Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Väität siis, että ghostauksessa toinen osapuoli on vuosikymmeniä ”sietänyt” toista hädin tuskin? Erikoista. Ei vastaa näitä tarinoita. Minä taas veikkaan, että aikamme on niin narsistista ja pinnallista, että ihmissuhteista on tullut kertakäyttöhyödykkeitä ja hyväksikäyttömateriaalia. Se on todella, todella surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mutta vuosia voi sopeutua. Itse olen kiltteyttäni ollut tuollainen ja sain tarpeekseni. Noihin suhteisiin kadottaa itsensä ja itsearvostuksensa. Ei vaan jaksa enää ymmärtää loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Ei mutta vuosia voi sopeutua. Itse olen kiltteyttäni ollut tuollainen ja sain tarpeekseni. Noihin suhteisiin kadottaa itsensä ja itsearvostuksensa. Ei vaan jaksa enää ymmärtää loputtomasti.
Plaaplaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Väität siis, että ghostauksessa toinen osapuoli on vuosikymmeniä ”sietänyt” toista hädin tuskin? Erikoista. Ei vastaa näitä tarinoita. Minä taas veikkaan, että aikamme on niin narsistista ja pinnallista, että ihmissuhteista on tullut kertakäyttöhyödykkeitä ja hyväksikäyttömateriaalia. Se on todella, todella surullista.
Ei vuosikymmeniä, vaan ystävyyden lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mutta vuosia voi sopeutua. Itse olen kiltteyttäni ollut tuollainen ja sain tarpeekseni. Noihin suhteisiin kadottaa itsensä ja itsearvostuksensa. Ei vaan jaksa enää ymmärtää loputtomasti.
Plaaplaa.
Nimenomaan. Yksinolo on paratiisia feikkifrendiyteen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pääse lukemaan juttua, joten kommentoin vain aloituksen ja jutun ensimmäisen kappaleen kannalta. Tietenkään ystävyys ei ole pakollista, mutta kyllä tuollainen yhtäkkinen ghostaus voi oikeasti olla aika traumatisoivaa, varsinkin jos itse on oikeasti kuvitellut, että kaikki on ok. Siis että ei vastakaan enää puhelimeen, sen sijaan että sanoisi suoraan että jokin on vinossa. Annikan asemassa olisin itse aivan yhtä ymmälläni ja varmasti todella surullinen. Se epätietoisuushan tuollaisessa tilanteessa on pahinta, jos ystävä suoraan sanoo ettei halua olla tekemisissä ja kertoo sille syyn, niin voi ainakin surra ystävyyden päättymistä rauhassa eikä tarvitse pohtia, mikä itsessä on vikana. Ystävyyden päättyminen kun on joka tapauksessa surullinen asia!
Tietysti jos juttu jatku niin, että siinä luetellaan kaikki tavat, millä Annika on hyväksikäyttänyt ystävää ja kohdellut tätä huonosti, niin ymmärrän, että on ghostattu. Siltikin voisi vaikka laittaa viestin ja blokata sen jälkeen jos ei halua olla missään tekemisissä, siinähän pääsisi ystävyyden päättävä osapuoli sanomaan ne asiat mitkä on kaihertaneet.
Ystävyyksiä on myös monenlaisia. Ainakin itselläni suurin osa itsestään hiipuneista ystävyyksistä ei ole jäänyt kaihertamaan, vaikka joitain ystäviä jollain tapaa kaipaankin ja jos asuisin esim. samalla paikkakunnalla niin varmaan koittaisin niitä elvyttää. Mutta kun parhaan ystävän kanssa meni välit riitaisasti poikki, niin olin todella surullinen ja olisin ollut itse ihan valmis vaikka pariterapiaan! :D On iso ero, tuleeko välirikko yllättäen ja liittykö siihen riitaa tai jääkö syy mysteeriksi, vai hiipuuko ystävyys vain elämäntilanteiden muutoksissa pikkuhiljaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos selvittää syyt (ystävä on takertunut liikaa, käyttäytyy kusipäisesti, arvostelee ulkonäköä) ja näitä selvityksiä saisi hokea kuin papukaija, kun ei mene perille. Ystävyys on käynyt painolastiksi elämässä. Sitten vielä julkisesti arvostellaan päälle somessa. Silloin on tällä vetäytyjällä on täysi oikeus vetäytyä.
