Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
On liikaa vaadittu. KUKAAN ei ole velvollinen perustelemaan entisille ystäville tai tutuille yhtään mitään.
Vai niin 😄 Voi narsistista aikaamme. Minäminäminä!
Oletko sinä se joka on kirjoittanut sanan "narsisti" melkein jokaiseen viestiin? ;)
Olen tavallaan oikeastaan samaa mieltä tuon henkilön kanssa jota lainasit. Hän kirjoitti "kukaan ei ole velvollinen..."
Niin. Minäkin ajattelen että kukaan ei ole velvollinen. Mitään velvollisuutta ei ole olemassakaan.
Tässä koko aloituksessa on kyse ainoastaan siitä että pahoilla ihmisillä on pahojen ihmisten ongelmat. Pahat ihmiset käyttävät sellaisia sanoja kuin velvollisuus, oikeus, vaatimus,... pahat ihmiset asettavat odotuksia muille ihmisille,...
Ja kun asiat eivät mene pahojen ihmisten velvollisuuksien oikeuksien vaatimusten odotusten mukaisesti niin oivoi, sitten pahoilla ihmisillä on paha mieli. Sitten jonkun muun pitää seliseli-selitellä jotain ja pitää mennä terapiaan kunnes on taas hyvä mieli. Koska kaikista tärkeintä maailmassa on se että pahalla ihmisellä täytyy olla hyvä mieli. Kun pahalla ihmisellä on hyvä mieli niin kaikki on hyvin.
Eh. Hyvät ihmiset eivät käytä tuollaisia sanoja, eivät tuollaisia pohdi. Hyvät ihmiset toimivat oikein, tekevät hyvää, ihan ilman mitään velvollisuuksia, oikeuksia,...
Kai hyvät ihmiset sitten ovat "narsisteja", kun he eivät toimi "velvollisuuksien" mukaisesti, kun he eivät edes pohdi mitään sellaista kuin "velvollisuudet", vaan he vain toimivat oikein, vain tekevät hyvää, ihan luonnostaan.
Jos sinä tarvitset "velvollisuuksia" tai "vastuuntuntoa" toimiaksesi jollain tietyllä tavalla, niin sinä toimit väärin ja sinun motiivisi toimintaasi on väärä, sinun sisimpäsi on väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Humanoidi jeesustelija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
On liikaa vaadittu. KUKAAN ei ole velvollinen perustelemaan entisille ystäville tai tutuille yhtään mitään.
Vai niin 😄 Voi narsistista aikaamme. Minäminäminä!
Oletko sinä se joka on kirjoittanut sanan "narsisti" melkein jokaiseen viestiin? ;)
Olen tavallaan oikeastaan samaa mieltä tuon henkilön kanssa jota lainasit. Hän kirjoitti "kukaan ei ole velvollinen..."
Niin. Minäkin ajattelen että kukaan ei ole velvollinen. Mitään velvollisuutta ei ole olemassakaan.
Tässä koko aloituksessa on kyse ainoastaan siitä että pahoilla ihmisillä on pahojen ihmisten ongelmat. Pahat ihmiset käyttävät sellaisia sanoja kuin velvollisuus, oikeus, vaatimus,... pahat ihmiset asettavat odotuksia muille ihmisille,...
Ja kun asiat eivät mene pahojen ihmisten velvollisuuksien oikeuksien vaatimusten odotusten mukaisesti niin oivoi, sitten pahoilla ihmisillä on paha mieli. Sitten jonkun muun pitää seliseli-selitellä jotain ja pitää mennä terapiaan kunnes on taas hyvä mieli. Koska kaikista tärkeintä maailmassa on se että pahalla ihmisellä täytyy olla hyvä mieli. Kun pahalla ihmisellä on hyvä mieli niin kaikki on hyvin.
Eh. Hyvät ihmiset eivät käytä tuollaisia sanoja, eivät tuollaisia pohdi. Hyvät ihmiset toimivat oikein, tekevät hyvää, ihan ilman mitään velvollisuuksia, oikeuksia,...
Kai hyvät ihmiset sitten ovat "narsisteja", kun he eivät toimi "velvollisuuksien" mukaisesti, kun he eivät edes pohdi mitään sellaista kuin "velvollisuudet", vaan he vain toimivat oikein, vain tekevät hyvää, ihan luonnostaan.
