Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Ghostaaminen on henkistä väkivaltaa

Oon valitettavasti kerran ghostannut yhden ystävän. Masennuin hankalan perhetilanteeni vuoksi, enkä enää jaksanut ”ystävää”, joka vuodatti minulle aina vain omia murheitaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Tässä keskustelussa varmaan on kyse eri sukupolvistakin. Tuli mieleen, että olen sitten ilmeisesti ghostannut ihmisiä tarkoittamattani, kun olen poistanut heitä somesta ja ollut vastaamatta viesteihin, haasteisiin ym sälään, jota on lähetetty. Siitä huolimatta olen tervehtinyt noita ihmisiä ja jutellut aivan normaalisti, jos olen heitä jossain nähnyt. Joku voi siis antaa tuollaiselle somepalveluissa tehdylle asialle aivan toisen merkityksen kuin minä itse vain siksi, että käyttää noita palveluita ja minä en. Tämä liittyy myös käsitteeseen ghostata eli nuo mainittiin lehtijutussakin esimerkkeinä tylystä käytöksestä.

Alun perin ghostaaminen tarkoitti kai deittailussa häviämistä kuin tuhka tuuleen ilman selityksiä pienen tapailun jälkeen. Ap

Ja tämä oli ihan normaalia mun nuoruudessani 1970- ja 1980-luvulla. Ei sitä alettu lankapuhelimella soittelemaan (kun jokainen puhelu maksoi), että en nyt halua enää lähteä sun kanssasi yhtään minnekään. Eikä ollut somea, mistä olisi voinut ketään stalkatakaan. Sitä vaan huomasi jääneensä nuolemaan näppejään, joten ei muuta kuin seuraavana viikonloppuna taas diskoon. 

Olet muuten oikeassa. Somejutuissa huomaa monesti muutenkin, että voi ei, too much information. Jollain tapaa rajat ovat hämärtyneet siinä mistä kaikesta on velvoitettu muita informoimaan ja tsemppaamaan. 

Joku kirjoitti, etteivät miehet harrasta ghostaamisesta pöyristymistä vieläkään. Eivät ainakaan minun tuntemani miehet, joille kaveruus on ilmeisesti huomattavasti simppelimpää kuin monille naisille. Ollaan yhteyksissä kun molemmille käy, mitään draamoja ei siihen liity. Vasta äsken tapasimme mieheni ystävän, jonka olemme viimeksi nähneet yli 10 vuotta sitten. Mieheni ei vastaa juuri mihinkään viesteihin (on vielä huonompi siinä kuin minä), mutta siitä huolimatta tuo ystävä jatkoi kuin olisimme tavanneet eilen ja sovimme kyläilystä siltä seisomalta.

Tältä pohjalta ghostaajien paheksunta ja dramatisointi (parisuhdeterapiaan!?) tuntuu vähän erikoiselta. Ap

Mä tapasin muutama vuosi sitten opiskeluaikaiset ystäväni ensimmäisen kerran 28:aan vuoteen. Valmistumispäivänä niin vannottiin kyyneleet silmissä, että pidetään yhteyttä. Noh, kaikki hävisi jonnekin, eri puolille Suomea ja maailmaakin. Muutama kirje laitettiin ja sitten jo vaihtui osoitteetkin, joillain vaihtui sukunimikin,  ja kun ei ollut nettiä, sähköposteja, somea, kännyköitä eikä muutakaan, niin se pahvikantinen osoitekirjakin hävisi jonnekin.  Kyllähän sitä joskus harmitteli, että yhteystiedot olivat hävinneet, mutta ei kukaan ajatellut, että nyt oli tapahtunut jokin traumaattinen ghostaaminen. Niin vain kävi eikä yhteyttä voinut pitää, vaikka olisi halunnutkin. Kun sitten lopulta löysimme toisemme somen kautta, tapaamisesta ei huomannut millään tavalla, että edellisestä kerrasta oli kulunut 28 vuotta. 

Tämä ja tuo AP:n miehen keissihän ei liity mitenkään aiheeseen, eli ghostaamiseen.

Suurin osa teidän vanhusten viesteistä ei koske ghostaamista mitenkään, ja yritätte väkisillä vääntää tuollaisesta ihan normaalista asiasta jotain ghostaukseen liittyvää, vaikka näin ei ole.

Toistan: sinun esimerkkisi tai AP:n miehen 10 vuoden takainen ystäväjuttu eivät liity ghostaamiseen.

Koko ketju on aika koominen kun ottaa huomioon, miten moni ei edes tajua mistä puhutaan.

Onko ghostaamiseen sitten jokin ikäraja? Mieheni jätti ystävänsä täydelliseen hiljaisuuteen eli ei vastannut säpöviesteihin, puheluihin eikä ottanut facebook-kaveriksi. Sillä tavalla ikäero voi näkyä, että vanhemmat ihmiset eivät välttämättä tee niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä somekäytöksestä kuin nuoremmat - tai eivät tee muutenkaan niin dramaattisia johtopäätöksiä mistään kuin nuorempana.

