagoi nyt vahvasti, varmaan johtuu asiasta X hänen elämäntilanteessaan. No, ehkä laitan hänelle vielä viestin, jossa pyydän anteeksi mutta kerron myös miten tuo tilanne minusta meni, hän voi sitten päättää haluaako jatkaa ystävyyttä tulevaisuudessa vai ei". Molemmissa tapauksissa voisin jättää asian tuon jälkeen aikalailla sikseen. Ilman selitystä ghostatessa jäisin kyllä itse miettimään, mitä olen tehnyt väärin. Ja huom, viittaan tässä nyt vähän läheisempiin ihmissuhteisiin, kuin johonkin kaveriin jonka kanssa käy joskus harvoin kahvilla tai juttelee joogan jälkeen mukavia.
Tuolla aikaisemmin joku puhui keskusteluista, minkä perusteella toinen voisi muuttaa käyttäytymistään ja ystävyys voisi jatkua. Tässä viestissä puhutaan väärinymmärryksestä, mutta uskoisin, että monen tarinan takana ovat vähän vakavammat asiat eli se, että ystävän persoona on sellainen, että ei halua hänen kanssaan olla ystävä enää. Joko se on ollut sellainen jo alkujaan (on halunnut vuosia katkaista suhteen, mutta toinen vain roikkuu) tai sitten on tapahtunut jotakin sellaista, mikä on muuttanut kaiken (ystävästä on tullut alkoholisti, hän on tehnyt jotain omien arvojen vastaista tms.) eli hän on paljastunut muunlaiseksi ihmiseksi mitä on kuvitellut.
Ei tuollaisia asioita voi sanoa kenellekään, ellei sitten kuvittele olevansa juuri se totuuden torvi, joka tietää ehdottoman totuuden ihmisestä. Juuri sen vuoksi en ole sanonut toiselle noita asioita (jos kyseessä oli ystävyys), että tiedostan oman näkemykseni subjektiivisuuden, enkä halua loukata. Vaikkapa muistojen takia, jos ystävyys on ollut pitkä tai siksi, että en halua mitenkään vaikeuttaa entisen kaverin matkaa. Muuta en halua kuin että ystävyys loppuu. Siis en halua, että ystävyys selvittelyn jälkeen jatkuu kuten noissa selvittelyjen pyytämisissä usein on tilanne. Eli he eivät oikein suostu hyväksymään, että toinen ei halua jatkaa ystävyyttä.
Tavoite ei siis ole ystävyyden parantaminen vaan ystävyyden lopettaminen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Juuri tämä on se ihmistyyppi jonka kohdalla voin ymmärtää ghostauksen ”epätoivoisuuden”. Suhde on muuttunut niin umpifalskiksi/kieroksi että lähtijää ällöttää itseäänkin. Raivari tai muu suorien sanojen paukutus ei kuitenkaan tunnu sopivalta, joskus on lopulta vaikea osoittaa yhtä selkeää syytä mikä suhteessa on pielessä. Toki jos kanttia riittää oikeat sanat olisivat jotain ”tämä on ollut pidempään falskia näytelmää, en pysty ottamaan sinua vakavasti/arvostamaan sinua, joten lopetetaan yhteydenpito”.
Kestävätkö ihmiset kuulla rehellistä tekstiä nykyään?
Rehellisyys on monesti myös loukkaavaa. Tässä muuten on ero parisuhteeseen verraten eli silloin kun toisen osapuolen jutut todellä ärsyttävät, niin ne voi ottaa esille ja käsitellä koko laajuudessaan, jolloin suhde saattaa syvetä (tai sitten katketa). Mutta ystävyyteen eivät tuollaiset repivät keskustelut kuulu, vaan ystävyys on samanmielisyyttä ja toisen tukemista lähtökohtaisesti, koska ei olla niin intiimillä tasolla toisen kanssa.