Jos sinä tarvitset "velvollisuuksia" tai "vastuuntuntoa" toimiaksesi jollain tietyllä tavalla, niin sinä toimit väärin ja sinun motiivisi toimintaasi on väärä, sinun sisimpäsi on väärä.
No mutta sittenhän on sinulle lottovoitto, kun ghoustaan sinut? Kun kerran olen ihan vääränlainen, niin miksi maailmassa sinä vielä haluat olla tekemisissä kanssani yhtään sekuntia pidempään, ja mennä jopa kalliiseen terapiaan? Jos juttusi olisi looginen, onnenpotkuhan se ghoustaus sinulle on.
Humanoidi jeesustelija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
On liikaa vaadittu. KUKAAN ei ole velvollinen perustelemaan entisille ystäville tai tutuille yhtään mitään.
Vai niin 😄 Voi narsistista aikaamme. Minäminäminä!
Oletko sinä se joka on kirjoittanut sanan "narsisti" melkein jokaiseen viestiin? ;)
Olen tavallaan oikeastaan samaa mieltä tuon henkilön kanssa jota lainasit. Hän kirjoitti "kukaan ei ole velvollinen..."
Niin. Minäkin ajattelen että kukaan ei ole velvollinen. Mitään velvollisuutta ei ole olemassakaan.
Tässä koko aloituksessa on kyse ainoastaan siitä että pahoilla ihmisillä on pahojen ihmisten ongelmat. Pahat ihmiset käyttävät sellaisia sanoja kuin velvollisuus, oikeus, vaatimus,... pahat ihmiset asettavat odotuksia muille ihmisille,...
Ja kun asiat eivät mene pahojen ihmisten velvollisuuksien oikeuksien vaatimusten odotusten mukaisesti niin oivoi, sitten pahoilla ihmisillä on paha mieli. Sitten jonkun muun pitää seliseli-selitellä jotain ja pitää mennä terapiaan kunnes on taas hyvä mieli. Koska kaikista tärkeintä maailmassa on se että pahalla ihmisellä täytyy olla hyvä mieli. Kun pahalla ihmisellä on hyvä mieli niin kaikki on hyvin.
Eh. Hyvät ihmiset eivät käytä tuollaisia sanoja, eivät tuollaisia pohdi. Hyvät ihmiset toimivat oikein, tekevät hyvää, ihan ilman mitään velvollisuuksia, oikeuksia,...
Kai hyvät ihmiset sitten ovat "narsisteja", kun he eivät toimi "velvollisuuksien" mukaisesti, kun he eivät edes pohdi mitään sellaista kuin "velvollisuudet", vaan he vain toimivat oikein, vain tekevät hyvää, ihan luonnostaan.
Jos sinä tarvitset "velvollisuuksia" tai "vastuuntuntoa" toimiaksesi jollain tietyllä tavalla, niin sinä toimit väärin ja sinun motiivisi toimintaasi on väärä, sinun sisimpäsi on väärä.
Heh heh, kaikki on minussa ihan väärin, mutta sinä vaan jatkut minussa roikkumista. Miksi?
Mä myös hämmästelen tätä ghostaamisen demonisointia. Jos missä tahansa ihmissuhteessa voi hyvin, on luottamusta, välittämistä ja tasavertaisuutta, niin ei sellaisesta ylipäätään mielellään kävele pois. Jos päätyy häipymään jälkiä jättämättä, siihen saattaapi olla joku syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
On reilua antaa toiselle myös rehellinen palaute. Ja jos ei enää muutenkaan halua olla tekemisissä, niin kuinka paljon se herne nenässä nyt siellä haittaa?
Ghostaajat eivät vain pysty ottamaan vastaan muiden ihmisten negatiivisia tunteita, ja yrittävät päästä itse helpolla. Ei ole kanttia sanoa, niin kuin asiat ovat, vaan puhutaan vaan selän takana pahaa kunnes hävitään. Toisen pitäisi olla jonkin sortin ajatustenlukija, joka pystyy näkemään läpi epärehellisestä käytöksestä ja muuttamaan omaa käytöstään sen perusteella toiselle mieluisammaksi. Minusta aika kova vaatimus.