Koko ghostaamisen käsite on minusta draamailua melko normaalista asiasta eli siitä, että ystävyyksiä päättyy ja alkaa monta kertaa ihmiselämän aikana. Tätä on varmasti vaikeampi hahmottaa, kun elämänkokemusta on vähemmän.

Toisaalta keskustelussa on nähty, että monet ottavat ghostaamisen tarpeettoman henkilökohtaisesti. Eihän muiden käytös liity minuun läheskään niin tiiviisti kuin heihin itseensä, tässä tapauksessa heidän rajoihinsa, elämäntilanteeseensa ja muutokseensa, mihin ystävyyden irtisanomiset myös liittyvät. Ystävän jyrääväksi koetulle käytökselle pannaan loppu, toisaalta voidaan väsyä myös kaltaiseeni tuttavaan, joka ei lämpene sydänystävyyteen ja emotionaaliseen jakamiseen perustuvaan suhteeseen. Sekin on rajanvetoa, että loukkaantuneena kiukustuu ja näkee ystävänsä tyhmänä ja ilkeänä tyyppinä huomioimatta hänen näkökulmaansa lainkaan. Yhtä hyvin ystävän ihan oikea ilkeys, epäluotettavuus tai hyväksikäyttö auttavat vetämään jatkossa paremmin rajoja tuontyyppisiin ihmisiin. Näitä asioita ei opita kirjoista, vaan ihmissuhteista.

Ghostaaminen on siis tilaisuus tarkastella omaa käytöstä eli eniten minua lehtijutussa ihmetytti asenne siitä, että ystävää tulisi vaatia tilille terapiassa siitä, mitä kamalaa hän nyt on tehnyt aivan kuin toisen tuntemukset ja tunteet tilanteesta olisivat objektiivinen kuvaus tapahtuneesta. Se on draamailun määritelmä eli itsekeskeisyys, kyvyttömyys nähdä asioita monipuolisesti. Draamailun jälkeen (draamailuhan on puolustusmekanismi) useimmat kyllä ajan mittaan tunnekuohun laannuttua näkevät tilannetta paremmin myös lintuperspektiivistä. Harvemmat ehkä hautovat katkeruutta entisille ystävilleen vuosikausia, vaikka sellaisiakin tietysti löytyy. Heidän kannattaisi kyllä hakeutua terapiaan.

Kiitoksen kaikille keskustelusta! Toivottavasti tämä keskustelu auttoi ajattelemaan asioista monipuolisemmin. Itse ainakin kiinnitän jatkossa paremmin huomiota siihen, että en ghostaisi ainakaan vahingossa ketään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Tässä keskustelussa varmaan on kyse eri sukupolvistakin. Tuli mieleen, että olen sitten ilmeisesti ghostannut ihmisiä tarkoittamattani, kun olen poistanut heitä somesta ja ollut vastaamatta viesteihin, haasteisiin ym sälään, jota on lähetetty. Siitä huolimatta olen tervehtinyt noita ihmisiä ja jutellut aivan normaalisti, jos olen heitä jossain nähnyt. Joku voi siis antaa tuollaiselle somepalveluissa tehdylle asialle aivan toisen merkityksen kuin minä itse vain siksi, että käyttää noita palveluita ja minä en. Tämä liittyy myös käsitteeseen ghostata eli nuo mainittiin lehtijutussakin esimerkkeinä tylystä käytöksestä.

Alun perin ghostaaminen tarkoitti kai deittailussa häviämistä kuin tuhka tuuleen ilman selityksiä pienen tapailun jälkeen. Ap

Ja tämä oli ihan normaalia mun nuoruudessani 1970- ja 1980-luvulla. Ei sitä alettu lankapuhelimella soittelemaan (kun jokainen puhelu maksoi), että en nyt halua enää lähteä sun kanssasi yhtään minnekään. Eikä ollut somea, mistä olisi voinut ketään stalkatakaan. Sitä vaan huomasi jääneensä nuolemaan näppejään, joten ei muuta kuin seuraavana viikonloppuna taas diskoon. 

Olet muuten oikeassa. Somejutuissa huomaa monesti muutenkin, että voi ei, too much information. Jollain tapaa rajat ovat hämärtyneet siinä mistä kaikesta on velvoitettu muita informoimaan ja tsemppaamaan. 

Joku kirjoitti, etteivät miehet harrasta ghostaamisesta pöyristymistä vieläkään. Eivät ainakaan minun tuntemani miehet, joille kaveruus on ilmeisesti huomattavasti simppelimpää kuin monille naisille. Ollaan yhteyksissä kun molemmille käy, mitään draamoja ei siihen liity. Vasta äsken tapasimme mieheni ystävän, jonka olemme viimeksi nähneet yli 10 vuotta sitten. Mieheni ei vastaa juuri mihinkään viesteihin (on vielä huonompi siinä kuin minä), mutta siitä huolimatta tuo ystävä jatkoi kuin olisimme tavanneet eilen ja sovimme kyläilystä siltä seisomalta.

