Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ghostauksessa on kyse pelkuruudesta ja raukkamaisuudesta. Ei uskalleta eikä haluta ottaa vastaan reaktiota toiselta, kun tulisi eteen ystävyyden lopetus. Se on huonoa köytöstä ja etenkin vielä niin, ettei edes yhdellä viestillä kerrota, että yhteydenpito loppuu eikä jaksa enää jatkaa yhteydenpitoa ja ystävyyttä!! Täällä on todella psykopaattisia ihmisiä, jotka puolustavat ghostausta! Tämä on todella sairas palsta, joka vetää puoleensa sairaita ihmisiä.

Mä en ole koskaan ghostannut ketään. Ei ole ollut tarvetta. Mun ystävyyssuhteeni ovat ihan nätisti hiipuneet pois, kun elämät ovat vieneet erilleen. Mutta jos kuvittelen tilanteen, jossa haluaisin nyt heti päästä ystävästäni eroon enkä olla hänen kanssaan enää ikinä missään tekemisissä, niin miksi edes puhuisin totta, jos hän vaatisi jotain selitystä? Ja mitä toinen sitten saisi vastauksestani, joka hänen tietämättään olisi valhetta? Eihän hän edelleenkään tietäisi todellista syytä. Mullehan olisi sellaisessa tilanteessa täysin yhdentekevää, mitä entinen ystäväni musta ajattelisi tai olisiko hän iloinen vai surullinen saamastaan vastauksesta. Ymmärrän, että ystävältään odottaa rehellisyyttä ja avoimuutta, mutta eihän entisestä ystävästään voi tietää, onko tämä enää rehellinen vai ei. Varsinkaan, jos toinen on vetänyt niin herneet nenään jostain, ettei halua ikinä enää olla missään tekemisissä kanssasi. En puolusta ghostaamista vaan pikemminkin ihmettelen, miksi  ...mitäs sanoja ketjussa onkaan käytetty....mt-ongelmaisen itsekeskeisen narsistin psykopaatin sanoilla (jotka voivat olla täyttä tuubaakin) on joillekin niin hirveän suuri merkitys? 

Kyse on siitä, miksi monen vuodenkin jälkeen ei voi kertoa edes yhdellä viestillä, että elämäntilanteestani johtuen en jaksa enää pitää yhteyttä. Kiitos menneestä.

Mikä tuollaisessa viestissä on vaikeaa?

Ei siinä varmaan mitään vaikeaa olekaan - ei vaikka tuo elämäntilannejuttu olisikin valetta - , jos toinen osapuoli tyytyy tuohon eikä enää vastaa viestiin (muuta kuin korkeintaan "Kiitos samoin")  tai ota muutenkaan yhteyttä. Mä olen tässä ketjussa olettanut monen tarkoittavan, että pitäisi kertoa todellinen syy eikä kivaa valkoista valhetta, josta toiselle jää hyvä mieli. 

Suurin osa reagoikin varmasti noin. Ne on ne narsistit jotka ei, ja heitä on väestöstä varmaan alle 10%

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://mielenihmeet-fi.cdn.ampproject.org/v/s/mielenihmeet.fi/rakkaus-…

Lukekaapas

Vilkaisin nopeasti ja voin sanoa, että en edes kaipaa ikuista ystävyyttä. Ihmiset muuttuvat elämänsä varrella enkä halua vaatia keneltäkään enkä halua kenenkään vaativan minulta, että jos muutumme, muutumme sitten samaan suuntaan, tai muussa tapauksessa pitää 70-vuotiaanakin olla vielä samanlainen kuin oli 15-vuotiaana, kun ystävyys alkoi. 

Siitä kuitenkin olen jutun kanssa samaa mieltä, että on ihan järkevää pitää elämässään puolison, lasten ja  omien lähisukulaisten lisäksi myös ystäviä. 

Ei kaikkien kanssa haluakkaan olla ystäviä läpielämän mutta joidenkin kanssa Joo. Entä ikuinen rakkaussuhde? Mua pelottaa jopa ajatella että pitäisi olla yhdessä loppuelämä

Eipä yllätä että sitoutumiskammoinen ei halua elämänpituista parisuhdetta tai ystävyyttä. Itse kyllä haluan, nyt onkin onnellinen suhde. Toivottavasti jatkuu loppuun asti mutta sen näkee sitten.