Eri asia toki, jos vastapuoli on jollain tavalla potentiaalisesti vaarallinen, mutta let's face it: sellaiset tapaukset ovat loppuviimein häviävän pieni vähemmistö. Tai jos koko tuttavapiiri tuntuu olevan tulvillaan pelkkää psykopaattia ja narsistia, niin kannattaa ehkä itse vilkaista peiliin. Ja kuten totesi, feidata voi myös nätisti vetoamalla kiireisiin ja kieltäytymällä tapaamisista.
Tässä minusta on se pattitilanne eli tuon toisen keskustelijan tapaan epäilen vahvasti, että kukaan haluaisi kuulla rehellistä mielipidettä ex-ystävän suusta. Jos ystävyyden haluaa katkaista niin sieltä voi tulla oikeasti haavoittavaa ja traumatisoivaa settiä, koska toisen on tuntenut hyvin (erityisesti, jos se toinen on pitänyt sydänystävänään ja vuodattanut asioitaan pyytämättä).
Minä en ainakaan haluaisi kuulla tuollaista. Ja olenkin tullut feidatuksi ja ghostatuksi vähittelen muutaman kerran, mistä olen ihan tyytyväinen. Ap
Hyvin usein kyse on kuitenkin vain väärinymmärryksistä. Kyllähän se voi satuttaa kuulla ikäviä asioita, mutta se voi myös puhdistaa ilmaa ja parantaa ihmissuhdetta. Tietysti toisen pitäisi myös pyrkiä ilmaisemaan asia jotenkin muuten kuin haukkumalla, jos siis on intressi jatkaa suhdetta. Omassa elämässäni nämä tilanteet ovat pääasiassa edenneet niin, että toinen on tuonut esiin jonkin ongelman, joka yleensä on liittynyt siihen että toinen on käyttäytynyt tökeröllä tavalla joka on loukannut, mutta ei ole itse tajunnut sitä.
Itse kyllä haluisin mieluummin kuulla ne ikävät, satuttavatkin syyt päättää ystävyys kuin jäädä miettimään, miksi läheisenä pitämäni ihminen feidasi minut yllättäen. Silloin voisin ainakin itse käsitellä asian pois mielestäni, joko ajatuksella "olenpas toiminut typeräsi, täytyy pyytää anteeksi ja kiinnittää tähän asiaan tulevissa ihmissuhteissa huomiota" tai sitten tyyliin "Riitta kyllä ylireagoi nyt vahvasti, varmaan johtuu asiasta X hänen elämäntilanteessaan. No, ehkä laitan hänelle vielä viestin, jossa pyydän anteeksi mutta kerron myös miten tuo tilanne minusta meni, hän voi sitten päättää haluaako jatkaa ystävyyttä tulevaisuudessa vai ei". Molemmissa tapauksissa voisin jättää asian tuon jälkeen aikalailla sikseen. Ilman selitystä ghostatessa jäisin kyllä itse miettimään, mitä olen tehnyt väärin. Ja huom, viittaan tässä nyt vähän läheisempiin ihmissuhteisiin, kuin johonkin kaveriin jonka kanssa käy joskus harvoin kahvilla tai juttelee joogan jälkeen mukavia.
Mulle tuli tästä kommentistasi mieleen, että jotkut (kuten minä itsekin) saattavat ajatella niin, että kertomalla syyn antaa toiselle vielä mahdollisuuden korjata tilanteen. Ja siten ystävyys jatkuisi. Mä en päätä ystävyyssuhteitani (enkä muitakaan suhteitani) hetken mielijohteesta vaan siinä vaiheessa, kun olen päätökseni tehnyt, mikään ei enää muuta asiaa miksikään. En kaipaa siinä vaiheessa enää anteeksipyyntöjä enkä mitään muutakaan.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
t. Hyvä Ystävä kirjoitti:
Oletko sä ap hölmö? En muista kuka filosofi sanoi: "Ihminen on eläin joka kykenee tekemään sopimuksia".
Niin! Kuvittele ap että sinä ja minä kohtaamme jossain, siis vaikkapa töissä, opinnoissa, naapureina, metrossa, ihan missä vain. Kuvittele että minä tervehdin sinua JA sinä tervehdit minua. Se on siinä! Se sopimus on siinä. Sillä selvä. Tuolla tervehtimisellä me olemme sopineet että me olemme ystäviä ja pysymme ystävinä koko loppuikämme ja meidän on aina otettava toisemme huomioon kaikissa elämämme valinnoisa ja meidän on tehtävä toisillemme palveluksia ja annettava lahjoja ja kutsuttava toisemme häihin sekä ristiäisiin sekä valmistujaisiin sekä...
