Mistä lähtien ystävyys on ollut pakollista?

Kaikesta pitää nykyään mennä terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap

Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.

Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap

Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap

Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.

Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap

Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.

Tämä. Samalla kehittyy molempien tunnetaidot ja itsereflektio.

Itse koen että ghostaaminen on todella julmaa, minut ghostattiin 25 vuoden ystävyydestä aivan täysin ilman selityksiä. En toki muutamien yritysten jälkeen enää ottanut yhteyttä, kun ymmärsin ettei toinen halua olla tekemisissä. Mietin todella pitkään mitä tein väärin, vietin lukemattomia öitä miettiessäni olenko sanonut tai tehnyt jotain sellaista, joka toista on loukannut. Nykyään tiedän, mistä on kyse, ja ymmärrän ettei se missään tapauksessa ollut minun vikani. Sain vuosia myöhemmin kuulla entisen ystäväni äidiltä, että he eivät voi saada lapsia ja minun raskautumiseni osui juuri noiden uutisten kohdalle. En siis syytä tuota entistä ystävääkään enää, mutta yksi viesti olisi riittänyt siihen ettei toinen mieti kuukausi kaupalla mitä teki väärin.

Olen itsekin päättänyt ystävyyksiä, mutta aina kertonut miksi. En nyt kannata mitään pariterapiaa ystävyyden päättämiseen, mutta sen, että kertoo miksi on ratkaisuunsa päätynyt.

Ghostaajat on raukkoja , eivät pysty / osaa / uskalla  selvittää miksi ystävyys päättyy. Jätetty varmaan haluaisi tietää syyn ystävyyden loppumiseen.

Jos vuosikymmenen kestänyt ihmissuhde/ystävyys päättyisi, olisin ehdottomasti valmis käymään sen tiimoilta terapiassa. Olen käynyt myös ystäväni kuoltua terapiassa - yhtä traumaattista se oli, vaikka ei edes kuollut yllättäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap

Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.

Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap

Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.

Mitä se siitä vatvomalla mihinkään muuttuu. Itselläni oli nuorempana ehdoton paras kaveri, jonka kanssa koettiin ja mentiin kaikkialla. Nyt elämä on kohdellut meitä eri tavalla ja yhteistä juttua vaan ei enää samalla lailla ole. Miksi minun pitäisi sitä tarkemmin selvitellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo psykoterapeutti tiedä mistään mitään. Tuon lehtijutun yksi lause kertoo kaiken tarvittavan. Se on ilmeisesti tuo ghostattu Annika joka sanoo: "Lähetin viestejä monessa eri sovelluksessa, mutta hän ei vastannut yhteenkään." Siis viesteillä pommittamista. Eli kun ei yhteyttä normaaliin tapaan saanut niin alkoi viesteillä ahdisteleminen, rauhanhäirintä,... vainoaminen.

Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa vainoaja. Tuskin yksikään vainoaja tietää olevansa rikollinen ja että se pois lähtenyt henkilö on ihan vain rikollisen uhri joka yrittää pysytellä turvallisen välimatkan päässä. Ei vainoaja tuollaista tilannetta itse voi tunnistaa. Psykoterapeuttien pitäisi tilanne tunnistaa.

Osa varmasti on mainittuja takertujia, jopa vainoojia. Itselläkin on yksi samantyyppinen tapaus kauan sitten, joka yritti eri tavoin painostamalla ja pommittamalla jatkaa ystävyyttä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tuollaisia, vaan tapauksia, missä on jotain ystävyyttä on ollut, mutta syystä tai toisesta toinen osapuoli ei ole kokenut läheistä ystävyyttä tai sitten ei enää koe läheistä ystävyyttä. Psykoterapeutti esitti asian niin kuin ystävyyden lopettaminen olisi jotain poikkeuksillista ja erityistä käsittelyä vaativaa, vaikka suurin osa ystävyyksistä todellakin päättyy luonnostaan jomman kumman tai molempien yhteisestä päätöksestä. Näin syvällä kai on ajatus ystävyyden ikuisuudesta. Jokainen yli viisikymppinen kuitenkin tietää, että ystävyyksistä suurin osa loppuu. Itselläni on vain yksi ystävä, joka on peräisin lapsuudesta asti. Jos asuu koko ikänsä samalla paikkakunnalla voi ystäviä kauempaa lapsuudesta ja nuoruudesta ehkä säilyä pitempään. Ap

Ja sinä kuvittelet ymmärtäväsi tämän asian paremmin kuin ammattilainen? Minusta olet lähinnä narsistinen, samoin ajattelusi.