Tältä pohjalta ghostaajien paheksunta ja dramatisointi (parisuhdeterapiaan!?) tuntuu vähän erikoiselta. Ap

Mä tapasin muutama vuosi sitten opiskeluaikaiset ystäväni ensimmäisen kerran 28:aan vuoteen. Valmistumispäivänä niin vannottiin kyyneleet silmissä, että pidetään yhteyttä. Noh, kaikki hävisi jonnekin, eri puolille Suomea ja maailmaakin. Muutama kirje laitettiin ja sitten jo vaihtui osoitteetkin, joillain vaihtui sukunimikin,  ja kun ei ollut nettiä, sähköposteja, somea, kännyköitä eikä muutakaan, niin se pahvikantinen osoitekirjakin hävisi jonnekin.  Kyllähän sitä joskus harmitteli, että yhteystiedot olivat hävinneet, mutta ei kukaan ajatellut, että nyt oli tapahtunut jokin traumaattinen ghostaaminen. Niin vain kävi eikä yhteyttä voinut pitää, vaikka olisi halunnutkin. Kun sitten lopulta löysimme toisemme somen kautta, tapaamisesta ei huomannut millään tavalla, että edellisestä kerrasta oli kulunut 28 vuotta. 

Tämä ja tuo AP:n miehen keissihän ei liity mitenkään aiheeseen, eli ghostaamiseen.

Suurin osa teidän vanhusten viesteistä ei koske ghostaamista mitenkään, ja yritätte väkisillä vääntää tuollaisesta ihan normaalista asiasta jotain ghostaukseen liittyvää, vaikka näin ei ole.

Toistan: sinun esimerkkisi tai AP:n miehen 10 vuoden takainen ystäväjuttu eivät liity ghostaamiseen.

Koko ketju on aika koominen kun ottaa huomioon, miten moni ei edes tajua mistä puhutaan.

Onko ghostaamiseen sitten jokin ikäraja? Mieheni jätti ystävänsä täydelliseen hiljaisuuteen eli ei vastannut säpöviesteihin, puheluihin eikä ottanut facebook-kaveriksi. Sillä tavalla ikäero voi näkyä, että vanhemmat ihmiset eivät välttämättä tee niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä somekäytöksestä kuin nuoremmat - tai eivät tee muutenkaan niin dramaattisia johtopäätöksiä mistään kuin nuorempana.

Koko ghostaamisen käsite on minusta draamailua melko normaalista asiasta eli siitä, että ystävyyksiä päättyy ja alkaa monta kertaa ihmiselämän aikana. Tätä on varmasti vaikeampi hahmottaa, kun elämänkokemusta on vähemmän.

Toisaalta keskustelussa on nähty, että monet ottavat ghostaamisen tarpeettoman henkilökohtaisesti. Eihän muiden käytös liity minuun läheskään niin tiiviisti kuin heihin itseensä, tässä tapauksessa heidän rajoihinsa, elämäntilanteeseensa ja muutokseensa, mihin ystävyyden irtisanomiset myös liittyvät. Ystävän jyrääväksi koetulle käytökselle pannaan loppu, toisaalta voidaan väsyä myös kaltaiseeni tuttavaan, joka ei lämpene sydänystävyyteen ja emotionaaliseen jakamiseen perustuvaan suhteeseen. Sekin on rajanvetoa, että loukkaantuneena kiukustuu ja näkee ystävänsä tyhmänä ja ilkeänä tyyppinä huomioimatta hänen näkökulmaansa lainkaan. Yhtä hyvin ystävän ihan oikea ilkeys, epäluotettavuus tai hyväksikäyttö auttavat vetämään jatkossa paremmin rajoja tuontyyppisiin ihmisiin. Näitä asioita ei opita kirjoista, vaan ihmissuhteista.

Ghostaaminen on siis tilaisuus tarkastella omaa käytöstä eli eniten minua lehtijutussa ihmetytti asenne siitä, että ystävää tulisi vaatia tilille terapiassa siitä, mitä kamalaa hän nyt on tehnyt aivan kuin toisen tuntemukset ja tunteet tilanteesta olisivat objektiivinen kuvaus tapahtuneesta. Se on draamailun määritelmä eli itsekeskeisyys, kyvyttömyys nähdä asioita monipuolisesti. Draamailun jälkeen (draamailuhan on puolustusmekanismi) useimmat kyllä ajan mittaan tunnekuohun laannuttua näkevät tilannetta paremmin myös lintuperspektiivistä. Harvemmat ehkä hautovat katkeruutta entisille ystävilleen vuosikausia, vaikka sellaisiakin tietysti löytyy. Heidän kannattaisi kyllä hakeutua terapiaan.