Entä onko sulla ystäviä vai onko ystävät kertakäyttökamaa?

Onhan mulla! Olen ystävien suhteen ihan samanlainen, että pitkiä ystävyyksiä arvostan. Olen nimenomaan tätä kertakäyttömeininkiä vastaan. Kaverit ei ole mulle hyödykkeitä ja hetken hupia.

Ihanaa että näet ystävät arvossa kuten parisuhteenkin. Mullekin ne on yhtä tärkeitä vaikka eri tavalla kylläkin

Vierailija kirjoitti:

En usko, että tästä on kyse Annikan tapauksessa. Ei kukaan lähde reissuun kaverin kanssa, johon on kyllästynyt.

Nämähän olivat reissussa yhdessä, jonka  jälkeen viestiteltiin puolin ja toisin. Ja melkein heti sen jälkeen tämä toinen pisti poikki. Jostain muusta on kyse.

Ehkäpä se pitkästä aikaa intensiivisesti yhdessä oleminen olisi riittänyt toiselle hetkeksi. Tuossahan sanotaan selvästi, että asuivat eri kaupungeissa eivätkä olleet jatkuvasti yhteydessä.

Mutta sitten kun Annikalla tuli mieleen soittaa, niin sepä olikin niin tuikitärkeää ja kiireellistä, että kun ei vastattu, niin heti viestiä perään. Ja sitten hän kertookin että lähetti viestejä (monikossa) useissa sovelluksissa, seurasi lukukuittauksia, vaati tietää mitä on tapahtunut, kyttäili instaa ja panikoi. Ja sitten kuluikin ihan päiviä!

Miten tulee mieleen, että tuo kommunikointitapa on ollut syynä hiljaisuuteen? Tässähän ei puhuta blokkaamisesta. Ehkä se kaveri ajatteli vastata myöhemmin, mutta ei enää huvittanut kun oli viestejä ja vaatimuksia vastassa vaikka kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Olen katkaissut välini äitiini. Hän on selittänyt suvulle (ja ystävilleni joita tuntee), että katosin vain yhtäkkiä ilman selitystä, ts. ghostasin. Hän on kritisoinut minua ja elämänvalintoja koko ikäni, ja on melkoinen draamakuningatar. Minun piti aina olla kuuntelemassa hänen murheitaan, ja hirveä huuto ja kiukuttelu tuli aina, jos en esimerkiksi pystynyt tapaamaan kun hän halusi. Monet kutsuisivat häntä todennäköisesti narsistiksi, mutta sanoisin, että hän on paljon narsistisia piirteitä omaava henkilö.

Omilleni muutettuani olin hänen kanssaan tekemisissä lähinnä, koska ajattelin että äitiään ei voi hylätä. Kun aikuistuttuani kunnolla tajustin miten pielessä asiat ovat, yritin keskustella mielestäni rakentavasti. Kaikki palaute käytöksestä päätyi raivoamiseen ja kiroamiseen, kuinka hankala ja kiittämätön olen. Jossain vaiheessa sitten väsyin yrittämiseen ja tulin siihen tulokseen, että käytös tuskin tulee koskaan muuttumaan ja vähensin asteittain yhteydenpitoa. En pitänyt mitään "tästä syystä laitan välimme poikki" -puhetta, koska en uskonut sen johtavan mihinkään hyödylliseen. Näin ollen sitten ulkopuolisille on selitetty, että hylkäsin ilman syytä ja yllättäen.

Veikkaisin, että samankaltainen kuvio yksinkertaistettuna saattaa toistua myös ystävyyssuhteissa: jokin on ollut kauan pielessä, mutta toinen osapuoli ajattelee, että eihän pitkäaikaista ystävää noin vain voi jättää. Hankalalle ystävälle tulee yllätyksenä, kun yhtäkkiä saa palautetta ja ei kykene käsittelemään sitä. Kun toinen sitten päättää katkaista yhteydenpidon, toinen jää ihmettelemään "ghostausta".

Minullakin on narsistinen äiti, ja ymmärrän hyvin mitä olet kokenut. Siksi ehkä tuntuu järkytykseltä että joku kaveri ghostaisi minut, koska en minä itse käyttäydy ollenkaan kuten äitini. Joten sen syyn olisi pakko olla jokin pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.

Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin  pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?

Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen.  Pari vuotta  siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.

Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.

Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.

Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.

Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.

TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?

Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.

Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.

Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?

Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?

Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?

-eri

Tässä keskustelussa varmaan on kyse eri sukupolvistakin. Tuli mieleen, että olen sitten ilmeisesti ghostannut ihmisiä tarkoittamattani, kun olen poistanut heitä somesta ja ollut vastaamatta viesteihin, haasteisiin ym sälään, jota on lähetetty. Siitä huolimatta olen tervehtinyt noita ihmisiä ja jutellut aivan normaalisti, jos olen heitä jossain nähnyt. Joku voi siis antaa tuollaiselle somepalveluissa tehdylle asialle aivan toisen merkityksen kuin minä itse vain siksi, että käyttää noita palveluita ja minä en. Tämä liittyy myös käsitteeseen ghostata eli nuo mainittiin lehtijutussakin esimerkkeinä tylystä käytöksestä.

Alun perin ghostaaminen tarkoitti kai deittailussa häviämistä kuin tuhka tuuleen ilman selityksiä pienen tapailun jälkeen. Ap

Ja tämä oli ihan normaalia mun nuoruudessani 1970- ja 1980-luvulla. Ei sitä alettu lankapuhelimella soittelemaan (kun jokainen puhelu maksoi), että en nyt halua enää lähteä sun kanssasi yhtään minnekään. Eikä ollut somea, mistä olisi voinut ketään stalkatakaan. Sitä vaan huomasi jääneensä nuolemaan näppejään, joten ei muuta kuin seuraavana viikonloppuna taas diskoon. 

Olet muuten oikeassa. Somejutuissa huomaa monesti muutenkin, että voi ei, too much information. Jollain tapaa rajat ovat hämärtyneet siinä mistä kaikesta on velvoitettu muita informoimaan ja tsemppaamaan. 

Joku kirjoitti, etteivät miehet harrasta ghostaamisesta pöyristymistä vieläkään. Eivät ainakaan minun tuntemani miehet, joille kaveruus on ilmeisesti huomattavasti simppelimpää kuin monille naisille. Ollaan yhteyksissä kun molemmille käy, mitään draamoja ei siihen liity. Vasta äsken tapasimme mieheni ystävän, jonka olemme viimeksi nähneet yli 10 vuotta sitten. Mieheni ei vastaa juuri mihinkään viesteihin (on vielä huonompi siinä kuin minä), mutta siitä huolimatta tuo ystävä jatkoi kuin olisimme tavanneet eilen ja sovimme kyläilystä siltä seisomalta.

Tältä pohjalta ghostaajien paheksunta ja dramatisointi (parisuhdeterapiaan!?) tuntuu vähän erikoiselta. Ap

Mä tapasin muutama vuosi sitten opiskeluaikaiset ystäväni ensimmäisen kerran 28:aan vuoteen. Valmistumispäivänä niin vannottiin kyyneleet silmissä, että pidetään yhteyttä. Noh, kaikki hävisi jonnekin, eri puolille Suomea ja maailmaakin. Muutama kirje laitettiin ja sitten jo vaihtui osoitteetkin, joillain vaihtui sukunimikin,  ja kun ei ollut nettiä, sähköposteja, somea, kännyköitä eikä muutakaan, niin se pahvikantinen osoitekirjakin hävisi jonnekin.  Kyllähän sitä joskus harmitteli, että yhteystiedot olivat hävinneet, mutta ei kukaan ajatellut, että nyt oli tapahtunut jokin traumaattinen ghostaaminen. Niin vain kävi eikä yhteyttä voinut pitää, vaikka olisi halunnutkin. Kun sitten lopulta löysimme toisemme somen kautta, tapaamisesta ei huomannut millään tavalla, että edellisestä kerrasta oli kulunut 28 vuotta. 

Tämä ja tuo AP:n miehen keissihän ei liity mitenkään aiheeseen, eli ghostaamiseen.

Suurin osa teidän vanhusten viesteistä ei koske ghostaamista mitenkään, ja yritätte väkisillä vääntää tuollaisesta ihan normaalista asiasta jotain ghostaukseen liittyvää, vaikka näin ei ole.

