Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?
01.02.2022 |
Ihmettelen suuresti tätä ghostaamista koskevaa juttua ja psykoterapeutin lausuntoja asiasta tai lähinnä sitä mitä hän sanoo ystävyydestä. Eli että pitäisi mennä pariterapiaan kun ystävyyden haluaa päättää? Siis mitä ihmettä?
Näistä ystävyyden katkaisemista koskevia juttuja on ollut jo useampi, missä ystävyyden loppumisesta syytetään sitä osapuolta, joka ei halua ystävyyttä jatkaa. Vaikka
1. Ystävyys on aina vapaaehtoista.
2. Suurin osa ystävyyksistä päättyy, vain hyvin pieni osa säilyy läpi elämän (tutkimustulos)
Kun käytetään nimitystä ghostaus ja syyllistetään siitä, niin hyväksytään täysin toisen osapuolen näkemys ystävyydestä ja sen päättymisestä. Ja sittenkö vielä pitäisi mennä pariterapiaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ystävyys ei kiinnosta juuri sen vuoksi, ettei ystävyys ole vastavuoroinen.
Avioliitossa on sentään menty naimisiin ja koettu sen verran yhteistä. Ystävyys joka katkaistaan ghostaamalla on usein sellainen, missä ghostaaja ei koskaan ole kokenut toista hyväksi ja luotettavaksi ystäväksi. Tai on tapahtunut jotain sellaista, ettei luottamusta enää ole tai ei ole mitään yhteistä enää.
Hämmentävän yksipuolinen näkemys terapeutilta.
Kommentit (900)
Suurin osa ihmisistä on kusipäitä. Sitähän tämä ghostaus osoittaa. Älä luota, älä välitä kenestäkään, älä sitoudu. Sama pätee myös seurustelusuhteisiin. Ei ihme, että syntyvyys on romahtanut ja avierot yleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ghostauksessa on kyse pelkuruudesta ja raukkamaisuudesta. Ei uskalleta eikä haluta ottaa vastaan reaktiota toiselta, kun tulisi eteen ystävyyden lopetus. Se on huonoa köytöstä ja etenkin vielä niin, ettei edes yhdellä viestillä kerrota, että yhteydenpito loppuu eikä jaksa enää jatkaa yhteydenpitoa ja ystävyyttä!! Täällä on todella psykopaattisia ihmisiä, jotka puolustavat ghostausta! Tämä on todella sairas palsta, joka vetää puoleensa sairaita ihmisiä.
Mä en ole koskaan ghostannut ketään. Ei ole ollut tarvetta. Mun ystävyyssuhteeni ovat ihan nätisti hiipuneet pois, kun elämät ovat vieneet erilleen. Mutta jos kuvittelen tilanteen, jossa haluaisin nyt heti päästä ystävästäni eroon enkä olla hänen kanssaan enää ikinä missään tekemisissä, niin miksi edes puhuisin totta, jos hän vaatisi jotain selitystä? Ja mitä toinen sitten saisi vastauksestani, joka hänen tietämättään olisi valhetta? Eihän hän edelleenkään tietäisi todellista syytä. Mullehan olisi sellaisessa tilanteessa täysin yhdentekevää, mitä entinen ystäväni musta ajattelisi tai olisiko hän iloinen vai surullinen saamastaan vastauksesta. Ymmärrän, että ystävältään odottaa rehellisyyttä ja avoimuutta, mutta eihän entisestä ystävästään voi tietää, onko tämä enää rehellinen vai ei. Varsinkaan, jos toinen on vetänyt niin herneet nenään jostain, ettei halua ikinä enää olla missään tekemisissä kanssasi. En puolusta ghostaamista vaan pikemminkin ihmettelen, miksi ...mitäs sanoja ketjussa onkaan käytetty....mt-ongelmaisen itsekeskeisen narsistin psykopaatin sanoilla (jotka voivat olla täyttä tuubaakin) on joillekin niin hirveän suuri merkitys?
Mun tuttavan lapsi sairastui vakavasti ja hän kertoi joutuvansa syöpähoitojen vuoksi elämään eristyksessä lapsensa kanssa emmekä voi nähdä. Se oli ok, ymmärsin täysin. Sitä en ymmärtänyt, että tätä samaa asiaa hän jankutti tovin eri tavoin aivan kuin se ei olisi mennyt minulle perille. Loukkaannuin siitä hieman. Ollaan tämän tauon aikana satunnaisesti viestitelty. Aina minun aloitteestani. En ole kauheasti uskaltanut edes kysyä kuulumisia, kun en tiedä kokeeko hän ne vaivaksi. Nyt tämän tauon aikana olen kuitenkin tajunnut miten yksipuolista ja väkinäistä ystävyytemme on ollut. Nyt odotan jo kauhulla, kun saavat taas alkaa elämään normaalia elämää. En enää jaksa pitää yllä ystävyyttämme. Kerronko reilusti vai olenko jatkossa vain kiireinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Tässä keskustelussa varmaan on kyse eri sukupolvistakin. Tuli mieleen, että olen sitten ilmeisesti ghostannut ihmisiä tarkoittamattani, kun olen poistanut heitä somesta ja ollut vastaamatta viesteihin, haasteisiin ym sälään, jota on lähetetty. Siitä huolimatta olen tervehtinyt noita ihmisiä ja jutellut aivan normaalisti, jos olen heitä jossain nähnyt. Joku voi siis antaa tuollaiselle somepalveluissa tehdylle asialle aivan toisen merkityksen kuin minä itse vain siksi, että käyttää noita palveluita ja minä en. Tämä liittyy myös käsitteeseen ghostata eli nuo mainittiin lehtijutussakin esimerkkeinä tylystä käytöksestä.