Eihän tuo ole ghostaamista. Olet kokenut ”ystävän” kiusaajaksi, ja kertonut tämän hänelle myös. Ilemisesti myös sanonut suoraan, että näiden asioiden vuoksi et enää halua tai aio jatkaa ihmissuhdetta?
Kyllä. Hän syyllistää minua ja ei usko millään, etten halua olla tekemisissä. Jätän vastaamatta ja sitten vaan tulee viestiä. Ilmeisesti seuraava askel olisi blokata koko ihminen. Takana on vaan tosi pitkä ystävyys, hänellä on päihde- ja mielenterveysongelmia ja on muuttunut ikäväksi pari vuotta sitten.
Oletko eritellyt nämä syyt hänelle selkeästi? Tämän jälkeen kannattaa sanoa, että et enää jaksa kiusaamista, ja jatkossa et vastaa viesteihin. Miten tämä edes liittyy ghostaamiseen?
Olen ja todella tympäisee selitellä enää mitään, vaikka hän pitää tätä ghostaamisena eikä kunnolla ymmärrä, miksi olen vihainen (mikä on mielestäni jo uskomatonta kaikkien selityksien jälkeen). Mutta ansaitsen toki oman rauhani.
Alapeukuttaja, olisitko itse ystävä sellaisen kanssa, joka käyttäytyy törkeästi, sitten takertuu ja ei usko millään, mitä hänelle sanotaan? Hän koko oikeudekseen arvostella mua ilkeästi, mä en koskaan haukkunut häntä samalla tavalla. En kovin helposti katkaise ystävyyssuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Väität siis, että ghostauksessa toinen osapuoli on vuosikymmeniä ”sietänyt” toista hädin tuskin? Erikoista. Ei vastaa näitä tarinoita. Minä taas veikkaan, että aikamme on niin narsistista ja pinnallista, että ihmissuhteista on tullut kertakäyttöhyödykkeitä ja hyväksikäyttömateriaalia. Se on todella, todella surullista.
Kilpailu, vertailu ja kateus myrkyttää myös ystävyyttä. Moni esittää itseään.
On selvää että narsistinen pinnallisuus tekee kaikesta välineellistä ja hyötyä korostavaa. Ihmissuhteiden perusluonne on kuitenkin jossain muualla kuin hyötymisessä mutta se ei voi perustua toisen osapuolen uhrautuvuudellekaan.
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tasan mene mihinkään terapiaan siksi, että joku kokee että olisin hänelle selityksen velkaa. En ole, hullua puhetta. Ystävyyden päättämiseen riittää se, että ei enää halua olla ystävä. Miten ei ihmiset kestä enää lainkaan normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap
Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.
Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap
Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.
No ei. Vuosia sitten näin kun joku mulle ventovieras kaamee akka pitkään nalkutti rannalla omalle lapselleen. Tietysti mun sillä hetkellä kävi sitä lasta sääliksi, tietysti teki mieli mennä vähän kovistelamaan sitä akkaa. Mutta, jostain syystä se tilanne vaikutti muhun paljon tuota pahemminkin: sen nalkutuksen näkeminen jäi mun aivoihin jumiin koko himskatin päiväksi. Monta tuntia se nalkutuskohtaus oli jumissa mun aivoissa, mä kelasin sitä, kelasin, kelasin, kelasin. Se oli mulle raastavaa, tuskastuttavaa, kuluttavaa.
Joten: vaadinko mä että sen akan pitäisi mua terapioida? Sen akan pitäisi mulle selittää ja selvittää ja kertoa ja pyytää ja perustella ja...? No en! Koska kyllä mä sen ymmärsin, että jos jokin ventovieraan akan nalkutuskohtaus aiheuttaa mulle tuntikausien terapian tarpeen, niin vika ei ole siinä akassa, se ei ole sen akan syy! Toki, se akka teki väärin. Mutta se että se nalkutus jäi mun aivoihin jumittamaan niin sairaalloisen pahasti oli MUN syytä. Mä ymmärsin että mun aivoissa oli jokin vika, jonka vuoksi tuollainen jokin yksi pieni nalkutus jäi mun aivoihin jumiin. Tajusin että mun aivot ei kykene jotenkin päästämään irti. Mun vika, mun ongelma, mun sairaus, mun aivoissa jokin jumitusmekanismi.