Toistan: sinun esimerkkisi tai AP:n miehen 10 vuoden takainen ystäväjuttu eivät liity ghostaamiseen.

Koko ketju on aika koominen kun ottaa huomioon, miten moni ei edes tajua mistä puhutaan.

Mä kyllä tajuan, mitä ghostaaminen tarkoittaa. Mutta sä et näytä tajuavan, että meille vähän iäkkäämmille on ollut elämässä ihan normaalia, että ystävyyssuhde ilman mitään selityksiä loppuu. Eipä silloin aikoinaan tullut ensimmäisenä mietittyä, mitä on tehnyt väärin tai onko ystävä sittenkin pyskopaatti vaan ensimmäinen ajatus oli, että ystävä oli vaan hukannut mun puhelinnumeroni. Kun ei ne ystävien numerot olleet lankapuhelimessa muistissa. Ja hengissä selvittiin, ihan ilman traumojakin vielä. 

Ethän sä oikein tunnu tajuavan vieläkään mitä ghostaus on, ainakaan tuon selityksen perusteella.

Ghostaus on sitä, että sä soitat sille sun kaverille lankapuhelimeen, ja se lyökin luurin sun korvaan. Ei sitä, että se ei enää soittele sulle.

Ja sen lisäksi että se kaveri lyö luurin korvaan, näet sen kadulla ohimennen ja moikkaat iloisesti, ja se kääntääkin katseen pois äkkiä ja on kuin ei olisi kuulevinaan. Toimisko tää vertaus vähän vanhemmillekin, niin ne ymmärtää mitä ghostaus on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://mielenihmeet-fi.cdn.ampproject.org/v/s/mielenihmeet.fi/rakkaus-…

Lukekaapas

Vilkaisin nopeasti ja voin sanoa, että en edes kaipaa ikuista ystävyyttä. Ihmiset muuttuvat elämänsä varrella enkä halua vaatia keneltäkään enkä halua kenenkään vaativan minulta, että jos muutumme, muutumme sitten samaan suuntaan, tai muussa tapauksessa pitää 70-vuotiaanakin olla vielä samanlainen kuin oli 15-vuotiaana, kun ystävyys alkoi. 

Siitä kuitenkin olen jutun kanssa samaa mieltä, että on ihan järkevää pitää elämässään puolison, lasten ja  omien lähisukulaisten lisäksi myös ystäviä. 

Ei kaikkien kanssa haluakkaan olla ystäviä läpielämän mutta joidenkin kanssa Joo. Entä ikuinen rakkaussuhde? Mua pelottaa jopa ajatella että pitäisi olla yhdessä loppuelämä

Mä ajattelen ihmissuhteeni niin, että mun elämäni on matka. Se kulkee erilaisia polkuja pitkin. Risteyksissä teen valintoja, mihin suuntaan lähden. Elämässäni on ihmisiä, jotka kulkevat kanssani sitä matkaa. Osa pidemmän matkaa, osa lyhyemmän matkaa. Joskus käy niin, että ystävän, jonka kanssa olen kulkenut jo pitkän matkan, matka jatkuukin risteyksessä eri suuntaan kuin omani. Joku toinen taas tulee risteyksestä samalla polulle kuin minäkin ja kääntyy jo heti seuraavasta risteyksestä eri suuntaan. Silti se lyhyt matka me kuljetaan yhdessä. Ja voi vielä joskus käydä niinkin, että ystävä, joka ihan matkan alussa kääntyi eri suuntaan, palaakin vielä jossain vaiheessa samalle polulle kanssani. Lapsuudenystävä, josta kuulin viimeksi 10-vuotiaana, tuleekin 85-vuotiaana samaan hoitokotiin kuin minäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on kusipäitä. Sitähän tämä ghostaus osoittaa. Älä luota, älä välitä kenestäkään, älä sitoudu. Sama pätee myös seurustelusuhteisiin. Ei ihme, että syntyvyys on romahtanut ja avierot yleisiä.

Jep, ja samaan aikaan ihmiset kärsii länsimaissa ja varsinkin Suomessa yhä enemmän yksinäisyydestä. Ei tällainen käytös sitä auta. Empatiakykyä kaipaisin.