Alun perin ghostaaminen tarkoitti kai deittailussa häviämistä kuin tuhka tuuleen ilman selityksiä pienen tapailun jälkeen. Ap
Ja tämä oli ihan normaalia mun nuoruudessani 1970- ja 1980-luvulla. Ei sitä alettu lankapuhelimella soittelemaan (kun jokainen puhelu maksoi), että en nyt halua enää lähteä sun kanssasi yhtään minnekään. Eikä ollut somea, mistä olisi voinut ketään stalkatakaan. Sitä vaan huomasi jääneensä nuolemaan näppejään, joten ei muuta kuin seuraavana viikonloppuna taas diskoon.
Olet muuten oikeassa. Somejutuissa huomaa monesti muutenkin, että voi ei, too much information. Jollain tapaa rajat ovat hämärtyneet siinä mistä kaikesta on velvoitettu muita informoimaan ja tsemppaamaan.
Joku kirjoitti, etteivät miehet harrasta ghostaamisesta pöyristymistä vieläkään. Eivät ainakaan minun tuntemani miehet, joille kaveruus on ilmeisesti huomattavasti simppelimpää kuin monille naisille. Ollaan yhteyksissä kun molemmille käy, mitään draamoja ei siihen liity. Vasta äsken tapasimme mieheni ystävän, jonka olemme viimeksi nähneet yli 10 vuotta sitten. Mieheni ei vastaa juuri mihinkään viesteihin (on vielä huonompi siinä kuin minä), mutta siitä huolimatta tuo ystävä jatkoi kuin olisimme tavanneet eilen ja sovimme kyläilystä siltä seisomalta.
Tältä pohjalta ghostaajien paheksunta ja dramatisointi (parisuhdeterapiaan!?) tuntuu vähän erikoiselta. Ap
Mä tapasin muutama vuosi sitten opiskeluaikaiset ystäväni ensimmäisen kerran 28:aan vuoteen. Valmistumispäivänä niin vannottiin kyyneleet silmissä, että pidetään yhteyttä. Noh, kaikki hävisi jonnekin, eri puolille Suomea ja maailmaakin. Muutama kirje laitettiin ja sitten jo vaihtui osoitteetkin, joillain vaihtui sukunimikin, ja kun ei ollut nettiä, sähköposteja, somea, kännyköitä eikä muutakaan, niin se pahvikantinen osoitekirjakin hävisi jonnekin. Kyllähän sitä joskus harmitteli, että yhteystiedot olivat hävinneet, mutta ei kukaan ajatellut, että nyt oli tapahtunut jokin traumaattinen ghostaaminen. Niin vain kävi eikä yhteyttä voinut pitää, vaikka olisi halunnutkin. Kun sitten lopulta löysimme toisemme somen kautta, tapaamisesta ei huomannut millään tavalla, että edellisestä kerrasta oli kulunut 28 vuotta.
Tämä ja tuo AP:n miehen keissihän ei liity mitenkään aiheeseen, eli ghostaamiseen.
Suurin osa teidän vanhusten viesteistä ei koske ghostaamista mitenkään, ja yritätte väkisillä vääntää tuollaisesta ihan normaalista asiasta jotain ghostaukseen liittyvää, vaikka näin ei ole.Toistan: sinun esimerkkisi tai AP:n miehen 10 vuoden takainen ystäväjuttu eivät liity ghostaamiseen.
Koko ketju on aika koominen kun ottaa huomioon, miten moni ei edes tajua mistä puhutaan.
Mä kyllä tajuan, mitä ghostaaminen tarkoittaa. Mutta sä et näytä tajuavan, että meille vähän iäkkäämmille on ollut elämässä ihan normaalia, että ystävyyssuhde ilman mitään selityksiä loppuu. Eipä silloin aikoinaan tullut ensimmäisenä mietittyä, mitä on tehnyt väärin tai onko ystävä sittenkin pyskopaatti vaan ensimmäinen ajatus oli, että ystävä oli vaan hukannut mun puhelinnumeroni. Kun ei ne ystävien numerot olleet lankapuhelimessa muistissa. Ja hengissä selvittiin, ihan ilman traumojakin vielä.
Miksi sitten jauhatte tuollaisista keisseistä, jotka eivät liity ghostaamiseen mitenkään?
Eihän se ole ghostaamista, että ystävyyssuhde vaan luontevasti hiipuu pois, eikä siitä käydä mitään keskusteluita.
Yritämme vain selittää teille, joilla yhteydenpitoväline kaikkiin tuntemiinne ihmisiin ympäri mailmaa on jopa öisin kätenne ulottuvilla, että ei siihen kuole eikä siitä edes traumatisoidu, vaikka ystävyys päättyisikin kuin seinään ettekä te tiedä syytä, miksi niin kävi. Ja ihan oikeasti ei pidä ensimmäisenä ajatella, että teissä itsessänne olisi jotain vikaa tai juuri te olisitte tehneet jotain väärin. Ajatelkaa mieluummin niin, että ghostaajassa oli jotain vikaa ja ghostaaja teki väärin. Ja sitten elämässä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavan lapsi sairastui vakavasti ja hän kertoi joutuvansa syöpähoitojen vuoksi elämään eristyksessä lapsensa kanssa emmekä voi nähdä. Se oli ok, ymmärsin täysin. Sitä en ymmärtänyt, että tätä samaa asiaa hän jankutti tovin eri tavoin aivan kuin se ei olisi mennyt minulle perille. Loukkaannuin siitä hieman. Ollaan tämän tauon aikana satunnaisesti viestitelty. Aina minun aloitteestani. En ole kauheasti uskaltanut edes kysyä kuulumisia, kun en tiedä kokeeko hän ne vaivaksi. Nyt tämän tauon aikana olen kuitenkin tajunnut miten yksipuolista ja väkinäistä ystävyytemme on ollut. Nyt odotan jo kauhulla, kun saavat taas alkaa elämään normaalia elämää. En enää jaksa pitää yllä ystävyyttämme. Kerronko reilusti vai olenko jatkossa vain kiireinen?