Sen sijaan että syytät minua narsistiseksi voisit varmaan perustella kantasi? Miksi psykoterapeutin näkemys on mielestäsi perusteltu eli oletko esimerkiksi sitä mieltä, että ystävyyden päättyessä pitäisi mennä pariterapiaan? Ap

Pitkän ystävyyden päättyminen voi olla toiselle niin traumaattista, että kyllä, jos tämä niin haluaa. Selvittää syyt ja tapahtumat jotka päättävät ihmissuhteen.

Perustelu lähtee tässäkin vain toisen kokemuksesta. Toinen osapuoli voi olla hänkin traumatisoitunut, jos ystävyys on perustunut vaikkapa hyväksikäytölle tai on tapahtunut jotakin sellaista, missä luottamus on mennyt täysin eikä hän sen vuoksi halua olla enää missään tekemisissä ystävän kanssa.

Tietenkin tilanteita voi olla hyvin monenlaisia. Sen vuoksi oli mielestäni ongelmallista, että terapeutti näki tilannetta vain toisen osapuolen näkökulmasta ottaen vain sen huomioon vastauksissa. Ihmissuhteessa, varsinkin pieleen menneessä, on kuitenkin aina kaksi erilaista näkemystä siitä mitä ylipäätään on oikeasti tapahtunut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan, että ap pysyy samassa mielipiteessä, kun aviomies katoaa yllättäen tai kun ap palaa kotiin, lukot vaihdettu ja tavarat ulkona; kun omat lapset lopettavat yhteydenpidon yhtenä päivänä eivätkä sen jälkeen enää koskaan vastaa yhteydenottoihin etkä enää koskaan kuule niistä, kun muuttivat samalla muualle, minkä saat selville uudesta nimestä ovessa; kun tutut kaupungilla vain katsovat läpi kuin sinua ei olisi olemassa, teeskentelevät etteivät kuule kun puhut ja poistuvat paikalta.

Aloitus oli niin lapsellinen ja typerä. Oikein malliesimerkki siitä, että pitää louskuttaa omia mielipiteitä vaikkei mitään tiedä mistään. Tietämätön ja tyhmä ihminen.

Avioliitto on aivan eri asia kuin ystävyys, ei niitä voi verrata kuten jo toin esille aiemmin. Ystävyydessä voi olla hyvin niin, että vain toinen on kokenut ystävyyden läheisenä, kun taas toiselle se on jo pitkään ollut velvoite, tuttavuus tai muu epämääräisempi suhde. Ystävyys ei ole ystävyyyttä, jos se ei toisen mielestä ole ystävyyttä myös. On sellaisiakin ihmisiä, jotka pyrkivät väkisin ystäväksi tai takertuvat ihmisiin epäterveellä tavalla, yksipuolisesti kuten jo tuotiin esille. Ap

Minä olen narsistinen ja itsekäs. Tämän keskustelun myötä ymmärrän, että minulle todellakin sopii vain elämäntilanteeseen sopivat, pinnalliset ystävyyssuhteet joista voi häipätä. En jaksa vatvoa asioita, eikä minulla siihen tunnetaidot riitäkään.

Yksilökeskeisessä kulttuurissa suvun, perheen että parisuhteen merkitys on vähentynyt. Ihminen kaipaa kuitenkin toisia ihmisiä, joten ystävyyssuhteiden merkitys kasvaa.

