Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta on myös totta sekin että tunnetaidoton tollo voi ghostata ihan huipputyypin vaikka kateuttaan.

Tietysti on selvää että jomminkummin päin kemiat eivät kohtaa jos noin tylysti toimitaan.

Miksi tämä "huipputyyppi" sitten haluaisi edes ystäväkseen sitä kadehtijaa? Kyllä sinun nyt on oltava minun ystäväni, jos et se, todistaa, että olet kateellinen.

On muuten aika yleinen selitys siltä jätetyksi tulleelta, että kyse on kateudesta. Niin minullekin sanottiin, kun lopetin ystävyyden ja kerroin kyllä syynkin. (Ystäväni itsekeskeisyyden ja vastavuoroisuuden puutteen).

Ystäväni väitti, että todellisena syynä on, se, että kadehdin hänen miestään ja lapsiaan. En kadehtinut, mutta jos olisin, niin miksi ihmeessä hän olisi halunnut jatkaa ystävyyttä kadehtijan kanssa?

Ystäväni aina myöhemmin kyseli kuulumisiani yhteisiltä tutuiltamme. Samalla toki vihjaillen kuinka surkeaa yksinäinen elämäni mahtaakaan olla. Kuulumisten kysely ja kiinnostus elämääni kohtaan loppui kuin seinään kun hän kuuli minun olevan onnellisessa parisuhteessa. Miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Varmaan sä haluaisit sitten tietää kuka on puhunut ja mitä, että keneen ei voi luottaa ja mitä juttuja susta leviää tuolla. Selvittää jutun sen sun ystävän kanssa.

Miksi haluaisin selvittää asian? Mä en tuossa tilanteessa luottaisi yhteenkään Annen ja mun yhteiseen tuttuumme. Eikä mua kiinnosta sekään, mitä juttuja musta leviää "tuolla". Missä tuolla? Jos tuo tilanne vuonna 1988 olisi todellinen, lakkaisin vain käymästä niissä Helsingin baareissa, missä Annella ja yhteisillä tutuillamme on tapana käydä. Vaihtaisin siis maisemaa. Stadissa riittää baareja. Enkä kokisi tarpeelliseksi selvittää asiaa Annenkaan kanssa. Jos hän kerran uskoi jotain sellaista juttua kysymättä asiasta multa, pitkäaikaiselta hyvältä ystävältään, miksi MINÄ haluaisin jatkaa ystävyyttä hänen kanssaan. Jos hän sitten myöhemmin saisi jostain totuuden selville ja soittaisi mulle, löisin luurin korvaan. Sorry Anne, your choice. 

Vierailija kirjoitti:

On parin ystävän kanssa loppuneet vaan jutunaiheet kesken ja vähemmän lähetelty viestejä, kunnes keskustelut ovat loppuneet kokonaan. Sitten aikaa menee sen verran ettei sitä enää kehtaa aloittaa mitään vaan antaa vaan asian olla. Sitten on myös ystäviä jotka on säilyneet vuosia.

Tää ei liity mitenkään ghostaukseen mutta okei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Varmaan sä haluaisit sitten tietää kuka on puhunut ja mitä, että keneen ei voi luottaa ja mitä juttuja susta leviää tuolla. Selvittää jutun sen sun ystävän kanssa.

Miksi haluaisin selvittää asian? Mä en tuossa tilanteessa luottaisi yhteenkään Annen ja mun yhteiseen tuttuumme. Eikä mua kiinnosta sekään, mitä juttuja musta leviää "tuolla". Missä tuolla? Jos tuo tilanne vuonna 1988 olisi todellinen, lakkaisin vain käymästä niissä Helsingin baareissa, missä Annella ja yhteisillä tutuillamme on tapana käydä. Vaihtaisin siis maisemaa. Stadissa riittää baareja. Enkä kokisi tarpeelliseksi selvittää asiaa Annenkaan kanssa. Jos hän kerran uskoi jotain sellaista juttua kysymättä asiasta multa, pitkäaikaiselta hyvältä ystävältään, miksi MINÄ haluaisin jatkaa ystävyyttä hänen kanssaan. Jos hän sitten myöhemmin saisi jostain totuuden selville ja soittaisi mulle, löisin luurin korvaan. Sorry Anne, your choice. 