Niin. Sopimus. Sitoutuminen. Lupaus. SE PIDETÄÄN MIKÄ LUVATAAN!
Jos sinä yllättäen joskus et meinaakaan pitää sinun puoltasi sopimuksestamme, jos sinä et meinaakaan koko loppuelämäsi ajan jokaikinen hetki palvella kaikkia minun "ystävätarpeitani", niin sinä teet sopimusrikkomuksen. Niin, sinä rikot pyhän lupauksesi. Olet kunniasi ja ylpeytesi kautta vannonut palvelevasi minua, mutta sinä sittenkin syöt sanasi. Siinä vaiheessa sulla pitää olla todella älyttömän hyvä perustelu että miksi niin teet, miksi kohtelet mua niin pahasti kaltoin. Tuollaista ei toiselle ihmiselle saa tehdä! Sun pitää todellakin kertoa hyvä syy miksi sä kohtelet mua kuin kakkaa.
Toisen tervehtiminen ei todellakaan tarkoita ystävyyttä. Jos sinä sellaista kuvittelet olet ihan täysin väärässä. Se on vain peruskohteliaisuutta eikä yhtään sen enempää.
Kyllä nyt sulla keulii ja pahasti. Jäätkö roikkumaan kaikkiin satunnaisiin tuttuihin kuvitellessasi että he ovat sulle jotain velkaa kun kerran satuit toivottamaan hyvää huomenta?
Hei. Kiitos kun vastasit tuohon viestiini. Niin, sinä vastasit viestiini täällä vauvapalstalla! Joten me ollaan nyt ystäviä koko loppuikämme, jee, hahaa! Voi tätä onnen päivää! Nyt sinä ja minä sitten vietetään loppuikämme tosi tiiviisti yhteydessä. Jos sinä et niin tee niin sinä jäät minulle velkaa. Ja minähän etsin sinut (vauvapalstan ylläpidon lokitietojen IP-osoitteiden avulla), löydän sinut, ja todellakin laitan sinut maksamaan velkasi korkoineen, maksat vaikka selkänahallasi. Näetpähän ettei ystävää kohdella noin kaltoin, ystävää ei noin vain hylätä!
PS. Eikös Jim Carreyn leffassa Sähköputkimies ollut tällänen pointti? Eikös se Jim Carrey ollut siinä tuollainen "tuomiopäivän ystävä" joka yhtäkkiä vain jotenkin ilmaantui toisen ihmisen elämään ja siitä ei mitenkään päässyt eroon koska sehän syyllisti ja kosti vaikka loputtomiin sitä jos se joutui hylätyksi?
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä aiheesta tulee ylipäätään mieleen suhteiden päättäminen. Monesti kuulee narinaa siitä, miten on tullut jätetyksi väärällä tavalla. Ei siihen sellaista hyvää tapaa ole. Jätetyksi tuleminen sattuu. Jättäminenkään ei ole helppoa. Siisti irtileikkaus, ghostaaminen, voi olla molemmille armollisempi, kuin loputon puhe. Mun kokemus elämästä ja ihmisistä on sellainen, että sitten jos ei lähde näin, seuraava vaihe olisi valittaa siitä, miksi se näin typeristä syistä mut jätti ja taas meni väärin.
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnet sä ystävän, onko ghostaaja sulle hän?🎶
Hah, tää oli hyvä. Ap
Ghostaaminen on raukkamaista, mutta psykot voi ghostata.
Harmi vaan, että se psykojen hahmottaminen ole monella hallussa, ja red flagejä nähdään lillukanvarsista, eikä oteta vastuuta sanoa suoraan ennen eroa, että nyt riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ghostaaminen on raukkamaista, mutta psykot voi ghostata.
Harmi vaan, että se psykojen hahmottaminen ole monella hallussa, ja red flagejä nähdään lillukanvarsista, eikä oteta vastuuta sanoa suoraan ennen eroa, että nyt riitti.
Minä olen myös sillä kannalla että ghostaus on henkistä väkivaltaa. Itse lopettaisin suhteen mieluummin vaikka umpiriidoissa v!tt¥@ huutaen, mutta ei ghostausta.