Kiitoksen kaikille keskustelusta! Toivottavasti tämä keskustelu auttoi ajattelemaan asioista monipuolisemmin. Itse ainakin kiinnitän jatkossa paremmin huomiota siihen, että en ghostaisi ainakaan vahingossa ketään. Ap

PS. En kyllä itse pidä itseäni vanhuksena, olen muutaman vuoden päälle viisikymppinen eli työikäinen. Minkähän ikäinen mahtoi olla se, joka joka piti 60-vuotiasta vanhuksena? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://mielenihmeet-fi.cdn.ampproject.org/v/s/mielenihmeet.fi/rakkaus-…

Lukekaapas

Vilkaisin nopeasti ja voin sanoa, että en edes kaipaa ikuista ystävyyttä. Ihmiset muuttuvat elämänsä varrella enkä halua vaatia keneltäkään enkä halua kenenkään vaativan minulta, että jos muutumme, muutumme sitten samaan suuntaan, tai muussa tapauksessa pitää 70-vuotiaanakin olla vielä samanlainen kuin oli 15-vuotiaana, kun ystävyys alkoi. 

Siitä kuitenkin olen jutun kanssa samaa mieltä, että on ihan järkevää pitää elämässään puolison, lasten ja  omien lähisukulaisten lisäksi myös ystäviä. 

Ei kaikkien kanssa haluakkaan olla ystäviä läpielämän mutta joidenkin kanssa Joo. Entä ikuinen rakkaussuhde? Mua pelottaa jopa ajatella että pitäisi olla yhdessä loppuelämä

Mä ajattelen ihmissuhteeni niin, että mun elämäni on matka. Se kulkee erilaisia polkuja pitkin. Risteyksissä teen valintoja, mihin suuntaan lähden. Elämässäni on ihmisiä, jotka kulkevat kanssani sitä matkaa. Osa pidemmän matkaa, osa lyhyemmän matkaa. Joskus käy niin, että ystävän, jonka kanssa olen kulkenut jo pitkän matkan, matka jatkuukin risteyksessä eri suuntaan kuin omani. Joku toinen taas tulee risteyksestä samalla polulle kuin minäkin ja kääntyy jo heti seuraavasta risteyksestä eri suuntaan. Silti se lyhyt matka me kuljetaan yhdessä. Ja voi vielä joskus käydä niinkin, että ystävä, joka ihan matkan alussa kääntyi eri suuntaan, palaakin vielä jossain vaiheessa samalle polulle kanssani. Lapsuudenystävä, josta kuulin viimeksi 10-vuotiaana, tuleekin 85-vuotiaana samaan hoitokotiin kuin minäkin. 

Ihan älyttömän hienosti kirjoitettu. Kiitos näistä sanoista, hyvä aloittaa työpäivä tällaisten viisaiden sanojen jälkeen.

JK. Ei ole tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Minusta olisi naurattavaa, että voi tervehtiä naapuria, muttei jotakuta entistä ystävää. Jäätkö sä kantamaan kaunaa, vai miksi et pysty tervehtimään normaalisti? 

Mä tervehdin eksiäkin ihan luonnollisesti. Kun erosta on jo aikaa, outoa jos vieläkin vihaa niin ettei normaalikohteliaisuus onnistu (ellei se ex sitten ole tehnyt jotakin paljon pahempaa kun halunnut erota). Mulle exät ja entiset ystävät on neutraaleja tuttuja, tervehditään, muttei enempää. Olihan siinä ihmissuhteessa jotakin hyvääkin aikanaan, vaikka se nyt onkin tuttavuutta vaan. Hassua leikkiä, että tuttu ihminen olisi ventovieras.

Etkö sä nyt tajua mitä ghostaaminen on? Ghostaaja se leikkii että ihminen on ventovieras yhtäkkiä. Jos sen näkee vuoden päästä kaupassa sattumalta niin mitäs ihmettä. Aikooko se ghostaaja yhtäkkiä moikatakin? Pitääkö toisen moikata kun näkee ghostaajan?

Tuttuja moikataan. Ei se sitä tarkoita, että tehdään mitään muuta. 

Siis onko ghostaaja tuttu enää? En mä kyllä moikkaisi ihmistä joka on ghostannut.

Ghostaaminen on sitä että kohtelee ihmistä kuin ilmaa. Ihan yhtäkkiä. Ilman selityksiä. Ei nyt kiinnosta se että jonkun harrastuskaveri luuli että oltiin enemmän. Nyt on puhe jos YSTÄVÄ tekee niin.

Puhumattakaan siitä, että kyllä sille liikojaluulevalle harrastuskaverillekin voi tehdä asian kohteliaammin selväksi ennen kuin laittaa numerot ja sometilit estoon.