Niinpä, en mäkään ghostaajan kanssa haluaisi olla enää kaveri. Aika kusipää tuo Anne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Varmaan sä haluaisit sitten tietää kuka on puhunut ja mitä, että keneen ei voi luottaa ja mitä juttuja susta leviää tuolla. Selvittää jutun sen sun ystävän kanssa.

Miksi haluaisin selvittää asian? Mä en tuossa tilanteessa luottaisi yhteenkään Annen ja mun yhteiseen tuttuumme. Eikä mua kiinnosta sekään, mitä juttuja musta leviää "tuolla". Missä tuolla? Jos tuo tilanne vuonna 1988 olisi todellinen, lakkaisin vain käymästä niissä Helsingin baareissa, missä Annella ja yhteisillä tutuillamme on tapana käydä. Vaihtaisin siis maisemaa. Stadissa riittää baareja. Enkä kokisi tarpeelliseksi selvittää asiaa Annenkaan kanssa. Jos hän kerran uskoi jotain sellaista juttua kysymättä asiasta multa, pitkäaikaiselta hyvältä ystävältään, miksi MINÄ haluaisin jatkaa ystävyyttä hänen kanssaan. Jos hän sitten myöhemmin saisi jostain totuuden selville ja soittaisi mulle, löisin luurin korvaan. Sorry Anne, your choice. 

Ai miksi selvittäisit asian? Varmaan siksi ettei tarvi alkaa vaihtamaan kokonaan maisemaa ja tuttavapiiriä, vaan selviää se yksi paskanpuhuja? :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta on myös totta sekin että tunnetaidoton tollo voi ghostata ihan huipputyypin vaikka kateuttaan.

Tietysti on selvää että jomminkummin päin kemiat eivät kohtaa jos noin tylysti toimitaan.

Miksi tämä "huipputyyppi" sitten haluaisi edes ystäväkseen sitä kadehtijaa? Kyllä sinun nyt on oltava minun ystäväni, jos et se, todistaa, että olet kateellinen.

On muuten aika yleinen selitys siltä jätetyksi tulleelta, että kyse on kateudesta. Niin minullekin sanottiin, kun lopetin ystävyyden ja kerroin kyllä syynkin. (Ystäväni itsekeskeisyyden ja vastavuoroisuuden puutteen).

Ystäväni väitti, että todellisena syynä on, se, että kadehdin hänen miestään ja lapsiaan. En kadehtinut, mutta jos olisin, niin miksi ihmeessä hän olisi halunnut jatkaa ystävyyttä kadehtijan kanssa?

Ystäväni aina myöhemmin kyseli kuulumisiani yhteisiltä tutuiltamme. Samalla toki vihjaillen kuinka surkeaa yksinäinen elämäni mahtaakaan olla. Kuulumisten kysely ja kiinnostus elämääni kohtaan loppui kuin seinään kun hän kuuli minun olevan onnellisessa parisuhteessa. Miksiköhän?

Kuule, sun kaveri oli varmaan joku narsisti, mutta kaikki ghostatut ei todellakaan ole sellaisia. Tosi kurjaa olettaa niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Entä jos teillä ei ole yhteisiä tuttuja, etkä keksi vaikka kuinka mietit että olisit sanonut jotain ikävää.

Siinä tapauksessa vain antaisin Annen olla. Jos Anne osoittaa käytöksellään, ettei hän halua edes kadulla tuntea mua, toki annan hänen toimia niin enkä mene ärsyttämään tervehtimällä. Annehan ei nyt kuitenkaan olisi ainoa ystäväni ja mulla on elämässäni muutakin tekemistä kuin pohtia aamusta iltaan viikkokaupalla, mikä Annea vaivaa. 