Tietenkin tähän vaikuttaa sekin miten itse kukin ystävyydestä ajattelee. Joku puhui miestyyppisestä ystävyydestä, mihin samaistuin itsekin. Olen aina kokenut sellaisen ystävyyden raskaaksi, missä vaaditaan jatkuvaa uskoutumista, pitkiä puhelinkeskusteluja jne. Kun taas pitkäaiset ystäväni ovat itsekseen ilman minkäänlaisia selityksiä ja selvittelyjä ajatelleen samoin eli joskus ystävyys on tiiviimpää, mutta aina jatketaan siitä mihin jäätiin. Ja tiedän voivani soittaa vaikka yöllä, jos tarvis on, ja myös ystäväni on soittanut, kun on oikea kriisi. Ja niitä ei ole ihan koko ajan tilitettäväksi, vaan silleen normaalisti. Eli ystäväni ovat sellaisia, jotka osaavat käsitellä asioitaan myös yksinkin ja hakeutua tarvittaessa terapiaan. En rupeasi kenenkään tukikepiksi enää. Yksi sellainen yksipuolinen ystävyys oli nuoruudessa, otin opikseni. Ap
Kyllä parisuhteenki voi katkasta ilman selittelyjä. Ja ei parisuhteessakaan kuulu olla toiselle terapeuttina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Juuri tämä on se ihmistyyppi jonka kohdalla voin ymmärtää ghostauksen ”epätoivoisuuden”. Suhde on muuttunut niin umpifalskiksi/kieroksi että lähtijää ällöttää itseäänkin. Raivari tai muu suorien sanojen paukutus ei kuitenkaan tunnu sopivalta, joskus on lopulta vaikea osoittaa yhtä selkeää syytä mikä suhteessa on pielessä. Toki jos kanttia riittää oikeat sanat olisivat jotain ”tämä on ollut pidempään falskia näytelmää, en pysty ottamaan sinua vakavasti/arvostamaan sinua, joten lopetetaan yhteydenpito”.
Kestävätkö ihmiset kuulla rehellistä tekstiä nykyään?
Niinpä. Pitääkö valehdella, että vika ei ole sinussa, vaan minussa. Uskooko joku tuollaisen.
Vai haluaako se toinen todella kuulla, että hänestä vuosien mittaan on kasvanut hyvin itsesäälinen tylsä valittaja, jonka kanssa minulla ei enää ole mitään yhteistä, vaikka lapsina oltiin ihan erottamattomat. Olisiko se tosiaan parempi kuin se, ettei selitä mitään.
Voisiko sanoa vaikka että elämässä on nykyään itsellä kaikenlaista kiirusta, ja tuntuu että aika ei nyt riitä aktiiviseen yhteydenpitoon? Ja että vähän muutenkin tuntuu, että mielenkiinnonkohteet on erilaiset tässä hetkessä.
Ei ghostaamisen välttäminen tarkoita, että pitäisi ladella kaikki mielen päällä majailevat törkeydet toisen persoonasta.
Tämä on juuri sitä ghostausta mitä lehtiartikkelissa paheksuttiin ja mikä kiinnitti huomiota. Eli minulle on ollut aina itsestäänselvyys, että ystävyys lopetetaan noin. Toista loukkaamatta ja toivoen, että viesti menee perille, kun yhteydenotot harvenevat ja loppuvat. Sehän ei aina edes tarkoita, että mitään pahaa sanottavaa olisi, vaan useimmiten vain, että aika on ajanut ystävyyden ohitse. Ap
Tämä on minusta hankala tapa lopettaa ystävyyssuhde, kun tuota samaa selitystä käytetään ihan oikeasti sellaisiinkin ihmisiin, joiden kanssa haluaa edelleen olla tekemisissä. Kyllä minullakin on usein sen verran kiirettä tai henkistä kuormitusta, etten jaksa introverttina tavata kovin usein ystäviä. En silti halua heistä eroonkaan! Sama juttu monilla kaltaisillani ystävillä. Vaikea siis tuolla periaatteella tietää, milloin joku haluaa minut eroon elämästään ja milloin on oikeasti kiire. Minua loukkaisi vähemmän, jos ystävällisesti sanottaisiin, että olisi ehkä parempi jättää ystävyys sikseen, kuin että joutuisin arvailemaan milloin ystävän "en nyt ehdi nähdä" tarkoittaa sitä mitä hän sanoo, ja milloin hän yrittää päästä minusta eroon. Enemmän tuollainen rehellisyys minusta osoittaa arvostusta ja hyviä käytöstapoja toista kohtaan.
Minulle toisen ihmisen ”kiire” on vain sitä, etten ole tarpeeksi kiinnostavaa seuraa.
Jos olisin, hän priorisoisi aikaansa niin, että ehtisi nähdä minuakin.
Kaikki eivät ajattele näin, ja ne jotka ei, löytävät varmasti toisensa.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos selvittää syyt (ystävä on takertunut liikaa, käyttäytyy kusipäisesti, arvostelee ulkonäköä) ja näitä selvityksiä saisi hokea kuin papukaija, kun ei mene perille. Ystävyys on käynyt painolastiksi elämässä. Sitten vielä julkisesti arvostellaan päälle somessa. Silloin on tällä vetäytyjällä on täysi oikeus vetäytyä.