Mä sanoisin tähän, että harrastuskaverille ei kannata edes antaa puhelinnumeroaan. Harrastukseen liittyvät asiat voi viestitellä muutenkin. Jos on esim Facebookissa, yksityisviestiä voi laittaa, vaikka ei olisi Facebook-kaverilistallakaan. Näinhän usein toimitaan erilaisissa ryhmissä eli ryhmän yhteisistä asioista kirjoitetaan ryhmässä ja jos jollain on jotain asiaa vain yhdelle ryhmäläisistä, laitetaan yksityisviesti. Mun puhelinnumeroni on vain työkavereillani, lähisukulaisillani ja ystävilläni. Ei edes kavereillani, koska he ovat kuitenkin mun FB-kavereitani ja voivat seurata mun kuulumisiani sieltä ja viestitellä yksityisviestein.  Ja ne, jotka ovat vain tuttaviani, eivät ole edes FB-kavereitani. Exän olen poistanut FB-kavereistani, mutta en ole laittanut mitään estoja. Alussa hän soitteli mulle juovuspäissään, mutta kun muutaman kerran vaan sanoin, että älä soittele mulle kännissä, luovutti, Jos ei olisi luovuttanut, olisin laittanu tpuhelimeeni eston. Mulla on kyllä muutama draamaqueen -kaveri, jotka välillä poistavat mut kavereistaan ja kun en reagoi asiaan mitenkään, viimeistään puolen vuoden päästä laittavat mulle kaverikutsun. 

Ymmärrän myös aiempia kirjoittajia, joiden tutuille on syntynyt vääriä käsityksia suhteen laadusta. Sen vuoksi tosiaan pitää uusiin ihmisiin tutustuessa pitää selkeä raja. Ei pidä antaa puhelinnumeroaan sellaiselle, jonka soittoja ei halua. Ei pidä pyytää (tai hyväksyä pyyntöä) some-kaverikseen sellaista, josta ei halua itselleen edes kaveria tai ei ainakaan vielä tunne niin hyvin, että osaisi vielä päättää asiasta. Monilta mielipahoilta ja harmeilta välttyy, kun pitää ihmiset tarpeeksi etäällä. Ja päästää lähemmäksi vasta sitten, kun on aidosti varma, että haluaa suhteen muuttuvan kaveruudeksi tai jopa ystävyydeksi. 

Joskus on pakko, jos on harrastusryhmän vetäjä tai muu luottamushenkilö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta on myös totta sekin että tunnetaidoton tollo voi ghostata ihan huipputyypin vaikka kateuttaan.

Tietysti on selvää että jomminkummin päin kemiat eivät kohtaa jos noin tylysti toimitaan.

Miksi tämä "huipputyyppi" sitten haluaisi edes ystäväkseen sitä kadehtijaa? Kyllä sinun nyt on oltava minun ystäväni, jos et se, todistaa, että olet kateellinen.

On muuten aika yleinen selitys siltä jätetyksi tulleelta, että kyse on kateudesta. Niin minullekin sanottiin, kun lopetin ystävyyden ja kerroin kyllä syynkin. (Ystäväni itsekeskeisyyden ja vastavuoroisuuden puutteen).

Ystäväni väitti, että todellisena syynä on, se, että kadehdin hänen miestään ja lapsiaan. En kadehtinut, mutta jos olisin, niin miksi ihmeessä hän olisi halunnut jatkaa ystävyyttä kadehtijan kanssa?

Ystäväni aina myöhemmin kyseli kuulumisiani yhteisiltä tutuiltamme. Samalla toki vihjaillen kuinka surkeaa yksinäinen elämäni mahtaakaan olla. Kuulumisten kysely ja kiinnostus elämääni kohtaan loppui kuin seinään kun hän kuuli minun olevan onnellisessa parisuhteessa. Miksiköhän?

Kuule, sun kaveri oli varmaan joku narsisti, mutta kaikki ghostatut ei todellakaan ole sellaisia. Tosi kurjaa olettaa niin.

Kuka lopettaa hyvän ja toimivan ihmissuhteen, ja mistä syystä? Ei kukaan. Kyllä siihen on syy, että pitkäaikainen ystävä ei enää vastaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta on myös totta sekin että tunnetaidoton tollo voi ghostata ihan huipputyypin vaikka kateuttaan.

Tietysti on selvää että jomminkummin päin kemiat eivät kohtaa jos noin tylysti toimitaan.

Miksi tämä "huipputyyppi" sitten haluaisi edes ystäväkseen sitä kadehtijaa? Kyllä sinun nyt on oltava minun ystäväni, jos et se, todistaa, että olet kateellinen.

On muuten aika yleinen selitys siltä jätetyksi tulleelta, että kyse on kateudesta. Niin minullekin sanottiin, kun lopetin ystävyyden ja kerroin kyllä syynkin. (Ystäväni itsekeskeisyyden ja vastavuoroisuuden puutteen).