Noista yhteisistä tutuista sen verran, että nykyisten ystävieni kanssa meillä ei olekaan yhteisiä tuttuja. Vuonna 1988 olleiden ystävien kanssa oli, koska oltiin nuoria ja liikuttiin samoissa porukoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Varmaan sä haluaisit sitten tietää kuka on puhunut ja mitä, että keneen ei voi luottaa ja mitä juttuja susta leviää tuolla. Selvittää jutun sen sun ystävän kanssa.

Miksi haluaisin selvittää asian? Mä en tuossa tilanteessa luottaisi yhteenkään Annen ja mun yhteiseen tuttuumme. Eikä mua kiinnosta sekään, mitä juttuja musta leviää "tuolla". Missä tuolla? Jos tuo tilanne vuonna 1988 olisi todellinen, lakkaisin vain käymästä niissä Helsingin baareissa, missä Annella ja yhteisillä tutuillamme on tapana käydä. Vaihtaisin siis maisemaa. Stadissa riittää baareja. Enkä kokisi tarpeelliseksi selvittää asiaa Annenkaan kanssa. Jos hän kerran uskoi jotain sellaista juttua kysymättä asiasta multa, pitkäaikaiselta hyvältä ystävältään, miksi MINÄ haluaisin jatkaa ystävyyttä hänen kanssaan. Jos hän sitten myöhemmin saisi jostain totuuden selville ja soittaisi mulle, löisin luurin korvaan. Sorry Anne, your choice. 

Ai miksi selvittäisit asian? Varmaan siksi ettei tarvi alkaa vaihtamaan kokonaan maisemaa ja tuttavapiiriä, vaan selviää se yksi paskanpuhuja? :D 

Eihän mun tarvitsisi kokonaan vaihtaa maisemaa. Täällä pääkaupunkiseudulla on tilaa ja ihmisiä ihan niin paljon, että kun vain välttäisi tiettyjä paikkoja, tuskin törmäisi Anneen tai yhteisiin tuttuihin. Sitäpaitsi olisihan mulla muitakin ystäviä kuin Anne ja ne muutama yhteinen tuttu. Ei mun ystäväni ja kaverini muodosta yhtä isoa tuttavapiiriä, jonka mä menettäisin kertaheitolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Entä jos teillä ei ole yhteisiä tuttuja, etkä keksi vaikka kuinka mietit että olisit sanonut jotain ikävää.

Siinä tapauksessa vain antaisin Annen olla. Jos Anne osoittaa käytöksellään, ettei hän halua edes kadulla tuntea mua, toki annan hänen toimia niin enkä mene ärsyttämään tervehtimällä. Annehan ei nyt kuitenkaan olisi ainoa ystäväni ja mulla on elämässäni muutakin tekemistä kuin pohtia aamusta iltaan viikkokaupalla, mikä Annea vaivaa. 

Noista yhteisistä tutuista sen verran, että nykyisten ystävieni kanssa meillä ei olekaan yhteisiä tuttuja. Vuonna 1988 olleiden ystävien kanssa oli, koska oltiin nuoria ja liikuttiin samoissa porukoissa. 

Ootpas sä cool :D Oot vaan silleen, "whatever" kun sun frendi tekee noin. you go girl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Entä jos teillä ei ole yhteisiä tuttuja, etkä keksi vaikka kuinka mietit että olisit sanonut jotain ikävää.

Siinä tapauksessa vain antaisin Annen olla. Jos Anne osoittaa käytöksellään, ettei hän halua edes kadulla tuntea mua, toki annan hänen toimia niin enkä mene ärsyttämään tervehtimällä. Annehan ei nyt kuitenkaan olisi ainoa ystäväni ja mulla on elämässäni muutakin tekemistä kuin pohtia aamusta iltaan viikkokaupalla, mikä Annea vaivaa. 

Noista yhteisistä tutuista sen verran, että nykyisten ystävieni kanssa meillä ei olekaan yhteisiä tuttuja. Vuonna 1988 olleiden ystävien kanssa oli, koska oltiin nuoria ja liikuttiin samoissa porukoissa. 