Eli tiesin ettei ongelma ollut se akka tai nalkutus tai se yksi pilalle mennyt päivä. Tiesin että jos mä koskaan haluan elää normaalia hyvinvoivaa elämää niin mun pitää saada aivoni paljon "syvemmin terveeksi", niin ettei niihin alunperinkään jäisi jumiin asiat tuolla lailla, niin ettei mun kaikki aika menisi itseni terapioimiseen.
No, tuosta nalkutuskohtauksesta on nyt jotain 5 vuotta. Nyt olen saanut tosi vanhoja ikivanhoja traumoja parannettua, yli 20 vuotta vanhoja. Nyt mun aivot toimii paremmin. Nyt mun aivoihin ei enää tuolla lailla jumitu asiat. Nyt voin elää elämääni niin ettei mun tarvitse joka päivä montaa tuntia pohtia jokaikisen ventovieraan jokaista tekoa ja nalkutusta ja rantavälikohtausta.
--
Eli tämän mun pitkän viestin pointti: jos sun ystävyyden päättyminen aiheuttaa sulle jonkin "jumituksen" tai muun raastavan tilan, niin älä vieritä terapiointivastuuta sun ystävälle, koska sun ystävä on syytön. Ongelma on siinä että normaali arkinen elämäntapahtuma aiheuttaa sun aivoihin jumituksen. Eli se ystävyyden päättyminen ei ole se ongelma, se ystävyys ei ole sun hyvinvoinnin kannalta merkittävä juttu, unohda se ystävyys ja keskity tärkeämpään: sun aivoissa on jokin vika, olet jotenkin syvästi sairas. Paranna itse itsesi, terapioi itsesi. Ei ole normaalia elämää se jos pitää selvitellä "miksi tuo teki sitä? miksi hän teki tätä?" On normaalia että ihmiset tekevät sitäsuntätä. Jos et normaalia elämää kestä ilman selvittelyjä niin sinä olet sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap
Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.
Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap
Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.
No ei. Vuosia sitten näin kun joku mulle ventovieras kaamee akka pitkään nalkutti rannalla omalle lapselleen. Tietysti mun sillä hetkellä kävi sitä lasta sääliksi, tietysti teki mieli mennä vähän kovistelamaan sitä akkaa. Mutta, jostain syystä se tilanne vaikutti muhun paljon tuota pahemminkin: sen nalkutuksen näkeminen jäi mun aivoihin jumiin koko himskatin päiväksi. Monta tuntia se nalkutuskohtaus oli jumissa mun aivoissa, mä kelasin sitä, kelasin, kelasin, kelasin. Se oli mulle raastavaa, tuskastuttavaa, kuluttavaa.
Joten: vaadinko mä että sen akan pitäisi mua terapioida? Sen akan pitäisi mulle selittää ja selvittää ja kertoa ja pyytää ja perustella ja...? No en! Koska kyllä mä sen ymmärsin, että jos jokin ventovieraan akan nalkutuskohtaus aiheuttaa mulle tuntikausien terapian tarpeen, niin vika ei ole siinä akassa, se ei ole sen akan syy! Toki, se akka teki väärin. Mutta se että se nalkutus jäi mun aivoihin jumittamaan niin sairaalloisen pahasti oli MUN syytä. Mä ymmärsin että mun aivoissa oli jokin vika, jonka vuoksi tuollainen jokin yksi pieni nalkutus jäi mun aivoihin jumiin. Tajusin että mun aivot ei kykene jotenkin päästämään irti. Mun vika, mun ongelma, mun sairaus, mun aivoissa jokin jumitusmekanismi.
Eli tiesin ettei ongelma ollut se akka tai nalkutus tai se yksi pilalle mennyt päivä. Tiesin että jos mä koskaan haluan elää normaalia hyvinvoivaa elämää niin mun pitää saada aivoni paljon "syvemmin terveeksi", niin ettei niihin alunperinkään jäisi jumiin asiat tuolla lailla, niin ettei mun kaikki aika menisi itseni terapioimiseen.
No, tuosta nalkutuskohtauksesta on nyt jotain 5 vuotta. Nyt olen saanut tosi vanhoja ikivanhoja traumoja parannettua, yli 20 vuotta vanhoja. Nyt mun aivot toimii paremmin. Nyt mun aivoihin ei enää tuolla lailla jumitu asiat. Nyt voin elää elämääni niin ettei mun tarvitse joka päivä montaa tuntia pohtia jokaikisen ventovieraan jokaista tekoa ja nalkutusta ja rantavälikohtausta.