Ystäväni väitti, että todellisena syynä on, se, että kadehdin hänen miestään ja lapsiaan. En kadehtinut, mutta jos olisin, niin miksi ihmeessä hän olisi halunnut jatkaa ystävyyttä kadehtijan kanssa?

Ystäväni aina myöhemmin kyseli kuulumisiani yhteisiltä tutuiltamme. Samalla toki vihjaillen kuinka surkeaa yksinäinen elämäni mahtaakaan olla. Kuulumisten kysely ja kiinnostus elämääni kohtaan loppui kuin seinään kun hän kuuli minun olevan onnellisessa parisuhteessa. Miksiköhän?

Kuule, sun kaveri oli varmaan joku narsisti, mutta kaikki ghostatut ei todellakaan ole sellaisia. Tosi kurjaa olettaa niin.

Kuka lopettaa hyvän ja toimivan ihmissuhteen, ja mistä syystä? Ei kukaan. Kyllä siihen on syy, että pitkäaikainen ystävä ei enää vastaa mitään.

Joo. Ja varsin puusilmä saa olla, ellei yhtään keksi missä mahtoi olla vika.

Sain ghostaussyytöksen tilanteessa, jossa tiivis kaverisuhde oli kutistunut kaverin seurustelun ja uusien työkavereiden myötä viikottaisista tapaamisista muutamaan kertaan vuodessa. Mitkään tapaamiset eivät onnistuneet, koska hän oli juuri käynyt kahvilla tai syömässä jonkun toisen kanssa. Baareilu ei onnistunut, koska hän halusi viettää illat ja viikonloput seurustelukumppanin kanssa siamilaiset kaksoset -tyylisesti. Olin muuttunut parhaasta kaverista pappilan hätävaraksi. Kun jätin faceviestiin vastaamatta, alkoi draama, jossa minä olinkin suurin rikollinen.

Toki olisin voinut hoitaa tilanteen kypsemminkin, mutta jotain oli jo mennyt rikki tuossa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta pitää nykyään mennä terapiaan.

Voisi tuo moderaattori mennä terapiaan. Poistaa juuri nyt aloituksia, minkä kerkeää. Ei mitään harkintakykyä.

Ihmettelen samaa - täysin asiallinen kommenttini poistettiin...? Tässä keski-iän kokemuksella höystetty mielipide nyt kuitenkin (nuorena ajattelin varsin toisin ja koin velvollisuudeksi kaveruuksissa vaikka minkä).

En hyväksy törkeää katoamista, mutta joskus katoamiseen on järkevä syy. Valehtelu tai kiertely ei ole itselleni näissä tilanteissa luontevaa. Ja jalompaa tai hedelmällisempää se ei ole.

Olen huomannut, että selityksiä vaativat tyypit ovat niitä, jotka eivät muiden kritiikkiä usko tai osaa lukea tilanteita. Sivistyneet ja tasapainoiset ihmiset eivät rupea jankkaamaan, että mikset halua minua.

Parissa tilanteessa olen ghostannut, kun siihen on ollut hyvä syy:

- Kun toinen oli loukannut pahasti ja asian sanominen olisi ollut kivuliasta ja vastenmielistä, kun ei empatiaa asiassa selvästikään ollut. En ollut käytöksen takia mitään selitystä velkaa, enkä halunnut enää ihmistä elämääni.

- Kun toinen oli ollut niin itsepintaisen tajuamaton, ylilyövä ja tunkeileva, ja "ystävyys" ihan pinnallista, ettei tuloksena olisi ollut luultavasti muuta kuin epäreilua draamaa, loukkaantumisen aiheuttamaa syyllisyyttä minulle ja ties mitä.

Nuorena oli yksi itsekeskeinen, haukkuva ja vaativa ystävä, josta lopulta otin etäisyyttä, ja hän vaati juuri näitä "closure-selityksiä". Kun yritin sitten (rasittavasti) selittää asian niin korrektisti, että hän ei kokisi minun olevan loukkaava eivätkä välit jäisi kiusallisiksi, ei vääristyneestä jankkaamisesta ollut tulla loppua: "no me olemme molemmat loukanneet, mutta minusta on parempi antaa anteeksi toisille", "mutta minä en ymmärrä".

Asia jäi jotakuinkin siedettäväksi, mutta lopulta tajusin, että vastenmielisyys oli itselläni niin suurta, että oli ihan turha yrittää neutraaleja välejä. Turha nähdä vaivaa tilannetajuttomien, omahyväisten ja vaativien ihmisten suhteen. Vetäytyminen ja lopulta ghostaaminen olisi tuolloin ollut järkevää, sillä ei ole mitään velvollisuutta käyttää energiaansa toisen huonon käytöksen selittämiseen.