Ootpas sä cool :D Oot vaan silleen, "whatever" kun sun frendi tekee noin. you go girl

Ei se ole mitään coolia vaan puhdasta realismia. Kun kerran tiedän, mitä olen tehnyt ja sanonut, eikä mikään nistä ole sellaista, joka loukkaisi tai suututtaisi erittäin hyvin tuntemani ystäväni, en mä jää häneltä anelemaan, että oi kerro nyt, kerro nyt mitä mä olen tehnyt tai sanonut väärin. Tietenkin olisin surullinen ystävyyden loppumisesta, mutta realistina ajattelen, että olipa syy mikä tahansa, se on mennyttä ja me molemmat jatketaan  elämäämme nyt eri tahoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkään elämänkokemuksen nojalla voisin melkein vannoa, että yhtäkkinen ghostaaminen ilman mitään syytä on tuiki harvinaista.

Suurimmassa osassa tapauksia on kyse valta-asetelmasta, jossa alunperinkään ei ole ollut tasa-arvoista, vastavuoroista ystävyyttä. Yleensä ghostatuksi tuleva on se ystävyyssuhteen esiintyjä, joka suu vaahdossa puhuu omista asioistaan antamatta toiselle suunvuoroa tai  osoita muutenkaan aitoa vastavuoroista kiinnostusta ystävänsä asioihin.

Toki hänen mielestään ystävyys toimii mainiosti niin kauan kuin toinen osapuoli on se myötäelävä kuuntelija, joka ei vaadi huomioita omille asioilleen tai pidä kiinni omista rajoistaan. 

Jos tällaiselle narsistisia piirteitä omaavalle esiintyjätyypille sanoo rehellisesti mikä mättää, hän raivostuu. Irtautuja saa niskaansa vuoroin syytöksiä, panettelua, imartelua ja aneluakin, jotta ystävyys vaan jatkuisi hänen ehdoillaan.

Sekin on mahdollista, että tämä esiintyjätyyppi voi olla toisenlainen muissa ystävyyssuhteissaan, voi olla, että niissä on enemmän tasa-arvoa, eikä tarvettaa ghostaamiseen.

Ystävyyssuhteiden rooleista ja valta-asetelmista puhutaan aivan liian vähän. On todella vaikea muuttaa ajan kuluessa  syntyneitä rooleja. Se ghostaaja voi olla vain lopen uupunut omaan rooliinsa ja yrittää vain irrottautua tilanteesta parhaaksi katsomallaan tavalla. 

Voi olla, että jostain tälläisestä on kyse, varsinkin kun pohjalla on yhteinen lomareissu. Lomareissuthan saattavat olla parisuhteenkin koetinkiviä.

Lomamatkalla ollaan 24 tuntia vuorokaudessa yhdessä, niin tuo ystävyyssuhteen valta-asetelma oikein lävähtää silmille. Tuollainen dominoiva ystävä puhuu kummankin puolesta, että oli mahtava loma ja alistuva myötäilee joo joo, kun ei jaksa sanoa todellista mielipidettään. Tämä viimeinen lause selitykseksi sille, kun Annika kertoi lomamatkan jälkeen heidän viestitelleen, kuinka mahtavaa oli. Olen itsekin elänyt elämää tuollaisen kaverin rinnalla ja pikkuhiljaa kypsynyt altavastaaja-asemaan. En ole ghostannut ystävää, mutta tietoisesti vähentänyt yhteydenottoa ja yhteisiä tapaamisia.

Ei varmaankaan kaikki, mutta jotkut ghostatut saattavat toivoa selitystä siksi, että haluaisivat vielä korjata tilanteen, jotta ystävyyssuhde jatkuisi. Mutta miksi kukaan haluaisi jatkaa ystävyyttä enää tällaisen jälkeen? Paitsi kirjoittajan 691 kuvailema tyyppi?

Jos joku haluaa olla ystäväni, niin hän tehköön itsestään sellaisen, että kiinnostun hänen seurastaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa olla ystäväni, niin hän tehköön itsestään sellaisen, että kiinnostun hänen seurastaan.