Kyllä, mutta se joka ghostataan on juuri i t s e empatiakyvytön tai ainakin itsekeskeinen. Mikä ei estä tietenkään heitä heittäytymästä vaikka minkälaisiksi uhreiksi.

Ystävyystaitoja opetetaan kyllä koulussa. Pitäisikö niitä opetella vielä aikuisina että kaikki puhuisivat ns samaa kieltä?

Vierailija kirjoitti:

Ja sen lisäksi että se kaveri lyö luurin korvaan, näet sen kadulla ohimennen ja moikkaat iloisesti, ja se kääntääkin katseen pois äkkiä ja on kuin ei olisi kuulevinaan. Toimisko tää vertaus vähän vanhemmillekin, niin ne ymmärtää mitä ghostaus on?

Ja sulla ei ole aavistustakaan, miksi hän tekee niin? 

- eri

Toisaalta on myös totta sekin että tunnetaidoton tollo voi ghostata ihan huipputyypin vaikka kateuttaan.

Tietysti on selvää että jomminkummin päin kemiat eivät kohtaa jos noin tylysti toimitaan.

Pitkään elämänkokemuksen nojalla voisin melkein vannoa, että yhtäkkinen ghostaaminen ilman mitään syytä on tuiki harvinaista.

Suurimmassa osassa tapauksia on kyse valta-asetelmasta, jossa alunperinkään ei ole ollut tasa-arvoista, vastavuoroista ystävyyttä. Yleensä ghostatuksi tuleva on se ystävyyssuhteen esiintyjä, joka suu vaahdossa puhuu omista asioistaan antamatta toiselle suunvuoroa tai  osoita muutenkaan aitoa vastavuoroista kiinnostusta ystävänsä asioihin.

Toki hänen mielestään ystävyys toimii mainiosti niin kauan kuin toinen osapuoli on se myötäelävä kuuntelija, joka ei vaadi huomioita omille asioilleen tai pidä kiinni omista rajoistaan. 

Jos tällaiselle narsistisia piirteitä omaavalle esiintyjätyypille sanoo rehellisesti mikä mättää, hän raivostuu. Irtautuja saa niskaansa vuoroin syytöksiä, panettelua, imartelua ja aneluakin, jotta ystävyys vaan jatkuisi hänen ehdoillaan.

Sekin on mahdollista, että tämä esiintyjätyyppi voi olla toisenlainen muissa ystävyyssuhteissaan, voi olla, että niissä on enemmän tasa-arvoa, eikä tarvettaa ghostaamiseen.

Ystävyyssuhteiden rooleista ja valta-asetelmista puhutaan aivan liian vähän. On todella vaikea muuttaa ajan kuluessa  syntyneitä rooleja. Se ghostaaja voi olla vain lopen uupunut omaan rooliinsa ja yrittää vain irrottautua tilanteesta parhaaksi katsomallaan tavalla. 

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkään elämänkokemuksen nojalla voisin melkein vannoa, että yhtäkkinen ghostaaminen ilman mitään syytä on tuiki harvinaista.

Suurimmassa osassa tapauksia on kyse valta-asetelmasta, jossa alunperinkään ei ole ollut tasa-arvoista, vastavuoroista ystävyyttä. Yleensä ghostatuksi tuleva on se ystävyyssuhteen esiintyjä, joka suu vaahdossa puhuu omista asioistaan antamatta toiselle suunvuoroa tai  osoita muutenkaan aitoa vastavuoroista kiinnostusta ystävänsä asioihin.

Toki hänen mielestään ystävyys toimii mainiosti niin kauan kuin toinen osapuoli on se myötäelävä kuuntelija, joka ei vaadi huomioita omille asioilleen tai pidä kiinni omista rajoistaan. 

Jos tällaiselle narsistisia piirteitä omaavalle esiintyjätyypille sanoo rehellisesti mikä mättää, hän raivostuu. Irtautuja saa niskaansa vuoroin syytöksiä, panettelua, imartelua ja aneluakin, jotta ystävyys vaan jatkuisi hänen ehdoillaan.

Sekin on mahdollista, että tämä esiintyjätyyppi voi olla toisenlainen muissa ystävyyssuhteissaan, voi olla, että niissä on enemmän tasa-arvoa, eikä tarvettaa ghostaamiseen.