Entä jos selvittää syyt (ystävä on takertunut liikaa, käyttäytyy kusipäisesti, arvostelee ulkonäköä) ja näitä selvityksiä saisi hokea kuin papukaija, kun ei mene perille. Ystävyys on käynyt painolastiksi elämässä. Sitten vielä julkisesti arvostellaan päälle somessa. Silloin on tällä vetäytyjällä on täysi oikeus vetäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos selvittää syyt (ystävä on takertunut liikaa, käyttäytyy kusipäisesti, arvostelee ulkonäköä) ja näitä selvityksiä saisi hokea kuin papukaija, kun ei mene perille. Ystävyys on käynyt painolastiksi elämässä. Sitten vielä julkisesti arvostellaan päälle somessa. Silloin on tällä vetäytyjällä on täysi oikeus vetäytyä.

Eihän tuo ole ghostaamista. Olet kokenut ”ystävän” kiusaajaksi, ja kertonut tämän hänelle myös. Ilemisesti myös sanonut suoraan, että näiden asioiden vuoksi et enää halua tai aio jatkaa ihmissuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos selvittää syyt (ystävä on takertunut liikaa, käyttäytyy kusipäisesti, arvostelee ulkonäköä) ja näitä selvityksiä saisi hokea kuin papukaija, kun ei mene perille. Ystävyys on käynyt painolastiksi elämässä. Sitten vielä julkisesti arvostellaan päälle somessa. Silloin on tällä vetäytyjällä on täysi oikeus vetäytyä.

Eihän tuo ole ghostaamista. Olet kokenut ”ystävän” kiusaajaksi, ja kertonut tämän hänelle myös. Ilemisesti myös sanonut suoraan, että näiden asioiden vuoksi et enää halua tai aio jatkaa ihmissuhdetta?

Kyllä. Hän syyllistää minua ja ei usko millään, etten halua olla tekemisissä. Jätän vastaamatta ja sitten vaan tulee viestiä. Ilmeisesti seuraava askel olisi blokata koko ihminen. Takana on vaan tosi pitkä ystävyys, hänellä on päihde- ja mielenterveysongelmia ja on muuttunut ikäväksi pari vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos selvittää syyt (ystävä on takertunut liikaa, käyttäytyy kusipäisesti, arvostelee ulkonäköä) ja näitä selvityksiä saisi hokea kuin papukaija, kun ei mene perille. Ystävyys on käynyt painolastiksi elämässä. Sitten vielä julkisesti arvostellaan päälle somessa. Silloin on tällä vetäytyjällä on täysi oikeus vetäytyä.

Eihän tuo ole ghostaamista. Olet kokenut ”ystävän” kiusaajaksi, ja kertonut tämän hänelle myös. Ilemisesti myös sanonut suoraan, että näiden asioiden vuoksi et enää halua tai aio jatkaa ihmissuhdetta?

Kyllä. Hän syyllistää minua ja ei usko millään, etten halua olla tekemisissä. Jätän vastaamatta ja sitten vaan tulee viestiä. Ilmeisesti seuraava askel olisi blokata koko ihminen. Takana on vaan tosi pitkä ystävyys, hänellä on päihde- ja mielenterveysongelmia ja on muuttunut ikäväksi pari vuotta sitten.

Oletko eritellyt nämä syyt hänelle selkeästi? Tämän jälkeen kannattaa sanoa, että et enää jaksa kiusaamista, ja jatkossa et vastaa viesteihin. Miten tämä edes liittyy ghostaamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmissuhteet ovat väliaikaisia jos ne ovat egovetoisia. Ihmisyydessä ei ole juurikaan mitään hyvää - vain varjoa.

Mietipä mitä itse kirjoitit. "Jos".

Sepä se.

Tuota artikkelia vain silmäilin, koska se näytti olevan ihan samaa kuin lukuisat aiemmatkin ghostausta koskevat lehtijutut.