Ei oo totta.

Kuka luulet olevasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa olla ystäväni, niin hän tehköön itsestään sellaisen, että kiinnostun hänen seurastaan.

Ei oo totta.

Kuka luulet olevasi.

Miksi sinä haluaisit olla sellaisen ystävä, joka ei ole kiinnostunut sinun seurastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta pitää nykyään mennä terapiaan.

Voisi tuo moderaattori mennä terapiaan. Poistaa juuri nyt aloituksia, minkä kerkeää. Ei mitään harkintakykyä.

Ihmettelen samaa - täysin asiallinen kommenttini poistettiin...? Tässä keski-iän kokemuksella höystetty mielipide nyt kuitenkin (nuorena ajattelin varsin toisin ja koin velvollisuudeksi kaveruuksissa vaikka minkä).

En hyväksy törkeää katoamista, mutta joskus katoamiseen on järkevä syy. Valehtelu tai kiertely ei ole itselleni näissä tilanteissa luontevaa. Ja jalompaa tai hedelmällisempää se ei ole.

Olen huomannut, että selityksiä vaativat tyypit ovat niitä, jotka eivät muiden kritiikkiä usko tai osaa lukea tilanteita. Sivistyneet ja tasapainoiset ihmiset eivät rupea jankkaamaan, että mikset halua minua.

Parissa tilanteessa olen ghostannut, kun siihen on ollut hyvä syy:

- Kun toinen oli loukannut pahasti ja asian sanominen olisi ollut kivuliasta ja vastenmielistä, kun ei empatiaa asiassa selvästikään ollut. En ollut käytöksen takia mitään selitystä velkaa, enkä halunnut enää ihmistä elämääni.

- Kun toinen oli ollut niin itsepintaisen tajuamaton, ylilyövä ja tunkeileva, ja "ystävyys" ihan pinnallista, ettei tuloksena olisi ollut luultavasti muuta kuin epäreilua draamaa, loukkaantumisen aiheuttamaa syyllisyyttä minulle ja ties mitä.

Nuorena oli yksi itsekeskeinen, haukkuva ja vaativa ystävä, josta lopulta otin etäisyyttä, ja hän vaati juuri näitä "closure-selityksiä". Kun yritin sitten (rasittavasti) selittää asian niin korrektisti, että hän ei kokisi minun olevan loukkaava eivätkä välit jäisi kiusallisiksi, ei vääristyneestä jankkaamisesta ollut tulla loppua: "no me olemme molemmat loukanneet, mutta minusta on parempi antaa anteeksi toisille", "mutta minä en ymmärrä".

Asia jäi jotakuinkin siedettäväksi, mutta lopulta tajusin, että vastenmielisyys oli itselläni niin suurta, että oli ihan turha yrittää neutraaleja välejä. Turha nähdä vaivaa tilannetajuttomien, omahyväisten ja vaativien ihmisten suhteen. Vetäytyminen ja lopulta ghostaaminen olisi tuolloin ollut järkevää, sillä ei ole mitään velvollisuutta käyttää energiaansa toisen huonon käytöksen selittämiseen.

Ja olen itsekin kokenut ns. semi-ghostauksen, mutta nykyisin ymmärrän, että jos läheinen ja mukava ihminen tekee niin, kyse on luultavasti hänen omista ongelmistaan. Ja siitä voi vetää johtopäätöksen, etten ole enää tippaakaan tärkeä. Ihmiset muuttuvat joskus yllättävän paljon. Ei tulisi mieleenkään vaatia selontekoa, jos toista ei kiinnosta. Ja eihän se negatiivisten mielipiteiden kuuleminen auttaisi omaa elämääni mitenkään, kun olen jo miettinyt että teinköhän jotain väärin ja tullut tulokseen, että en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Varmaan sä haluaisit sitten tietää kuka on puhunut ja mitä, että keneen ei voi luottaa ja mitä juttuja susta leviää tuolla. Selvittää jutun sen sun ystävän kanssa.