Ystävyyssuhteiden rooleista ja valta-asetelmista puhutaan aivan liian vähän. On todella vaikea muuttaa ajan kuluessa  syntyneitä rooleja. Se ghostaaja voi olla vain lopen uupunut omaan rooliinsa ja yrittää vain irrottautua tilanteesta parhaaksi katsomallaan tavalla. [/quote

Se on juurikin näin, miten kävi omalla kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sen lisäksi että se kaveri lyö luurin korvaan, näet sen kadulla ohimennen ja moikkaat iloisesti, ja se kääntääkin katseen pois äkkiä ja on kuin ei olisi kuulevinaan. Toimisko tää vertaus vähän vanhemmillekin, niin ne ymmärtää mitä ghostaus on?

Ja sulla ei ole aavistustakaan, miksi hän tekee niin? 

- eri

Ei sillä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta on myös totta sekin että tunnetaidoton tollo voi ghostata ihan huipputyypin vaikka kateuttaan.

Tietysti on selvää että jomminkummin päin kemiat eivät kohtaa jos noin tylysti toimitaan.

Niimpä, tosi vähän nyt tässä ketjussa huomioidaan tätä puolta, se voikin olla se ghostaaja joka on syypää.

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Varmaan sä haluaisit sitten tietää kuka on puhunut ja mitä, että keneen ei voi luottaa ja mitä juttuja susta leviää tuolla. Selvittää jutun sen sun ystävän kanssa.

On parin ystävän kanssa loppuneet vaan jutunaiheet kesken ja vähemmän lähetelty viestejä, kunnes keskustelut ovat loppuneet kokonaan. Sitten aikaa menee sen verran ettei sitä enää kehtaa aloittaa mitään vaan antaa vaan asian olla. Sitten on myös ystäviä jotka on säilyneet vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta on myös totta sekin että tunnetaidoton tollo voi ghostata ihan huipputyypin vaikka kateuttaan.

Tietysti on selvää että jomminkummin päin kemiat eivät kohtaa jos noin tylysti toimitaan.

Tunnetaidotonta ghostaaminen nimenomaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vuosi 1988. Ootte just olleet sun hyvän kaverin Annen kanssa teneriffalla viime kuussa. Teillä oli ihan kiva reissu, molemmat ainakin sanoi niin. Teillä on ollut tapana soitella sillä lankapuhelimella viikonloppuisin aina silloin tällöin. Nyt on taas yksi lauantai, kun ajattelit soittaa Annelle. Mutta se lyökin luurin sun korvaan kun oot vasta ehtinyt sanoa hei. Soitat uudestaan, kun mietit että ehkä se linja katkesi vahingossa. Mutta ei se enää vastaa. Vierähtää jonkun aikaa, ehkä pari vk, ehkä enemmän, oot ajatellut että kyllä se Anne vielä soittaa varmaan. Mut siitä ei kuulu. Yks päivä näet sen sattumalta matkalla Anttilaan. Oot silleen ai moi Anne! Mutta se onkin ihankun ei tuntis sua ja kävelee pois. Oot tosi ihmeissäsi. Mitä on käynyt? Onko se suuttunut? Ei tainnutkaan olla puhelin rikki. Onkohan sillä kaikki hyvin tai joku puhunut pahaa? Siellä lomallahan me just oltiin ihan kavereita. Mitä hittoa. Päätät laittaa vielä kirjeen, kun asia vaivaa ja ihmettelet koko hommaa että mikäs on, vähän yöunetkin menee välillä vaikka jatkat arkea ihan tavallisesti. Mutta Anne ei vastaa. Se on ghostannut sut. 

So? Tuossa tilanteessa kyllä tietäisin, mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, josta Anne on mulle suuttunut niin pahasti, ettei ole enää edes tuntevinaankaan (tässähän on siis tilanne, jossa olemme Annen kanssa olleet jo pitkään ystäviä ja tunnen Annen erittäin hyvin).  Jos mitään sellaista ei olisi tapahtunut, tietäisin, että joku yhteinen tuttumme on puhunut paskaa musta sille. 

Entä jos teillä ei ole yhteisiä tuttuja, etkä keksi vaikka kuinka mietit että olisit sanonut jotain ikävää.