Lehdessä ja tässä ketjussa esiintyvä väite siitä, että ghostatulla olisi oikeus tietää ghostaamisen syy, on minun näkökulmastani kummallinen. Olen ghostannut useampiakin ihmisiä parinkymmenen vuoden aikana, ja aina on tilanne ollut joko se, että asiasta keskusteleminen ei ole ollut mahdollista, tai se, että heille on ihan oikein miettiä ghostaamisen syytä vaikka sitten loppuikänsä.

Olen siis ghostannut ihmisiä sen vuoksi, että ystävänäni tai kaverinani on oltu vain minusta hyötymisen vuoksi ja tätä hyötymistä on venytetty siihen pisteeseen, että olen kerta kaikkiaan saanut tarpeekseni. Kun vaakakupissa on se, saako ex-kaveri selville ghostaamisen syyn, vai joudunko minä erittäin ikävään ja tuloksettomaan keskustelutilanteeseen, katson oman etuni ehdottomasti painavammaksi.

Olen ghostannut pari kaveriani myös sen vuoksi, että jotakin vuosia sitten nopeasti huonontunut elämäntilanteeni on silminnähden antanut heille tyydytystä. Siis herättänyt vahingoniloa. Sitä on surullista nähdä kaverissa, jonka on tuntenut kymmeniä vuosia.

Jos tunnette tulleenne ghostatuiksi, miettikää sitä, mitä itse olette tehneet lyhyen tai pitkän ajan kuluessa. Syy ei välttämättä ole teissä itsessänne, mutta saattaa se silti olla.

Ghostaus-tarinoissa taustalla on usein yksipuolinen ystävyyssuhde, missä toinen on nipin napin vain sietänyt toista. Jossain vaiheessa sitä ei vain enää edes muodon vuoksi halua pitää yhteyttä ja ghostaus on helpoin tapa lopettaa viestittely.

Vierailija kirjoitti:

Yksilökeskeisessä kulttuurissa suvun, perheen että parisuhteen merkitys on vähentynyt. Ihminen kaipaa kuitenkin toisia ihmisiä, joten ystävyyssuhteiden merkitys kasvaa.

Niin mutta osataanko enää vastavuoroista ja arvokasta ystävyyttä?

Siitä ei ainakaan puhuta tarpeeksi, mihin ystävyyden varjolla ei tarvitse suostua. Mikään hyväksikäyttö ei kuulu aitoon ystävyyteen. Kuitenkin itsekeskeisiä, hyväksikäyttäviä ihmisiä tuntuisi olevan yhä vain enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos selvittää syyt (ystävä on takertunut liikaa, käyttäytyy kusipäisesti, arvostelee ulkonäköä) ja näitä selvityksiä saisi hokea kuin papukaija, kun ei mene perille. Ystävyys on käynyt painolastiksi elämässä. Sitten vielä julkisesti arvostellaan päälle somessa. Silloin on tällä vetäytyjällä on täysi oikeus vetäytyä.

Eihän tuo ole ghostaamista. Olet kokenut ”ystävän” kiusaajaksi, ja kertonut tämän hänelle myös. Ilemisesti myös sanonut suoraan, että näiden asioiden vuoksi et enää halua tai aio jatkaa ihmissuhdetta?

Kyllä. Hän syyllistää minua ja ei usko millään, etten halua olla tekemisissä. Jätän vastaamatta ja sitten vaan tulee viestiä. Ilmeisesti seuraava askel olisi blokata koko ihminen. Takana on vaan tosi pitkä ystävyys, hänellä on päihde- ja mielenterveysongelmia ja on muuttunut ikäväksi pari vuotta sitten.

Oletko eritellyt nämä syyt hänelle selkeästi? Tämän jälkeen kannattaa sanoa, että et enää jaksa kiusaamista, ja jatkossa et vastaa viesteihin. Miten tämä edes liittyy ghostaamiseen?

Olen ja todella tympäisee selitellä enää mitään, vaikka hän pitää tätä ghostaamisena eikä kunnolla ymmärrä, miksi olen vihainen (mikä on mielestäni jo uskomatonta kaikkien selityksien jälkeen). Mutta ansaitsen toki oman rauhani.