Miksi haluaisin selvittää asian? Mä en tuossa tilanteessa luottaisi yhteenkään Annen ja mun yhteiseen tuttuumme. Eikä mua kiinnosta sekään, mitä juttuja musta leviää "tuolla". Missä tuolla? Jos tuo tilanne vuonna 1988 olisi todellinen, lakkaisin vain käymästä niissä Helsingin baareissa, missä Annella ja yhteisillä tutuillamme on tapana käydä. Vaihtaisin siis maisemaa. Stadissa riittää baareja. Enkä kokisi tarpeelliseksi selvittää asiaa Annenkaan kanssa. Jos hän kerran uskoi jotain sellaista juttua kysymättä asiasta multa, pitkäaikaiselta hyvältä ystävältään, miksi MINÄ haluaisin jatkaa ystävyyttä hänen kanssaan. Jos hän sitten myöhemmin saisi jostain totuuden selville ja soittaisi mulle, löisin luurin korvaan. Sorry Anne, your choice. 

Ai miksi selvittäisit asian? Varmaan siksi ettei tarvi alkaa vaihtamaan kokonaan maisemaa ja tuttavapiiriä, vaan selviää se yksi paskanpuhuja? :D 

Eihän mun tarvitsisi kokonaan vaihtaa maisemaa. Täällä pääkaupunkiseudulla on tilaa ja ihmisiä ihan niin paljon, että kun vain välttäisi tiettyjä paikkoja, tuskin törmäisi Anneen tai yhteisiin tuttuihin. Sitäpaitsi olisihan mulla muitakin ystäviä kuin Anne ja ne muutama yhteinen tuttu. Ei mun ystäväni ja kaverini muodosta yhtä isoa tuttavapiiriä, jonka mä menettäisin kertaheitolla. 

Niin että mitäs yhdestä ystävästä, niitä tulee ja menee, ottaa sitten vaan toisen. Turha murehtia.

Varmaan mutta ihmisiä on niin eri herkkyydellä varustettuja että toinen voi ottaa vähän raskaammin tuollaisen. Tai alkaa ajatella että minussa on varmaan oltava jotain outoa (tyyliin kissanlihakeittoviittaus. Hyi olkoon) muiden mielestä kun noin hylkää, jos ei keksi mitään syytä. Ikävään tilanteeseen jättää ghostaaja toisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Entä jos teillä ei ole yhteisiä tuttuja, etkä keksi vaikka kuinka mietit että olisit sanonut jotain ikävää.

Siinä tapauksessa vain antaisin Annen olla. Jos Anne osoittaa käytöksellään, ettei hän halua edes kadulla tuntea mua, toki annan hänen toimia niin enkä mene ärsyttämään tervehtimällä. Annehan ei nyt kuitenkaan olisi ainoa ystäväni ja mulla on elämässäni muutakin tekemistä kuin pohtia aamusta iltaan viikkokaupalla, mikä Annea vaivaa. 

Noista yhteisistä tutuista sen verran, että nykyisten ystävieni kanssa meillä ei olekaan yhteisiä tuttuja. Vuonna 1988 olleiden ystävien kanssa oli, koska oltiin nuoria ja liikuttiin samoissa porukoissa. 

Ootpas sä cool :D Oot vaan silleen, "whatever" kun sun frendi tekee noin. you go girl

Ei se ole mitään coolia vaan puhdasta realismia. Kun kerran tiedän, mitä olen tehnyt ja sanonut, eikä mikään nistä ole sellaista, joka loukkaisi tai suututtaisi erittäin hyvin tuntemani ystäväni, en mä jää häneltä anelemaan, että oi kerro nyt, kerro nyt mitä mä olen tehnyt tai sanonut väärin. Tietenkin olisin surullinen ystävyyden loppumisesta, mutta realistina ajattelen, että olipa syy mikä tahansa, se on mennyttä ja me molemmat jatketaan  elämäämme nyt eri tahoilla. 