Jos sinulla on vähääkään käytöstapoja jäljellä, kerrot ystävällesi mieluummin livenä mutta vähintään viestillä, että lähdet eri suuntiin kuin hän. Sen jälkeen et ole enää vastuussa hänen tunteistaan mutta ainakin olet kertonut etkä ghostannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavan lapsi sairastui vakavasti ja hän kertoi joutuvansa syöpähoitojen vuoksi elämään eristyksessä lapsensa kanssa emmekä voi nähdä. Se oli ok, ymmärsin täysin. Sitä en ymmärtänyt, että tätä samaa asiaa hän jankutti tovin eri tavoin aivan kuin se ei olisi mennyt minulle perille. Loukkaannuin siitä hieman. Ollaan tämän tauon aikana satunnaisesti viestitelty. Aina minun aloitteestani. En ole kauheasti uskaltanut edes kysyä kuulumisia, kun en tiedä kokeeko hän ne vaivaksi. Nyt tämän tauon aikana olen kuitenkin tajunnut miten yksipuolista ja väkinäistä ystävyytemme on ollut. Nyt odotan jo kauhulla, kun saavat taas alkaa elämään normaalia elämää. En enää jaksa pitää yllä ystävyyttämme. Kerronko reilusti vai olenko jatkossa vain kiireinen?
Minusta sinun kannattaa kertoa reilusti jos hän kysyy suoraan. Muuten ei välttämättä tarvitse. Tässä minun mielipiteeni, ja minusta ghostaus on tosi ilkeää touhua. Kovasti täällä selitellään pitkästi miksi ghostataan ja mitä ajatellaan mutta minusta se on tosi selkeää: ghostaaja on ilkeä, älä ghostaa vaan etäänny tai sano suoraan, muu on ihan turhaa pohdintaa ghostaamista harkitsevalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ghostauksessa on kyse pelkuruudesta ja raukkamaisuudesta. Ei uskalleta eikä haluta ottaa vastaan reaktiota toiselta, kun tulisi eteen ystävyyden lopetus. Se on huonoa köytöstä ja etenkin vielä niin, ettei edes yhdellä viestillä kerrota, että yhteydenpito loppuu eikä jaksa enää jatkaa yhteydenpitoa ja ystävyyttä!! Täällä on todella psykopaattisia ihmisiä, jotka puolustavat ghostausta! Tämä on todella sairas palsta, joka vetää puoleensa sairaita ihmisiä.
Mä en ole koskaan ghostannut ketään. Ei ole ollut tarvetta. Mun ystävyyssuhteeni ovat ihan nätisti hiipuneet pois, kun elämät ovat vieneet erilleen. Mutta jos kuvittelen tilanteen, jossa haluaisin nyt heti päästä ystävästäni eroon enkä olla hänen kanssaan enää ikinä missään tekemisissä, niin miksi edes puhuisin totta, jos hän vaatisi jotain selitystä? Ja mitä toinen sitten saisi vastauksestani, joka hänen tietämättään olisi valhetta? Eihän hän edelleenkään tietäisi todellista syytä. Mullehan olisi sellaisessa tilanteessa täysin yhdentekevää, mitä entinen ystäväni musta ajattelisi tai olisiko hän iloinen vai surullinen saamastaan vastauksesta. Ymmärrän, että ystävältään odottaa rehellisyyttä ja avoimuutta, mutta eihän entisestä ystävästään voi tietää, onko tämä enää rehellinen vai ei. Varsinkaan, jos toinen on vetänyt niin herneet nenään jostain, ettei halua ikinä enää olla missään tekemisissä kanssasi. En puolusta ghostaamista vaan pikemminkin ihmettelen, miksi ...mitäs sanoja ketjussa onkaan käytetty....mt-ongelmaisen itsekeskeisen narsistin psykopaatin sanoilla (jotka voivat olla täyttä tuubaakin) on joillekin niin hirveän suuri merkitys?
Kyse on siitä, miksi monen vuodenkin jälkeen ei voi kertoa edes yhdellä viestillä, että elämäntilanteestani johtuen en jaksa enää pitää yhteyttä. Kiitos menneestä.
Mikä tuollaisessa viestissä on vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavan lapsi sairastui vakavasti ja hän kertoi joutuvansa syöpähoitojen vuoksi elämään eristyksessä lapsensa kanssa emmekä voi nähdä. Se oli ok, ymmärsin täysin. Sitä en ymmärtänyt, että tätä samaa asiaa hän jankutti tovin eri tavoin aivan kuin se ei olisi mennyt minulle perille. Loukkaannuin siitä hieman. Ollaan tämän tauon aikana satunnaisesti viestitelty. Aina minun aloitteestani. En ole kauheasti uskaltanut edes kysyä kuulumisia, kun en tiedä kokeeko hän ne vaivaksi. Nyt tämän tauon aikana olen kuitenkin tajunnut miten yksipuolista ja väkinäistä ystävyytemme on ollut. Nyt odotan jo kauhulla, kun saavat taas alkaa elämään normaalia elämää. En enää jaksa pitää yllä ystävyyttämme. Kerronko reilusti vai olenko jatkossa vain kiireinen?