Ei niitä selvityksiä tarvi hokea kuin papukaija , riittää kun sanoo miksi ystävyys päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Juuri tämä on se ihmistyyppi jonka kohdalla voin ymmärtää ghostauksen ”epätoivoisuuden”. Suhde on muuttunut niin umpifalskiksi/kieroksi että lähtijää ällöttää itseäänkin. Raivari tai muu suorien sanojen paukutus ei kuitenkaan tunnu sopivalta, joskus on lopulta vaikea osoittaa yhtä selkeää syytä mikä suhteessa on pielessä. Toki jos kanttia riittää oikeat sanat olisivat jotain ”tämä on ollut pidempään falskia näytelmää, en pysty ottamaan sinua vakavasti/arvostamaan sinua, joten lopetetaan yhteydenpito”.
Kestävätkö ihmiset kuulla rehellistä tekstiä nykyään?
Niinpä. Pitääkö valehdella, että vika ei ole sinussa, vaan minussa. Uskooko joku tuollaisen.
Vai haluaako se toinen todella kuulla, että hänestä vuosien mittaan on kasvanut hyvin itsesäälinen tylsä valittaja, jonka kanssa minulla ei enää ole mitään yhteistä, vaikka lapsina oltiin ihan erottamattomat. Olisiko se tosiaan parempi kuin se, ettei selitä mitään.
Voisiko sanoa vaikka että elämässä on nykyään itsellä kaikenlaista kiirusta, ja tuntuu että aika ei nyt riitä aktiiviseen yhteydenpitoon? Ja että vähän muutenkin tuntuu, että mielenkiinnonkohteet on erilaiset tässä hetkessä.
Ei ghostaamisen välttäminen tarkoita, että pitäisi ladella kaikki mielen päällä majailevat törkeydet toisen persoonasta.
Tämä on juuri sitä ghostausta mitä lehtiartikkelissa paheksuttiin ja mikä kiinnitti huomiota. Eli minulle on ollut aina itsestäänselvyys, että ystävyys lopetetaan noin. Toista loukkaamatta ja toivoen, että viesti menee perille, kun yhteydenotot harvenevat ja loppuvat. Sehän ei aina edes tarkoita, että mitään pahaa sanottavaa olisi, vaan useimmiten vain, että aika on ajanut ystävyyden ohitse. Ap
Tämä on minusta hankala tapa lopettaa ystävyyssuhde, kun tuota samaa selitystä käytetään ihan oikeasti sellaisiinkin ihmisiin, joiden kanssa haluaa edelleen olla tekemisissä. Kyllä minullakin on usein sen verran kiirettä tai henkistä kuormitusta, etten jaksa introverttina tavata kovin usein ystäviä. En silti halua heistä eroonkaan! Sama juttu monilla kaltaisillani ystävillä. Vaikea siis tuolla periaatteella tietää, milloin joku haluaa minut eroon elämästään ja milloin on oikeasti kiire. Minua loukkaisi vähemmän, jos ystävällisesti sanottaisiin, että olisi ehkä parempi jättää ystävyys sikseen, kuin että joutuisin arvailemaan milloin ystävän "en nyt ehdi nähdä" tarkoittaa sitä mitä hän sanoo, ja milloin hän yrittää päästä minusta eroon. Enemmän tuollainen rehellisyys minusta osoittaa arvostusta ja hyviä käytöstapoja toista kohtaan.
Sopisiko sellaiseksi merkiksi, että yhteydenpito on täysin yksipuolista? Jos ystävä ei koskaan ota itse yhteyttä ja sanoo aina, että hänellä on kiireitä yms. niin se on minusta ainakin vahva merkki, ettei hän halua jatkaa ystävyyttä tai tuttavuutta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Juuri tämä on se ihmistyyppi jonka kohdalla voin ymmärtää ghostauksen ”epätoivoisuuden”. Suhde on muuttunut niin umpifalskiksi/kieroksi että lähtijää ällöttää itseäänkin. Raivari tai muu suorien sanojen paukutus ei kuitenkaan tunnu sopivalta, joskus on lopulta vaikea osoittaa yhtä selkeää syytä mikä suhteessa on pielessä. Toki jos kanttia riittää oikeat sanat olisivat jotain ”tämä on ollut pidempään falskia näytelmää, en pysty ottamaan sinua vakavasti/arvostamaan sinua, joten lopetetaan yhteydenpito”.
Kestävätkö ihmiset kuulla rehellistä tekstiä nykyään?
Niinpä. Pitääkö valehdella, että vika ei ole sinussa, vaan minussa. Uskooko joku tuollaisen.