Kävitte sentään Teneriffalla ja soittelitte välillä viikonloppuisin, eikö se merkitse mitään? Käteen jäi vain Kanarian kuvat (24 kpl, kehitys 20 mk) ja Kirka laulamassa Surun pyyhit silmistäni. Oi Anne, kuinka meille kävi näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Varmaan sä haluaisit sitten tietää kuka on puhunut ja mitä, että keneen ei voi luottaa ja mitä juttuja susta leviää tuolla. Selvittää jutun sen sun ystävän kanssa.

Miksi haluaisin selvittää asian? Mä en tuossa tilanteessa luottaisi yhteenkään Annen ja mun yhteiseen tuttuumme. Eikä mua kiinnosta sekään, mitä juttuja musta leviää "tuolla". Missä tuolla? Jos tuo tilanne vuonna 1988 olisi todellinen, lakkaisin vain käymästä niissä Helsingin baareissa, missä Annella ja yhteisillä tutuillamme on tapana käydä. Vaihtaisin siis maisemaa. Stadissa riittää baareja. Enkä kokisi tarpeelliseksi selvittää asiaa Annenkaan kanssa. Jos hän kerran uskoi jotain sellaista juttua kysymättä asiasta multa, pitkäaikaiselta hyvältä ystävältään, miksi MINÄ haluaisin jatkaa ystävyyttä hänen kanssaan. Jos hän sitten myöhemmin saisi jostain totuuden selville ja soittaisi mulle, löisin luurin korvaan. Sorry Anne, your choice. 

Ai miksi selvittäisit asian? Varmaan siksi ettei tarvi alkaa vaihtamaan kokonaan maisemaa ja tuttavapiiriä, vaan selviää se yksi paskanpuhuja? :D 

Eihän mun tarvitsisi kokonaan vaihtaa maisemaa. Täällä pääkaupunkiseudulla on tilaa ja ihmisiä ihan niin paljon, että kun vain välttäisi tiettyjä paikkoja, tuskin törmäisi Anneen tai yhteisiin tuttuihin. Sitäpaitsi olisihan mulla muitakin ystäviä kuin Anne ja ne muutama yhteinen tuttu. Ei mun ystäväni ja kaverini muodosta yhtä isoa tuttavapiiriä, jonka mä menettäisin kertaheitolla. 

Niin että mitäs yhdestä ystävästä, niitä tulee ja menee, ottaa sitten vaan toisen. Turha murehtia.

Varmaan mutta ihmisiä on niin eri herkkyydellä varustettuja että toinen voi ottaa vähän raskaammin tuollaisen. Tai alkaa ajatella että minussa on varmaan oltava jotain outoa (tyyliin kissanlihakeittoviittaus. Hyi olkoon) muiden mielestä kun noin hylkää, jos ei keksi mitään syytä. Ikävään tilanteeseen jättää ghostaaja toisen.

Olen samaa mieltä siitä, että ghostaaja jättää ikävään tilanteeseen sellaisen ihmisen, joka on epävarma itsestään tai muuten kovin herkkä. Tai sellaisen, jolla on tapana olla niin kännissä ja esim kähmiä ystäviensä seurustelukumppaneita, ettei seuraavana päivänä muista lainkaan, mitä on tapahtunut. Ja sen vuoksi on aivan äimän käkenä, kun ystävä ghostaa "täysin ilman mitään syytä". 

Ei ystäviään voi omistaa. Ystävilläkin on oma tahtonsa eikä ystävien tahto ole aina sama kuin oma tahto. Sitä nyt vaan pitää kunnioittaa, että ystävä päätti näin ja piste. Siksi on hyvä, että ystäviä on useampia ja kavereita siihen vielä lisäksi. 

Kaikki hyvät ystävyydet päättyvät epäluotettavuuteen. Ei olla toisen puolella vaikeassa tilanteessa, ei pidetä kiinni sovituista lupauksista, päästetään yllättäen sammakoita suusta. Olkaa luotettavia ystäville niin ystävyys kantaa loppuun asti!