Ja voihan olla ettei hänestä enää edes juuri kuulu, vaikka pandemia loppuu. Kunhan et ghostaa, mutta sitähän et kyllä edes harkinnut. Kritisoin noita muita jotka kovasti selittelevät haluaan ghostata.
Minut ghostasi eräs entinen opiskelukaveri, jonka kanssa yhteydenpito oli lähinnä viestittelyä harvakseltaan pitkän välimatkan vuoksi. Sitten hän lopetti viesteihini vastaamista ja siinä se. Hieman ihmettelin mutta en paljon. Onneksi emme olleet läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Tässä keskustelussa varmaan on kyse eri sukupolvistakin. Tuli mieleen, että olen sitten ilmeisesti ghostannut ihmisiä tarkoittamattani, kun olen poistanut heitä somesta ja ollut vastaamatta viesteihin, haasteisiin ym sälään, jota on lähetetty. Siitä huolimatta olen tervehtinyt noita ihmisiä ja jutellut aivan normaalisti, jos olen heitä jossain nähnyt. Joku voi siis antaa tuollaiselle somepalveluissa tehdylle asialle aivan toisen merkityksen kuin minä itse vain siksi, että käyttää noita palveluita ja minä en. Tämä liittyy myös käsitteeseen ghostata eli nuo mainittiin lehtijutussakin esimerkkeinä tylystä käytöksestä.
Alun perin ghostaaminen tarkoitti kai deittailussa häviämistä kuin tuhka tuuleen ilman selityksiä pienen tapailun jälkeen. Ap
Ja tämä oli ihan normaalia mun nuoruudessani 1970- ja 1980-luvulla. Ei sitä alettu lankapuhelimella soittelemaan (kun jokainen puhelu maksoi), että en nyt halua enää lähteä sun kanssasi yhtään minnekään. Eikä ollut somea, mistä olisi voinut ketään stalkatakaan. Sitä vaan huomasi jääneensä nuolemaan näppejään, joten ei muuta kuin seuraavana viikonloppuna taas diskoon.
Olet muuten oikeassa. Somejutuissa huomaa monesti muutenkin, että voi ei, too much information. Jollain tapaa rajat ovat hämärtyneet siinä mistä kaikesta on velvoitettu muita informoimaan ja tsemppaamaan.
Joku kirjoitti, etteivät miehet harrasta ghostaamisesta pöyristymistä vieläkään. Eivät ainakaan minun tuntemani miehet, joille kaveruus on ilmeisesti huomattavasti simppelimpää kuin monille naisille. Ollaan yhteyksissä kun molemmille käy, mitään draamoja ei siihen liity. Vasta äsken tapasimme mieheni ystävän, jonka olemme viimeksi nähneet yli 10 vuotta sitten. Mieheni ei vastaa juuri mihinkään viesteihin (on vielä huonompi siinä kuin minä), mutta siitä huolimatta tuo ystävä jatkoi kuin olisimme tavanneet eilen ja sovimme kyläilystä siltä seisomalta.
Tältä pohjalta ghostaajien paheksunta ja dramatisointi (parisuhdeterapiaan!?) tuntuu vähän erikoiselta. Ap
Mä tapasin muutama vuosi sitten opiskeluaikaiset ystäväni ensimmäisen kerran 28:aan vuoteen. Valmistumispäivänä niin vannottiin kyyneleet silmissä, että pidetään yhteyttä. Noh, kaikki hävisi jonnekin, eri puolille Suomea ja maailmaakin. Muutama kirje laitettiin ja sitten jo vaihtui osoitteetkin, joillain vaihtui sukunimikin, ja kun ei ollut nettiä, sähköposteja, somea, kännyköitä eikä muutakaan, niin se pahvikantinen osoitekirjakin hävisi jonnekin. Kyllähän sitä joskus harmitteli, että yhteystiedot olivat hävinneet, mutta ei kukaan ajatellut, että nyt oli tapahtunut jokin traumaattinen ghostaaminen. Niin vain kävi eikä yhteyttä voinut pitää, vaikka olisi halunnutkin. Kun sitten lopulta löysimme toisemme somen kautta, tapaamisesta ei huomannut millään tavalla, että edellisestä kerrasta oli kulunut 28 vuotta.
Tämä ja tuo AP:n miehen keissihän ei liity mitenkään aiheeseen, eli ghostaamiseen.
Suurin osa teidän vanhusten viesteistä ei koske ghostaamista mitenkään, ja yritätte väkisillä vääntää tuollaisesta ihan normaalista asiasta jotain ghostaukseen liittyvää, vaikka näin ei ole.Toistan: sinun esimerkkisi tai AP:n miehen 10 vuoden takainen ystäväjuttu eivät liity ghostaamiseen.
Koko ketju on aika koominen kun ottaa huomioon, miten moni ei edes tajua mistä puhutaan.
Mä kyllä tajuan, mitä ghostaaminen tarkoittaa. Mutta sä et näytä tajuavan, että meille vähän iäkkäämmille on ollut elämässä ihan normaalia, että ystävyyssuhde ilman mitään selityksiä loppuu. Eipä silloin aikoinaan tullut ensimmäisenä mietittyä, mitä on tehnyt väärin tai onko ystävä sittenkin pyskopaatti vaan ensimmäinen ajatus oli, että ystävä oli vaan hukannut mun puhelinnumeroni. Kun ei ne ystävien numerot olleet lankapuhelimessa muistissa. Ja hengissä selvittiin, ihan ilman traumojakin vielä.