Vai haluaako se toinen todella kuulla, että hänestä vuosien mittaan on kasvanut hyvin itsesäälinen tylsä valittaja, jonka kanssa minulla ei enää ole mitään yhteistä, vaikka lapsina oltiin ihan erottamattomat. Olisiko se tosiaan parempi kuin se, ettei selitä mitään.
Miksi pitää olla tyly ja ilkeä? Eikö ole muita vaihtoehtoja kuin ghostata tai sitten sanoa, "En pidä sinusta enää senkin itsesäälissä kierivä type rys"
Tuossakin tilanteessa voi jutella että "Hei, olen huomannut, että meillä ei ole enää kauheasti yhteistä ja elämäntilanteetkin on tosi erilaiset. Meillä on ollut mukavat hetkemme mutta nyt koen että mulla ei vaan enää ole aikaa ja annettavaa tälle meidän kaveruudelle. En halua vain ghostata joten siksi tuon tämän esiin. Toivotan sinulle kaikkea hyvää jatkoon, toivottavasti voidaan lähteä eri suuntiin hyvissä väleissä"
Olipas vaikeaa.
Koska ripustautuva ihminen ei usko sitä kaunista ei-tä. Vai luuletko että se juttu päättyisi sinun viestiisi? Kun ei kaikkia kiinnosta draamailla ja selitellä. Kun ghoustauksesta huolimatta tämä ihminen otti pari vuotta yhteyttä yksipuolisesti, jos hänelle olisi jotakin vastannut vänkäisi hän vieläkin.
No sitten voit estää hänet? Kyllä mäkin ihmettelisin jos mut vaan yhtäkkiä ghostattaisiin.
Mun mielestä on mukava päättää ystävyys selitykseen. Mut on 2 kaveria jättänyt.
Toinen sanoi ihan suoraan, että "Meillä ei oo oikein enää mitään yhteistä. Parempi kun ei enää olla yhteyksissä" Ja toinen vaan ghostas ja vältteli yhteydenottoja ja kierteli ja kaarteli.
Oli paljon mukavampaa heti kuulla että "Hei, ei olla kavereita enää. Kiitos yhteisistä vuosista" kun se että toinen välttelee. Arvaat varmaan, että ensimmäistä henkilöä en enää koskaan häirinnyt, kerran moikkasin kadulla kun näin. Toiselle henkilölle laitoin vaikka kuinka viestejä ja yritin tekohengittää ystävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Juuri tämä on se ihmistyyppi jonka kohdalla voin ymmärtää ghostauksen ”epätoivoisuuden”. Suhde on muuttunut niin umpifalskiksi/kieroksi että lähtijää ällöttää itseäänkin. Raivari tai muu suorien sanojen paukutus ei kuitenkaan tunnu sopivalta, joskus on lopulta vaikea osoittaa yhtä selkeää syytä mikä suhteessa on pielessä. Toki jos kanttia riittää oikeat sanat olisivat jotain ”tämä on ollut pidempään falskia näytelmää, en pysty ottamaan sinua vakavasti/arvostamaan sinua, joten lopetetaan yhteydenpito”.
Kestävätkö ihmiset kuulla rehellistä tekstiä nykyään?
Niinpä. Pitääkö valehdella, että vika ei ole sinussa, vaan minussa. Uskooko joku tuollaisen.
Vai haluaako se toinen todella kuulla, että hänestä vuosien mittaan on kasvanut hyvin itsesäälinen tylsä valittaja, jonka kanssa minulla ei enää ole mitään yhteistä, vaikka lapsina oltiin ihan erottamattomat. Olisiko se tosiaan parempi kuin se, ettei selitä mitään.
Voisiko sanoa vaikka että elämässä on nykyään itsellä kaikenlaista kiirusta, ja tuntuu että aika ei nyt riitä aktiiviseen yhteydenpitoon? Ja että vähän muutenkin tuntuu, että mielenkiinnonkohteet on erilaiset tässä hetkessä.
Ei ghostaamisen välttäminen tarkoita, että pitäisi ladella kaikki mielen päällä majailevat törkeydet toisen persoonasta.