Ja olen itsekin kokenut ns. semi-ghostauksen, mutta nykyisin ymmärrän, että jos läheinen ja mukava ihminen tekee niin, kyse on luultavasti hänen omista ongelmistaan. Ja siitä voi vetää johtopäätöksen, etten ole enää tippaakaan tärkeä. Ihmiset muuttuvat joskus yllättävän paljon. Ei tulisi mieleenkään vaatia selontekoa, jos toista ei kiinnosta. Ja eihän se negatiivisten mielipiteiden kuuleminen auttaisi omaa elämääni mitenkään, kun olen jo miettinyt että teinköhän jotain väärin ja tullut tulokseen, että en.

Tää on kuin mun elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkään elämänkokemuksen nojalla voisin melkein vannoa, että yhtäkkinen ghostaaminen ilman mitään syytä on tuiki harvinaista.

Suurimmassa osassa tapauksia on kyse valta-asetelmasta, jossa alunperinkään ei ole ollut tasa-arvoista, vastavuoroista ystävyyttä. Yleensä ghostatuksi tuleva on se ystävyyssuhteen esiintyjä, joka suu vaahdossa puhuu omista asioistaan antamatta toiselle suunvuoroa tai  osoita muutenkaan aitoa vastavuoroista kiinnostusta ystävänsä asioihin.

Toki hänen mielestään ystävyys toimii mainiosti niin kauan kuin toinen osapuoli on se myötäelävä kuuntelija, joka ei vaadi huomioita omille asioilleen tai pidä kiinni omista rajoistaan. 

Jos tällaiselle narsistisia piirteitä omaavalle esiintyjätyypille sanoo rehellisesti mikä mättää, hän raivostuu. Irtautuja saa niskaansa vuoroin syytöksiä, panettelua, imartelua ja aneluakin, jotta ystävyys vaan jatkuisi hänen ehdoillaan.

Sekin on mahdollista, että tämä esiintyjätyyppi voi olla toisenlainen muissa ystävyyssuhteissaan, voi olla, että niissä on enemmän tasa-arvoa, eikä tarvettaa ghostaamiseen.

Ystävyyssuhteiden rooleista ja valta-asetelmista puhutaan aivan liian vähän. On todella vaikea muuttaa ajan kuluessa  syntyneitä rooleja. Se ghostaaja voi olla vain lopen uupunut omaan rooliinsa ja yrittää vain irrottautua tilanteesta parhaaksi katsomallaan tavalla. 

Voi olla, että jostain tälläisestä on kyse, varsinkin kun pohjalla on yhteinen lomareissu. Lomareissuthan saattavat olla parisuhteenkin koetinkiviä.

Lomamatkalla ollaan 24 tuntia vuorokaudessa yhdessä, niin tuo ystävyyssuhteen valta-asetelma oikein lävähtää silmille. Tuollainen dominoiva ystävä puhuu kummankin puolesta, että oli mahtava loma ja alistuva myötäilee joo joo, kun ei jaksa sanoa todellista mielipidettään. Tämä viimeinen lause selitykseksi sille, kun Annika kertoi lomamatkan jälkeen heidän viestitelleen, kuinka mahtavaa oli. Olen itsekin elänyt elämää tuollaisen kaverin rinnalla ja pikkuhiljaa kypsynyt altavastaaja-asemaan. En ole ghostannut ystävää, mutta tietoisesti vähentänyt yhteydenottoa ja yhteisiä tapaamisia.

Sama!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Minä laitoin tuontyylisen viestin ja pommitus senkun yltyi vaihtuen haukkumiseen. Syyllistäminen alkoi jo ihan muutaman viestin jälkeen, joihin en vastannut. Joten annoin olla, mistä seurasi kunnon draamaa. Oli jätetty mm. ilkeä ääniviesti, missä minut haukuttiin maanrakoon. Ja saman tempun teki toisellekin kaveripiirin ihmiselle vielä rankemmin. 

Asioilla on aina se toinenkin puoli, mistä ei kerrota, jos kerran vastapuoli halutaan mustamaalata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Eiköhän se monesti ole niin, ettei todellakaan ole tapahtunut mitään loukkaavaa, vaan ko. kaveri vain on paljastunut jollain tapaa liian erilaiseksi tai oudoksi. Loukkaantumisiakin on monenlaisia eli jos joku paljastuu vaikka r a s i s t i k s i niin en rupea sellaisen kanssa todellakaan kaveraamaan enää. Sama juttu jos aletaan paasata jotain salaliittoteorioita.

Vierailija kirjoitti:

Pitkään elämänkokemuksen nojalla voisin melkein vannoa, että yhtäkkinen ghostaaminen ilman mitään syytä on tuiki harvinaista.

Suurimmassa osassa tapauksia on kyse valta-asetelmasta, jossa alunperinkään ei ole ollut tasa-arvoista, vastavuoroista ystävyyttä. Yleensä ghostatuksi tuleva on se ystävyyssuhteen esiintyjä, joka suu vaahdossa puhuu omista asioistaan antamatta toiselle suunvuoroa tai  osoita muutenkaan aitoa vastavuoroista kiinnostusta ystävänsä asioihin.