Miksi sitten jauhatte tuollaisista keisseistä, jotka eivät liity ghostaamiseen mitenkään?
Eihän se ole ghostaamista, että ystävyyssuhde vaan luontevasti hiipuu pois, eikä siitä käydä mitään keskusteluita.Yritämme vain selittää teille, joilla yhteydenpitoväline kaikkiin tuntemiinne ihmisiin ympäri mailmaa on jopa öisin kätenne ulottuvilla, että ei siihen kuole eikä siitä edes traumatisoidu, vaikka ystävyys päättyisikin kuin seinään ettekä te tiedä syytä, miksi niin kävi. Ja ihan oikeasti ei pidä ensimmäisenä ajatella, että teissä itsessänne olisi jotain vikaa tai juuri te olisitte tehneet jotain väärin. Ajatelkaa mieluummin niin, että ghostaajassa oli jotain vikaa ja ghostaaja teki väärin. Ja sitten elämässä eteenpäin.
Mikset voi vaan olla ghostaamatta? Helpompaa kaikille. Kaikki eivät ole mitään robotteja tunne-elämältää, hyvän ystävän yhtäkkinen ghostaaminen satuttaa ja traumatisoi, ja se on ihan ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://mielenihmeet-fi.cdn.ampproject.org/v/s/mielenihmeet.fi/rakkaus-…
Lukekaapas
Vilkaisin nopeasti ja voin sanoa, että en edes kaipaa ikuista ystävyyttä. Ihmiset muuttuvat elämänsä varrella enkä halua vaatia keneltäkään enkä halua kenenkään vaativan minulta, että jos muutumme, muutumme sitten samaan suuntaan, tai muussa tapauksessa pitää 70-vuotiaanakin olla vielä samanlainen kuin oli 15-vuotiaana, kun ystävyys alkoi.
Siitä kuitenkin olen jutun kanssa samaa mieltä, että on ihan järkevää pitää elämässään puolison, lasten ja omien lähisukulaisten lisäksi myös ystäviä.
Ei kaikkien kanssa haluakkaan olla ystäviä läpielämän mutta joidenkin kanssa Joo. Entä ikuinen rakkaussuhde? Mua pelottaa jopa ajatella että pitäisi olla yhdessä loppuelämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on kusipäitä. Sitähän tämä ghostaus osoittaa. Älä luota, älä välitä kenestäkään, älä sitoudu. Sama pätee myös seurustelusuhteisiin. Ei ihme, että syntyvyys on romahtanut ja avierot yleisiä.
Jep, ja samaan aikaan ihmiset kärsii länsimaissa ja varsinkin Suomessa yhä enemmän yksinäisyydestä. Ei tällainen käytös sitä auta. Empatiakykyä kaipaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://mielenihmeet-fi.cdn.ampproject.org/v/s/mielenihmeet.fi/rakkaus-…
Lukekaapas
Vilkaisin nopeasti ja voin sanoa, että en edes kaipaa ikuista ystävyyttä. Ihmiset muuttuvat elämänsä varrella enkä halua vaatia keneltäkään enkä halua kenenkään vaativan minulta, että jos muutumme, muutumme sitten samaan suuntaan, tai muussa tapauksessa pitää 70-vuotiaanakin olla vielä samanlainen kuin oli 15-vuotiaana, kun ystävyys alkoi.
Siitä kuitenkin olen jutun kanssa samaa mieltä, että on ihan järkevää pitää elämässään puolison, lasten ja omien lähisukulaisten lisäksi myös ystäviä.
Ei kaikkien kanssa haluakkaan olla ystäviä läpielämän mutta joidenkin kanssa Joo. Entä ikuinen rakkaussuhde? Mua pelottaa jopa ajatella että pitäisi olla yhdessä loppuelämä
Eipä yllätä että sitoutumiskammoinen ei halua elämänpituista parisuhdetta tai ystävyyttä. Itse kyllä haluan, nyt onkin onnellinen suhde. Toivottavasti jatkuu loppuun asti mutta sen näkee sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ghostauksessa on kyse pelkuruudesta ja raukkamaisuudesta. Ei uskalleta eikä haluta ottaa vastaan reaktiota toiselta, kun tulisi eteen ystävyyden lopetus. Se on huonoa köytöstä ja etenkin vielä niin, ettei edes yhdellä viestillä kerrota, että yhteydenpito loppuu eikä jaksa enää jatkaa yhteydenpitoa ja ystävyyttä!! Täällä on todella psykopaattisia ihmisiä, jotka puolustavat ghostausta! Tämä on todella sairas palsta, joka vetää puoleensa sairaita ihmisiä.
Mä en ole koskaan ghostannut ketään. Ei ole ollut tarvetta. Mun ystävyyssuhteeni ovat ihan nätisti hiipuneet pois, kun elämät ovat vieneet erilleen. Mutta jos kuvittelen tilanteen, jossa haluaisin nyt heti päästä ystävästäni eroon enkä olla hänen kanssaan enää ikinä missään tekemisissä, niin miksi edes puhuisin totta, jos hän vaatisi jotain selitystä? Ja mitä toinen sitten saisi vastauksestani, joka hänen tietämättään olisi valhetta? Eihän hän edelleenkään tietäisi todellista syytä. Mullehan olisi sellaisessa tilanteessa täysin yhdentekevää, mitä entinen ystäväni musta ajattelisi tai olisiko hän iloinen vai surullinen saamastaan vastauksesta. Ymmärrän, että ystävältään odottaa rehellisyyttä ja avoimuutta, mutta eihän entisestä ystävästään voi tietää, onko tämä enää rehellinen vai ei. Varsinkaan, jos toinen on vetänyt niin herneet nenään jostain, ettei halua ikinä enää olla missään tekemisissä kanssasi. En puolusta ghostaamista vaan pikemminkin ihmettelen, miksi ...mitäs sanoja ketjussa onkaan käytetty....mt-ongelmaisen itsekeskeisen narsistin psykopaatin sanoilla (jotka voivat olla täyttä tuubaakin) on joillekin niin hirveän suuri merkitys?