Kun henkilö on rakentanut valtakuntansa, johon kuuluu mielestään joukko alamaisia (lue: ihmisiä, joihin on tutustunut) ja näille alamaisille on jaettu roolinsa ja tätä joukkoa sitten paimennetaan yleensä puhelimella, jossa edellisten vastaamaan suostuneiden hyvät ja huonot puolet kerrotaan seuraaville, arvottaen asemaa valtakunnassa, niin jossain vaiheessa näitä puheluihin vastaajia ei enää löydy, puhumattakaan, että olisivat kiinnostuneet tapaamaan kasvotusten. Siinä vaiheessa kuvitteellisen valtakunnan valtija uhriutuu ja siirtyy, toivottavasti, palvelujen pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ghostaaminen on raukkamaista, mutta psykot voi ghostata.
Harmi vaan, että se psykojen hahmottaminen ole monella hallussa, ja red flagejä nähdään lillukanvarsista, eikä oteta vastuuta sanoa suoraan ennen eroa, että nyt riitti.
Miksi ystävää pitää kohdella niin, että tämän tarvitsee sanoa noin?
Humanoidi jeesustelija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
On liikaa vaadittu. KUKAAN ei ole velvollinen perustelemaan entisille ystäville tai tutuille yhtään mitään.
Vai niin 😄 Voi narsistista aikaamme. Minäminäminä!
Oletko sinä se joka on kirjoittanut sanan "narsisti" melkein jokaiseen viestiin? ;)
Olen tavallaan oikeastaan samaa mieltä tuon henkilön kanssa jota lainasit. Hän kirjoitti "kukaan ei ole velvollinen..."
Niin. Minäkin ajattelen että kukaan ei ole velvollinen. Mitään velvollisuutta ei ole olemassakaan.
Tässä koko aloituksessa on kyse ainoastaan siitä että pahoilla ihmisillä on pahojen ihmisten ongelmat. Pahat ihmiset käyttävät sellaisia sanoja kuin velvollisuus, oikeus, vaatimus,... pahat ihmiset asettavat odotuksia muille ihmisille,...
Ja kun asiat eivät mene pahojen ihmisten velvollisuuksien oikeuksien vaatimusten odotusten mukaisesti niin oivoi, sitten pahoilla ihmisillä on paha mieli. Sitten jonkun muun pitää seliseli-selitellä jotain ja pitää mennä terapiaan kunnes on taas hyvä mieli. Koska kaikista tärkeintä maailmassa on se että pahalla ihmisellä täytyy olla hyvä mieli. Kun pahalla ihmisellä on hyvä mieli niin kaikki on hyvin.
Eh. Hyvät ihmiset eivät käytä tuollaisia sanoja, eivät tuollaisia pohdi. Hyvät ihmiset toimivat oikein, tekevät hyvää, ihan ilman mitään velvollisuuksia, oikeuksia,...
Kai hyvät ihmiset sitten ovat "narsisteja", kun he eivät toimi "velvollisuuksien" mukaisesti, kun he eivät edes pohdi mitään sellaista kuin "velvollisuudet", vaan he vain toimivat oikein, vain tekevät hyvää, ihan luonnostaan.
Jos sinä tarvitset "velvollisuuksia" tai "vastuuntuntoa" toimiaksesi jollain tietyllä tavalla, niin sinä toimit väärin ja sinun motiivisi toimintaasi on väärä, sinun sisimpäsi on väärä.
Aika mustavalkoinen maailmankuva, jos jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin. Ei noin. - eri
Ystävyys ei ole kiveen kirjoitettu. Erillaisiin elämäntilanteisiin päätyminen voi merkitä uusia ystävyyksiä/ vanhojen hiipumisia. Ystävyydestä ei kannata ottaa stressiä ainakaan. Ja tämä ghostaaminen— olen niin vanha, etten edes tiedä mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
Minä taas en nimenomaan pidä ghostaamista ystävyyteen kuuluvana asiana, ja pidän sitä hyvin epäkunnioittavana tapana lopettaa pitkä ja läheinen ihmissuhde.
Mieluummin vaan hiipuu pois, kuin yhtäkkiä vaan lyö pellit kiinni.
Se, että pitkäaikainen, läheinen ystävä poistaa yhtäkkiä somesta ym. vie kunnioituksen koko ihmistä kohtaan, ja likaa kaikki yhteiset muistotkin.