Tämä on juuri sitä ghostausta mitä lehtiartikkelissa paheksuttiin ja mikä kiinnitti huomiota. Eli minulle on ollut aina itsestäänselvyys, että ystävyys lopetetaan noin. Toista loukkaamatta ja toivoen, että viesti menee perille, kun yhteydenotot harvenevat ja loppuvat. Sehän ei aina edes tarkoita, että mitään pahaa sanottavaa olisi, vaan useimmiten vain, että aika on ajanut ystävyyden ohitse. Ap
Tämä on minusta hankala tapa lopettaa ystävyyssuhde, kun tuota samaa selitystä käytetään ihan oikeasti sellaisiinkin ihmisiin, joiden kanssa haluaa edelleen olla tekemisissä. Kyllä minullakin on usein sen verran kiirettä tai henkistä kuormitusta, etten jaksa introverttina tavata kovin usein ystäviä. En silti halua heistä eroonkaan! Sama juttu monilla kaltaisillani ystävillä. Vaikea siis tuolla periaatteella tietää, milloin joku haluaa minut eroon elämästään ja milloin on oikeasti kiire. Minua loukkaisi vähemmän, jos ystävällisesti sanottaisiin, että olisi ehkä parempi jättää ystävyys sikseen, kuin että joutuisin arvailemaan milloin ystävän "en nyt ehdi nähdä" tarkoittaa sitä mitä hän sanoo, ja milloin hän yrittää päästä minusta eroon. Enemmän tuollainen rehellisyys minusta osoittaa arvostusta ja hyviä käytöstapoja toista kohtaan.
Minulle toisen ihmisen ”kiire” on vain sitä, etten ole tarpeeksi kiinnostavaa seuraa.
Jos olisin, hän priorisoisi aikaansa niin, että ehtisi nähdä minuakin.Kaikki eivät ajattele näin, ja ne jotka ei, löytävät varmasti toisensa.
Toistuvasti tuo ”kiire” onkin juuri sitä, että toinen ei ole prioriteetti. Minulle on ystävyyssuhteessa käynyt jopa niin, että toinen on alkanut pitää itsestäänselvyytenä, vähän kuin kulahtaneessa avioliitossa. Töksäyttelyä, ja jopa aivan outoa ajattelua kuten se, ettei vastavuoroisuutta tarvita (!) Huono kohtelu ei minusta ole ”kotoisaa” ja ”tuttavallista”, vaan ihan vain huonoa kohtelua jota en ota vastaan keneltäkään. Missään muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Juuri tämä on se ihmistyyppi jonka kohdalla voin ymmärtää ghostauksen ”epätoivoisuuden”. Suhde on muuttunut niin umpifalskiksi/kieroksi että lähtijää ällöttää itseäänkin. Raivari tai muu suorien sanojen paukutus ei kuitenkaan tunnu sopivalta, joskus on lopulta vaikea osoittaa yhtä selkeää syytä mikä suhteessa on pielessä. Toki jos kanttia riittää oikeat sanat olisivat jotain ”tämä on ollut pidempään falskia näytelmää, en pysty ottamaan sinua vakavasti/arvostamaan sinua, joten lopetetaan yhteydenpito”.
Kestävätkö ihmiset kuulla rehellistä tekstiä nykyään?
Niinpä. Pitääkö valehdella, että vika ei ole sinussa, vaan minussa. Uskooko joku tuollaisen.
Vai haluaako se toinen todella kuulla, että hänestä vuosien mittaan on kasvanut hyvin itsesäälinen tylsä valittaja, jonka kanssa minulla ei enää ole mitään yhteistä, vaikka lapsina oltiin ihan erottamattomat. Olisiko se tosiaan parempi kuin se, ettei selitä mitään.
Voisiko sanoa vaikka että elämässä on nykyään itsellä kaikenlaista kiirusta, ja tuntuu että aika ei nyt riitä aktiiviseen yhteydenpitoon? Ja että vähän muutenkin tuntuu, että mielenkiinnonkohteet on erilaiset tässä hetkessä.
Ei ghostaamisen välttäminen tarkoita, että pitäisi ladella kaikki mielen päällä majailevat törkeydet toisen persoonasta.
Tämä on juuri sitä ghostausta mitä lehtiartikkelissa paheksuttiin ja mikä kiinnitti huomiota. Eli minulle on ollut aina itsestäänselvyys, että ystävyys lopetetaan noin. Toista loukkaamatta ja toivoen, että viesti menee perille, kun yhteydenotot harvenevat ja loppuvat. Sehän ei aina edes tarkoita, että mitään pahaa sanottavaa olisi, vaan useimmiten vain, että aika on ajanut ystävyyden ohitse. Ap
Eikös Hesarissa puhuttu ihan muusta? "Ghostaus tarkoittaa sitä, että ihmissuhteen toinen osapuoli katoaa yllättäen ilman selityksiä." Se, että yhteydenpito hiipuu hiljalleen ei ole yllättäen katoamista ja tuskin traumatisoi ketään, vaikka surua toki voi sekin aiheuttaa.
Myös minä olen tylsimys. Enkä oikein jaksa muidenkaan draamailua kuunnella. Ap