Kyse on siitä, miksi monen vuodenkin jälkeen ei voi kertoa edes yhdellä viestillä, että elämäntilanteestani johtuen en jaksa enää pitää yhteyttä. Kiitos menneestä.
Mikä tuollaisessa viestissä on vaikeaa?
Ei siinä varmaan mitään vaikeaa olekaan - ei vaikka tuo elämäntilannejuttu olisikin valetta - , jos toinen osapuoli tyytyy tuohon eikä enää vastaa viestiin (muuta kuin korkeintaan "Kiitos samoin") tai ota muutenkaan yhteyttä. Mä olen tässä ketjussa olettanut monen tarkoittavan, että pitäisi kertoa todellinen syy eikä kivaa valkoista valhetta, josta toiselle jää hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://mielenihmeet-fi.cdn.ampproject.org/v/s/mielenihmeet.fi/rakkaus-…
Lukekaapas
Vilkaisin nopeasti ja voin sanoa, että en edes kaipaa ikuista ystävyyttä. Ihmiset muuttuvat elämänsä varrella enkä halua vaatia keneltäkään enkä halua kenenkään vaativan minulta, että jos muutumme, muutumme sitten samaan suuntaan, tai muussa tapauksessa pitää 70-vuotiaanakin olla vielä samanlainen kuin oli 15-vuotiaana, kun ystävyys alkoi.
Siitä kuitenkin olen jutun kanssa samaa mieltä, että on ihan järkevää pitää elämässään puolison, lasten ja omien lähisukulaisten lisäksi myös ystäviä.
Ei kaikkien kanssa haluakkaan olla ystäviä läpielämän mutta joidenkin kanssa Joo. Entä ikuinen rakkaussuhde? Mua pelottaa jopa ajatella että pitäisi olla yhdessä loppuelämä
Eipä yllätä että sitoutumiskammoinen ei halua elämänpituista parisuhdetta tai ystävyyttä. Itse kyllä haluan, nyt onkin onnellinen suhde. Toivottavasti jatkuu loppuun asti mutta sen näkee sitten.
Entä onko sulla ystäviä vai onko ystävät kertakäyttökamaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ghostauksessa on kyse pelkuruudesta ja raukkamaisuudesta. Ei uskalleta eikä haluta ottaa vastaan reaktiota toiselta, kun tulisi eteen ystävyyden lopetus. Se on huonoa köytöstä ja etenkin vielä niin, ettei edes yhdellä viestillä kerrota, että yhteydenpito loppuu eikä jaksa enää jatkaa yhteydenpitoa ja ystävyyttä!! Täällä on todella psykopaattisia ihmisiä, jotka puolustavat ghostausta! Tämä on todella sairas palsta, joka vetää puoleensa sairaita ihmisiä.
Mä en ole koskaan ghostannut ketään. Ei ole ollut tarvetta. Mun ystävyyssuhteeni ovat ihan nätisti hiipuneet pois, kun elämät ovat vieneet erilleen. Mutta jos kuvittelen tilanteen, jossa haluaisin nyt heti päästä ystävästäni eroon enkä olla hänen kanssaan enää ikinä missään tekemisissä, niin miksi edes puhuisin totta, jos hän vaatisi jotain selitystä? Ja mitä toinen sitten saisi vastauksestani, joka hänen tietämättään olisi valhetta? Eihän hän edelleenkään tietäisi todellista syytä. Mullehan olisi sellaisessa tilanteessa täysin yhdentekevää, mitä entinen ystäväni musta ajattelisi tai olisiko hän iloinen vai surullinen saamastaan vastauksesta. Ymmärrän, että ystävältään odottaa rehellisyyttä ja avoimuutta, mutta eihän entisestä ystävästään voi tietää, onko tämä enää rehellinen vai ei. Varsinkaan, jos toinen on vetänyt niin herneet nenään jostain, ettei halua ikinä enää olla missään tekemisissä kanssasi. En puolusta ghostaamista vaan pikemminkin ihmettelen, miksi ...mitäs sanoja ketjussa onkaan käytetty....mt-ongelmaisen itsekeskeisen narsistin psykopaatin sanoilla (jotka voivat olla täyttä tuubaakin) on joillekin niin hirveän suuri merkitys?
Kyse on siitä, miksi monen vuodenkin jälkeen ei voi kertoa edes yhdellä viestillä, että elämäntilanteestani johtuen en jaksa enää pitää yhteyttä. Kiitos menneestä.
Mikä tuollaisessa viestissä on vaikeaa?
Näin, ja tuosta vaikka harmittaisi jää silti ihan hyvä mieli ystävyydestä kuitenkin ajan kanssa. Jos joku ghostaa niin alkaa kyllä ajatella aika hämmentynein mielin vanhoja hyviäkin aikoja, että oliko ne edes hyviä, mitä se toinen ihminen ajatteli, miksi en ollutkaan edes selityksen arvoinen hänelle. Siis kaikkea tuollaista. Outoa että pitäisi pystyä vaan kohauttamaan olkiaan jos ystävä ghostaa. Siis ystävä, ei joku vanha tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://mielenihmeet-fi.cdn.ampproject.org/v/s/mielenihmeet.fi/rakkaus-…
Lukekaapas
Vilkaisin nopeasti ja voin sanoa, että en edes kaipaa ikuista ystävyyttä. Ihmiset muuttuvat elämänsä varrella enkä halua vaatia keneltäkään enkä halua kenenkään vaativan minulta, että jos muutumme, muutumme sitten samaan suuntaan, tai muussa tapauksessa pitää 70-vuotiaanakin olla vielä samanlainen kuin oli 15-vuotiaana, kun ystävyys alkoi.