Ajatus koko ihmisestä muuttuu.
Itselleni siis yksi pitkäaikainen ja läheinen ystävä teki noin, ja vaikka jälkikäteen ajateltuna koko asia on aivan sama, niin fiksumpi olisi ottanut tuohon johtaneet syyt puheeksi tai lähettänyt vaikka jonkun ”en koe enää oloani hyväksi kanssasi, älä ota enää minuun yhteyttä”-viestin jonka jälkeen ne poistot.
Itsekin olen päättänyt elämäni aikana useamman tiiviin ystävyyssuhteen, mutta en yhtäkään niistä ghostaten, ja jokaisen kanssa ollaan sellaisissa väleissä, että jos nähdään, niin moikataan ja vaihdetaan kuulumiset.
Mustavalkoiset, kehittymättömät ihmiset pistää välit kokonaan poikki ja suhtautuu ihmisiin joko-tai-mentaliteetilla; että pitää olla suunnilleen bestiksiä, tai sitten inhotaan ja lyödään välit poikki.
Ghostaus ei tarkoita sitä että ystävyys päättyisi luonnollisesti itsekseen niin, ettei kumpikaan osapuoli ylläpidä sitä enään vaan sitä että toinen osapuoli lopettaa ystävyyttä aktiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut ghostasi lapsuudenystäväni heti yhteisen ystävämme häiden jälkeen. En kuitenkaan alkanut vaatimaan häneltä selitystä ko käytökselle tai olisi pakottanut terapiaan. Ihmeellinen ajatus. Ettäkö olisin alkanut kiusaamaan toista ihmistä asiasta, josta hän ei selvästikään ole valmis puhumaan? Tulkoot puhumaan minulle asiasta jos joskus haluaa mieltänsä purkaa. Minulle sopii. Toivon hänelle hyvää elämää vaikken enää näkisikään.
Miksi on muka niin kamala asia, että ystävyys hiipuu? Minusta muutenkin on jotenkin kaunista että ihmisiä tulee ja menee, samalla tavalla kuten kaikki muukin elämässä. Työpaikkoja tulee ja menee. Asuinpaikkoja. Ajatuksia, tunteita. Ihmisiä. Elämä itsessään tulee ja menee.
Ystävät joiden kanssa en ole enää tekemisissä ovat olleet tietyssä elämäntilanteessa juuri sitä mitä olen tarvinnut. Mutta kun molemmat muuttuvat elämän pyörteissä, on ymmärrettävää että ystävyys muuttuu. Samalla tavalla kuin kaksi ihmistä voivat ylipäänsä syventää suhdetta, niin samalla tavalla suhde voi viiletä.
Mikään ei ole pysyvää, muistakaa se. Nauttikaa ihmisistä silloin kun he ovat luonanne, mutta olkaa aina valmiita hyväksymään se, että he voivat mennä menojaan. Älkää sitoko ihmisiä tai ottako heitä itsestäänselvyytenä. Näin kaikissa ihmissuhteissa. Niin perheenjäsenten, ystävien, työkavereiden yms. kanssa. Takertuminen vallitsiviin olosuhteisiin aiheuttaa meissä vain katkeruutta ja pelkoa.
Olipa hyvä viesti. Näin itsekin ajattelen. Tietysti se jos tärkeäksi koettu ihminen hylkää tuntuu pahalta, mutta sen asian käsitteleminen on täysin eri juttu kuin ryhtyä vaatimaan selityksiä ja selvityksiä siltä, joka haluaa ystävyyden päättää. Useimmiten selvityksiä halutaan nimenomaan sen vuoksi, että saataisiin edelleen olla yhteyksissä joko parantuneen suhteen toivossa tai sitten riidellen ja syyllistä hakien.
Keskustelu vahvisti sitä intuitiivista oletusta, että ghostauksen demonisoinnissa (kuten joku osuvasti kirjoitti) on jotain outoa ja ystävyyteen kuulumatonta. Ap
On mun mielestä myös kolmas syy haluta selitys. Joitain se auttaa oikeasti pääsemään yli siitä menetyksestä, että selvittää asian ja kuulee miksi. Ja kun se on tehty, ei enää palaa asiaan.
Mistä tunnet sä ystävän, onko ghostaaja sulle hän?🎶