--
Eli tämän mun pitkän viestin pointti: jos sun ystävyyden päättyminen aiheuttaa sulle jonkin "jumituksen" tai muun raastavan tilan, niin älä vieritä terapiointivastuuta sun ystävälle, koska sun ystävä on syytön. Ongelma on siinä että normaali arkinen elämäntapahtuma aiheuttaa sun aivoihin jumituksen. Eli se ystävyyden päättyminen ei ole se ongelma, se ystävyys ei ole sun hyvinvoinnin kannalta merkittävä juttu, unohda se ystävyys ja keskity tärkeämpään: sun aivoissa on jokin vika, olet jotenkin syvästi sairas. Paranna itse itsesi, terapioi itsesi. Ei ole normaalia elämää se jos pitää selvitellä "miksi tuo teki sitä? miksi hän teki tätä?" On normaalia että ihmiset tekevät sitäsuntätä. Jos et normaalia elämää kestä ilman selvittelyjä niin sinä olet sairas.
Aivan scheissea ja asian vierestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Väität siis, että ghostauksessa toinen osapuoli on vuosikymmeniä ”sietänyt” toista hädin tuskin? Erikoista. Ei vastaa näitä tarinoita. Minä taas veikkaan, että aikamme on niin narsistista ja pinnallista, että ihmissuhteista on tullut kertakäyttöhyödykkeitä ja hyväksikäyttömateriaalia. Se on todella, todella surullista.
Ei vuosikymmeniä, vaan ystävyyden lopulla.
Eivät ne vuosikymmenet mihin katoa. Ei, vaikka sinä mielessäsi niin toivot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.
Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.
Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap
Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.
Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap
Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.
No ei. Vuosia sitten näin kun joku mulle ventovieras kaamee akka pitkään nalkutti rannalla omalle lapselleen. Tietysti mun sillä hetkellä kävi sitä lasta sääliksi, tietysti teki mieli mennä vähän kovistelamaan sitä akkaa. Mutta, jostain syystä se tilanne vaikutti muhun paljon tuota pahemminkin: sen nalkutuksen näkeminen jäi mun aivoihin jumiin koko himskatin päiväksi. Monta tuntia se nalkutuskohtaus oli jumissa mun aivoissa, mä kelasin sitä, kelasin, kelasin, kelasin. Se oli mulle raastavaa, tuskastuttavaa, kuluttavaa.
Joten: vaadinko mä että sen akan pitäisi mua terapioida? Sen akan pitäisi mulle selittää ja selvittää ja kertoa ja pyytää ja perustella ja...? No en! Koska kyllä mä sen ymmärsin, että jos jokin ventovieraan akan nalkutuskohtaus aiheuttaa mulle tuntikausien terapian tarpeen, niin vika ei ole siinä akassa, se ei ole sen akan syy! Toki, se akka teki väärin. Mutta se että se nalkutus jäi mun aivoihin jumittamaan niin sairaalloisen pahasti oli MUN syytä. Mä ymmärsin että mun aivoissa oli jokin vika, jonka vuoksi tuollainen jokin yksi pieni nalkutus jäi mun aivoihin jumiin. Tajusin että mun aivot ei kykene jotenkin päästämään irti. Mun vika, mun ongelma, mun sairaus, mun aivoissa jokin jumitusmekanismi.
Eli tiesin ettei ongelma ollut se akka tai nalkutus tai se yksi pilalle mennyt päivä. Tiesin että jos mä koskaan haluan elää normaalia hyvinvoivaa elämää niin mun pitää saada aivoni paljon "syvemmin terveeksi", niin ettei niihin alunperinkään jäisi jumiin asiat tuolla lailla, niin ettei mun kaikki aika menisi itseni terapioimiseen.
No, tuosta nalkutuskohtauksesta on nyt jotain 5 vuotta. Nyt olen saanut tosi vanhoja ikivanhoja traumoja parannettua, yli 20 vuotta vanhoja. Nyt mun aivot toimii paremmin. Nyt mun aivoihin ei enää tuolla lailla jumitu asiat. Nyt voin elää elämääni niin ettei mun tarvitse joka päivä montaa tuntia pohtia jokaikisen ventovieraan jokaista tekoa ja nalkutusta ja rantavälikohtausta.