Siitä kuitenkin olen jutun kanssa samaa mieltä, että on ihan järkevää pitää elämässään puolison, lasten ja omien lähisukulaisten lisäksi myös ystäviä.
Ei kaikkien kanssa haluakkaan olla ystäviä läpielämän mutta joidenkin kanssa Joo. Entä ikuinen rakkaussuhde? Mua pelottaa jopa ajatella että pitäisi olla yhdessä loppuelämä
Eipä yllätä että sitoutumiskammoinen ei halua elämänpituista parisuhdetta tai ystävyyttä. Itse kyllä haluan, nyt onkin onnellinen suhde. Toivottavasti jatkuu loppuun asti mutta sen näkee sitten.
Entä onko sulla ystäviä vai onko ystävät kertakäyttökamaa?
Onhan mulla! Olen ystävien suhteen ihan samanlainen, että pitkiä ystävyyksiä arvostan. Olen nimenomaan tätä kertakäyttömeininkiä vastaan. Kaverit ei ole mulle hyödykkeitä ja hetken hupia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla ghostaajilta, että miten he suhtautuvat seuraavissa tilanteissa.
Suomi on todella pieni maa ja moniin on tutustuttu yhteisten harrastusten parissa. Kun henkilö on nyt ghostattu, niin pakostikin törmätään yhteisissä tilanteissa. Moikataanko silloin vai ignoorataanko kokonaan henkilö, eikä edes tervehditä häntä?
Mä suutuin kerran ystävättärelleni ja koska hän oli pitkävihainen, hän ei puhunut minulle mitään yli 2 vuoteen. Oli todella kiusallista käydä samoissa tilaisuuksissa, ja välttelin tilanteita, jossa olisin joutunut hänen parikseen. Pari vuotta siinä kyräilyssä meni, ja sitten jatkettiin ihan normaalisti, ikään kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollut.
Minusta tervehditään normaalisti, mutta ei enempää. Jos on ghoustattu, ystävyyttä voi jatkaa joskus myöhemmin jos MOLEMMAT niin haluaa. Jos pitää jonkun melodramaattisen monologin ja perustelee miksi nyt katkaisen välit sinuun, paluuta ei ole.
Ei, ghostaamisen jälkeen EI tervehditä eikä ystävyyttä jatketa enää myöhemmin.
Noin toimitaan luontevasti käyneen etääntymisen/hiipumisen jälkeen, ei ghostauksen.Tuntuu, ettei ketjun ihmisistä monikaan edes ymmärrä mitä koko ghostaus tarkoittaa, kunhan vaan haluavat purkaa ikävien ihmisten aiheuttamia traumoja ihme jutuilla.
TÄH? Ei kai normaali kohteliaisuus ole kiellettyä, vaikka ystäviä ei enää olla? Mistä sä revit nämä säännöt, ja millä perusteella?
Olen eri, mutta jos ghostaat jonkun (tiedäthän mitä ghostaus on? Että ignoraa viestit ja on kun toinen ois ilmaa) niin ei sen jälkeen yhtäkkiä voi moikkailla toista.
Tottakai voi tervehtiä ihan normaalisti. Ollaan vaan palattu siihen työkaveri tai tuttavatasoon, ei olla enää ystäviä. Mutta ei nyt vihamieskään tarvitse olla. Aika naurettavaa olisi teeskennellä, ettei tunne toista.
Mutta käsitätkö siis kuitenkin, mitä "ghostaaminen" on?
Mitä mieltä itse olet, jos joku kaveri lakkaa täysin vastaamasta viesteihisi, laittaa numerosi estoon, estää sinut somessa, ei ole näkevinään kun tulet kadulla vastaan, jne. Ja sitten vuoden päästä tulee vastaan jossain Prismassa ja tervehtii kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan?
Vaikuttaisiko sinusta erityisen tasapainoisen ihmisen toiminnalta?
-eri
Tässä keskustelussa varmaan on kyse eri sukupolvistakin. Tuli mieleen, että olen sitten ilmeisesti ghostannut ihmisiä tarkoittamattani, kun olen poistanut heitä somesta ja ollut vastaamatta viesteihin, haasteisiin ym sälään, jota on lähetetty. Siitä huolimatta olen tervehtinyt noita ihmisiä ja jutellut aivan normaalisti, jos olen heitä jossain nähnyt. Joku voi siis antaa tuollaiselle somepalveluissa tehdylle asialle aivan toisen merkityksen kuin minä itse vain siksi, että käyttää noita palveluita ja minä en. Tämä liittyy myös käsitteeseen ghostata eli nuo mainittiin lehtijutussakin esimerkkeinä tylystä käytöksestä.
Alun perin ghostaaminen tarkoitti kai deittailussa häviämistä kuin tuhka tuuleen ilman selityksiä pienen tapailun jälkeen. Ap
Ja tämä oli ihan normaalia mun nuoruudessani 1970- ja 1980-luvulla. Ei sitä alettu lankapuhelimella soittelemaan (kun jokainen puhelu maksoi), että en nyt halua enää lähteä sun kanssasi yhtään minnekään. Eikä ollut somea, mistä olisi voinut ketään stalkatakaan. Sitä vaan huomasi jääneensä nuolemaan näppejään, joten ei muuta kuin seuraavana viikonloppuna taas diskoon.