Toki hänen mielestään ystävyys toimii mainiosti niin kauan kuin toinen osapuoli on se myötäelävä kuuntelija, joka ei vaadi huomioita omille asioilleen tai pidä kiinni omista rajoistaan. 

Jos tällaiselle narsistisia piirteitä omaavalle esiintyjätyypille sanoo rehellisesti mikä mättää, hän raivostuu. Irtautuja saa niskaansa vuoroin syytöksiä, panettelua, imartelua ja aneluakin, jotta ystävyys vaan jatkuisi hänen ehdoillaan.

Sekin on mahdollista, että tämä esiintyjätyyppi voi olla toisenlainen muissa ystävyyssuhteissaan, voi olla, että niissä on enemmän tasa-arvoa, eikä tarvettaa ghostaamiseen.

Ystävyyssuhteiden rooleista ja valta-asetelmista puhutaan aivan liian vähän. On todella vaikea muuttaa ajan kuluessa  syntyneitä rooleja. Se ghostaaja voi olla vain lopen uupunut omaan rooliinsa ja yrittää vain irrottautua tilanteesta parhaaksi katsomallaan tavalla. 

Hienovaraiset valta-asetelmat voivat olla monestikin syinä! Paljon asioita viestitään rivien välistä.

Itse olen dominoivan ystävän toimesta lopulta kokenut tulleeni alaspainetuksi monellakin tavalla. Hän paljastui myös kateelliseksi ja epäluotettavaksi ja osoitti mieltään mm. heittämällä keskusteluun henkilökohtaisia asioitani tilanteessa, jossa oli muitakin ihmisiä , joille en olisi halunnut asioitani liiemmin kertoilla. Siis täydellistä tilannetajuttomuutta tämän ystävän puolelta. Saattoi varmasti olla tahallistakin, koska näennäisen sydämellisyyden takaa hänessä on melko julmia piirteitä, kunten sain aina välillä nähdä. Yhteys on vähentynyt, koska en tahdo jaksaa. Enkä todellakaan jaksaisi ruotia näitä asioita hänen kanssaan.

Hyvä ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Tätä minäkin eilen vähän ihmettelin, kun joidenkin mielestä valehtelu on parempi juttu kuin ghostaaminen. Ghostaamisessa toinen jää epävarmuuteen, mitä tapahtui (ei sentään odota, että mitään jatkoa enää tulisi), mutta ihan yhtä lailla jää epävarmuuteen, kun valheella annettu  mielikuva ei sitten toteudukaan (eli jää odottamaan, että jatkoa on kuitenkin vielä tulossa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Jaa, enpä nyt tiedä osaisinko puhtaalla omalla tunnolla ignorata kaverin viestejä tuolla lailla. Ihme munatonta touhua jos ei saa sanottua, että on jostain loukkaantunut tai kirjoitettua ihan vaan vaikka, että "hei Jussi, mulla on niin paljon kiireitä ollut viime aikoina, etten ole ehtinyt pitää yhteyttä kuin ihan lähimpiin ystäviin. Toivotaan, että tuossa kesän aikana törmäillään ja varmasti ollaankin molemmat menossa ainakin festareille. Moikataan kun nähdään, kivaa kevättä!"

Miten se valhe parantaa asiaa? Kun tulee kesä, eikä vieläkään ole aikaa? Eikö se toinen tunne itseään aika hölmöksi, kun on ehkä jopa luullut että tuo tarkoittaa että ehkä mennään yhdessä sinne festarille, ja toisella on vaan tarkoitus päästä tyypistä eroon. 

Kun nämä joille ghoustaus tulee ihan puskasta, eivät ole niitä taitavimpia lukemaan rivinvälejä. Tuon vastaanottaja ottaa yhteyttä monta kertaa uudelleen ja luulee, että ollaan menossa yhdessä sinne festareille, eikä ehkä sitten järjestä festarireissua muuta kautta.

Mä en tahtoisi, että mulle valehdellaan. Ghoustauksessa sentään peli on selvä, ei tasan olla menossa mihinkään festareille yhdessä.

Mä en usko, että on sellaisia ghaoustauksia onkaan, joista se ghoustattu ei vähintään aavista, mistä on kyse. Tai pitäisi aavistaa.

Se että luvataan jotakin mitä ei ole tarkoitettu otettavaksi todesta on muuten sellaista, mitä kaikki eivät tajua, vaikka kaikki muut tajuavat sen kohteliaisuudeksi ja hyväntahtoiseksi tavaksi hankkiutua kauemmas. Siksi heille ei sitten lopulta vastata mitään. Tapakulttuurin eroja osittain, koska missään muualla tuollaista ei tulkita sopimukseksi tavata kesällä.