--
Eli tämän mun pitkän viestin pointti: jos sun ystävyyden päättyminen aiheuttaa sulle jonkin "jumituksen" tai muun raastavan tilan, niin älä vieritä terapiointivastuuta sun ystävälle, koska sun ystävä on syytön. Ongelma on siinä että normaali arkinen elämäntapahtuma aiheuttaa sun aivoihin jumituksen. Eli se ystävyyden päättyminen ei ole se ongelma, se ystävyys ei ole sun hyvinvoinnin kannalta merkittävä juttu, unohda se ystävyys ja keskity tärkeämpään: sun aivoissa on jokin vika, olet jotenkin syvästi sairas. Paranna itse itsesi, terapioi itsesi. Ei ole normaalia elämää se jos pitää selvitellä "miksi tuo teki sitä? miksi hän teki tätä?" On normaalia että ihmiset tekevät sitäsuntätä. Jos et normaalia elämää kestä ilman selvittelyjä niin sinä olet sairas.
No ei se ole mikään "normaali arkinen elämäntapahtuma", jos useiden vuosien ystävyys katkeaa kuin seinään. Vähän eri asia ghostata pitkäaikainen ystävä kuin joku tinder-deitti, jonka on tavannut kerran. Ei itselleni ainakaan ole koskaan käynyt noin ja pitäisin todella kummallisena ja varmasti hämmentyisin ja ahdistuisin, jos esim. ystävä jonka kanssa ollaan viimeiset 15 vuotta oltu läheisesti tekemisissä yhtäkkiä vain lakkaisi vastaamasta puhelimeen. Väitän, että ihmiselle on ihan normaalia tuollaisessa tilanteessa pohtia miksi ystävä toimi näin, ja ihan normaalia myös kokea aiheesta surua ja ahdistusta.
Tämä nyt ei tietenkään tarkoita, että pitäisi mennä johonkin terapiaan jos haluaa päättää ystävyyden. Mutta ei tuollainen "ghostaus" minusta ole myöskään lähtökohtaisesti mitenkään normaali tai hyvä tapa hoitaa ihmissuhteita. Toki joskus se on ainoa vaihtoehto, kuten jos "ystävä" oikeasti vainoaa tai toimii muuten ahdistavasti eikä jätä rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
On liikaa vaadittu. KUKAAN ei ole velvollinen perustelemaan entisille ystäville tai tutuille yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.
Osassa varmasti näin, mutta kun lukee tarinoita, tuntuu että hyvinkin läheisiä ystäviä on yhtä äkkiä "kadonnut". Kuten HS-jutussa, juuri oltu yhteisellä matkalla.
Vaikka ystävyyden tunne olisi muuttunut yksipuoliseksi, mielestäni on silti raukkamaista vaan kadota. Aina voi vetäytyä "nätisti", esim. kieltäytymällä kutsuista ja tapaamisista, vedota muihin kiireisin jne, kunnes yhtäkkiä ei ollakaan nähty vuoteen ja ystävyys kutistuu vuosittaisiksi joulutervehdyksiksi.
Näin kukaan ei saa traumoja. Ihan normaaliin elämään kuuluu, että ystäviä on tulee ja menee, ihan ilman ghostaamisia.
Ei kukaan ghostaa hyvin läheistä ystävää, vaan niitä jotka ovat muuttuneet yhdentekeviksi tai rasittavaksi. Ikävää tietenkin jos joku kokee yksipuolisen ystävyyden tärkeäksi, mutta ei toinen ole millään tavalla selitysvelvollinen, jos ei enää halua pitää yhteyttä.
Rautalankaa: jos joku ghostaa sinut, et ollut hänelle tärkeä.
Höpö höpö. Ihmisessä pitää olla sen verran selkärankaa että päättää ihmissuhteen suoraan. Herrajumala sentään. Ei ole paljoa vaadittu.
Ihmiset ei kestä totuutta. Jos sanoo, että susta on tullut uskomattoman rasittava eikä sun jutut kiinnosta, niin 99% ihmisistä ottaa herneen nenään.
Ottaisitko sinä jos sulle kerrottaisiin tuollainen totuus?
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin.
Yksinäisyydestä tai säälistä sietänyt toisen ilmiselvää puusilmäisyyttä.
Puusilmä ei voi sitten mitenkään käsittää miksi suhde päättyy. Näitä kutsutaan myös nimellä energiavarkaat.