Olet muuten oikeassa. Somejutuissa huomaa monesti muutenkin, että voi ei, too much information. Jollain tapaa rajat ovat hämärtyneet siinä mistä kaikesta on velvoitettu muita informoimaan ja tsemppaamaan.
Joku kirjoitti, etteivät miehet harrasta ghostaamisesta pöyristymistä vieläkään. Eivät ainakaan minun tuntemani miehet, joille kaveruus on ilmeisesti huomattavasti simppelimpää kuin monille naisille. Ollaan yhteyksissä kun molemmille käy, mitään draamoja ei siihen liity. Vasta äsken tapasimme mieheni ystävän, jonka olemme viimeksi nähneet yli 10 vuotta sitten. Mieheni ei vastaa juuri mihinkään viesteihin (on vielä huonompi siinä kuin minä), mutta siitä huolimatta tuo ystävä jatkoi kuin olisimme tavanneet eilen ja sovimme kyläilystä siltä seisomalta.
Tältä pohjalta ghostaajien paheksunta ja dramatisointi (parisuhdeterapiaan!?) tuntuu vähän erikoiselta. Ap
Mä tapasin muutama vuosi sitten opiskeluaikaiset ystäväni ensimmäisen kerran 28:aan vuoteen. Valmistumispäivänä niin vannottiin kyyneleet silmissä, että pidetään yhteyttä. Noh, kaikki hävisi jonnekin, eri puolille Suomea ja maailmaakin. Muutama kirje laitettiin ja sitten jo vaihtui osoitteetkin, joillain vaihtui sukunimikin, ja kun ei ollut nettiä, sähköposteja, somea, kännyköitä eikä muutakaan, niin se pahvikantinen osoitekirjakin hävisi jonnekin. Kyllähän sitä joskus harmitteli, että yhteystiedot olivat hävinneet, mutta ei kukaan ajatellut, että nyt oli tapahtunut jokin traumaattinen ghostaaminen. Niin vain kävi eikä yhteyttä voinut pitää, vaikka olisi halunnutkin. Kun sitten lopulta löysimme toisemme somen kautta, tapaamisesta ei huomannut millään tavalla, että edellisestä kerrasta oli kulunut 28 vuotta.
Tämä ja tuo AP:n miehen keissihän ei liity mitenkään aiheeseen, eli ghostaamiseen.
Suurin osa teidän vanhusten viesteistä ei koske ghostaamista mitenkään, ja yritätte väkisillä vääntää tuollaisesta ihan normaalista asiasta jotain ghostaukseen liittyvää, vaikka näin ei ole.Toistan: sinun esimerkkisi tai AP:n miehen 10 vuoden takainen ystäväjuttu eivät liity ghostaamiseen.
Koko ketju on aika koominen kun ottaa huomioon, miten moni ei edes tajua mistä puhutaan.
Mä kyllä tajuan, mitä ghostaaminen tarkoittaa. Mutta sä et näytä tajuavan, että meille vähän iäkkäämmille on ollut elämässä ihan normaalia, että ystävyyssuhde ilman mitään selityksiä loppuu. Eipä silloin aikoinaan tullut ensimmäisenä mietittyä, mitä on tehnyt väärin tai onko ystävä sittenkin pyskopaatti vaan ensimmäinen ajatus oli, että ystävä oli vaan hukannut mun puhelinnumeroni. Kun ei ne ystävien numerot olleet lankapuhelimessa muistissa. Ja hengissä selvittiin, ihan ilman traumojakin vielä.
Miksi sitten jauhatte tuollaisista keisseistä, jotka eivät liity ghostaamiseen mitenkään?
Eihän se ole ghostaamista, että ystävyyssuhde vaan luontevasti hiipuu pois, eikä siitä käydä mitään keskusteluita.Yritämme vain selittää teille, joilla yhteydenpitoväline kaikkiin tuntemiinne ihmisiin ympäri mailmaa on jopa öisin kätenne ulottuvilla, että ei siihen kuole eikä siitä edes traumatisoidu, vaikka ystävyys päättyisikin kuin seinään ettekä te tiedä syytä, miksi niin kävi. Ja ihan oikeasti ei pidä ensimmäisenä ajatella, että teissä itsessänne olisi jotain vikaa tai juuri te olisitte tehneet jotain väärin. Ajatelkaa mieluummin niin, että ghostaajassa oli jotain vikaa ja ghostaaja teki väärin. Ja sitten elämässä eteenpäin.
Mikset voi vaan olla ghostaamatta? Helpompaa kaikille. Kaikki eivät ole mitään robotteja tunne-elämältää, hyvän ystävän yhtäkkinen ghostaaminen satuttaa ja traumatisoi, ja se on ihan ymmärrettävää.
En mä ole ketään ghostannutkaan. Mut on ghostattu, mutta en mä siitä itseäni syyttänyt enkä traumatisoitunut. Hämmästyin vähän ja toki olin surullinenkin jonkin aikaa, mutta se siitä. En voi vaikuttaa siihen, mitä joku toinen on päättänyt tehdä oman elämänsä kanssa. Ja jos on päättänyt, että mä en kuulu enää hänen elämäänsä, se on sitten niin.
Vanhukset haluaa vain jauhaa jotain, viis siitä onko heillä itse aiheeseen mitään oikeaa sanottavaa tai tajuavatko edes mistä puhuvat.